Lue keskustelun säännöt.
Sinkku ja vähän katkera välillä
02.02.2018 |
Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole pitkään aikaan törmännyt ihmiseen, joka osoittaa noin suurta halveksuntaa ihmisten ulkonäköpiirteitä kohtaan.
Ootkos hiffannut, että sun mielestä ruma nainen kohtaa sun mielestä ruman miehen. Heistä tulee taivaallisen onnellinen pari!
Ottaako päähän?Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän tekee mieli arvostella kenenkään ulkomuotoa. Näen kauneutta enemmän kuin nuorena. Olin 20 vuotta yhdessä komean ja raamikkaan miehen kanssa. Ei auttanut, suhde oli raastavan ristiriitainen ja turhauttava. Toki oli hyviäkin asioita, ei kai sitä muuten ois oltu.
Mutta jätin sen komean, rikkaan, koulutetun johtajan.
Ihmeellistä saivartelua :D Onko niitä rumia ihmisiä nyt sitten olemassa vai ei? Eräässä toisessa ketjussa mammat rakastavat haukkua Jay-Z:n ja Beyoncen lasta rumaksi mutta kun kyse on mahdollisesta heitä itseäänkin koskettavasta aihe-alueesta, he alkavat hurskastelemaan ja jeesustelemaan. Voi luoja mitä tekopyhyyttä!
Ihan varmasti monet teistä kihertävät tyttö -ja naisporukoissa muiden ihmisten ulkoisille puutteille keskenänne. Tätä olen kokenut ihan henkilökohtaisesti muilta naisilta. Aivan varmasti ajattelette joistakin ihmisistä, että ovatpa he pirun rumia ja analysoitte heidän ulkomuotonsa virheet millin tarkkuudella. Kyllä rumia ihmisiä on olemassa, ja rumiksi luokitellaan nykyään ihan taviksetkin koska ulkonäkökriteerit liitelevät pilvissä. Paineet kasvavat kovaa vauhtia, ja mikään ei riitä. Näkeehän sen kaikkialla meidän kulttuurissamme ja suhtautumisessamme ulkoisia asioita kohtaan. Syömishäiriöt ja itsetunto-ongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosina nuorten tyttöjen ja poikien keskuudessa, aikuisista nyt puhumattakaan. Etenkin naisilla on kovat paineet näyttää hyvältä, joten moni turvautuu jopa plastiikkakirurgiaan.
Amen sister! Kyllästyttää ihmisten tekopyhyys ja suoranainen pahansuopuisuus. Harva se päivä näkee tälläkin palstalla todella törkeitä ulkonäköön liittyviä kommentteja, mutta kun nyt tuli puheeksi naisten rumuus, on se yhtäkkiä jokin dealbreaker palstan naisille. Ei voi kuin nauraa ja hymähtää tälle touhulle. Ensin he itse puhuvat ihmisistä käyttäen adjektiiveja kuten ruma, epäviehättävä, ällöttävän näköinen jne. mutta sitten kun tulee puheeksi että on olemassa aktuaalisesti ihmisiä, joita ei pidetä yhteiskunnallisesta näkökulmasta fyysisesti viehättävänä, helvetti repeää ja he kiistävät fyysisen rumuuden olemassa olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olin eron jälkeen puoli vuotta sinkkuna ja koko ajan oli kyllä nettideittipalstoilla vientiä. Olin ok näköinen, nelikymppinen nainen.
Melkein kuin minun suustani. Tosin olen mies ja aika tavallisen näköinen, ja en ihan luokittele edes ok näköiseksi, siitä piirun alaspäin. Nettipalstalla (maksullisella) oli hyvin vientiä, ja viidet treffit kävin livenä kunnes löytyi se helmi. Avoimin mielin ja rimaa laskemalla, kun mikään mister finland en ole, niin en sitä myöskään kumppanilta odota.
Eli tässä taas tämmöinen surullinen "tyydyin siihen mitä sain kun en yksinkään halunnut olla." Juu ei kiitos. En ota rumaa, olen mielummin yksin.
Rumuus ja kauneus on katsojan silmässä. Mielestäni se edellinen mies kuulosti sympaattiselta ja tyytyväiseltä helmeensä, jonka löysi. Kyllä myönteinen asenne on aina viehättävämpi kuin dissaaminen ja vähättely., Johon sinä sorrut. Toivottavasti olet täällä vaan trollaa massa, sillä muuten kyllä olisit todella surullinen tapaus. Negatiivisuudesta kärsii aina itse viime käd ssä eniten. Toisia se ei heilauttaa mihinkään suuntaan.
Joku kertoi, että treat them mean, keep them Keen toimii hänelle. Kyllähän se voi toimia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kyllä siitä täytyy tajuta luopua ennenkuin toinen saa tarpeekseen ja lähtee lätkimään. Ja näin väistämättä ennen pitkää käy. Kyllä aitous ja rehellisyys toisilleen on yksi olennainen tekijä siinä suhteen kehittymisessä. Mutta tietty kaikki ei edes halua sitä kestävää suhdetta kunhan pelailevat ja leikittelee ärsyttää aikansa ja vaihtavat uuteen.
Niin? Omaan silmään rumaani en ottaisi. Ja miksi ottaisin? En mä pystyisi harrastamaan seksiä miehen kanssa joka on silmääni ruma, joten tulisiko sellaisesta suhteesta mitään? Ällöttäisi oma mieheni.
Jokainen tekee tietysti itse valintansa . Tottakai tarvitsee olla se tietty kemia sen kumppanin kanssa seksuaalisesti. Parasta on kun on ihastunut ja rakastunut. Mutta miten hyvin nämä lukitsemasi mielipiteesi sinulle toimii? Oletko onnellinen? Vaikuttaa siltä, ettet itse viehätä tarpeeksi niitä miehiä, joita pidät huvännäköisenä.
Eli olen siis rumempi kuin nämä vammaiset, muut rumat, läskit ja mätisäkit ovat. Ai kun kiva.
Olen pahoillani puolestasi, mutta niin asia taitaa olla. Todisteena siitä on se, että miesten mielestä näillä nimittelemilläsi naisilla on jotain miehiin vetoavia ominaisuuksia, joita sinulta puuttuu. En tuntematta sinua osaa sanoa onko ongelmasi eniten ulkonäössäsi, persoonallisuudessasi vai asenteessasi.
No mikä se jokin on niiden naisten tapauksessa, jotka ovat sekä sisältä että ulkoa rumia?
Tätä varmaan pitäisi kysyä miehiltä, jotka ovat sekä sisäisesti että ulkoisesti ruman naisen valinneet. Kai siinä suhteessa kumpikin täyttää jotain toistensa tarpeita.
Toisaalta sitten tämä rumuus on siinä suhteessa hankala käsite, että jokainen taitaa määritellä sen omista lähtökohdistaan. Mikä sinulle tai minulle on rumaa ei välttämättä ole sitä jollekkin kolmannelle.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt aivan rehellinen ja sanon aluksi että olen itsekin suurimman osan elämästäni sinkkuna ollut korkeakoulutettu nainen - tilastojen valossa siis tyypillinen sinkku, joka vielä asuukin isossa kaupungissa jossa naisia on miehiä enemmän ja taistelu "hyvistä" miehistä on kovaa.
Oikeasti monen kohdalla ongelma on se että katsotaan kumppania liian pinnallisin silmin. Ymmärrettävä, että Tinderin aikakautena ulkonäön käyttäminen pääasiallisena ensisijaisena mittarina on yleistä, mutta valitettava tosiasia on myös se että pitkät, komean puoleiset ja sosiaalisesti taitavat miehet on vähemmistö ja niille on tarjolla paljon meitä vähintään keskivertonäköisiä, nuorehkoja fiksuja naisia. Meitä vaan on paljon, naiset pitää usein paremmin itsestään huolta ja panostaa pukeutumiseen ja meikkaamiseen. Se vaan aiheuttaa aikamoisen epäsuhdan ja moni mies joka on sellainen monen naisen mieleen oleva käyttää (ymmärrettävästi) hyväkseen tuota asemaansa ja ei ole välttämättä mikään yhden naisen mies.
Ainakin omien sinkkukavereideni kohdalla (pätee itseasiassa molempiin sukupuoliin) ongelma on usein ihan vaan se että mies-/naismaku on kovin kapea, pakit annetaan nopeasti ja omassa käyttäytymisessä on tietynlainen ylimielinen ja ehkä vähän katkera sävy. Naiset pelkää että tämäkin mies vaan kohta häviää johonkin jne. Myönnän että olin itse aiemmin samanlainen, kunnes sitten tajusin että sabotoin itse omaa deittailuani rajoittamalla deittipoolin liian pieneksi ja yrittämällä ajatella että vika sille miksi olen yksin löytyy muista kuin itsestäni.
Mutta kappas, ajan myötä ja aikaa yhdessä vietettyäni erään kaverimiehen kanssa jolle alunperin annoin pakit huomasin ihastuneeni. Alkuun en ollut kiinnostunut yhtään, mutta kun olimme kavereita ja paineet viritellä romanttista kiinnostusta katosivat, huomasin miten paljon meillä on yhteistä ja miten hauska ja älykäs tyyppi on kyseessä. Ihastuin ja sain itselleni erinomaisen miehen pitkällisen sinkkuuden jälkeen.
Kannattaa lopettaa pakonomainen treffailu sillä se aiheuttaa aina vaan työhakumaisia paineita. Paineita ettei se toinen pidäkään minusta tai että sinä et pidä hänestä. Oikeasti paras tapa on tutustua uusiin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja platonisella pohjalla ja ehkä sitä joskus yllättyy ja löytää helmen. Uskoin aiemmin itsekin että miehen tulee viedä jalat alta heti ja tehdä vaikutus, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt että tuollainen on vaan hetken huumaa ja ei tarkoita ettäkö mies olisi hyvä kumppani tai ettäkö sopisitte yhteen.
Joo, kaikille ei pidä antaa mahdollisuutta ja jos joku on mielestäsi vastenmielinen luonteen tai ulkonäön perusteella niin eihän siitä mitään tulee. Mutta joskus luonto tekee tehtävänsä ja jonkun kanssa vietetty aika saa totisesti ihastuksen leimahtamaan pikkuhiljaa ja melkein huomaamatta. Kuten ap jo itsekin sanoi, kaikenlaisilla rölleillä on kumppaneita joten on pelkkää harhaa ajatella että suhteen saa vain ne miehet tai naiset jotka ovat malliluokan komistuksia ja kaunottaria.
Upea kirjoitus!
Ihan kuin minun päästäni.
Minne tehdään treffit:)
Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.
Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää?
Vierailija kirjoitti:
Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.
Niinhän sinä olet. Olet huonoluonteinen ja rumin kaikista, eikä sinulla ole parisuhdetta.
Mutta huomaa, etten mitenkään arvota sinua. Puhun vain ulkoisesta olemuksestasi ja parisuhdestatuksestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 34-vuotias ja nyt ollut sinkku jonkun aikaa. Minä en tyytyisi ihan kehen vaan tämän ikäisenä ja huomasin, että vaikka vientiä on paljon en oikeen löydä sitä etsimääni. Olen siis mieluummin yksin, mutta en katkeroidu vaan keskityn rakkaaseen harrastukseen ja muihin asioihin, Ystäviin, perheeseen ja sukulaisiin sekä työhöni. Elämiä on sinullakin vain yksi, nauti siitä!:) uskon että sinullekin löytyy vielä se joku.
Vierailija kirjoitti:
Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.
Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää?
Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paska luonne karkottaa. Evoluutio toimii.
Vierailija kirjoitti:
Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.
Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää?
Eikö ole kuitenkin outoa, että joillekin ihmisille tuollainen onni potkaisee useita kertoja elämässä, toisille ei välttämättä koskaan? On tuhansia miehiä ja naisia, joille ei anneta edes tilaisuutta näyttää sitä sisintä hyvyttään ja upeaa persoonaansa. Mistä tämä johtuu kollektiivisella tasolla, sitä en osaa laisinkaan sanoa. Ulkonäöstä se ei todellakaan ole kiinni, sen olen huomannut. Ulkoiset asiat ovat loppupeleissä sivuseikka, mitä tulee vakavampiin suhteisiin. Joissakin yhdenillan jutuissa ne toki merkitsevät enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäöstä sinkkuus ei ole kiinni. Eli sen on pakko olla se luonne. Jos ikisinkku ei vain ole sellaista hyvää parisuhdetyyppiä sitten. Eli joko on takertuva, mustasukkainen, itsekäs, empatiakyvytön tms.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.
Ja tilanne tulee jatkumaan tällaisena niin kauan kuin näet lähimmäisesi mätisäkkeinä. Miehet haistavat häijyytesi, ja hyvä niin. Sinunlaisesi ihminen voi ihastua hetkeksi ja olla muutaman kuukauden mukava hormonihöyryjen voimalla, mutta suhteen arkipäiväistyessä riivinrautamaisuutesi nousee esiin. Olet opettanut itsesi arvostelemaan muita ja löytämään kaikista jotain halveksuttavaa, nipottamaan ja suorittamaan. Olet oppinut hoitamaan itsetuntoasi koittamalla latistaa muita. Kun sitä itsetuntoa ei ole, alat pian ihmetellä mitä mies sinussa näkee, ja vaihtoehdot ovat että alat pitää miestä luuserina koska tyytyy sinuun tai alat sairaalloisen mustasukkaiseksi koska tottahan tuo kohta paremman löytää. Näitä on nähty. Tosissasiko luulet että yksi parisuhde tuosta vaan pyyhkisi pois nämä sitkeään juurtuneet ikävät piirteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paska luonne karkottaa. Evoluutio toimii.
Ikävä kyllä paska luonne johtuu hyvin pieneltä osin geeneistä ja on valtaosin ympäristöstä opittu. Ei siis ole toivoakaan että sinkuiksi jäämällä nämä ihmiset sukupolvien saatossa katoaisivat, niin kauan kuin ne asiat jotka ihmisiä vääntävät kieroon jatkavat olemassaoloaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.
Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää?
Katkeruus on aika mielenkiitoinen aihe ja varsinkin vika kysymyksesi on ajatuksia herättävä. Elämässä kun on muitakin syitä katkeruuteen, kuten minulla, ja tuo kysymys sai minut pohtimaan mihin minä itse pyrin valittamalla keskustelupalstoilla (tämä tosin on eka kommentti tähän ketjuun). Ja ensimmäinen ajatus oli se että yritän jotenkin muuttaa ympäristöä tai saada ajan kulumaan taaksepäin siihen tilanteeseen kun katkeruus nousi pintaan. Toisinsanoen en hyväksy tapahtunutta ja haluan että se lakkaa olemasta. Ja eteenpäin meneminen tai siihen pyrkiminen olisi luovuttamista asian suhteen. Ja hankalahan sitä on luopua asiasta, josta ei ole valmis luopumaan. Tosin ehkäpä tuo asia palaakin uudella tavalla, mutta eri muodossa. Eli itse koen että ennen katkeruutta on tapahtunut jokin kriisi tai trauma. Jotain odottamatonta. Tällaiset psykailut tuli minulla mieleen ja oikeastaan itselleni hyödyllistä pohdintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paska luonne karkottaa. Evoluutio toimii.
Mutta narsistit löytävät aina jonkun ja saavat niin paljon lapsia kuin haluavat. Evoluutio toiminnassa, ko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska luonne karkottaa. Evoluutio toimii.
Mutta narsistit löytävät aina jonkun ja saavat niin paljon lapsia kuin haluavat. Evoluutio toiminnassa, ko?
Narsisti sentään esittää viehättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.
Ja tilanne tulee jatkumaan tällaisena niin kauan kuin näet lähimmäisesi mätisäkkeinä. Miehet haistavat häijyytesi, ja hyvä niin. Sinunlaisesi ihminen voi ihastua hetkeksi ja olla muutaman kuukauden mukava hormonihöyryjen voimalla, mutta suhteen arkipäiväistyessä riivinrautamaisuutesi nousee esiin. Olet opettanut itsesi arvostelemaan muita ja löytämään kaikista jotain halveksuttavaa, nipottamaan ja suorittamaan. Olet oppinut hoitamaan itsetuntoasi koittamalla latistaa muita. Kun sitä itsetuntoa ei ole, alat pian ihmetellä mitä mies sinussa näkee, ja vaihtoehdot ovat että alat pitää miestä luuserina koska tyytyy sinuun tai alat sairaalloisen mustasukkaiseksi koska tottahan tuo kohta paremman löytää. Näitä on nähty. Tosissasiko luulet että yksi parisuhde tuosta vaan pyyhkisi pois nämä sitkeään juurtuneet ikävät piirteesi?
Näen mätisäkit mätisäkkeinä ja kauniit kauniina. Miehet haistavat häijyyteni tinderkuvien kautta? Interesting. Mä en ainakaan parista kuvasta osaa sanoa millainen mies on luonteeltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.
Ja tilanne tulee jatkumaan tällaisena niin kauan kuin näet lähimmäisesi mätisäkkeinä. Miehet haistavat häijyytesi, ja hyvä niin. Sinunlaisesi ihminen voi ihastua hetkeksi ja olla muutaman kuukauden mukava hormonihöyryjen voimalla, mutta suhteen arkipäiväistyessä riivinrautamaisuutesi nousee esiin. Olet opettanut itsesi arvostelemaan muita ja löytämään kaikista jotain halveksuttavaa, nipottamaan ja suorittamaan. Olet oppinut hoitamaan itsetuntoasi koittamalla latistaa muita. Kun sitä itsetuntoa ei ole, alat pian ihmetellä mitä mies sinussa näkee, ja vaihtoehdot ovat että alat pitää miestä luuserina koska tyytyy sinuun tai alat sairaalloisen mustasukkaiseksi koska tottahan tuo kohta paremman löytää. Näitä on nähty. Tosissasiko luulet että yksi parisuhde tuosta vaan pyyhkisi pois nämä sitkeään juurtuneet ikävät piirteesi?
Näen mätisäkit mätisäkkeinä ja kauniit kauniina. Miehet haistavat häijyyteni tinderkuvien kautta? Interesting. Mä en ainakaan parista kuvasta osaa sanoa millainen mies on luonteeltaan.
Siis sinä et vain saa matcheja Tinderistä? Aivan varmana saat, jos jokaisen miehen vedät oikealle.
Vierailija kirjoitti:
Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.
Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää?
Aloittaja kysyi kysymyksen, ja kyllä, häntä harmittaa asia mutta miksi tämä aihe on teille palstalaisille niin kontroversiaali? Kuten edellä tuotiinkin jo esille, monille palstalaisille ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia kuvailla ihmisiä negatiivisin sanankääntein mitä tulee ulkonäköön, mutta yhtäkkiä kun tämä kysymys nostettiin esille, kaikki palstan moralisoijat ja lässytäjät eksyivät juuri tähän ketjuun sättimään aloittajaa siitä samasta asiasta, jota tällä palstalla harjoitetaan ihan koko ajan. Antakaa sitä perkeleen alapeukkua, ei se totuutta miksikään muuta. Se että moni on samaa mieltä väärästä väittämästä ei tee siitä paikkansa pitävää, eikä totuudenmukainen miete muutu pötypuheeksi sille alanuolta antaen.
Olen mies ja ollessani sinkku tuntui samaa katkeruutta. Kaikenlaiset pelimiehet, dickpickit, rumat ja tyhmät löytävät parisuhteen tai useankin samaan aikaan. Itse ei löydä mistään vaikka olisi miten kunnollinen.
No nykyään parisuhteessa ja perheellinen. Kaikenlaiset "voi löytyä mistä vaan" ja "kaikille on tuolla joku" ja "löytyy kun vähiten odottaa" ovat ihan paskaa.
Mistä tiedät, että nämä miehet deittailevat näitä naisia vakavasti? Aika varmasti heille on luvassa sama kohtalo kuin sinulle, valitettavasti. On hanurista, kun joku vain pelleilee, kun itse halusaisi vakavaa seuraa, mutta sille ie mitään voi, että osa nyt vaan on idiootteja. Kyllä hyviä miehiä vielä on, se vain vaatii todennäköisesti paljon vaivannäköä. Onko sinusta siihen?