Mies ei ota vastuuta - onko muuta ratkaisua kuin ero?

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Meillä vuosien haaste ollut miehen vastuuntunnottomuus liittyen kotiasioihin. Tämä ilmenee lähinnä siinä, ettei mies koe tarpeelliseksi saada valmiiksi talon keskeneräisiä osia, olla perillä raha-asioista tai lasten koulu- tms asioista. Yhden lapsen yhden harrastuksen hän kokee omakseen, koska on siinä itsekin mukana.

Työnsä hän myös hoitaa käsittääkseni tunnollisesti, joten mikään syrjäytynyt jamppa hän ei ole.

Hän kokee myös suurta osallistumisen, ja myös vetovastuun tarvetta erilaisista kodin ulkopuolisista asioista. Hän on aina valmis jeesaamaan, jos joku kaveri/naapuri/tuttava pyytää apua. Hän myös itse kehittää erilaisia projekteja tehtäväkseen, mutta nekin yleensä hyödyttävät muita kuin perheenjäseniään.

Itse olen tilanteeseen loppu, ollut jo monta vuotta. Asiasta on keskusteltu vuosia, aina silloin tällöin. Alkuun hän sanoi syyksi, ettei kiinnosta mitään tehdä, kun minä vain nalkutan ja vaadin kaikkea. Lopetin nalkuttamisen. Tämän jälkeen ehkä noin pari kertaa vuodessa olen ottanyt asian puheeksi. Aina hän sen ymmärtää ja aina hän sanoo, että kyllä pitää alkaa asioita hoitamaan. Mutta mikään ei ikinä muutu!

Itse en halua elää parisuhteessa, jossa koen, että olen yksin huolien kanssa, ettei toinen kanna vastuutaan. Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Olen uupunut, myös työkykyni ja sitä kautta työpaikkani alkaa olla uhattuna. Kaikki heijastuu lapsiin.

Eroa en haluaisi, meillä on paljon hyvää pitkässä historiassa ja edelleenkin. Mutta kun tilanne on tämä, voinko antaa sen viedä terveyteni, työpaikkani, ehkä luottotietoni ja myös lasten hyvinvoinnin?

Eroprosessiinkaan en millään jaksaisi ryhtyä.

Onko joku teistä saanut tällaisen tilanteen ratkaistua?

Meillä täsmälleen sama tilanne. Nalkutin aikani ja otin eron. Mies riisti itseltään hengen.

Rakastuin uudelleen ja täytyy todeta että kuollut ex olikin täysi helmi.

En vain nähnyt niitä hyviä puolia. Aika pienistä otin eron ja mies masentui ja riisti itseltään traagisesti hengen. Olin hölmö kolmekymppinen, lapsi vasta itsekin.

Voisimpa perua kaiken ennalleen. Ap lopeta täydellisyyden tavoittelu ja yritä nauttia siitä mitä jo on.

Elämä on jo puolessa välissä ja alle puolet ehkä jäljellä. Pian tulee kuolema.

Enää ei vaihdeta uuteen vaan nyt soudetaan risasella loppuun asti. Muuten soudat yksin.

Näen kyllä, todellakin, hänen hyvät puolensa. Jos en näkisi, olisin eronnut luultavasti jo v. 2011. Kyse on siitä, että en PYSTY elämään näin ja nyt vuosien mittaan se on nähty, olen sairastuttanut itseni tässä ristiriitaisuudessa ja asioiden hoitamattomuudessa.

En todellakaan kuvittele, että löytäisin parempaa miestä. Mutta olisin todella helpottunut, iso taakka pois harteilta, jos minulla olisi edes tunne, että elämäni (talousasiat ja asioiden hoito) on hallussani. Nyt ei ole, ja se ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaanko rakennusluvan jatkoaikaa haettaessa molempien allekirjoitus? Jos tarvitaan, sanoisin miehelle, että en aio allekirjoittaa jatkoaikahakemusta eli jos talo ei ole siihen mennessä lopputarkastuskunnossa, laitetaan koko paska myyntiin ja lusikat jakoon.

En tiedä, mutta tilanne on se, että aikaraja meni jo vuosia sitten eikä mitään jatkoaikaa edes haettu, koska miehen mielestä "Äh, semmosia tartte". Eli se vastuuntunto, ja asioiden hoito, jota peräänkuulutan... Ja josta siis olen ollut vuosia nalkuttamatta ja antanut periksi ja antanut hänen hoitaa tavallaan... riitelemättä.

Luottotiedottomana mies laskee, että niin kauan kuin taloa ei saa myyntiin, sinä et voi erota. Miehellä ei siis ole mitään syytä hoitaa asioita, koska silloin sulla olisi vaihtoehto. Miehellä ei ole kuin sinä, koska luottotiedottomana on vaikea saada edes vuokra-asuntoa. Nykytilanne on siis miehellesi paras mahdollinen. Olet aika pahassa nalkissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaanko rakennusluvan jatkoaikaa haettaessa molempien allekirjoitus? Jos tarvitaan, sanoisin miehelle, että en aio allekirjoittaa jatkoaikahakemusta eli jos talo ei ole siihen mennessä lopputarkastuskunnossa, laitetaan koko paska myyntiin ja lusikat jakoon.

En tiedä, mutta tilanne on se, että aikaraja meni jo vuosia sitten eikä mitään jatkoaikaa edes haettu, koska miehen mielestä "Äh, semmosia tartte". Eli se vastuuntunto, ja asioiden hoito, jota peräänkuulutan... Ja josta siis olen ollut vuosia nalkuttamatta ja antanut periksi ja antanut hänen hoitaa tavallaan... riitelemättä.

Luottotiedottomana mies laskee, että niin kauan kuin taloa ei saa myyntiin, sinä et voi erota. Miehellä ei siis ole mitään syytä hoitaa asioita, koska silloin sulla olisi vaihtoehto. Miehellä ei ole kuin sinä, koska luottotiedottomana on vaikea saada edes vuokra-asuntoa. Nykytilanne on siis miehellesi paras mahdollinen. Olet aika pahassa nalkissa.

Välillä tuntuu, että mies todella ajattelee näin. Ja välillä tuntuu tosiaan siltä, että olenkin nalkissa. Mutta pääsisinhän minä lähtemään. En vain saisi sitten juurikaan pääomaa mukaani.

Kuulostaa aivan omalta elämältäni. Aivan samaa sietänyt 16v.

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä ininää.

Samaan aikaan maailmalla kuolee lapsia tauteihin ja nälkään niin ap inisee että hänen miehensä on paska ja ei voi jättää koska ei löydä parempaakaan yhyy.

Nyt jumalauta lopetat sen ininän ja keskityt hoitamaan elämäs kuntoon. Ajattele niitä lapsia jotka kituu ja sä uliset jotain turhaa.

Miten tämä liittyy kuoleviin lapsiin? Haetaan maailman suurin ongelma, niin muita ongelmia ei enää ole?

En ole inissyt, ahdistuksissani puran asiaani, jotta jäsentäisin ajatukseni. Voin kyllä erota, jos niin päätän. Uutta miestä en ole haluamassa enkä etsimässä eikä se liity siihen eroanko vaiko en. Jos eroan, tapahtuu se ihan eri syistä kuin siitä, että löytäisin paremman miehen.

Maailman kuolevien lasten lisäksi on tässä ajateltavana useampi omakin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Siis...mies ei remontoi, ole perillä lasten kouluasioista eikä murehdi raha-asioista? Jos käy töissä ja kuitenkin osallistuu perhe-elämään niin en näkisi näitä ihan niin painavina juttuina.

Oma mieheni aivan samanlainen mutta arvostan tapaansa olla stressaamatta liikaa rahasta jollei mahdollisuutta saada lisätuloja ole näkyvissä. Meillä tosin tuon ohella on henkinen väkivalta ja uskottomuus jotka saavat minut harkitsemaan eroa mutta ilman niitä elämä miehen kanssa olisi hyvää.

Voi hyvä luoja miten vähään te jotkut tyydytte. Ihan tosissaan ihmettelen

Nyt ap hoidat rempan loppuun ja lopputarkastuksen tehdyksi. Rahalla, jos ei muu auta. Sit on yksi murhe vähemmän ja pääset miettiin mitä elämältä haluat. Ehkä mieskin havahtuu kun huomaa että asiat muuttuvat, tarttui hän niihin tai ei. Ja joo, aika isoja ongelmia on, ei ne nälkää näkevät lapset pelastu vaikka jättäisit viestit kirjoittamatta. Voimia

Ap ryhtyy suunnittelemaan elämää ilman miestä. Tuollaisen miehen varaan on turha enää laskea. Pelastautui, kun vielä voit.

Ap, ero on stressaavaa ja pelottavaa, mutta kohdallasi varmasti vapauttavaa.

Sanoit(? vai oliko joku muu?), että olet myös ehdottanut erilleen muuttamista määräajaksi, mutta mies ei suostu. Tämä on kuitenkin sellainen päätös, jonka sinä voit myös tehdä viime kädessä omavaltaisesti, jos mies ei kerta kaikkiaan yhteistyöhön pysty, ja jos ainoat muut vaihtoehdot ovat ero tai sinun lopullinen romahtamisesi.

Ilmoitat, että rakastat edelleen, mutta nykytilanne vain on täysin kestämätön, ja ainoa vaihtoehto eron lisäksi on ottaa aikalisä yhteiselosta. Se voi olla miehelle kova sokki, ja hän luultavasti aluksi joko vastustaa muutosta tai sulkeutuu ja ottaa sen suorana eropäätöksenä. Jos kuitenkin pidät pintasi mutta toisaalta pyydät häntä mukaan purkamaan tilannetta vaikka pariterapiassa, niin saattaa olla, että alkujärkytyksen jälkeen vielä löydätte yhteisymmärryksen. Ehkä voitte sitten jatkaa suhdetta jossakin muodossa, tai ainakin erota paremmin.

Voimia, toivottavasti olosi kohenee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luitkohan ollenkaan aloitusta? Kyllä, käyn töissä ja sen lisäksi huolehdin kaikista juoksevista asioista.

Talon keskeneräisillä osilla tarkoitan sellaisia, että esim lopputarkastus saataisi joskus tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten. Tapetoida osaan itsekin ja sitä olen myös tehnyt. Montaa muutakin varmaan osaisin, mutta mies on luvannut hoitaa, joten odotan häneltä myös sanojen mittaisuutta.

Talo on  kesken, koska teillä on menossa valtataistelu. Ongelma siis ei ole niinkään talon keskeneräisyys vaan että mies ei pidä lupauksiaan. Ymmärrän ärsytyksen, mutta mä tekisin itse loppuun sen mitä osaisin, ja loput palkkaisin remonttifirman tekemään. Sen jälkeen harkitsisin vakavasti avioeroa. Talon kun saa paremmin myytyä valmiina kuin keskeneräisenä.

Mikä valtataistelu tässä enää on? Ymmärsin, että oli ehkä alkujaan, mutta mielestäni se loppui v. 2014 paikkeilla, kun luovutin "nalkuttamisesta".

Ennen oli kyse siitä, että remontti tulisi tehtyä valmiiksi. Nyt tuolla ei ole enää väliä vaan väliä on sillä, kuka sen tekee: mies, joka on luvannut tehdä, vai sinä, joka voisit tehdä, mutta et tee, koska mies on luvannut tehdä. Lopputulos eli remontin valmistuminen on muuttunut epäoleelliseksi asiaksi ja kuka tekee, on muuttunut oleelliseksi asiaksi. Tämä on valtataistelua. 

Väärin. Minä en ko. hommia osaa tehdä. Ne oli silloin miehen hommia, ja sitä ne ovat edelleen. Itselläni ei myöskään ole voimavaroja niiden tekemisten opetteluun.

Alkujaan meillä oli selkeä työnjako jo ennen kuin rakentamisesta oli päätetty. Rakentaminen oli miehen aloite, halu ja ptojekti, ei minun. Ilmoitin jo silloin, että minulla ei ole siihen kiinnostusta. Lupasin kyllä hoitaa KAIKEN muun, jos hän vain jaksaa rakentaa. Ja hoidin. Ja hoidin edelleen, vaikka hän ei enää rakentanutkaan. Ja hoidan tänä päivänäkin, paitsi ne mihin lupasin pariterapiassa olla puuttumatta ja ne mitkä on uupumuksen myötä ollut pakko jättää pois.

Ainoa valtataistelu tässä lienee se, että voiko mies jatkaa tuolla tavalla loputtomiin vai lähdenkö minä. Erolla en kyllä haluaisi alkaa "uhkailemaan", ja sitähän se on, jos hänelle kerron, että tätäkin vaihtoehtoa nyt olen miettinyt...

Okei, tuolla mihin alunperin kommentoin, sanoit kuitenkin :"Tapetoida osaan itsekin ja sitä olen myös tehnyt. Montaa muutakin varmaan osaisin, mutta mies on luvannut hoitaa, joten odotan häneltä myös sanojen mittaisuutta." Siitä päättelin, että osan hommista voisit tehdä itsekin. 

Onko talo sinun vai miehen? Vai molempien? Entä laina? Miehellä lainaa, sulla lainaa, molemmilla lainaa vai - pahin skenaario - yhteistä lainaa? Koska taloon ei ole tehty lopputarkastusta, sitä ei todennäköisesti saa myytyä eikä ainakaan kovin nopeasti. Onko sulla niin paljon rahaa, että pystyisit eron jälkeen maksamaan sekä talolainaasi että uutta lainaa/vuokraa asunnosta, jossa lasten kanssa asuisit? Jos teillä on yhteinen laina ja mies on raha-asioiden suhteen täysi huithapeli, koko laina saattaa erossa kaatua sun maksettavaksesi. Jos miehesi on jo nyt ulosotossa ja luottotiedoton, olisiko hänellä eron jälkeen senkään vertaa halua huolehtia raha-asioista ja erityisesti yhteisestä lainastanne? Tuskin. Ja nyt tuli mieleeni, että voisiko olla mahdollista, ettei mies oikeastaan halua taloa valmiiksi, koska silloin sun olisi helpompaa erota, koska talon saisi helpommin myyntiin? 

Aiemmin (en tässä lainaamassani osassa) ehdotin, että tavalla tai toisella hoidat talon valmiiksi niin, että lopputarkastus on mahdollista tehdä, ja sen jälkeen sinuna vakavasti harkitsisin eroa. 

Ok. Oioin ehkä vastauksessani. Tapetointiin viittasin, kun joku kysyi onko kyse siitä, että haluaisin uudet tapetit tms. Ja siitä siis ei ole kyse. Ja tosiaan, tekenättömät työt ovat "miehen" ja haluaisin, että hän niistä ottaisi vastuun, kun niin on sovittu. Sopimuksissa pysyminen on mielestäni myös yksi oleellinen asia parisuhteessa. On varmaan useita asioita, joita voisin opetella tekemään, mutta voimavarat ei siihen riitä. En tiedä riittäisikö taitokaan. Miehellä se taito on, ja sillä taidolla nuo jutut kaikkineen eivät olisi edes mahdoton puserrus.

Ja ennen kaikkea se ei ole se suurin juttu. Suurin ongelma on nuo raha-asiat, joiden vuoksi stressaan ja pelkään joka h*tin päivä, viikko ja kuukausi. Talo on mikä on, ei sitä päivittäin, eikä viikottainkaan tarvitse pelätä.

Ja kyllä, olen miettinyt, että tekeekö hän tämän tahallaan, jotta taloa ei kannata myydä tai jotta minä en lähde. Olen sitäkin joskus kysynytkin. Kieltää, että näin olisi.

Ja kyllä, laina on valitettavasti yhteinen. Talon myynnillä se saataisi katettua, onneksi ettei velkaa jäisi, mutta ei siitä kyllä mitään käteenkään jäisi, minullekaan, kun joutuisin hänelle maksamaan tasinkoa.

Pelkään sitäkin milloin tulee ilmoitus pakkomyynnistä.

Mutta joidenkin kommenttien perusteella hysteerinä steessaavana pikkurouvana, en saisi siitäkään asiasta ahdistua, vaan pitäisi vain hakeutua terapiaan....

Eka kommenttini aloitukseesi oli jo nro 12, jossa ehdotin heti omia tilejä ja omia rahoja. On tärkeää, että et anna miehen ajaa sua sellaisiin taloudellisiin vaikeuksiin, joista ei ole paluuta. Jos menetät terveytesi ja taloutesi on huteralla pohjalla, on 99%:n varmaa, että myös taloutesi kaatuu. 

Monet välittäjät eivät ota edes myyntiin taloa, josta puuttuu lopputarkastus. Ja nykyisin ollaan niin tarkkoja kuluttajinakin, että yhä harvempi haluaa ostaa talon - ainakaan käypään hintaan - josta puuttuu loppukartoitus. Sulla nyt pahin skenaario on, että menetät terveytesi ennenkuin taloa saadaan edes myyntiin/myytyä. Laskupino ei pienene, jos joudut jäämään pitkälle sairaslomalle. Vain tulosi laskevat, jos saikusta tulee niin pitkä, että Kela alkaa maksaa sulle. Tämän vuoksi mun mielestä tärkeintä juuri nyt ja tässä olisi, että talo saadaan siihen kuntoon, että lopputarkastus on tehty. Koska sä olet oikeasti pahassa pulassa, jos sulla menee terveys ja/tai tulee ero eikä talo mene kaupaksi. 

Näinhän se on, ja tätä olen paljon pohtinut, ja tämä(kin) asia nimenomaan ahdistaa.

Eri tilit meillä on, periaatteessa siis eri rahatkin, mutta se ei tässä tapauksessa paljon auta, kun talousasioista pitäisi sopia yhdessä eikä niin tehdä. Kun talous on kuralla, rahat tiukilla ja ulosottoon maksuja, pitäisi mielestäni olla jokin _suunnitelma_ miten asia hoidetaan ja edes karkea laskelma mihin rahat riittävät. Mutta tällaista on mahdoton tässä parisuhteessa tehdä. Itse tingin jo lähes kaikesta mistä voin (en harrasta mitään maksullista, yli 2v olen ollut ostamatta itselleni juuri mitään, ostan ja myyn kirppareilla, katson elintarvikkeiden hintoja tarkkaan jne jne), mutta toinen vain ostaa, jos on päättänyt, että jotain tarvitaan. Eikä kelpaa edes edullisemmasta päästä uutena, vaan pitää olla "kunnollinen", vaikka puhuttaisi vain 8-vuotiaan lapsen harrastusvälineistä. Käytettynä ei voi ostaa (vaikka olisi saatavilla), koska eivät ole hyviä... huoh.

Meillä oli aika tarkkaan tuollainen tilanne ja säästin kaikessa vuosia. Palautin jopa lasten koulukuvia kun ei muka ollut sitä viittäkymppiä. Mies senkun tuhlasi, osti kaikenlaista uutena ja puhui minua ympäri osamaksuihin ja kaikki laskut maksettiin myöhässä, mutta ennen ulosottoa kuitenkin. Kamala tilanne. Lopulta mies iski toisen naisen, otti keskeneräisen talon velkoineen itselleen ja minä jatkoin yksin lasten kanssa. Elatusapua en saa koska hänellä ahdinko jatkuu. Minun talouteeni ei todellakaan tule maksumuistutuksia tms. Paremmin menee nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaanko rakennusluvan jatkoaikaa haettaessa molempien allekirjoitus? Jos tarvitaan, sanoisin miehelle, että en aio allekirjoittaa jatkoaikahakemusta eli jos talo ei ole siihen mennessä lopputarkastuskunnossa, laitetaan koko paska myyntiin ja lusikat jakoon.

En tiedä, mutta tilanne on se, että aikaraja meni jo vuosia sitten eikä mitään jatkoaikaa edes haettu, koska miehen mielestä "Äh, semmosia tartte". Eli se vastuuntunto, ja asioiden hoito, jota peräänkuulutan... Ja josta siis olen ollut vuosia nalkuttamatta ja antanut periksi ja antanut hänen hoitaa tavallaan... riitelemättä.

Luottotiedottomana mies laskee, että niin kauan kuin taloa ei saa myyntiin, sinä et voi erota. Miehellä ei siis ole mitään syytä hoitaa asioita, koska silloin sulla olisi vaihtoehto. Miehellä ei ole kuin sinä, koska luottotiedottomana on vaikea saada edes vuokra-asuntoa. Nykytilanne on siis miehellesi paras mahdollinen. Olet aika pahassa nalkissa.

Välillä tuntuu, että mies todella ajattelee näin. Ja välillä tuntuu tosiaan siltä, että olenkin nalkissa. Mutta pääsisinhän minä lähtemään. En vain saisi sitten juurikaan pääomaa mukaani.

Pääsisitkö? Oikeasti? Onko sulla tosiaan nyt rahaa maksaa muutto ja parin kuukauden takuuvuokra? Ja sen jälkeen joka kuukausi vuokra ja muut pakolliset laskut lastesi kanssa ja lisäksi maksat tästä vanhasta asunnosta asuntolainaa, siihen asti, että talo on saatu myytyä (ja tähän voi mennä vuosia, jos ette myy ihan pilkkahintaan tuon keskeneräisyyden ja  lopputarkastustodistuksen puuttumisen vuoksi)? Oletko laskenut, minkä verran voisit saada asumistukea? Nimittän on hyvin mahdollista, että et yhtään. Toimeentulotukea et tietenkään tulisi saamaan, siihen sulla on satavarmasti liian suuret tulot. Ja kun vielä muistat, että koska teillä on yhteinen laina, miehesi voi yksinkertaisesti vain päättää lakata maksamasta lainaa ja koko laina kaatuu sun niskaasi. Miehesihän on jo valmiiksi ulosotossa ja luottotiedoton, joten mitä intressejä hänellä olisi eron jälkeen maksaa senttiäkään koko  talosta?

Jos olisin sinä, miettisin, onko mulla ketään tuttuja, jotka voisivat tulla auttamaan talon viimeistelyssä. Jos ei ole, selvittäisin, mitä ammattilaisen palkkaaminen maksaa. Selvittäisin, voisinko saada pankista lisää lainaa sen verran. En siis vielä ottaisi lainaa enkä palkkaisi tekijöitä, mutta selvittäisin, millaisesta investoinnista olisi kyse. Sitten selvittäisin tuon alueen talojen viimeiaikaiset myyntihinnat ja selvittäisin, ottaako joku myyntiin taloa, joka on kesken. Tiedustelisin myyntiaikoja jne. Muistathan, että jos eroat, miehesi ei ole  mikään pakko suostua ihan mihin myyntihintaan tahansa eikä myöskään välttämättä suostu pankkikaan. Eli sulla on paljon selvitettäviä asioita ennenkuin pystyt edes laskemaan, paljonko ero tulee sulle maksamaan. 

Sinulla on ap kaksi vaihtoehtoa

1. Yrität puhua miehellesi, ettei homma toimi, jos mies ei yhtään ota osaa vastuusta kannettavakseen. Että edessänne on todennäköisesti ero, jos mitään muutoksia ei oikeasti tapahdu.

2. Eroat, ja ylimääräinen painolasti on poissa niskoiltasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aikalailla samantyyppinen tilanne. Mies einole aloitteellinen missään asiassa. Siitä automaattisesti seuraa se, että minun pitää ottaa asiat puheeksi, suunnitella ja huolehtia niiden etenemisestä. Joka asiassa. Mies aloitti alan asiantuntijana ison ja kalliin talon rakentamisen jo lähes kymmenen vuotta sitten. Talon eteen hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitään moneen vuoteen. Joudun jatkuvasti ottamaan puheeksi rakentamisasiat, mitään ei tapahdu ja talo on aivan kesken. Sen takia ollaan taloudellisesti pinteessä, rahat ei riitä. Kädestä suuhun mennään. Mies vain on, en tiedä tuleeko hänellä edes mieleen, että jotain pitäisi tehdä talon eteenkin joskus. Lapsen asiat on kaikki minun vastuulla. Mies kyllä leikkii ja on lapsen kanssa, mutta vastuu lapsen asioista ja niiden muistaminen ja hoitaminen on minun muistin varassa. Yritän päästä urallani eteenpäin, jotta taloustilanne kohentuisi ja tienaan nyt jo yli tonnin enemmän kuussa kuin mies. Olen yrittänyt puhua miehelle, että pitäisikö hänenkin miettiä, miten voisi saada tulojaan ylemmän, kouluttautuen esim., mutta mitään ei tapahdu senkään suhteen. Kun puhun asioista, mies hermostuu tai itkee, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Kotitöissä auttaa myös ja tekee, kun käsketään, mutta oma-alotteisuutta ei ole siinäkään yhtään. Ikinä hänellä ei tule mieleen lähteä kauppaan tai imuroida eikä mitään muutakaan. Haluaisin jutella asiasta niin, että joku kolmas henkilö olisi paikalla, joka asiantuntija vaikka. Kahdestaan siitä ei tule mitään muuta kuin riitaa. Oletko ajatellut jonkun asiantuntujan puoleen kääntymistä?

Miehesi on varmasti henkisesti lukkiutunut tuollaisessa hankalassa tilanteessa ja odottaa ulkopuolista sysäystä tilanteen ratkaisijaksi. Lienee turha sanoa, että ainoa todennäköinen sellainen on lottovoitto ja/tai avioero. En tiedä toisiko kumpikaan onnea teille.

Miehesi käy kuitenkin päivisin töissä? Voi olla, että puhti ei yksinkertaisesti enää riitä päivätyön ja perhe-elämän lisäksi talonrakennukseen. Olisiko mahdollista, että miehen työkaverit voisivat talkoilla auttaa pahimpien pullonkaulojen yli? Tai sitten teidän pyydettävä esim. sukulaisilta apua sen verran, että saatte talon valmiiksi tai edes järkevään myyntikuntoon.

Palkkaa jonkun muun tekemään. Niin minä aina emännälle sanon, kun ei nappaa, ja ei muuten koskaan nappaa. En ymmärrä, miksi pitäisi, kun on varaa maksaa muillekin. No mutta eihän se nyt tietenkään käy.

Aloittajan miehellä ei varmaankaan ole varaa, jos kerran makselee ulosottovelkojansa pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Oot kyllä aika tunnekyvytön tyyppi, jos et osaa avata suutasi ja kertoa, että tuntuu pahalta saada vain negatiivisia kommentteja. Ja keskustella ja hakea ratkaisua, joka tyydyttäisi molempia. Tuollainen passiivis-aggressiivinen "En tee mitään" roska on todella lapsellista. Olet mies-lapsi, säälin vaimoasi. 

Mun mieheni on myös huono ottamaan vastuuta, tosin hyvästä syystä, on sairas ja jäi nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Siltikään ei kieltäydy hoitamasta mitään, kuten AP:n mies tekee (ja on kokemusta myös masennusjaksoista). Yhdessä erittäin rankassa elämänvaiheessa kävin työterveyspsykologilla, joka käski pitämään omat rajat; kun vastuu on vain toisella, on helppoa sairastua vahvuuteen ja pärjätä vielä sittenkin, kun omat voimat ovat jo loppu. Lapsen/lasten kanssa tilannetta ei voi päästää niin pitkälle.

Mulle otti koville päästää lankoja käsistä ja jättää asioita huolehtimatta. Kuitenkin, kun sairaskin mies pystyy hoitamaan tiettyjä, toimintakyvyn mukaisia asioita tahtoessaan, terve pystyy siihen kyllä varmasti. AP:n mies ei vaan tahdo.

Vaikea tilanne, mitään yksinkertaista ratkaisua en osaa minäkään antaa. Pyri kaikin keinoin pitämään huolta omasta jaksamisestasi ja koeta nähdä joka päivä edes jotain ilon aihetta. Yritä luoda hallinnan tunnetta elämään juurikin viestissä nro 116 luetelluilla tavoilla. Selvität, miten talon saisi myyntiin, mitä sen loppuun saaminen maksaisi teetettynä tai vielä parempaa - järjestät talkoot niiden kanssa, joiden projekteissa mies on huidellut. Koita saada miehestä irti miksi on jättänyt asiat levälleen. Kokeile kysellä siitä näkökulmasta, miten voisit auttaa miestä selvittämään rahatilanteensa ja velkojen määrän, miten saisitte yhdessä talon tehtyä loppuun, jne. Miten voisitte ratkaista tilanteen ja mitä vaihtoehtoja teillä on yhdessä. Voi olla, että mies on haukannut liian ison palan purtavaksi ja kun mistään ei näytä tulevan mitään, ei jaksa edes yrittää. Ulospäin koettaa näyttää, että kaikki on kunnossa, suostuu kavereille avuksi eikä myönnä ettei oikeasti ehtisi kun on omatkin hommat kesken, ei ehkä ole lääkärillekään kertonut kaikkea, lapsille hankkii kalliita varusteita peitellessään omaa huonoa rahatilannetta ja ehkä yrittää kompensoida tavaralla sitäkin, ettei ole kantanut vastuuta lapsista. Aseta aikaraja oman jaksamisesikin takia, mihin mennessä tietyt konkreettiset asiat (esim. yhteinen budjetti laadittu) pitää olla tehtynä, ja jos tilanne vain jatkuu, sitten alat valmistella eroa.

Mun kaverilla oli aviomies, joka ei saanut kotona koskaan mitään "miesten töitä"aikaiseksi. Kaveri valitti, että kun miehen olisi pitänyt esim. porata seiniin reikiä, että niihin olisi voinut saada kiinnitettyä jonkinlaiset koukut tauluja varten, niin pora pysyi laatikossa ja taulut maassa, mies ei viitsinyt tehdä niille mitään. Lastenhuoneessa oli sitten joku ihme hyllykkö, mikä olisi pitänyt miehen koota, eikä mies ollut kiinnostunut tästä hommasta pätkääkään. Kaveri sitten kokosi sen itse, kun mies ei auttanut. Kun lapselta hajosi pyörä, lupasi mies korjata, saattoi aloittaa korjaamisen, mutta ei suorittanut sitä koskaan loppuun. Lapsella ei sitten enää ollut ehjää pyörää. Kyseinen aviomies kävi kokoajan töissä. Teki raskasta 3-vuorotyötä, ja tienasi rahaa paljon vaimoaan enemmän. Mies myös teki tavallisia kotitöitä siinä missä vaimokin, eli, mies esim. teki ruokaa, ja siivosi, ja pesi pyykkiä. Vain näissä ns. "miesten töissä" hän oli uskomattoman saamaton.

Kaveri otti siten lopulta avioeron, kun ei kestänyt omasta mielestään saamatonta miestä. Hyvin pian eron jälkeen löytyi uusi ihana rakkaus. Tämän uuden ihanan rakkauden kanssa sitten piti muuttaa yhteen hyvin lyhyellä varoitusajalla. Tämä uusi ihana rakkaus rikkoi minun ja kaverini välit, sillä hän kirjaimellisesti ajoi minut pois. Olin lapseton sinkku, ja sen vuoksi "huonoa seuraa", ja tiedä mihin kiusauksiin olisin (muka) kaveria houkutellut. Kaverin uusi mies kielsi, että hän ei enää saa tavata minua, ja kaveri ilmoitti, että haluaa ainakin "muutaman viikon" tauon, että ei pidä minun mitään yhteyttä. Tähän katkesivat välimme kokonaan hyvin pitkäksi ajaksi.

Tänä päivänä kaveri "piilottelee maan alla". Tämä uusi ihana rakkaus osoittautui täysin vainoharhaiseksi, väkivaltaiseksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi hulluksi, ja kaveri otti hänestä lopulta eron. Kaveri on joutunut eron jälkeen vaihtamaan työpaikkaa ja asuinpaikkaa tämän hullun takia. Meidän välimme ovat parantuneet, vaikkakaan emme enää pahemmin koskaan näe, kun kaveri on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Kaveri katuu verisesti eroavan ensimmäisestä miehestään. After all, tämä ensimmäinen mies ei niin huono mies ollutkaan, vaikka olikin vähän "saamaton"...Monet naiset valittavat niin turhasta, ja eroavat liian kevein perustein. Ei millään pahalla. Sitten myöhemmin kadutaan, ja itketään, ja on jo liian myöhäistä palata entiseen.

turhaavalitusta kirjoitti:

Mun kaverilla oli aviomies, joka ei saanut kotona koskaan mitään "miesten töitä"aikaiseksi. Kaveri valitti, että kun miehen olisi pitänyt esim. porata seiniin reikiä, että niihin olisi voinut saada kiinnitettyä jonkinlaiset koukut tauluja varten, niin pora pysyi laatikossa ja taulut maassa, mies ei viitsinyt tehdä niille mitään. Lastenhuoneessa oli sitten joku ihme hyllykkö, mikä olisi pitänyt miehen koota, eikä mies ollut kiinnostunut tästä hommasta pätkääkään. Kaveri sitten kokosi sen itse, kun mies ei auttanut. Kun lapselta hajosi pyörä, lupasi mies korjata, saattoi aloittaa korjaamisen, mutta ei suorittanut sitä koskaan loppuun. Lapsella ei sitten enää ollut ehjää pyörää. Kyseinen aviomies kävi kokoajan töissä. Teki raskasta 3-vuorotyötä, ja tienasi rahaa paljon vaimoaan enemmän. Mies myös teki tavallisia kotitöitä siinä missä vaimokin, eli, mies esim. teki ruokaa, ja siivosi, ja pesi pyykkiä. Vain näissä ns. "miesten töissä" hän oli uskomattoman saamaton.

Kaveri otti siten lopulta avioeron, kun ei kestänyt omasta mielestään saamatonta miestä. Hyvin pian eron jälkeen löytyi uusi ihana rakkaus. Tämän uuden ihanan rakkauden kanssa sitten piti muuttaa yhteen hyvin lyhyellä varoitusajalla. Tämä uusi ihana rakkaus rikkoi minun ja kaverini välit, sillä hän kirjaimellisesti ajoi minut pois. Olin lapseton sinkku, ja sen vuoksi "huonoa seuraa", ja tiedä mihin kiusauksiin olisin (muka) kaveria houkutellut. Kaverin uusi mies kielsi, että hän ei enää saa tavata minua, ja kaveri ilmoitti, että haluaa ainakin "muutaman viikon" tauon, että ei pidä minun mitään yhteyttä. Tähän katkesivat välimme kokonaan hyvin pitkäksi ajaksi.

Tänä päivänä kaveri "piilottelee maan alla". Tämä uusi ihana rakkaus osoittautui täysin vainoharhaiseksi, väkivaltaiseksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi hulluksi, ja kaveri otti hänestä lopulta eron. Kaveri on joutunut eron jälkeen vaihtamaan työpaikkaa ja asuinpaikkaa tämän hullun takia. Meidän välimme ovat parantuneet, vaikkakaan emme enää pahemmin koskaan näe, kun kaveri on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Kaveri katuu verisesti eroavan ensimmäisestä miehestään. After all, tämä ensimmäinen mies ei niin huono mies ollutkaan, vaikka olikin vähän "saamaton"...Monet naiset valittavat niin turhasta, ja eroavat liian kevein perustein. Ei millään pahalla. Sitten myöhemmin kadutaan, ja itketään, ja on jo liian myöhäistä palata entiseen.

Sun ilmeisesti läheisriippuvainen kaverisi vaihtoi huonon miehen sysipaskaan. Ei se tee siitä huonosta miehestä hyvää.

Minä tein tai lähinnä teetin remontin loppuun, kun vaimo oli jo lähtenyt. Stressi putosi tasolle, jolla pystyin siihen työn, kotitöiden ja rahamurheiden ohella. Kun tein vain itselleni ja lapsille, ei kellään ollut sanomista. Niin kevyttä ja helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,

Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?

Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.

Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?

Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?

Olenko ainut nainen, jonka mielestä tämä ei ole ongelma, kunhan ei matoilla ronttosta likaisilla kengillä? Kyllä minä viitsin lattiat siivota, jos mies saa sähkötyöt tehtyä.

Anna miehen tehdä koko juttunsa alusta loppuun, äläkä mene puuttumaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin joku vahtimassa vieressä rikkalapion kanssa.