Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi
Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?
Kommentit (439)
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea ketjua, muta suosittelen welsh corgia, hyvä vahti- ja paimenkoira, ei karkaile, ja huolehtii lapsista = paimentaa. Joskus ei ole kivaa, kun jatkuvasti vieraat ihmiset käyvät ihmettelemään "kuningataren koiraa".
Mun tädin corgi näykki ihan sikana, kun se paimensi aina kaikkia vieraita. Ja hänen uroscorgi oli itse asiassa yllättävänkin kovapäinen yksilö :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheeseen ei pitäisi ottaa ainuttakaan koiraa!ellei tee lapsille täysin selväksi,ettei koira ole lelu!
Sen on saatava nukkua,syödä,levätä rauhassa.Sitä ei revitä,eikä sen päällä kiipeillä.Koiran ei tule sietää ”mitävaan”,koska lapsia.
Tätä näkee liian usein!Hyvä kommentti. Itse kuulin juuri metsästyskoirasta, joka on ruokansa suhteen resurssiaggressiivinen, koska perheen lapset olivat sitä sen ensimmäisen elinvuotensa häirinneet ruokaillessa eikä koiraa oltu opetettu ruokailun suhteen ollenkaan. Nyt tilanne se, että koira purrut vanhempia ruokakipollaan ja koiraa on yritetty kouluttaa, mutta perhe miettii koirasta eroon hankkiutumista koska ”koira on aggressiivinen”.
Tämä on hyvä kommentti. Jos yhden ohjeen voisin antaa ensikoiraa hankkiville, maksakaa hyvästä kouluttajasta pennun hankittuanne parin tunnin ajaksi, jotta opitte koulutuksen perussäännöt, niin vältätte lähestulkoon kaikki ongelmat!
Pienetkin rodut voivat oikeasti olla lapsille vaaraksi, jos ne ilmentävät esim. aggressiota jossain muodossa. Kuitenkin suurin osa tällaisista olisi estettävissä hyvällä pohjakoulutuksella :)
Vierailija kirjoitti:
Dogo argentino
Toivottavasti vitsi?
On tullut monta vinkkiä, mutta meillä ensimmäinen oli beagle, ja oli erittäin sopiva. Suositellaan monesti ensimmäiseksi koiraksi. "Ongelma" tosin oli, että tää beagle oli niin helppo (yksinolo, hihnakäytös, hoitotoimenpiteet sujui harjoittelemattakin), että seuraavan kanssa vasta sai alkaa harjoitella niitä juttuja mitä yleensä koirien kanssa.
Älkää hankkiko mitään vaan keskittykää lapsiin toistaiseksi. Jos teillä ei ole ollut koiraa, ette käsitä sen sitovuutta ja sen hoito jää puutteelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
On tullut monta vinkkiä, mutta meillä ensimmäinen oli beagle, ja oli erittäin sopiva. Suositellaan monesti ensimmäiseksi koiraksi. "Ongelma" tosin oli, että tää beagle oli niin helppo (yksinolo, hihnakäytös, hoitotoimenpiteet sujui harjoittelemattakin), että seuraavan kanssa vasta sai alkaa harjoitella niitä juttuja mitä yleensä koirien kanssa.
Beagle ei todellakaan sovi lapsiperheeseen. Riistavietin takia vetää hihnassa, haukkuu ja karkailee. Söpö ulkonäkö hämää, vaatii johdonmukaisen koulutuksen ja paljon liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea ketjua, muta suosittelen welsh corgia, hyvä vahti- ja paimenkoira, ei karkaile, ja huolehtii lapsista = paimentaa. Joskus ei ole kivaa, kun jatkuvasti vieraat ihmiset käyvät ihmettelemään "kuningataren koiraa".
Mun tädin corgi näykki ihan sikana, kun se paimensi aina kaikkia vieraita. Ja hänen uroscorgi oli itse asiassa yllättävänkin kovapäinen yksilö :D
Paljon selkäongelmia eli eläinlääkäri- & fysioterapiakuluihin kannattaa varautua.
Aloitus vuodelta 2018, joko APlla on koira?
Vierailija kirjoitti:
Keskikokoinen villakoira
Riippuu yksilöstä, mutta on myös villakoiria, jotka ei pidä lapsista yhtään. Minua puri lapsena naapurin villakoira. Kyllä se niiden omien lasten kanssa tuli toimeen, mutta vieraille lapsille oli äksy. Meidän kujalla on nykyisinkin keskikokoinen villakoira, joka haukkuu ja murisee, etenkin lapsille. Isottelee. En ensimmäiseksi koiraksi ottaisi,
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea ketjua, muta suosittelen welsh corgia, hyvä vahti- ja paimenkoira, ei karkaile, ja huolehtii lapsista = paimentaa. Joskus ei ole kivaa, kun jatkuvasti vieraat ihmiset käyvät ihmettelemään "kuningataren koiraa".
Kyllä, paimentaa hyvin laumaansa. Se vaan että kun lapsille tulee kavereita yms., sen on vaikea ymmärtää leikkiä ja voi tosiaan näykkiä vieraita lapsia. Tämän takia meidän ystävät joutuivat luopumaan, koska se suojelee laumaansa. Kotioloissa iloinen ja reipas, jopa leikkisä.
Ei koiraa pikkulapsiperheeseen. Sitten kun lapset on teinejä, niin joku keskikokoinen seurakoira.
En viitsinyt lukea ketjua, muta suosittelen welsh corgia, hyvä vahti- ja paimenkoira, ei karkaile, ja huolehtii lapsista = paimentaa. Joskus ei ole kivaa, kun jatkuvasti vieraat ihmiset käyvät ihmettelemään "kuningataren koiraa".