Lue keskustelun säännöt.
En saa hoitaa veljeni lasta, eikä saa juuri kukaan muukaan!
02.02.2018 |
Lapsi on siis ollut koko elämänsä (4 vuotta) koko ajan vanhempiensa hoidossa (nyt tosin on alkanut käydä päiväkodissa osa-aikaisesti parina päivänä viikossa) paria poikkeustilannetta lukuunottamatta, kun äitimme on saanut katsoa lapsen perään hetken aikaa. Ja aina, kun olen yksin tai muiden perheenjäsenten kanssa heillä kylässä, kukaan ei saa katsoa lapsen perään edes minuuttia ilman, että MOLEMMAT vanhemmat kyttäävät koko ajan sivusta.
Lapsi myös nukkuu edelleen 3,5-4 tunnin päiväunia joka päivä. Lapsi ei puhu paljon mitään ja sitä kannetaan JOKA PAIKKAAN, koska ei suostu kävelemään. Tuntuu kuin lasta kuunneltaisiin aivan kaikessa, eivätkä vanhemmat osaisi tehdä mitään omia päätöksiään.
Mielestäni tilanne on todella kurja, sillä lapsi ansaitsisi hyvät suhteet myös tätiinsä ja isovanhempiinsa, jos kerran sellaiset olisi tarjolla. En nyt tarkoita, että kaikki haluaisivat auttaa sukulaisten lapsenhoidossa ja se on ihan Ok, mutta meidän perheessä on aina autettu toisiamme ja isovanhemmat ovat olleet todella paljon läsnä minun ja veljeni elämässä ja täten myös minä ja äitini olisimme todella onnellisia saadessamme viettää aikaa veljeni lapsen kanssa.
Tilanteen tekee omasta puolestani kurjaksi myös se, että minä en voi saada lapsia, mutta olisi kuitenkin hienoa päästä edes osittain osalliseksi veljeni lapsen elämään, kun en niitä omia tule koskaan saamaan. Nyt tuo lapsi tuntuu jo näin neljävuotiaana vieraalta, vaikka hän tuntuukin pitävän seurastani silloin harvoin, kun tapaamme.
Ihmetyttää myös se, eikö veljeni kaipaa yhtään parisuhdeaikaa vaimonsa kanssa. He eivät kuulemani mukaan ole käyneet neljän vuoden aikana missään ilman lasta. Monesti olen tarjoutunut lapsenvahdiksi, mutta apuani ei kaivata. Nyt en ole jaksanut enää edes kysyä pitkiin aikoihin.
Kuulostaako tämä teidän mielestänne oudolta tilanteelta?
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se johtuu sinusta, ettet kelpaa? Jospa he käyvätkin tietämättäsi jossain ja heillä on hyvä vakituinen hoitaja lapselle.
Anteeksi tästä vuodatuksesta, mutta minun on pakko vielä lisätä, että veljeni ex jutteli juuri minulle pitkän tovin ja paljasti, että veljeni nykyinen vaimo oli lähettänyt hänelle aikoinaan viestin, jossa kertoi, että oli sopinut veljeni kanssa, että hän saa lukea kaikki tuon ex-naisen ja veljeni väliset whatsapp- ja messenger-viestit. Että se kuulemma luo heidän välilleen luottamusta jne. Tuo ex oli siihen aikaan jo uudessa parisuhteessa ja halusi vain pitää hyvät välit yllä minun veljeni kanssa, sillä he olivat tunteneet jo kymmenen vuotta ennen eroaan, eikä eroon liittynyt mitään dramaattista.
Sitten tuo ex sanoi katkaisseensa välit veljeeni kokonaan, sillä ei jaksanut mitään ”tyhjätä nyhjäistyjä” mustasukkaisuusdraamoja, viestittelyä kun ei kuulemma ollut edes usein ja silloinkin lähinnä kuulumisten kyselyä.
Aloin jo miettiä, jospa veljeni vaimo on kontrollifriikki. Ap
Veljesi on kai aikuinen ihminen joka täysivaltaisena saa valita itse vaimonsa ja tanssii sitten juuri niin paljon akkansa pillin mukaan kuin haluaa.
Sinulla ei ole mitään valtaa veljesi lapseen. Jos on oikea hätä niin tee lasu.
Mutta muuten keskity omaan parisuhteeseen ja omiin lapsiin. Ja jos sinulla ei näitä ole niin hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voit yhä jatkaa ystävyyttä miehen exän kanssa mutta älä yritä hämmentää mitään suhdesoppaa lisää. Anna aikuisten hoitaa omat asiansa.
Kummalliselta kuulostaa enimmäkseen se, että lasta kannetaan paljon eikä hän puhu. Mutta kuulostaa myös, ettet loppujen lopuksi ehkä ole niin paljon lapsen elämässä läsnä, että tietäisit miten käyttäytyy kaikissa tilanteissa, esim puhuuko muiden seurassa enemmän? Tämä siis vain spekulointia.
Mitä noihin hoitoasioihin tulee, niin sinun ja muidenkin on vain hyväksyttävä, että vanhemmat päättää kuka lasta hoitaa ja kuinka paljon häntä muut hoitavat. Hienoa että lapsi on osapäivähoidossa, tuossa iässä alkaa kaipaamaan ikätovereita, ja kenties siirtyy myös kokopäivähoitoon ajan kanssa kun äiti esimerkiksi työllistyy(?).
Itse työskentelen päivähoidossa ja sanoisin kyllä, että huolestuttavampaa on kun vanhemmat viettävät selvästi vähän aikaa lapsen kanssa. Varhaiskasvatuksessa varmasti kyllä otetaan puheeksi lapsen kehitys, jos näkevät siinä jotain huolestuttavaa.
Tuli kyllä mieleeni sekin, että ethän sinä voi mitenkään tietää käykö lapsi muillakin hoidossa. Voi myös olla (jos suonet anteeksi loukkaavan epäilyn), että vanhemmilla on jonkinlaista luottamuspulaa sinua ja äitiäsikin kohtaan. Tai ihan vain henkilökemiat eivät kohtaa. En minä ainakaan tiedä veljeni ja siskoni perhe-elämästä niin paljon, että osaisin sanoa kuka lapsia hoitaa ja milloin, vaikka läheisiä olemme.
On totta kai ymmärrettävää, että sinusta tuntuu pahalta kun haluaisit olla isompi osa veljesi lapsen elämää, ja et ole. Mutta kyllä nämä hoitoasiat menevät niin, että vanhemmat päättävät eikä siihen ole muilla nokan koputtamista. Vaatimalla et varmasti tule saamaan mitään aikaan, mutta voithan aina kysyä ainakin suoraan että onko heillä kyse sinua kohtaan jostain luottamuspulasta, vai eikö vain hoidolle ole tarvetta?
Ja toisaalta, jos vanhemmat kyläilevät ja ottavat muita kylään, niin mielestäni se on ihan riittävää ihmissuhteiden tarjontaa. Eri asia olisi, jos kukaan ei saisi lasta tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kummallista, että tyrkytät apua väkisin ihmisille, jotka selvästikään eivät apua kaipaa. Mikset hoida jonkun masentuneen alkoholistin lapsia? Sellaisessa perheessä lapset tarvitsisivat juuri sinun apuasi. Älä lannistu, vaan etsi perhe jolle apusi kelpaisi!
Sinähän olet varsinainen kyylä ja ankeuttaja ja negaaja.
Olet varmasti tyytyväinen vasta kun veljesi on eronnut ja yksin ja lapsella on joku todettu vamma tai vika. Niin pääset sitten pätemään ja sanomaan että oikeassa olit HUH! Paska suhde, paska akka ja paska lapsi ja hyvä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on paljon sellaisia perheitä, jotka ottaisivat lastenhoitoapua vastaan ja lapset todella tarvitsisivat hyvää aikuisista elämäänsä. Ota tukilapsi tai ryhdy sijaiskasvattajaksi.
Mä jättäydyn mielelläni pois, kun ei kaivata. En tunge, annan vain olla ja unohdan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi tästä vuodatuksesta, mutta minun on pakko vielä lisätä, että veljeni ex jutteli juuri minulle pitkän tovin ja paljasti, että veljeni nykyinen vaimo oli lähettänyt hänelle aikoinaan viestin, jossa kertoi, että oli sopinut veljeni kanssa, että hän saa lukea kaikki tuon ex-naisen ja veljeni väliset whatsapp- ja messenger-viestit. Että se kuulemma luo heidän välilleen luottamusta jne. Tuo ex oli siihen aikaan jo uudessa parisuhteessa ja halusi vain pitää hyvät välit yllä minun veljeni kanssa, sillä he olivat tunteneet jo kymmenen vuotta ennen eroaan, eikä eroon liittynyt mitään dramaattista.
Sitten tuo ex sanoi katkaisseensa välit veljeeni kokonaan, sillä ei jaksanut mitään ”tyhjätä nyhjäistyjä” mustasukkaisuusdraamoja, viestittelyä kun ei kuulemma ollut edes usein ja silloinkin lähinnä kuulumisten kyselyä.
Aloin jo miettiä, jospa veljeni vaimo on kontrollifriikki. Ap
Voisikohan nyt tuossa hoitoasiassa olla kyse ihan siitä, että veljesi vaimo aistii asenteesi häntä kohtaan? Voin vannoa, että äärimmäisen harva nainen lapsensa antaa hoitoon sellaiselle, josta huokuu se ettei pidä itse äidistä lainkaan.
Voihan se olla että veljesi vaimo on jokseenkin kontrolloiva, toisaalta tuo nyt on sellaista ihmissuhdedraamaa mitä joillain on suhteen alussa, ja ei oikeastaan kuulu sinulle.
Jos oikeasti haluat välit veljen lapseen, niin anna olla noiden spekulointiesi kanssa, yritä tutustua aidosti veljesi vaimoon ja ota vähän takapakkia lapsen suhteen näin aluksi.
Ap, yritä nyt hyväksyä, ettei veljesi lapsi ole sinun. Hän ei ole oman lapsen korvike, vaikka sellaista haaveilet. Vanhemmat päättävät lapsen asioista ja he haluavat etäisemmät välit kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla itse kontrollifriikki. Sun veljen perheen asiat ei kyllä kuulu sulle. Ja miksi ihmeessä sun pitäis saada hoitaa sun veljen lasta? Mulla on itsellä 2 lasta ja sisaruksilla 5 lasta. Mut en mä ole ikinä sisarusten lapsia hoidellut, eikä he meidän. Jos ovat kylässä, niin silloin katsotaan yhdessä kaikkien lasten perään.
Vaikuttaa siltä, että kyseessä on erityislapsi ja veljesi sekä kälysi pelkäävät teidän sukulaisten suhtautumista.
Veljesi ex sanoi, ja sinä uskot? Ei tule mieleen, että tuo nainen voisi olla vähän mustasukkainen?
Vierailija kirjoitti:
Veljesi on kai aikuinen ihminen joka täysivaltaisena saa valita itse vaimonsa ja tanssii sitten juuri niin paljon akkansa pillin mukaan kuin haluaa.
Sinulla ei ole mitään valtaa veljesi lapseen. Jos on oikea hätä niin tee lasu.
Mutta muuten keskity omaan parisuhteeseen ja omiin lapsiin. Ja jos sinulla ei näitä ole niin hanki elämä.
Oletpa ilkeä ja julma ihminen. Ja näköjään lukutaito hukassa.
Olimme veljeni kanssa hyvin läheisiä ennen kuin tuo lapsi syntyi. Nyt siitäkään suhteesta ei ole mitään jäljellä. Kai sitä saa olla surullinen. Mielestäni todella kummallinen perhe heillä.-ap
No, eihän täällä voida hirveästi vinkkejä antaa, kun emme tiedä veljesi ja vaimonsa syitä käytökselle. Yleensä ottaen voidaan vain todeta, että sinulla ei sinänsä mitään oikeuksia heidän lapseen ole, ja oli ehkä hieman virhe ajatella että lapsettomuutesi vuoksi olisit automaattisesti otettu heille läheiseksi osaksi heidän perhettään, vaikka toiveesi kyllä kuulostaa ihan ymmärrettävältä. Mitä tulee teidän suvun tapoihin, niin varmasti ymmärrät itsekin, että jokainen perhe luo omat tapansa ja nämä voivat poiketa hurjasti suvun tavoista ja perinteistä.
Meillä on sellainen tilanne, etteivät anoppi ja kälyni ole hoitaneet kovinkaan lapsiamme (4 ja 2,5v), mikä johtuu luottamuksen puutteesta. Voin vähän valottaa yleisluonteisesti mistä se johtuu, jos siitä on sinulle apua. Mutta meillä on kyllä muita hoitajia, tosin tarkemmin ajatellen, emmepä sitä erityisemmin mainosta heille. Pääsääntöisesti luottamuspula johtuu seuraavista seikoista:
-Anoppi ja käly ovat toistuvasti arvostelleet meidän lastenhoitoa ja -kasvatusta selkämme takana. Vaikka emme edes tapaa niin usein, että heillä siitä hyvä kuva olisi. Myös meidän läsnäollessa kauhistellaan tapojamme (esim kun 1-vuotiasta ei syötetty vaan söi itse) ja ollaan korostuneen "huolissaan" osaammeko hoitaa lapsemme. Ja kyseessä ovat ihan normaalit ikätasoiset asiat, kuten 2-vuotias saa jo kiivetä leikkipuistossa yms.
-Joka kerta kun tapaamme, minut ja mieheni sivuutetaan täysin lasten vanhempina, eikä pienempinä lasten tarvetta vanhempiin kunnioitettu lainkaan. 1-vuotiaana esikoinen kuuli itkuunsa vannomatta kymmeniä kertoja "Et sinä äitiä tarvi". Hoitoon pyytäminen alkoi ensiviikoista lähtien myös.
-Jos puhun lapsilleni, niin minun päälle aletaan puhumaan ikään kuin "ylitseni", jos otan lasta kädestä niin anoppi/käly ottaa lasta toisesta kädestä, jos lapsi huutaa äiti niin käly ja anoppi vastaavat siihen "mitä", jos lapsi yrittää tulla syliini niin on jompi kumpi häntä nappaamassa omaansa, jos lapset pyytävät minua lukemaan kirjaa, niin nämä heiluttavat kädessään toista kirjaa ja huutavat tule tänne tämä on parempi. Eivät mikään yksinään pahoja asioita, mutta ymmärrät varmaan vuorovaikutuskuvion?
-Kumpikaan ei ole osannut lukea tilanteita ja lapsia erityisesti silloin kun eivät osanneet puhua. Esim. kun kuopus vierasti mummoaan hänen tullessa kylään ja itki, niin mummon ensimmäinen lause oli "Voi mikä mummon rakkaalle tuli, tule niin mummo lohduttaa" ja alkoi repimään (kyllä) lasta syliinsä. Lapsi oli 9kk ja mummon edellisestä visiitistä lähemmäs kaksi kuukautta.
Eivät nämä varmasti kuulosta pahoilta, mutta ovat synnyttäneet vain yleisen epäluottamuksen ja sitä on vaikea palauttaa ilman kunnon keskustelua. Sanoisinkin sinulle neuvoksi, että mitäpä jos ottaisit asian avoimeen keslusteluun niin että itsekin yrität unohtaa ennakkoluulosi esimerkiksi veljen vaimoa kohtaan. Koska eihän tuo nyt auta yhtään mitään, että kaivelet jotain riitaa vuodelta nakki veljesi exän kanssa, ja ylipäätään luot mielikuvia vaimosta veljesi exän kautta.
Vierailija kirjoitti:
Olimme veljeni kanssa hyvin läheisiä ennen kuin tuo lapsi syntyi. Nyt siitäkään suhteesta ei ole mitään jäljellä. Kai sitä saa olla surullinen. Mielestäni todella kummallinen perhe heillä.-ap
Onhan se surullista jos et koe että minkäänlaista suhdetta on jäljellä. Toisaalta kannattaa myös muistaa, että monille oman perheen perustaminen on tilanne jossa napanuora viimeistään katkeaa. Omaa lapsuuttakin ja perhesuhteita aletaan ikään kuin uudelleenarvioimaan. Tietyllä tapaa se on tärkeääkin, sillä siten myös omistaudutaan omalle lapselle ja puolisolle. On välttämätöntä pystyä asettamaan heidät "ykkösperheeksi".
Mutta ei kai teidän suhde täysin mennyttä ole, jos kuitenkin tapaatte ja käyt heillä kylässä? Kenties vain muuttunut?
Etkö voi leikkiä lapsen kanssa vanhempien läsnäollessa?