Oletteko tavanneet deiteillä miehiä, joilla on tosi heikot sosiaaliset taidot? Mitä asialle voisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut epäillä, että monet tälläkin palstalla ikävään sävyyn naisista ja naisettomuudetsaan kirjoittelevista miehistä on sosiaalisilta taidoiltaan tosi heikkoja ja siksi eivät saa ulkonäöstään tai insinöörinpapereistasan huolimatta niitä kolmansia treffejä. Ja koska heillä on heikot sosiaaliset taidot, he eivät ymmärrä, että heidän sosiaaliset taitonsa ovat heikot. (Tätä sanotaan Dunningin–Krugerin vaikutukseksi.)

Esimerkkejä: ei osata flirttailla, koetetaan kömpelösti, peitellä omia vaikuttimia, ei osata kertoa itsestä, ei osata kysyä kysymyksiä, ei pidetä yllä silmäkontaktia, ei osata lukea kehonkieltä, kerrotaan typeriä vitsejä, jauhetaan eksästä, ollaan emotionaalisesti takertuvia...

Koska olen heteromies enkä deittaile miehiä, kysyn kaikilta miesten kanssa treffeiltä käyviltä: Kuulostaako tämä uskottavalta? Mitä asialle voisi tehdä?

Minusta AP sekä valtava enemmistö naisista määrittelee "sosiaaliset taidot" ainakin osittain väärin. Miten naiset muka ovat sosiaalisesti taitavia, kun päättävät suhteet lähes aina ilman mitään perusteluita, ja mm. puhuvat selän takana pahaa melkein kaikista ihmisistä?

Jos sosiaaliset taidot halutaan määritellä pahantahtoisuudeksi sekä kyvyttömyydeksi ratkaista asioita avoimesti ja rakentavasti, niin silloin naiset ovat sosiaalisten taitojen mestareita. Muutoin, sanoisin että naiset ovat ihan yhtä surkeita sosiaalisesti kuin miehetkin, naisten viat tällä alueella ovat vain erilaisia kuin miehillä noin keskimäärin.

M/36/noin kerran kuussa vauva.fissä palstavalittaja

Voidaan toki määritellä sosiaaliset taidot uusiksi ja tulla siihen tulokseen, että naisilla onkin huonot sosiaaliset taidot. Se ei kuitenkaan poista sitä, että edelleen me naiset odotamme miehiltä treffeillä, että meillä(kin) on mukavaa; että toinen on avoin ja puhelias, saa kiinnostuksen heräämään ja osaa luoda mukavaa tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisesti jos tänne kirjoittaa joku ikisinkku katkeran vuodatuksen siitä miksi flaksi ei käy, hän liittää viestiinsä pitkän listan hyvistä ominaisuuksistaan ja sitten syyttelee naisia kun tällainen ihannevävy ei kenellekään käy. Oikeasti pitäisi kirjoittaa lista siitä mikä on omasta mielestä pielessä ja kysyä naisilta miten tällaiset haasteet parhaiten voitetaan pariutumismarkkinoilla. Ja sen lisäksi kuunnella naisia kun nämä esittävät omia arveluitaan. Mutta eihän se ikinä näin mee. Kupletin juoneksi muodostuu se että ikisinkku luennoi naisille aiheesta "näin naiset ajattelevat".

Mutta jos ei tiedä mikä on pielessä? Ei mulle ainakaan naiset kerro pakkien syytä tai antavat jotain epämääräistä "ei kemiat kohdanneet", "ei olla samalla aallonpituudella" tai "et oo mun tyyppiä"

Tuo tarkoittaa, että nämä asiat eivät tavatessa toteutuneet:

- molemminpuolinen seksuaalinen vetovoima (tämä on tärkein, koska muussa tapauksessa jäät armotta friend zonelle)

- rento ja luonteva yhdessäolo ts kummankaan ei tarvitse jännittää, teeskennellä eikä ponnistella, jotta yhdessäolo olisi miellyttävää

- yhteisiä, molempia kiinnostavia puheenaiheita riittää ilman kiusaantuneita ja vaivautuneita hiljaisuuksia

Jos nuo kolme kohtaa toteutuvat ensimmäisillä treffeillä, toiset treffit tulevat melko varmasti.

Oletetaan että oot oikeassa. Silloin se on tuosta ensimmäisestä kohdasta kiinni. Voisi siis kysyä miten naisessa saa herätettyä seksuaalisen vetovoiman

Tapaamalla sellaisen naisen, joka pitää juuri sinun kaltaistasi miestä seksuaalisesti puoleensavetävänä. Vetovoima joko on tai ei ole, et voi herättää sitä millään tavalla sellaisessa naisessa, joka ei sitä vetovoimaa sinua kohtaan tunne. Sen vuoksi sun pitää vain tavata mahdollisimman paljon naisia, jotta löydät sen, johon juuri sinä vetoat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisesti jos tänne kirjoittaa joku ikisinkku katkeran vuodatuksen siitä miksi flaksi ei käy, hän liittää viestiinsä pitkän listan hyvistä ominaisuuksistaan ja sitten syyttelee naisia kun tällainen ihannevävy ei kenellekään käy. Oikeasti pitäisi kirjoittaa lista siitä mikä on omasta mielestä pielessä ja kysyä naisilta miten tällaiset haasteet parhaiten voitetaan pariutumismarkkinoilla. Ja sen lisäksi kuunnella naisia kun nämä esittävät omia arveluitaan. Mutta eihän se ikinä näin mee. Kupletin juoneksi muodostuu se että ikisinkku luennoi naisille aiheesta "näin naiset ajattelevat".

Mutta jos ei tiedä mikä on pielessä? Ei mulle ainakaan naiset kerro pakkien syytä tai antavat jotain epämääräistä "ei kemiat kohdanneet", "ei olla samalla aallonpituudella" tai "et oo mun tyyppiä"

Tuo tarkoittaa, että nämä asiat eivät tavatessa toteutuneet:

- molemminpuolinen seksuaalinen vetovoima (tämä on tärkein, koska muussa tapauksessa jäät armotta friend zonelle)

- rento ja luonteva yhdessäolo ts kummankaan ei tarvitse jännittää, teeskennellä eikä ponnistella, jotta yhdessäolo olisi miellyttävää

- yhteisiä, molempia kiinnostavia puheenaiheita riittää ilman kiusaantuneita ja vaivautuneita hiljaisuuksia

Jos nuo kolme kohtaa toteutuvat ensimmäisillä treffeillä, toiset treffit tulevat melko varmasti.

Oletetaan että oot oikeassa. Silloin se on tuosta ensimmäisestä kohdasta kiinni. Voisi siis kysyä miten naisessa saa herätettyä seksuaalisen vetovoiman

En ole tuo vastaaja mutta vastaus on itseluottamus ja oman itsen hyväksyminen hyvine puolineen ja vikoineen. Itseluottamusta saa terapiasta, jos sitä ei ole muuten siunaantunut. Mies joka on rauhallinen ja itsevarma, sinut itsensä kanssa ja omassa kehossaan, on seksikäs vaikka olisi susiruma. Esim. näyttelijöissä on tästä runsaasti esimerkkejä.

Tulee parikin (ja enemmänkin olen nähnyt) komeaa, sosiaalisesti kömpelöä miestä mieleen.. mutta heidän ongelmansa on se kömpelyys. Esim. Ei pidetä huolta henkilökohtaisesta hygieniasta tai puhtaista vaatteista, tulla ja parta saattaa rehottaa. Komeita kumpikin mutta toinen haisee pahalle ja toinen ei puhu eikä katso silmiin. Molemmat saisivat naisia, jos sosiaaliset asiat laitettaisiin heidän kohdallaan kuntoon. Voi olla, että itse et osaa erottaa näitä komeita, joilla sosiaalisia ongelmia.. ne eivät ole niitä sosiaalisella ymmärryksellä varustettuja, joilla siisti ulkonäkö ja hygienia, vaan nämä ovat sosiaalisista piireistä ulkona, koska hellä ei ole kiinnostusta tai osaamista muuhun käytöksen tai ulkoisen olemuksen osalta.

Miehen veli on vähän tällainen tapaus. Komea, opiskeli hyvään ammattiin yms. Treffeille pääsee kyllä, pari mun kaveriakin kävi sen kanssa jossain, mutta siihen se aina jää. Hän on oikeasti tosi mukava, mutta, no, elämään mahtuu yleensä yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja hän jankkaa aina niistä. Hänellä ei myöskään ole ikinä ollut paljon kavereita, viettää paljon aikaa perheensä kanssa.

Muistan myös omilta opiskeluajoiltani pari tapausta, jotka olivat periaatteessa ok, periaatteessa mukavia ja normaaleja, mutta ei sitten kuitenkaan...ja tietojeni mukaan sinkkuus jatkuu, että ei ehkä ihan pelkkä minun makuasiani. Ymmärrän, jos heidän oli vaikea käsittää, miksi kenenkään kanssa ei nappaa, kun paperilla näyttää kaikki hyvältä.

Yksi kenen kanssa kävin kahvilla aika montakin kertaa yritti ilmeisesti tehdä vaikutusta minuun olemalla mahdollisimman hajuton ja mauton perusmukava perusjannu. Siinähän rupateltiin mukavia, mutta en kokenut, että olisimme saaneet mitään oikeaa yhteyttä toisiimme. Jälkikäteen ajatellen hän varmaan esitti jotain roolia, yritti olla sellainen jota naiset ehkä haluavat. Minulle jäi myös vaikutelma, että hänellä oli erilaisia tuttavia paljon, mutta ei ketään ystäviä.

Jokin sosiaalinen älykkyys puuttuu, tai ehkä ei uskalleta kohdata toisia ihmisiä. Ei kyse välttämättä ole tosi ujoista tai ilmiselvästi törpösti käyttäytyvistä miehistä. Aito kiinnostus toisiin ihmisiin yleensä auttaa, kaikilla sitä ei ole. Jos naisessa tärkeintä on, että sellainen on, kunhan ei ole susiruma tai superärsyttävä, niin se on jo huono merkki. Se kielii jo aika yksioikoisesta suhtautumisesta toisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisesti jos tänne kirjoittaa joku ikisinkku katkeran vuodatuksen siitä miksi flaksi ei käy, hän liittää viestiinsä pitkän listan hyvistä ominaisuuksistaan ja sitten syyttelee naisia kun tällainen ihannevävy ei kenellekään käy. Oikeasti pitäisi kirjoittaa lista siitä mikä on omasta mielestä pielessä ja kysyä naisilta miten tällaiset haasteet parhaiten voitetaan pariutumismarkkinoilla. Ja sen lisäksi kuunnella naisia kun nämä esittävät omia arveluitaan. Mutta eihän se ikinä näin mee. Kupletin juoneksi muodostuu se että ikisinkku luennoi naisille aiheesta "näin naiset ajattelevat".

Mutta jos ei tiedä mikä on pielessä? Ei mulle ainakaan naiset kerro pakkien syytä tai antavat jotain epämääräistä "ei kemiat kohdanneet", "ei olla samalla aallonpituudella" tai "et oo mun tyyppiä"

Tuo tarkoittaa, että nämä asiat eivät tavatessa toteutuneet:

- molemminpuolinen seksuaalinen vetovoima (tämä on tärkein, koska muussa tapauksessa jäät armotta friend zonelle)

- rento ja luonteva yhdessäolo ts kummankaan ei tarvitse jännittää, teeskennellä eikä ponnistella, jotta yhdessäolo olisi miellyttävää

- yhteisiä, molempia kiinnostavia puheenaiheita riittää ilman kiusaantuneita ja vaivautuneita hiljaisuuksia

Jos nuo kolme kohtaa toteutuvat ensimmäisillä treffeillä, toiset treffit tulevat melko varmasti.

Oletetaan että oot oikeassa. Silloin se on tuosta ensimmäisestä kohdasta kiinni. Voisi siis kysyä miten naisessa saa herätettyä seksuaalisen vetovoiman

Tapaamalla sellaisen naisen, joka pitää juuri sinun kaltaistasi miestä seksuaalisesti puoleensavetävänä. Vetovoima joko on tai ei ole, et voi herättää sitä millään tavalla sellaisessa naisessa, joka ei sitä vetovoimaa sinua kohtaan tunne. Sen vuoksi sun pitää vain tavata mahdollisimman paljon naisia, jotta löydät sen, johon juuri sinä vetoat. 

Tämä. Mitä hankalampi tapaus on, sitä isompi popula pitää käydä läpi ennen kuin mätsi löytyy. Tuli mieleen telkusta tullut ohjelma miehistä jotka lähti itäblokkiin etsimään morsianta. Yksi näistä oli aivan toivoton tapaus, olen siitä ennenkin tänne kirjoittanut. "Mies" oli kuin aikuisen kokoon suurennettu 8-vuotias pullea lapsi. Luultavasti testosteronitaso nolla, asperger tai vastaava, ei osannut ottaa kontaktia naisiin yhtään. Kun näille järjestettiin baari-ilta paikallisten naisten kanssa, tämä nuokkui sohvalla unessa ja oli kaikin tavoin sen oloinen, että äiskä oli unohtanut laittaa Jani-Petterin nukkumaan lähtiessään baariin. Mutta kuinka ollakaan, tunnen yhden tismalleen samanlaisen aikuisen naisen. Ihan yksi yhteen, mutta kuinka nämä löytäisivät toisensa jos asuisivat samassa maassa. Eihän sitä tietysti tiedä synkkaisiko näillä ollenkaan, mutta edes jotain mahdollisuutta voisi olla. Se on varmaa ettei niin epätoivoista ukrainalaista missiä löydy, että tuon miehen kanssa olisi ryhtynyt mihinkään. Tässäkin ongelmia pitäisi katsoa silmiin ja mennä vaikka johonkin aspergereiden tukiryhmään sen sijaan että tuhlaa rahansa katalogimorsiamen metsästykseen.

Tähän ongelmaan olisi hyvin helppo ratkaisu, mutta olen niin kyllästynyt jakamaan ilmaisia neuvoja etten tällä palstalla niitä rupea jakelemaan. Naisetkin arvottavat itsensä järjettömästi yläkanttiin, siinä toinen syy. Maksua vastaan voin kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Ohis... jos ensivaikutelma on sellainen, että mies jollain tapaa muistuttaa omaa isää tai veljeä tai mahdollisesti jotain selaista miestä, josta ei ole hyviä kokemuksia, tietää jo sillä hetkellä, että korkeintaan kaverisuhde voi syntyä. Jos suostuu uusiin treffeihin, mies olettaa, että hänellä olisi mahdollisuus johonkin muuhunkin kuin kaverisuhteeseen. Miksi tuhlata kummankaan aikaa, kun mies ei ole hakemassa kaverisuhdetta?

Toisin sanoen mies on herättänyt sinussa fiiliksen, mutta erittäin väärän sellaisen.

Fiiliksen herättäminen on siis se kaikki kaikessa. Joka tietysti oli jo ennakolta tiedossa, mikäli mies on yli 15-vuotias.

Kyllä. Jos mies herättää oikeanlaisen fiiliksen, hyvin todennäköisesti tulee toisetkin treffit. Jos taas mies herättää vääränlaisen fiiliksen, ei tule toisenlaisia treffejä. 

No johan: tämähän edistyy!

Olemme siis todenneet, että oikeanlaisen fiiliksen herättäminen on kaikki kaikessa.

Tästä seuraa kysymys, tai oikeastaan kaksi:

1) Onko mahdollista, että väärä mies onnistuu herättämään oikean fiiliksen?

2) Onko mahdollista, että oikea mies herättää väärän fiiliksen? 

Aivan varmasti molemmat ovat mahdollisia, eikö?

Ja tästä päästään siihen olennaiseen: kannattaako naisten tehdä eräs elämänsä tärkeimmistä valinnoista puhtaasti ja yksinomaan sillä hetkellä päällä olleiden fiiliksien ajamana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemalla vain itseni ei yleensä saa mitään tulosta, mutta kaksi kertaa elämän varrella seurauksena on ollut seksiä alle 30 minuutin kuluttua ensitapaamisesta. Ja ei: he eivät olleet "ammattilaisia". Ja kyllä: toisesta sukeutui parisuhde toisen jäädessä vain 3kk kestäneeseen kiihkeään panemiseen (kivaa sekin oli). Ja ei: minä en halua vain seksiä. Minä haluan MYÖS seksiä.

Jos alle puolen tunnin päästä on jo oltu panemassa, todennäköisesti olet ollut sen verran tukevassa kännissä, että olet kerrankin unohtanut pelimiesoppaasi opetukset ja ollut hetken verran oma itsesi.

Kummallakin kerralla olin täysin ilman alkoholia. Minulla ei edes "seiso" kännissä, ainakaan kovin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Ohis... jos ensivaikutelma on sellainen, että mies jollain tapaa muistuttaa omaa isää tai veljeä tai mahdollisesti jotain selaista miestä, josta ei ole hyviä kokemuksia, tietää jo sillä hetkellä, että korkeintaan kaverisuhde voi syntyä. Jos suostuu uusiin treffeihin, mies olettaa, että hänellä olisi mahdollisuus johonkin muuhunkin kuin kaverisuhteeseen. Miksi tuhlata kummankaan aikaa, kun mies ei ole hakemassa kaverisuhdetta?

Toisin sanoen mies on herättänyt sinussa fiiliksen, mutta erittäin väärän sellaisen.

Fiiliksen herättäminen on siis se kaikki kaikessa. Joka tietysti oli jo ennakolta tiedossa, mikäli mies on yli 15-vuotias.

Kyllä. Jos mies herättää oikeanlaisen fiiliksen, hyvin todennäköisesti tulee toisetkin treffit. Jos taas mies herättää vääränlaisen fiiliksen, ei tule toisenlaisia treffejä. 

No johan: tämähän edistyy!

Olemme siis todenneet, että oikeanlaisen fiiliksen herättäminen on kaikki kaikessa.

Tästä seuraa kysymys, tai oikeastaan kaksi:

1) Onko mahdollista, että väärä mies onnistuu herättämään oikean fiiliksen?

2) Onko mahdollista, että oikea mies herättää väärän fiiliksen? 

Aivan varmasti molemmat ovat mahdollisia, eikö?

Ja tästä päästään siihen olennaiseen: kannattaako naisten tehdä eräs elämänsä tärkeimmistä valinnoista puhtaasti ja yksinomaan sillä hetkellä päällä olleiden fiiliksien ajamana?

Siitä päätellen miten paljon lukee niitä juttuja että olisi pitänyt lopettaa tapailu heti mutta hukkasin elämästäni kuukausia tai vuosia, aika moni venyttää oikeaan osunutta päätöstä ihan liian kauan. Eiköhän nämä ole erittäin tapauskohtaisia asioita, ja virheitä tehdään molempiin suuntiin. Itse uskon että enemmän siihen suuntaan että heti aluksi on selvää ettei tästä mitään tuu, mutta toivo elää liian kauan. Kun itse tapasin mieheni, kyllä se oli melko lailla sillä selvä heti saman tien että tässä on nyt jotain spesiaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Älä yritä herättää minkäänlaista fiilistä vaan olet oma itsesi. Idea on löytää se nainen joka pitää sinusta sellaisena kuin olet, ja silloin kannattaa panostaa siihen että hakeudut tilanteisiin joissa on samanhenkisiä naisia. Uskon että monella ihmisellä olisi tässä itsetutkiskelun ja rehellisyyden paikka. Esim niin että jos on aseksuaali, yrittää löytää toisen aseksuaalin eikä muokata itsestään jotain muuta kuin on.

Kyse on silti edelleen nimenomaan fiiliksen herättämisestä, eikö? Ja kun tämä on todettu, pääsevät miehet miettimään, miten se fiilis herätetään. Ja sitten seurauksena on hyvin erilaisia strategioita pelimiesoppaiden lukemisesta "tasoteorioihin" saakka niin kuin täällä asiaa nimitettiin. Se tavallisin keino taitaa kuitenkin olla pyrkimys varallisuuden kasvattamiseen, ja toki panostus pukeutumiseen.

Ne Casanovat ja Don Juanit ovat nimenomaan niitä miehiä, jotka pystyvät naisissa fiiliksen herättämään, ja vielä ohjailemaan tuota fiilistä hauamaansa suuntaan.

Harmillisesti itse asia eli avun saaminen sosiaalisesti taitamattomille tai naisille armeliaamman asenteen luominen ei ole edistynyt lainkaan.

---

Olemalla vain itseni ei yleensä saa mitään tulosta, mutta kaksi kertaa elämän varrella seurauksena on ollut seksiä alle 30 minuutin kuluttua ensitapaamisesta. Ja ei: he eivät olleet "ammattilaisia". Ja kyllä: toisesta sukeutui parisuhde toisen jäädessä vain 3kk kestäneeseen kiihkeään panemiseen (kivaa sekin oli). Ja ei: minä en halua vain seksiä. Minä haluan MYÖS seksiä.

Kiinnitin huomiota erääseen asiaan teksteissäsi: Puhut kovasti fiiliksen herättämisestä ja pohdit sitä, miten juuri sinä voisit herättää naisessa tietynlaisen suotuisan fiiliksen. Et kuitenkaan puhu sanaakaan siitä, millaisia fiiliksiä treffikumppani herättää mahdollisesti sinussa.

Olen tehnyt valinnan jo treffeille pyytäessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Pystytkö tietoisesti esimerkiksi laajentamaan pupillejasi, kun näet deittikumppanisi ensimmäisen kerran? Et. Me ihmiset välitämme koko ajan tiedostamattamme signaaleja, joita se toinen osapuoli ottaa vastaan tiedostamattaan. Yksi esimerkki on tuo, että kun ihminen näkee häntä viehättävän naisen/miehen, hänen pupillinsa laajenevat.

Joitakin asioita ei siis voi opetella, niistä kuitenkin koostuu se "kemia", jota tapaamisessa joko on tai ei ole. Pupillit olivat vain yksi esimerkki, ihminen lähettää monia muitakin signaaleja siinä tilanteessa, kun näkee toisen ensimmäistä kertaa. Jos ne viestivät siitä, että "tuo ihminen ei pidä minua viehättävänä", niin ei siinä kovin hyvä alku ole parisuhteelle.

Eli joskus niissä tilanteissa, kun miehen mielestä treffit menivät ihan ok ja nainen oli "ihan ok", se vilpittömän kiinnostuksen puutteen näkyminen sanattomassa viestinnässä saattaa olla se syy, miksi nainen ei halua tavata uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä kuultaa katkeruus ja se, että kirjoittaja näkee naiset ensisijaisesti panopuina ja statusesineinä, ei ihmisinä. Voin hyvin kuvitella, että kirjoittaja yrittää kehitellä erilaisia laskelmoivia iskustrategioita ja on yksi näistä palstamiehistä, joiden ihmissuhdeteorioilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. 

Jaha, vai niin. No kerrotko sitten, kun ystävällisesti pyydän, miten asia oikeasti menee? Olen valmis kuuntelemaan.

Niin ja on minulla ollut kuutisen tyttöystävää elämän varrella, joista yksi suhde kesti 10 vuotta, ja loput sitten vaihtelevasti 3kk-2 vuotta.

By the way: miksi ajatus saman miehen tapaamisesta 2-3 kertaa ennen tuomion antamista on niin kauhea ajatus?

Ohis... jos ensivaikutelma on sellainen, että mies jollain tapaa muistuttaa omaa isää tai veljeä tai mahdollisesti jotain selaista miestä, josta ei ole hyviä kokemuksia, tietää jo sillä hetkellä, että korkeintaan kaverisuhde voi syntyä. Jos suostuu uusiin treffeihin, mies olettaa, että hänellä olisi mahdollisuus johonkin muuhunkin kuin kaverisuhteeseen. Miksi tuhlata kummankaan aikaa, kun mies ei ole hakemassa kaverisuhdetta?

Toisin sanoen mies on herättänyt sinussa fiiliksen, mutta erittäin väärän sellaisen.

Fiiliksen herättäminen on siis se kaikki kaikessa. Joka tietysti oli jo ennakolta tiedossa, mikäli mies on yli 15-vuotias.

Kyllä. Jos mies herättää oikeanlaisen fiiliksen, hyvin todennäköisesti tulee toisetkin treffit. Jos taas mies herättää vääränlaisen fiiliksen, ei tule toisenlaisia treffejä. 

No johan: tämähän edistyy!

Olemme siis todenneet, että oikeanlaisen fiiliksen herättäminen on kaikki kaikessa.

Tästä seuraa kysymys, tai oikeastaan kaksi:

1) Onko mahdollista, että väärä mies onnistuu herättämään oikean fiiliksen?

2) Onko mahdollista, että oikea mies herättää väärän fiiliksen? 

Aivan varmasti molemmat ovat mahdollisia, eikö?

Ja tästä päästään siihen olennaiseen: kannattaako naisten tehdä eräs elämänsä tärkeimmistä valinnoista puhtaasti ja yksinomaan sillä hetkellä päällä olleiden fiiliksien ajamana?

Lue kommenttini nro 177. Siellä on selitetty kolme asiaa, joista tuo fiilis syntyy. Vastaukset kysymyksiisi:

1. Kyllä on. Jos hyvin käy, tämä selviää jo muutaman tapaamiskerran jälkeen. Jos huonosti käy, tämä selviää vasta, kun ollaan oltu jo pidemmän aikaa yhdessä.

2. On, mutta tämä on harvinaista. Ts että tuon kommentin 177 mukaiset kolme kohtaa eivät jostain kumman syystä toteutuisi, mutta siitä huolimatta nainen kiinnostuisi miehestä muutenkin kuin kaverina. 

Ja tuohon olennaiseen...kyllä, nimenomaan pitää. Jos seksuaalinen vetovoima puuttuu, mies voi olla satavarma, että vaikka nainen alussa suostuisikin seksiin, seksi tulee suhteesta loppumaan. 

Älkää viitsikö ottaa näiden palstamammojen neuvoja hirveän tosissaan.. Eivät itsekään tiedä aina mikä heidät saa syttymään, kunha vaan reflektoivat aiempiin kokemuksiinsa. Ole itsevarma ja rauhallinen. Siitä on hyvä aloittaa Älä kuuntele liikaa naisen neuvoja, mutta seuraa kuitenkin kehonkieltä. Tarkoitus ettei homma olisi niin hirveän vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Joitakin asioita ei siis voi opetella, niistä kuitenkin koostuu se "kemia", jota tapaamisessa joko on tai ei ole.

Ihan kuin ihminen ei voisi itse vaikuttaa omiin valintoihinsa. Kamoon nyt:

Pitkä, tumma, komea ja sosiaalinen työtön, joka on pukeutunut tuulipukuun ja lenkkareihin herättää sinussa aivan toisenlaisen fiiliksen verrattuna pitkään, tummaan, komeaan ja sosiaaliseen kirurgiin, joka on pukeutunut mittatilaustyönä tehtyyn pukuun.

Totta kai kaikki naiset haluavat, että jokainen mies olisi "vain oma itsensä". Miehistäkin olisi kivaa, jos naiset osoittaisivat heti ensitapaamisella kaikki taitonsa ja halunsa seksin saralla (tai sen ettei niitä ole), ja jos ovat kovin nalkuttamiseen taipuvaisia niin tekisivät sen heti ensimmäisen 15 minuutin kuluessa ensitapaamisesta. Näin mies pystyisi maksimoimaan ajankäyttönsä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää viitsikö ottaa näiden palstamammojen neuvoja hirveän tosissaan.. Eivät itsekään tiedä aina mikä heidät saa syttymään, kunha vaan reflektoivat aiempiin kokemuksiinsa. Ole itsevarma ja rauhallinen. Siitä on hyvä aloittaa Älä kuuntele liikaa naisen neuvoja, mutta seuraa kuitenkin kehonkieltä. Tarkoitus ettei homma olisi niin hirveän vakavaa.

Niin, juuri pääsin kirjoittamasta että itsevarma ja rauhallinen mies vetoaa naisiin mutta älkää nyt vaan naisten neuvoja kuunnelko...

Tosiaan tuo seksuaalinenvetovoima on asia mikä ei ole valinnanvarainen juttu. Alitajuntaisesti ihminen etsii sitä jolla on sopivimmat geenit omiin verrattuna. Ominaistuoksuja saatetaan vaihtaa ennenkuin ensimmäistäkään sanaa on sanottu. Toisaalta meillä on myös oma tempperamentti ja persoona, johon yritämme löytää sen sopivimman tiimikaverin, joka tukee parhaimpia puoliamme. Silmät ovat sielun peili sanotaan. Ja kolmanneksi vaikuttaa myös se minkälaisesta perheestä ja ympäristöstä tulemme. Tästä porukasta tupsahtelee eniten niitä jotka tekevät väärän valinnan huonojen perheolojen takia. Jotkut harrastukset ym. ovat ihan pohjimmaisena tärkeyslistalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Joitakin asioita ei siis voi opetella, niistä kuitenkin koostuu se "kemia", jota tapaamisessa joko on tai ei ole.

Ihan kuin ihminen ei voisi itse vaikuttaa omiin valintoihinsa. Kamoon nyt:

Pitkä, tumma, komea ja sosiaalinen työtön, joka on pukeutunut tuulipukuun ja lenkkareihin herättää sinussa aivan toisenlaisen fiiliksen verrattuna pitkään, tummaan, komeaan ja sosiaaliseen kirurgiin, joka on pukeutunut mittatilaustyönä tehtyyn pukuun.

Totta kai kaikki naiset haluavat, että jokainen mies olisi "vain oma itsensä". Miehistäkin olisi kivaa, jos naiset osoittaisivat heti ensitapaamisella kaikki taitonsa ja halunsa seksin saralla (tai sen ettei niitä ole), ja jos ovat kovin nalkuttamiseen taipuvaisia niin tekisivät sen heti ensimmäisen 15 minuutin kuluessa ensitapaamisesta. Näin mies pystyisi maksimoimaan ajankäyttönsä.

Voitko kuvitella etten minä ainakaan halua treffeille komean aivokirurgin kanssa joka kulkee mittatilauspuvussa. Eihän minulla olisi tuollaisen kanssa mitään yhteistä. Kuten en myöskään halua treffeille miehen kanssa joka on sosiaalisesti niin kyvytön ettei osaa pukea päälleen treffeille muuta kuin tuulipuvun. Mutta kirurgi varmasti löytää itselleen yhtä statushakuisen mittatilausmekkonaisen ja tuulipukumiehen paras flaksi lienee leipäjonossa. Mitä jos kuitenkin yritettäisiin löytää esimerkkejä jostain muualta kuin ääripäistä. On helppoa pukeutua niin ettei se jää siitä kiinni varsinkin jos on mies. Siistit ja sopivat housut ja kauluspaita, puhtaat ja muutenkin hygienia kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Pystytkö tietoisesti esimerkiksi laajentamaan pupillejasi, kun näet deittikumppanisi ensimmäisen kerran? Et. Me ihmiset välitämme koko ajan tiedostamattamme signaaleja, joita se toinen osapuoli ottaa vastaan tiedostamattaan. Yksi esimerkki on tuo, että kun ihminen näkee häntä viehättävän naisen/miehen, hänen pupillinsa laajenevat.

Joitakin asioita ei siis voi opetella, niistä kuitenkin koostuu se "kemia", jota tapaamisessa joko on tai ei ole. Pupillit olivat vain yksi esimerkki, ihminen lähettää monia muitakin signaaleja siinä tilanteessa, kun näkee toisen ensimmäistä kertaa. Jos ne viestivät siitä, että "tuo ihminen ei pidä minua viehättävänä", niin ei siinä kovin hyvä alku ole parisuhteelle.

Eli joskus niissä tilanteissa, kun miehen mielestä treffit menivät ihan ok ja nainen oli "ihan ok", se vilpittömän kiinnostuksen puutteen näkyminen sanattomassa viestinnässä saattaa olla se syy, miksi nainen ei halua tavata uudestaan.

No voi nyt saakeli taas. Oletko tullut ajatelleeksi, että osalla ihmisistä on luonnostaan hyvin pienet pupillit melkein aina? Esim. itselläni on jatkuvasti hyvin pienet pupillit. Ainoastaan väsyneenä ja pitkään valvoneena ovat hieman suuremmat. Niin senkö takia minut pitää naisten aina hylätä treffien jälkeen, kun en pysty vaikuttamaan siihen, että pupillini ovat pienet, fiiliksistä ja tunteista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuullut treffeillä sekä kiitoksia hyvästä keskustelusta että myös kritiikkiä sosiaalisesta kömpelyydestä. Tietysti mahdollista on sekin, että minulle on vain valehdeltu.

Kyse ei ole siitä, että vetäisi roolia tai valehtelisi. Kyse on siitä, mitkä puolet itsestään valitsee näyttää ensitapaamisella. Toiselle rauhanturvaajakokemus on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on ehdoton turn-off ainakin ensitapaamisella kerrottuna. Toiselle lasten kanssa työskentelevä mies on kuuminta ikinä, kun taas toiselle moinen on naismaista ja ehkä merkki piilevästä pedofiliasta. Ja niin edelleen: lista on loputon. Parasta olisi, jos vain suostuisi tapaamaan toisen ainakin sen 2-3 kertaa ennen tuomiota. Siinä ajassa tulee jo aika hyvin esille olennaiset puolet toisesta hieman paremmin kokonaisuutena.

Pystyn keksimään ainakin 5-6 erilaista ensivaikutelmaa, jotka voin halutessani ensitreffeillä välittää. Kaikki ne pitävät paikkansa, ja kaikki ne kertovat jotain minusta. Mutta mikään niistä ei kerro kokonaisuutta.

Kuvitteellinen esimerkki: "Pelaan videopelejä", "harrastan kehonrakennusta", "käyn kansalaisopistolla italian kielen kurssilla", "olen työskennellyt alastonmallina", "minulla on musta vyö itämaisessa kamppailulajissa", "syön mielelläni ulkona", "olen kiinnostunut keskiajan sodankäynnistä", "käyn paljon oopperassa" => Kaikki edellä mainitut asiat voivat yhdistyä yhdessä ja samassa ihmisessä, mutta vain niistä vain yhden kertominen herättää naisessa aivan erilaisia mielikuvia. Parhaana ehkä "pelaan videopelejä" vs. "käyn paljon oopperassa".

Kun seurailee vierestä esimerkiksi kuntosalilla, baarissa tai yökerhossa, millaisille miehille naiset antavat huomiota tekee valitettavasti varsin helposti sen päätelmän... että etsinnässä on noin 185-195 cm pitkä, noin 80-95 kg painava leveäharteinen mies. Muissa rodullisissa piirteissä on kyllä vaihtelua sitten. Ja tämä siis yleensä riippumatta siitä, millainen nainen itse on.

Tästäkin viestistä näkee sen että kuvitellaan ensivaikutelman syntyvän jostain tekemisistä ja materiaalisen maailman asioista. Joo, kyllähän nuo asiat voi vaikuttaa, mutta oikea ensivaikutelma on tehty jo kauan ennen kuin tuohon asti on päästy keskustelussa ja nämä tämmöiset voi vain vahvistaa tai heikentää päätöstä johon vaikuttaa aivan muut asiat yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Tämä selvä. Eli siis mitkä asiat vaikuttavat yhdeksänkymmentäprosenttisesti?

No ensiksi on se ihan oikea ensivaikutelma. Muodostamasi kokonaisuus, sen hyvät ja huonot puolet. Onko sinussa se jokin, joka vetoaa juuri tuohon naiseen, eikä sille ole mitään yleismaailmallista määritelmää mikä se on.  Keskimäärin naisiin varmasti vetoaa perussiisti, olemukseltaan positiivinen ja ulkonäöltään tavanomainen tai sitä paremman näköinen mies. Mutta vain keskimäärin, jos teet prismatestin, huomaat että kaikenlaisille tallaajille on kumppani löytynyt.  Ulkonäkö juuri on asia jossa naisten mieltymyksissä on ihan valtava hajonta. Vaikka esim. kavereideni miehet ovat ihan tavallisia ja osa jopa hyvännäköisiä, harva heistä vetoaa juuri minuun seksuaalisesti. Sen sijaan omassa miehessäni - tavispottunokka hänkin - on se jokin joka miellyttää minua. 

Seuraavaksi selvitetään onko teillä kommunikaatiotyyli joka sopii toisillenne. Ei kaikille maailman naisille tai miehille vaan juuri teille. Toisin sanoen luistaako juttu, naurattaako toisen vitsit, kohtaako arvomaailmat, onko toisen kanssa helppo olla. Ihmiset oikeasti päätyy parisuhteisiin pääosin ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä ja vaivaton olla, ei sen takia että toinen on italiankurssilla tai rauhanturvaaja. Joillakin ihmisillä se helppo ja vaivaton olo syntyy kusipäiden kanssa, siksi että tuollainen ilmapiiri on kotoa opittua "normaalia", ja kun siitä on kerran on jo selvitty hengissä, "turvallista". Näitten asioiden jälkeen aletaan sitten vasta miettiä että onko joku italiankurssi plussa vai ei. Kaikissa parisuhteissa on asioita jotka ei sitä toista miellytä ja joiden yli pitää päästä. Toki joukossa on asioita jotka on dealbreakereita, esim. minä en ottaisi turkistarhaajaa vaikka tämä olisi maailman ihanin mies. Se olisi valitettavasti sitten siinä. Mutta suurin osa asioista ei ole näin jyrkkiä dealbreakereita ja jos tyyppi on muuten kiva ja sopiva, voi saada paljon "anteeksi".

Te tasoteoriikot olette näitä jotka nysväätte italiankurssien ja oopperassa käymisten parissa ja kuvittelette että kun pystytte esittämään naiselle sopivan työ- ja harrastuscv:n, parisuhde aukeaa. Ette edes huomaa sitä kaikkea muuta joka tulee näiden asioiden edellä ja oikeasti johtaa pariutumiseen.

Ja ei pliis aleta vänkäämään siitä kuinka jos miehellä on rahaa, aina löytyy joku tunnevammainen hyväksikäyttäjä joka ottaa miehen pelkästään rahan takia. On aivan riittävästi naisia jotka ei tällaiseen lähde, ja joihin vetoaa ihan muut asiat, ja näistä teidänkin kannattaisi olla kiinnostuneita eikä vain katkerina kahdehtia sitä että mies saa puolisokseen kumppanin joka ei oikeasti ole kiinnostunut ihmisenä.

Noin suomeksi sanottuna siis täytyy herättää oikeanlainen fiilis, ja jos sen onnistuu tekemään, saa paljon puutteita anteeksi. Tiesin tämän toki jo entuudestaan.

Koko aamupäivän tässä olen koettanut kysellä jotain konkreettisia neuvoja, vaikka en edes koe olevani sosiaalisesti taitamaton. Ainakaan toistaiseksi mitään oikeasti hyödyllistä neuvoa ei ole kuultu. Tämä ei tietenkään yllättänyt.

Ehkä se suurin ongelma on kuitenkin miehille opetettu tietoisuus siitä, että se mitä nainen sanoo on varsin usein aivan eri asia kuin se, mitä hän oikeasti valitsee ja tekee. Tämän taas ovat naiset ihan itse opettaneet miehille.

Joitakin asioita ei siis voi opetella, niistä kuitenkin koostuu se "kemia", jota tapaamisessa joko on tai ei ole.

Ihan kuin ihminen ei voisi itse vaikuttaa omiin valintoihinsa. Kamoon nyt:

Pitkä, tumma, komea ja sosiaalinen työtön, joka on pukeutunut tuulipukuun ja lenkkareihin herättää sinussa aivan toisenlaisen fiiliksen verrattuna pitkään, tummaan, komeaan ja sosiaaliseen kirurgiin, joka on pukeutunut mittatilaustyönä tehtyyn pukuun.

Totta kai kaikki naiset haluavat, että jokainen mies olisi "vain oma itsensä". Miehistäkin olisi kivaa, jos naiset osoittaisivat heti ensitapaamisella kaikki taitonsa ja halunsa seksin saralla (tai sen ettei niitä ole), ja jos ovat kovin nalkuttamiseen taipuvaisia niin tekisivät sen heti ensimmäisen 15 minuutin kuluessa ensitapaamisesta. Näin mies pystyisi maksimoimaan ajankäyttönsä.

Voitko kuvitella etten minä ainakaan halua treffeille komean aivokirurgin kanssa joka kulkee mittatilauspuvussa. Eihän minulla olisi tuollaisen kanssa mitään yhteistä. Kuten en myöskään halua treffeille miehen kanssa joka on sosiaalisesti niin kyvytön ettei osaa pukea päälleen treffeille muuta kuin tuulipuvun. Mutta kirurgi varmasti löytää itselleen yhtä statushakuisen mittatilausmekkonaisen ja tuulipukumiehen paras flaksi lienee leipäjonossa. Mitä jos kuitenkin yritettäisiin löytää esimerkkejä jostain muualta kuin ääripäistä. On helppoa pukeutua niin ettei se jää siitä kiinni varsinkin jos on mies. Siistit ja sopivat housut ja kauluspaita, puhtaat ja muutenkin hygienia kunnossa.

Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta sen vaan sanon että enpähän ole sellaista naista vielä tavannut, joka ei syvällä sisimmissään kokisi ansaitsevansa komeaa NHL-pelaaja aivokirurgia. Naiset ajattelevat, että pelkkä naiseus jo sinänsä on oikeutus mahdollisimman suositun ja ihailtavan miehen vaatimiseen.