En saa hoitaa veljeni lasta, eikä saa juuri kukaan muukaan!

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti vielä kuitenkin haluat olla väleissä veljesi perheen kanssa ja olla heidän lapsen kanssa tekemisissä? Mitä jos oman näkökulman sijaan, yrittäisit edes miettiä asiaa veljesi ja vaimonsa näkökulmasta, ja olemaan hieman kriittinen itseäsi kohtaan? Ei se ainakaan tilannetta pahenna! Se että tunnet empatiaa toista kohtaan, ei vaadi sitä että olet hänen kanssaan samaa mieltä. Yritä erityisesti miettiä lapsen syntymää, vauva-aikaa, taaperoaikaakin, ja teidän puolen suvun käytöstä silloin. Sanoit kyllä ettei kukaan saa hoitaa lasta, mutta oletkohan varmasti oikeassa, jospa veljesi ei vain henno sanoa sinulle että esimerkiksi vaimonsa äiti, sisko tai ystävä hoitaa välillä?

Jos yhtään uskallat arvella, että ehkä he eivät halua nimenomaan sinun ja äitisi osallistuvan vahvasti lapsen elämään, niin tässä muutamia apukysymyksiä, mitä voit miettiä tuolta ajalta: minkä ikäinen lapsi oli kun pyysitte/ehdotitte hoitoapua? Miten käyttäydyitte kun lapsi oli vastasyntynyt? Olitteko ns. yli-innokkaita? Huomioitteko tuoreen äidin tarvetta olla vauvansa kanssa, vai oliko asenteenne enemmän sellainen, että saavathan vanhemmat sylitellä vauvaa muulloin? Käsi sydämelle, neuvoitteiko, ihmettelittekö ääneen hoitotapoja, kauhistelitteko/säikyittekö jopa miten vauvaikäistä/taaperoikäistä hoidetaan? Puhuitteko jo ikään nähden kovin radikaaleista hoitotoiveista vanhempien kuullen, kuten että veisitte lapsen reissuun, olisi ihanaa jos vauva tulisi yöksi hoitoon? Jos esimerkiksi äiti hoiti lasta, puki, syötti tai vaihtoi vaippaa, niin annoitteko hänen tehdä sen rauhassa vai menittekö pyytämättä auttamaan? Annoitteko vanhemmille rauhan olla vanhempia esim leikkiessään/vuorovaikuttaessaan lapsen kanssa, puutuitteko kiukku- ja itkukohtauksiin? Noudatitteko vanhempien toiveita ja pyyntöjä esimerkiksi vierastamisen, syliin nostelun yms. suhteen?

Itse ainakin äitinä uskallan väittää, että ne ensimmäiset pari vuotta ovat herkkää aikaa äidille. Jos silloin anoppi tai käly tuntuu kävelevän yli, selittää vauvasta kuin se olisi hänenkin lapsi, pyytää jo vastasyntynyttä hoitoon, puuttuu vanhempien tilanteisiin lapsen kanssa, "omii" lasta, niin jälki voi olla juurikin tuota. En väitä että olisit sellainen ollut, haastan vain miettimään asiaa. Minulla on ollut tosi hienotunteinen anoppi (kälyä ei ole), ja muistan kuinka hän vauva-aikana korosti minun tärkeyttä lapselle ja taaperoikäisellekin puhui niin kauniisti minusta. Ei ikinä ollut tunkeileva tai olettanut etten pärjää lapseni kanssa, apua tarjosi saatesanoilla, sitten kun joskus tuntuu että hoitoapua tarvitsette, niin minua saa pyytää. Eikä sitten sen jälkeen ehdotellut tai vihjaillut mitään, antoi pallon täysin meille. Aina osoitti kunnioittavansa meitä lasten vanhempina. Hän teki todella arvokasta työtä suhteemme eteen, se täytyy sanoa. Minusta kuulostaa jokseenkin siltä, ettet sinä edes välitä tutustua lapsen äitiin ja olla mukava hänelle, kuin sinulla kiinnostaisi vain veljesi ja heidän lapsi. Sinulla on ehkä vielä mahdollisuus tulla läheiseksi heidän lapselle, mutta se vaatii aitoa kiinnostusta myös hänen äidin tunteita kohtaan ja avointa keskustelua.

Loistava kirjoitus, jonka toivon sinun ap lukevan todella ajatuksella.

Jos haluat, että tilanne muuttuu paremmaksi, oikea lähestymistapa ei ole veljesi, tämän vaimon ja heidän lapsensa arvostelu, heistä muille puhuminen, ihmettely, vaimon tarkoitusperien arvailu (ja se kokonaan negatiivisesti) ja oman käytöksesi puolustelu. Puolustat joka vastauksessa itseäsi haluamatta edes hetkeksi pysähtyä miettimään, voisiko sinussakin olla osasyy tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut tosi hienotunteinen anoppi (kälyä ei ole), ja muistan kuinka hän vauva-aikana korosti minun tärkeyttä lapselle ja taaperoikäisellekin puhui niin kauniisti minusta. Ei ikinä ollut tunkeileva tai olettanut etten pärjää lapseni kanssa, apua tarjosi saatesanoilla, sitten kun joskus tuntuu että hoitoapua tarvitsette, niin minua saa pyytää. Eikä sitten sen jälkeen ehdotellut tai vihjaillut mitään, antoi pallon täysin meille. Aina osoitti kunnioittavansa meitä lasten vanhempina. Hän teki todella arvokasta työtä suhteemme eteen, se täytyy sanoa.

Ihana anoppi sinulla!!!

Mutta tunnut itsekin kyllä tosi mukavalta miniältä.