Lue keskustelun säännöt.
Asperger-piirteiset vastatkaa! Miten koette olevanne erilaisia?
28.01.2018 |
Monet asperger-piirteisiksi itseään kuvaavat ihmiset sanovat olevansa "erilaisia" ja joutuneensa opettelemaan "normaaleja" sosiaalisia taitoja. Millä tavalla koette olevanne erilaisia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja mitkä teidän mielestänne ovat ns. normaaleja taitoja? Ihan konkreettisesti, mitä asioita teette jutellessanne ihmisten kanssa, koska koette ne sosiaaliseksi normiksi, mutta ette ymmärrä miksi näin pitää toimia?
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rehellisyys ja suorapuheisuus yksi ja sama asia, ihan välttämättä?
Jos haluaa ”puhua suoraan” voi jokainen valita myös vaitiolon? Jos nimittäin on mahdollista että ”rehellisyys” ja ”suora puhe” loukkaa toista. Vaikka ois mikä diagnoosi. Vai miten on?
Voi valita vaitiolon, mutta ihmiset voisivat myös kestää paremmin rehellisyyttä. En minä ole tahallani ilkeä enkä esimerkiksi koskaan hauku ketään. Mutta jos kysyt minulta miksen lepertele vauvallesi ja minä vastaan, etten tykkää lapsista enkä halua puklua päälleni, se onkin huonoa käytöstä.
Mitä mieltä olet siitä, että ihmiset ei tykkää puhumattomista ihmisistä ja eivät siksi vietä niiden kanssa aikaa? Eräs tuntemani assi oli tästä loukkaantunut vaikka osasi oikeuttaa itselleen vaikka mitä.
Jokainen saa tykätä minkälaisista ihmisistä haluaa. En ymmärrä toisaalta miksi puhumaton itsekään haluaisi olla muiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko rehellisyys ja suorapuheisuus yksi ja sama asia, ihan välttämättä?
Jos haluaa ”puhua suoraan” voi jokainen valita myös vaitiolon? Jos nimittäin on mahdollista että ”rehellisyys” ja ”suora puhe” loukkaa toista. Vaikka ois mikä diagnoosi. Vai miten on?
Voi valita vaitiolon, mutta ihmiset voisivat myös kestää paremmin rehellisyyttä. En minä ole tahallani ilkeä enkä esimerkiksi koskaan hauku ketään. Mutta jos kysyt minulta miksen lepertele vauvallesi ja minä vastaan, etten tykkää lapsista enkä halua puklua päälleni, se onkin huonoa käytöstä.
Mitä mieltä olet siitä, että ihmiset ei tykkää puhumattomista ihmisistä ja eivät siksi vietä niiden kanssa aikaa? Eräs tuntemani assi oli tästä loukkaantunut vaikka osasi oikeuttaa itselleen vaikka mitä.
Jokainen saa tykätä minkälaisista ihmisistä haluaa. En ymmärrä toisaalta miksi puhumaton itsekään haluaisi olla muiden seurassa.
Työpaikalla kun ei pyydeytty lounaille jne. Ei kyllä pyydetty ketään muutakaan, kunhan joku ilmotti että lähtee lounaalle ja siihen sitten liityttiin seuraan. Ei mennyt minun kaaliini että olisi pitänyt aikuista ihmistä kädestä taluttaa mukaan, varsinkin kun ei sitten silloin kun tuli, puhunut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko juhlissa mököttäjä asperger? Ahdistaako niin paljon, ettet kykene olemaan fiksusti toisten juhlissa?
Minulle on tultu sanomaan useasti juhlissa mököttämisestä. En ole huomannut ”mököttäneeni” sillä olen ollut omissa ajatuksissani. Tästä huomautuksesta ärsyynnyn ja ahdistun sillä tajuan jälleen häirinneeni sosiaalista tapahtumaa huomaamattani.
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Minkä ”jne”? Olen tietysti - kaikkien ihmisten kanssa! Ei minulla ole vanhemmille mitään erityismerkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisten ihmisten kanssa assit tulee yleensä toimeen parhaiten? Toisten assien? Vastakkaisen sukupuolen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Minkä ”jne”? Olen tietysti - kaikkien ihmisten kanssa! Ei minulla ole vanhemmille mitään erityismerkitystä.
Eli äitiäkin ahdistaa katsoa silmiin, ette osaa jutella vanhempienne kanssa jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ihmiset jotka koko ajan toistelee että toisten jutut ei voisi vähempää kiinnostaa, kertoo jatkuvasti myös puhuvansa pelkkiä monologeja :D eikö sitä fiksuna tajua, että ei varmaan sitä toistakaan ne sun jutut niin paljon kiinnosta
Niin tämä ei vaikuta miltään ydinfysiikalta
Mä en ole asperger, mutta tunnistan monta tässä ketjussa esille tullutta asiaa.
- haluan keskustella aiheesta usein siihen pisteeseen, että se kyllästyttää monia
- en jaksaisi millään keskustella "ei mistään"
- haluan asia-argumentteja, en jotain ympäripyöreää höttöä ja "kai sä nyt tiedät". No en tiedä! Sano! Perustele!
- ei kiinnosta tietyn roolin vetäminen tai oman yhteiskuntaluokan/taustan alleviivaaminen
- ei kiinnosta jotkut "luokan ykköstytöt" tai "alfat" -systeemi yhtään, kierrän sosiaaliset temppuilijat ja taktikoijat
- en tiedä milloin minua pyydetään mukaan muodon vuoksi ja milloin tosissaan - ei mitään aavistusta mistä ja miten tämmöisen eron voisi tehdä
- tulen toimeen hyvin useimpien assien kanssa, pois lukien sellaiset joilla ei ole mitään suhteellisuudentajua tai arvostelukykyä ja jotka ovat vähän typeriä. näitä on kyllä muissakin kuin asseissa. en jaksa kummassakaan tapauksessa
- olen huomannut että jos nyt pitäisi yleistää johonkin ihmisryhmään, niin parhaiten tulen toimeen putkiaivoisten lääkäreiden ja insinöörien kanssa. oikein tunnen kun voin huokaista helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Minkä ”jne”? Olen tietysti - kaikkien ihmisten kanssa! Ei minulla ole vanhemmille mitään erityismerkitystä.
Eli äitiäkin ahdistaa katsoa silmiin, ette osaa jutella vanhempienne kanssa jne?
Mikä ihmeen ero on äidin ja muiden ihmisyydessä? Joo, oikeasti ahdistaa tavallista enemmän koska ovat uteliaita ja tunkevat jatkuvasti reviirille. Minulta totta tosiaan puuttuu verisidetunnetila.
Vierailija kirjoitti:
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Pääasiassa kyllä, mutta he ovat tottuneet käyttäytymiseeni eivätkä vedä outoja johtopäätöksiä, joten en koe samanlaisia paineita heidän kanssaan kuin muiden ihmisten. Olen siis rauhallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Minkä ”jne”? Olen tietysti - kaikkien ihmisten kanssa! Ei minulla ole vanhemmille mitään erityismerkitystä.
Eli äitiäkin ahdistaa katsoa silmiin, ette osaa jutella vanhempienne kanssa jne?
Mikä ihmeen ero on äidin ja muiden ihmisyydessä? Joo, oikeasti ahdistaa tavallista enemmän koska ovat uteliaita ja tunkevat jatkuvasti reviirille. Minulta totta tosiaan puuttuu verisidetunnetila.
Miksi takerrut tuohon ihmisyyteen. Tietenkin on eri asia olla ihmisen kanssa joka on sinua hoivannut ja kasvattanut. Etkö nyt sen verran psykologiaa ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ihmiset jotka koko ajan toistelee että toisten jutut ei voisi vähempää kiinnostaa, kertoo jatkuvasti myös puhuvansa pelkkiä monologeja :D eikö sitä fiksuna tajua, että ei varmaan sitä toistakaan ne sun jutut niin paljon kiinnosta
Minua ei kiinnosta jonkun jutut -> En kysy heidän jutuistaan
Joku kysyy minun jutuistani -> Luonnollisesti oletan että heitä kiinnostaa kuunnella
Noin se yleensä menee. Iän myötä olen oppinut silti toimimaan muiden sääntöjen mukaan mutta vieläkään en tiedä kuinka pitkä vastaus kysymykseen on sosiaalisesti hyväksyttävä. Ainakaan silloin en sitä pysty ajattelemaan kun olen jo puhumassa monologiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Minkä ”jne”? Olen tietysti - kaikkien ihmisten kanssa! Ei minulla ole vanhemmille mitään erityismerkitystä.
Eli äitiäkin ahdistaa katsoa silmiin, ette osaa jutella vanhempienne kanssa jne?
Mikä ihmeen ero on äidin ja muiden ihmisyydessä? Joo, oikeasti ahdistaa tavallista enemmän koska ovat uteliaita ja tunkevat jatkuvasti reviirille. Minulta totta tosiaan puuttuu verisidetunnetila.
Miksi takerrut tuohon ihmisyyteen. Tietenkin on eri asia olla ihmisen kanssa joka on sinua hoivannut ja kasvattanut. Etkö nyt sen verran psykologiaa ymmärrä.
No minulle ei ole, sitähän kysyit.
En ole asperger ihminen mutta minulla on sen omaavia ystäviä, haluaisin tietää miten voisin olla mahdollisimman hellävarainen heidän kanssaan. Enkä tarkoita että olisitte herkkiä tai mtn, olette siinä kuin muutkin äh puhun jo ohi suuni 😁
Mikä on sellainen asia minkä haluaisitte muiden huomioivan jos ihminen vain tietää (" sinun aspergerista ") ei sellanen että "älä keskeytä kun puhun " koska sen tiedän mutta joku syvempi asia kun kuitenkin ystäviä ovat. Jos sellaisia asioita on.
Siis öö jos tähän voi edes vastata 🤣
Olempas sekava
Kyllä, olen samanlainen vanhempien, sukulaisten ja läheisten ystävien seurassa. Hermostunut en kyllä ole juuri missään seurassa, miksi olisin? Yrittäkää nyt, hyvät ihmiset, ymmärtää että asperger voi käyttäytyä samalla lailla kuin vaikka neurotyypillinen ahdistunut tai ylimielinen ihminen, mutta syy käytökseen on aivan eri. Eli se ei kuvasta ahdistusta vaan on vaikka yritys hallita kuormittumista. "Ilkeys" ei ilmaise pahantahtoisuutta tai halua loukata vaan sitä ettei as-ihminen hahmota mitä jossain tilanteessa "saa" sanoa ja mitä ei. Sitten jos as-ikhminen todella on ahdistunut, niin hän voi ilmaista sitä taas omalla tavallaan kuten vaikka pakko-oireita muistuttavalla käytöksellä. Taaskaan toiset eivät luontevasti ymmärrä että nyt aspergeria ahdistaa. Tavallaan aspergerien sanaton viestintä on eri kieltä kuin muilla.
En välitä niin ihmisistä. Sukulaisten ja ystävien seurassa on siinä mielessä vapautuneempi olo että he tietävät millainen olen ja että minulla on hyviäkin puolia. Huomioivat luontevasti ottaa minut mukaan juttuihin eivätkä tee numeroa tai oleta jotakin "omituisuuksieni" perusteella. Ei siis tule niin helposti ikäviä tilanteita eikä kukaan ihmettele jos haluan kesken juhlien vähäksi aikaa lepäämään tms. Kuitenkin peruskäytökseni on samaa, en ole hyvä esittämään. En ota katsekontaktia, en sylittele pikkulapsia, puhun samalla tavalla kuin yleensäkin.
Nykyinen tyttöystävä on poikkeus. Hän on jotenkin erityinen, en osaa tarkemmin selittää. Pystyn ottamaan katsekontaktin eikä fyysinen läheisyys tunnu epämiellyttävältä. En ole koskaan tavannut ketään jonka kanssa olisi näin. Joskus hän voi tämän takia jopa unohtaa hetkeksi että olen asperger, koska kahdestaan olen joiltain osin normaalimpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, oletteko samanlaisia vanhempienne jne kanssa?
Minkä ”jne”? Olen tietysti - kaikkien ihmisten kanssa! Ei minulla ole vanhemmille mitään erityismerkitystä.
Eli äitiäkin ahdistaa katsoa silmiin, ette osaa jutella vanhempienne kanssa jne?
Mikä ihmeen ero on äidin ja muiden ihmisyydessä? Joo, oikeasti ahdistaa tavallista enemmän koska ovat uteliaita ja tunkevat jatkuvasti reviirille. Minulta totta tosiaan puuttuu verisidetunnetila.
Miksi takerrut tuohon ihmisyyteen. Tietenkin on eri asia olla ihmisen kanssa joka on sinua hoivannut ja kasvattanut. Etkö nyt sen verran psykologiaa ymmärrä.
No minulle ei ole, sitähän kysyit.
Rohkenen epäillä. Uskon toki että vanhempasi kanssa käyttäydyt kuten muidenkin. Mutta jos heidän läsnäolostaan sinun varhaislapsuudessasi ei ole mitään tarttunut niin mahdat olla teflonia :) Eikä tarvitse olla niin kiukkuinen, en minä sinua kyseenalaistanut tai haastanut, vaan kyselin yleismaailmallisten faktojen turvaamina asioita. Eikös ne faktat olleet asseille neutraaleja?
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystävä on poikkeus. Hän on jotenkin erityinen, en osaa tarkemmin selittää. Pystyn ottamaan katsekontaktin eikä fyysinen läheisyys tunnu epämiellyttävältä. En ole koskaan tavannut ketään jonka kanssa olisi näin. Joskus hän voi tämän takia jopa unohtaa hetkeksi että olen asperger, koska kahdestaan olen joiltain osin normaalimpi.
No niin, nyt päästiin sinne pihviin. Minulla on assi-puoliso, ja olen huomannut tämän. Siksi kiinnosti kuinka yleistä. Lisäksi hän on myös perheensä kanssa kohtalaisen normaali, ottaa myös katsekontaktia. En oikein usko että kannattaa ottaa itseään assiuden auktoriteetiksi ja etsiä syitä loukkaantua heti kun nentti ymmärtää juuri sinusta jotain väärin. Eikö?
Musta olisi kiinnostavampaa pohtia mitä tapahtuu vaikka noissa parisuhdetilanteissa joillekin?
Vierailija kirjoitti:
En ole asperger ihminen mutta minulla on sen omaavia ystäviä, haluaisin tietää miten voisin olla mahdollisimman hellävarainen heidän kanssaan. Enkä tarkoita että olisitte herkkiä tai mtn, olette siinä kuin muutkin äh puhun jo ohi suuni 😁
Mikä on sellainen asia minkä haluaisitte muiden huomioivan jos ihminen vain tietää (" sinun aspergerista ") ei sellanen että "älä keskeytä kun puhun " koska sen tiedän mutta joku syvempi asia kun kuitenkin ystäviä ovat. Jos sellaisia asioita on.
Siis öö jos tähän voi edes vastata 🤣
Olempas sekava
Lähinnä sellainen että joskus vain tykkään olla hiljaa eikä se häiritse minua. Muut saattavat siitä tehdä numeron tai väkisin täyttää hiljaisuutta puheella, ihan millä tahansa. Koen oloni mukavaksi jos muut eivät tunne tuollaisia paineita, mutta en tiedä voivatko he ohittaa sitä. Myös välillä tykkään pyöriä itsekseni jossain etäällä (vaikka muutaman metrin päässä) mutta se ei tarkoita että minua vaivaisi jokin eikä yksin pyörimiseni syitä tarvitse tulla selvittämään.
Mutta jos te olette jo kavereita niin varmaan he eivät sinulta mitään ylimääräistä odota. Kuten täällä on tullut selväksi niin Aspergerit aika herkästi välttävät sellaista seuraa joka ei ole juuri sopivaa :D
En katso silmiin puhuessa, se vain on niin epämiellyttävää, katse seilaa katossa tai juttukaverin jaloissa. Tämä on johtanut kamaliin väärinkäsityksiin. Luullaan, että mulla on jotain murheita, ja onpa kerran oma setäni äkisti lähennellyt minua luullen, että olin ihastunut häneen, koska en katsonut silmiin.
Pystyn omistautumaan tosi hyvin jollekin, mitä päätän alkaa tekemään. En luovuta, milloinkaan. Tämä on ihan hyödyllinen piirre, sillä monissa asioissa olen kehittänyt itseäni periksiantamattomuudellani.
Olen myös kovin introvertti enkä kaipaa välttämättä lainkaan kasvokkain ihmisten seuraa. Edes parisuhteeni eivät poikkea siitä. Olen ollut pitkässä suhteessa toisen assin kanssa, ja kun kummallakaan ei ollut jatkuvaa tarvetta nähdä toista, se meni siihen, että tavattiin keskimäärin 2x kuukaudessa, vaikka asuttiin lähekkäin. Välillä taukoa oli 3 kuukauttakin, eikä se haitannut kumpaakaan. Yhteen ei oltais voitu edes harkita muuttavamme.