Millainen ihminen jää Hoplopissa juomaan kahvia eikä kiipeä lapsensa mukana?

Meillä on yksi lapsi, 6-v. Kotona siis leikkiseura on yleensä jompikumpi vanhemmista, jollei ole lapsella kaveri kylässä tms. Osasyy siihen, miksi mennään Hoploppia vastaaviin paikkoihin (meidän paikkakunnalla ei ihan vielä ole juuri nimenomaista firmaa, mutta useita vastaavia), on se, että lapsi pääsee purkamaan energiaansa ja peuhaamaan muiden lasten kanssa. Harjoittamaan siis sekä motoriikkaansa että sosiaalisia taitojaan. Kotona vanhempien pitää olla se ohjelmatoimisto jatkuvasti. Sisäleikkipuistossa istun pöytään, juon kahvia ja saatanpa jopa lukea kirjaa tai (herra siunatkoon!) käyttää tablettia! Toki, jos leikkijöillä tulee riitoja tai lapsi kaipaa hämähäkkikeinuun vauhtinantajaa, tai tenavasta ei ole näkynyt viimeiseen varttiin vilaustakaan, menen sekaan. Mutten kiipeä mihinkään. Itse lapsena olisin mennyt sekaisin innostuksesta päästessäni johonkin tuommoiseen paikkaan, ja olisin viihtynyt vempuillen, rimpuillen ja tutkien mainiosti ilman vanhempienkin niskaan hengittämistä (ei mun vanhemmilla ollut todellakaan aikaa juosta jokaista askelta vahtaamassa yleensäkään, eikä se olisi ollut tarkoituksenmukaistakaan)!

Olen muuten aika ylipainoinen. Tuskin kukaan muu vanhempi toivoo, että horjahdan kumarrellessani jossain lapsille mitoitetussa vempeleessä jonkun muksun päälle (jää vain märkä läntti siinä kohtaa), tai särjen telineet ja liukumäet ylipainollani.

Mutta tokihan tämä on ikäkysymyskin. Menin 3-vuotiaan perässä noissa paikoissa ihan eri tavalla kuin nyt 6-vuotiaan. Ja ehkä tässä on myös kysymys siitä, minkä kokoinen leikkipaikka on kyseessä - mä pidän kyllä huolen, että tiedän jatkuvasti, missä vehkeessä tai leikkipuiston osassa lapsi menee. Mutta kädestä en pitele ja perässä en ryömi.

181 ja 188 cm vanhemmat eivät konttaile niissä tunneleissa. Sen sijaan 160 cm työkaverini on into piukeena konttaamassa ja kiipeilemässä.

Meillä mentiin Hoploppiin vasta sen ikäisenä, että lapsen uskalsi jättää sinne itsenäisesti kiipeämään ja itse kahville kahvilan puolelle.

Vierailija kirjoitti:

181 ja 188 cm vanhemmat eivät konttaile niissä tunneleissa. Sen sijaan 160 cm työkaverini on into piukeena konttaamassa ja kiipeilemässä.

Meillä mentiin Hoploppiin vasta sen ikäisenä, että lapsen uskalsi jättää sinne itsenäisesti kiipeämään ja itse kahville kahvilan puolelle.

Juuri tuon pituiset vanhemmat konttailevat niissä tunneleissa, molemmat ja aina. Ei mitään tekosyitä eikä ikinä, yhtään kertaa, olla oltu kahvilla. Seli seli.

Fiksu.

Minä.

Kaksi lasta kahden ikäerolla, pärjäävät siellä erinomaisesti keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

181 ja 188 cm vanhemmat eivät konttaile niissä tunneleissa. Sen sijaan 160 cm työkaverini on into piukeena konttaamassa ja kiipeilemässä.

Meillä mentiin Hoploppiin vasta sen ikäisenä, että lapsen uskalsi jättää sinne itsenäisesti kiipeämään ja itse kahville kahvilan puolelle.

Juuri tuon pituiset vanhemmat konttailevat niissä tunneleissa, molemmat ja aina. Ei mitään tekosyitä eikä ikinä, yhtään kertaa, olla oltu kahvilla. Seli seli.

Muista nyt jossain vaiheessa jättää konttailut vähemmälle. Isot aikuiset ovat lähinnä turvallisuusriski siellä telineissä, kun ryskätään pienten niskaan. Lähinnä hirvittää.

Kyllä, lasun paikka.

Me mennään hoploppiin aina jonkun kaveriperheen kanssa. Ei ne lapset meitä aikuisia sinne putkiin ja kiipeilyyn kaipaa. Enkä oikeasti edes pysyisi heidän perässään. Joskus saattavat pyytää katsomaan jotain ja sitten taas jatkuu juokseminen keskenään.

Oma lapseni on kiltti ja luotettava. Hän ei tee mitään tyhmää ja tulee kertomaan, jos jotain sattuu. Ihan hyvällä omallatunnolla juon kahvia ja juttelen ystävän kanssa.

Aikuinen ei leiki. Ei kotona, ei Hoplopissa, ei leikkipuistossa. Aikuinen on vaan yksinkertaisesti olemassa, niin että hänen puoleensa voi tarvittaessa kääntyä. Aikuisen ei tarvi kytätä lapsia, aikuinen voi puuhata omiaan. Lasten pitää vaan tietää, mistä aikuisen tavoittaa. Jösses kun jotkut haluavat tehdä vanhemmuudesta hankalaa. T. Viiden fiksun lapsen äiti.

Minä menin kerran Hop Lopiin nuorimmaisen kanssa kun isommalla lapsella oli siellä kaverin synttärit.

Olen entinen telinevoimistelija ja siellä oli aika tyhjää, joten hypimme nuorimmaisen kanssa trampalla vähän pidempään ja tein voltteja. Se meid'n isompi lapsi siellä synttäreillä näki tämän ja sanoi että äiti, täällä ei saa tehdä voltteja. 

En ollut lukenut sääntöjä. Noloa. 

Jos pieni lapsi menee sinne yksin (kuten tässä meidän tapauksessa) niin ihan normaalia että vanhempi menee siellä mukana jos lapsi haluaa. Mutta jos sillä lapsella on kaveri tai sisarus, niin miksi IHMEESSÄ vanhempi siellä kiipeilisi???

Onneksi niissä hoplopeissa, joissa me on käyty, aikuiset älyää jäädä istumaan ja seuraamaan lasten kiipeilyjä maatasosta. En mä ainakaan haluais, että jonkun 90 kiloisen äijän jalka mäjähtää mun lapsen päähän kun "oho vähän lipsahti" verkkotornissa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi, 6-v. Kotona siis leikkiseura on yleensä jompikumpi vanhemmista, jollei ole lapsella kaveri kylässä tms. Osasyy siihen, miksi mennään Hoploppia vastaaviin paikkoihin (meidän paikkakunnalla ei ihan vielä ole juuri nimenomaista firmaa, mutta useita vastaavia), on se, että lapsi pääsee purkamaan energiaansa ja peuhaamaan muiden lasten kanssa. Harjoittamaan siis sekä motoriikkaansa että sosiaalisia taitojaan. Kotona vanhempien pitää olla se ohjelmatoimisto jatkuvasti. Sisäleikkipuistossa istun pöytään, juon kahvia ja saatanpa jopa lukea kirjaa tai (herra siunatkoon!) käyttää tablettia! Toki, jos leikkijöillä tulee riitoja tai lapsi kaipaa hämähäkkikeinuun vauhtinantajaa, tai tenavasta ei ole näkynyt viimeiseen varttiin vilaustakaan, menen sekaan. Mutten kiipeä mihinkään. Itse lapsena olisin mennyt sekaisin innostuksesta päästessäni johonkin tuommoiseen paikkaan, ja olisin viihtynyt vempuillen, rimpuillen ja tutkien mainiosti ilman vanhempienkin niskaan hengittämistä (ei mun vanhemmilla ollut todellakaan aikaa juosta jokaista askelta vahtaamassa yleensäkään, eikä se olisi ollut tarkoituksenmukaistakaan)!

Olen muuten aika ylipainoinen. Tuskin kukaan muu vanhempi toivoo, että horjahdan kumarrellessani jossain lapsille mitoitetussa vempeleessä jonkun muksun päälle (jää vain märkä läntti siinä kohtaa), tai särjen telineet ja liukumäet ylipainollani.

Mutta tokihan tämä on ikäkysymyskin. Menin 3-vuotiaan perässä noissa paikoissa ihan eri tavalla kuin nyt 6-vuotiaan. Ja ehkä tässä on myös kysymys siitä, minkä kokoinen leikkipaikka on kyseessä - mä pidän kyllä huolen, että tiedän jatkuvasti, missä vehkeessä tai leikkipuiston osassa lapsi menee. Mutta kädestä en pitele ja perässä en ryömi.

Muuten ihan ok juttu, mutta opettakaa se lapsi nyt hyvänen aika myös leikkimään itsekseen. Tai myöhäistä se teillä on jos lapsi on jo 6-vuotias ja yhä vanhempien pitää hänen kanssaan leikkiä ja keksiä ohjelmaa.

Ei vanhempien pidä olla mikään ohjelmatoimisto tai leikkikaveri. Normaali lapsi leikkii ihan itsekseen ja kehittää mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä antaa sen lapsen leikkiä ihan itsekseen. Toki olette jo myöhässä jos lapsi ei koskaan leiki itsekseen vaan vaatii aina vanhemman ohjausta leikissä.

Tuntuu kyllä aika uskomattomalta jos 6-vuotias ei pysty mihinkään toimintaan yksin, paitsi jos mennään Hop Lop -tyyppiseen paikkaan.

Ihan sama miten muut tekevät, mutta itse menen perässä. Lapsi tykkää, mä tykkään.

Viimeisillään raskaana oleva äiti :D joo, käytettiin meidän pikku taaperoa hoplopissa joku viikko sitten, mutta mies kyllä hoiti lapseen perässä juoksun siellä kun minusta ei enää kiipeilemään ois (LA helmikuussa) :D

Tosin yhdesti kiipesin johonkin kun mies kävi vessassa, mutta oli aika tukala olo ;)

Mä en nyt kauheasti jaksa käydä siellä kun meillä on pienin yksivuotias. Sehän tarkoittaa sitä, että pitää seurata sitä päätöntä tyyppiä kuin hai laivaa... kauheen rankkaa, ei jaksa. Isompien kanssa se on ihanaa lomaa kun voi istuskella pullansa kanssa ja näprätä välinpitämättömänä puhelintaan. 

Kankea

Ihan oikeasti alkaa olla sairasta tämä nykyinen leikkikaveri-vanhemmuus. Tuntuu, että etusijalla pitäisi olla vain lapsen viihdyttäminen.

Jos vielä parikymmentä vuotta sitten vanhemmat olisi kiipeilleet lapsensa kanssa leikkipaikoissa, olisi tätä ihmetelty niin muiden aikuisten kuin lastenkin toimesta. Mutta nykyään pitäisi olla kaikessa lapsensa vanavedessä, jottei vahingossakaan oppisi mm. itsenäisyyttä, sosiaalisia taitoja ja mielikuvituksen käyttämistä.

Taaperon perässä kuljen tiiviisti leikkipaikoissa, mutta isompi lapsi voisi kyllä olla jo vapaammin. Etenkin kouluikäiset voivat ihan hyvin kiipeillä ja temppuilla telineissä keskenään.

Niin ja joo, se että vanhempi ei ole hoplopissa lapsensa vanavedessä ei tarkoita etteikö perheessä harrastettaisi yhdessä. Hyvä balanssi on jos jotain tehdään yhdessä, mutta jotain lapset tekevät keskenään.

Ihmettele mieluummin, että minkälainen aikuinen lähtee Hoplopissa kiipeilemään lasten sekaan.

Minä muutin eräästä toisesta EU-maasta äskettäin paluumuuttajana Suomeen. Toteutan edelleen sellaista vanhemmuutta, joka tuossa kyseessä maassa oli riittävän hyvää ja meillä on perheenä oikein hyvä olla. Saa ottaa paaaaaaljon rennommin kuin Suomessa näköjään yleensä on tapana.

Kyllä on ihme nipotusta ja kyttäämistä tuo suomalainen äitiys varsinkin. Ei ihme, ettei kohta kukaan enää halua synnyttää lapsia.

Suosittelen asumista jossain toisessa maassa muutaman vuoden ajan. Nipotustaipumus saattaa sinä aikana kadota ja rento äitiys astua tilalle. :-)

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin eräästä toisesta EU-maasta äskettäin paluumuuttajana Suomeen. Toteutan edelleen sellaista vanhemmuutta, joka tuossa kyseessä maassa oli riittävän hyvää ja meillä on perheenä oikein hyvä olla. Saa ottaa paaaaaaljon rennommin kuin Suomessa näköjään yleensä on tapana.

Kyllä on ihme nipotusta ja kyttäämistä tuo suomalainen äitiys varsinkin. Ei ihme, ettei kohta kukaan enää halua synnyttää lapsia.

Suosittelen asumista jossain toisessa maassa muutaman vuoden ajan. Nipotustaipumus saattaa sinä aikana kadota ja rento äitiys astua tilalle. :-)

Mutta onneksi täällä kyllä näkyy paljon viestejä, joissa on terve järki voitolla!