Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi

Espanjanvesikoira

Vierailija kirjoitti:

Säkäkorkeusasiaan toinen näkökulma: Jos lasten on tarkoitus käyttää koiraa itsenäisesti lenkillä, kannattaa ehdottomasti ottaa pienehkö koira! En tajunnut ajatella tätä asiaa kun otimme koiran, joka on nyt viisivuotias. on käyty koirakoulut ja harjoiteltu tottelevaisuutta todella paljon, mutta koira ei koskaan ole 100% luotettava. Keskikokoista tai isoa koiraa ei lapsi pysty hihnassa pitelemään, jos se päättää lähteä vaikka kissan tai oravan perään. Vetää lapsen kumoon hetkessä.

Tästä syystä meidän 11 vuotias ei voi käydä yksin koiran kanssa lenkillä vaikka mielellään kävisikin. Jos joku olisi kertonut tämän minulle ennen koiran hankkimista, olisin ottanut pienemmän. No onneksi on piha missä lapsi leikkii koiran kanssa ja minä hoidan sitten lenkityksen.

Tjaa... Minä olen kyllä nähnyt miten lapset ulkoiluttaa chihua. Tästä syystä olen sitä mieltä, ettei lapsen tehtävä ole yksin ulkoiluttaa koiraa, vanhempi aina mukaan.

Nyt on turha sanoa, että meidän lapsi kyllä on vastuullinen ja osaa. Näitäkin on nähty kun päästään kodin näköetäisyydeltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säkäkorkeusasiaan toinen näkökulma: Jos lasten on tarkoitus käyttää koiraa itsenäisesti lenkillä, kannattaa ehdottomasti ottaa pienehkö koira! En tajunnut ajatella tätä asiaa kun otimme koiran, joka on nyt viisivuotias. on käyty koirakoulut ja harjoiteltu tottelevaisuutta todella paljon, mutta koira ei koskaan ole 100% luotettava. Keskikokoista tai isoa koiraa ei lapsi pysty hihnassa pitelemään, jos se päättää lähteä vaikka kissan tai oravan perään. Vetää lapsen kumoon hetkessä.

Tästä syystä meidän 11 vuotias ei voi käydä yksin koiran kanssa lenkillä vaikka mielellään kävisikin. Jos joku olisi kertonut tämän minulle ennen koiran hankkimista, olisin ottanut pienemmän. No onneksi on piha missä lapsi leikkii koiran kanssa ja minä hoidan sitten lenkityksen.

Tjaa... Minä olen kyllä nähnyt miten lapset ulkoiluttaa chihua. Tästä syystä olen sitä mieltä, ettei lapsen tehtävä ole yksin ulkoiluttaa koiraa, vanhempi aina mukaan.

Nyt on turha sanoa, että meidän lapsi kyllä on vastuullinen ja osaa. Näitäkin on nähty kun päästään kodin näköetäisyydeltä pois.

No olen nähnyt aikuisiakin jotka kohtelevat koiraa huonosti. Eli kenenkään aikuisen ei saisi antaa ulkoiluttaa koiraa yksi . Nyt on turha sanoa että meidän mies tai vaino kyllä on vastuullinen ja osaa 😂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säkäkorkeusasiaan toinen näkökulma: Jos lasten on tarkoitus käyttää koiraa itsenäisesti lenkillä, kannattaa ehdottomasti ottaa pienehkö koira! En tajunnut ajatella tätä asiaa kun otimme koiran, joka on nyt viisivuotias. on käyty koirakoulut ja harjoiteltu tottelevaisuutta todella paljon, mutta koira ei koskaan ole 100% luotettava. Keskikokoista tai isoa koiraa ei lapsi pysty hihnassa pitelemään, jos se päättää lähteä vaikka kissan tai oravan perään. Vetää lapsen kumoon hetkessä.

Tästä syystä meidän 11 vuotias ei voi käydä yksin koiran kanssa lenkillä vaikka mielellään kävisikin. Jos joku olisi kertonut tämän minulle ennen koiran hankkimista, olisin ottanut pienemmän. No onneksi on piha missä lapsi leikkii koiran kanssa ja minä hoidan sitten lenkityksen.

Tjaa... Minä olen kyllä nähnyt miten lapset ulkoiluttaa chihua. Tästä syystä olen sitä mieltä, ettei lapsen tehtävä ole yksin ulkoiluttaa koiraa, vanhempi aina mukaan.

Nyt on turha sanoa, että meidän lapsi kyllä on vastuullinen ja osaa. Näitäkin on nähty kun päästään kodin näköetäisyydeltä pois.

No olen nähnyt aikuisiakin jotka kohtelevat koiraa huonosti. Eli kenenkään aikuisen ei saisi antaa ulkoiluttaa koiraa yksi . Nyt on turha sanoa että meidän mies tai vaino kyllä on vastuullinen ja osaa 😂.

Yksin ja vaimo, tää autocorrect...

Terveisin 11v lapsen vanhempi, jonka lapsi lukee ja kohtelee koiria ja hevosia paremmin, kuin moni näkemäni aikuinen. Mutta kyllähän sitä on vuosikausia yhdessä opeteltu aikuisten kanssa, jotka osaavat toimia eläinten kanssa. Isoin ongelma on ollut saada lapsi ymmärtämään eläimen näkökulmasta johtajuutta, kun on inhimillistänyt eläimiä liikaakin. Kun olen katsonut lapseni toimintaa eläinten kanssa, niin suurempi vaara on siinä että minä temperamenttisena aikuisena valitsen väärän tavan toimia, kuin että rauhallinen 11v lapseni kohtelisi eläintä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Staffhordshirenbullterrierit eli staffit on tosi kivoja, meillä on sellainen. Suosittelen!

Staffordshirenbullterrierit eli staffit ovat ihania, mutta eivät sovi jokaiselle varsinkaan ensikoiraksi. Meillä staffi tosin ensikoirana, ja aivan loistava tapaus. On mielestäni kuitenkin ns. normistaffia kiltimpi ja rauhallisempi.

Mutta jos on osaamista kouluttamisen kanssa, saa staffista loistavan kaverin niin aikuisille kuin lapsillekkin. Lasten ulkoilutettavaksi ei staffista tosin ole, on vahva koira. Plussina ainakin ihmisläheisyys ja -rakkaus, kova kipukynnys eikä ole säikky (kovat kiljahdukset yms. äänet ei säikäytä) ja karvaa ei irtoa paljon ja omaa helppohoitoisen turkin.

Staffia saattaa joutua jonottamaan vuodenkin, sillä on suosittu rotu. Kannattaa ottaa vain rekisteröity koira, sillä tällöin ei tule tukeneeksi pentutehtailua, joka valitettavasti staffien parissa ei ole harvinaista. Pentutehtailua ei tietenkään tule tukea mitään muutakaan koiraa ostaessa!

Näitä tappajakoirasuosituksia en tajua olenkaan. Paitsi että staffit voivat olla todella vaarallisia, ovat ne myös järjettömän rumia!

Villakoira

Doogg kirjoitti:

Kuten aiemmin mainittu mastiffi tai pitbull. Saa miehenkin vähän helpommin lenkillevkuin jonkin villakoiran kanssa.

Ihana sukupuolistereotyyppinen lähestymistapa sulla. Mastifgit ja pitbullit on niin rumia, että oksettaa, ei sovi miehelle eikä naiselle.

Onko kenelläkään kokemusta shibasta?

Täältä ääni villakoiralle. Älykäs rotu, joka oppii käskyt helposti ja on sopivan vilkas. Siksi niitä on ollut aina sirkuskoirina. Villakoira on ihan liian vähälle suosiolle jäänyt rotu, vaikka sitä jopa löytyy "monessa koossa".

Eka koiraksi lapsiperheeseen: täällä suositelluista ei missään nimessä ainakaan

- bordercollie (energinen, vaativa työkoira, joka vaatii tunteja liikuntaa ja aktiivista tekemistä päivittäin sekä osaavaa kouluttajaa)

- mäyräkoira (itsepäinen, haastava koulutettava, riistaviettinen metsästyskoira)

- staffi (on usein perhe- ja lapsiystävällinen mutta koira-aggressiivinen taistelutaustainen rotu, todella vahva ja lihaksikas ja lähtee toisen koiran kanssa tappeluun kuin ohjus, jos niin haluaa, siinä ei lapsi saati moni aikuinenkaan pärjää hihnan päässä)

Hyviä rotuja ekaksi koiraksi keskikokoiset seurakoirat. Esim. cotton, havanna, bichon frise, bolognese, japaninpystykorva, japaninspanieli, tiibetinspanieli, keskikokoinen tai kääpiövillakoira (koot menevät osin päällekkäin, iso kääpiö=pieni keskari), cavalierkingcharlesinspanieli (jos tulee terveeksi tutkituista linjoista eli vanhemmat magneettikuvattu ja sydän tutkittu). Myös jotkut noutajatyyppiset ja spanielit, jos kasvattaja osaa valita rauhallisen, hyvähermoisen pennun eikä tule kovin vahvoista metsästysviettilinjoista. Esim. tolleri (novascotiannoutaja), kultainen noutaja, cockerspanieli, springerspanieli, koikkeri. Mutta nämä vaativat sitten paljon enemmän myös liikuntaa, kuin seurakoiratyyppiset eivätkä sovi esim. pikkukoululaisen yksin lenkitettäviksi.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ap vinkeistä on ajatellut ja mihin ehkä on päätymässä!

Shih tzu. Aivan ihana pikkukoira. Turkki pidetään lyhyenä, niin ei ole suuritöinen. Ei irtoa karvaa.

Kultainen noutaja. Helpoin koira mitä tiedän. Aina palvelusaltis lapsiystävällinen. Menee kelillä kuin kelillä pihalla ilman toppauksia jne... luonteeltaan lupsakoita itsellä ollut 5 eri rotua ja kultsu ylivoimaisesti helpoin.

Meillä labradorinnoutaja ekana lapsiperheen koirana. Ihana rotu, lempeä ja lapsirakas, tykkää touhottaa ja mennä eri aktiviteeteissa.

Lagotto! Todella seurallinen ja hyvä lapsiperheelle. :)

Meillä oli erittäin kovapäinen ja vaikeasti koulutettava labbis. Eivät siis välttämättä ole aina helppoja lupsauksia vaikka monet niin luulevat.

Tarvitsee nuorena paljon touhua tai keksii sitä itse.

Paljon myös sairauksia.

Kääpiösnautseri. Vaatii johdonmukaisen koulutuksen, mutta sen jälkeen toimii kuin ajatus. Viisas, kiltti ja lempeä. Puolustaa omiaan. Iso koira, pienessä paketissa.

Turkki on nypittävä, mutta piankos tuon opettelee.

Vierailija kirjoitti:

Doogg kirjoitti:

Kuten aiemmin mainittu mastiffi tai pitbull. Saa miehenkin vähän helpommin lenkillevkuin jonkin villakoiran kanssa.

Ihana sukupuolistereotyyppinen lähestymistapa sulla. Mastifgit ja pitbullit on niin rumia, että oksettaa, ei sovi miehelle eikä naiselle.

Tiibetin-/pyreneidenmastiffit tuskin ovat rumia saati pyrre.

Dogo argentino. Kiva kaveri puumanmetsästykseen.

suomenlapinkoira kirjoitti:

Suomenlapinkoira, uskomatonta ettei sitä ole mainittu ! Perusterve rotu, tykkää lapsista todella paljon ja viihtyy ulkona niin pihassa kuin lenkillä. Turkki on helppohoitoinen. Keskikokoinen rotu, riippuu yksilöstä onko pieni keskikokoinen vai vähän isompi. 

Kiinnostuksesta selasin myös ketjua koska suomenlapinkoira eka kertaa mainitaan ja kauan kesti. Onko av:lla enemmän ihan pk-seutulaisia, kerrostaloissa asuvia? SLK on helppo koira monin tavoin, terve, suht pehmeänluontoinen eikä aktiivisuudeltaan hankala. Monet "työkoirat" vaativat hurjasti liikuntaa ja aktiviteetteja ollakseen tyytyväisiä, lapinkoira on tyytyväinen paljon vähempään. Toisaalta lapinkoira pärjää metsässä perheen kanssa, sitä ei tarvitse perheen marja- tai hiihtoreissuilla varmasti kantaa, kuten joutuu tekemään noiden pienempien koirien kanssa. Ei pelkää säätä, nauttii pakkasesta ilman takkeja tai tossuja. Riistavietti varsin niukka, mutta varmistaa ettei tontilla majaile hiiriä tai myyriä. Ihmisystävällinen mutta sopivan itsenäinen, ei ahdistu yksinolosta. Paimentava koira alunperin, mutta ainakaan minun tuntemani koirat eivät hyöki päin autoja. Jonkinlainen paimennusvietti näkyy perheen kulkiessa metsässä, että seuraavat jokaista ja huolestuvat jos joku jää jälkeen. Ja meillä nyt oleva vanha narttu "paimentaa" myös henkisesti: kun jollakin palaa hermo ja ääni nousee (viimeksi miehellä jääkiekkomatsia katsoessa) hiipii koira viereen, painaa kuonon kiinni käsivarteen ja heiluttaa häntää hitaasti ("kaikki hyvin, rauhoitu" Eli täydellisiä terapiakoiria löytyy rodusta esim. teinien tuskailuun (kotona se ainut joka ymmärtää... ;) ).  Haukkuherkkyys kuuluu rotuun, mutta koulutuksella sitä voi vähentää (esim. meillä koirat eivät hauku sisällä eivätkä ulkoa tuleville äänille muuta kuin joskus varoittavat, mutta orava omalla pihalla kotimännyssä vaatii äänen käyttöä...).

Otti millaisen rodun tahansa, on pentueissa ja pentueiden sisällä paljon vaihtelua luonteissa. Ei kannata ottaa kotikoiraksi liian aktiivisten vanhempien jälkeläisiä (tarkoitettu harraste- tai työkoiriksi), ei kannata ottaa ensimmäiseksi koiraksi sitä terävintä pentua vaan joku pehmeämpi. Missään nimessä pentu ei saa olla kuitenkaan arka, paljon koirien puremista on pelkopurijoiden aiheuttamia. Tervepäisen kasvattajan tervepäine ja muutenkin terve pentu jonka kasvattaa ottaen huomioon pennun luonne (kovalle koiralle tiukka mutta ystävällinen ja johdonmukainen kasvatus, pehmeä pentu uskoo vähemmällä). Näin itse neuvoisin.