Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi

Ääni suomenlapinkoiralle, todella ihana ja rauhallinen ja helppohoitoinen rotu!!

Ystäväni kultainen noutaja oli lapsiperheessä valtavan kiltti.

Ei kannata ottaa koiraa jolla on metsästysvietti, kun se saa vainun se ei kuule mitään, ampaisee menemään metsään ja tulee takaisin joskus ja jouluna.

Ei kannata ottaa paljon aktiviteettia tarvitsevaa koiraa koska lapsiperheessä koiran tarpeet ei koskaan ole ensimmäisenä, eikä ole hyvä jos koira on ylienerginen, vaikeasti hallittava ja helposti turhautuva.

Jos ei ennen ole ollut koiraa, ei kannata ottaa kovaluontoista- millaisia voisi olla esim terrierit ja mäyräkoirat. Jotkut koirarodut on niin itsetietoisia että tarvitsee tosi jämäkän kurin ja omistajan.

Jos kotona on enimmäkseen äiti ja lapset, ei riitä että perheen isäntä on kouluttanut koiran ja on jämäkkä. Koira ei välttämättä usko eikä kunnioita muita kuin lauman pomoa. Pehmeäluonteinen koira olisi siksi hyvä juttu. Eikä kovin iso että jos lapsi tai nainen ulkoiluttaa, saa pidettyä jäniksen perään haikailevan koiran.

Pystykorvarodut usein on haukkujia? Naapurit ei jaksa pidemmän päälle.

Älkää ottako arkaa eikä pelokasta pentua, niistä voi kasvaa pelokkaita ja kiukkuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli cavalier king charlesin spanieli tyttö. Kiltti, lapsiystävällinen, lempeä, helppo. Tykkäsi liikkua mun kanssa myös metsässä, ei mikään lelu vaikka helppo eka koira. Ei haukkunut, ärhennellyt, täysin peloton.

Kymmenen alapeukkua cavalierille eikä yhtään yläpeukkua?

Nyt on varmaan pakko oikaista jotain ennakkokäsityksiä.

Cavalier ei itse asiassa ole mikään minikoira, se on ihan reipas spanieli. Sillä ei ole lyttykuono, ajattelette nyt king charlesia. Cavalierilla on ihan spanielin kuono. Jos ei näyttelykoiraa ole valitsemassa vaan kotikoiraa, valitsee sitten vaikka vielä sellaisen pennun jolla on näyttelyyn liiankin pitkä kuono.

Meidän tyttökoira oli terve ja reipas koko 15 vuotta jonka eli. Moni isompi koira ei edes elä niin vanhaksi. Mitään ei tarvinnut leikata, viimeisinä vuosia alkoi sydämessä olla pientä vaivaa, mutta korkeaan ikään nähden se oli pientä.

Tottakai turkki on pitkähkö niin kuin monella muullakin spanielilla, mutta jos se nyt on kynnyskysymys niin voihan sen pitää trimmattuna, jos ei halua koiraa harjata. Mikään erityisen pitkä se turkki ei ole.

Olennaista on sen todella kiltti, ihmisystävällinen ja lempeä luonne. Meillä tämä cavalier tyttö oli jo ennen vauvan syntymää. Se sopeutui vauvan tuloon kuin olisi aina lapsiperheessä ollut, silmää räpäyttämättä. Jos vauva otti turkista kiinni, se rauhallisesti siirtyi metrin päähän makaamaan.

Minun kanssani se teki iloisena pitkiä metsälenkkejä, tai jos minua ei huvittanut, yhtä tyytyväisenä nukkui vierelläni sohvalla, tai minun ja vauvan vierellä.

Kiltimpää, söpömpää ja ihmisystävällisempää pikkukoiraa ehjin ole tuntenut.

Tottakai cavalier on jalostettu rotu. Jos kysyy koirarotua, saa koirarotuja. Jos haluaa muun kuin rotukoiran, paljon on nykyään esim cavalierin ja jonkun muun pikkukoiran sekoituksia. Tietysti täytyy katsoa ettei se toinen koira ole joku ärhäkkä terrierri tai mäyräkoira, tai ylivilkas jack russell. Mutta noin muuten sekin on tietysti vaihtoehto.

Jos minun pitäisi valita otanko riskin että koira on kiukkuinen räksyttäjä joka pureksii ihmisten nilkkoja, vai tuleeko sille vanhana sydänvikaa mutta on lempeä kuin lehmä, niin edelleen valitsisin jälkimmäisen ja ottaisin cavalierin.

Aina kaivaten <3

Cavalier saanee alapeukkuja siksi, että jalostuksen myötä rotu kärsii liian pienestä kallosta. Aivot eivät mahdu kalloon kunnolla, mikä aiheuttaa koirille kovia kipuja. Muutenkin on jalostettu sairaaksi. Muuten varmasti kivoja koiria.

E kirjoitti:

Coton De Tulear <3

"Cotonit ovat sosiaalisia ja älykkäitä ilopillereitä. Aina hyväntuulinen coton saa ihmisensä hymyilemään huonoimpanakin päivänä. Älykkyytensä ansiosta cotonit oppivat nopeasti erilaisia temppuja ja kietovat helposti perheensä pienen tassunsa ympärille. Coton on pieni-suuri koira suloisine suklaasilmineen ja kauniine puuvillaturkkeineen. Valppautensa ansiosta coton yleensä ilmoittaa vieraiden saapumisesta innokkaasti haukkumalla, mutta lopettaa pian vieraat tervehdittyään.

Helpon koulutettavuutensa, ketteryytensä, kestävyytensä sekä aktiivisuutensa ansiosta cotonin kanssa voi harrastaa monipuolisesti eri lajeja. Opittuja taitojaan cotonit esittelevät mielellään. Coton de tuléar tunnetaankin koiramaailman klovnina, jonka seurassa ei pääse ikävystymään."

Tuon ihanan luonteen lisäksi, ovat heittämällä söpöimpiä koiria ikinä :)

Cotonit on kyllä huippuja! Hyväluontoisia, jaksaa kävellä enemmänkin mutta pärjää myös vähällä, leikkisiä, oppii helposti vaikka mitä temppuja.

Mutta karvaa pitää jaksaa pestä ja hoitaa. Jos se on vastenmielistä, älä ota. Itselle se on vähän kuin terapiaa, viikottainen rutiini.

Isoin "miinus": moni omistaja on niin ihastunut cotoniinsa, että alkaa harkita "jos otettais toinenkin".

No huh mitä ehdotuksia täällä. Akitaa, mastiffia, nöffiä, bullia, terreiriä, metsästäjää, vinttaria...

Oletan ettei perheellänne ole ollenkaan minkäänlaista koirakokemusta, ja siksi suosittelen tutustumaan FCI 9 - ryhmään, eli seurakoiriin. Unohda täysin ryhmät 2-7 (vaikka näistä löytyy pieniä ja sopivannäköisiä koiria, on niillä kuitenkin vähän turhan paljon haasteita ensikoiranomistajalle), muista ryhmistä voi jotain poikkeuksia löytyä, mitkä voisi sopia ensiomistajalle.

Kannattaa myös tosiaan tutustua aikuisiin kodinvaihtajiin, sieltä voi löytyä oikeita helmiä ja tiedät jo millainen koira on. Itse kun olin lapsi meille tuli aikuinen sheltti, josta entinen omistaja joutui luopumaan koska teki muuttoa palvelutaloon mihin ei saanut lemmikkiä ottaa. Koira otettiin meille ensin muutaman viikon koeajalle, jolloin todettiin yksilön olevan fiksu, lapsiperheeseen sopiva, kiltti ja terve, juuri sellainen millaiseksi edellinen omistaja koiran kuvailikin. Yllätyksiähän voi toki tulla aina, siksi aikuisen koiran kohdalla suosittelen tuota koeaikaa, päätyy koira takaisin edellisilleen mikäli ei teille sovikaan eikä lähde uudestaan kiertoon teiltä.

Vierailija kirjoitti:

Länsiylämaan terrieri eli westie.

Aika passeli lapsiperheeseen.

Karva on helppo nyppiä 4 krt/vuosi ja harjata puhtaaksi.

Tykkää tekemisestä. Helppo kouluttaa.

Älä yleistä. Meillä on fiksu koira, mutta hyvin omapäinen, eikä yhtään miellyttämishaluinen. Saattaa myös olla vahva metsästysvietti, eli aina saa olla tarkkana, ettei satu vahinkoja (pääse karkaamaan jäniksen tai vaikka naapurin kissan perään).

Westiemme tietää kyllä tavat ja säännöt, mutta tottelee vain kun sille sopii. Motivointi vaikeaa, koska ei perusta ruuasta tai leluista, jos on näköpiirissä jotain mielenkiintoisempaa.

Omiin lapsiin suhtautuu ystävällisesti, mutta ilmoittaa murinalla, joskus jopa näykkäisemällä, jos lapset innostuvat liikaa. Vieraita lapsia saattaa kyräillä, joten vaatii aina aikuisen valvontaa, kun lapsilla kavereita leikkimässä.

Westieissä myös melko paljon pahastikin allergisia yksilöitä. Muuten aika terve ja pitkäikäinen.

Ihana ja söpö, mutta niin itsenäinen, jääräpäinen ja ärhäkkäkin, etten suosittelisi ap:lle Westietä.

Summa summarum: Cavalier is a king!

Je kirjoitti:

No huh mitä ehdotuksia täällä. Akitaa, mastiffia, nöffiä, bullia, terreiriä, metsästäjää, vinttaria...

Oletan ettei perheellänne ole ollenkaan minkäänlaista koirakokemusta, ja siksi suosittelen tutustumaan FCI 9 - ryhmään, eli seurakoiriin. Unohda täysin ryhmät 2-7 (vaikka näistä löytyy pieniä ja sopivannäköisiä koiria, on niillä kuitenkin vähän turhan paljon haasteita ensikoiranomistajalle), muista ryhmistä voi jotain poikkeuksia löytyä, mitkä voisi sopia ensiomistajalle.

Kannattaa myös tosiaan tutustua aikuisiin kodinvaihtajiin, sieltä voi löytyä oikeita helmiä ja tiedät jo millainen koira on. Itse kun olin lapsi meille tuli aikuinen sheltti, josta entinen omistaja joutui luopumaan koska teki muuttoa palvelutaloon mihin ei saanut lemmikkiä ottaa. Koira otettiin meille ensin muutaman viikon koeajalle, jolloin todettiin yksilön olevan fiksu, lapsiperheeseen sopiva, kiltti ja terve, juuri sellainen millaiseksi edellinen omistaja koiran kuvailikin. Yllätyksiähän voi toki tulla aina, siksi aikuisen koiran kohdalla suosittelen tuota koeaikaa, päätyy koira takaisin edellisilleen mikäli ei teille sovikaan eikä lähde uudestaan kiertoon teiltä.

Nöffi nyt vain toimii lasten kanssa.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://m.youtube.c…

Kääpiä tai keskari villis

Joku taistelukoira -laji. Osaa puolustaa perhettään.

Suosittelen Mäyräkoiraa tai keksikaljanko noutajaa

Coton De Tulear <3

;Cotonit ovat sosiaalisia ja älykkäitä ilopillereitä. Aina hyväntuulinen coton saa ihmisensä hymyilemään huonoimpanakin päivänä. Älykkyytensä ansiosta cotonit oppivat nopeasti erilaisia temppuja ja kietovat helposti perheensä pienen tassunsa ympärille. Coton on pieni-suuri koira suloisine suklaasilmineen ja kauniine puuvillaturkkeineen. Valppautensa ansiosta coton yleensä ilmoittaa vieraiden saapumisesta innokkaasti haukkumalla, mutta lopettaa pian vieraat tervehdittyään.

Helpon koulutettavuutensa, ketteryytensä, kestävyytensä sekä aktiivisuutensa ansiosta cotonin kanssa voi harrastaa monipuolisesti eri lajeja. Opittuja taitojaan cotonit esittelevät mielellään. Coton de tuléar tunnetaankin koiramaailman klovnina, jonka seurassa ei pääse ikävystymään.

Tuon ihanan luonteen lisäksi, ovat heittämällä söpöimpiä koiria ikinä :)[/quote]

Cotonit on kyllä huippuja! Hyväluontoisia, jaksaa kävellä enemmänkin mutta pärjää myös vähällä, leikkisiä, oppii helposti vaikka mitä temppuja.

Mutta karvaa pitää jaksaa pestä ja hoitaa. Jos se on vastenmielistä, älä ota. Itselle se on vähän kuin terapiaa, viikottainen rutiini.

Isoin "miinus": moni omistaja on niin ihastunut cotoniinsa, että alkaa harkita "jos otettais toinenkin".

Joillekin se Cotonin Turkin hoito /selvittely voi olla haasteellista ja varsinkin lapsiperheessä missä aika on rajallista

Vierailija kirjoitti:

Kaikki koirarodut on koulutettava hyvin. Pennulle on annettava unirauha. Lapset eivät saa härnätä, käsitellä väärin tai satuttaa koiraa vahingossakaan, jotta ei tulisi myöhemmin ongelmia koiran kasvatuksessa.

TÄMÄ. Ei ole olemassa "lapsirakasta" rotua. Minkä ikäisiä lapset ovat? Ymmärräthän, että koira tulee aikuisten vastuulle, vaikka lapset miten ruinaavat ja lupaavat hoitaa? Entä kun lapsi täyttää 18 ja muuttaa kotoa? 

Amerikankarvatonterrieri. Ihana luonne, oppivainen -> hyvä kouluttaminen heti pienestä, niin terrieri taaplaa sääntöjen mukaan! Ei karvoja lojumassa. Pärjää hyvin Suomessa talvellakin ja kesällä ei läkähdy turkin alle 👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Mitä pienempi koira, sitä äänekkäämpi ja  käytöshäiriöisempi, perustuen omalla seudulla liikkuviin koiriin. En suosittelisi mitään sellaista, jonka säkäkorkeus on alle puolen metrin. Isolla koiralla on itseluottamus kohdallaan, se ei provosoidu eikä sen ole tarvis äristä ja haastaa riitaa kaikkien kanssa. Chihut ja terrierit ovat inhottavimpia.

Tähän säkäkorkeus-teoriaasi tekee poikkeuksen ainakin mäyräkoira. Itseluottamusta piisaa, vaikka säkäkorkeus ei suuri olekaan. Toki huonosti koulutettuja mäyräkoiria löytyy varmasti. Kuten joku aiemmin totesikin, ei mäyräkoira välttämättä ole parhaimpia vaihtoehtoja ensimmäiseksi koiraksi, tai jos ottaa niin kannattaa perehtyä rotuun; on itsepäinen rotu joka ei luovu saavutetuista eduista.

Säkäkorkeusasiaan toinen näkökulma: Jos lasten on tarkoitus käyttää koiraa itsenäisesti lenkillä, kannattaa ehdottomasti ottaa pienehkö koira! En tajunnut ajatella tätä asiaa kun otimme koiran, joka on nyt viisivuotias. on käyty koirakoulut ja harjoiteltu tottelevaisuutta todella paljon, mutta koira ei koskaan ole 100% luotettava. Keskikokoista tai isoa koiraa ei lapsi pysty hihnassa pitelemään, jos se päättää lähteä vaikka kissan tai oravan perään. Vetää lapsen kumoon hetkessä.

Tästä syystä meidän 11 vuotias ei voi käydä yksin koiran kanssa lenkillä vaikka mielellään kävisikin. Jos joku olisi kertonut tämän minulle ennen koiran hankkimista, olisin ottanut pienemmän. No onneksi on piha missä lapsi leikkii koiran kanssa ja minä hoidan sitten lenkityksen.

Coton de tulear terrieri tai jos vähän isompaa ja jaksaa olla aktiivinen koiran kanssa (toki cottonkin tarvitsee päivittäin liikuntaa) niin sitten Border Collie.

Vierailija kirjoitti:

Säkäkorkeusasiaan toinen näkökulma: Jos lasten on tarkoitus käyttää koiraa itsenäisesti lenkillä, kannattaa ehdottomasti ottaa pienehkö koira! En tajunnut ajatella tätä asiaa kun otimme koiran, joka on nyt viisivuotias. on käyty koirakoulut ja harjoiteltu tottelevaisuutta todella paljon, mutta koira ei koskaan ole 100% luotettava. Keskikokoista tai isoa koiraa ei lapsi pysty hihnassa pitelemään, jos se päättää lähteä vaikka kissan tai oravan perään. Vetää lapsen kumoon hetkessä.

Tästä syystä meidän 11 vuotias ei voi käydä yksin koiran kanssa lenkillä vaikka mielellään kävisikin. Jos joku olisi kertonut tämän minulle ennen koiran hankkimista, olisin ottanut pienemmän. No onneksi on piha missä lapsi leikkii koiran kanssa ja minä hoidan sitten lenkityksen.

Tämä on outoa, ettei ihmiset tulee ajatelleeksi edes tätä. Me valitsimme juuri siitä syystä sen 12-15kg koiran, jotta vanhempi lapsi voi lenkittää sitä tarvittaessa, mutta ei ole ihan minikoira kuitenkaan. Nuorempi on nyt 8 ja ei tietenkään vielä lenkitä koiraa, koska kyllä tostakin voimaa löytyy, jos alkaa kiskomaan tosissaan. Sen sijaan 13-vuotias pärjää hienosti koiran kanssa, vaikka kiskoisi kuinka.

Se voi tuntua etukäteen pikkujutulta, mutta arjessa sitä arvostaa, että lapsi voi viedä myös koiraa ulos. Meillä tehtäviin kuuluu säännöllisesti koulupäivän jälkeen pissalenkki (noin 800m) ja illalla vie ainakin parina iltana pidemmän lenkin vielä. Aamulenkit hoidetaan me ja iltalenkit enimmäkseen. Joskus nyrpistelee, mutta hän oli sitä koiraa eniten haluamassa ja koiraan kuuluu velvollisuuksia, joita ei pääse karkuun.

Teillä on niitä jo. Pölykoira.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin koirarotu, jota ap:n perheelle ei ole vielä suositeltu?[/quot]

Minulla on 2 Espanjanvesikoiraa, aivan ihania koiria. Suosittelen tätä rotua.