Oletteko tavanneet deiteillä miehiä, joilla on tosi heikot sosiaaliset taidot? Mitä asialle voisi tehdä?

Olin kerran treffeillä miehen kanssa, joka saapui paikalle krapulassa. Olimme sopineet treffit baariin, ja paikalle tullessaan hän ei edes tervehtinyt minua vaan meni suoraan baaritiskille tilaamaan juoman. Ensivaikutelma hänestä oli siis kehnohko ja viestitti, että hänen sosiaalisissa taidoissaan oli puutteita. Treffien aikana hän puhui lähinnä alkoholinkäytöstään, inttiajoista ja muista asioista, jotka eivät minua hirveästi kiinnostaneet. Näin jälkeenpäin jo ensi tapaamisella oli selvää, että hän oli vähän juntti eikä meillä ei ollut juurikaan mitään yhteistä. Siitäkin huolimatta tapasimme uudestaan ja aloimme jopa seurustella. Minä en ollut kiinnostunut hänestä mutta aloin seurustella hänen kanssaan, koska siinä elämäntilanteessa en halunnut olla yksin (olin silloin melko nuori). Tuskinpa minäkään olin hänen mielestään kovin kiinnostava, mutta kuitenkin kelpasin hänelle. Niinpä aloimme seurustella. Eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut, vaan suhde kaatui puhumattomuuteen, luonteiden ja kiinnostuksenkohteiden eroavaisuuksiin ja hänen juopotteluunsa.

Mitä opimme tästä? Ensivaikutelmalla on merkitystä, ja usein ensivaikutelma on jopa oikeassa. Toinen oppimani asia on se, että joidenkin ihmisten kanssa ei vain ole mitään yhteistä eikä silloin seurustelustakaan tule mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta uskottavalta. Naamasta se on kiinni. Vai tuleeko jollakulla mieleen sosiaalisesti tumpelo komea mies, jolla on hiljaista deittirintamalla?

Tiedän moniakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Olisi ehkä helpompaa vastata, jos esittäisit hyvinmuotoillun spesifin kysymyksen.

Mitä tuohon toiseen mainitsemaasi asiaan tulee: olisi varmaan ihan kiva juttu, jos kaikki ihmiset suostuisivat aina toisiin tai jopa kolmansiin treffeihin. Se olisi kenties ystävällistä ja reilua. Tosiasia kuitenkin on, että kenenkään ei tarvitse käydä treffeillä kenenkään kanssa, jos ei huvita, jos toinen ei kiinnosta tai ei muuten vain synkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voivat tehdä sen verran, että kiertävät nämä miehet kaukaa ja miehet voivat parantaa sosiaalisia taitoja, mutta yleensä pitävät itseään liian täydellisinä tehdäkseen mitään.

Ongelma taitaa olla siinä, että ne sosiaaliset taidot ovat huonot osittain siksi, koska naiset ovat heidät aina kaukaa kiertäneet. Huomaan kyllä sinun syyllistävästä, lähes halveksuvasta asenteestasi, että empatia sosiaalisesti taitamattomia miehiä kohtaan on vähissä.

Voi kun naiset tajuaisivat, että joillakin ottaa vain enemmän aikaa se vapautuminen. Itse olen hidas uusissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta ei ole mitään ongelmaa jo tuttujen kanssa. Olen sosiaalinen ja ihan pidetty omissa ympyröissäni.

Täällä kun syytetään vain miehiä heikoista sosiaalisista taidoista ja oletetaan, että naiset ovat automaattisesti lahjakkaampia sillä saralla, niin huomauttaisin, että näinhän ei ole.

Ymmärrän kyllä, että tämä topic käsitteleekin miehiä, mutta älkääpä yleistäkö naisia samalla.

Myöskään täällä ei tunnuta ymmärtävän, että esim. hiljaisuus tai introverttius ei ole sama asia, kuin heikot sosiaaliset taidot.

T: Yks sosiaalisesti heikkolahjainen av-mamma

Vierailija kirjoitti:

Mitä opimme tästä? Ensivaikutelmalla on merkitystä, ja usein ensivaikutelma on jopa oikeassa. Toinen oppimani asia on se, että joidenkin ihmisten kanssa ei vain ole mitään yhteistä eikä silloin seurustelustakaan tule mitään. 

Omalla kohdalla naiset ovat monta kertaa sanoneet, että kuvittelivat mut alussa ihan erilaiseksi eli ensivaikutelma on mennyt pieleen useammankin kerran

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Älä yritä herättää minkäänlaista fiilistä vaan olet oma itsesi. Idea on löytää se nainen joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, ja silloin kannattaa panostaa siihen että hakeudut tilanteisiin joissa on samanhenkisiä naisia. Uskon että monella ihmisellä olisi tässä itsetutkiskelun ja rehellisyyden paikka. Esim niin että jos on aseksuaali, yrittää löytää toisen aseksuaalin eikä muokata itsestään jotain muuta kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Älä yritä herättää minkäänlaista fiilistä vaan olet oma itsesi. Idea on löytää se nainen joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, ja silloin kannattaa panostaa siihen että hakeudut tilanteisiin joissa on samanhenkisiä naisia. Uskon että monella ihmisellä olisi tässä itsetutkiskelun ja rehellisyyden paikka. Esim niin että jos on aseksuaali, yrittää löytää toisen aseksuaalin eikä muokata itsestään jotain muuta kuin on.

Kummasti vaan ne jännemmät miehet tuppaavat olemaan niitä, joiden kanssa naisella kuin naisella herää se kemia. Ujo nainen haluaa itsevarman hurmurin, ekstrovertti nainen tarvitsee rinnalleen yhtä villin kumppanin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Älä yritä herättää minkäänlaista fiilistä vaan olet oma itsesi. Idea on löytää se nainen joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, ja silloin kannattaa panostaa siihen että hakeudut tilanteisiin joissa on samanhenkisiä naisia. Uskon että monella ihmisellä olisi tässä itsetutkiskelun ja rehellisyyden paikka. Esim niin että jos on aseksuaali, yrittää löytää toisen aseksuaalin eikä muokata itsestään jotain muuta kuin on.

Tismalleen näin. 

Toki kannattaa pyrkiä hallitsemaan peruskäytöstavat ja muutenkin olla ihmisille kohtelias (koska silloin asiat sujuvat paremmin ja elämä on muutenkin mukavampaa), mutta muutoin asia on juuri noin. Ei pidä pakottaa itseään sellaiseen muottiin, johon ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Ohis... jos ensivaikutelma on sellainen, että mies jollain tapaa muistuttaa omaa isää tai veljeä tai mahdollisesti jotain selaista miestä, josta ei ole hyviä kokemuksia, tietää jo sillä hetkellä, että korkeintaan kaverisuhde voi syntyä. Jos suostuu uusiin treffeihin, mies olettaa, että hänellä olisi mahdollisuus johonkin muuhunkin kuin kaverisuhteeseen. Miksi tuhlata kummankaan aikaa, kun mies ei ole hakemassa kaverisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Älä yritä herättää minkäänlaista fiilistä vaan olet oma itsesi. Idea on löytää se nainen joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, ja silloin kannattaa panostaa siihen että hakeudut tilanteisiin joissa on samanhenkisiä naisia. Uskon että monella ihmisellä olisi tässä itsetutkiskelun ja rehellisyyden paikka. Esim niin että jos on aseksuaali, yrittää löytää toisen aseksuaalin eikä muokata itsestään jotain muuta kuin on.

Kyse on silti edelleen nimenomaan fiiliksen herättämisestä, eikö? Ja kun tämä on todettu, pääsevät miehet miettimään, miten se fiilis herätetään. Ja sitten seurauksena on hyvin erilaisia strategioita pelimiesoppaiden lukemisesta "tasoteorioihin" saakka niin kuin täällä asiaa nimitettiin. Se tavallisin keino taitaa kuitenkin olla pyrkimys varallisuuden kasvattamiseen, ja toki panostus pukeutumiseen.

Ne Casanovat ja Don Juanit ovat nimenomaan niitä miehiä, jotka pystyvät naisissa fiiliksen herättämään, ja vielä ohjailemaan tuota fiilistä hauamaansa suuntaan.

Harmillisesti itse asia eli avun saaminen sosiaalisesti taitamattomille tai naisille armeliaamman asenteen luominen ei ole edistynyt lainkaan.

---

Olemalla vain itseni ei yleensä saa mitään tulosta, mutta kaksi kertaa elämän varrella seurauksena on ollut seksiä alle 30 minuutin kuluttua ensitapaamisesta. Ja ei: he eivät olleet "ammattilaisia". Ja kyllä: toisesta sukeutui parisuhde toisen jäädessä vain 3kk kestäneeseen kiihkeään panemiseen (kivaa sekin oli). Ja ei: minä en halua vain seksiä. Minä haluan MYÖS seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Ohis... jos ensivaikutelma on sellainen, että mies jollain tapaa muistuttaa omaa isää tai veljeä tai mahdollisesti jotain selaista miestä, josta ei ole hyviä kokemuksia, tietää jo sillä hetkellä, että korkeintaan kaverisuhde voi syntyä. Jos suostuu uusiin treffeihin, mies olettaa, että hänellä olisi mahdollisuus johonkin muuhunkin kuin kaverisuhteeseen. Miksi tuhlata kummankaan aikaa, kun mies ei ole hakemassa kaverisuhdetta?

Toisin sanoen mies on herättänyt sinussa fiiliksen, mutta erittäin väärän sellaisen.

Fiiliksen herättäminen on siis se kaikki kaikessa. Joka tietysti oli jo ennakolta tiedossa, mikäli mies on yli 15-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Ohis... jos ensivaikutelma on sellainen, että mies jollain tapaa muistuttaa omaa isää tai veljeä tai mahdollisesti jotain selaista miestä, josta ei ole hyviä kokemuksia, tietää jo sillä hetkellä, että korkeintaan kaverisuhde voi syntyä. Jos suostuu uusiin treffeihin, mies olettaa, että hänellä olisi mahdollisuus johonkin muuhunkin kuin kaverisuhteeseen. Miksi tuhlata kummankaan aikaa, kun mies ei ole hakemassa kaverisuhdetta?

Toisin sanoen mies on herättänyt sinussa fiiliksen, mutta erittäin väärän sellaisen.

Fiiliksen herättäminen on siis se kaikki kaikessa. Joka tietysti oli jo ennakolta tiedossa, mikäli mies on yli 15-vuotias.

Kyllä. Jos mies herättää oikeanlaisen fiiliksen, hyvin todennäköisesti tulee toisetkin treffit. Jos taas mies herättää vääränlaisen fiiliksen, ei tule toisenlaisia treffejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Ohis... jos ensivaikutelma on sellainen, että mies jollain tapaa muistuttaa omaa isää tai veljeä tai mahdollisesti jotain selaista miestä, josta ei ole hyviä kokemuksia, tietää jo sillä hetkellä, että korkeintaan kaverisuhde voi syntyä. Jos suostuu uusiin treffeihin, mies olettaa, että hänellä olisi mahdollisuus johonkin muuhunkin kuin kaverisuhteeseen. Miksi tuhlata kummankaan aikaa, kun mies ei ole hakemassa kaverisuhdetta?

Toisin sanoen mies on herättänyt sinussa fiiliksen, mutta erittäin väärän sellaisen.

Fiiliksen herättäminen on siis se kaikki kaikessa. Joka tietysti oli jo ennakolta tiedossa, mikäli mies on yli 15-vuotias.

Kyllä. Jos mies herättää oikeanlaisen fiiliksen, hyvin todennäköisesti tulee toisetkin treffit. Jos taas mies herättää vääränlaisen fiiliksen, ei tule toisenlaisia treffejä. 

Siis ei tule toisia treffejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Älä yritä herättää minkäänlaista fiilistä vaan olet oma itsesi. Idea on löytää se nainen joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, ja silloin kannattaa panostaa siihen että hakeudut tilanteisiin joissa on samanhenkisiä naisia. Uskon että monella ihmisellä olisi tässä itsetutkiskelun ja rehellisyyden paikka. Esim niin että jos on aseksuaali, yrittää löytää toisen aseksuaalin eikä muokata itsestään jotain muuta kuin on.

Kyse on silti edelleen nimenomaan fiiliksen herättämisestä, eikö? Ja kun tämä on todettu, pääsevät miehet miettimään, miten se fiilis herätetään. Ja sitten seurauksena on hyvin erilaisia strategioita pelimiesoppaiden lukemisesta "tasoteorioihin" saakka niin kuin täällä asiaa nimitettiin. Se tavallisin keino taitaa kuitenkin olla pyrkimys varallisuuden kasvattamiseen, ja toki panostus pukeutumiseen.

Ne Casanovat ja Don Juanit ovat nimenomaan niitä miehiä, jotka pystyvät naisissa fiiliksen herättämään, ja vielä ohjailemaan tuota fiilistä hauamaansa suuntaan.

Harmillisesti itse asia eli avun saaminen sosiaalisesti taitamattomille tai naisille armeliaamman asenteen luominen ei ole edistynyt lainkaan.

---

Olemalla vain itseni ei yleensä saa mitään tulosta, mutta kaksi kertaa elämän varrella seurauksena on ollut seksiä alle 30 minuutin kuluttua ensitapaamisesta. Ja ei: he eivät olleet "ammattilaisia". Ja kyllä: toisesta sukeutui parisuhde toisen jäädessä vain 3kk kestäneeseen kiihkeään panemiseen (kivaa sekin oli). Ja ei: minä en halua vain seksiä. Minä haluan MYÖS seksiä.

Jaa-a, mitäs tähän voi sanoa. Mikäli yrityksestä huolimatta et ole päässyt parisuhderintamalla toivomaasi lopputulokseen, sitten varmaan kannattaa yrittää hyväksyä jollain tasolla se, että kaikki eivät löydä kestävää parisuhdetta tai ylipäätään minkäänlaista suhdetta. Elämä helpottuu, kun hyväksyy sen, että kaikkea ei voi saada.

Mitä tuohon "fiiliksen herättämiseen" tulee, kannattaa varmaan pyrkiä herättämään treffeillä toisessa ihmisessä sellaista hyvälaatuista fiilistä, jota pystyt pitämään yllä myöhemminkin. Minä en oikeastaan tiedä, mitä tuo fiiliksen herättäminen voisi olla tai miten se tehdään (sinä itse toit tuon käsitteen esille). On kai sattumaa ja tuurista kiinni, miten sinun aikaansaamasi "fiilis" otetaan vastaan ja sopiiko se yhteen sen toisen ihmisen sinussa herättämän fiiliksen kanssa. 

Kyllä se sosiaalisten taitojen olemattomuus tulee sen verran aikaisessa vaiheesa ilmi että treffeille asti en ole moisten tapausten kanssa vielä  joutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Älä yritä herättää minkäänlaista fiilistä vaan olet oma itsesi. Idea on löytää se nainen joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, ja silloin kannattaa panostaa siihen että hakeudut tilanteisiin joissa on samanhenkisiä naisia. Uskon että monella ihmisellä olisi tässä itsetutkiskelun ja rehellisyyden paikka. Esim niin että jos on aseksuaali, yrittää löytää toisen aseksuaalin eikä muokata itsestään jotain muuta kuin on.

Kyse on silti edelleen nimenomaan fiiliksen herättämisestä, eikö? Ja kun tämä on todettu, pääsevät miehet miettimään, miten se fiilis herätetään. Ja sitten seurauksena on hyvin erilaisia strategioita pelimiesoppaiden lukemisesta "tasoteorioihin" saakka niin kuin täällä asiaa nimitettiin. Se tavallisin keino taitaa kuitenkin olla pyrkimys varallisuuden kasvattamiseen, ja toki panostus pukeutumiseen.

Ne Casanovat ja Don Juanit ovat nimenomaan niitä miehiä, jotka pystyvät naisissa fiiliksen herättämään, ja vielä ohjailemaan tuota fiilistä hauamaansa suuntaan.

Harmillisesti itse asia eli avun saaminen sosiaalisesti taitamattomille tai naisille armeliaamman asenteen luominen ei ole edistynyt lainkaan.

---

Olemalla vain itseni ei yleensä saa mitään tulosta, mutta kaksi kertaa elämän varrella seurauksena on ollut seksiä alle 30 minuutin kuluttua ensitapaamisesta. Ja ei: he eivät olleet "ammattilaisia". Ja kyllä: toisesta sukeutui parisuhde toisen jäädessä vain 3kk kestäneeseen kiihkeään panemiseen (kivaa sekin oli). Ja ei: minä en halua vain seksiä. Minä haluan MYÖS seksiä.

Jaa-a, mitäs tähän voi sanoa. Mikäli yrityksestä huolimatta et ole päässyt parisuhderintamalla toivomaasi lopputulokseen, sitten varmaan kannattaa yrittää hyväksyä jollain tasolla se, että kaikki eivät löydä kestävää parisuhdetta tai ylipäätään minkäänlaista suhdetta. Elämä helpottuu, kun hyväksyy sen, että kaikkea ei voi saada.

Mitä tuohon "fiiliksen herättämiseen" tulee, kannattaa varmaan pyrkiä herättämään treffeillä toisessa ihmisessä sellaista hyvälaatuista fiilistä, jota pystyt pitämään yllä myöhemminkin. Minä en oikeastaan tiedä, mitä tuo fiiliksen herättäminen voisi olla tai miten se tehdään (sinä itse toit tuon käsitteen esille). On kai sattumaa ja tuurista kiinni, miten sinun aikaansaamasi "fiilis" otetaan vastaan ja sopiiko se yhteen sen toisen ihmisen sinussa herättämän fiiliksen kanssa. 

Juuri näin!

- Nro 155 -