Millainen ihminen jää Hoplopissa juomaan kahvia eikä kiipeä lapsensa mukana?

En ole sen luontainen vanhempi joka lasten perässä menee. Hyvin pärjäävät keskenään leikkipaikoilla. Nössöjä en heistä kasvata. Ei lasten perässä tarvitse koko ajan olla :D

Eivät lapset kaipaa kädestä pitelijä. Ei meitä ysärillä kasvaneitakaan ole äiti kädestä pidellyt leikkipuistossa eikä pulkkamäessä. Elossa ollaan edelleen.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Sellainen jolla ei ole kukkahattua eikä foliohattua. Sellainen jolla maalaisjärki pelaa ja tietää ettei lapsi rikki mene jos ei vanhempi pitele kädestä koko ajan ja lässyttele/nipota. Mun lapsilta menisi hauskuus kokonaan jos perässä olisin jatkuvasti neuvomassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Ja lapset eivät opi ikinä puolustautumaan ja selvittämään riitojaan itse kun vanhempi syöksyy heti paikalle. Ei ne lapset nujakointiin kuole.

No en mä enää noiden eskari- ja kouluikäisten perässä mene. Pienempänä tietenkin, kun varsinkin nuorimmainen ei olisi muuten uskaltanut. Eipä mulla kyllä rikkinäinen ranne enää edes kestäisi sitä konttailua. Mieluummin istuskelen miehen kanssa kahvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Ja lapset eivät opi ikinä puolustautumaan ja selvittämään riitojaan itse kun vanhempi syöksyy heti paikalle. Ei ne lapset nujakointiin kuole.

Kai sille kiusantekijälle pitäisi vanhempien opettaa kuinka käyttäydytään? Vai että täytyy antaa kiusata, jotta toinen oppii puolustautumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Ja lapset eivät opi ikinä puolustautumaan ja selvittämään riitojaan itse kun vanhempi syöksyy heti paikalle. Ei ne lapset nujakointiin kuole.

Kai sille kiusantekijälle pitäisi vanhempien opettaa kuinka käyttäydytään? Vai että täytyy antaa kiusata, jotta toinen oppii puolustautumaan...

Kiusaa takaisin eikä ryntää äidin helmoihin ensimmäisenä.

Vai miten opetat puolustautumaan kiusaajaa vastaan. Kiusaaja maistamaan omaa lääkettään ja kysymys perään "oliko kivaa kun tein samat sulle ku sä mulle äsken?"

Ei ihmekään että nykykersat ovat heikkoja kun niistä kasvatetaan heikkoja.

Mun lapsuudessa ei ollut Hoploppeja ja muita mutta olin tuollainen vieraille aikuisille "katso katso katso" -tyyppi. Sain kyllä vanhemmiltani huomiota saman verran kun ikäisenä 80-luvulla muutenkin eli vanhempien ajasta ja mieliajoista riippuen. Olin kuitenkin sosiaalinen ja iloinen lapsi enkä nyt aikuisenakaan koe jääneeni vaille huomiota vaikka vieraille aikuisille juttelinkin. Olin vain ylpeä siitä mitä nyt kulloinkin tein (lumiukko jne) ja oli kiva näyttää sitä lähimmälle aikuiselle. 

Ei se että vieraslapsi puhuu teille tarkoita AINA heti sitä että hän on kaltoinkohdeltu eikä saa huomiota omilta vanhemmiltaan. Hän vain saattaa olla luonteeltaan sosiaalinen ja ottaa kontaktia muihin helpommin kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Ja lapset eivät opi ikinä puolustautumaan ja selvittämään riitojaan itse kun vanhempi syöksyy heti paikalle. Ei ne lapset nujakointiin kuole.

Kai sille kiusantekijälle pitäisi vanhempien opettaa kuinka käyttäydytään? Vai että täytyy antaa kiusata, jotta toinen oppii puolustautumaan...

Mun lapset ovat opettaneet kiusaajilleen että nyt ryttyilivät sitten väärälle kaverille. Ottavat luulot pois kiusan tekijältä itse. Ei ole tarvinnut puuttua juuri ollenkaan lasten nujakointeihin. Nämä huolehtivat pienimmistään ja puuttuvat kiusaamiseen kun sitä näkevät koska eivät ole opetettu joka asiasta juoksemaan luokseni piiloon.

Koulukiusattuna sitä ennemmin opettaa omat lapset puolustamaan itseään kun että minä hoidan kaikki heidän puolestaan. Koska en ole heitä kaikkialla puolustamassa ja kädestä kiinni pitämässä :D

Näistä kommenteista näkee hyvin, että niistä lapsista kuvitellaan kasvavan nössöjä, jos vanhempi menee mukana. Toinen ääripää on sitten se, että vanhempaa ei muka lainakaan kiinnosta mitä se lapsi siellä touhuaa.

Vanhemmat saa kiistelyn mistä vain aikaan, koska jokainen kokee tekevänsä oikein, mutta miten se kutittaa kenenkään persettä, jos joku menee tai on menemättä lapsen mukana siellä? Uskon sen vanhemman kuitenkin sen verran katsovan, että ei omalla painollaan murskaa pienempää.

Risoo tämä kyttäysmeininki. Keskittykää siihen omaan elämään ja sen sisältöön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Ja lapset eivät opi ikinä puolustautumaan ja selvittämään riitojaan itse kun vanhempi syöksyy heti paikalle. Ei ne lapset nujakointiin kuole.

Kai sille kiusantekijälle pitäisi vanhempien opettaa kuinka käyttäydytään? Vai että täytyy antaa kiusata, jotta toinen oppii puolustautumaan...

Kiusaa takaisin eikä ryntää äidin helmoihin ensimmäisenä.

Vai miten opetat puolustautumaan kiusaajaa vastaan. Kiusaaja maistamaan omaa lääkettään ja kysymys perään "oliko kivaa kun tein samat sulle ku sä mulle äsken?"

Ei ihmekään että nykykersat ovat heikkoja kun niistä kasvatetaan heikkoja.

Esimerkki. Sinun lapsesi on uhallaan liukumäen alaosassa lällättelemässä edessä kun minun lapseni on tulossa laskemaan liukumäkeä. Opetan lapselleni, että tällaisessa tilanteessa laskee vaan sen sinun lapsesi päälle. Kenestä tulee syyllinen? No minusta ja minun lapsestani, vaikka minusta se kyllä oikeasti olisikin ihan oikein ja myös siinä tapauksessa jos oma lapseni olisi se kiusantekijä.

Saanpahan juoda kahvini jossain rauhassa eikä pennut hypi kotona seinille. Laatuaikaa on sitten kotona illalla. Hoploppi on heidän omaa aikaansa ja kohtaavat muita lapsia, sosiaaliset taidot kehittyvät paremmin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Ja lapset eivät opi ikinä puolustautumaan ja selvittämään riitojaan itse kun vanhempi syöksyy heti paikalle. Ei ne lapset nujakointiin kuole.

Kai sille kiusantekijälle pitäisi vanhempien opettaa kuinka käyttäydytään? Vai että täytyy antaa kiusata, jotta toinen oppii puolustautumaan...

Kiusaa takaisin eikä ryntää äidin helmoihin ensimmäisenä.

Vai miten opetat puolustautumaan kiusaajaa vastaan. Kiusaaja maistamaan omaa lääkettään ja kysymys perään "oliko kivaa kun tein samat sulle ku sä mulle äsken?"

Ei ihmekään että nykykersat ovat heikkoja kun niistä kasvatetaan heikkoja.

Esimerkki. Sinun lapsesi on uhallaan liukumäen alaosassa lällättelemässä edessä kun minun lapseni on tulossa laskemaan liukumäkeä. Opetan lapselleni, että tällaisessa tilanteessa laskee vaan sen sinun lapsesi päälle. Kenestä tulee syyllinen? No minusta ja minun lapsestani, vaikka minusta se kyllä oikeasti olisikin ihan oikein ja myös siinä tapauksessa jos oma lapseni olisi se kiusantekijä.

Oon sanonut että jos sinne liukumäen alle jää tupeksimaan niin alle jää. Pari kertaa on jäänytkin johon olen todennut että mitäs minä sanoin, ihan oma syy kun ei älyä mennä alta pois.

Lasten kasvatus mitään rakettitiedettä ole.

Mä olen ikuinen lapsi ja suorastaan rakastan hop lopia. Ja hypin ihan mielelläni trampoliinilla.

Sellainen ihminen joka osaa päästää lapsestaan irti ja ei koe tarpeelliseksi kontrolloida jatkuvasti lapsen tekemisiä vaan antaa lapsen olla lapsi ja opetella itsenäiseen leikkimiseen sekä muiden lasten kanssa olemiseen ilman että vanhmpi neuvoo koko ajan ja laittaa sanoja suuhun. Näitä on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatajoitteinen aikuinen ei pysy terveen ja vilkkaan lapsen perässä, saati sitten kiipeilemäön ahtaissa ja epämielyttävissä telineissä. Hoplopin leikkipaikat on suunniteltu eritotwn lapsille.

On onnellista, kun viet lapsesi leikkimään. Hoplopissa valvontavastuu on huoltajalla, etteivät lapset toimi niin, että vieraat lapset loukkaantuvat. Tai päinvastoin.

Siksi varmaan vanhempien sisäänpääsy on ilmaista.

Vilkkaan lapsen valvontavastuuta ei pidä siirtää muille. On kyllä tullut nähtyä välinpitämättömiä, veteliä vanhempia rentoutumassa sohvalla, juomat ja jalat pöydällä. Siihen sitten muut ihmiset laskevat ruokansa, tietämättöminä mitä suuhunsa saavat.

Muuten, jos näen liian vallatonta menoa etkä ole lapsesi seurassa, neuvon heitä. Turvallisuus ennen kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa ei ollut Hoploppeja ja muita mutta olin tuollainen vieraille aikuisille "katso katso katso" -tyyppi. Sain kyllä vanhemmiltani huomiota saman verran kun ikäisenä 80-luvulla muutenkin eli vanhempien ajasta ja mieliajoista riippuen. Olin kuitenkin sosiaalinen ja iloinen lapsi enkä nyt aikuisenakaan koe jääneeni vaille huomiota vaikka vieraille aikuisille juttelinkin. Olin vain ylpeä siitä mitä nyt kulloinkin tein (lumiukko jne) ja oli kiva näyttää sitä lähimmälle aikuiselle. 

Ei se että vieraslapsi puhuu teille tarkoita AINA heti sitä että hän on kaltoinkohdeltu eikä saa huomiota omilta vanhemmiltaan. Hän vain saattaa olla luonteeltaan sosiaalinen ja ottaa kontaktia muihin helpommin kuin muut.

Ja itse asiassa lapsihan kokee olonsa turvalliseksi jos uskaltaa puhua vieraille. Enemmän olisin huolissaan aroista ja säikyistä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Ymmärrän ettei nyt varsinkaan vähän isompien lasten perässä tarvitse koko ajan juosta, aikuisilla voi olla liikuntarajoitteita ja varmasti moni lapsi viihtyy tuollaisissa paikoissa ihan yksinään/muiden lasten kanssa ja siinä voi olla aikuiselle tilaisuus vähän hengähtää, MUTTA

sellaisena vanhempana, joka sielä lasten perässä menee (se on minustakin hauskaa) näen myös sen puolen sielä, että tosiaan on niitä lapsia aina jotka lyöttäytyy minun seuraan, että "kato, kato!" ja sitten on aina myös sellaisia jotka tekee toisille kiusaa ja kappas, olen sielä muidenkin lastenvahtina. Kuitenkin sielä lapset on aina aikuisen vastuulla ja siihen vastuuseen kuuluu myös se, että oma lapsi ei tee kiusaa muille. Mutta kun "eihän se meidän lapsi".

Ja lapset eivät opi ikinä puolustautumaan ja selvittämään riitojaan itse kun vanhempi syöksyy heti paikalle. Ei ne lapset nujakointiin kuole.

Kai sille kiusantekijälle pitäisi vanhempien opettaa kuinka käyttäydytään? Vai että täytyy antaa kiusata, jotta toinen oppii puolustautumaan...

Kiusaa takaisin eikä ryntää äidin helmoihin ensimmäisenä.

Vai miten opetat puolustautumaan kiusaajaa vastaan. Kiusaaja maistamaan omaa lääkettään ja kysymys perään "oliko kivaa kun tein samat sulle ku sä mulle äsken?"

Ei ihmekään että nykykersat ovat heikkoja kun niistä kasvatetaan heikkoja.

Esimerkki. Sinun lapsesi on uhallaan liukumäen alaosassa lällättelemässä edessä kun minun lapseni on tulossa laskemaan liukumäkeä. Opetan lapselleni, että tällaisessa tilanteessa laskee vaan sen sinun lapsesi päälle. Kenestä tulee syyllinen? No minusta ja minun lapsestani, vaikka minusta se kyllä oikeasti olisikin ihan oikein ja myös siinä tapauksessa jos oma lapseni olisi se kiusantekijä.

Oon sanonut että jos sinne liukumäen alle jää tupeksimaan niin alle jää. Pari kertaa on jäänytkin johon olen todennut että mitäs minä sanoin, ihan oma syy kun ei älyä mennä alta pois.

Lasten kasvatus mitään rakettitiedettä ole.

No sulla onkin sitten järki päässä, mutta monella syyttävä sormi osoittaisi tuollaisessa tapauksessa minuun ja lapseeni. :)

Mulla on kolme alle kouluikäistä eikä puolison lisäksi mitään tukiverkkoja. Tässä arjessa ei missään salilla ravata. Niinpä kuntoilen siellä missä ehdin. Juoksen hippaa hoplopissa, vedän leukoja leikkipuistossa. Omat ja vieraatkin lapset tykkäävät.

Arvasin, että palstamammat eivät tykkää. Mutta arvatkaa mitä, saatte ihan rauhassa paheksua ja juoda kahvianne ja päivitellä miten lastenkasvatus ei ole rakettitiedettä eikä lasten seurassa tarvitsisi olla ja opettaa niitä liialle huomiolle. Se joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu.