Lue keskustelun säännöt.
En saa hoitaa veljeni lasta, eikä saa juuri kukaan muukaan!
02.02.2018 |
Lapsi on siis ollut koko elämänsä (4 vuotta) koko ajan vanhempiensa hoidossa (nyt tosin on alkanut käydä päiväkodissa osa-aikaisesti parina päivänä viikossa) paria poikkeustilannetta lukuunottamatta, kun äitimme on saanut katsoa lapsen perään hetken aikaa. Ja aina, kun olen yksin tai muiden perheenjäsenten kanssa heillä kylässä, kukaan ei saa katsoa lapsen perään edes minuuttia ilman, että MOLEMMAT vanhemmat kyttäävät koko ajan sivusta.
Lapsi myös nukkuu edelleen 3,5-4 tunnin päiväunia joka päivä. Lapsi ei puhu paljon mitään ja sitä kannetaan JOKA PAIKKAAN, koska ei suostu kävelemään. Tuntuu kuin lasta kuunneltaisiin aivan kaikessa, eivätkä vanhemmat osaisi tehdä mitään omia päätöksiään.
Mielestäni tilanne on todella kurja, sillä lapsi ansaitsisi hyvät suhteet myös tätiinsä ja isovanhempiinsa, jos kerran sellaiset olisi tarjolla. En nyt tarkoita, että kaikki haluaisivat auttaa sukulaisten lapsenhoidossa ja se on ihan Ok, mutta meidän perheessä on aina autettu toisiamme ja isovanhemmat ovat olleet todella paljon läsnä minun ja veljeni elämässä ja täten myös minä ja äitini olisimme todella onnellisia saadessamme viettää aikaa veljeni lapsen kanssa.
Tilanteen tekee omasta puolestani kurjaksi myös se, että minä en voi saada lapsia, mutta olisi kuitenkin hienoa päästä edes osittain osalliseksi veljeni lapsen elämään, kun en niitä omia tule koskaan saamaan. Nyt tuo lapsi tuntuu jo näin neljävuotiaana vieraalta, vaikka hän tuntuukin pitävän seurastani silloin harvoin, kun tapaamme.
Ihmetyttää myös se, eikö veljeni kaipaa yhtään parisuhdeaikaa vaimonsa kanssa. He eivät kuulemani mukaan ole käyneet neljän vuoden aikana missään ilman lasta. Monesti olen tarjoutunut lapsenvahdiksi, mutta apuani ei kaivata. Nyt en ole jaksanut enää edes kysyä pitkiin aikoihin.
Kuulostaako tämä teidän mielestänne oudolta tilanteelta?
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme veljeni kanssa hyvin läheisiä ennen kuin tuo lapsi syntyi. Nyt siitäkään suhteesta ei ole mitään jäljellä. Kai sitä saa olla surullinen. Mielestäni todella kummallinen perhe heillä.-ap
Eli sinä olet mustasukkainen vaimolle? Oman mieheni pikkusisko on samanlainen. On ollut aina vanhempiensa elämän keskipiste ja perheen prinsessa, ja luullut olevansa sitä veljelleenkin. Kun minä tulin kuvioihin, yritti kaikin tavoin osoittaa olevansa minua tärkeämpi ihminen, mutta ei tietenkään ollut. Ei hänkään ole veljensä kanssa enää kovin läheinen, mutta se ei ole minun vikani. Mieheni väsyi siihen, että sisko halusi vain veljen omaksi yleisökseen, eikä ollut oikeasti koskaan kiinnostunut veljensä asioista.
Sanot että lapselle olisi tarjolla läheiset välit sukulaisiin, mutta viestisi perusteella olet sukulainen johon lapsen ei kannatakaan enempää tutustua. Lapsen hyvinvointia edistävät ainoastaan läheiset jotka kunnioittavat lapsen suhdetta vanhempiin, ja tunnistavat tuon ihmissuhteen ainutlaatuisuuden. Läheisyys muiden lapsiin syntyy aina vanhempien kautta, lapsen kanssa ei voi olla läheinen ilman että on läheinen vanhemmille.
Selvästi olette äitisi kanssa sitä mieltä että lapsen vanhemmat eivät kykene hyvään vanhemmuuteen, ja lapsi hyötyisi jotenkin erityisellä tavalla jos hän pääsisi teidän vaikutuspiiriinne ilman vanhempia.
Luulen että nuo asenteet paistavat läpi ja veljesi vaimoineen on saanut kuulla lukuisia hyväntahtoisia kommentteja lapseen liittyen. Eivätkä ne katseetkaan jää huomaamatta. Tuomitsemista on mahdoton peittää.
Olette varmasti äitisi kanssa kunnon kauhujen anoppi+käly-tiimi, enkö ymmärrä miten edes kuvittelet veljesi vaimoineen haluavan teille ja heidän lapselleen läheisiä välejä.
Rajatonta ja häiriintynyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että lapselle olisi tarjolla läheiset välit sukulaisiin, mutta viestisi perusteella olet sukulainen johon lapsen ei kannatakaan enempää tutustua. Lapsen hyvinvointia edistävät ainoastaan läheiset jotka kunnioittavat lapsen suhdetta vanhempiin, ja tunnistavat tuon ihmissuhteen ainutlaatuisuuden. Läheisyys muiden lapsiin syntyy aina vanhempien kautta, lapsen kanssa ei voi olla läheinen ilman että on läheinen vanhemmille.
Selvästi olette äitisi kanssa sitä mieltä että lapsen vanhemmat eivät kykene hyvään vanhemmuuteen, ja lapsi hyötyisi jotenkin erityisellä tavalla jos hän pääsisi teidän vaikutuspiiriinne ilman vanhempia.
Luulen että nuo asenteet paistavat läpi ja veljesi vaimoineen on saanut kuulla lukuisia hyväntahtoisia kommentteja lapseen liittyen. Eivätkä ne katseetkaan jää huomaamatta. Tuomitsemista on mahdoton peittää.
Olette varmasti äitisi kanssa kunnon kauhujen anoppi+käly-tiimi, enkö ymmärrä miten edes kuvittelet veljesi vaimoineen haluavan teille ja heidän lapselleen läheisiä välejä.
Rajatonta ja häiriintynyttä.
Tämäpä se suurin pointti oikeastaan, lapseen luodaan suhde aina kunnioittaen vanhempia. Sanon tämän tätinä ja kummitätinä. Lapseen.ei voi luoda hyvää, läheistä ja tervettä suhdetta, jos on tarve halveksua hänen vanhempiaan. Lapselle vanhemmat ovat aina vanhemmat. Lasta satuttaa aina, kun hänen vanhempia kohdellaan ei-arvostavasti.
En oikeasti hirveästi ihmettele ap:n viestien perusteella, miksi ei ole päässyt hoitamaan lasta. Eihän hän selvästikään kykene arvostamaan lasten vanhempia missään asiassa. Moniko vanhempi haluaa antaa lapsen hoitoon sellaiselle, joka pitää heidän perhettä "omituisena"?
Avausviestistäsi tuli aika oudot vibat. Miten niin sinun pitäisi päästä hoitamaan veljesi lasta? Yleensähän se menee toisinpäin eli hoitoapua kaipaava kysyy, sopisiko esim. siskon tulla hoitamaan, mutta että sukulaiset odottelevat jotain hoitovuoroja..? Kuulostaa omituiselta.
Toiseksi tuo veljesi exän kanssa veljesi avioliiton ja perhe-elämän spekulointi on täysin sopimatonta. Etkö yhtään ymmärrä, ettei tuollainen käy? Veljesi on perhettäsi, eikä ole sopivaa juoruilla omasta perheenjäsenestä ulkopuoliselle, joka periaatteessa voi kertoa asian eteenpäin ja siitä se saattaa levitä ties minne.
Ap, nyt on itsetutkiskelun paikka. Ymmärrän veljesi ja hänen vaimonsa menettelyä monessa suhteessa, niin oudon vaikutelman annat itsestäsi. Anteeksi, kun sanon näin suoraan. Ja se vähä, mitä olet ehtinyt nähdä heidän perhe-elämäänsä ei kerro koko totuutta, paina se mieleesi. Opettele hienotunteisuutta ja sen hyväksyntää, etteivät kaikki toimi ja ajattele kuten sinä, eikä sinun pidä päivitellä muiden ihmisten elämää turuilla ja toreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi tulla hoitamaan välillä meidän reipasta 5v poikaa ja antaa isällekin välillä vähän piparia?
Meidän lasta ei kukaan halua hoitaa,muita sukulaisia ei ole kuin juoppo vaari,täti joka asuu kaukana ja täti joka ei halua edes nähdä lasta.
En kyllä minäkään haluaisi ehkä antaa hoitoon lasta sellaiselle, joka noin ikävästi puhuu minusta persoonana, meidän parisuhteesta ja lapsemme kehityksestäkin :/ kyllä sitä pitää jonkinlainen arvostus ihmisenä löytyä, jos haluaa olla osa lapsemme elämää.
Minustakin olisi outoa, jos sukulaiset odottaisivat kuin kuuta nousevaa, että he saavat hoitaa. Jos siis heitä tavataan muutenkin ja saavat olla lasten kanssa siten. Tai ainakin meillä on lähdetty aina vanhempien tarpeesta saada hoitoapua, eikä siihen ole valjastettu koko sukua, vaan pari sukulaista/kaveria jotka halunneet auttaa, joihin luotetaan ja joita nähdään luonnostaankin usein. Minä kokisin tuollaisen tungettelevaksi ja tulisi ehkä jopa sellainen olo, että miksi jollekin on niin tärkeää saada olla lapseni kanssa nimenomaan kahden :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen veljeni ehkä paremmin kuin te, jotka kommentoitte tänne. Mielestäni veljeni oli täysin eri persoona ennen perheen perustamista. Hän kyseli kuulumisiani ja teimme paljon yhdessä. Nykyään hän on kovin vaisu, kutsuu kylään kerran vuodessa synttäreille jne. Asumme kuitenkin samassa kaupungissa.
Jos joku kuvittelee, että olen aina ajatellut heidän perheensä olevan outo, niin ei pidä paikkansa. Tässä vuosien varrella minulle on vain kehittynyt sellainen kuva heistä, että he eivät jostain syystä halua tukiverkkoa ympärilleen, eikä kukaan muu saa viettää aikaa heidän lapsensa kanssa. Mielestäni he ovat jotenkin eristyneitä ja tämän lisäksi lapsi käyttäytyy oudosti. Veljeni usein kyllä viestittelee kanssani ja kertoo kuulumisia. En usko, että hän valehtelee, kun kertoo etteivät he ole käyneet edes elokuvissa sen jälkeen, kun lapsi syntyi ja että lapsen kanssa on välilllä todella rankkaa juurikin aloituksessa mainituista syistä. Silti apua ei kaivata.
En todellakaan ole tyrkyttänyt apuani enää vuosiin, sillä olen huomannut, ettei sitä haluta ottaa vastaan. Pystyn kyllä elämään elämääni ilman, että osallistun veljeni lapsen elämään millään tavalla, mutta jotenkin tämä tilanne tuntuu silti oudolta, sillä veljeni oli ennen aivan erilainen. Hän puhui usein ennen lapsen syntymää siitä, kuinka mm. isovanhemmat pääsevät sitten hoitamaan pienokaista jne ja että äitimme voisi ottaa lapsen jopa hoitoon, kun lapsen äiti palaa töihin.
Ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta olen alkanut ihmetellä, miksi ei haluta enää olla väleissä sukulaisten kanssa, vaikka mitään riitaa tai selän takana pahan puhumista ei ole minun ja äitini kesken koskaan ollut. ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnen veljeni ehkä paremmin kuin te, jotka kommentoitte tänne. Mielestäni veljeni oli täysin eri persoona ennen perheen perustamista. Hän kyseli kuulumisiani ja teimme paljon yhdessä. Nykyään hän on kovin vaisu, kutsuu kylään kerran vuodessa synttäreille jne. Asumme kuitenkin samassa kaupungissa.
Jos joku kuvittelee, että olen aina ajatellut heidän perheensä olevan outo, niin ei pidä paikkansa. Tässä vuosien varrella minulle on vain kehittynyt sellainen kuva heistä, että he eivät jostain syystä halua tukiverkkoa ympärilleen, eikä kukaan muu saa viettää aikaa heidän lapsensa kanssa. Mielestäni he ovat jotenkin eristyneitä ja tämän lisäksi lapsi käyttäytyy oudosti. Veljeni usein kyllä viestittelee kanssani ja kertoo kuulumisia. En usko, että hän valehtelee, kun kertoo etteivät he ole käyneet edes elokuvissa sen jälkeen, kun lapsi syntyi ja että lapsen kanssa on välilllä todella rankkaa juurikin aloituksessa mainituista syistä. Silti apua ei kaivata.
En todellakaan ole tyrkyttänyt apuani enää vuosiin, sillä olen huomannut, ettei sitä haluta ottaa vastaan. Pystyn kyllä elämään elämääni ilman, että osallistun veljeni lapsen elämään millään tavalla, mutta jotenkin tämä tilanne tuntuu silti oudolta, sillä veljeni oli ennen aivan erilainen. Hän puhui usein ennen lapsen syntymää siitä, kuinka mm. isovanhemmat pääsevät sitten hoitamaan pienokaista jne ja että äitimme voisi ottaa lapsen jopa hoitoon, kun lapsen äiti palaa töihin.
Ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta olen alkanut ihmetellä, miksi ei haluta enää olla väleissä sukulaisten kanssa, vaikka mitään riitaa tai selän takana pahan puhumista ei ole minun ja äitini kesken koskaan ollut. ap
Kirjoitat juoruilleesi kälystäsi äitisi ja jopa veljesi eksän kanssa ja silti odotat, että se käly jakaisi lapsensa kanssasi?
Minullakin on kaksi lapsetonta siskoa, jotka kuvittelivat, että voivat ”toteuttaa äidinvaistojaan” minun lapsiini. Eivät edes minulle tätä kertoneet vaan - oletko sinä kertonut kälyllesi, että aattelit näin jakaa hänen äitiytensä?
Ylimalkaan toisen perheen toiminnan, elämän, valintojen ja lapsenkasvauksen arvosteleminen on todella, todella heikko pohja sille, että voisit olla tuon perheen lapsille millään tavalla läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sukuun syntynyt vauva oikeuta mihinkään nukkeleikkien tapaiseen "vauvan hoitamiseen", en oikein edes käsitä koko avausviestiäsi. Puhut hoitamisesta kuin vauvan hoito olisi jotain leikkiä, jota haluaa päästä leikkimään ja nyt pettymys on suuri, kun et päässytkään O_o
Olet myös juorunnut veljesi exälle veljesi nykyisestä parisuhteesta. Erittäin huono idea.
Ap, sinä itse olet kontrollifriikki, tuppautuja, hössöttävä sössö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit että viestittelet veljen kanssa usein ja syytät samalla, ettei hän halua olla tekemisissä. Ristiriitaista. Viestittely on juuri sitä normaalia yhteydenpitoa sukulaisten välillä.
Lopeta näin ensialukuun pahan puhuminen ulkopuolisille kuten veljen exälle.
Selän takana pahan puhumista ei ole ollut? Joopa-joo. Olette tietenkin vain empaattisesti huolissanne, ja sen takia keskustelette lapsen kehityksestä. ”Lapselta kysytään liikaa, lasta kannetaan joka paikkaan, vanhemmilla ei ole omaa aikaa, veli on muuttunut, veljen vaimo on kontrollifriikki.”
Vain muutaman mainitakseni. Kirjoittelusi on kokonaisuudessaan ylimielistä, arvostelevaa ja tuomitsevaa.
Ja tiedoksesi, että veli saattaa olla erilainen ja etäisempi juuri siksi että on huomannut suhtautumisesi vaimoonsa ja heidän perheensä elämään. Syy ei siis ole kontrollifriikki vaimo, vaan sinä.
Minulla on asiasta henkilökohtaista kokemusta, lähipiirissäni oli juurikin tälläinen ”empaattinen ja huolehtiva” sukulainen, jonka kanssa aikasemmin läheiset välit tulehtuivat täysin saatuani lapsen. Selkäni takana puitiin avioliittoani, jaksamistani, lapseni syömisiä jne. Ja kaikki puhe oli mukamas välittämistä.
Välittämistä ei ole perheen henkilökohtaisten asioiden puhuminen kenenkään muun, kuin asianomaisten kanssa, varsinkin kun omat käsitykset ovat syntyneet veljen exän puheiden, ja satunnaisten vierailujen aikana. Piste.
Koko puhetyylisi kertoo siitä että kyyläät miten veli vaimoineen vuorovaikuttaa lapsensa kanssa, ja luot tapaamisiin tuomitsevan ilmapiirin.
Niin tuttua, niin tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 vuotias lapsi jota juurikin kannetaan koska ei suostu kävelemään. Osaa kyllä mutta ei pskotettuna suostu, toki kannan siis ennemmin kuin jätän johonkin kauppaan yksin istumaan. Ja syy miksei pääse teille hoitoon: sotkee lapsen rutiinit ihan täysin, ei nuku eikä syö 3 päivään sen yhden hoitopäivän jälkeen, on jotenkin niin stressaantunut. Että sori siitä.
No mun sisko on samanlainen mutta se on hänen valintansa. Lapsia kaksi eivätkä seitsemään vuoteen ole viettäneet kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa . Siskon lapsia läheusempi on mulle ystäväni lapsi joka oli luonani ekan kerran yökylässä 1 -vuotiaana .
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 3 vuotias lapsi jota juurikin kannetaan koska ei suostu kävelemään. Osaa kyllä mutta ei pskotettuna suostu, toki kannan siis ennemmin kuin jätän johonkin kauppaan yksin istumaan. Ja syy miksei pääse teille hoitoon: sotkee lapsen rutiinit ihan täysin, ei nuku eikä syö 3 päivään sen yhden hoitopäivän jälkeen, on jotenkin niin stressaantunut. Että sori siitä.
Miten lapsesta on tullut tuollainen? ?
Vierailija kirjoitti:
Selän takana pahan puhumista ei ole ollut? Joopa-joo. Olette tietenkin vain empaattisesti huolissanne, ja sen takia keskustelette lapsen kehityksestä. ”Lapselta kysytään liikaa, lasta kannetaan joka paikkaan, vanhemmilla ei ole omaa aikaa, veli on muuttunut, veljen vaimo on kontrollifriikki.”
Vain muutaman mainitakseni. Kirjoittelusi on kokonaisuudessaan ylimielistä, arvostelevaa ja tuomitsevaa.
Ja tiedoksesi, että veli saattaa olla erilainen ja etäisempi juuri siksi että on huomannut suhtautumisesi vaimoonsa ja heidän perheensä elämään. Syy ei siis ole kontrollifriikki vaimo, vaan sinä.
Minulla on asiasta henkilökohtaista kokemusta, lähipiirissäni oli juurikin tälläinen ”empaattinen ja huolehtiva” sukulainen, jonka kanssa aikasemmin läheiset välit tulehtuivat täysin saatuani lapsen. Selkäni takana puitiin avioliittoani, jaksamistani, lapseni syömisiä jne. Ja kaikki puhe oli mukamas välittämistä.
Välittämistä ei ole perheen henkilökohtaisten asioiden puhuminen kenenkään muun, kuin asianomaisten kanssa, varsinkin kun omat käsitykset ovat syntyneet veljen exän puheiden, ja satunnaisten vierailujen aikana. Piste.
Koko puhetyylisi kertoo siitä että kyyläät miten veli vaimoineen vuorovaikuttaa lapsensa kanssa, ja luot tapaamisiin tuomitsevan ilmapiirin.
Niin tuttua, niin tuttua.
Niin tuttua meillekin.
Lisätwistinä just tää, että tää ns välittävä sukulainen on itse lapseton ja tunku siihen äidin paikalle on kova.
Kerran vuodessa käyt synttäreillä, ap, ja silti tietämällä tiedät, että lapsi kannetaan joka paikkaan ja laahaa kehityksessä...?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen veljeni ehkä paremmin kuin te, jotka kommentoitte tänne. Mielestäni veljeni oli täysin eri persoona ennen perheen perustamista. Hän kyseli kuulumisiani ja teimme paljon yhdessä. Nykyään hän on kovin vaisu, kutsuu kylään kerran vuodessa synttäreille jne. Asumme kuitenkin samassa kaupungissa.
Jos joku kuvittelee, että olen aina ajatellut heidän perheensä olevan outo, niin ei pidä paikkansa. Tässä vuosien varrella minulle on vain kehittynyt sellainen kuva heistä, että he eivät jostain syystä halua tukiverkkoa ympärilleen, eikä kukaan muu saa viettää aikaa heidän lapsensa kanssa. Mielestäni he ovat jotenkin eristyneitä ja tämän lisäksi lapsi käyttäytyy oudosti. Veljeni usein kyllä viestittelee kanssani ja kertoo kuulumisia. En usko, että hän valehtelee, kun kertoo etteivät he ole käyneet edes elokuvissa sen jälkeen, kun lapsi syntyi ja että lapsen kanssa on välilllä todella rankkaa juurikin aloituksessa mainituista syistä. Silti apua ei kaivata.
En todellakaan ole tyrkyttänyt apuani enää vuosiin, sillä olen huomannut, ettei sitä haluta ottaa vastaan. Pystyn kyllä elämään elämääni ilman, että osallistun veljeni lapsen elämään millään tavalla, mutta jotenkin tämä tilanne tuntuu silti oudolta, sillä veljeni oli ennen aivan erilainen. Hän puhui usein ennen lapsen syntymää siitä, kuinka mm. isovanhemmat pääsevät sitten hoitamaan pienokaista jne ja että äitimme voisi ottaa lapsen jopa hoitoon, kun lapsen äiti palaa töihin.
Ei minulla ole mitään heitä vastaan, mutta olen alkanut ihmetellä, miksi ei haluta enää olla väleissä sukulaisten kanssa, vaikka mitään riitaa tai selän takana pahan puhumista ei ole minun ja äitini kesken koskaan ollut. ap
Joillakin naisilla se omustushalu oman lapsen suhteen on tosi vahva ja eipä sitä ulkopuolinen voi muuta kuin hyväksyä. Toisia taas se kokonaisvaltainen äitiys vain ahdistaisi ja ovat vain tyytyväisiä jos joku muu haluaa hoivata lasta. Itse tykkään enemmän ystävinä ja lähipiirissä jälkimmäisestä, mutta ekatkin saa vapaasti elää tahtomallaan tavalla.
Sister from hell