Osa suomalaislapsista on niin heikkokuntoisia, että pelkkä kuntotestien yrittäminen on vaikeaa – "Tulokset ovat huolestuttavia"

Elinajan odote kääntyy nuorten huonon kunnon vuoksi alaspäin. Esimerkiksi luista ei tule vahvoja, jos niitä ei yhtään rasiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta. 

Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.

Juuri näin!

Miksi ihmeessä kuntotesti on koulussa joku ihmeen kilpailu? Oppilaat laitetaan paremmuusjärjestykseen pisteiden mukaan ja opettaja kehuu parhaita. Vähän sama kuin joka syksy olisi testi, jossa mitataan japanin kielen osaamista. Tietenkään sitä ei opeteltaisi, tietenkään siihen ei ohjattaisi, mutta testistät parhaat tulokset saaneita kiiteltäisiin.

Omat lapset kertoivat, että tuossa lihaskuntotestissä ainakin pojat tekivät parhaansa ollakseen luokan huonoimpia. Jopa ne jääkiekkoa tosissaan pelaavat urheilulliset kaverit toimi niin, että kyykkytnmeno oli olevinaa mahdotonta.

Aika junttia meininkiä siellä päin! Meidän nuoret taas kokivat että testit olivat kivoja ja kaikki yrittivät parhaansa.

Juoksemista, heittämistä ja kyykkyyn menoa on ennen pidetty luonnollisina asioina jotka opitaan samalla kun muutenkin opetellaan ensin kävelemään ja sitten hallitsemaan omaa kehoa yhä paremmin ja paremmin. Vieraan kielen testaamiseen sitä voisi verrata jos tämä kyseinen kieli olisi jotenkin ollut luonteva ja olennainen osa lapsen arkea alusta asti.

Koska on todellakin oikeutettua edellyttää, että vanhemmat huolehtivat jälkikasvunsa hyvinvoinnista esimerkiksi niin että näiden fyysinen toimintakyky kehittyisi mahdollisimman hyväksi. Ihan niin kuin hampaiden hoito - vaikka yhteiskunta osallistuu siihen, on perustyö silti tehtävä kotona.

Liikuntaa ei opita koulua varten vaan sillä turvataan lapsen hyvinvointi ja se, ettei hän riko itseään heti työelämään päästyään.

Eikö sinun mallissasi kannattaisi liikuntatunnit koulussa lopettaa kokonaan, keskittyä pelkkään testaamiseen ja vanhempien tekemän liikuntakasvatuksen arviointiin?

Vauhditon 5-loikka tai etunojapunnerrukset saattavat siellä teillä olla normaalia toimintaa kotioloissa, mutta suurin osa 5-luokkalaisista ei ole fitnesspistoksen saaneita omaa kroppaansa vartioivia pissiksiä.

Ei kannata lopettaa vaan kannattaisi lisätä! Yksi valtakunnallinen testi antaa tutkijoille tietoa isosta ryhmästä nuoria, ja on toki sääli jos se kokemuksena vaikutti nyt joidenkin elämään kovin latistavasti. Me suhtaudumme siihen kevyesti - ihan hyvät tuloksetkin tuli mutta ei niin väliä vaikkei olisi tullutkaan.

Fitness ei tässä ole se juttu vaan toimintakyky ja terveys. Ihan kuten muussakin oman terveyden hoidossa. Ei tarvitse olla hampaat kuten Pepsodent-mainoksen tytöllä, mutta terveet kuitenkin ja siksi kotona opetellaan harjaamaan ja käyttämään hammaslankaa säännöllisesti. Ei tarvitse olla Garnier-mainoksen tytön ihoa, hiuksia ja kroppaa, mutta puhtaat kuitenkin, ja siksi kotona opetetaan hiusten ja ihon hoitoa. Koska se on sen oman rakkaan lapsen terveyden ja hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta hyväksi! Ei koulun vuoksi eikä minkään muun. Oman lapsen, jolle haluaisi hyvää ja tervettä tulevaisuutta.

Vanhemmille annetaan jo neuvolassa ohjeita lapsen liikunnallisten taitojen kehittämiseen. Nämä vain eivät tunnu monia enää kiinnostavan, varsinkaan sitten kun lapsi ohittaa neuvolaiän. Laiskottaa ja aikaa ei muka ole. Silti suomalaiset viettävät netin js telkkarin äärellä satoja tunteja kuukaudessa.

Yksi valtakunnallinen testi ei kerro tutkijoille yhtään mitään muuta kuin sen, että testattavat ovat tässä testissä toimineet tietyllä tavalla. Ei ne tulokset kerro yhtään mitään siitä, mitä tutkijat luulivat testaavansa. Vähän sama kuin kysyisi kätilöiltä, että oliko kivuliaita synnytyksiä ja vastaus olisi empimättä, että ei ainuttakaan, vaikka äidit olisivat rukoilleet kipulääkettä. Kirjausten mukaan kipulääkkeitä ei tarvittu => synnytykset olivat kivuttomia. Opettajien kirjausten mukaan lapset eivät menneet kyykkyyn => testituloksen mukaan eivät osanneet.

Meilläkin opetetaan hoitamaan hampaat hyvin, mutta eipä kukaan ole vielä testannut, miten monta kiloa niillä voi nostaa. Siksi en keksi yhtäkään syytä sille, että opettaisin lapselleni 20 m juoksupyrähdyksiä vain siksi, että tutkijat saisivat materiaalia.

Miten ihmeessä meidän ikäluokassa (80-90-luvulla) me kaikki osattiin juosta 20m, 50m, 100m, 1000m ihan ilman opettamista. Kunhan vaan kerrottiin missä on lähtöviiva ja missä maaliviiva?

Oikeastiko juoksit koulussa 7 min ajan 20 m pyrähdyksiä edestakaisin? Ja nautit siitä?

Harva nykynuori tottelee sokeasti, jos ainoa syy tekemiselle on saada tutkijoille aineistoa. Olet varmaan niitä, jotka olisi opettajan käskiessä hypänneet katolta alas.

Minä juoksin 60m ala-asteen lopussa alle 7 sekuntiin. Miten kuvittelet että nuo pennut tulee pärjäämään työelämässä, jos yleikunto on ihan P.A.S.K.A. Meidän saapumiserän kuntotestit oli armeijassa valtakunnan toiseksi parhaat. Varusmiesten kuntokin on laskenut kuin lehmänhäntä. Ei noilla ainakaan mihinkään ruumilliseen työhön ole mitään rahkeita.

En oikein usko, että kaikki työllistyvät tubettajina- tai joinakin instabimboina. Get real for christ sake!

Ihmisen keho on suunniteltu liikkumaan. Ja se pohja sille yleiskunnolle luodaan nimenomaisesti lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauas on karannut nykymaailmasta normiliikunnallisuus jo lapsena...

1) Lapset kävellen/pyöräillen kouluun. Muutama kilometri sujuu pienemmältäkin kulkijalta varmasti, kunhan vanhemmat opettavat reitin. Vanhemmat kuljettavat lapsiaan kouluun nykyisin aivan liikaa. Ulkoilu tekee hyvää heti aamusta.

2) Kaikkiin kouluihin kännykielto välkille. Alakouluissa lapset vielä leikkivät ja juoksevat kaiket välkät, yläkouluissa nuorison ei ole pakko edes mennä ulos...

3) Koulupäivän jälkeen vanhemmat huolehtivat, että jälkikasvu liikkuu vähintään tunnin tai pari ulkona tai sisällä. Useimmiten se on kiinni vain vanhempien laiskuudesta patistaa lapset/nuoret liikkumaan. Omalla esimerkillä on suuri vaikutus tässäkin asiassa.

4) Lasten ja nuorten liikkumisesta päävastuu on aina vanhemmilla. Kouluissa on hyvin pienet tuntimäärät varattu liikuntaan.

Eli paluu 80-luvulle, jolloin liikunta oli yksi vihatuimpia kouluaineita? Lapset pakolla ulos ja siitä syntyy liikunnan riemu?

Ainakin ala-asteella liikuntatunnit oli parhaat tunnit koulussa, leikittiin ja pelattiin kaikenlaista, mitä vapaa-ajallakin, vähän iästä riippuen.

No hyvä jos jollain oli. Mulla ei ollut. Koin voimakasta ahdistusta jo edellisenä iltana kun tiesin että seuraavana päivänä on liikuntaa. Opettaja huusi ja nolasi (ihan käsittämättömiä tilanteita oli). Meidän toiveita ei myöskään juuri kuunneltu jos oltaisiin haluttu joskus jotain tiettyä tehdä. Lähinnä samat iänikuiset pallopelit kelpasi opettajalle

Me jos oltiin oikein reippaasti opiskeltu, niin saatiin palkinnoksi ylimääräinen liikuntatunti jonkun muun tunnin tilalle, eli saatiin siis pelata 2 tuntia jotain, pesistä, futista, jääkiekkoa, jääpalloa tms.

Niinhän se opettaja siis huijasi meidät opiskelemaan ja tekemään läksyt, kun tiedettiin että voidaan saada palkinnoksi luokassa istumisen sijaan liikuntatunti. Siis ala-asteella, siellä tuollainen järjestely oli mahdollista, vaikka kaikki muut opettajat ei tykänneet tuon meidän oman opettajan tavasta palkita oppilaita osaamisesta. Muut opettajat lähinnä jakeli rangaistuksia, eikä sillä oikein saaneet ketään mitään oppimaan.

Oma lapseni täytti viime syksynä neljä. Jo koko kesän pyöräilimme kaikki alle 6km (suuntaansa) matkat. Välillä vähän huvitti, kun kanssamme puistoon tullut kaveri työnnettiin sinne rattailla, kun oma lapsi oli pyöräillyt puistoon 5km.

Liikunta lähtee kotoa. Liikunnallinen elämäntapa tarttuu lapseen, vaikka sitä ei tuputtaisi. Meillä lapsi on oppinut jo melkein pari vuotta sitten pyöräilemään ilman apupyöriä ja luistelemaan. Viime talvena oppi lumilautailemaan. Syksyllä oppi uimaan. Tuskin on mikään poikkeuksellinen lapsi. Me vaan olemme liikkuneet hänen kanssaan todella paljon. On lapsella yksi tunnin ohjattu liikuntaharrastuskin viikossa, mutta uskon meidän esimerkin vaikuttavan tulevaan liikunnallisuuteen enemmän kuin se tunnin voimistelu viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta. 

Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.

Juuri näin!

Miksi ihmeessä kuntotesti on koulussa joku ihmeen kilpailu? Oppilaat laitetaan paremmuusjärjestykseen pisteiden mukaan ja opettaja kehuu parhaita. Vähän sama kuin joka syksy olisi testi, jossa mitataan japanin kielen osaamista. Tietenkään sitä ei opeteltaisi, tietenkään siihen ei ohjattaisi, mutta testistät parhaat tulokset saaneita kiiteltäisiin.

Omat lapset kertoivat, että tuossa lihaskuntotestissä ainakin pojat tekivät parhaansa ollakseen luokan huonoimpia. Jopa ne jääkiekkoa tosissaan pelaavat urheilulliset kaverit toimi niin, että kyykkytnmeno oli olevinaa mahdotonta.

Aika junttia meininkiä siellä päin! Meidän nuoret taas kokivat että testit olivat kivoja ja kaikki yrittivät parhaansa.

Juoksemista, heittämistä ja kyykkyyn menoa on ennen pidetty luonnollisina asioina jotka opitaan samalla kun muutenkin opetellaan ensin kävelemään ja sitten hallitsemaan omaa kehoa yhä paremmin ja paremmin. Vieraan kielen testaamiseen sitä voisi verrata jos tämä kyseinen kieli olisi jotenkin ollut luonteva ja olennainen osa lapsen arkea alusta asti.

Koska on todellakin oikeutettua edellyttää, että vanhemmat huolehtivat jälkikasvunsa hyvinvoinnista esimerkiksi niin että näiden fyysinen toimintakyky kehittyisi mahdollisimman hyväksi. Ihan niin kuin hampaiden hoito - vaikka yhteiskunta osallistuu siihen, on perustyö silti tehtävä kotona.

Liikuntaa ei opita koulua varten vaan sillä turvataan lapsen hyvinvointi ja se, ettei hän riko itseään heti työelämään päästyään.

Eikö sinun mallissasi kannattaisi liikuntatunnit koulussa lopettaa kokonaan, keskittyä pelkkään testaamiseen ja vanhempien tekemän liikuntakasvatuksen arviointiin?

Vauhditon 5-loikka tai etunojapunnerrukset saattavat siellä teillä olla normaalia toimintaa kotioloissa, mutta suurin osa 5-luokkalaisista ei ole fitnesspistoksen saaneita omaa kroppaansa vartioivia pissiksiä.

Ei kannata lopettaa vaan kannattaisi lisätä! Yksi valtakunnallinen testi antaa tutkijoille tietoa isosta ryhmästä nuoria, ja on toki sääli jos se kokemuksena vaikutti nyt joidenkin elämään kovin latistavasti. Me suhtaudumme siihen kevyesti - ihan hyvät tuloksetkin tuli mutta ei niin väliä vaikkei olisi tullutkaan.

Fitness ei tässä ole se juttu vaan toimintakyky ja terveys. Ihan kuten muussakin oman terveyden hoidossa. Ei tarvitse olla hampaat kuten Pepsodent-mainoksen tytöllä, mutta terveet kuitenkin ja siksi kotona opetellaan harjaamaan ja käyttämään hammaslankaa säännöllisesti. Ei tarvitse olla Garnier-mainoksen tytön ihoa, hiuksia ja kroppaa, mutta puhtaat kuitenkin, ja siksi kotona opetetaan hiusten ja ihon hoitoa. Koska se on sen oman rakkaan lapsen terveyden ja hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta hyväksi! Ei koulun vuoksi eikä minkään muun. Oman lapsen, jolle haluaisi hyvää ja tervettä tulevaisuutta.

Vanhemmille annetaan jo neuvolassa ohjeita lapsen liikunnallisten taitojen kehittämiseen. Nämä vain eivät tunnu monia enää kiinnostavan, varsinkaan sitten kun lapsi ohittaa neuvolaiän. Laiskottaa ja aikaa ei muka ole. Silti suomalaiset viettävät netin js telkkarin äärellä satoja tunteja kuukaudessa.

Yksi valtakunnallinen testi ei kerro tutkijoille yhtään mitään muuta kuin sen, että testattavat ovat tässä testissä toimineet tietyllä tavalla. Ei ne tulokset kerro yhtään mitään siitä, mitä tutkijat luulivat testaavansa. Vähän sama kuin kysyisi kätilöiltä, että oliko kivuliaita synnytyksiä ja vastaus olisi empimättä, että ei ainuttakaan, vaikka äidit olisivat rukoilleet kipulääkettä. Kirjausten mukaan kipulääkkeitä ei tarvittu => synnytykset olivat kivuttomia. Opettajien kirjausten mukaan lapset eivät menneet kyykkyyn => testituloksen mukaan eivät osanneet.

Meilläkin opetetaan hoitamaan hampaat hyvin, mutta eipä kukaan ole vielä testannut, miten monta kiloa niillä voi nostaa. Siksi en keksi yhtäkään syytä sille, että opettaisin lapselleni 20 m juoksupyrähdyksiä vain siksi, että tutkijat saisivat materiaalia.

Miten ihmeessä meidän ikäluokassa (80-90-luvulla) me kaikki osattiin juosta 20m, 50m, 100m, 1000m ihan ilman opettamista. Kunhan vaan kerrottiin missä on lähtöviiva ja missä maaliviiva?

Oikeastiko juoksit koulussa 7 min ajan 20 m pyrähdyksiä edestakaisin? Ja nautit siitä?

Harva nykynuori tottelee sokeasti, jos ainoa syy tekemiselle on saada tutkijoille aineistoa. Olet varmaan niitä, jotka olisi opettajan käskiessä hypänneet katolta alas.

Ne ei tottele koska ne ei pysty. Ei riitä kunto.

Ennen pystyttiin. Eikä ollu tarvetta vänkyttää joka asiaan että ”ku ei kiinnosta”.

Miten noita kersoja oikein kasvatetaan, jos ne ei tottele, pitäisköhän vanhempien katsoa peiliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vaan, että eivät liiku, niin eivät ole nivelvaivaisia 35-vuotiaita. Liikuntaa ehtii harrastaa sitten aikuisenakin. Lukuisia esimerkkejä lapsena huonoista liikkujista, jotka aikuisena juoksevat maratonia ja ovat kunnossa, kun taas lapsuuden aktiiviurheilijat ovat loppuun kuluneita reilusti ennen neljääkymentä.

Tässäpä se. Itse liikkunut ahkerasti lapsesta asti ja nyt on polvet ja olkapäät paskana. 5v nuorempi velipoika taas viihtynyt lähinnä tietokoneella ja pystyy olemaan paremmin esim. muuttoapuna kuin minä, kun ei ole paikat hajalla

Niinpä. Ei paljoa lohduta näin nelivitosena lukion liikunnan kympit, lätkäpokaalit ja judon ruskea vyö, kun olkapää, nilkka ja polvi niin paskana että hädin tuskin pystyy ns normaalia arkea hoitamaan. Kun lätkässäkin tuli pelattua vielä B-junnuna paria tulevaa änäri-tähteä vastaan, niin lohduttaisi edes se että olisi jäänyt noista sporttailuista jotain taskun pohjallekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta. 

Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.

Juuri näin!

Miksi ihmeessä kuntotesti on koulussa joku ihmeen kilpailu? Oppilaat laitetaan paremmuusjärjestykseen pisteiden mukaan ja opettaja kehuu parhaita. Vähän sama kuin joka syksy olisi testi, jossa mitataan japanin kielen osaamista. Tietenkään sitä ei opeteltaisi, tietenkään siihen ei ohjattaisi, mutta testistät parhaat tulokset saaneita kiiteltäisiin.

Omat lapset kertoivat, että tuossa lihaskuntotestissä ainakin pojat tekivät parhaansa ollakseen luokan huonoimpia. Jopa ne jääkiekkoa tosissaan pelaavat urheilulliset kaverit toimi niin, että kyykkytnmeno oli olevinaa mahdotonta.

Aika junttia meininkiä siellä päin! Meidän nuoret taas kokivat että testit olivat kivoja ja kaikki yrittivät parhaansa.

Juoksemista, heittämistä ja kyykkyyn menoa on ennen pidetty luonnollisina asioina jotka opitaan samalla kun muutenkin opetellaan ensin kävelemään ja sitten hallitsemaan omaa kehoa yhä paremmin ja paremmin. Vieraan kielen testaamiseen sitä voisi verrata jos tämä kyseinen kieli olisi jotenkin ollut luonteva ja olennainen osa lapsen arkea alusta asti.

Koska on todellakin oikeutettua edellyttää, että vanhemmat huolehtivat jälkikasvunsa hyvinvoinnista esimerkiksi niin että näiden fyysinen toimintakyky kehittyisi mahdollisimman hyväksi. Ihan niin kuin hampaiden hoito - vaikka yhteiskunta osallistuu siihen, on perustyö silti tehtävä kotona.

Liikuntaa ei opita koulua varten vaan sillä turvataan lapsen hyvinvointi ja se, ettei hän riko itseään heti työelämään päästyään.

Eikö sinun mallissasi kannattaisi liikuntatunnit koulussa lopettaa kokonaan, keskittyä pelkkään testaamiseen ja vanhempien tekemän liikuntakasvatuksen arviointiin?

Vauhditon 5-loikka tai etunojapunnerrukset saattavat siellä teillä olla normaalia toimintaa kotioloissa, mutta suurin osa 5-luokkalaisista ei ole fitnesspistoksen saaneita omaa kroppaansa vartioivia pissiksiä.

Ei kannata lopettaa vaan kannattaisi lisätä! Yksi valtakunnallinen testi antaa tutkijoille tietoa isosta ryhmästä nuoria, ja on toki sääli jos se kokemuksena vaikutti nyt joidenkin elämään kovin latistavasti. Me suhtaudumme siihen kevyesti - ihan hyvät tuloksetkin tuli mutta ei niin väliä vaikkei olisi tullutkaan.

Fitness ei tässä ole se juttu vaan toimintakyky ja terveys. Ihan kuten muussakin oman terveyden hoidossa. Ei tarvitse olla hampaat kuten Pepsodent-mainoksen tytöllä, mutta terveet kuitenkin ja siksi kotona opetellaan harjaamaan ja käyttämään hammaslankaa säännöllisesti. Ei tarvitse olla Garnier-mainoksen tytön ihoa, hiuksia ja kroppaa, mutta puhtaat kuitenkin, ja siksi kotona opetetaan hiusten ja ihon hoitoa. Koska se on sen oman rakkaan lapsen terveyden ja hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta hyväksi! Ei koulun vuoksi eikä minkään muun. Oman lapsen, jolle haluaisi hyvää ja tervettä tulevaisuutta.

Vanhemmille annetaan jo neuvolassa ohjeita lapsen liikunnallisten taitojen kehittämiseen. Nämä vain eivät tunnu monia enää kiinnostavan, varsinkaan sitten kun lapsi ohittaa neuvolaiän. Laiskottaa ja aikaa ei muka ole. Silti suomalaiset viettävät netin js telkkarin äärellä satoja tunteja kuukaudessa.

Yksi valtakunnallinen testi ei kerro tutkijoille yhtään mitään muuta kuin sen, että testattavat ovat tässä testissä toimineet tietyllä tavalla. Ei ne tulokset kerro yhtään mitään siitä, mitä tutkijat luulivat testaavansa. Vähän sama kuin kysyisi kätilöiltä, että oliko kivuliaita synnytyksiä ja vastaus olisi empimättä, että ei ainuttakaan, vaikka äidit olisivat rukoilleet kipulääkettä. Kirjausten mukaan kipulääkkeitä ei tarvittu => synnytykset olivat kivuttomia. Opettajien kirjausten mukaan lapset eivät menneet kyykkyyn => testituloksen mukaan eivät osanneet.

Meilläkin opetetaan hoitamaan hampaat hyvin, mutta eipä kukaan ole vielä testannut, miten monta kiloa niillä voi nostaa. Siksi en keksi yhtäkään syytä sille, että opettaisin lapselleni 20 m juoksupyrähdyksiä vain siksi, että tutkijat saisivat materiaalia.

Miten ihmeessä meidän ikäluokassa (80-90-luvulla) me kaikki osattiin juosta 20m, 50m, 100m, 1000m ihan ilman opettamista. Kunhan vaan kerrottiin missä on lähtöviiva ja missä maaliviiva?

Oikeastiko juoksit koulussa 7 min ajan 20 m pyrähdyksiä edestakaisin? Ja nautit siitä?

Harva nykynuori tottelee sokeasti, jos ainoa syy tekemiselle on saada tutkijoille aineistoa. Olet varmaan niitä, jotka olisi opettajan käskiessä hypänneet katolta alas.

Ne ei tottele koska ne ei pysty. Ei riitä kunto.

Ennen pystyttiin. Eikä ollu tarvetta vänkyttää joka asiaan että ”ku ei kiinnosta”.

Miten noita kersoja oikein kasvatetaan, jos ne ei tottele, pitäisköhän vanhempien katsoa peiliin?

Ne katsoo peiliin ja on ylpeitä itsestään koska ovat kasvattaneet "itse ajattelevia" lapsia.

En lukenut koko ketjua, kun alussa jo tuntui, että koulun siitä liikunnasta pitäisi pitää huolta. Lapsihan on jo 7-vuotias, kun menee kouluun, ja jos ei siihen mennessä ole oppinut edes kävelemään, niin koulun pitää unohtaa lukutaidon opetus.

Yksi rehtori kertoi, että on sellaisia lapsia koulussa jotka ei oikeasti osaa kävellä, nostavat itsensä sohvalta ja rojahtavat muutamalla etukenoaskelella seuraavalle huonekalulle omalla painollaan.

Melkein sanoisin, että jos on liikunnalliset vanhemmat niin on myös liikunnalliset lapset. Ihan sama kuin jos on musikaaliset vanhemmat, niin aika herkästi se musiikkiharrastus siirtyy lapsillekin. Enkä tarkoita tässä että pitäisi olla mikään huippu- tai kilpaurheilija, vaan että jos perheenä tehdään vaikka kaikki alle 5km matkat pyörällä, niin kyllä se tapa helposti penskoillekin jää.

Eli eiköhän nykyinen tilanne heijastele aika reilusti vanhempien elämänvalintoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitäisi miettiä millaista mallia he antavat. Normaalin hyötyliikunnan ja ulkoilun sijaan vanhemmat kuntoilevat salilla, pienet lapset laitetaan lapsiparkkiin ja isommat jätetään kotiin ruudun äärelle.

Se hyötyliikunta ei vain korvaa oikeaa hikliikuntaa. Jos menen kävelylle 4 vuotiaan kanssa ei tule hiki enkä saa samaa treeniä kuin esim tänään kahvakuulatunnilla. Asun kaupungissa enkä omista autoa joten hiihto ei ole vaihtoehto. Asunto pieni kaksio, jumppaamaan ei kotona mahdu. Liikuin pari vuotta vaunulenkeillä ja kun aloin kunnolla liikkumaan aikuisten vauhtiin salilla ja ryhmissä oli esim. lihaskunto surkea.

Kaksiosi on aika huonosti sisustettu jos siellä ei ole joogamaton vertaa vapaata lattiatilaa. Jos on sen verran tilaa, voi vetää sen kahvakuulatreeninkin kotona, tai ihan mitä vaan.

Voit esimerkiksi siirtää sohvapöydän syrjään siksi aikaa, jos sinulla moinen turhake on. Nykyään voi sitäpaitsi osallistua monenlaisille liikuntatunneille webbikameran välityksellä, ei tarvitse haaskata aikaa kulkemiseen.

Pelkkiä tekosyitä, että ei omaa kehonpainoaan vasten voisi kaksiossaan treenata :D. Ei siihen mitään webbikameraa tarvitse. Itseäni huvittaa nämäkin "ryhmäliikkujat", jotka esim menevät Fressille juoksemaan juoksumatolle, kun hölkkääminen vaihtelevassa maastossa pururadalla on paljon tehokkaampi keino hölkkäillä. Fitnestrendi on ihan naurettavaa pelleilyä.989

Monissa muissa maissa liikuntaa on jokaisena koulupäivänä eri muodoissa. On erilaisia koulun urheilujoukkueita joihin pääsee ilmaiseksi mukaan. Mieheni asui lapsuutensa Briteissä missä kuulemma käytiin uimassa luokan kanssa kerran viikossa koko vuoden ajan, ilmaiseksi. Eipä ollut paljon uimaraidottomia lapsia. Täällä pitää maksaa tolkuttomia summia muutamasta uimakoulukerrasta. Monelle perheelle, esimerkiksi omalleni, oli liian kallista käydä uimakoulua joten en oppinut sitä taitoa koskaan. Liikuntaharrastuksiin ei muutenkaan ollut varaa, joten jäi aika paljon perusliikuntataitoja oppimatta kun koululiikuntaa oli niin vähän. Olisiko järkevää otta Suomessakin mallia muualta maailmalta ja järjestää koululla ohjattua liikuntaa jokaisen koulupäivän päätteeksi? Monella lapsella on muutenkin pitkä odotus iltapäivällä ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin töistä, niin hyvähän se olisi touhuta turvallisessa ympäristössä sekin aika.

Siis minä olen oikeasti todella huolestunut tästä ja tähän liittyvistä asioista. Meillä 3 ja 4 vuotiaat lapset, ja olen ajatellut että on ihan itsestäänselvää että tmän ikäisillä ja isommilakin ruutuaika (mukaanlukien telkkari, tietokone, tabletti, puhelin) on rajattu ihan minimiin. Järkytyin kuullessani yhdessä keskustelusta useammalta vanhemmalta että heidän lapsilla on oma tabletti ja käyttöä ei juurikaan rajoiteta, koska silloin tablettia kinutaan kokoajan.

Meillä lapset oli kipeenä ja oltiin paljon sisätiloissa, ja lapset kattoivat useamman kerran Kaapo tai pelasivat jotain tabletilla. Mutta kuitenkin varman alle tunnin per päivä. 3 vuotiaalla meni muutana päivä et vähä väliä kinusi tablettia, silloin päätin et tabletti on niiin kauan jäähyllä et se unohdetaan. Tai vaikka unohdetaan kokonaan. Eipä sitä olekaan sen jälkeen kaapista kaivettu.

Olen huomannut että monilla lapsilla automatkat ja kaikki muu odottaminen on ihan mahdotonta. Ja sitten ihmetellään että miksi lapset ei keksi leikkejä ja ei ole mielikuvitusta!

Vierailija kirjoitti:

no ei tarvii mitää kuntotestei, meiän joelista tulee pelikoodari, nii sit se tianaa niin paljo, et ei ees p*skalle taivu!

Oikeasti, siis missä kunnossa on oltava, ettei pääse edes kyykkyyn? Herranjumala :O

Koskaan en ole päässyt kyykkyyn, en kyennyt vetämään yhtään leukaa enkä ole koskaan tehnyt yhtään käsinojapunnerrusta. Juoksemaan en ole koskaan kyennyt 100 m pitempää matkaa. Silti kuulun siihen 60-luvulla syntyneiden ryhmään, joka on ensin mennyt polkupyörällä kouluun 5 km suunta ja sitten koulun pihalta on liikuntapäivänä lähdetty koulun yhteiselle polkuretkelle 10 km... vastaavasti talvella umpihangessa ensin 3 km kouluun suksia kantaen ja sitten liikuntatunnin 5 km hiihtolenkille. Mutta kun kunto ei kohoa niin se ei kohoa. Vaikka miten paljon liikkuisi.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö liikkuminen olisi ihan ok, mutta kunnon kohottaminen on tavoitteena jotenkin epäselvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitäisi miettiä millaista mallia he antavat. Normaalin hyötyliikunnan ja ulkoilun sijaan vanhemmat kuntoilevat salilla, pienet lapset laitetaan lapsiparkkiin ja isommat jätetään kotiin ruudun äärelle.

Se hyötyliikunta ei vain korvaa oikeaa hikliikuntaa. Jos menen kävelylle 4 vuotiaan kanssa ei tule hiki enkä saa samaa treeniä kuin esim tänään kahvakuulatunnilla. Asun kaupungissa enkä omista autoa joten hiihto ei ole vaihtoehto. Asunto pieni kaksio, jumppaamaan ei kotona mahdu. Liikuin pari vuotta vaunulenkeillä ja kun aloin kunnolla liikkumaan aikuisten vauhtiin salilla ja ryhmissä oli esim. lihaskunto surkea.

Kaksiosi on aika huonosti sisustettu jos siellä ei ole joogamaton vertaa vapaata lattiatilaa. Jos on sen verran tilaa, voi vetää sen kahvakuulatreeninkin kotona, tai ihan mitä vaan.

Voit esimerkiksi siirtää sohvapöydän syrjään siksi aikaa, jos sinulla moinen turhake on. Nykyään voi sitäpaitsi osallistua monenlaisille liikuntatunneille webbikameran välityksellä, ei tarvitse haaskata aikaa kulkemiseen.

Pelkkiä tekosyitä, että ei omaa kehonpainoaan vasten voisi kaksiossaan treenata :D. Ei siihen mitään webbikameraa tarvitse. Itseäni huvittaa nämäkin "ryhmäliikkujat", jotka esim menevät Fressille juoksemaan juoksumatolle, kun hölkkääminen vaihtelevassa maastossa pururadalla on paljon tehokkaampi keino hölkkäillä. Fitnestrendi on ihan naurettavaa pelleilyä.989

Itse nautin zumbasta ja kahvakuulasta, kiertoharjoittelussakin käyn ja samoin sambaan. Voittaa kotona jumppaamisen. Kukin tavallaan pääasia että liikkuu!

Meillä lapsi nauttii temppiksestä ja tanssista ja ihan ulkona leikkimisestä, kävelylläkin käydään. Ei vaan tule siinä se hiki pintaan itsellä kun menee 4 v vauhtia joten käytävä myös salilla.

Terv se kaksiossa asuva

Te jotka meilaatte "ei meidän lapset vaan, meidän lasten motoriikka on mahtavaa" ---- olette rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä voisi antaa palautetta myös urheiluseurojen suuntaan. Niissä harrastamisesta on tehty aivan liian vakavaa, joko pitää lapsesta asti mennä täysillä tai sitten ei ollenkaan. Missä on höntsäjoukkueet?

Just näin. Lajiin pitää sitoutua ja treenata kuin ammattilainen.

Itsellä ei ole lapsia mutta onhan tämä kehitys melko huolestuttava. Yksi asia minkä olen lähipiirissäni huomannut on se että kaikki lasten liikunta pitää olla organisoitua tai valvottua. Ei enää kukaan päästä alle kouluikäisiä lapsia ulos yksin leikkimään. Toinen on se että sekä ruutuajan rajoittamisesta että ulkoilusta tehdään iso numero "NYT se kännykkä pois näpeistä ja ULOS leikkimään!!".

Jos penska saa ruutuaikaa sen 30 min/pv (koittakaapa vanhemmat itse tulla toimeen tuolla ruutuajalla) ja sen jälkeen pakotetaan ulos vaikka lapsen ei tekisi mieli niin eikö silloin ruutuaika = palkinto ja liikkuminen/ulkoilu = rangaistus. Miten luulette että se pentu suhtautuu liikuntaan tämän jälkeen?

Tiedostan kyllä että nykyään kännykkäpelit tehdään tarkoituksella mahdollisimman koukuttaviksi, ja tämä on mielestäni koko yhtälön suurin ongelma. Itsekin pentuna(90-luvulla) pelasin tuntikausia tietokoneilla ja konsoleilla mutta ei ollut mikään ongelma lähteä ulos urheilemaan (ihan vapaaehtoisesti ja ilman aikuisia) koska en ollut riippuvainen.

2 syytä:

-dataaminen, jo 2-vuotiaalle lyödään tabletti käteen, jotta siitä tulisi uusi linus torvalds (not!)

-ympäristö on turvattomampi, ei voi enää antaa lasten mennä itsekseen kouluun ja pyöriä kaikkia päiviä ulkona missä lie metiköissä leikkimässä (tässä muuten maalla asuvat ovat sentään hyvässä asemassa)

Teille, jotka vänkkäätte, että kyllä matikkaa ja kieliäkin testataan: joo, niin testataan, mutta niissä testataan asioita, jotka on myös opetettu. Eikä lätkäistä yllärinä testiä ja sitten äimistellä, että jännä juttu, ei se ollut vieläkään oppinut prosenttilaskuja itsekseen- Sen sijaan liikunnassa systemaattisesti (ainakin mun kouluaikoina) testattiin asioita, joita ei koskaan harjoiteltu. Tyyliin yhtäkkiä olisi pitänyt osata uida vapaauintia, hypätä pituutta, työntää kuulaa ja juosta sekä kestävyyttä että nopeutta. (Juoksun lyhyen matkan nopeustestissä yhdenkin "opettajan" ohjaus rajoittui toteamukseen "yrittäkää olla reväyttämättä mitään, vaikka ainahan joku reväyttää". 5 min myöhemmin hän lähti viemään yhtä revähdyksen saanutta oppilasta terkkarille ja käski jonkun urheiluharrastajan kirjata loput suoritukset. En tosiaankaan edes yrittänyt juosta täysiä.)

Ja mitä kilpailuihin tulee, niin meillä ei koskaan ollut mitään jatkuvia päässälaskukilpailuja. Eikä jokainen matikantunti alkanut siitä, että luokan parhaat laskijat valitsevat muista haluamansa joukkueet, ja sitten huonoimpien kohdalla avoimesti taktikoivat, että kuka joutuu ottamaan kenetkin. Liikuntatunneilla tuo oli arkipäivää, ja jännästi vaikutti siihen, paljonko joukkuelajit kiinnostivat meitä lahjattomia liikkujia...

Minä pidän yhtenä syynä lasten liikunnan vähenemiseen leikkipuistojen häviämistä ja sitä että ne on nykyään suunnattu vain hyvin pienille lapsille. Liukumäet on noin metrin korkuisia jne. Ilmeisesti turvallisuusmääräysten takia.

Vielä 1990-luvulla oli isohkoja liukumäkiä, erilaisia kiipeilypaikkoja yms. ja noissa leikkipuistoissa viihtyi isotkin lapset, sellaiset 11-12-vuotiaatkin. Kiipeiltiin ja leikittiin erilaisia ulkoleikkejä.