Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ota vastuuta - onko muuta ratkaisua kuin ero?
Neuvoja epätoivoiselle?
27.01.2018 |
Meillä vuosien haaste ollut miehen vastuuntunnottomuus liittyen kotiasioihin. Tämä ilmenee lähinnä siinä, ettei mies koe tarpeelliseksi saada valmiiksi talon keskeneräisiä osia, olla perillä raha-asioista tai lasten koulu- tms asioista. Yhden lapsen yhden harrastuksen hän kokee omakseen, koska on siinä itsekin mukana.
Työnsä hän myös hoitaa käsittääkseni tunnollisesti, joten mikään syrjäytynyt jamppa hän ei ole.
Hän kokee myös suurta osallistumisen, ja myös vetovastuun tarvetta erilaisista kodin ulkopuolisista asioista. Hän on aina valmis jeesaamaan, jos joku kaveri/naapuri/tuttava pyytää apua. Hän myös itse kehittää erilaisia projekteja tehtäväkseen, mutta nekin yleensä hyödyttävät muita kuin perheenjäseniään.
Itse olen tilanteeseen loppu, ollut jo monta vuotta. Asiasta on keskusteltu vuosia, aina silloin tällöin. Alkuun hän sanoi syyksi, ettei kiinnosta mitään tehdä, kun minä vain nalkutan ja vaadin kaikkea. Lopetin nalkuttamisen. Tämän jälkeen ehkä noin pari kertaa vuodessa olen ottanyt asian puheeksi. Aina hän sen ymmärtää ja aina hän sanoo, että kyllä pitää alkaa asioita hoitamaan. Mutta mikään ei ikinä muutu!
Itse en halua elää parisuhteessa, jossa koen, että olen yksin huolien kanssa, ettei toinen kanna vastuutaan. Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.
Olen uupunut, myös työkykyni ja sitä kautta työpaikkani alkaa olla uhattuna. Kaikki heijastuu lapsiin.
Eroa en haluaisi, meillä on paljon hyvää pitkässä historiassa ja edelleenkin. Mutta kun tilanne on tämä, voinko antaa sen viedä terveyteni, työpaikkani, ehkä luottotietoni ja myös lasten hyvinvoinnin?
Eroprosessiinkaan en millään jaksaisi ryhtyä.
Onko joku teistä saanut tällaisen tilanteen ratkaistua?
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Mutta toisaalta mietin mikä avioliitto ja parisuhde on se, joka sairastuttaa minut ja ehkä lapsetkin? Kannattaako silti olla eroamatta "liian kevyin perustein"?
Sairas sellainen liittokin on. Puolisoiden pitäisi tukea toisiaan vastavuoroisesti, ei olla sotajalalla keskenään kuten ketjun lätäkössä seisova hymiösähkömies vaimonsa kanssa, eikä asetelmassa, jossa vain toinen antaa ja vain toinen ottaa koko ajan. Eron (sekä aiempaan että omassa olossaan!) huomaa sen jälkeen, kun on päässyt tuollaisesta irti ja muodostamaan terveen, toista ihmistä arvostavan parisuhteen, jossa molempien tarpeet tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka puolustavat miestä, ovat varmasti itse juuri samanlaisia itsekkäitä miehiä.
Se älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Niin, tai sitten vain aika ilmiselviä provoja, joihin nämä älykkäät naiset menevät, kuin juutalaiset kaasukammioihin.
Ap, nyt teidän tilanne on ajautunut siihen, että yrittäessäsi miellyttää miestäsi, ajat itsesi loppuun.
Voisin kierrellä ja kaarrella ja kaunistella vaikka mitenkä ettei nuo tietyt tyypit pillastele, mutta siihen ei mulla ikävä kyllä aikaa ole nyt.
Sun on pakko antaa sen miehen suuttua, että saat sen talon valmiiksi. Sun on pakko lopettaa se miehen suuttumisen välttely ja ruvettava tekemään että saatte sen talon valmiiksi. Unohda jokainen lupaus jonka hän teki että saa talon valmiiksi. Ihan kaikki. Hän ei tule niitä täyttämään, ei ainakaan ennen kuin sulla on lopullinen hermoromahdus.
Asennoidun että hän tulee suuttumaan. Selvä. Hanki tietoa mitä tarvitset saadaksesi lopputarkastus. Hanki talkootyöväkeä ystävistänne, hankit välineet ja luvat ja kaiken kuntoon ja teette sen tuvan valmiiksi myyntiin.
Lopuksi sanot miehelle, että joko meno muuttui tässä talossa, asioiden viivyttely ja niiden sysääminen sinun vastuulle loppuu koska et fyysisesti etkä henkisesti enää kestä. Kerrot, ettet uhkaile erolla, mutta ilmoitat tämän ainoan kerran että vaikka rakastatkin häntä, sinun on rakastettava myös itseäsi ja tämä käytös johtaa eroon. Tulosta paperit hänelle eteen, jotta hän ymmärtää että tämä ei ole vain puhetta vaan todella sinun jaksamisen ehto.
Vierailija kirjoitti:
Millä tapaa ero ratkaisisi ongelmiasi? Yhden henkilön vastuuhan vain kasvaa samoin kuin taloudelliset ongelmat jos erotaan. Kertomasi perusteella minusta miehesi kantaa vastuuta ja olette sitä jakaneet kantamalla kumpikin perheessänne vastuuta eri asioista ja tekemisistä. Sinähän yrität saada miestäsi kantamaan vastuuta niistä asioista, jotka teidän perheessänne ovat olleet sinun vastuullasi. Mies kantaa vastuun yhden lapsen harrastuksesta, sosiaalisista suhteista, perheenne osalta yhteiskunnallisista asioista, työstään, omalta osaltaan perheen toimeentulosta. Ettei teillä nyt vain olisi miehesi kanssa liian suuri ero älykkyysosamäärissä miehesi hyväksi. Nuo sinua rasittavat asiatkin kun vaikuttavat aika lapsellisilta stressaantumisen aiheilta.
Ero ratkaisisi ongelmani hyvinkin, tietäisin tulot ja menot, saisin kaikki koko taloutta koskevat laskut maksettua ajoissa ja ennen kaikkea saisin elämääni hallinnan tunteen = tämän ahdistustaakan harteiltani.
Toki elintaso laskisi, rahat olisivat tiukalla, pitäisi ison talon sijaan tyytyä pieneen kerrostalokämppään. Mutta ainakin voisin hengittää tietäen, ettei sähköt tai vedet katkea huomenna lapsilta kesken työpäiväni jne.
Mies kantaa tosiaan vastuun töissäkäynnistään (luojan kiitos! Olen oikeasti monta kertaa ajatellut, että se on onni) ja sitä kautta toimeentulosta osittain (suojaosa, jota ulosotto ei vie), lisäksi myös omista sosiaalisista suhteistaan, mikä toki on myös tärkeää, ja yhden lapsen harrastuksesta.
Mies itse otti talon rakentamisen vaatuulleen (vaikka tästä jopa yritin varoitella), joten tässä suhteessa en yritä minulla ollutta vastuuta hänelle sysätä. Lisäksi mielestäni aikuisen ihmisen kuuluu ottaa vastuu niistä asioista, mm. laskuista, jotka juridisesti hänelle kuuluvat, riippumatta siitä olenko minä ne luvannut rakennusajan hoitaa.
Älykkyysosamäärään en ota kantaa, enkä näe, että sillä paljon tekemistä tämän tyyppisissä perustavanlaatuisissa ongelmissa olisikaan. Itse olen kuitenkin korkeammin koulutettu ja tällä hetkellä tuon myös enemmän rahaa talouteen (koska ulosotto). Sopisit luultavasti mieheni kaveriksi, kun sinäkin ajattelet, että turhista lapsellisista asioista stressaan? Paljonko sulla on ulosotossa?
Näyttää siltä ettei näillä jotka huutelevat raisikausjuttuja, ei taida itsellään olla oikein sekkkselämää, enkä ihmettele. miksi väkisin pariskunta yrittää olla samanlaisia? silloin jännite häviää ihan varmasti, ja naisesta tulee pikkuasioista kitisevä justiina. Suosittelen olemaan mies ja nainen, eikä pikkulapsi ja nalkuttaja, niin voi teilläkin parisuhe parantua.
Ehkä kannattaa myös miettiä sitä, että ehkä teillä on jotain huonosti parisuhteessa. Meillä taas parisuhde kukoistaa. Kumpikaan ei käyttäydy passiivisagressiivisesti, tai itke, ja heittäydy vauvaksi. Pitäisikö kokeillaa jotain muuta keinoa, kun tuo teidän keino näyttää toimivan aika huonosti. ? Tonnista vetoa että teiän tossujen vaimot uneksivat oikeasta miehestä joka uskaltaa olla sellainen! Kyselkäähän vaikka.
On noin isoja ongelmia parisuhteessa, ja mietitte eroa, mutta pelaatte parisuhepelejä jatkuvasti, ja meillä taas parisuhde loistaa vuodesta toiseen ihananan, suhteena jossa ei nalkutella eikä arvostella toisin kuin teillä jossa ei kyetä sellaseen, vaan vetäydytään pikkulapsiksi ja aletaan kiukuttelemaan.
Vikaa löytyy teissä molemmissa, ymmärtäkää se! Tuo teki! - tuopas alotti! heti ku päiväkodissa. Olkaa samalla puolella, mies miehenä JA nainen naisena, niin loppuu kotihevletti.
Siellä vaimo kaipaa miestä vierelleen olemaan mies, ja jotta saisi itse olla nainen, mutta ei, ei ymmärretä dynamiikkaongelmaa suhteessa, vaan aletaan huutaan raisikauksia :D
Kumpi olisi kivempi tapa viettää päivä?
liikuskella korvat luimussa työpisteeltä toiselle kun vaimo nalkutttaa vieressä, ja sitä naista väistetään passiivisuuteen, posi edestä,
vaiko nusendeerata vaimoa kesken päivän ihanasti ja olla loppuilta sovussa posket punoittaen?
Teillä harjoitetaan ekaa, meillä toista.
Siinä on myös se ero miksi meillä EI mietitä eroa päivät pitkät, vaan rakastetaan ja rakastutaaan uudelleen joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talo rakennettiin pikkurouvan mieliksi? Eroa ihmeessä, yyhoona teet sitten kaiken itse ja olet todella kuumaa kamaa deittimarkkinoilla.
On ne jotenkin hellyttävän suloisia nämä pikkumiehet. Usko jo, jos nainen pääsee eroon passattavasta laiskiaisesta ei ole ensimmäisenä tai toisena ajatuksena hommata siihen uutta riippakiveä. Miehethän eivät osaa elää hetkeäkään yksin, kun aina pitää olla se palvelija siinä käskytettävänä.
Kun lukee tätä ketjua pitäisi muistaa, että nämä aviomiehet ovat enimmäkseen naisten kasvattamia. Toivottavasti seuraava äiti-sukupolvi onnistuu paremmin.
Äitiensä kasvattamia ja isiensä kasvattamatta jättämiä. Kumman vika se todennäköisesti on jos lapsi kasvaa kieroon: sen joka kasvattaa vai sen, joka ei viitsi?
Vastaan ennakkoon siihen ilmeisimpään vastaväitteeseen: Isät eivät saa Suomessa huoltajuutta siksi että eivät hae sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:
Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.
Hankiapa apua itsellesi, jos noin ahdistaa. Eihän se miehen vika ole, että sua ahdistaa taloudellinen tiukkuus. Eikä se ole huono piire miehessä, että sitä ei ahdista, vaan hyvä piirre.
Jos sä tarvitset enemmän rahaa, niin hanki parempi työ.
Näin. Vaikuttaa vähän siltä, että yhteen ovat menneet stressiä sietämätön stressaaja-ahdistuja ja stressiä hyvin sietävä rento tyyppi.
Ex-mieheni oli stressaaja. Häntä ahdisti esim. remonteissa ja omakotitalon hoitamisessa se, että kaikki ei tapahtunut niin kuin olisi halunnut. Koki, etten tee ja auta yhtään. Niin, mitä nyt oikeasti autoin niissä remontissa, hoidin lapset, tein ruuat, kävin kaupassa yms. jotta herra saa keskittyä remonttiin. Kuulemma mun olisi pitänyt tehdä yhtä paljon remppaa. Ei tajunnut millään, että sitten hänen pitää myös tehdä noita muita. Lisäksi häntä ahdisti se, etten ottanut kierroksia tai stressannut, kun joku hajosi tai piti tehdä remppaa. En kuulemma välittänyt mistään mitään.
Hankalaahan se on, kun kommunikointi on noin erilaista. En minä stressaa töissäkään vaan nautin siitä, kun on vähän kiire ja paljon tekemistä. Vuosien varrella useampi esimies on sanonut, että olen parhaimmillani juuri silloin kun on painetta, tilanteissa joissa moni kokisi stressiä ja uupumusta.
Eron jälkeen hoidin omakotitalon asiat yksin. Ihan hyvin sujui ja asiat hoituivat. Nykyinen mieheni on rento. Talossa kävi vähän isompi vahinko. Oli ihanaa, kun toinen hoiti asiat kuntoon nopeasti ja rauhallisesti. Osallistuin taas. Ja se oli mukavaa, kun toinen arvosti osallistumista, ei huutanut ja kiroillut vaan otti asiat rauhalliseti asioina, jotka voidaan tekemällä hoitaa kuntoon. Jos ei joku valmistunut heti, maailma ei kaatunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aikalailla samantyyppinen tilanne. Mies einole aloitteellinen missään asiassa. Siitä automaattisesti seuraa se, että minun pitää ottaa asiat puheeksi, suunnitella ja huolehtia niiden etenemisestä. Joka asiassa. Mies aloitti alan asiantuntijana ison ja kalliin talon rakentamisen jo lähes kymmenen vuotta sitten. Talon eteen hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitään moneen vuoteen. Joudun jatkuvasti ottamaan puheeksi rakentamisasiat, mitään ei tapahdu ja talo on aivan kesken. Sen takia ollaan taloudellisesti pinteessä, rahat ei riitä. Kädestä suuhun mennään. Mies vain on, en tiedä tuleeko hänellä edes mieleen, että jotain pitäisi tehdä talon eteenkin joskus. Lapsen asiat on kaikki minun vastuulla. Mies kyllä leikkii ja on lapsen kanssa, mutta vastuu lapsen asioista ja niiden muistaminen ja hoitaminen on minun muistin varassa. Yritän päästä urallani eteenpäin, jotta taloustilanne kohentuisi ja tienaan nyt jo yli tonnin enemmän kuussa kuin mies. Olen yrittänyt puhua miehelle, että pitäisikö hänenkin miettiä, miten voisi saada tulojaan ylemmän, kouluttautuen esim., mutta mitään ei tapahdu senkään suhteen. Kun puhun asioista, mies hermostuu tai itkee, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Kotitöissä auttaa myös ja tekee, kun käsketään, mutta oma-alotteisuutta ei ole siinäkään yhtään. Ikinä hänellä ei tule mieleen lähteä kauppaan tai imuroida eikä mitään muutakaan. Haluaisin jutella asiasta niin, että joku kolmas henkilö olisi paikalla, joka asiantuntija vaikka. Kahdestaan siitä ei tule mitään muuta kuin riitaa. Oletko ajatellut jonkun asiantuntujan puoleen kääntymistä?
Me kävimme pariterapiassa olisiko ollut v. 2014, kun tilanne oli kaoottinen, lähinnä kai minun mielestäni. Silloin mies juuri sanoi, että SIKSI hän ei ole tehnyt keskeneräisiä asioita loppuun, kun ärsyttää, kun minä nalkutan ja määrään. Sovittiin toimintatapojen muutoksesta. Ja lopetin asioista huomauttelemisen. Tässä ollaan. Montako vuotta vielä minun pitää antaa aikaa, että mies voi omassa tahdissaan alkaa ottaa vastuuta ja hoitaa asioitaan?
Ap, tuo voisi olla mun mies. Juuri näin minäkin pelkään sen menevän. Pelkään, että, kun asioita ruoditaan ammattiauttajan kanssa, niin lopputuloksena minä joudun vain tyytymään tilanteeseen. Syy kaiken tekemättä jättämiseen on vain minä, minun nalkutus ja se, että minä en anna hänen tehdä mitään. tämähän vedettäisiin varmaan ässänä hihasta myös pariterapiassa liikuttavien kyynelten kera. Sitten saisi ihan hiljaa padota turhautumistaan ja hautoa eroa, kun ei mitään omasta muuttumisesta kuitenkaan seuraisi. Tuo on niin kuin pahinta, mitä terapiasta voisi seurata. Tavallaan pistetään vain vaimo hiljaiseksi, eli alistetaan asiantuntijan tuella.
Kyllä. Minusta tuntui, että vain mies sai ymmärrystä meidän istuntojen aikana. Itselleni tuli tunne, että olen pirttihirmu, joka valittaa kaikesta. Vaikka mielestäni silloinkin "nalkutin" vain niistä asioista, jotka oikeasti olisi pitänyt hoitaa, enkä esim pöydällä olevista tiskeistä ja leivänmuruista tai pitkin poikin lojuvista vaatteista.
Toki myönsin, että miehelläkään ei varmaan helppoa ole (en koskaan ollut niin edes kuvitellut), mutta tämäkin kai antoi ymmärtää, että loppupeleissä se oli mies, jolla oli vaikeaa ja joka tarvitsi tukea. Sitä olen yrittänyt antaa, ilmeisesti väärin. Itse en edelleenkään ole tukea saanut ja yksi ahdistavimmista asioista on juuri se, että koen olevani niin yksin tämän asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku vertasi hyvin tuota jatkuvaa huomauttelemista työpaikkakiusaamisen, hyvä vertaus! Miksi sitä sallittaisiin parisuhteessakaan? Toki on saamattomia miehiä, mutta eikö se tule ilmi jo seurusteluvaiheessa jos sellaista ei siedä? Saamattomuuden yksi syy voi muuten olla masennus. Myös miehet voivat olla masentuneita!
Kaikkien karmein oli tuo yksi nainen jonka mielestä kiusaamisesta valittava on neiti ja asiat ratkeavat tarjoamalla mulkkua. No se voikin toimia silloin kun huomautteluun vielä suhtautuu huumorilla ja asiat ovat korjattavissa. Kun kyseessä on jo valtataistelu niin silloin mennään jo lähelle henkistä ja fyysistä raiskausta kun aletaan nalkuttajalle antamaan kyselemättä "keppiä".
Työpaikalta saa potkut, jos ei huomautuksista huolimatta tee omaa osuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli talo rakennettiin pikkurouvan mieliksi? Eroa ihmeessä, yyhoona teet sitten kaiken itse ja olet todella kuumaa kamaa deittimarkkinoilla.
On ne jotenkin hellyttävän suloisia nämä pikkumiehet. Usko jo, jos nainen pääsee eroon passattavasta laiskiaisesta ei ole ensimmäisenä tai toisena ajatuksena hommata siihen uutta riippakiveä. Miehethän eivät osaa elää hetkeäkään yksin, kun aina pitää olla se palvelija siinä käskytettävänä.
Kun lukee tätä ketjua pitäisi muistaa, että nämä aviomiehet ovat enimmäkseen naisten kasvattamia. Toivottavasti seuraava äiti-sukupolvi onnistuu paremmin.
No ehkä siinä tapauksessa mahdollista, että äidit hankkiutuvat ajoissa eroon surkeasta roolimallista. Kaikki kunnia toki niille tosimiehille, jotka kantavat vastuunsa ja osallistuvat tasavertaisesti myös lastensa kasvatukseen, heitäkin onneksi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:
Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.
Hankiapa apua itsellesi, jos noin ahdistaa. Eihän se miehen vika ole, että sua ahdistaa taloudellinen tiukkuus. Eikä se ole huono piire miehessä, että sitä ei ahdista, vaan hyvä piirre.
Jos sä tarvitset enemmän rahaa, niin hanki parempi työ.
Kyllä aikuisena oletan, että miestäkin kiinnostaisi mitä laskuja on maksettavana, missä järjestyksessä, millä rahalla ja ennen kaikkea, että ne tulisi maksettua! Kun rahaa ei ole ylenmäärin, tämä olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta vältyttäisi näiltä hänen jatkuvasti keräämillään viivästys-, karhu- ja ulosottomaksuilta. Häntä ei kiinnosta laskut tai ajaako ajoluvallisella autolla tms., mutta silti kiinnostaa ostaa vimpan päälle kalliit urheiluvälineet lapselle jne.
Eikö tässä tilanteessa ole lähinnä normaalia olla huolestunut ja normaalia se, että ahdistaa?
Mä en katsoisi hetkeäkään, jos toinen tieten tahtoen keräisi viivästys- ja perintämaksuja. Onko miehellä vielä luottotiedot tallella? Saat ne tarkastettua asiakastiedosta, jos mies venkoilee. Näin alkuun voisit ehdottaa taloustiliä, jolle mies maksaa yhteisiin ja lasten menoihin tarkoitetun summan rahaa palkkapäivänä. Jos mies sitten haluaa käyttää loppurahat ulosottomaksuihin, niin se on hänen valinta.
Minua kiinnostaa tuo, että "jos et katsoisi hetkeäkään", niin miten käytännössä tarkalleen ottaen toimisit? Ottaisit eron sen perusteella, että miehellä nyt sattui lipsahtamaan joku lasku maksamattomana ohi? Eikö siinä olisi aika kevyt peruste eroon?
Ei miehellä tietenkään luottotiedot enää ole tallella, niitä on turha mistään tarkistella edes. Ja ulosottoon menee siis X määrä palkasta suoraan. Tämä määräkin olisi kiva tietää, jotta tietäisin lyheneekö edes ne velat ja jos, niin mitä tahtia. Että onko tästä ikinä edes toivoa päästä parempaan.
Miksi sä puolustelet huonoa taloudenpitoa ja väität sitä kevyenä perusteena eroon? Lukisit omat kirjoituksesi hyvä nainen. Unohtaminen on eri asia kuin laskujen päästäminen ulosottoon. Luottotiedot voi mennä yhdestäkin laskusta ja se olisi mulle liikaa. Olen lopettanut kaksi suhdetta, koska kävi ilmi että toisella ei ole luottotietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä ettei näillä jotka huutelevat raisikausjuttuja, ei taida itsellään olla oikein sekkkselämää, enkä ihmettele. miksi väkisin pariskunta yrittää olla samanlaisia? silloin jännite häviää ihan varmasti, ja naisesta tulee pikkuasioista kitisevä justiina. Suosittelen olemaan mies ja nainen, eikä pikkulapsi ja nalkuttaja, niin voi teilläkin parisuhe parantua.
Ehkä kannattaa myös miettiä sitä, että ehkä teillä on jotain huonosti parisuhteessa. Meillä taas parisuhde kukoistaa. Kumpikaan ei käyttäydy passiivisagressiivisesti, tai itke, ja heittäydy vauvaksi. Pitäisikö kokeillaa jotain muuta keinoa, kun tuo teidän keino näyttää toimivan aika huonosti. ? Tonnista vetoa että teiän tossujen vaimot uneksivat oikeasta miehestä joka uskaltaa olla sellainen! Kyselkäähän vaikka.
On noin isoja ongelmia parisuhteessa, ja mietitte eroa, mutta pelaatte parisuhepelejä jatkuvasti, ja meillä taas parisuhde loistaa vuodesta toiseen ihananan, suhteena jossa ei nalkutella eikä arvostella toisin kuin teillä jossa ei kyetä sellaseen, vaan vetäydytään pikkulapsiksi ja aletaan kiukuttelemaan.
Vikaa löytyy teissä molemmissa, ymmärtäkää se! Tuo teki! - tuopas alotti! heti ku päiväkodissa. Olkaa samalla puolella, mies miehenä JA nainen naisena, niin loppuu kotihevletti.
Siellä vaimo kaipaa miestä vierelleen olemaan mies, ja jotta saisi itse olla nainen, mutta ei, ei ymmärretä dynamiikkaongelmaa suhteessa, vaan aletaan huutaan raisikauksia :D
Kumpi olisi kivempi tapa viettää päivä?
liikuskella korvat luimussa työpisteeltä toiselle kun vaimo nalkutttaa vieressä, ja sitä naista väistetään passiivisuuteen, posi edestä,
vaiko nusendeerata vaimoa kesken päivän ihanasti ja olla loppuilta sovussa posket punoittaen?
Teillä harjoitetaan ekaa, meillä toista.
Siinä on myös se ero miksi meillä EI mietitä eroa päivät pitkät, vaan rakastetaan ja rakastutaaan uudelleen joka päivä.
Tulit siis tänne kehumaan kuinka mahtava parisuhde sulla on? Saat asiat kuulostamaan niin kovin helpolta, olkaa mies ja nainen, älkää riidelkö vaan naikaa. Ei se kuule niin helppoa aina oikeassa elämässä ole, voi se sinullekin vielä tulla aika jolloin asiat eivät suju niin kuin toivot. Ehkä sinulla ei ole lapsia, ei rahahuolia, ei sairauksia, ei puolison mielenterveysongelmia, ei kolmansia pyöriä, ei hankalia anoppeja ja sukulaisia. Sinä vain naida naksautat ja kaikki on hyvin. No, yksinkertaiset ihmiset ovat usein onnellisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Sopikaa, että te molemmat siirrätte joka kuukausi jonkin summan säästöön, jonka käytetään talon remontointiin
2. Jaatte perheen kulut tasan. Molemmat osallistuvat.
3. Ette näe kavereita muutamaan kuukauteen, vaan pyhitätte vapaa-aikanne toisillenne ja perheellenne. Hankkikaa miehen kanssa yhteinen harrastus esim. lenkkeily, uimahallissa käynti jne.
4. Hankkikaa siivooja, joka siivoaa kotinne. Hinta 25-30 e/h ja saa vielä kotitalousvähennyksen.
5. Tehkää kotitöitä yhdessä hyvällä fiiliksellä. Tänään ei ole kenenkään tiskivuoro, vaan tiskaamme yhdessä koko perhe!
Eli 5: Tänään on kaikkien tiskivuoro! Hyvää fiilistä! 😜
Kun jokainen laittaa itse astiansa tiskikoneeseen, käy tiskaaminen hetkessä. Silloin asioita tehdään yhdessä eikä kukaan tunne olevansa toisten passaaja. Meillä 1,5 v osaa laittaa itse kuppinsa tiskikoneeseen. Eli eiköhän isommatkin osaa.
Taas joku luulee, että tiskikone + jokainen laittaa omat asiat koneeseen = kaikki hoituu... Sama tyyppi lupaa imuroida ja odottaa, että Joku Muu nostelee tavaroita imuroinnin tieltä pois ja takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt teidän tilanne on ajautunut siihen, että yrittäessäsi miellyttää miestäsi, ajat itsesi loppuun.
Voisin kierrellä ja kaarrella ja kaunistella vaikka mitenkä ettei nuo tietyt tyypit pillastele, mutta siihen ei mulla ikävä kyllä aikaa ole nyt.
Sun on pakko antaa sen miehen suuttua, että saat sen talon valmiiksi. Sun on pakko lopettaa se miehen suuttumisen välttely ja ruvettava tekemään että saatte sen talon valmiiksi. Unohda jokainen lupaus jonka hän teki että saa talon valmiiksi. Ihan kaikki. Hän ei tule niitä täyttämään, ei ainakaan ennen kuin sulla on lopullinen hermoromahdus.
Asennoidun että hän tulee suuttumaan. Selvä. Hanki tietoa mitä tarvitset saadaksesi lopputarkastus. Hanki talkootyöväkeä ystävistänne, hankit välineet ja luvat ja kaiken kuntoon ja teette sen tuvan valmiiksi myyntiin.
Lopuksi sanot miehelle, että joko meno muuttui tässä talossa, asioiden viivyttely ja niiden sysääminen sinun vastuulle loppuu koska et fyysisesti etkä henkisesti enää kestä. Kerrot, ettet uhkaile erolla, mutta ilmoitat tämän ainoan kerran että vaikka rakastatkin häntä, sinun on rakastettava myös itseäsi ja tämä käytös johtaa eroon. Tulosta paperit hänelle eteen, jotta hän ymmärtää että tämä ei ole vain puhetta vaan todella sinun jaksamisen ehto.
Tähän kun vielä löytyisi voimavaroja, energiaa, uskoa ja uskallusta... Pelkään, että annan kuitenkin periksi ja romahdan, kun riita tulee. Ja tunnen entistä suurempaa syyllisyyttä, kun taas saan kuulla miten vika on minussa.
En keksi mitään huvittavampaa, kuin naisten sympatia-hakuisuus täällä. Kaikki miehet ovat tietysti täysin vaimoistaan riippuvaisia sikoja, sitten vaimot eivät osaa muuta tehdä kuin kiukutella täällä palstoilla ja hakien tukea samanpuoleiselta sukupuolelta, heti helpottaa, kun pääsee lukemaan tuntemattoman toisen naisen: "miehesi on sika!" kommentit :]
Toivottavasti nämä symppiskommentit auttavat arkeasi ap! Hei, miehesi on muuten sika, tuonhan varmaan halusit täällä kuulla. Huvittavinta loppupeleissä on se, että tarvitsette tuntemattoman naisen kertomaan teille, että miehenne on sika, tai muuten teillä kuluu vuosia ennen kuin tajuatte mitään. On teidän sukupuolessanne jotain sangen huvittavaa ja avutonta samaan aikaan, pitäisi varmaan ammatiksi ryhtyä tutkimaan teitä!
Kommentissani oli ilmeisesti jotain epäselvää, kun se poistettiin. Havaintoni tästä keskustelussa yhä on:
-miehet ovat täysin riippuvaisia vaimoistaan
-vaimot täysin riippuvaisia vauva-palstasta, sekä toisten avuttomien naisten sympatiasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku vertasi hyvin tuota jatkuvaa huomauttelemista työpaikkakiusaamisen, hyvä vertaus! Miksi sitä sallittaisiin parisuhteessakaan? Toki on saamattomia miehiä, mutta eikö se tule ilmi jo seurusteluvaiheessa jos sellaista ei siedä? Saamattomuuden yksi syy voi muuten olla masennus. Myös miehet voivat olla masentuneita!
Kaikkien karmein oli tuo yksi nainen jonka mielestä kiusaamisesta valittava on neiti ja asiat ratkeavat tarjoamalla mulkkua. No se voikin toimia silloin kun huomautteluun vielä suhtautuu huumorilla ja asiat ovat korjattavissa. Kun kyseessä on jo valtataistelu niin silloin mennään jo lähelle henkistä ja fyysistä raiskausta kun aletaan nalkuttajalle antamaan kyselemättä "keppiä".
Työpaikalta saa potkut, jos ei huomautuksista huolimatta tee omaa osuuttaan.
Jos työpaikalla on pomo joka jatkuvasti huomauttelee tehtyjen töiden olevan väärin tehtyjä tai yrittää juosta jokaisen ammattimiehen perässä säätämässä porakoneen pyörimisnopetta, valittamassa kun remppaa tehdään työkengät jalassa, vahtii kahvitauolla kuppien oikein laittamisesta tiskipöydälle ym., hän ei kauaa pysty jatkamaan työssään, sillä hän on yhteistyökyvytön ja aiheuttaa firmalle enemmän tappiota kuin hyötyä, eli yleistä työmoraalin laskua.
Hyvä pomo ymmärtää että asiat voi tehdä monella tavalla, pilkkua ei kannata nusaista ja ainaostaan työn lopputulos ratkaisee homman toimivuuden. Hyvä pomo ymmärtää myös sen, että kehumalla hyvää työn jälkeä saa enemmän alaisistaan irti kuin etsimällä jokaisesta työstä jotain negatiivista sanottavaa.
Naisasianajaja kirjoitti:
En keksi mitään huvittavampaa, kuin naisten sympatia-hakuisuus täällä. Kaikki miehet ovat tietysti täysin vaimoistaan riippuvaisia sikoja, sitten vaimot eivät osaa muuta tehdä kuin kiukutella täällä palstoilla ja hakien tukea samanpuoleiselta sukupuolelta, heti helpottaa, kun pääsee lukemaan tuntemattoman toisen naisen: "miehesi on sika!" kommentit :]
Toivottavasti nämä symppiskommentit auttavat arkeasi ap! Hei, miehesi on muuten sika, tuonhan varmaan halusit täällä kuulla. Huvittavinta loppupeleissä on se, että tarvitsette tuntemattoman naisen kertomaan teille, että miehenne on sika, tai muuten teillä kuluu vuosia ennen kuin tajuatte mitään. On teidän sukupuolessanne jotain sangen huvittavaa ja avutonta samaan aikaan, pitäisi varmaan ammatiksi ryhtyä tutkimaan teitä!
En kaipaa ketään sanomaan, että mieheni on sika. En saa mitään iloa siitä. En ajattele itsekään hänestä niin. Jos ajattelisin, en olisi enää aikoihin tässä ollut.
Nimenomaan siksi, koska en ajattele mieheni olevan sika, olen tätä asiaa miettinyt, pohtinut ja ajatellut pääni puhki. Koska haluaisin jatkaa elämää hänen kanssaan, mutta nykyisellään se alkaa tuntua mahdottomalta. Sen vuoksi tulin tänne purkautumaan. Jäsentääkseni ajatuksiani, saadakseni vähän etäisyyttä asiaan ja kommentteja miten muut asian näkevät. Mahdollisesti, että löytyykö vielä joku käännettävä kivi.
Tuskin kukaan haluaa kuulla puolisonsa olevan sika? Miksi haluaisi, onhan tätä ainakin joskus rakastanutkin. Tuskin kukaan myöskään sen perusteella ottaa eroakaan, että joku nyt niin aivottoman kommentin puolisostaan antaa? Toivon ainakin, että ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:
Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.
Hankiapa apua itsellesi, jos noin ahdistaa. Eihän se miehen vika ole, että sua ahdistaa taloudellinen tiukkuus. Eikä se ole huono piire miehessä, että sitä ei ahdista, vaan hyvä piirre.
Jos sä tarvitset enemmän rahaa, niin hanki parempi työ.
Kyllä aikuisena oletan, että miestäkin kiinnostaisi mitä laskuja on maksettavana, missä järjestyksessä, millä rahalla ja ennen kaikkea, että ne tulisi maksettua! Kun rahaa ei ole ylenmäärin, tämä olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta vältyttäisi näiltä hänen jatkuvasti keräämillään viivästys-, karhu- ja ulosottomaksuilta. Häntä ei kiinnosta laskut tai ajaako ajoluvallisella autolla tms., mutta silti kiinnostaa ostaa vimpan päälle kalliit urheiluvälineet lapselle jne.
Eikö tässä tilanteessa ole lähinnä normaalia olla huolestunut ja normaalia se, että ahdistaa?
Mä en katsoisi hetkeäkään, jos toinen tieten tahtoen keräisi viivästys- ja perintämaksuja. Onko miehellä vielä luottotiedot tallella? Saat ne tarkastettua asiakastiedosta, jos mies venkoilee. Näin alkuun voisit ehdottaa taloustiliä, jolle mies maksaa yhteisiin ja lasten menoihin tarkoitetun summan rahaa palkkapäivänä. Jos mies sitten haluaa käyttää loppurahat ulosottomaksuihin, niin se on hänen valinta.
Minua kiinnostaa tuo, että "jos et katsoisi hetkeäkään", niin miten käytännössä tarkalleen ottaen toimisit? Ottaisit eron sen perusteella, että miehellä nyt sattui lipsahtamaan joku lasku maksamattomana ohi? Eikö siinä olisi aika kevyt peruste eroon?
Ei miehellä tietenkään luottotiedot enää ole tallella, niitä on turha mistään tarkistella edes. Ja ulosottoon menee siis X määrä palkasta suoraan. Tämä määräkin olisi kiva tietää, jotta tietäisin lyheneekö edes ne velat ja jos, niin mitä tahtia. Että onko tästä ikinä edes toivoa päästä parempaan.
Miksi sä puolustelet huonoa taloudenpitoa ja väität sitä kevyenä perusteena eroon? Lukisit omat kirjoituksesi hyvä nainen. Unohtaminen on eri asia kuin laskujen päästäminen ulosottoon. Luottotiedot voi mennä yhdestäkin laskusta ja se olisi mulle liikaa. Olen lopettanut kaksi suhdetta, koska kävi ilmi että toisella ei ole luottotietoja.
En puolustele huonoa taloudenpitoa. Enkä omassa tapauksessani pitäisi sitä kevyenä perusteena eroon.
Kysyin vain miten käytännössä tuo "ei hetkeäkään" toimii, ja kyllä, minusta se on kevyt ja käsittämätön peruste eroon, jos sen ottaa yhden karhulaskun vuoksi. Sellainenhan voi tulla kelle vain, etenkin nykyään, kun postin kulkukin on välillä epävarmaa.
Ei ole ei. Tuolloin ei tullut pieneen mieleenkään, että näin käsittämättömästi voisi käydä.