Sinkku ja vähän katkera välillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.

Ja tilanne tulee jatkumaan tällaisena niin kauan kuin näet lähimmäisesi mätisäkkeinä. Miehet haistavat häijyytesi, ja hyvä niin. Sinunlaisesi ihminen voi ihastua hetkeksi ja olla muutaman kuukauden mukava hormonihöyryjen voimalla, mutta suhteen arkipäiväistyessä riivinrautamaisuutesi nousee esiin. Olet opettanut itsesi arvostelemaan muita ja löytämään kaikista jotain halveksuttavaa, nipottamaan ja suorittamaan. Olet oppinut hoitamaan itsetuntoasi koittamalla latistaa muita. Kun sitä itsetuntoa ei ole, alat pian ihmetellä mitä mies sinussa näkee, ja vaihtoehdot ovat että alat pitää miestä luuserina koska tyytyy sinuun tai alat sairaalloisen mustasukkaiseksi koska tottahan tuo kohta paremman löytää. Näitä on nähty. Tosissasiko luulet että yksi parisuhde tuosta vaan pyyhkisi pois nämä sitkeään juurtuneet ikävät piirteesi? 

Näen mätisäkit mätisäkkeinä ja kauniit kauniina. Miehet haistavat häijyyteni tinderkuvien kautta? Interesting. Mä en ainakaan parista kuvasta osaa sanoa millainen mies on luonteeltaan.

Sielujen sympatia ja kauneus tulee AV-mammojen suusta vain silloin, kun se sopii heille ja saa heidät näyttämään oikeellisilta ja hyviltä muiden silmissä mutta muuten heidän kielenkäyttönsä on ala-arvoista, ja he rakastavat haukkua muita ja tuntea paremmuutta muihin ihmisiin nähden. Ei ihme että tällä palstalla, ja sen ihmisillä on hyvin kyseenalainen maine. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.

Ja tilanne tulee jatkumaan tällaisena niin kauan kuin näet lähimmäisesi mätisäkkeinä. Miehet haistavat häijyytesi, ja hyvä niin. Sinunlaisesi ihminen voi ihastua hetkeksi ja olla muutaman kuukauden mukava hormonihöyryjen voimalla, mutta suhteen arkipäiväistyessä riivinrautamaisuutesi nousee esiin. Olet opettanut itsesi arvostelemaan muita ja löytämään kaikista jotain halveksuttavaa, nipottamaan ja suorittamaan. Olet oppinut hoitamaan itsetuntoasi koittamalla latistaa muita. Kun sitä itsetuntoa ei ole, alat pian ihmetellä mitä mies sinussa näkee, ja vaihtoehdot ovat että alat pitää miestä luuserina koska tyytyy sinuun tai alat sairaalloisen mustasukkaiseksi koska tottahan tuo kohta paremman löytää. Näitä on nähty. Tosissasiko luulet että yksi parisuhde tuosta vaan pyyhkisi pois nämä sitkeään juurtuneet ikävät piirteesi? 

Näen mätisäkit mätisäkkeinä ja kauniit kauniina. Miehet haistavat häijyyteni tinderkuvien kautta? Interesting. Mä en ainakaan parista kuvasta osaa sanoa millainen mies on luonteeltaan.

Siis sinä et vain saa matcheja Tinderistä? Aivan varmana saat, jos jokaisen miehen vedät oikealle.

En saa matcheja tinderissä juurikaan ja vaikka saan, miehet eivät aloita keskustelua (en siis ole tarpeeksi kaunis että haluaisivat alkaa keskustelemaan kanssani) tai asuvat liian kaukana. Baarissa ei miehet lähesty eikä muutenkaan irl.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja ollessani sinkku tuntui samaa katkeruutta. Kaikenlaiset pelimiehet, dickpickit, rumat ja tyhmät löytävät parisuhteen tai useankin samaan aikaan. Itse ei löydä mistään vaikka olisi miten kunnollinen.

No nykyään parisuhteessa ja perheellinen. Kaikenlaiset "voi löytyä mistä vaan" ja "kaikille on tuolla joku" ja "löytyy kun vähiten odottaa" ovat ihan paskaa.

Miten oikein löysit itsellesi jonkun?

Deittailet liian tasokkaita miehiä. Eivät ne halua sitoutua sinuun, vaan todellisiin kaunottariin. Olet varmaankin juuri sellainen perusnätti. Mätisäkit seurustelevat keskenään, siksi he eivät ole sinkkuja. Laske rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.

Ja tilanne tulee jatkumaan tällaisena niin kauan kuin näet lähimmäisesi mätisäkkeinä. Miehet haistavat häijyytesi, ja hyvä niin. Sinunlaisesi ihminen voi ihastua hetkeksi ja olla muutaman kuukauden mukava hormonihöyryjen voimalla, mutta suhteen arkipäiväistyessä riivinrautamaisuutesi nousee esiin. Olet opettanut itsesi arvostelemaan muita ja löytämään kaikista jotain halveksuttavaa, nipottamaan ja suorittamaan. Olet oppinut hoitamaan itsetuntoasi koittamalla latistaa muita. Kun sitä itsetuntoa ei ole, alat pian ihmetellä mitä mies sinussa näkee, ja vaihtoehdot ovat että alat pitää miestä luuserina koska tyytyy sinuun tai alat sairaalloisen mustasukkaiseksi koska tottahan tuo kohta paremman löytää. Näitä on nähty. Tosissasiko luulet että yksi parisuhde tuosta vaan pyyhkisi pois nämä sitkeään juurtuneet ikävät piirteesi? 

Näen mätisäkit mätisäkkeinä ja kauniit kauniina. Miehet haistavat häijyyteni tinderkuvien kautta? Interesting. Mä en ainakaan parista kuvasta osaa sanoa millainen mies on luonteeltaan.

Siis sinä et vain saa matcheja Tinderistä? Aivan varmana saat, jos jokaisen miehen vedät oikealle.

En saa matcheja tinderissä juurikaan ja vaikka saan, miehet eivät aloita keskustelua (en siis ole tarpeeksi kaunis että haluaisivat alkaa keskustelemaan kanssani) tai asuvat liian kaukana. Baarissa ei miehet lähesty eikä muutenkaan irl.

No vi**u aloita itse keskustelut! Toi on just tota marttyyriyttä, ettei itse voi aloittaa. Elämässä täytyy ITSE tehdä, jos haluaa jotain saavuttaa. Ainakin sinun tapauksessasi osaan sanoa miksei sinulla ole kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.

Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in.  Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.

Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.

Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää? 

Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.

Hyvä itsetunto on viehättävää. Sillä ei tarkoiteta itsetehosteista ihmistä vaan itsensä kanssa sovussa olevaa, joka ei yritä olla muuta kuin on. Kun hyväksyy itsensä hyväksyy myös toisessa ne pienet viat - ja osaa paremmin tajuta minkälainen kumppani sopii itselle. Eikö sinkkuna kannata nauttia elämästään, tehdä kaikkea kivaa, hankkia antoisia harrasteita jos työ ei ole tarpeeksi haastava? Niitä ihmisiä voi tavata muuallakin kuin tinderissä. Kun pitää silmät auki eikä ole epätoivoinen niin yleensä ne paria etsivät miehet huomaavat ja kiinnostuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt tehdä elämästäni mukaavaa yksin, matkustelen, mulla on työ ja ihana itse sisustamani asunto, varaa shoppailla kivoja vaatteita, rakas koira ym. Silti haluaisin miehen ja kyllä, olen katkera siitä että mätisäkeillä on miehiä ja mulla ei.

Ja tilanne tulee jatkumaan tällaisena niin kauan kuin näet lähimmäisesi mätisäkkeinä. Miehet haistavat häijyytesi, ja hyvä niin. Sinunlaisesi ihminen voi ihastua hetkeksi ja olla muutaman kuukauden mukava hormonihöyryjen voimalla, mutta suhteen arkipäiväistyessä riivinrautamaisuutesi nousee esiin. Olet opettanut itsesi arvostelemaan muita ja löytämään kaikista jotain halveksuttavaa, nipottamaan ja suorittamaan. Olet oppinut hoitamaan itsetuntoasi koittamalla latistaa muita. Kun sitä itsetuntoa ei ole, alat pian ihmetellä mitä mies sinussa näkee, ja vaihtoehdot ovat että alat pitää miestä luuserina koska tyytyy sinuun tai alat sairaalloisen mustasukkaiseksi koska tottahan tuo kohta paremman löytää. Näitä on nähty. Tosissasiko luulet että yksi parisuhde tuosta vaan pyyhkisi pois nämä sitkeään juurtuneet ikävät piirteesi? 

Näen mätisäkit mätisäkkeinä ja kauniit kauniina. Miehet haistavat häijyyteni tinderkuvien kautta? Interesting. Mä en ainakaan parista kuvasta osaa sanoa millainen mies on luonteeltaan.

Siis sinä et vain saa matcheja Tinderistä? Aivan varmana saat, jos jokaisen miehen vedät oikealle.

Kuulemma tinder rankaisee tuon tekemisestä pistämällä jonon hännille, ts. näyttämällä profiilin vain niille jotka ovat jo katsoneet läpi kaikki ihmisen eikä botin lailla käyttäytyneiden profiilit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja ollessani sinkku tuntui samaa katkeruutta. Kaikenlaiset pelimiehet, dickpickit, rumat ja tyhmät löytävät parisuhteen tai useankin samaan aikaan. Itse ei löydä mistään vaikka olisi miten kunnollinen.

No nykyään parisuhteessa ja perheellinen. Kaikenlaiset "voi löytyä mistä vaan" ja "kaikille on tuolla joku" ja "löytyy kun vähiten odottaa" ovat ihan paskaa.

Miten oikein löysit itsellesi jonkun?

Netistä. En mistään varsinaisesta treffipalvelusta, mutta vähän facebookin kaltaisesta somejutusta.

Pitää olla hirveän sosiaalinen että voi löytää jonkun. En itse ole, mutta pitkän sinkkukauden aikana pakotin itseni sosialisoitumaan. Nyt onneksi olen taas voinut desosialisoitua tavalliseksi itsekseni enkä enää lähtisi mihinkään parinhakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja ollessani sinkku tuntui samaa katkeruutta. Kaikenlaiset pelimiehet, dickpickit, rumat ja tyhmät löytävät parisuhteen tai useankin samaan aikaan. Itse ei löydä mistään vaikka olisi miten kunnollinen.

No nykyään parisuhteessa ja perheellinen. Kaikenlaiset "voi löytyä mistä vaan" ja "kaikille on tuolla joku" ja "löytyy kun vähiten odottaa" ovat ihan paskaa.

Miten oikein löysit itsellesi jonkun?

Netistä. En mistään varsinaisesta treffipalvelusta, mutta vähän facebookin kaltaisesta somejutusta.

Pitää olla hirveän sosiaalinen että voi löytää jonkun. En itse ole, mutta pitkän sinkkukauden aikana pakotin itseni sosialisoitumaan. Nyt onneksi olen taas voinut desosialisoitua tavalliseksi itsekseni enkä enää lähtisi mihinkään parinhakuun.

Mitä mieltä kumppanisi on, että olet esittänyt hänelle jotain muuta ensin kuin oikeasti olet?

Johan on kumma, jos joku nainen ei pääse nettideiteille. Olen yli viisikymppinen, ylipainoinen ja perustavallisen näköinen nainen. Laitoin hyvin lyhyen profiilin. Minua pyydettiin treffeille yli kolme sataa kertaa. Ei tarvinnut käydä kuin parilla treffeillä, sitten tapasin tulevan aviomieheni. Nyt yhdessä neljättä vuotta.

Ps. En ole nyrpeä, pikkumainen tai katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja ollessani sinkku tuntui samaa katkeruutta. Kaikenlaiset pelimiehet, dickpickit, rumat ja tyhmät löytävät parisuhteen tai useankin samaan aikaan. Itse ei löydä mistään vaikka olisi miten kunnollinen.

No nykyään parisuhteessa ja perheellinen. Kaikenlaiset "voi löytyä mistä vaan" ja "kaikille on tuolla joku" ja "löytyy kun vähiten odottaa" ovat ihan paskaa.

Miten oikein löysit itsellesi jonkun?

Netistä. En mistään varsinaisesta treffipalvelusta, mutta vähän facebookin kaltaisesta somejutusta.

Pitää olla hirveän sosiaalinen että voi löytää jonkun. En itse ole, mutta pitkän sinkkukauden aikana pakotin itseni sosialisoitumaan. Nyt onneksi olen taas voinut desosialisoitua tavalliseksi itsekseni enkä enää lähtisi mihinkään parinhakuun.

Mitä mieltä kumppanisi on, että olet esittänyt hänelle jotain muuta ensin kuin oikeasti olet?

Huutelen sivusta. Tuskin tämä mies on vääntänyt persoonastaan mitään toisenlaista, sitä voi kaikki haastaa itseään mukavuusalueensa ulkopuolelle kun on tarve tutustua uusiin ihmisiin. Myös ne introvertit naiset. Sillä jos pitää estyneesti kiinni yksityisyydestään joka hetki ei niitä mahdollisuuksia törmätä itselle sopivaan kumppaniin taida tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo tottunut siihen, ettei minua kukaan halua parisuhteeseen. Kelpaan kyllä hauskanpitoon, mutta kun suhde muuttuu vakavammaksi niin mies ottaa hatkat ja kuukauden päästä seurusteleekin toisen kanssa. Vaikka olisi miten mahtavaa yhdessä niin tulee se "En oikeestaan halua mitään vakavaa. ", tosin unohtavat lauseesta sen lopun: " SINUN kanssasi..". Paska elämä, minkä tälle voi. Enää ei kiinnosta edes yrittää, kun aina saa pettyä enkä kelpaa tyttöystäväksi, ainoastaan tapailuun.

N30

Mistä tiedät, että nämä miehet deittailevat näitä naisia vakavasti? Aika varmasti heille on luvassa sama kohtalo kuin sinulle, valitettavasti. On hanurista, kun joku vain pelleilee, kun itse halusaisi vakavaa seuraa, mutta sille ie mitään voi, että osa nyt vaan on idiootteja. Kyllä hyviä miehiä vielä on, se vain vaatii todennäköisesti paljon vaivannäköä. Onko sinusta siihen?

Juuri näin! Eivät nämä tunteilla pelleilijät halua kenestäkään mitään vakavaa oikeasti. Vaikka se sinusta tuntuu siltä, niin totuus on, että he jatkavat tätä metsästystä ties kuinka kauan, kunnes huomaavat siinä liki neljäkymppisenä, että olishan se kiva saada jotain pysyvääkin... Tai sitten eivät! Kaikki eivät ole parisuhdeihmisiä, mutta on törkeää ja itsekästä käyttää toista omien tarpeidensa tyydyttämiseen.

Vielä miehenä tuosta sinkkuudesta kokemuksia. Ärsyttävintä aina oli että vaikka jonnekin deittipalstalle teki miten hyvän profiilin hyvänsä niin ikinä yksikään nainen ei tee aloitetta. Aina pitää olla itse se aktiivinen. No ok, näin se toimii ja se on hyväksyttävä, mutta ärsyttävää kuitenkin.

Ja deittipalstalla jos törmäsi todella sellaiseen profiiliin joka tuntui siltä että siinä olisi elämäni löytö niin tietenkään häneltä ei saa millään tavalla vastakaikua. Ei väliä olisiko kirjoittanut one linerin vaiko pitkän riiuuviestin (mistä näkyy että luin hänen juttunsa ajatuksella), ei vastausta. No ok, varmasti johtuu siitä että monen muunkin mielestä kyseinen kohde oli kiva. Mutta ärsyttävää silti.

Parhaiten deittipalstalta sai vastakaikua kun lähetti viestiä kaikille naisille ja iskurepliikkinä oli juuri kyseiselle naiselle räätälöity one liner. Sillä pääsi helpommin viestittelemään ja vähän tutustumaan. Usein sitten osoittautuikin ettei nyt ole ihan niin mielenkiintoinen kuin luulin ja toisinpäin. Ja myönnetään että minullakin oli usein vaativa maku.

Nykyään en kyllä jaksaisi. Lapset ovat tehneet elämästä eri tavalla merkityksellistä ja jos tulisi ero tms. niin lapset menisivät uuden parisuhteen edelle.

Nykyaikana on vaikeaa löytää ketään, koska kaikki (miehet ja naiset) luulevat, että vielä on jossain joku parempi. Käydään läpi jopa samaan aikaan useita tapailukumppaneita ja se tietysti aiheuttaa sydänsuruja, kun tuntuu, ettei muka kelpaa. Todella monilla on rima liian korkealla itseensä nähden...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkut aina jaksaa kuvitella että parisuhde on joku palkinto niille jotka suorittavat elämän täydellisimmin. Sitten ne koittavat koko ajan suorittaa enemmän ja ihmettelevät kun palkintoa ei tipu mutta ympärillä kaikki epätäydellisemmät pariutuvat.

Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in.  Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.

Se että koitat parantaa luonnettasi ei kuitenkaan takaa että se oikea ilmestyisi oven taakse. Tuuria voi avittaa, mutta vain rajallisesti. Aidosti mukavalla ei muutenkaan ole taka-ajatuksia. Sen sijaan oma elämänlaatusi voisi todella olla parempi jos pääsisit eroon katkeruudesta ja häijyistä ajatuksistasi.

Kysymys: Jos et tule koskaan saamaan miestä, niin kumman valitset: koittaa tehdä elämästäsi mahdollisimman kivan vai sen että katkeroidut ja nariset vauvapalstalla siitä miten epistä elämä on kun mätisäkit jyrää? 

Aloittaja kysyi kysymyksen, ja kyllä, häntä harmittaa asia mutta miksi tämä aihe on teille palstalaisille niin kontroversiaali? Kuten edellä tuotiinkin jo esille, monille palstalaisille ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia kuvailla ihmisiä negatiivisin sanankääntein mitä tulee ulkonäköön, mutta yhtäkkiä kun tämä kysymys nostettiin esille, kaikki palstan moralisoijat ja lässytäjät eksyivät juuri tähän ketjuun sättimään aloittajaa siitä samasta asiasta, jota tällä palstalla harjoitetaan ihan koko ajan. Antakaa sitä perkeleen alapeukkua, ei se totuutta miksikään muuta. Se että moni on samaa mieltä väärästä väittämästä ei tee siitä paikkansa pitävää, eikä totuudenmukainen miete muutu pötypuheeksi sille alanuolta antaen. 

Eihän tässä ole mitään kontroversiaalia. Ap purki katkeruuttaan nimitellen tuttaviaan ikävästi ja ihmettellee sitten miksi ei saa miestä. Tähän toiset ovat vastanneet, että vaikutat kovin ikävältä persoonalta, että ehkäpä siksi. Tässä ketjussa on keskustellu niiden ihmisten voimin, jotka tänään ovat olleet palstalla ja aihe kiinnostanut. Joidenkin julkkisten tai muiden ulkonäköä aikaisemmin haukkuneet eivät todennäköisesti ole tähän keskusteluun kommentoineet. Ylipäätään toisten ihmisten ulkonäön kommentoiti ikävään sävyyn ei ole kohteliasta käytöstä. Onko se niin vaikea tajuta, että täällä on enemmän kuin 10 ihmistä ja kaikki ei osallistu kaikkiin keskusteluihin, joten mitään yleistä palstan mielipidettä tai käytöstä ei ole. On vaan tiettynä ajankohtana kommentoimassa käyneiden ihmisten mielipide ja käytös. Tässä ketjussa se on ollut, ettei kannata toisia ihmisia dissata, se ei tuo aplle yhtään matchiä lisää tinderissä. Päinvastoin ihminen paljastaa jotain itsestään joka kerran kun osallistuu keskusteluun ja aika yleinen konsesus on, että ap on joko trolli tai ilkeä iohminen.

Kadehdi vapaasti: tällä mätisäkillä on neljäs ihana suhde menossa ja ikää 52.

Lapset jo aikuisia. Elämältä kaiken sain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja ollessani sinkku tuntui samaa katkeruutta. Kaikenlaiset pelimiehet, dickpickit, rumat ja tyhmät löytävät parisuhteen tai useankin samaan aikaan. Itse ei löydä mistään vaikka olisi miten kunnollinen.

No nykyään parisuhteessa ja perheellinen. Kaikenlaiset "voi löytyä mistä vaan" ja "kaikille on tuolla joku" ja "löytyy kun vähiten odottaa" ovat ihan paskaa.

Miten oikein löysit itsellesi jonkun?

Netistä. En mistään varsinaisesta treffipalvelusta, mutta vähän facebookin kaltaisesta somejutusta.

Pitää olla hirveän sosiaalinen että voi löytää jonkun. En itse ole, mutta pitkän sinkkukauden aikana pakotin itseni sosialisoitumaan. Nyt onneksi olen taas voinut desosialisoitua tavalliseksi itsekseni enkä enää lähtisi mihinkään parinhakuun.

Mitä mieltä kumppanisi on, että olet esittänyt hänelle jotain muuta ensin kuin oikeasti olet?

Ihan samanlainen minä muuten olen kuin ennenkin. Kumppanini on myös samalla tavalla introvertti ja sovimme hyvin toisillemme.

Se ei vaan toimi niin että mies voisi löytää kumppanin istumalla kotona tekemässä omia juttujaan. Pitää hiukan feikata, esimerkiksi panostaa vaatteisiin, siivota asunto, harjoittaa verbalismia tai jotain jolla saa naisen huomion. Pitää tehdä itsensä kiinnostavaksi.

No parisuhteessa voisin tehdä useammin itseni kiinnostavaksi, myönnetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska luonne karkottaa. Evoluutio toimii.

Ikävä kyllä paska luonne johtuu hyvin pieneltä osin geeneistä ja on valtaosin ympäristöstä opittu. Ei siis ole toivoakaan että sinkuiksi jäämällä nämä ihmiset sukupolvien saatossa katoaisivat, niin kauan kuin ne asiat jotka ihmisiä vääntävät kieroon jatkavat olemassaoloaan.

Olet siis olosuhteiden avuton uhri, joka on kyvytön itsekriittisyyteen ja oppimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska luonne karkottaa. Evoluutio toimii.

Ikävä kyllä paska luonne johtuu hyvin pieneltä osin geeneistä ja on valtaosin ympäristöstä opittu. Ei siis ole toivoakaan että sinkuiksi jäämällä nämä ihmiset sukupolvien saatossa katoaisivat, niin kauan kuin ne asiat jotka ihmisiä vääntävät kieroon jatkavat olemassaoloaan.

Olet siis olosuhteiden avuton uhri, joka on kyvytön itsekriittisyyteen ja oppimiseen?

Mistä keksit että mulla olisi paska luonne, sanoiko joku niin? Paskaluonteiset harvoin haluavatkaan muuttua, ei kyse siitä ole etteivätkö pystyisi. Ihmiset ylipäätään ovat todella vastahakoisia muuttumaan. Niin paskapäätkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Mun mielestä taas ne hyvännököiset on aina suhteessa. Itse olen mielestäni ruma - ja sinkku. Ikääkin alkaa olla, kaipaisin seuraa, omia lapsia, seksiä!!!, sen miesyhtävän. Ei ole eikä näytä tulevan. Johtunee ulkonäöstä ja luonteesta (liian hiljainen, en osaa flirttailla tuntemattomille ym.)