Mies ei ota vastuuta - onko muuta ratkaisua kuin ero?

Toivottomalle näyttää ja tuntuu kun lukee ap:n tekstit. Kaikki on yritetty pariterapiaa ja miehen terapiaa myöten, ja sieltä määrätyn masennuslääkityksenkin lopetti. Asioiden patoaminen sisälle vain pahentaa omaa oloasi, kun ei saa puhua ongelmista, koska miehen mielestä se on nalkutusta. Jatkuva pelossa eläminen on raskasta, pelko että menee koti, työ ja terveys.

Mies ei tuosta tule muuttumaan, on jo alusta asti ollut välinpitämätön hoitamaan talouttaan. Joskus se rakkaus ei vaan riitä, tarvitaan muutakin että suhde pysyy kasassa.

Lainaa on varmaan otettu talon arvoon nähden vähän, koska laskettu että mies tekee paljon itse. Olisi varmaan viisainta ottaa lisälainaa ja teettää talo valmiiksi ulkopuolisilla. Myynnistä jää itselle vähemmän mutta tuossa kunnossa jäisi vielä vähemmän eikä sitä välttämättä saisi edes myytyä.

Mies yksin ei voi määrätä myyntihintaa ja pitkittää myyntiä, jos haet yhteisomistuksen purkua, jolloin tarvittaessa ulkopuolinen taho asettaa talolle sopivan myyntihinnan. Minä siis en jaksaisi enää katsoa tuota touhua. Erilleen muutto ja talon myynti, sen jälkeen voitte vielä jatkaa parisuhdetta eri osoitteissa jos koet että mies on kuitenkin ihana. Minä en jatkaisi edes eri osoitteistakaan suhdetta, en voisi kunnioittaa ja arvostaa tuollaista miestä.

N51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Hankiapa apua itsellesi, jos noin ahdistaa. Eihän se miehen vika ole, että sua ahdistaa taloudellinen tiukkuus. Eikä se ole huono piire miehessä, että sitä ei ahdista, vaan hyvä piirre.

Jos sä tarvitset enemmän rahaa, niin hanki parempi työ.

Kyllä aikuisena oletan, että miestäkin kiinnostaisi mitä laskuja on maksettavana, missä järjestyksessä, millä rahalla ja ennen kaikkea, että ne tulisi maksettua! Kun rahaa ei ole ylenmäärin, tämä olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta vältyttäisi näiltä hänen jatkuvasti keräämillään viivästys-, karhu- ja ulosottomaksuilta. Häntä ei kiinnosta laskut tai ajaako ajoluvallisella autolla tms., mutta silti kiinnostaa ostaa vimpan päälle kalliit urheiluvälineet lapselle jne.

Eikö tässä tilanteessa ole lähinnä normaalia olla huolestunut ja normaalia se, että ahdistaa?

Mä en katsoisi hetkeäkään, jos toinen tieten tahtoen keräisi viivästys- ja perintämaksuja. Onko miehellä vielä luottotiedot tallella? Saat ne tarkastettua asiakastiedosta, jos mies venkoilee. Näin alkuun voisit ehdottaa taloustiliä, jolle mies maksaa yhteisiin ja lasten menoihin tarkoitetun summan rahaa palkkapäivänä. Jos mies sitten haluaa käyttää loppurahat ulosottomaksuihin, niin se on hänen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Kuulostat lähinnä 5 vuotiaalta, joka saa raivarit jokaisesta negatiivisesta lausahduksesta ja lopettaa leikin kesken.  Onneksi en ole elämäni aikana törmännyt samanlaisiin mielensäpahoittajiin.

Meillä ainakin mies ymmärtää, ettei juoksevalla vedellä tiskata ja sotketa sisätiloja ulkokengillä kävelemällä tai sitten myös siivoaa aiheuttamansa sotkun itse.

Sinähän et ole varmasti ikinä kritisoinut vaimon tekemisiä millään tavalla tai antanut neuvoja, miten ne saisi tehtyä paremmin? Jos vaimo toimisi samalla tavalla kuin sinä, niin teillä ei enää tehtäisi ruokaa, pestäisi pyykkejä, hoidettaisi lapsia jne.

Miksi minun pitäisi kritisoida vaimoni tekemisiä? Hän tekee asiat omalla tavallaan ja se riittää minulle.

Normaaliin kohteliaisuuteen kuuluu olla valittamatta jokaisesta pikkuasiasta. 

En pidä järkeävän antaa neuvoja täysijärkiselle ihmislle, ellei hän neuvoani kysy. Eri asia tietenkin jokin vaaraa aiheuttava asia, Kuten esim. kengät jalkaan remppahommissa ja etenkin sähkötöissä :-)

Hiekka on hiekkaa ja sen saa pois lakaisemalla, mutta astuminen naulaan aiheuttaa sairaalareissun ja sähköisku pahimmassa tapauksessa kuoleman.

Nimenomaan raivostumista välttääkseni kehittelin oman keinoni mahdollistaa yhdessäolon vaimoni kanssa, sillä hän on hyvä nainen, vaikkei remppahommista mitään ymmärräkään :-)

Hitto, nuo hymiötkin vielä.... puistattaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaanko rakennusluvan jatkoaikaa haettaessa molempien allekirjoitus? Jos tarvitaan, sanoisin miehelle, että en aio allekirjoittaa jatkoaikahakemusta eli jos talo ei ole siihen mennessä lopputarkastuskunnossa, laitetaan koko paska myyntiin ja lusikat jakoon.

En tiedä, mutta tilanne on se, että aikaraja meni jo vuosia sitten eikä mitään jatkoaikaa edes haettu, koska miehen mielestä "Äh, semmosia tartte". Eli se vastuuntunto, ja asioiden hoito, jota peräänkuulutan... Ja josta siis olen ollut vuosia nalkuttamatta ja antanut periksi ja antanut hänen hoitaa tavallaan... riitelemättä.

Luottotiedottomana mies laskee, että niin kauan kuin taloa ei saa myyntiin, sinä et voi erota. Miehellä ei siis ole mitään syytä hoitaa asioita, koska silloin sulla olisi vaihtoehto. Miehellä ei ole kuin sinä, koska luottotiedottomana on vaikea saada edes vuokra-asuntoa. Nykytilanne on siis miehellesi paras mahdollinen. Olet aika pahassa nalkissa.

Sama tuli minullekin mieleen, että mies tarkoituksella viivyttää talon valmistumista, koska silloin voisit lähteä helpommin. Erotaksesi sun on joko otettava täysi vastuu kaikesta ja saada talo myytyä tai otat eron ja saatuasi kämpän romautat oman taloutesi tietoisesti, jos et selviä muuten. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,

Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?

Mielenkiintoista tässä hommassa on se, kuinka vaimoni käyttäytyy tilaamaansa sähkömiestä kohtaan.

Pyytääkö riisumaan kengät jalastaan, ennenkuin aloittaa työnsä. Veikkaan ettei sähkäri kyllä kenkiään riisu, sillä ne ovat yksi osa turvavarusteista joita sähkötyössä märkätiloissa tarvitaan :-)

Meillä ei tarvinnut pyytää. Jokainen remppamies ja -nainen jätti kengät tuulikaappiin. Sen jouduin sanomaan, että tuulikaapin ovi täytyy talon eläinten kenkäfetissin vuoksi sulkea.

Voi luoja mikä ketju. Kyökkipsykologit jeesustelemassa.

Itse täydellisyydet. Haluaisinpa kuulla niiden miestennekin versiot elämästänne.

Minä (nainen) olen vähän niin kuin miehesi. Asutaan vanhassa omakotitalossa ja mies ideoi remppaa rempan perään, itse olen se perässä vedettävä. Lapsia ei tosin ole. Teen kyllä sisällä kotihommia (siivous, pyykit, ruoanlaitto), mutta pihatöitä inhoan. Mies vetää välillä kilareita, kun en halua osallistua ulkotöihin ja remppoihin. Pitkin hampain kyllä sitten osallistun. Mutta sanomattakin selvää, ettei mun kuuluisi asua omakotitalossa. Luonne-eroja, minä laiska ja asiat saisi mun puolesta pysyä ennallaan / ammattilainen hoitaa. Mies taas rentoutuu touhuamalla ja haluaa tehdä yhdessä, luulee että minäkin rentoudun niin. Oon kyllä monesti ajatellut, että ollaan liian erilaisia ja saisi vaihtaa minut johonkin reippaaseen puuhanaiseen. Mutta joo, ehkä teilläkin suhteessa toinen on projektinjohtaja ja toinen perässä vedettävä. Aika vaikea muuttaa omaa perusluonnetta?

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap hoidat rempan loppuun ja lopputarkastuksen tehdyksi. Rahalla, jos ei muu auta. Sit on yksi murhe vähemmän ja pääset miettiin mitä elämältä haluat. Ehkä mieskin havahtuu kun huomaa että asiat muuttuvat, tarttui hän niihin tai ei. Ja joo, aika isoja ongelmia on, ei ne nälkää näkevät lapset pelastu vaikka jättäisit viestit kirjoittamatta. Voimia

Ehkä tätä pitää tosiaan alkaa suunnitella. Rahalla se sitten on tehtävä, ei ole helppoa, kun taloustilanne on mikä on. Ehkä se on jopa mahdotonta, mutta pitää ottaa selvää ja yrittää. Hirvittää vain minkä perhehelvetin se saa aikaiseksi, kun menen omin päin puuttumaan "toisen asioihin". Niinhän mies sen sitten mieltää. Ja ottaa itseensä, kun hän ei kelpaa tekijäksi, kun on sen luvannut hoitaa. Hän kun ei näe tässä elämäntilanteessa mitään ongelmaa! Vain minä stressaan, kun nyt satun olemaan kaikkea turhaa stressaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaanko rakennusluvan jatkoaikaa haettaessa molempien allekirjoitus? Jos tarvitaan, sanoisin miehelle, että en aio allekirjoittaa jatkoaikahakemusta eli jos talo ei ole siihen mennessä lopputarkastuskunnossa, laitetaan koko paska myyntiin ja lusikat jakoon.

En tiedä, mutta tilanne on se, että aikaraja meni jo vuosia sitten eikä mitään jatkoaikaa edes haettu, koska miehen mielestä "Äh, semmosia tartte". Eli se vastuuntunto, ja asioiden hoito, jota peräänkuulutan... Ja josta siis olen ollut vuosia nalkuttamatta ja antanut periksi ja antanut hänen hoitaa tavallaan... riitelemättä.

Luottotiedottomana mies laskee, että niin kauan kuin taloa ei saa myyntiin, sinä et voi erota. Miehellä ei siis ole mitään syytä hoitaa asioita, koska silloin sulla olisi vaihtoehto. Miehellä ei ole kuin sinä, koska luottotiedottomana on vaikea saada edes vuokra-asuntoa. Nykytilanne on siis miehellesi paras mahdollinen. Olet aika pahassa nalkissa.

Välillä tuntuu, että mies todella ajattelee näin. Ja välillä tuntuu tosiaan siltä, että olenkin nalkissa. Mutta pääsisinhän minä lähtemään. En vain saisi sitten juurikaan pääomaa mukaani.

Pääsisitkö? Oikeasti? Onko sulla tosiaan nyt rahaa maksaa muutto ja parin kuukauden takuuvuokra? Ja sen jälkeen joka kuukausi vuokra ja muut pakolliset laskut lastesi kanssa ja lisäksi maksat tästä vanhasta asunnosta asuntolainaa, siihen asti, että talo on saatu myytyä (ja tähän voi mennä vuosia, jos ette myy ihan pilkkahintaan tuon keskeneräisyyden ja  lopputarkastustodistuksen puuttumisen vuoksi)? Oletko laskenut, minkä verran voisit saada asumistukea? Nimittän on hyvin mahdollista, että et yhtään. Toimeentulotukea et tietenkään tulisi saamaan, siihen sulla on satavarmasti liian suuret tulot. Ja kun vielä muistat, että koska teillä on yhteinen laina, miehesi voi yksinkertaisesti vain päättää lakata maksamasta lainaa ja koko laina kaatuu sun niskaasi. Miehesihän on jo valmiiksi ulosotossa ja luottotiedoton, joten mitä intressejä hänellä olisi eron jälkeen maksaa senttiäkään koko  talosta?

Jos olisin sinä, miettisin, onko mulla ketään tuttuja, jotka voisivat tulla auttamaan talon viimeistelyssä. Jos ei ole, selvittäisin, mitä ammattilaisen palkkaaminen maksaa. Selvittäisin, voisinko saada pankista lisää lainaa sen verran. En siis vielä ottaisi lainaa enkä palkkaisi tekijöitä, mutta selvittäisin, millaisesta investoinnista olisi kyse. Sitten selvittäisin tuon alueen talojen viimeiaikaiset myyntihinnat ja selvittäisin, ottaako joku myyntiin taloa, joka on kesken. Tiedustelisin myyntiaikoja jne. Muistathan, että jos eroat, miehesi ei ole  mikään pakko suostua ihan mihin myyntihintaan tahansa eikä myöskään välttämättä suostu pankkikaan. Eli sulla on paljon selvitettäviä asioita ennenkuin pystyt edes laskemaan, paljonko ero tulee sulle maksamaan. 

Hyviä pointteja. Olisihan minulla mahdollisuus lähteä, saisin esim äidiltäni rahallista tukea tarvittaessa, joksikin aikaa. Mutta tuo kirjoittamasi skenaario voisi toteutua ja siitä en selviäisi.

Itse näkisin, että talo menisi ensin myyntiin, tässä kunnossa kuin on. Ja sen jälkeen muuttaisin. Talo toki jouduttaisi myymään pilkkahinnalla, mutta ostaja luultavasti kyllä jonkun ajan sisällä löytyisi. Olen muutama vuosi sitten käyttänyy täällä useamman välittäjän.

Toivottavasti aloittajalla on avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti aloittajalla on avioehto.

Jos ei ole, niin parempi jemmata nyt edes osa omista rahoista turvaan ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

En tajua tällaisia tapauksia yhtään. Mies = yksi lapsista??

Käsittääkseni lapsityö on Suomessa kiellettyä.

Millä tapaa ero ratkaisisi ongelmiasi? Yhden henkilön vastuuhan vain kasvaa samoin kuin taloudelliset ongelmat jos erotaan. Kertomasi perusteella minusta miehesi kantaa vastuuta ja olette sitä jakaneet kantamalla kumpikin perheessänne vastuuta eri asioista ja tekemisistä. Sinähän yrität saada miestäsi kantamaan vastuuta niistä asioista, jotka teidän perheessänne ovat olleet sinun vastuullasi. Mies kantaa vastuun yhden lapsen harrastuksesta, sosiaalisista suhteista, perheenne osalta yhteiskunnallisista asioista, työstään, omalta osaltaan perheen toimeentulosta. Ettei teillä nyt vain olisi miehesi kanssa liian suuri ero älykkyysosamäärissä miehesi hyväksi. Nuo sinua rasittavat asiatkin kun vaikuttavat aika lapsellisilta stressaantumisen aiheilta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Naiset täällä antaa alapeukkua kun tunnistaa itsensä. Mulla oli täsmälleen sama juttu, lopulta en kestänyt enää ja tuli ero. En osannut edes vettä keittää, sekin meni väärin (kansi joko piti olla päällä, tai sitten ei). Astianpesukoneen täyttäminen oli tehtävä juuri niin kuin hänen kotonaan oli tehty, kaikki muu oli väärin. Ruohonleikkuu meni väärin. Lumenkolaus meni väärin. Autolla ajo meni väärin, olisi pitänyt ajaa toista reittiä. Auton pakkaus väärin. Lapsen pukeminen väärin. Siivous väärin. Pyykin pesu aina väärin. Pyykin ripustaminen narulle väärin. Remonttihommista ei tullut juuri kommenttia, mutta ei kehujakaan. Tsemppiä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Naiset täällä antaa alapeukkua kun tunnistaa itsensä. Mulla oli täsmälleen sama juttu, lopulta en kestänyt enää ja tuli ero. En osannut edes vettä keittää, sekin meni väärin (kansi joko piti olla päällä, tai sitten ei). Astianpesukoneen täyttäminen oli tehtävä juuri niin kuin hänen kotonaan oli tehty, kaikki muu oli väärin. Ruohonleikkuu meni väärin. Lumenkolaus meni väärin. Autolla ajo meni väärin, olisi pitänyt ajaa toista reittiä. Auton pakkaus väärin. Lapsen pukeminen väärin. Siivous väärin. Pyykin pesu aina väärin. Pyykin ripustaminen narulle väärin. Remonttihommista ei tullut juuri kommenttia, mutta ei kehujakaan. Tsemppiä sinulle!

Täällä myös sama. Meillä vielä rouvan tyylinä oli tulla arvostelemaan kesken työn kun esimerkiksi remontoin taloa. Useammastakin remontista vcalitus on jatkunut siihen saakka että joku ulkopuolinen (esim. appi tai anoppi) on sanonut että onpa hyvin tehty tai onpa siisti. Sitten menee hiljaiseksi. Nykyään olen sitten vähentänyt selvästi näiden tekemistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Naiset täällä antaa alapeukkua kun tunnistaa itsensä. Mulla oli täsmälleen sama juttu, lopulta en kestänyt enää ja tuli ero. En osannut edes vettä keittää, sekin meni väärin (kansi joko piti olla päällä, tai sitten ei). Astianpesukoneen täyttäminen oli tehtävä juuri niin kuin hänen kotonaan oli tehty, kaikki muu oli väärin. Ruohonleikkuu meni väärin. Lumenkolaus meni väärin. Autolla ajo meni väärin, olisi pitänyt ajaa toista reittiä. Auton pakkaus väärin. Lapsen pukeminen väärin. Siivous väärin. Pyykin pesu aina väärin. Pyykin ripustaminen narulle väärin. Remonttihommista ei tullut juuri kommenttia, mutta ei kehujakaan. Tsemppiä sinulle!

Jumalaauta että on tossua ja passiivisaggressiivisia "miehiä". Miehimyksiä ennemminkin. Jos mun mies ois noin neiti, niin nakkaisin kiertoon tossuilemaan jollekin toiselle. Aivan typerää ja tosiaankin lapsellista jättää omat hommat tekemättä, ja sälyttää kaikki lapsen lailla äidin vastuulle. Nyt tiedän mistä näitä tossuja oikein lisääntyy!

Mä voin sanoa mun miehelle että mitä sä valutat sitä vettä turhaan(maksetaan laskut puoliksi), tai että älä pese villavaatteita ysikympissä, eikä hän ala hautoa kostoa ja kaunaa, vaan tietenkin katsoo ettei pilaa vaatteita pesemällä liian kuumassa, tai laittaa hanan kiinni.

Sen sijaan jos menisin laittelemaan hanaa kiinni kesken hänen tiskaamisen, niin minut luultavasti kannettaisiin pois keittiöstä. Jos jatkaisin vittuilua, niin kannettaisiin sänkyyn asti, pantaisiin  kunnolla, ja sen jälkeen ei olisi mitään asiaa puuttua tiskaamiseen.

Tommoset neitimiehimykset ei tarttis naista ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Meillä vuosien haaste ollut miehen vastuuntunnottomuus liittyen kotiasioihin. Tämä ilmenee lähinnä siinä, ettei mies koe tarpeelliseksi saada valmiiksi talon keskeneräisiä osia, olla perillä raha-asioista tai lasten koulu- tms asioista. Yhden lapsen yhden harrastuksen hän kokee omakseen, koska on siinä itsekin mukana.

Työnsä hän myös hoitaa käsittääkseni tunnollisesti, joten mikään syrjäytynyt jamppa hän ei ole.

Hän kokee myös suurta osallistumisen, ja myös vetovastuun tarvetta erilaisista kodin ulkopuolisista asioista. Hän on aina valmis jeesaamaan, jos joku kaveri/naapuri/tuttava pyytää apua. Hän myös itse kehittää erilaisia projekteja tehtäväkseen, mutta nekin yleensä hyödyttävät muita kuin perheenjäseniään.

Itse olen tilanteeseen loppu, ollut jo monta vuotta. Asiasta on keskusteltu vuosia, aina silloin tällöin. Alkuun hän sanoi syyksi, ettei kiinnosta mitään tehdä, kun minä vain nalkutan ja vaadin kaikkea. Lopetin nalkuttamisen. Tämän jälkeen ehkä noin pari kertaa vuodessa olen ottanyt asian puheeksi. Aina hän sen ymmärtää ja aina hän sanoo, että kyllä pitää alkaa asioita hoitamaan. Mutta mikään ei ikinä muutu!

Itse en halua elää parisuhteessa, jossa koen, että olen yksin huolien kanssa, ettei toinen kanna vastuutaan. Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Olen uupunut, myös työkykyni ja sitä kautta työpaikkani alkaa olla uhattuna. Kaikki heijastuu lapsiin.

Eroa en haluaisi, meillä on paljon hyvää pitkässä historiassa ja edelleenkin. Mutta kun tilanne on tämä, voinko antaa sen viedä terveyteni, työpaikkani, ehkä luottotietoni ja myös lasten hyvinvoinnin?

Eroprosessiinkaan en millään jaksaisi ryhtyä.

Onko joku teistä saanut tällaisen tilanteen ratkaistua?

Meillä täsmälleen sama tilanne. Nalkutin aikani ja otin eron. Mies riisti itseltään hengen.

Rakastuin uudelleen ja täytyy todeta että kuollut ex olikin täysi helmi.

En vain nähnyt niitä hyviä puolia. Aika pienistä otin eron ja mies masentui ja riisti itseltään traagisesti hengen. Olin hölmö kolmekymppinen, lapsi vasta itsekin.

Voisimpa perua kaiken ennalleen. Ap lopeta täydellisyyden tavoittelu ja yritä nauttia siitä mitä jo on.

Elämä on jo puolessa välissä ja alle puolet ehkä jäljellä. Pian tulee kuolema.

Enää ei vaihdeta uuteen vaan nyt soudetaan risasella loppuun asti. Muuten soudat yksin.

Exäsi teki oman ratkaisunsa ja valitsi kuoleman. Hänen itsemurhansa ei ole sinun vastuullasi. Turhaan syyttelet itseäsi. Vielä turhempaa on syyllistää ap:tai. Jos hänen miehensä yhtäkkiä heittäytyisi itsetuhoiseksi, se olisi yksinomaan hänen päätöksensä. Tätä kuitenkin epäilen. Miejenhän mielestä kaikki on kunnossa. Enemmän olen huolissani ap:n jaksamisesta. Eroa moisesta heinäsirkasta, kun vielä jaksat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Naiset täällä antaa alapeukkua kun tunnistaa itsensä. Mulla oli täsmälleen sama juttu, lopulta en kestänyt enää ja tuli ero. En osannut edes vettä keittää, sekin meni väärin (kansi joko piti olla päällä, tai sitten ei). Astianpesukoneen täyttäminen oli tehtävä juuri niin kuin hänen kotonaan oli tehty, kaikki muu oli väärin. Ruohonleikkuu meni väärin. Lumenkolaus meni väärin. Autolla ajo meni väärin, olisi pitänyt ajaa toista reittiä. Auton pakkaus väärin. Lapsen pukeminen väärin. Siivous väärin. Pyykin pesu aina väärin. Pyykin ripustaminen narulle väärin. Remonttihommista ei tullut juuri kommenttia, mutta ei kehujakaan. Tsemppiä sinulle!

Jumalaauta että on tossua ja passiivisaggressiivisia "miehiä". Miehimyksiä ennemminkin. Jos mun mies ois noin neiti, niin nakkaisin kiertoon tossuilemaan jollekin toiselle. Aivan typerää ja tosiaankin lapsellista jättää omat hommat tekemättä, ja sälyttää kaikki lapsen lailla äidin vastuulle. Nyt tiedän mistä näitä tossuja oikein lisääntyy!

Mä voin sanoa mun miehelle että mitä sä valutat sitä vettä turhaan(maksetaan laskut puoliksi), tai että älä pese villavaatteita ysikympissä, eikä hän ala hautoa kostoa ja kaunaa, vaan tietenkin katsoo ettei pilaa vaatteita pesemällä liian kuumassa, tai laittaa hanan kiinni.

Sen sijaan jos menisin laittelemaan hanaa kiinni kesken hänen tiskaamisen, niin minut luultavasti kannettaisiin pois keittiöstä. Jos jatkaisin vittuilua, niin kannettaisiin sänkyyn asti, pantaisiin  kunnolla, ja sen jälkeen ei olisi mitään asiaa puuttua tiskaamiseen.

Tommoset neitimiehimykset ei tarttis naista ollenkaan.

Kuka täällä mistään kostosta on puhunut?? Ja päinvastoin ongelmana oli se että mies ei ole tarpeeksi tossun alla, vaan sillä on myös oma tahto. Se että sinulla on raiskausfantasioita, on taas toinen juttu. En tiedä sääkinkö enemmän miestäsi vai sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Naiset täällä antaa alapeukkua kun tunnistaa itsensä. Mulla oli täsmälleen sama juttu, lopulta en kestänyt enää ja tuli ero. En osannut edes vettä keittää, sekin meni väärin (kansi joko piti olla päällä, tai sitten ei). Astianpesukoneen täyttäminen oli tehtävä juuri niin kuin hänen kotonaan oli tehty, kaikki muu oli väärin. Ruohonleikkuu meni väärin. Lumenkolaus meni väärin. Autolla ajo meni väärin, olisi pitänyt ajaa toista reittiä. Auton pakkaus väärin. Lapsen pukeminen väärin. Siivous väärin. Pyykin pesu aina väärin. Pyykin ripustaminen narulle väärin. Remonttihommista ei tullut juuri kommenttia, mutta ei kehujakaan. Tsemppiä sinulle!

Jumalaauta että on tossua ja passiivisaggressiivisia "miehiä". Miehimyksiä ennemminkin. Jos mun mies ois noin neiti, niin nakkaisin kiertoon tossuilemaan jollekin toiselle. Aivan typerää ja tosiaankin lapsellista jättää omat hommat tekemättä, ja sälyttää kaikki lapsen lailla äidin vastuulle. Nyt tiedän mistä näitä tossuja oikein lisääntyy!

Mä voin sanoa mun miehelle että mitä sä valutat sitä vettä turhaan(maksetaan laskut puoliksi), tai että älä pese villavaatteita ysikympissä, eikä hän ala hautoa kostoa ja kaunaa, vaan tietenkin katsoo ettei pilaa vaatteita pesemällä liian kuumassa, tai laittaa hanan kiinni.

Sen sijaan jos menisin laittelemaan hanaa kiinni kesken hänen tiskaamisen, niin minut luultavasti kannettaisiin pois keittiöstä. Jos jatkaisin vittuilua, niin kannettaisiin sänkyyn asti, pantaisiin  kunnolla, ja sen jälkeen ei olisi mitään asiaa puuttua tiskaamiseen.

Tommoset neitimiehimykset ei tarttis naista ollenkaan.

Kuka täällä mistään kostosta on puhunut?? Ja päinvastoin ongelmana oli se että mies ei ole tarpeeksi tossun alla, vaan sillä on myös oma tahto. Se että sinulla on raiskausfantasioita, on taas toinen juttu. En tiedä sääkinkö enemmän miestäsi vai sinua.

Sinä itse aloit fantasioimaan raiskauskista, eli ei tarvitse minun suuhuni laittaa sellaisia sanoja.  Passiivisagressiivisuus on kostoa, itketti se sinua tai ei! Miehen pitää olla mies, eikä mikkihiiri. Onneksi sinulla on vielä mahdollisuus kasvaa mikkihiirestä mieheksi seuraavassa suhteessa. Sillä on kunnioitus, joka sen ansaitsee, ei sillä joka korvat luimussa jättää hommansa tekemättä.

Omaa tahtoako se onkin, että suistaa itse omalta osaltaan suhteen tuhoon, vaikka voisi pienillä teoilla sen pelastaa, ja näyttää sille  vaimolle mihin asioihin on sopivaa puuttua ja mihin ei. Niinhän se vaimokin tekee.

Samaa mieltä. Akka pitä laittaa välillä kontilleen.