Mies ei ota vastuuta - onko muuta ratkaisua kuin ero?

Pakota se ottamaan vastuuta tai sun on pakko ottaa ero siitä mieslapsesta! Vaihtamalla ei välttämättä parane mutta yksinkin voi olla.

Mutta  ei ero ole ratkaisu !!  Kaikki tuhoutuu ja hankalaksi menee!   Jos  ei juo ja ole väkivalt. niin miksi ihmeessä ajattelet eroa?      Nykyään naiset ovat itsekkäitä  ja eroavat pienestäkin syystä  ja sitten lapset kärsivät kun on kaksi kotia ja on raskasta menettää toinen vanhempi  lapsille.   Siis  ole järkevämpi kuin muut !  älä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku vertasi hyvin tuota jatkuvaa huomauttelemista työpaikkakiusaamisen, hyvä vertaus! Miksi sitä sallittaisiin parisuhteessakaan? Toki on saamattomia miehiä, mutta eikö se tule ilmi jo seurusteluvaiheessa jos sellaista ei siedä? Saamattomuuden yksi syy voi muuten olla masennus. Myös miehet voivat olla masentuneita!

Kaikkien karmein oli tuo yksi nainen jonka mielestä kiusaamisesta valittava on neiti ja asiat ratkeavat tarjoamalla mulkkua. No se voikin toimia silloin kun huomautteluun vielä suhtautuu huumorilla ja asiat ovat korjattavissa. Kun kyseessä on jo valtataistelu niin silloin mennään jo lähelle henkistä ja fyysistä raiskausta kun aletaan nalkuttajalle antamaan kyselemättä "keppiä".

Työpaikalta saa potkut, jos ei huomautuksista huolimatta tee omaa osuuttaan.

Nainen ei ole kotona mikään esimies joka arvostelee alaisensa töitä. Puolison pitäisi olla tasavertainen kollega ja molemmat työskentelevät yhteisen hyvän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä ettei näillä jotka huutelevat raisikausjuttuja, ei taida itsellään olla oikein sekkkselämää, enkä ihmettele. miksi väkisin pariskunta yrittää olla samanlaisia? silloin jännite häviää ihan varmasti, ja naisesta tulee pikkuasioista kitisevä justiina. Suosittelen  olemaan mies ja nainen, eikä pikkulapsi ja nalkuttaja, niin voi teilläkin parisuhe parantua.

Ehkä kannattaa myös miettiä sitä, että ehkä teillä on jotain huonosti parisuhteessa. Meillä taas parisuhde kukoistaa. Kumpikaan ei  käyttäydy passiivisagressiivisesti, tai itke, ja heittäydy vauvaksi. Pitäisikö kokeillaa jotain muuta keinoa, kun tuo teidän keino näyttää toimivan aika huonosti. ? Tonnista vetoa että teiän tossujen vaimot uneksivat oikeasta miehestä joka uskaltaa olla sellainen! Kyselkäähän vaikka.

On noin isoja ongelmia parisuhteessa, ja mietitte eroa, mutta pelaatte parisuhepelejä jatkuvasti, ja meillä taas  parisuhde loistaa vuodesta toiseen ihananan, suhteena jossa ei  nalkutella eikä arvostella toisin kuin teillä jossa ei kyetä sellaseen, vaan vetäydytään pikkulapsiksi ja aletaan kiukuttelemaan.

Vikaa löytyy teissä molemmissa, ymmärtäkää se! Tuo teki! - tuopas alotti! heti ku päiväkodissa. Olkaa samalla puolella, mies miehenä JA nainen naisena, niin loppuu kotihevletti.

Siellä vaimo  kaipaa miestä vierelleen olemaan mies, ja jotta saisi itse olla nainen, mutta ei, ei ymmärretä dynamiikkaongelmaa suhteessa, vaan aletaan huutaan raisikauksia :D

  Kumpi olisi kivempi tapa viettää päivä?

liikuskella korvat luimussa työpisteeltä toiselle kun vaimo nalkutttaa vieressä, ja sitä naista väistetään passiivisuuteen, posi edestä,

vaiko nusendeerata vaimoa kesken päivän ihanasti ja olla loppuilta sovussa posket punoittaen?

Teillä harjoitetaan ekaa, meillä toista.

Siinä on myös se ero miksi meillä EI mietitä eroa päivät pitkät, vaan rakastetaan ja rakastutaaan uudelleen joka päivä.

Tulit siis tänne kehumaan kuinka mahtava parisuhde sulla on? Saat asiat kuulostamaan niin kovin helpolta, olkaa mies ja nainen, älkää riidelkö vaan naikaa. Ei se kuule niin helppoa aina oikeassa elämässä ole, voi se sinullekin vielä tulla aika jolloin asiat eivät suju niin kuin toivot. Ehkä sinulla ei ole lapsia, ei rahahuolia, ei sairauksia, ei puolison mielenterveysongelmia, ei kolmansia pyöriä, ei hankalia anoppeja ja sukulaisia. Sinä vain naida naksautat ja kaikki on hyvin. No, yksinkertaiset ihmiset ovat usein onnellisempia.

Ei, vaan vastasin lukuisiin alapeukkuihin, ja siihen että suhdettamme arvostellaan väkivaltasuhteeksi,(vain siksi että olemme onnellisia) plus ilmiannettiin etten voisi puolustautaua, javiestini jäivät sensuuriin sen takia, mutta kyllä hätä keinot keksii ;)  Suhteen dynamiikassa on ongelma, ja se ei katoa passiivisagressiolla, vaan sillä että molemmat on tyytyväisiä. Naisia nyt vaan nyppii mnesti se, että mies sluibailee siivellä, ja miestä se että nainen motkottaa kun hän sluibailee. Ratkaisu tähän ei ole se että nainen nalkuttaa enemmän, ja mies häipyy tekemään kirvesvartta, vaan se, että mies kieltää naista kohtelemasta häntä huonosti. Tämän lisäksi miehen pitää alkaa tekemään oma osuutensa mukisematta.  Tämän lisäksi miehen pitää alkaa olemaan naisele mies, jotta nainen voi olla nainen miehelleen. Tämä on nimen omaan miehen tehtävä, sillä se on miehekäs teko, toisin kuin taantuminen tuttia imeväksi pikkupojaksi jolta äiti vaihtaa vaipan. Kunnioitus pitää ansaita, sitä ei voi nainen tarjota tarjottimella, vaan miehen pitää uskaltaa ottaa se. Ja n'ämä kirjoitukseni eivät ole aloittajalle, tai vastaavissa suhteissa oleville naisille saarnaksi, vaan muistutukseksi noille vässykkämiehille jotka tähän kirjoittivat, että heidän pitää vetää se pää pois pensaasta ja ruveta olemaan miehiä. Sitä ne aiset toivovat. Nekin jotka eivät sitä muka ole myöntävinään. Ei nainen kehtaa kerjätä mieheltä miehisyyttä, tai sitä että saisi olla suhteessa nainen, miehen pitää olla mies, thats it.

Vierailija kirjoitti:

Mutta  ei ero ole ratkaisu !!  Kaikki tuhoutuu ja hankalaksi menee!   Jos  ei juo ja ole väkivalt. niin miksi ihmeessä ajattelet eroa?      Nykyään naiset ovat itsekkäitä  ja eroavat pienestäkin syystä  ja sitten lapset kärsivät kun on kaksi kotia ja on raskasta menettää toinen vanhempi  lapsille.   Siis  ole järkevämpi kuin muut !  älä eroa.

Jos aloittaja ei jaksa ja uupuu kokonaan, se kun vaikuttaa olevan jo lähellä, niin sekö perheen pelastaa? Kuoriutuuko miehestä kriittisellä hetkellä asiansa hoitava ja perheestä huolehtiva mies? Ap:n pitää ajatella nyt itseään ja lapsiaan. Mies tuossa on itsekäs, kun ei hoida pakollisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Eihän sulle vaan sitten tule yllätyksenä, kun vaimosi lopulta ottaa eron? Koska sun käytöksesi on todella passiivis-aggressiivista paskaa. Itse en katselisi kaltaistasi miestä hetkeäkään.

Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin keskustelu?

Kuulostaa samalle, jota ystäväni puhuu miehen suulla ja vaimo kertoi vastaavasti sinun tarinasi minulle. Hyvä mies ja auttaa ainakin minua ja miksi kotona ei huvita tehdä on se, että kotona ei ole ollut läheisyyttä vuosiin ja sen kertoi vaimokin. Kuka sellaiseen kotiin mitään haluaisi tehdä, jos ei kuulu kiitosta, tai halausta tehdystä työstä.

Sama mies vei lapsia harrastuksiin jopa 4x illassa töiden jälkeen ja ruoat lapsille. Olisiko siinä pitänyt vielä remontteerata kotia vaimolle? 

Kannattaisiko siis keskustella asiasta ja ottaa laskin käteen ja laskea perheen eteen tehdyt tunnit ja sitten miettiä olisiko ero helpompi ratkaisi kummallekin.

Onhan noita tarinoita, että mies remppaa taloa ja vaimo pistää pihalle, koska haluaa jäädä lasten kanssa asumaan ja uusi mies tilalle valmiiseen taloon. Joskus niin harmittaa miesten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap hoidat rempan loppuun ja lopputarkastuksen tehdyksi. Rahalla, jos ei muu auta. Sit on yksi murhe vähemmän ja pääset miettiin mitä elämältä haluat. Ehkä mieskin havahtuu kun huomaa että asiat muuttuvat, tarttui hän niihin tai ei. Ja joo, aika isoja ongelmia on, ei ne nälkää näkevät lapset pelastu vaikka jättäisit viestit kirjoittamatta. Voimia

Ehkä tätä pitää tosiaan alkaa suunnitella. Rahalla se sitten on tehtävä, ei ole helppoa, kun taloustilanne on mikä on. Ehkä se on jopa mahdotonta, mutta pitää ottaa selvää ja yrittää. Hirvittää vain minkä perhehelvetin se saa aikaiseksi, kun menen omin päin puuttumaan "toisen asioihin". Niinhän mies sen sitten mieltää. Ja ottaa itseensä, kun hän ei kelpaa tekijäksi, kun on sen luvannut hoitaa. Hän kun ei näe tässä elämäntilanteessa mitään ongelmaa! Vain minä stressaan, kun nyt satun olemaan kaikkea turhaa stressaava.

Nehän eivät ole "miehen asioita" vaikka hän niin kuvittelee, vaan teidän yhteisiä, koko perheen asioita, joihin sinulla on oikeus puuttua. Jos mies suuttuu niin anna suuttua. Kyse ei ole siitä etteikö hän kelpaa tekijäksi, vaan siitä että hän ei ylipäätään tee mitään vaikka on luvannut. Mies on myös onnistunut uskottelemaan sinulle että vika on sinussa, vaikka hän on alusta asti ollut leväperäinen raha-asioidensa hoitamisessa, ja menettänyt luottotietonsa. Suojaosan jälkeen hänellä ei jää paljon rahaa lainan lyhennykseen, sen lisäksi hän elää yli varojensa eli ostelee kalliita harrastusvälineitä tms.

Hän ei myöskään arvosta sinua ja perhettään kovin paljoa, vaan kaverit ja tuttavat ovat hänelle tärkeämpiä, heidän auttaminen ja heidän kanssaan harrastaminen on tärkeämpää kuin sinun hyvinvointi ja teidän kodin valmistuminen.  Sinä maksat suurimman osan perheen menoista, joten mahdollistat sen että mies voi jatkaa ylisuurta kulutustaan.

Kerrot että mies suuttuu jos otat esille eron tai asumuseron, koska mies ei sitä halua. Sinun ei tarvitse kysyä lupaa asumuseroon,  tai eroon. Sinun pitää myös itse ottaa valtaa omaan elämääsi eikä antaa kaikkea valtaa miehelle.

Väliaikaista tiukkaa rahatilannetta jaksaa jokainen, mutta tuo on teillä jatkuvaa johtuen miehen asenteesta ja välinpitämättömyydestä, eikä siihen ole tulossa helpotusta ennen kuin asuntolaina on maksettu.

Kun parisuhteessa joku asia on pahasti vinksallaan pitkän aikaa, se alkaa tuntua normaalilta. Juuri sen takia kyseenalaistatkin että reagoitko liian vahvasti koska mies vähättelee ja syyllistää sinua. Sinä alat jo uskomaan että miehen toiminta on se normaali. (ja puolusteletkin sitä). Tosiasiassa tilanne muistuttaa taloudellista väkivaltaa, jossa mies hyötyy sinun rahoistasi heittäytyessään vastuuttomaksi raha-asioissa.

Välillä muistelet hyviä aikoja ja yhteistä menneisyyttä jonka takia haluat jatkaa. Toisaalta olet kärsinyt jo kymmenen vuotta ahdistuksesta joka kertoo siitä että asiat ovat huonosti enimmäkseen. Vähän kuin alkoholistin puoliso, se alkoholisti osaa olla välillä niin täydellinen ja ihana, ja ainakin aluksi on ollut, vaikka  kuitenkin suhde on epäterve molemmille osapuolille.

Etkä ole eroa ottamassa kevyin perustein. Te olette jo käyneet pariterapiassa, ja mies psykiatrilla jne. ja olette yrittäneet muutosta (siis sinä muttei mies) ja kun mikään ei onnistu, voit aivan hyvin erota hyvällä omalla tunnolla itsesi ja lasten parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä juuri pohdin, ja tässä tapauksessa se olisi ero. En voi koskaan hyväksyä, että täysipäinen ihminen ei hoida asioitaan, enkä halua alkaakaan näissä asioissa välinpitämättömäksi. Se sotisi liikaa "perusminääni" vastaan. Nyt olen vuosia sitä yrittänyt tehdä, olla sanelematta jne, ja olen pahasti aiheuttanut itselleni uupumuksen. Mielestäni on niin, että asiat ja velvollisuudet pitää hoitaa ihmismäisesti eikä elää pellossa.

Eksäni oli myös tätä maata. Perheterapia tai mikään muukaan keskustelu ei auttanut häntä ymmärtämään, että vapaamatkustajana ei voi olla. Kysyin häneltä ihan tosissani, että onko hän jotenkin vajaa päästään. Kun mitään muuta vaihtoehtoa en enää keksinyt siihen velttouteen. Luultavasti vain patalaiska ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku vertasi hyvin tuota jatkuvaa huomauttelemista työpaikkakiusaamisen, hyvä vertaus! Miksi sitä sallittaisiin parisuhteessakaan? Toki on saamattomia miehiä, mutta eikö se tule ilmi jo seurusteluvaiheessa jos sellaista ei siedä? Saamattomuuden yksi syy voi muuten olla masennus. Myös miehet voivat olla masentuneita!

Kaikkien karmein oli tuo yksi nainen jonka mielestä kiusaamisesta valittava on neiti ja asiat ratkeavat tarjoamalla mulkkua. No se voikin toimia silloin kun huomautteluun vielä suhtautuu huumorilla ja asiat ovat korjattavissa. Kun kyseessä on jo valtataistelu niin silloin mennään jo lähelle henkistä ja fyysistä raiskausta kun aletaan nalkuttajalle antamaan kyselemättä "keppiä".

Työpaikalta saa potkut, jos ei huomautuksista huolimatta tee omaa osuuttaan.

Nainen ei ole kotona mikään esimies joka arvostelee alaisensa töitä. Puolison pitäisi olla tasavertainen kollega ja molemmat työskentelevät yhteisen hyvän eteen.

Mutta nainen kuitenkin on parisuhteen työpaikkakiusaaja, vaikka parisuhde ei ole mikään työpaikka?

Ja mitäs tässä auttaa kertoa, mitä pitäisi olla? Kun molemmat eivät työskentele yhteisen hyvän eteen. Siksi tämä keskustelu on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku vertasi hyvin tuota jatkuvaa huomauttelemista työpaikkakiusaamisen, hyvä vertaus! Miksi sitä sallittaisiin parisuhteessakaan? Toki on saamattomia miehiä, mutta eikö se tule ilmi jo seurusteluvaiheessa jos sellaista ei siedä? Saamattomuuden yksi syy voi muuten olla masennus. Myös miehet voivat olla masentuneita!

Kaikkien karmein oli tuo yksi nainen jonka mielestä kiusaamisesta valittava on neiti ja asiat ratkeavat tarjoamalla mulkkua. No se voikin toimia silloin kun huomautteluun vielä suhtautuu huumorilla ja asiat ovat korjattavissa. Kun kyseessä on jo valtataistelu niin silloin mennään jo lähelle henkistä ja fyysistä raiskausta kun aletaan nalkuttajalle antamaan kyselemättä "keppiä".

Työpaikalta saa potkut, jos ei huomautuksista huolimatta tee omaa osuuttaan.

Jos työpaikalla on pomo joka jatkuvasti huomauttelee tehtyjen töiden olevan väärin tehtyjä tai yrittää juosta jokaisen ammattimiehen perässä säätämässä porakoneen pyörimisnopetta, valittamassa kun remppaa tehdään työkengät jalassa, vahtii kahvitauolla kuppien oikein laittamisesta tiskipöydälle ym., hän ei kauaa pysty jatkamaan työssään, sillä hän on yhteistyökyvytön ja aiheuttaa firmalle enemmän tappiota kuin hyötyä, eli yleistä työmoraalin laskua.

Hyvä pomo ymmärtää että asiat voi tehdä monella tavalla, pilkkua ei kannata nusaista ja ainaostaan työn lopputulos ratkaisee homman toimivuuden. Hyvä pomo ymmärtää myös sen, että kehumalla hyvää työn jälkeä saa enemmän alaisistaan irti kuin etsimällä jokaisesta työstä jotain negatiivista sanottavaa.

Miten tuo liittyy mihinkään?

Tässä oli ongelmana, että (jos jatketaan työpaikkavertausta) toinen käyttää porakonetta ja toinen käy naapurityömaalla poraamssa. Vaikka ei ole töissä siellä. Silloin se pomo antaa potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Eihän sulle vaan sitten tule yllätyksenä, kun vaimosi lopulta ottaa eron? Koska sun käytöksesi on todella passiivis-aggressiivista paskaa. Itse en katselisi kaltaistasi miestä hetkeäkään.

Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin keskustelu?

Sama tuli itsellä mieleen. En itsekään tykkää jos minulle huomautellaan ja kynnys huomauttaa mistään muille on tosi korkea. Mutta kyllä ensimmäisessä pitkässä parisuhteessa on tullut huomautettua yhdestä sun toisesta. Ja olen itse saanut huomautuksia. Joskus otamme opiksi, joskus asiasta aletaan vitsailla. Jos pitäisi varoa jokaista väärää sanaa, että toinen häipyy mykkänä paikalta, elämä olisi yhtä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku vertasi hyvin tuota jatkuvaa huomauttelemista työpaikkakiusaamisen, hyvä vertaus! Miksi sitä sallittaisiin parisuhteessakaan? Toki on saamattomia miehiä, mutta eikö se tule ilmi jo seurusteluvaiheessa jos sellaista ei siedä? Saamattomuuden yksi syy voi muuten olla masennus. Myös miehet voivat olla masentuneita!

Kaikkien karmein oli tuo yksi nainen jonka mielestä kiusaamisesta valittava on neiti ja asiat ratkeavat tarjoamalla mulkkua. No se voikin toimia silloin kun huomautteluun vielä suhtautuu huumorilla ja asiat ovat korjattavissa. Kun kyseessä on jo valtataistelu niin silloin mennään jo lähelle henkistä ja fyysistä raiskausta kun aletaan nalkuttajalle antamaan kyselemättä "keppiä".

Työpaikalta saa potkut, jos ei huomautuksista huolimatta tee omaa osuuttaan.

Nainen ei ole kotona mikään esimies joka arvostelee alaisensa töitä. Puolison pitäisi olla tasavertainen kollega ja molemmat työskentelevät yhteisen hyvän eteen.

Niin mutta jos se toinen onkin lusmu?Silleen menee luottamus.Ei luottamusta= ei  pohjaa parisuhteelle. Ei se mene niin että toinen on huithapeli ja toinen joutuu siivoamaan perässä. Siksi nainen joutuu välillä olemaan kotona esimies kun se mies ei oma-aloitteisesti  tajua että senkin pitää kotona oma osansa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku vertasi hyvin tuota jatkuvaa huomauttelemista työpaikkakiusaamisen, hyvä vertaus! Miksi sitä sallittaisiin parisuhteessakaan? Toki on saamattomia miehiä, mutta eikö se tule ilmi jo seurusteluvaiheessa jos sellaista ei siedä? Saamattomuuden yksi syy voi muuten olla masennus. Myös miehet voivat olla masentuneita!

Kaikkien karmein oli tuo yksi nainen jonka mielestä kiusaamisesta valittava on neiti ja asiat ratkeavat tarjoamalla mulkkua. No se voikin toimia silloin kun huomautteluun vielä suhtautuu huumorilla ja asiat ovat korjattavissa. Kun kyseessä on jo valtataistelu niin silloin mennään jo lähelle henkistä ja fyysistä raiskausta kun aletaan nalkuttajalle antamaan kyselemättä "keppiä".

Työpaikalta saa potkut, jos ei huomautuksista huolimatta tee omaa osuuttaan.

Nainen ei ole kotona mikään esimies joka arvostelee alaisensa töitä. Puolison pitäisi olla tasavertainen kollega ja molemmat työskentelevät yhteisen hyvän eteen.

Mutta nainen kuitenkin on parisuhteen työpaikkakiusaaja, vaikka parisuhde ei ole mikään työpaikka?

Ja mitäs tässä auttaa kertoa, mitä pitäisi olla? Kun molemmat eivät työskentele yhteisen hyvän eteen. Siksi tämä keskustelu on olemassa.

Et oikein ymmärrä. Nainen on edellä olleissa esimerkeissä kuin työpaikkakiusaaja, tarkoittaen kollega kollegalle. Joku muu toi tähän keskusteluun esimiesaseman, viitaten ilmeisesti siihen että nainen olisi jonkinlainen kodin esimies.

Mulla mies joka ei tee mitään lukuunottamatta töissä käymistä ja suuria suunitelmia.

Vuosien myötä on helpottanut, kun olen jättänyt aloittamatta hänen kanssaan mitään isompia projekteja, jotka sain yksin viedä loppuun. Ei saa yksin edes aloitettua niitä, eli annan puhua, mutten osallistu.

Rahoista väänsin aluksi ja oppi sen, että tilipävänä maksetaan kaikki laskut mitä on.

Muuten en edes odota häneltä mitään.

Toisen osallistumattomuuden korvaan esim

Valmisruuilla, katson väsypäivinä siisteyttä läpi sormien. Skippaan turhimpia menoja.

Lasten jutut on tärkeitä joten ne hoidan mielelläni. Työpäivämme ovat yhtä pitkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Eihän sulle vaan sitten tule yllätyksenä, kun vaimosi lopulta ottaa eron? Koska sun käytöksesi on todella passiivis-aggressiivista paskaa. Itse en katselisi kaltaistasi miestä hetkeäkään.

Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin keskustelu?

En ole tuo jolle kommentoit, mutta vastaan kuitenkin. Sinä olet se joka fantasioi näistä rajuista otteista ja kaikki muu on "passiivis-aggressiivista paskaa" ja kaikki miehet jotka valittavat jostain ovat neitejä ja mikkihiiriä. Mikä sinua riivaa? Haluaisitko kuitenkin salaa tosimiehen joka osaa ottaa naisen huomioon, yrittää keskustelemalla selvittää asiat ja osallistuu myös kotitöihin? Itsellä on ollut myös tuollainen arvostelijanainen ja siitä keskusteltiin kyllä vuosia, käytiin kaikki terapiat yms. Yritettiin hyvällä ja pahalla. Väkivallalla en uhkaillut enkä kantanut sänkyyn jos oli eri mieltä. Se ei mun mielestä ole miehen mitta. Sinun kanssa olisin varmaan pärjännyt kun olisit alistunut niin helposti. Toisaalta, en pidä alistuvista naisista vaan sellaisista joilla on oma tahto. Joten olisin heivannut sinut.

Kyllä. Minusta tuntui, että vain mies sai ymmärrystä meidän istuntojen aikana. Itselleni tuli tunne, että olen pirttihirmu, joka valittaa kaikesta. Vaikka mielestäni silloinkin "nalkutin" vain niistä asioista, jotka oikeasti olisi pitänyt hoitaa, enkä esim pöydällä olevista tiskeistä ja leivänmuruista tai pitkin poikin lojuvista vaatteista.

Toki myönsin, että miehelläkään ei varmaan helppoa ole (en koskaan ollut niin edes kuvitellut), mutta tämäkin kai antoi ymmärtää, että loppupeleissä se oli mies, jolla oli vaikeaa ja joka tarvitsi tukea. Sitä olen yrittänyt antaa, ilmeisesti väärin. Itse en edelleenkään ole tukea saanut ja yksi ahdistavimmista asioista on juuri se, että koen olevani niin yksin tämän asian kanssa.[/quote]

Terapiasta.... Sama kokemus.  Me kävimme myös keskustelemassa miehen passiivisuudesta ja minun "nalkuttamisestani" ja "raivokohtauksistani", ja terapeutin empatia kohdistui yksinomaan mieheen. Tottakai, tähän passiviiseen, kilttiin ja alistuvan oloiseen pehmoon (joka ei kykene ottamaan asioista aikuisten vastuuta). Ikäänkuin toisen osapuolen nalkutus ja raivoaminen syntyisivät tyhjästä! No, minä alistuin ja hiljenin, ja toimin nyt kuten AP on nähtävästi jo vuosia toiminut, kantanut vastuun ja padonnut asiat sisälleen. Mies voi nyt hyvin, suorastaan kukoistaa,  mutta minä riudun ja voin huonosti ja alan olla lopussa.  Kiitos aloituksesta, sait ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

1. Sopikaa, että te molemmat siirrätte joka kuukausi jonkin summan säästöön, jonka käytetään talon remontointiin

2. Jaatte perheen kulut tasan. Molemmat osallistuvat.

3. Ette näe kavereita muutamaan kuukauteen, vaan pyhitätte vapaa-aikanne toisillenne ja perheellenne. Hankkikaa miehen kanssa yhteinen harrastus esim. lenkkeily, uimahallissa käynti jne.

4. Hankkikaa siivooja, joka siivoaa kotinne. Hinta 25-30 e/h ja saa vielä kotitalousvähennyksen.

5. Tehkää kotitöitä yhdessä hyvällä fiiliksellä. Tänään ei ole kenenkään tiskivuoro, vaan tiskaamme yhdessä koko perhe!

Ei toimi koska tämä miestyyppi ei pidä mitään lupaamaansa/sovittua.

Ei tuollainen mies ansaitse vaimoaan eikä lapsiaan, kyllä perheen eteen pitäisi pyytämättä pystyy tekemään asioita ja yhteinen koti ja sen kunnossapito pitäisi olla itsestäänselvyys sekä miehen omat projektit olisi kuulunut jäädä vähempiarvoiseksi lasten saamisen jälkeen, lapsien kanssa touhuuva mies on hyvä eli sellaista sinuna lähtisin elämäänne hakemaan. Mainitsemasi väsymys asiaan ja pelko oman terveyden menettämisestä on myös hälyyttävää, jos äiti hajoaa miten lapset sitten pärjää tuskin miehesi muuttuu huolehtivaksi perheen isäksi joka huomioisi puolisonsa ja lastensa pahan olon.

Annan tässä miehenä jotain neuvoja. Ensinnäkin, voi olla ettei hän enää välitä sinusta, kysy sitä. Kun ei välitä, niin ei kiinnosta laittaa tikkua ristiin. Erokin on silloin helppo päätös.

Jos mies kuitenkin vielä välittää, niin sitten on kohta aika tehdä jotain. Ennen eroa voi kokeilla "koe-eroa". Mies vuokraa kuukaudeksi yksiön (kyllä, se maksaa mutta ero vasta maksaakin) ja asuu siellä. Lapset käy tapaamassa siellä. Se ei ole mikään rangaistus, vaan aikalisä suhteelle ja kertoo että olet tosissasi. Kumpikin kuulostelee tilannetta tahollaan, miltä tuntuu. Tästä seuraava askel voi olla "oikea" asumusero jne.