Sinkku ja vähän katkera välillä

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä kyllä uskon, että itsevarmat ihmiset viehättää enemmän, kuin epävarmat. Ne on itserakkaita ja omahyväisiä ihmisiä, jotka kuvittelee olevansa täydellisiä ja se on sitten taas ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Kylse vaa niin on, että luonteesi estää pariutumisen. Ei ihmiset ulkonäkönsä takia yksin jää, vaan henkisten ominaisuuksiensa. Sitä on vain niin kiva ajatella että se on se oma ulkonäkö joka ei muita miellytä, koska sille ei paljoa voi tehdä, toisin kuin sisäiselle puolelle. Mutta se taas on niin vaikeaa, ja moni kieltää itseltään sen tosiasian että on oikeasti ihan mulkku. Helpompi elää luullen että on ihana ihminen, ja vain ulkonäössä on vikaa kun ei muut tykkää.

Jos miehet eivät halua tutustua ulkonäön takia niin miten se sisäinen puoli vaikuttaa, kun se ei koskaan tule esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Taidat osua oikeaan. Olet kauhea ja varmasti juuri luonteeltasi. Sen kuvan tekstistäsi ainakin saa

Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Onkohan mahdollista että ihminen muuttuu ilkeäksi ja katkeraksi kun joutuu läpi elämänsä kokemaan vain pakkeja, hyljeksintää, yksinäisyyttä ja kelpaamattomuuden tunteita?

Varmaan sekä että.  Mutta voit muuttaa vain omaa käyttäytymistäsi ja asennettasi, et muiden.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kaiken maailman mätisäkkejä/vammaisia/rumia ym naisia olen nähnyt parisuhteessa. Itse olen normaalipainoinen ja kai ihan ok näköinen mutta silti en ole suhdetta saanut koskaan. N29

Sielun rumuus pastaa kyllä läpi, ei ihme jos on sinkku jos on näin rumat ajatukset :(

Hymyä huuleen vaikka sydän märkänis, epätoivoa ja katkeruutta ei saa näyttää. Miehet kaikkoaa heti. Pitää olla iloinen, hymyilevä, positiivinen ja energinen nainen niin rumallakin naamalla saa miehen.

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Taidat osua oikeaan. Olet kauhea ja varmasti juuri luonteeltasi. Sen kuvan tekstistäsi ainakin saa

Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Onkohan mahdollista että ihminen muuttuu ilkeäksi ja katkeraksi kun joutuu läpi elämänsä kokemaan vain pakkeja, hyljeksintää, yksinäisyyttä ja kelpaamattomuuden tunteita?

Mä uskon, että jokainen tekee sen onnellisuutensa ja tyytyväisyytensä itse. Se on ihan oma päätös, miten esim vastoinkäymisiin suhtautuu. Tekeekö niille jotain vai kadehtiiko muita, jotka ei näytä joutuvan niistä kärsimään? Uskon että sinkkumarkkinoilla parhaiten käy kaupaksi tasapainoiset, mukavat tyypit, joilla on oma elämä kunnossa. Avoin asenne ja se, että tekee itsestään helposti lähestyttävän varmaankin asiaa auttaa. Se että rennosti tutustuu erilaisiin ihmisiin, siis niihin rumiinkin, lisää niitä sosiaalisia taitoja, joista seurankipeille miehillekin jankutetaan. Se, että juttelee ystävällisesti ihmisille ei vielä ole mitenkään sitovaa.

juuh kirjoitti:

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Nykymies tykkää muhkummasta vaikka muuta väittäisi. Itsekin olen saanut lukuisia pakkeja koska olen "liian laiha", en ole edes alipainoinen. Tuntuu että mitä lihavampi nainen on, sitä varmemmin on mies.

Kauniilla naisilla on usein ihan hyvä luonne ja heissä on sekä kamalampia kuin ihanampiakin ihmisiä niinkuin rumissakin. On ihan ymmärrettävää, että katkeroituu kun ei saa rakkautta.Hyvä ulkonäkö ei ole aina eduksi.Se voi vetää puoleensa esim.narsisteja eli kyse ei aina ole kauniin naisen rumasta luonteesta.Jos toiset myös aina olettavat sinun olevan nirppanokka niin pian alat itsekin käyttäytyä niin.Se on sitä kun ei anneta edes mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

juuh kirjoitti:

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Nykymies tykkää muhkummasta vaikka muuta väittäisi. Itsekin olen saanut lukuisia pakkeja koska olen "liian laiha", en ole edes alipainoinen. Tuntuu että mitä lihavampi nainen on, sitä varmemmin on mies.

Antaako miehet pakkeja laihuuden takia?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juuh kirjoitti:

sama juttu täällä! ärsyttää! moni mies sanoo että tykkää hoikista, itsestään huolta pitävistä naisista..siis terveet elämäntavat. mä olen sellainen. no mitä näen? kaikilla pyöreämmillä naisilla on mies? mulla ei. olen katkera!!

Nykymies tykkää muhkummasta vaikka muuta väittäisi. Itsekin olen saanut lukuisia pakkeja koska olen "liian laiha", en ole edes alipainoinen. Tuntuu että mitä lihavampi nainen on, sitä varmemmin on mies.

Antaako miehet pakkeja laihuuden takia?!

Täällä ikisinkku joka ei ole yhdellekkään miehelle kelvannut. Paino seilannut BMI:llä väliä 16-24.

Voiko laihuus oikeasti olla syy sinkkuuteen?Nyt olen ymmälläni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Ei parisuhteeseen pääseminen ole mikään välttämättömyys tai elämän perusasia. Minulle elämän perusasioita on ollut hankkia hyvä elämä elikkä kouluttautua, saada työpaikka, jossa viihdyn, laittaa kiva koti itselleni jne. Monet elävät ihan tyytyväisenä elämänsä ilman vakinaista parisuhdetta. Mun suunnitelma oli saada mielenkiintoinen ura ja ryhtyä crazyksi Cat ladyksi. Mun mies oli asiasta erimieltä ja niinpä olen nyt naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, mutta siitä voi silti nauttia. Kuten täällä on moneen kertaan todettu chill Out ja nauti elämästäsi tässä ja nyt. Se kumppani löytyy tai on löytymättä, sitä asiaa ei voi pakottaa. Aktiivinen tietysti kannattaa olla, mutta tuollainen epätoivo ei ole kovinkaan viehättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Ei parisuhteeseen pääseminen ole mikään välttämättömyys tai elämän perusasia. Minulle elämän perusasioita on ollut hankkia hyvä elämä elikkä kouluttautua, saada työpaikka, jossa viihdyn, laittaa kiva koti itselleni jne. Monet elävät ihan tyytyväisenä elämänsä ilman vakinaista parisuhdetta. Mun suunnitelma oli saada mielenkiintoinen ura ja ryhtyä crazyksi Cat ladyksi. Mun mies oli asiasta erimieltä ja niinpä olen nyt naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, mutta siitä voi silti nauttia. Kuten täällä on moneen kertaan todettu chill Out ja nauti elämästäsi tässä ja nyt. Se kumppani löytyy tai on löytymättä, sitä asiaa ei voi pakottaa. Aktiivinen tietysti kannattaa olla, mutta tuollainen epätoivo ei ole kovinkaan viehättävää.

Arvasin että sulla on mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Ei parisuhteeseen pääseminen ole mikään välttämättömyys tai elämän perusasia. Minulle elämän perusasioita on ollut hankkia hyvä elämä elikkä kouluttautua, saada työpaikka, jossa viihdyn, laittaa kiva koti itselleni jne. Monet elävät ihan tyytyväisenä elämänsä ilman vakinaista parisuhdetta. Mun suunnitelma oli saada mielenkiintoinen ura ja ryhtyä crazyksi Cat ladyksi. Mun mies oli asiasta erimieltä ja niinpä olen nyt naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, mutta siitä voi silti nauttia. Kuten täällä on moneen kertaan todettu chill Out ja nauti elämästäsi tässä ja nyt. Se kumppani löytyy tai on löytymättä, sitä asiaa ei voi pakottaa. Aktiivinen tietysti kannattaa olla, mutta tuollainen epätoivo ei ole kovinkaan viehättävää.

Arvasin että sulla on mies.

Jep, just tota parisuhteessa olevien lässytystä. Mun elämänlaatu ainakin parani ihan helvetisti kun löysin vihdoin Sen Oikean. Sinkkuna olin enimmäkseen katkera ja epätoivoinen ja huolissani siitä että elän koko elämäni ilman rakkautta. Mutta sitten kävi tuuri. Asenteessani, luonteessani tai ulkonäössäni en radikaalisti muuttanut mitään. Löytyi vain sellainen ihminen jonka seurassa ne mun paremmat puolet pääsi esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Ei parisuhteeseen pääseminen ole mikään välttämättömyys tai elämän perusasia. Minulle elämän perusasioita on ollut hankkia hyvä elämä elikkä kouluttautua, saada työpaikka, jossa viihdyn, laittaa kiva koti itselleni jne. Monet elävät ihan tyytyväisenä elämänsä ilman vakinaista parisuhdetta. Mun suunnitelma oli saada mielenkiintoinen ura ja ryhtyä crazyksi Cat ladyksi. Mun mies oli asiasta erimieltä ja niinpä olen nyt naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, mutta siitä voi silti nauttia. Kuten täällä on moneen kertaan todettu chill Out ja nauti elämästäsi tässä ja nyt. Se kumppani löytyy tai on löytymättä, sitä asiaa ei voi pakottaa. Aktiivinen tietysti kannattaa olla, mutta tuollainen epätoivo ei ole kovinkaan viehättävää.

Arvasin että sulla on mies.

Ei mun elämäni sinkkuna ollut sen huonompaa kuin nyt perheellisenäkään. Kummassakin on hyviä ja huonoja puolia. Mielestäni olen suurinpiirtein sama ihminen kuin sinkkuna. Enemmän mua on äitiys muovannut kuin miehelle kelpaaminen. Vaikka ulkonäköni menee ehkä enemmän vaatimaton ja ruma olmi osastoon, minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja -varmuus ,jotka eivät ole perustuneet ulkonäköön tai kelpaamiseen. Ilmeisesti niistä on kiittäminen vanhempiani ja kasvatustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Oletko tosissasi? Eiköhän yksi elämän ''perus''juttuja ole löytää kumppani ja pariutua? Vietäppä koko elämä yksin kun katsot miten vierelläsi JOKAIKINEN muu on suhteessa paitsi itse. Totta helvetissä siinä saa huonon itsetunnon ja pitää itseään jotenkin viallisena kun ei kenellekkään kelpaa. Miksi kaikki muut kelpaa jollekkin mutta mä en? Mikä vika mussa on? Miksi olen vääränlainen?

Ei parisuhteeseen pääseminen ole mikään välttämättömyys tai elämän perusasia. Minulle elämän perusasioita on ollut hankkia hyvä elämä elikkä kouluttautua, saada työpaikka, jossa viihdyn, laittaa kiva koti itselleni jne. Monet elävät ihan tyytyväisenä elämänsä ilman vakinaista parisuhdetta. Mun suunnitelma oli saada mielenkiintoinen ura ja ryhtyä crazyksi Cat ladyksi. Mun mies oli asiasta erimieltä ja niinpä olen nyt naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee, mutta siitä voi silti nauttia. Kuten täällä on moneen kertaan todettu chill Out ja nauti elämästäsi tässä ja nyt. Se kumppani löytyy tai on löytymättä, sitä asiaa ei voi pakottaa. Aktiivinen tietysti kannattaa olla, mutta tuollainen epätoivo ei ole kovinkaan viehättävää.

Arvasin että sulla on mies.

Ei mun elämäni sinkkuna ollut sen huonompaa kuin nyt perheellisenäkään. Kummassakin on hyviä ja huonoja puolia. Mielestäni olen suurinpiirtein sama ihminen kuin sinkkuna. Enemmän mua on äitiys muovannut kuin miehelle kelpaaminen. Vaikka ulkonäköni menee ehkä enemmän vaatimaton ja ruma olmi osastoon, minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja -varmuus ,jotka eivät ole perustuneet ulkonäköön tai kelpaamiseen. Ilmeisesti niistä on kiittäminen vanhempiani ja kasvatustani.

Lucky you että SULLA on ollut hyvät vanhemmat ja hyvä kasvatus. Meillä kaikilla muilla ei. Siksi mä en ole kotoa itsevarmuutta saanut vaan näin vanhemmiten mun itsevarmuus on kasvanut sen varaan, miten saan huomiota miehiltä.

Pariutuminen on siitä kumma juttu, että jokainen löytää jonkun jos haluaa. Itse huomasin sen aikoinani kun seurasin ihmisiä ympärilläni. Ei niin vaikeaa luonnetta tai epäedullista ulkonäköä, ettei kumppania löytyisi.  Moni totesi, että ei tämä mitään suurta rakkautta ole, mutta ei halua enää olle yksin/haluaa lapsia/haluaa korkeamman elintason jne. Tämä on aika lohdullistakin ainakin sen etsijän kannalta. Mutta jotta löytäisi, pitää olla valmis kompromisseihihin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Mieti noiden miehiä. Joko ovat todella surkeaa tasoa tai sitten kärsivät naisistaan. En minäkään ymmärrä tuollaisten pariutumista.