Mies ei ota vastuuta - onko muuta ratkaisua kuin ero?

Vierailija kirjoitti:

Vähän todella myös särähti korvaan, että eikö riitä, että mies käy töissä ja tuo elannon perheeseen?

Minkä elannon? Eikös tässä casessa ollut pitkälti kyse siitä, että mies käyttää palkkansa ihan muihin asioihin kuin perheen elantoon? Ja siksi ap joutuu sekä tienaamaan rahat että huolehtimaan laskuista perheen elättämiseksi. Mies on vapaamatkustajana koko perheessä. 

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Meillä vuosien haaste ollut miehen vastuuntunnottomuus liittyen kotiasioihin. Tämä ilmenee lähinnä siinä, ettei mies koe tarpeelliseksi saada valmiiksi talon keskeneräisiä osia, olla perillä raha-asioista tai lasten koulu- tms asioista. Yhden lapsen yhden harrastuksen hän kokee omakseen, koska on siinä itsekin mukana.

Työnsä hän myös hoitaa käsittääkseni tunnollisesti, joten mikään syrjäytynyt jamppa hän ei ole.

Hän kokee myös suurta osallistumisen, ja myös vetovastuun tarvetta erilaisista kodin ulkopuolisista asioista. Hän on aina valmis jeesaamaan, jos joku kaveri/naapuri/tuttava pyytää apua. Hän myös itse kehittää erilaisia projekteja tehtäväkseen, mutta nekin yleensä hyödyttävät muita kuin perheenjäseniään.

Itse olen tilanteeseen loppu, ollut jo monta vuotta. Asiasta on keskusteltu vuosia, aina silloin tällöin. Alkuun hän sanoi syyksi, ettei kiinnosta mitään tehdä, kun minä vain nalkutan ja vaadin kaikkea. Lopetin nalkuttamisen. Tämän jälkeen ehkä noin pari kertaa vuodessa olen ottanyt asian puheeksi. Aina hän sen ymmärtää ja aina hän sanoo, että kyllä pitää alkaa asioita hoitamaan. Mutta mikään ei ikinä muutu!

Itse en halua elää parisuhteessa, jossa koen, että olen yksin huolien kanssa, ettei toinen kanna vastuutaan. Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Olen uupunut, myös työkykyni ja sitä kautta työpaikkani alkaa olla uhattuna. Kaikki heijastuu lapsiin.

Eroa en haluaisi, meillä on paljon hyvää pitkässä historiassa ja edelleenkin. Mutta kun tilanne on tämä, voinko antaa sen viedä terveyteni, työpaikkani, ehkä luottotietoni ja myös lasten hyvinvoinnin?

Eroprosessiinkaan en millään jaksaisi ryhtyä.

Onko joku teistä saanut tällaisen tilanteen ratkaistua?

Tuo kirjoittamasi on juurikin se, ja ainoa asia mitä nalkuttamisella saa aikaan! Sanoit että olet lopettanut sen, ja minä epäilen sitä! Onko kaikenlainen mielenosoittaminen ja sanaton viestintäkin loppunut? Tutki tarkkaan, ja olen aivan varma että ei ole loppunut. Parisuhde ei voi perustua vaatimuksiin, ei minkäänlaisiin.

Kehoitan sinua aivan toisenlaiseen malliin tästä eteenpäin! Vaatimisen sijasta anna periksi! Saat yleensä sen mistä itse suostut luopumaan. Kun luovut vaatimuksistasi, miehesi tekee asian omasta vapaasta tahdostaan, ja jollei vapaasta tahdostaan tee, ei häntä saa tekemään millään ilveellä.

Kokeileppa seuraavaa... Nyt sydän täyteen rakkautta miestäsi kohtaan, rakkaus on tahdon päätös, ei mikään tuleva/menevä tunnetila! Kerro miehellesi rakkaudella ja kaikella ystävällisyydellä, oikealla sellaisella että olet todella pahoillasi, ja pyydä koko sydämestäsi anteeksi käytöstäsi! Kerro että ei minulla ole sinulta mitään oikeutta vaatia yhtään mitään, ja että lupaan tästä eteenpäin rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet! Olen sinulle hyvä ja ihana vain sen tähden että rakastan sinua ja sinä olet minun mieheni jota minä kunnioitan. Tämän jälkeen OLE miehelle ihana ja kunnioita miestäsi sellaisena kuin hän sattuu olemaan.

Väitän että miehesi on muutaman päivän täysin poissa tolaltaan, kuin lekalla päähän lyötynä! Seksiä tulee ja hänellä on maailman ihanin vaimo! Tämän vaikutus on luokkaa kottikärryllinen tulisia hiiliä hänen päälleen! Ole kärsivällinen, muutos ei tapahdu heti, sillä vuosien jälkeen miehesi ihmettelee muutosta sinussa ja empii, oletko nyt tosissasi. Kun huomaa että olet, alkaa tapahtua! Tämän jälkeen voit seurata hymyillen ja miestäsi rakastaen kuin entisestä lampaasta alkaa kasvaa vastuuta ottava leijona!

Teillä naisilla on aivan mieletön valta meitä miehiä kohtaan! Te pystytte tekemään leijonasta lampaan käden käänteessä vaatimustenne kanssa, ja jos sen vielä yhdistätte pienimpäänkään halveksuntaan, mies oikein sulaa olemattomiin. Toimimalla toisin päin, ja kunnioittamalla miesta ja antamalla miehelle tilaa kasvaa, nuhaisinkin lammas kasvaa suunnattomiin mittoihin, niin että koko kylän naiset ovat sinulle kateellisia! Se on sinusta kiinni minkälainen mies sinulla on. Haluatko lampaan vai leijonan?

Miten voit olla "aivan varma", ettei nalkuttaminen ole loppunut?

Sen tähden olen aivan varma ettei nalkutus ole loppunut, koska nainen EI ole luopunut vaatimuksistaan! Sanallinen nalkutus on vain yksi tapa tehdä se! Mies ei kelpaa naiselle omana itsenään, vaan vaatimuslista on olemassa, ja jollei mies mene ns. riman yli, on ongelmia edessä. Ei sitä pysty peittämään, ja vaatimukset, sanattomatkin, saavat kenen tahansa lyömään hanskat tiskiin. Naisten on ehkä kaikkein helpoin ymmärtää tämä asia jos sitä ajatellaan seksin kautta. Jos mies vaatii seksiä, ja jollei sitä saa, se heijastuu muuttuneena käytöksenä. Kuinka mielellään naiset annatte seksiä, jos siihen liittyy joko sanallinen tai sanaton pakko? Täsmälleen samasta on kysymys miehen kanssa. Halu tehdä, joko edellä kuvattuja töitä tai harrastaa seksiä liittyy lähtemättömästi VAPAUTEEN! Halu tulee vain vapauden kautta, ja kaikenlainen pakko tuhoaa halun tehdä yhtään mitään.

Eli ainoa ratkaisu on ero?

Miten olisi se että vaikkapa kasvaisi aikuiseksi, ja hyväksyisi toisen sellaisen kuin toinen on? Se on ylivoimaisesti yksi kaikkein vaikeimpia kasvunpaikkoja, kasvaa MINÄ keskeisyydestä eroon, ja oppia hyväksymään toisen ihmiset sellaisena kuin he ovat. Vasta kun tämän tekee, alkaa asia nimeltä rakkaus avautua, Ennen kasvua rakkaus on vain halpaa vaihtokauppaa, sinä annat minulle tuota ja siksi minä sinulle tätä. Ei sellainen mitään rakkautta ole, ei alkuunkaan.

Onko tosiaan näin, että parisuhteessa ei saa eikä kuulu olla minkäänlaisia odotuksia tai vaatimuksia toista kohtaan? Että jokainen voi elää niin pellossa kuin tykkää vähät väliä mitä se toiselle aiheuttaa? Miksi tällä pellossa eläjälläkin on sitten odotuksia minua kohtaan? Hän kuitenkin odottaa, että hoidan hänelle ruuat, puhtaat pyykit jne ja loppukädessä hoidan meidät ulos pinteestä. Sekö sitten on reilua ja epäitsekästä? Näinkö vain pitää hyväksyä toiselta ihan kaikki? Jos hän alkaa lyödä minua, onko sekin ok? Että minun pitää vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on?

Mikä naisten mielestä on normaali odotus-/oletus-/vaatimustaso miestä kohtaan? Osaatteko vastata tähän? Onko se puhdas nolla?

Itseäni sieppaa esim myös se, että mies ei koskaan pihassa lukitse auton ovia yöksi, eikä myöskään koe tarvetta varmistaa, että talossa ulko-ovet on lukittuna yöllä tai poissaollessamme. Onko tämäkin ok? Itse pidän taas itsestäänselvyytenä, että nämä lukittaisi.

Lisäksi esim se, että mies kirjoittelee kännykällä tekstareita ajaessa autoa lapset kyydissään. Paitsi että tämä on huomattava onnettomuusriski, en voi hyväksyä sitä millainen roolimalli hän lapsille on. Pitäisikö nämä kaikki vain mukisematta hyväksyä? Näin olen viime vuodet tehnytkin, mutta samaa tahtia oma sisäinen v*tukseni on kasvanut. En voi hyväksyä näin edes omaa toimintaani, siis sitä, että sallin moisen käytöksen.

Mutta olenko siis vain liian nipo?

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Meillä vuosien haaste ollut miehen vastuuntunnottomuus liittyen kotiasioihin. Tämä ilmenee lähinnä siinä, ettei mies koe tarpeelliseksi saada valmiiksi talon keskeneräisiä osia, olla perillä raha-asioista tai lasten koulu- tms asioista. Yhden lapsen yhden harrastuksen hän kokee omakseen, koska on siinä itsekin mukana.

Työnsä hän myös hoitaa käsittääkseni tunnollisesti, joten mikään syrjäytynyt jamppa hän ei ole.

Hän kokee myös suurta osallistumisen, ja myös vetovastuun tarvetta erilaisista kodin ulkopuolisista asioista. Hän on aina valmis jeesaamaan, jos joku kaveri/naapuri/tuttava pyytää apua. Hän myös itse kehittää erilaisia projekteja tehtäväkseen, mutta nekin yleensä hyödyttävät muita kuin perheenjäseniään.

Itse olen tilanteeseen loppu, ollut jo monta vuotta. Asiasta on keskusteltu vuosia, aina silloin tällöin. Alkuun hän sanoi syyksi, ettei kiinnosta mitään tehdä, kun minä vain nalkutan ja vaadin kaikkea. Lopetin nalkuttamisen. Tämän jälkeen ehkä noin pari kertaa vuodessa olen ottanyt asian puheeksi. Aina hän sen ymmärtää ja aina hän sanoo, että kyllä pitää alkaa asioita hoitamaan. Mutta mikään ei ikinä muutu!

Itse en halua elää parisuhteessa, jossa koen, että olen yksin huolien kanssa, ettei toinen kanna vastuutaan. Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Olen uupunut, myös työkykyni ja sitä kautta työpaikkani alkaa olla uhattuna. Kaikki heijastuu lapsiin.

Eroa en haluaisi, meillä on paljon hyvää pitkässä historiassa ja edelleenkin. Mutta kun tilanne on tämä, voinko antaa sen viedä terveyteni, työpaikkani, ehkä luottotietoni ja myös lasten hyvinvoinnin?

Eroprosessiinkaan en millään jaksaisi ryhtyä.

Onko joku teistä saanut tällaisen tilanteen ratkaistua?

Tuo kirjoittamasi on juurikin se, ja ainoa asia mitä nalkuttamisella saa aikaan! Sanoit että olet lopettanut sen, ja minä epäilen sitä! Onko kaikenlainen mielenosoittaminen ja sanaton viestintäkin loppunut? Tutki tarkkaan, ja olen aivan varma että ei ole loppunut. Parisuhde ei voi perustua vaatimuksiin, ei minkäänlaisiin.

Kehoitan sinua aivan toisenlaiseen malliin tästä eteenpäin! Vaatimisen sijasta anna periksi! Saat yleensä sen mistä itse suostut luopumaan. Kun luovut vaatimuksistasi, miehesi tekee asian omasta vapaasta tahdostaan, ja jollei vapaasta tahdostaan tee, ei häntä saa tekemään millään ilveellä.

Kokeileppa seuraavaa... Nyt sydän täyteen rakkautta miestäsi kohtaan, rakkaus on tahdon päätös, ei mikään tuleva/menevä tunnetila! Kerro miehellesi rakkaudella ja kaikella ystävällisyydellä, oikealla sellaisella että olet todella pahoillasi, ja pyydä koko sydämestäsi anteeksi käytöstäsi! Kerro että ei minulla ole sinulta mitään oikeutta vaatia yhtään mitään, ja että lupaan tästä eteenpäin rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet! Olen sinulle hyvä ja ihana vain sen tähden että rakastan sinua ja sinä olet minun mieheni jota minä kunnioitan. Tämän jälkeen OLE miehelle ihana ja kunnioita miestäsi sellaisena kuin hän sattuu olemaan.

Väitän että miehesi on muutaman päivän täysin poissa tolaltaan, kuin lekalla päähän lyötynä! Seksiä tulee ja hänellä on maailman ihanin vaimo! Tämän vaikutus on luokkaa kottikärryllinen tulisia hiiliä hänen päälleen! Ole kärsivällinen, muutos ei tapahdu heti, sillä vuosien jälkeen miehesi ihmettelee muutosta sinussa ja empii, oletko nyt tosissasi. Kun huomaa että olet, alkaa tapahtua! Tämän jälkeen voit seurata hymyillen ja miestäsi rakastaen kuin entisestä lampaasta alkaa kasvaa vastuuta ottava leijona!

Teillä naisilla on aivan mieletön valta meitä miehiä kohtaan! Te pystytte tekemään leijonasta lampaan käden käänteessä vaatimustenne kanssa, ja jos sen vielä yhdistätte pienimpäänkään halveksuntaan, mies oikein sulaa olemattomiin. Toimimalla toisin päin, ja kunnioittamalla miesta ja antamalla miehelle tilaa kasvaa, nuhaisinkin lammas kasvaa suunnattomiin mittoihin, niin että koko kylän naiset ovat sinulle kateellisia! Se on sinusta kiinni minkälainen mies sinulla on. Haluatko lampaan vai leijonan?

Miten voit olla "aivan varma", ettei nalkuttaminen ole loppunut?

Sen tähden olen aivan varma ettei nalkutus ole loppunut, koska nainen EI ole luopunut vaatimuksistaan! Sanallinen nalkutus on vain yksi tapa tehdä se! Mies ei kelpaa naiselle omana itsenään, vaan vaatimuslista on olemassa, ja jollei mies mene ns. riman yli, on ongelmia edessä. Ei sitä pysty peittämään, ja vaatimukset, sanattomatkin, saavat kenen tahansa lyömään hanskat tiskiin. Naisten on ehkä kaikkein helpoin ymmärtää tämä asia jos sitä ajatellaan seksin kautta. Jos mies vaatii seksiä, ja jollei sitä saa, se heijastuu muuttuneena käytöksenä. Kuinka mielellään naiset annatte seksiä, jos siihen liittyy joko sanallinen tai sanaton pakko? Täsmälleen samasta on kysymys miehen kanssa. Halu tehdä, joko edellä kuvattuja töitä tai harrastaa seksiä liittyy lähtemättömästi VAPAUTEEN! Halu tulee vain vapauden kautta, ja kaikenlainen pakko tuhoaa halun tehdä yhtään mitään.

Eli ainoa ratkaisu on ero?

Miten olisi se että vaikkapa kasvaisi aikuiseksi, ja hyväksyisi toisen sellaisen kuin toinen on? Se on ylivoimaisesti yksi kaikkein vaikeimpia kasvunpaikkoja, kasvaa MINÄ keskeisyydestä eroon, ja oppia hyväksymään toisen ihmiset sellaisena kuin he ovat. Vasta kun tämän tekee, alkaa asia nimeltä rakkaus avautua, Ennen kasvua rakkaus on vain halpaa vaihtokauppaa, sinä annat minulle tuota ja siksi minä sinulle tätä. Ei sellainen mitään rakkautta ole, ei alkuunkaan.

Onko tosiaan näin, että parisuhteessa ei saa eikä kuulu olla minkäänlaisia odotuksia tai vaatimuksia toista kohtaan? Että jokainen voi elää niin pellossa kuin tykkää vähät väliä mitä se toiselle aiheuttaa? Miksi tällä pellossa eläjälläkin on sitten odotuksia minua kohtaan? Hän kuitenkin odottaa, että hoidan hänelle ruuat, puhtaat pyykit jne ja loppukädessä hoidan meidät ulos pinteestä. Sekö sitten on reilua ja epäitsekästä? Näinkö vain pitää hyväksyä toiselta ihan kaikki? Jos hän alkaa lyödä minua, onko sekin ok? Että minun pitää vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on?

Mikä naisten mielestä on normaali odotus-/oletus-/vaatimustaso miestä kohtaan? Osaatteko vastata tähän? Onko se puhdas nolla?

Itseäni sieppaa esim myös se, että mies ei koskaan pihassa lukitse auton ovia yöksi, eikä myöskään koe tarvetta varmistaa, että talossa ulko-ovet on lukittuna yöllä tai poissaollessamme. Onko tämäkin ok? Itse pidän taas itsestäänselvyytenä, että nämä lukittaisi.

Lisäksi esim se, että mies kirjoittelee kännykällä tekstareita ajaessa autoa lapset kyydissään. Paitsi että tämä on huomattava onnettomuusriski, en voi hyväksyä sitä millainen roolimalli hän lapsille on. Pitäisikö nämä kaikki vain mukisematta hyväksyä? Näin olen viime vuodet tehnytkin, mutta samaa tahtia oma sisäinen v*tukseni on kasvanut. En voi hyväksyä näin edes omaa toimintaani, siis sitä, että sallin moisen käytöksen.

Mutta olenko siis vain liian nipo?

Kyllä se niin on, ettei toiselta voi odottaa sellaista mitä hänellä ei ole. Itse on muututtava, jos haluaa olosuhteiden muuttuvan. Sen sijaan, että on tyytymätön huonoihin puoliin, pitäisi olla tyytyväinen hyviin puoliin. Itsehän olet puolisosi valinnut. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Meillä vuosien haaste ollut miehen vastuuntunnottomuus liittyen kotiasioihin. Tämä ilmenee lähinnä siinä, ettei mies koe tarpeelliseksi saada valmiiksi talon keskeneräisiä osia, olla perillä raha-asioista tai lasten koulu- tms asioista. Yhden lapsen yhden harrastuksen hän kokee omakseen, koska on siinä itsekin mukana.

Työnsä hän myös hoitaa käsittääkseni tunnollisesti, joten mikään syrjäytynyt jamppa hän ei ole.

Hän kokee myös suurta osallistumisen, ja myös vetovastuun tarvetta erilaisista kodin ulkopuolisista asioista. Hän on aina valmis jeesaamaan, jos joku kaveri/naapuri/tuttava pyytää apua. Hän myös itse kehittää erilaisia projekteja tehtäväkseen, mutta nekin yleensä hyödyttävät muita kuin perheenjäseniään.

Itse olen tilanteeseen loppu, ollut jo monta vuotta. Asiasta on keskusteltu vuosia, aina silloin tällöin. Alkuun hän sanoi syyksi, ettei kiinnosta mitään tehdä, kun minä vain nalkutan ja vaadin kaikkea. Lopetin nalkuttamisen. Tämän jälkeen ehkä noin pari kertaa vuodessa olen ottanyt asian puheeksi. Aina hän sen ymmärtää ja aina hän sanoo, että kyllä pitää alkaa asioita hoitamaan. Mutta mikään ei ikinä muutu!

Itse en halua elää parisuhteessa, jossa koen, että olen yksin huolien kanssa, ettei toinen kanna vastuutaan. Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Olen uupunut, myös työkykyni ja sitä kautta työpaikkani alkaa olla uhattuna. Kaikki heijastuu lapsiin.

Eroa en haluaisi, meillä on paljon hyvää pitkässä historiassa ja edelleenkin. Mutta kun tilanne on tämä, voinko antaa sen viedä terveyteni, työpaikkani, ehkä luottotietoni ja myös lasten hyvinvoinnin?

Eroprosessiinkaan en millään jaksaisi ryhtyä.

Onko joku teistä saanut tällaisen tilanteen ratkaistua?

Tuo kirjoittamasi on juurikin se, ja ainoa asia mitä nalkuttamisella saa aikaan! Sanoit että olet lopettanut sen, ja minä epäilen sitä! Onko kaikenlainen mielenosoittaminen ja sanaton viestintäkin loppunut? Tutki tarkkaan, ja olen aivan varma että ei ole loppunut. Parisuhde ei voi perustua vaatimuksiin, ei minkäänlaisiin.

Kehoitan sinua aivan toisenlaiseen malliin tästä eteenpäin! Vaatimisen sijasta anna periksi! Saat yleensä sen mistä itse suostut luopumaan. Kun luovut vaatimuksistasi, miehesi tekee asian omasta vapaasta tahdostaan, ja jollei vapaasta tahdostaan tee, ei häntä saa tekemään millään ilveellä.

Kokeileppa seuraavaa... Nyt sydän täyteen rakkautta miestäsi kohtaan, rakkaus on tahdon päätös, ei mikään tuleva/menevä tunnetila! Kerro miehellesi rakkaudella ja kaikella ystävällisyydellä, oikealla sellaisella että olet todella pahoillasi, ja pyydä koko sydämestäsi anteeksi käytöstäsi! Kerro että ei minulla ole sinulta mitään oikeutta vaatia yhtään mitään, ja että lupaan tästä eteenpäin rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet! Olen sinulle hyvä ja ihana vain sen tähden että rakastan sinua ja sinä olet minun mieheni jota minä kunnioitan. Tämän jälkeen OLE miehelle ihana ja kunnioita miestäsi sellaisena kuin hän sattuu olemaan.

Väitän että miehesi on muutaman päivän täysin poissa tolaltaan, kuin lekalla päähän lyötynä! Seksiä tulee ja hänellä on maailman ihanin vaimo! Tämän vaikutus on luokkaa kottikärryllinen tulisia hiiliä hänen päälleen! Ole kärsivällinen, muutos ei tapahdu heti, sillä vuosien jälkeen miehesi ihmettelee muutosta sinussa ja empii, oletko nyt tosissasi. Kun huomaa että olet, alkaa tapahtua! Tämän jälkeen voit seurata hymyillen ja miestäsi rakastaen kuin entisestä lampaasta alkaa kasvaa vastuuta ottava leijona!

Teillä naisilla on aivan mieletön valta meitä miehiä kohtaan! Te pystytte tekemään leijonasta lampaan käden käänteessä vaatimustenne kanssa, ja jos sen vielä yhdistätte pienimpäänkään halveksuntaan, mies oikein sulaa olemattomiin. Toimimalla toisin päin, ja kunnioittamalla miesta ja antamalla miehelle tilaa kasvaa, nuhaisinkin lammas kasvaa suunnattomiin mittoihin, niin että koko kylän naiset ovat sinulle kateellisia! Se on sinusta kiinni minkälainen mies sinulla on. Haluatko lampaan vai leijonan?

Miten voit olla "aivan varma", ettei nalkuttaminen ole loppunut?

Sen tähden olen aivan varma ettei nalkutus ole loppunut, koska nainen EI ole luopunut vaatimuksistaan! Sanallinen nalkutus on vain yksi tapa tehdä se! Mies ei kelpaa naiselle omana itsenään, vaan vaatimuslista on olemassa, ja jollei mies mene ns. riman yli, on ongelmia edessä. Ei sitä pysty peittämään, ja vaatimukset, sanattomatkin, saavat kenen tahansa lyömään hanskat tiskiin. Naisten on ehkä kaikkein helpoin ymmärtää tämä asia jos sitä ajatellaan seksin kautta. Jos mies vaatii seksiä, ja jollei sitä saa, se heijastuu muuttuneena käytöksenä. Kuinka mielellään naiset annatte seksiä, jos siihen liittyy joko sanallinen tai sanaton pakko? Täsmälleen samasta on kysymys miehen kanssa. Halu tehdä, joko edellä kuvattuja töitä tai harrastaa seksiä liittyy lähtemättömästi VAPAUTEEN! Halu tulee vain vapauden kautta, ja kaikenlainen pakko tuhoaa halun tehdä yhtään mitään.

Eli ainoa ratkaisu on ero?

Miten olisi se että vaikkapa kasvaisi aikuiseksi, ja hyväksyisi toisen sellaisen kuin toinen on? Se on ylivoimaisesti yksi kaikkein vaikeimpia kasvunpaikkoja, kasvaa MINÄ keskeisyydestä eroon, ja oppia hyväksymään toisen ihmiset sellaisena kuin he ovat. Vasta kun tämän tekee, alkaa asia nimeltä rakkaus avautua, Ennen kasvua rakkaus on vain halpaa vaihtokauppaa, sinä annat minulle tuota ja siksi minä sinulle tätä. Ei sellainen mitään rakkautta ole, ei alkuunkaan.

Onko tosiaan näin, että parisuhteessa ei saa eikä kuulu olla minkäänlaisia odotuksia tai vaatimuksia toista kohtaan? Että jokainen voi elää niin pellossa kuin tykkää vähät väliä mitä se toiselle aiheuttaa? Miksi tällä pellossa eläjälläkin on sitten odotuksia minua kohtaan? Hän kuitenkin odottaa, että hoidan hänelle ruuat, puhtaat pyykit jne ja loppukädessä hoidan meidät ulos pinteestä. Sekö sitten on reilua ja epäitsekästä? Näinkö vain pitää hyväksyä toiselta ihan kaikki? Jos hän alkaa lyödä minua, onko sekin ok? Että minun pitää vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on?

Mikä naisten mielestä on normaali odotus-/oletus-/vaatimustaso miestä kohtaan? Osaatteko vastata tähän? Onko se puhdas nolla?

Itseäni sieppaa esim myös se, että mies ei koskaan pihassa lukitse auton ovia yöksi, eikä myöskään koe tarvetta varmistaa, että talossa ulko-ovet on lukittuna yöllä tai poissaollessamme. Onko tämäkin ok? Itse pidän taas itsestäänselvyytenä, että nämä lukittaisi.

Lisäksi esim se, että mies kirjoittelee kännykällä tekstareita ajaessa autoa lapset kyydissään. Paitsi että tämä on huomattava onnettomuusriski, en voi hyväksyä sitä millainen roolimalli hän lapsille on. Pitäisikö nämä kaikki vain mukisematta hyväksyä? Näin olen viime vuodet tehnytkin, mutta samaa tahtia oma sisäinen v*tukseni on kasvanut. En voi hyväksyä näin edes omaa toimintaani, siis sitä, että sallin moisen käytöksen.

Mutta olenko siis vain liian nipo?

Jatkan vielä että eihän yksi tekstari nyt ole maailmanloppu ja itsekin osaat ovet sulkea?Ei edes ole iso homma. Näistä sitten mammat valittaa avllä.

Tarkoitat siis, että naisen pitää aina kotoa poissaollessa palata lukitsemaan ovet, kun kotona oleva mies päättää poistua kotoaan jonnekin? Minusta tuo on kohtuutonta. Minusta mies voi ajaessaan yksin tekstailla, itsehän hän vastaa vahingoista. Jonkun päälle ajettuaan hän maksaa korvaukset ja menee vankilaan. Lasten ollessa kyydissä mies on vastuussa heistä. Jos omille lapsille tapahtuisi jotain, kun mies tekee ajaessaan jotain lainvastaista, niin enpä tiedä, mitä miehelle tapahtuisi. Syntymäänsä hän ainakin katuisi.

Itse annan miehen olla sellainen kuin hän on, mutta se tarkoittaa sitä, että mieskään ei saa vaatia minulta mitään. En siis sheivaile, en meikkaa, en pidä seksikkäitä vaatteita hetkeäkään, pieren ja röyhtäilen, jos on ilmavaivoja. Ruuatkin teen niin, mistä itse pidän, mies voi mieliruokiaan käydä syömässä ravintolassa - siis jos ylipäätään viitsin kokata. Hyvä parisuhde, vai  mitä Mies77?

Yksi mitä tuossa voi kokeilla on näyttää miehelle peilikuva itsestään: alkaa itsekin käyttäytymään arjen tilanteissa vastuuntunnottomasti. Muuttaa omaa käytöstään siten, ettei miehen reaktiot asioihin vaikuta itseen enää samoin kuin ennen. Tapa, jolla hän on saanut sinut huolehtimaan asioista ei enää toimikaan. Et olekaan enää tunnollinen ja kaikesta vastuuta ottava.

Mutta yleensä asioiden mennessä siihen pisteeseen, nainen saattaa olla jo niin loppu kaikesta yrittämisestä ettei enää ole jäljellä muita vaihtoehtoja kuin ero.

Vierailija kirjoitti:

Jos  teidän rahanne menevät miehen omiin kodin ulkopuolisiin projekteihin, niin nyt heti välittömästi molemmille omat tilit ja omat rahat. Alatte maksamaan perheen yhteiset laskut ja kulut puoliksi ja loput rahasi pidät omalla tililläsi, jotta mies ei pääse tuhlaamaan niitä. Näin vältät luottotietojesi menetyksen etkä ole jatkuvassa rahapulassa. 

Itseasiassa tämä ei mahda auttaa, jos mies ei kuitenkaan hoida niitä ns "yhteisiä laskuja". Mitä jos mies ei vain maksa sitä omaa puolikastaan laskusta? Menee sitten perintään ja ulosottoon. Kun lasku on molempien nimissä niin pakkohan se on sitten sen toisen maksaa.. Tulee mieleen esimerkiksi kiinteistön vesilaskut tai sähkölaskut yms.

Ikävää, mutta suojellakseen itseään on pakko hoitaa ja "vahtia" että tietyt laskut menevät maksuun niin kuin on sovittu. :/

Niin tuttua. Joskus tulee mieleen, että paapooko äidit ja passaa tämmöiset miehet jo lapsena aivan pilalle ja kun heidän ei tarvitse tehdä kotona mitään velvoitteita lapsena, niin he ovat aivan käsiä sitten aikuisena. Nyt muistetaan kaikki äidit, että kaikki lapset osallistuvat kotitöihin ja velvollisuuksiin jo lapsena ja sitä heiltä vaaditaan. Sitten ei tule yllärinä aikuisena, että pitäskö sitä kotonakin jotain tehdä vaimon apuna.

Et ole nipo. Miksi pitäisi hyväksyä moinen käytös. Jos ei muu auta, niin ala kasvattamaan miestäsi kuin lasta, jos miehen omilta vanhemmilta moinen on unohtunut. Minä en ainakaan anna kynttilän olla vakan alla, jos toinen ei älyä mitään ilman saarnaamista. Jos sitten ei kestä oman tyhmyytensä aiheuttamaa reaktiota, niin lähteköön kävelemään. Aivan kummallista, että pitäisi kaikki mänttiys hyväksyä parisuhteessa, ettei kellekkään tule paha mieli. Jos ei ole oppinut kestämään pettymyksiä lapsena, niin oppikoon sitten isona, niin ettei tule pissat heti housuun, kun joku antaa vaikka työpaikalla palautetta. Pitäkää naiset puolenne, kyllä se miessukupolvi siitä pikkuhiljaa jalostuu ja jos ei muuta, kun muistetaan tätä vastuunottoa ja apua vaatia myös omilta lapsilta, niin viimeistään miniät ja vävyt kiittävät! :)  Suuri syy, miksi nuoret kuulemma joutuvat sijaiskotiin tms. on siellä työskentelevien mukaan, että nuorilta ei ole vaadittu mitään ennen teini-ikää ja sitten menee perheen kanssa sukset ristiin, kun ei saakaan kaikkea läpi, mitä ikinä keksii. Eli huolenpitoa, rakkautta ja rajoja. Olisiko tuo hyvä oppi meille kaikille??

Miehet eivät ota vastuuta, Miehet ovat kauheita. Miehistä pitää erota!

Meillä sama, mutta ei edes myönnä että tarvis yrittää. Kääntää kaiken mun syyksi. Ei yhtään mene itseensä miettimään. Oltiin erossakin vuosi, lupaili ettei mun tarvitse yksin ja paljon, paljon muuta, nyt olen samassa tilanteessa, mikään ei ole muuttunut. Ei kannata ikinä uskoa eikä palata jos kerran pääsee lähtemään.

Voi mä olen niin pahoillani puolestasi ja omasta puolestani. Meillä sama tilanne. Mietin joka päivä eroa. Mieheni on laiska ja saamaton. Ei postilaatikolla viitsi käydä saatikka avata laskujaan. Eniten tässä rassaa se, ettei toiseen voi luottaa. Mitään asioita ei tehdä mitä luvataan. Parempi on erota ja elää omaa elämää. Mies saa sitten maata sohvallaan vaikka yötä päivää.