Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi

Miten olisi ihan eettisistä syistä kodinvaihtaja? Tai koditon koira? Sielläkin on rotukoiria ja ihan hyväluonteisia suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira. Oli lapsena sellainen perheessä ja sieti pikkusiskonkin korvista ja hännästä nykimiset todella mallikkaasti. Vanhemmitenkin aina haikaili lasten perään. Melko suojelevainen tosin ja rähähti pahasti, jos luuli olevan vaaraa perheelle. Muutaman muunkin suomenlapinkoiran tiedän ja kaikki hyvinkin ihmisrakkaita. Perhe on se oma lauma.

Jos näyttelyihin ei halaja paimensukuinen linja lienee parempi, terveenpiä keskimäärin ja omalla tavallaa hassun söpöjä erilaisuudessaan.

Paimensukuiset sairaampia, turkki onnettoman ohut, jos tykkää sellaisesta.

Jotkut haukkuherkkiä, meidän eivät hauku sisällä, kamnattaa kysellä millaiset vanhemmat ovat, mieluiten käydä katsomassa. Tykkää viileästä ja ulkoilusta, lenkkeilystä ym.

Tähän tarttis kyllä perehtyä huomattavasti perusteellisemmin kuin vain kysellä random ehdotuksia ihmisiltä jotka ei tiedä teidän huushollista mitään, eikä mahdollisesti koiristakaan. Koiran rodulla on valtava merkitys siihen, miten tulee juuri teidän perheessä toimeen, ja päinvastoin. Ja jos on vaikka 100 koirarotua, niin niistä suurin osa EI OLE teille sopivia, ja vain muutama on oikein hyvin sopivia. Ja niitä muutamaa ei kyllä vahingossa löydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira. Oli lapsena sellainen perheessä ja sieti pikkusiskonkin korvista ja hännästä nykimiset todella mallikkaasti. Vanhemmitenkin aina haikaili lasten perään. Melko suojelevainen tosin ja rähähti pahasti, jos luuli olevan vaaraa perheelle. Muutaman muunkin suomenlapinkoiran tiedän ja kaikki hyvinkin ihmisrakkaita. Perhe on se oma lauma.

Jos näyttelyihin ei halaja paimensukuinen linja lienee parempi, terveenpiä keskimäärin ja omalla tavallaa hassun söpöjä erilaisuudessaan.

Paimensukuiset sairaampia, turkki onnettoman ohut, jos tykkää sellaisesta.

Jotkut haukkuherkkiä, meidän eivät hauku sisällä, kamnattaa kysellä millaiset vanhemmat ovat, mieluiten käydä katsomassa. Tykkää viileästä ja ulkoilusta, lenkkeilystä ym.

Mille pohjaat väitteesi, että paimensukuiset olisivat sairaanpia? Ainakin perimältään ovat vaihtelevampia, kuin melkolailla yhteen muottiin jalostetut näyttelylinjaiset.

Niissä on todella paljon vaihtelua, tai ainakin oli, vielä 10 vuotta sitten kun viimeksi katselin. Osalla melko pörheäkin turkki, vaikkei ihan näuttelylinjaisen tasoa ja jotkut muistuttavat enemmänkin ulkonäöllisesti lapin porokoiraa.

Haukkuherkkyyttä on jonkin verran, mutta oppivat kyllä herkemmätkin. Ainoa, jonka huomasin olevan melko pysäyttämätön oli ulvominen tietyn taajuisen ääneen kuultuaan (jäätelöauto muun muassa xD)

Kaukaasianpaimenkoira.

Ei. Ette tarvitse koiraa.

Lapset kuitenkin kiusaisi sitä ja sulla loppuis kiinnostus koiranpitoon alkuinnostuksen jälkeen.

Ja taas olisi yksi traumatisoitunut kodinvaihtaja koira lisää.

Luovutaan Muuttuneen elämäntilanteen ja allergian takia.

Lemmikkibisnes on luonnontuhoamista ja ilmastonmuutoksen edistämistä. Tämä on asia, jota kannattaa miettiä ja sitä työn määrää, joka lemmikin hoitamisessa on. Ihmisen pitäisikin, vapaaehtoisesti luopua, lemmikkien pidosta.

Varsinkin kissojen määrää, tulisi Suomessa rajoittaa. Kissat tappavat mm. uhanalaisia lintuja, Ruotsissa tutkimusten mukaan miljoonia vuosittain, suunnilleen samoissa mennään Suomessa.

Vakavia sairauksia levittävien, punkkien määrä on kasvussa, koirien turkissa niitä kulkeutuu koteihin. Lasten terveyttä kannattaa ajatella. Miettisin monta kertaa, ennen kuin lähtisin ottamaan, yhtään "perheenjäsentä" lisää.

Shapendoes eli Hollanin lammaspaimekoira. Lapsia ja omistajiaan rakastava, helposti oppii , ei karkaile , in pysyy lähellä . karvaa ei lähde juurikaan ja muutaman kerran viikossa harjaus..kokemusta 3 v 10 kk ja toinen vajaa puoltoista ko rotua

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?

Mäyräkoira hyvä valinta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira. Oli lapsena sellainen perheessä ja sieti pikkusiskonkin korvista ja hännästä nykimiset todella mallikkaasti. Vanhemmitenkin aina haikaili lasten perään. Melko suojelevainen tosin ja rähähti pahasti, jos luuli olevan vaaraa perheelle. Muutaman muunkin suomenlapinkoiran tiedän ja kaikki hyvinkin ihmisrakkaita. Perhe on se oma lauma.

Jos näyttelyihin ei halaja paimensukuinen linja lienee parempi, terveenpiä keskimäärin ja omalla tavallaa hassun söpöjä erilaisuudessaan.

Paimensukuiset sairaampia, turkki onnettoman ohut, jos tykkää sellaisesta.

Jotkut haukkuherkkiä, meidän eivät hauku sisällä, kamnattaa kysellä millaiset vanhemmat ovat, mieluiten käydä katsomassa. Tykkää viileästä ja ulkoilusta, lenkkeilystä ym.

Mille pohjaat väitteesi, että paimensukuiset olisivat sairaanpia? Ainakin perimältään ovat vaihtelevampia, kuin melkolailla yhteen muottiin jalostetut näyttelylinjaiset.

Niissä on todella paljon vaihtelua, tai ainakin oli, vielä 10 vuotta sitten kun viimeksi katselin. Osalla melko pörheäkin turkki, vaikkei ihan näuttelylinjaisen tasoa ja jotkut muistuttavat enemmänkin ulkonäöllisesti lapin porokoiraa.

Haukkuherkkyyttä on jonkin verran, mutta oppivat kyllä herkemmätkin. Ainoa, jonka huomasin olevan melko pysäyttämätön oli ulvominen tietyn taajuisen ääneen kuultuaan (jäätelöauto muun muassa xD)

Paimensukuiset ja ns. tavalliset lapikoirat eroavat siinä, että paimensukuisiksi hyväksytään vaan tietyt lapinkoirasuvut. Niitä yritetään pitää geneettisesti "puhtaampina", siksi historiassa jotkut mahdollisesti muita rotuja sisältäneet koirat ja niiden jälkeläiset ovat "kiellettyjä" (jäi mieleen hassun niminen uros, Kalikkakaula, joka niitä ei-hyväksyttyjä). Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa, no sitä, että geneettinen pohja on paimensukuisissa kapeampi mikä näkyy esim. keskimääräisesti suurempana alleelikatona ja sukusiitoksena verrattuna keskimääräiseen normilapinkoiraan. MItä tuo taas tarkoittaa, no pahimmillaan niiden peittyvien haitallisten geenimutaatioiden esillepääsyä, eli mahdollisesti hieman yleisempää perinnöllistä riskiä tiettyihin tauteihin jne. Noita koirien sukupuita ja eri koirien sukusiittoisuutta ja alleelikatoa voi käydä tsekkaamassa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä. Käytännössä lapinkoira on geneettisesti suht terve rotu, ne paimensukuisetkin. Sinällään minua vaan ihmetyttää tuo tarve pitää joku osarotu "puhtaana", minkä vuoksi?  

Roduilla tyypillisiä piirteitä jotka kannattaa  ottaa huomioon koiraa valittaessa, mutta kyllä kannattaisi hieman tarkastella myös millainen pentu rodusta otetaan. Millainen on emä, millainen isä, onko perinnöllisiä tauteja, millaiset luonteet - ja millainen kasvattaja, betonitilatehtailija vai kotikennel, silläkin tosi paljon vaikutusta pennun tulevaan terveyteen ja tervepäisyyteen.  

Meille tuli ekaksi koiraksi kääpiövilllakoira ja aivan oikea valinta oli. Karvaa ei lähde, allergisoi vaan vähän. Turkin voi ajaa itse noin 4 krt vuodessa, sen lisäksi viikoittain pieni harjaus.

Otettiin pentueen rohkein yksilö, kannattaa jättää arat yksilöt pois laskuista. Pennun tulee olla syntymästä alkaen kasvatettu myös ihmisten parissa, ei missään lisärakennuksessa tms.

Pentukurssille kannattaa mennä oppimaan peruskäytöstavat.

Suosittelen rotua, peruskoulutuksella oppii temput, ei karkaa, pitää sylissä olosta, ei räyhää remmissä. (Toki luonnevikaisiakin voi olla).

Supikoira ihan ehdottomasti. Pärjää itsenäisesti.  Hoitaa ruoanhankinnan ja pärjää yötkin ulkona. Vähän on ehkä arka halituksiin.

Meillä 5 lapsen perheessä ekat koirat oli tiibetinterriereitä. Näillä ei vaan mitään tiettyä luonteenpiirtettä. Hyvin moninainen rotu siis, mutta terve ja meille osunut ihan kiltit vaikka aika haukkuherkät yksilöt

https://www.hankikoira.fi/rotutesti

Vierailija kirjoitti:

Koirarotuja ei ole olemassakaan. Ne on vain rasistinen sosiaalinen valkoisen heteropatriarkaatin keksimä sosiaalinen konstruktio.

Näinhän se on, koirat on imperialistinen alistava ihminen opettanut perseennuolijoikseen.

Pitäisi ainakin suorittaa koirakortti, että isäntä/emäntä oppisi oikeat käytöstavat.

Kultanen noutaja, lappis tai mopsi

Vierailija kirjoitti:

Suomenpystykorva on sopivan kokoinen ja soveltuu noihin kaikkeen :)

Mutta ei sovellu kuin omakotitaloon kauaksi naapureista, koska on erittäin haukkuherkkä. Muuten voi naapurisopu mennä.

Käyttäjä26170 kirjoitti:

Kultanen noutaja, lappis tai mopsi

Mopsi on ylijalostettu ja kärsii hengitysvaikeuksista, kuten muutkin lyttykuonoiset rodut. Pelkkä kävely tukehduttaa mopsin.

Vierailija kirjoitti:

Havannankoira. Loistava ensikoira, ei tarvii trimmata. Harjausta vaan.

Havannankoira haukkuu paljon. Ei sovellu kerrostaloon, vaikka pieni koira onkin.

Terveisin

Havannonkoiran kyllästynyt naapuri

Amerikanstaffi

Hei Ap.

En lukenut koko ketjua joten en tiedä onko tätä jo sanottu mutta..

Koirankouluttajana haluan ehdottomasti painottaa sitä, että jos haluat seurakoiran etkä ole koiraa kouluttanut aiemmin niin ota VAIN seurakoiraksi tarkoitettu rotu. 

Ensimmäinen tai kymmenes koira niin johdonmukaisuus on todella tärkeää koulutuksessa.

Helpoiten pääse huonollakin koulutuksella näiden rotujen kanssa esim. coton de tulear, bichon frise, havannankoira, maltankoira..

Keskikokoisista en välttämättä suosittelisi kuin mahdollisesti spanieleita. Vieteistään huolimatta näistä ei helpolla saa kovinkaan isoa ongelmaa. 

Älä ota terrieriä, chihuahuaa, rottakoiraa, pinseriä jne.. Nämä ovat vahvoilla vieteillä varustettuja koiria, jotka omaavat vahvan laumakäyttäytymisen (joka pahimmassa tapauksessa tarkoittaa että koira luulee johtavansa ja alkaa kasvattavaa lapsia) 

Pienissä koirissa täytyy muistaa myös se, että kokonsa puolesta kun pieniä ovat, ne voivat olla ärhäkkäämpiä kuin isot koirat.

Suosittelen 10-20kg painoista koiraa. Se ei ole niin pieni, että lapset sen särkisi, eikä niin iso etteikö kaiken mennessä pieleen sitä pystyisi käsittelemään.