Sinkku ja vähän katkera välillä

Luin jostain (ehkä täältä?) että melkein kaikki miehet ottavat lopulta jonkun hiirulaisen.

Niin, ihmishirviöiden on vaan opittava elämään yksin, ilman rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole pitkään aikaan törmännyt ihmiseen, joka osoittaa noin suurta halveksuntaa ihmisten ulkonäköpiirteitä kohtaan.

Ootkos hiffannut, että sun mielestä ruma nainen kohtaa sun mielestä ruman miehen. Heistä tulee taivaallisen onnellinen pari!

Ottaako päähän?

Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän tekee mieli arvostella kenenkään ulkomuotoa. Näen kauneutta enemmän kuin nuorena. Olin 20 vuotta yhdessä komean ja raamikkaan miehen kanssa. Ei auttanut, suhde oli raastavan ristiriitainen ja turhauttava. Toki oli hyviäkin asioita, ei kai sitä muuten ois oltu.

Mutta jätin sen komean, rikkaan, koulutetun johtajan.

Ihmeellistä saivartelua :D Onko niitä rumia ihmisiä nyt sitten olemassa vai ei? Eräässä toisessa ketjussa mammat rakastavat haukkua Jay-Z:n ja Beyoncen lasta rumaksi mutta kun kyse on mahdollisesta heitä itseäänkin koskettavasta aihe-alueesta, he alkavat hurskastelemaan ja jeesustelemaan. Voi luoja mitä tekopyhyyttä!

Ihan varmasti monet teistä kihertävät tyttö -ja naisporukoissa muiden ihmisten ulkoisille puutteille keskenänne. Tätä olen kokenut ihan henkilökohtaisesti muilta naisilta. Aivan varmasti ajattelette joistakin ihmisistä, että ovatpa he pirun rumia ja analysoitte heidän ulkomuotonsa virheet millin tarkkuudella. Kyllä rumia ihmisiä on olemassa, ja rumiksi luokitellaan nykyään ihan taviksetkin koska ulkonäkökriteerit liitelevät pilvissä. Paineet kasvavat kovaa vauhtia, ja mikään ei riitä. Näkeehän sen kaikkialla meidän kulttuurissamme ja suhtautumisessamme ulkoisia asioita kohtaan. Syömishäiriöt ja itsetunto-ongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosina nuorten tyttöjen ja poikien keskuudessa, aikuisista nyt puhumattakaan. Etenkin naisilla on kovat paineet näyttää hyvältä, joten moni turvautuu jopa plastiikkakirurgiaan.

Täytyy sanoa että meidän naisporukassa missä on 7-11 naista tyttöjenillasta riippuen niin parisuhteessa olevia naimisissa olevia ja sinkku naisia ni ei me kenenkään toisten naisten ulkonäköä arvostella.. muut puheenaiheet meillä..

Vierailija kirjoitti:

juuh kirjoitti:

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Nykymies tykkää muhkummasta vaikka muuta väittäisi. Itsekin olen saanut lukuisia pakkeja koska olen "liian laiha", en ole edes alipainoinen. Tuntuu että mitä lihavampi nainen on, sitä varmemmin on mies.

Yksi mikä on isoa ongelma monella on ylianalysointi.

Mietitään jokaista hiuspinniäkin että "onkohan tuo keltainen parempi kuin tuo punainen vai...." Hitot!

Laitat juuri sen pinnin minkä ITSE haluat ja jätät kaikenmaailman lehtien ym. turhakkeiden mielipiteet omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen aloittaminen ja sielunkumppanin löytäminen on suurimmaksi osaksi tuuria, kokeilua ja kohtaloa.

Klisee joka toteutui omassa elämässä: kun lopetin etsimisen, sieltä se tuli.

Tää kuulostaa ihanalta ja itsekin toivoisin, että kun/jos lopetan etsimisen tapaan sen oikean. pelottaa vaan liikaa etä niin ei käy ja siksi käyn satunnaisesti nettideiteillä. tähän mennessä tuloksetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juuh kirjoitti:

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Nykymies tykkää muhkummasta vaikka muuta väittäisi. Itsekin olen saanut lukuisia pakkeja koska olen "liian laiha", en ole edes alipainoinen. Tuntuu että mitä lihavampi nainen on, sitä varmemmin on mies.

Antaako miehet pakkeja laihuuden takia?!

Täällä ikisinkku joka ei ole yhdellekkään miehelle kelvannut. Paino seilannut BMI:llä väliä 16-24.

Mietitkö liikaa painoasi? Pystytkö elämään normaalia elämää niin, että et stressaa jokaista suupalaa viikkotolkulla eteenpäin? 

Tällaiset asiat paistavat ulospäin kovin herkästi ja nimenomaan siinä negatiivisessa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juuh kirjoitti:

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Nykymies tykkää muhkummasta vaikka muuta väittäisi. Itsekin olen saanut lukuisia pakkeja koska olen "liian laiha", en ole edes alipainoinen. Tuntuu että mitä lihavampi nainen on, sitä varmemmin on mies.

Antaako miehet pakkeja laihuuden takia?!

Täällä ikisinkku joka ei ole yhdellekkään miehelle kelvannut. Paino seilannut BMI:llä väliä 16-24.

Mietitkö liikaa painoasi? Pystytkö elämään normaalia elämää niin, että et stressaa jokaista suupalaa viikkotolkulla eteenpäin? 

Tällaiset asiat paistavat ulospäin kovin herkästi ja nimenomaan siinä negatiivisessa valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Ei parisuhteeseen pääseminen ole mikään välttämättömyys tai elämän perusasia. Minulle elämän perusasioita on ollut hankkia hyvä elämä elikkä kouluttautua, saada työpaikka, jossa viihdyn, laittaa kiva koti itselleni jne. Monet elävät ihan tyytyväisenä elämänsä ilman vakinaista parisuhdetta. Mun suunnitelma oli saada mielenkiintoinen ura ja ryhtyä crazyksi Cat ladyksi. Mun mies oli asiasta erimieltä ja niinpä olen nyt naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, mutta siitä voi silti nauttia. Kuten täällä on moneen kertaan todettu chill Out ja nauti elämästäsi tässä ja nyt. Se kumppani löytyy tai on löytymättä, sitä asiaa ei voi pakottaa. Aktiivinen tietysti kannattaa olla, mutta tuollainen epätoivo ei ole kovinkaan viehättävää.

Arvasin että sulla on mies.

Niinpä.

Syö vähän pohjaa tuolta "voit elää elämääsi ilman toista ihmistä"-tarinaa:(

Vierailija kirjoitti:

Tjaaah... mun elämä kyllä on muuttunut miehettömäksi juuri siksi, että musta on tullut ruma.

Ennen miehet otti kontaktia... vielä 4v sitten erottuani olin tyttöystävämatskua monelle...mutta en vain ollut itse valmis vielä uuteen suhteeseen. Vuoden sinkkuuden jälkeen koin loppuunpalamisen muista syistä, lihoin 16 kg... nyt viime vuonna puhkesi masennus, tukka lähti päästä, puhkesi akne... Olen varjo entisestä.

Mulla ei oo mitään tsänssejå enää pariutua tän ulkonäön vuoksi 😳 Ulkonäkö on muuttunut niin paljon että itsetunto on matalalla, mieli on matalalla... todellinen ihme sais tapahtua että joku mies kiinnostuisi.

Sama.. Olen kohta 36v ja vastoinkäymisten/sairauden takia aika lailla zombi.. Pystyn kyllä kasaamaan ulkonäköä ihmisten ilmoille mutta ei mua silti enää kukaan huomaa. Aika pahalta tuntuu kun kuitenkn lähtökohtaisesti en mikään ruma ole.. Varmaan paistaakin läpi tää totaali vitt*untuminen ihmisiin ja koko elämään. No ihan sama enää. Menetetty jo.

Miksi ihmeessä minun pitäisi olla kateellinen tai katkera siitä, etten saa myrskyisää parisuhdetta joka kuitenkin kariutuu muutamassa vuodessa, kuten useimmilla näyttää käyvän. Jotkut jopa kituvat pitkässä avioliitossa ja mainostavat ottavansa eron heti, kun lapset on lähteneet kotoa. Tästäkö pitäisi olla kateellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.

Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in.  Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.

Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.

Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää? 

Eikö ole kuitenkin outoa, että joillekin ihmisille tuollainen onni potkaisee useita kertoja elämässä, toisille ei välttämättä koskaan? On tuhansia miehiä ja naisia, joille ei anneta edes tilaisuutta näyttää sitä sisintä hyvyttään ja upeaa persoonaansa. Mistä tämä johtuu kollektiivisella tasolla, sitä en osaa laisinkaan sanoa. Ulkonäöstä se ei todellakaan ole kiinni, sen olen huomannut. Ulkoiset asiat ovat loppupeleissä sivuseikka, mitä tulee vakavampiin suhteisiin. Joissakin yhdenillan jutuissa ne toki merkitsevät enemmän. 

Ihmiset katselee liikaa elokuvia ja instoja ja tosi-tv:tä ja todellisuus hämärtyy. Luullaan, että pitää olla sitä ja tätä ja tota. Ei tarvitse. Kunhan et ole taparikollinen, niin sillä pääsee jo pitkälle.

Ymmärrän sua ap. Olen myös ikisinkku. Saan aika helposti kyllä miesseuraa, miehet ihastuvat muhun heti mutta sitten 1-2kk päästä kaikki jättää. Olen aika temperamenttinen ja ailahteleva luonne, saatan itkeä helposti joten oon tullut siihen tulokseen että se johtuu osittain epävakaudestani. Ilmeisesti huonot puolet tuhoaa kaikki hyvät puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vielä miehenä tuosta sinkkuudesta kokemuksia. Ärsyttävintä aina oli että vaikka jonnekin deittipalstalle teki miten hyvän profiilin hyvänsä niin ikinä yksikään nainen ei tee aloitetta. Aina pitää olla itse se aktiivinen. No ok, näin se toimii ja se on hyväksyttävä, mutta ärsyttävää kuitenkin.

Nooo tuota......mulla on täysin päinvastainen kokemus. Tein ihan fiksun profiilin (omasta mielestäni) ja enhän mä tehnyt ainuttakaan avausta, enkä tiedä olisinko edes osannut. Sain ehkä 1-3 viestiä (siis eri naisilta) päivässä ja kyllähän niitä muutamassa kuukaudessa jo melkoisesti oli. Lopputulos kuitenkin sama kuin sinulla, vuosi jo parisuhdetta takana, eikä loppua näy.  Kaiken kaikkiaan oli miellyttävä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Johan on kumma, jos joku nainen ei pääse nettideiteille. Olen yli viisikymppinen, ylipainoinen ja perustavallisen näköinen nainen. Laitoin hyvin lyhyen profiilin. Minua pyydettiin treffeille yli kolme sataa kertaa. Ei tarvinnut käydä kuin parilla treffeillä, sitten tapasin tulevan aviomieheni. Nyt yhdessä neljättä vuotta.

Ps. En ole nyrpeä, pikkumainen tai katkera.

Aika kummallista. Olen itse mallinvartaloinen pitkä, ok-näköinen viiskymppinen nainen. Muutama treffipyyntö, ei löytynyt niistä kumppania.

Nyrpeilläkin naisilla on suhteita, joten toivottavasti sinullakin vielä tärppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tjaaah... mun elämä kyllä on muuttunut miehettömäksi juuri siksi, että musta on tullut ruma.

Ennen miehet otti kontaktia... vielä 4v sitten erottuani olin tyttöystävämatskua monelle...mutta en vain ollut itse valmis vielä uuteen suhteeseen. Vuoden sinkkuuden jälkeen koin loppuunpalamisen muista syistä, lihoin 16 kg... nyt viime vuonna puhkesi masennus, tukka lähti päästä, puhkesi akne... Olen varjo entisestä.

Mulla ei oo mitään tsänssejå enää pariutua tän ulkonäön vuoksi 😳 Ulkonäkö on muuttunut niin paljon että itsetunto on matalalla, mieli on matalalla... todellinen ihme sais tapahtua että joku mies kiinnostuisi.

Sama.. Olen kohta 36v ja vastoinkäymisten/sairauden takia aika lailla zombi.. Pystyn kyllä kasaamaan ulkonäköä ihmisten ilmoille mutta ei mua silti enää kukaan huomaa. Aika pahalta tuntuu kun kuitenkn lähtökohtaisesti en mikään ruma ole.. Varmaan paistaakin läpi tää totaali vitt*untuminen ihmisiin ja koko elämään. No ihan sama enää. Menetetty jo.

Oj, sielunkumppani

T. Aiempi rumautunut

Kaikki perusnätit ja söpöt naiset tänne vaan. 

M32. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juuh kirjoitti:

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Nykymies tykkää muhkummasta vaikka muuta väittäisi. Itsekin olen saanut lukuisia pakkeja koska olen "liian laiha", en ole edes alipainoinen. Tuntuu että mitä lihavampi nainen on, sitä varmemmin on mies.

No nyt oli kyllä melkoinen pullukan purkautuminen. Kyllä ne hoikat naiset lähtee tanssilattialta ensimmäisenä joko poikaystävänsä viereen nukkumaan tai sitten jonkun miehen matkaan. Loppuillasta on vain jotain isokokoisia naisia tai kavereidensa tanssivia naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Ei parisuhteeseen pääseminen ole mikään välttämättömyys tai elämän perusasia. Minulle elämän perusasioita on ollut hankkia hyvä elämä elikkä kouluttautua, saada työpaikka, jossa viihdyn, laittaa kiva koti itselleni jne. Monet elävät ihan tyytyväisenä elämänsä ilman vakinaista parisuhdetta. Mun suunnitelma oli saada mielenkiintoinen ura ja ryhtyä crazyksi Cat ladyksi. Mun mies oli asiasta erimieltä ja niinpä olen nyt naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, mutta siitä voi silti nauttia. Kuten täällä on moneen kertaan todettu chill Out ja nauti elämästäsi tässä ja nyt. Se kumppani löytyy tai on löytymättä, sitä asiaa ei voi pakottaa. Aktiivinen tietysti kannattaa olla, mutta tuollainen epätoivo ei ole kovinkaan viehättävää.

Arvasin että sulla on mies.

Ei mun elämäni sinkkuna ollut sen huonompaa kuin nyt perheellisenäkään. Kummassakin on hyviä ja huonoja puolia. Mielestäni olen suurinpiirtein sama ihminen kuin sinkkuna. Enemmän mua on äitiys muovannut kuin miehelle kelpaaminen. Vaikka ulkonäköni menee ehkä enemmän vaatimaton ja ruma olmi osastoon, minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja -varmuus ,jotka eivät ole perustuneet ulkonäköön tai kelpaamiseen. Ilmeisesti niistä on kiittäminen vanhempiani ja kasvatustani.

Kyllä pariutuminen ja jälkikasvun saanti ovat jokaisen eläimen suurin vietti ja elämän päämäärä. Kaikki oheistoiminta, kuten ehostautuminen ja ansiotulojen hankkiminen pohjimmiltaan tähtää tuon päämäärän toteutumiseen ja ylläpitämiseen myös, joko tiedostaen tai tiedostamatta.

Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta about 95%:lla näin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki perusnätit ja söpöt naiset tänne vaan. 

M32. 

Ongelmana on sinun ulkonäkösi. 

Äiti erehtyi sanoessaan sinua komeaksi.