Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos eroamme, mies ei aio tavata meitä enää koskaan.
21.01.2018 |
Tässä on avioliitto ollut alamäessä jo kauan, välimme ovat välillä todella tulehtuneet. Olen nyt ottanut puheeksi, että mitä jos vain eroaisimme. Että ehkä pystyisimme elämään paremmin sovussa eri kattojen alla ja miettimään tahoillamme mitä jatkossa haluamme tehdä.
Miehen reaktio yllätti. Ilmoitti että ei käy missään tapauksessa. Jos ero tulee niin se on kerrasta selvä eikä aio tavata enää koskaan. Meillä siis on lapsiakin ja heidän vuokseen tätä eroa mietinkin. Itse ajattelin, että voisi minun puolestani käydä vaikka joka päivä lasten luona, kunhan ei asuttaisi yhdessä.
Todella olen rakastanut häntä ja rakastan yhä. Emme vaan sovi yhteen.
Mikä se tuollainen vastaus on? Pelkkä paniikkireaktio vai voiko ollakin oikeasti noin tunteeton ja välinpitämätön?
Kommentit (136)
Niin ja kiitos kommenteistanne tähän saakka. Näin kirjoitettuna asia vaikuttaa paljon selkeämmältä.
Soitan tuonne naisten linjalle heti kun rauhassa pystyn.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa miettiessä kannattaa aina myös varautua siihen vaihtoehtoon ettei exästä oikeastikaan kuulu enää koskaan mitään. Mikään laki ei velvoita isää tapaamaan lapsiaan eron jälkeen.
Minäkin ajattelin ettei isä hylkäisi lapsiaan, mutta niin vain kävi eikä lapset ole koskaan tavannut sisaruksiaan isän uusioperheestä.
Ymmärrän täysin miestäsi.
Itse erosin edellisestäni n. 7 vuotta sitten, enkä ole sen koommin tavannut, velvollisuuteni olen tietenkin lapsista hoitanut pankin kautta.
Miksi tapailisin, koska he eivät kuulu enää elämääni, elämä jatkuu puolin ja toisin sekä menee eteenpäin. Se etappi on takanapäin ja kuuluu menneisyyteen.
En myöskään näe minkäänlaista velvollisuutta miehenä yhteydenpitoon, hän halusi eron ja lapset; hän myös sai eron kuten lapsetkin. Kaikki hyvin ja rauha maassa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, täällä kommentoi taas se kahjo, jonka mielestä miehillä ei ole omasta käytöksestään, uhkailustaan ja väkivaltaisuudestaan mitään vastuuta, tai mistään ylipäätään... näitä palstan vakiohulluja mt-tapauksia. Anna ap mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onko joku sanonut niin? Tietysti miehellä on vastuu omasta käytöksestään. Myös ap:lla on vastuu omista päätöksistään, ero mukaanlukien. Miehen suhtautuminen eroon taas ei ole ap:n vallassa. Jos mies ei halua tavata exäänsä niin hänellä ei tähän mitään moraalista tai laillista velvoitetta ole. Ei, vaikka ap kuinka mustamaalaisi häntä vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin miestäsi.
Itse erosin edellisestäni n. 7 vuotta sitten, enkä ole sen koommin tavannut, velvollisuuteni olen tietenkin lapsista hoitanut pankin kautta.
Miksi tapailisin, koska he eivät kuulu enää elämääni, elämä jatkuu puolin ja toisin sekä menee eteenpäin. Se etappi on takanapäin ja kuuluu menneisyyteen.
En myöskään näe minkäänlaista velvollisuutta miehenä yhteydenpitoon, hän halusi eron ja lapset; hän myös sai eron kuten lapsetkin. Kaikki hyvin ja rauha maassa.
Kuinka voit elää näkemättä omia lapsiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin miestäsi.
Itse erosin edellisestäni n. 7 vuotta sitten, enkä ole sen koommin tavannut, velvollisuuteni olen tietenkin lapsista hoitanut pankin kautta.
Miksi tapailisin, koska he eivät kuulu enää elämääni, elämä jatkuu puolin ja toisin sekä menee eteenpäin. Se etappi on takanapäin ja kuuluu menneisyyteen.
En myöskään näe minkäänlaista velvollisuutta miehenä yhteydenpitoon, hän halusi eron ja lapset; hän myös sai eron kuten lapsetkin. Kaikki hyvin ja rauha maassa.
Katkera marttyyriasenne "hän halusi eron ja lapset, hän myös sai eron kuten lapsetkin" ja sitten kostat lapsille sen, että ex halusi eron. Kuulostatpa fiksulta mieheltä tai naiselta 👍 Miten kukaan on ikinä kanssasi erehtynyt lisääntymään? 😂
entäs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meitä". Miten niin miehen pitäisi tavata "teitä"? Miehen pitää tavata vain lapsiaan, sinua ei.
Tähän kiinnitin minäkin huomion. Miksi sitä exää pitäisi eron jälkeen nähdä jos ei halua? Lapset on sitten asia erikseen.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Exää ei tarvitse nähdä näkemisen epäriemusta, mutta hänen kanssaan on syytä pystyä puhumaan puhelimessa tai tapaamaan häntä lasten asioiden järjestelyn merkeissä. Ei lasten noutoa voi sopia puhumatta kertaakaan.
Lasten iästä riippuen kyllä muuten voi. Näin meilläkin tehtiin kun olin lapsi. Hankalaa se toki on, mutta ei mahdotonta. Ja fyysisesti tapaaminen ei ainakaan ole millään tavoin välttämätöntä. Käsittääkseni puhelimessa puhumista ei ole poissuljettu.
Ja huomatan vielä, että kyseessä oli ensireaktio erouhkaukseen. Se on usein paniikinomainen hätäreaktio eikä välttämättä kuvaa lainkaan miehen lopullista kantaa. Ap:han ei ole antanut miehelle lainkaan aikaa sopeutua eroajatukseen vaan heti pitäisi olla hyvää pataa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minusta ap on tässä täysin kohtuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi ap,
minä taidan tietää mistä puhut ja mitä toivoisit mieheltäsi -
nimittäin vastuunottoa omista tunteistaan. Omista tunteistaan vastuussa oleva henkilö on mahdollista kohdata ihan oikeasti ja syvemmällä tasolla, kun niistä mielen kehittämistä puolustusreaktioista on päästy yli. Se vaan ei ole oikein helppoa kenellekään. <3
Käytännössä vastuunotto tarkoittaa sitä, että kohdatessaan pettymyksen, vaikka sen keiton läikytyksen - huomaisi ensin harmistuvansa, mutta osaisi kuitenkin käsitellä tuntemansa harmin- ja sitten jatkaa elämää ihan normaalisti ymmärtäen, ettei siitä mitään pahaa seuraa, vaikka keitto läikkyy, mutta siitä seuraa, jos alkaa karjua ja syytellä ja käyttää vihapuhetta lasten kuullen (tai vaikka vaan kahdestaan). Se on väkivaltaa lapsia kohtaan ja se on vanhemman vieraannuttamista toisesta, kun haukutaan ja solvataan lasten kuullen toista vanhempaa.
Tällä hetkellä hän ei osaa käsitellä omia tunteitaan vaan heittää ne sinun kannettavaksi purkautumalla heti sillä hetkellä ja sillä voimalla, jonka pettymys sillä hetkellä aiheuttaa. Lapset tekevät näin ja silloin vanhempi auttaa kestämään ja käsittelemään tunnetta.
Uskon, että ero hankaloittaisi teidän vuorovaikutusta entisestään, sillä miehesi ei taida ymmärtää tätä vastuunotto-asiaa. Sen tunnistaa juuri siitä, että ei voi oikein impulsseille mitään ja syyllinen on aina muualla. Tosin lasten suojeleminen saattaa tulla tilanteessa tärkeämmäksi, kuin yrittää etsiä yhteys mieheen - sillä se yhteys saattaa olla liian monen suojamekanismin takana, eikä se vaan löydy.
Miehesi on kuin lapsi, joka tarvitsee sen vahvan ihmisen oppimaan sitä omien tunteiden huomaamista, käsittelyä ja säätelyä.
Sinulle voisin suositella Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia -kirjaa. Minusta kuulostaa, että olet itse jo tavallaan huomannut ja oppinut sen omista tunteista vastaamisen. Kirja voisi auttaa sinua tukemaan miestäsi kohti parempaa vuorovaikutusta :) Tai huomaamaan oman vahvuutesi sillä tavalla, että päätöksesi toimintatavastasi syntyy.
Ja jos parisuhdeterapiaan pystyisitte lähtemään, niin se voisi auttaa.
Itse pyrin osoittamaan myötätuntoa ja lempeää otetta ylipäänsä ihmistä kohtaan, joka on lähtenyt tunteidensa vietäväksi ja toimii ns. vaiston varassa "pakene tai taistele". Vihaan vastaaminen vihalla, raivoon vastaaminen raivolla, ilkeyteen vastaaminen ilkeydellä ei vaan ikinä toimi. Tosin on tilanteita, kun ei vaan voi omille primitiivisille reaktioilleen mitään, mutta sen vuoksi sitten on olemassa anteeksipyyntö.
teksti jatkuu seuraavassa viestissä...
edellinen jatkaa...
Itse huomasin lapseni käyttäytyvän minua kohtaan hyvin epäkunnioittavasti ja hän sai minut pois raiteiltani - ja syy oli se, että lapseni käytti samaa asiaa aseena, jota mieheni käyttää riidellessämme.
Tämä oli iso opetus itselleni ja ymmärsin, että emme voi missään nimessä enää lasten kuullen riidellä. Mieheni opettaa lapselle halveksuntaa ja vihaa minua kohtaan, ja sen tavan miten minua järkytetään. Lapsi oppii mallista miten minut saa aseettomaksi ja voimattomaksi.
Sanotin asian puolisolleni ja nyt toivon hänen pikkuhiljaa havaitsevan ja ymmärtävän sen.
Itse olen erittäin hyvässä parisuhteessa useinmiten - arki toimii, meillä on rakkautta ja ystävyyttä. Mieheni on rakastava ja hyväsydäminen, hyvin ihana isä lapsille eikä minulla ole hänestä muuta pahaa sanottavaa - kuin se, ettei hän osaa oikein ottaa vastuuta omista tunteistaan ja erittäin epäkypsästi syyttelee minua omasta käytöksestään (esim. "sen takia huudan ja raivoan sinulle lasten kuullen, kun sinä vaan "nalkutat" (tietyssä mielentilassa kaikki on nalkutusta) - "jos sinä käyttäytyisit toisin, niin minun ei tarvitsisi lasten kuullen huutaa" ... Eli vastuu on minulla, että hän on raivoissaan ja huutaa tai pakenee. Jos minä en olisi sellainen ja tälläinen, niin hänkin voisi olla mukava. )
Olen itse tehnyt rauhan itseni kanssa ja voin keskustella omista virheistäni, puutteistani, hyvistä puolista ja vahvuuksistani enkä pelkää ajatusteni, luonteeni, menneisyyteni jne paljastumista kenellekkään tai missään, joten voin käyttäytyä sen tuomalla rauhallisuudella. Enkä siis tarkoita tunteen patoamista ja sillä tavalla rauhallisena pysymistä vaan sillä, että voin näyttää tunteeni - niin hyvät kuin huonot ja silti pysyä jossain rajoissa tunnekuohun kanssa.
Tsemppiä ihan hirveästi!
Kyllä sinulle sisin sen kertoo, että mikä on tärkeintä ja oikein. Lasten hyvinvoinnin vuoksi tuossa tilanteessa on monenlaisia ratkaisuja eikä mikään niistä ole helppo.
p.s. suuri osa ihmisistä ei ymmärrä mistä yllä puhun, vaan lähtevät mantraan, jossa minä yritän muuttaa toista tai pakottaa toisen sellaiseksi, kuin minä haluan. Oikeasti kyse on siitä, että haluan nähdä ihmisen niiden suojamekanismien (tiuskiminen,huutaminen, paiskominen, pakeneminen, väkivalta jne) takana ja kuulla hänen ajatukset, vaikka ne olisivat erilaiset kuin itselläni.
Se vaan vaatii suurta rohkeutta luopua omista suojauksista, kuvitelmista ja luuloista, mutta palkinto on sen mukainen kun sen tekee <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis suuria kommunikointivaikeuksia, jotka eivät pyhistä lupauksista ja yrityksistä huolimatta ole korjautuneet.
Minä luulen, että miehellä lopulta on vain huono itsetunto mutta sitähän hän ei näytä. Hän hermostuessaan (minulle, aivan tyhjästä ja usein) sanoo todella tarpeettoman rumasti, huutaa helposti, paiskoo tavaroita. Että koko maailma nyt huomaisi että häntä ärsyttää ja syy olen minä.Minusta tuollainen on vain lapsellista ja antaa lapsillemme todella huonoa esimerkkiä. Ei silti lopeta käytöstään, vaikka mahdollisuuksia olen antanut.
Osaa olla myös rakastava ja ei todellakaan ole väkivaltainen. Ei vaan tajua, että lapsia nuo jutut oikeasti pelottavat. Minua ei enää yhtään.Ap
Kuulostaa ihan vaimoltani. Vuosia mitättömien pikkuriitojen yhteydessä uhkasi aina erolla. Sitten kun kyllästyin kaikkeen ja sanoin että erotaan vaan, alkoi ihan päinvastainen käytös: eropuheisiini vastattiin uhkailuilla lakimiehillä ja että ei aio enää ikinä tavata minua jos eroan. Itsellenikin moinen käytös on vierasta ja en pysty ymmärtämään sitä.
Oletteko vielä yhdessä vai erositteko?
Ollaan vielä yhdessä. Ehkä olen hullu kun jatkan hänen kanssaan, mutta ei se elämä ole niin mustavalkoista. On hyviä hetkiä ja niitä huonoja. En osaa aina sanoa kumpaa on enemmän. Nyt on meneillään parempi jakso ja ollaan menossa pariterapiaan. Sen olen päättänyt että jos uhkailu jatkuu, otan eron ihan oikeasti.
Milloinkas nainen väkivaltaisesta suhteesta eroaisikaan. Tehkää toki vielä lisää lapsia siihen.
Mitä sä sekoilet. Kuka puhui mitään väkivallasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin miestäsi.
Itse erosin edellisestäni n. 7 vuotta sitten, enkä ole sen koommin tavannut, velvollisuuteni olen tietenkin lapsista hoitanut pankin kautta.
Miksi tapailisin, koska he eivät kuulu enää elämääni, elämä jatkuu puolin ja toisin sekä menee eteenpäin. Se etappi on takanapäin ja kuuluu menneisyyteen.
En myöskään näe minkäänlaista velvollisuutta miehenä yhteydenpitoon, hän halusi eron ja lapset; hän myös sai eron kuten lapsetkin. Kaikki hyvin ja rauha maassa.
Katkera marttyyriasenne "hän halusi eron ja lapset, hän myös sai eron kuten lapsetkin" ja sitten kostat lapsille sen, että ex halusi eron. Kuulostatpa fiksulta mieheltä tai naiselta 👍 Miten kukaan on ikinä kanssasi erehtynyt lisääntymään? 😂
Ei suinkaan katkera marttyyriasenne, vaan silkkaa realismia mitä nainen ei luonnollisesti kykene ymmärtämään, vaan hänen mielestään tulisi miehen toimia niin kuin hän opportunistina päättää.
Valintani on paljon helpompi lapsilleni kuin itselleni mitä silloin tällöin tapaileminen ja täten haavojen auki pitäminen lapsilla.
Ja kyllä, olen lisääntynyt tuon eroni jälkeen jo kolme kertaa uudestaan.
Kaikki ei vain kulje maailmassa niin kuin naiset päättävät, vaan asiat voi hoitaa myös objektiivisesti parhaimmaksi näkemällään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap ei ole puhdas pulmunen itsekään. Hän ei osaa käsitellä toista ihmistä. Ja koska ei näytä edes halua sen opettelemiseen ja muutenkin miehen motivaatio eheytymiseen taitaa olla heikko, olisi parasta kaikille osapuolille ehkä ihan rauhassa harkita eroa.
Olen itse sekä traumataustainen että traumaatisoituneen henkilön jättänyt, joten perspektiiviä on molemmilta puolilta. Mies ei ole saanut turvaa ap:n kanssa eikä tule sitä saamaan, joten käytös jatkuu ikuisesti tai pahenee. Mies on tällä hetkellä siinä suhteessa kuin lapsi, hän tarvitsee apua eikä mitään vaateita siitä, että hänen pitää hoitaa itse itsensä kuntoon ja käyttäytyä kuin aikuinen. Aikuisena hänellä on kuitenkin mahdollisuus saada tunnesäätelynsä reilaan lasta nopeammin, kunhan oikea yhteys syntyy. Ainoa keino olisi terapiassa oppia ihan uudet lähestymistavat, eikä sekään tietenkään kaikilta pareilta onnistu yrittämisestä huolimatta.
Väestöliiton mukaan traumatisoituneet naiset (kiintymyssuhdeongelma lapsuudesta) toipuvat miehiä paremmin, mikäli heillä on turvallinen puoliso. Eli näen tässä kaksi tekijää, jotka eivät paranna ennustetta: ongelmahenkilö on mies eikä hänellä ole turvallista puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin miestäsi.
Itse erosin edellisestäni n. 7 vuotta sitten, enkä ole sen koommin tavannut, velvollisuuteni olen tietenkin lapsista hoitanut pankin kautta.
Miksi tapailisin, koska he eivät kuulu enää elämääni, elämä jatkuu puolin ja toisin sekä menee eteenpäin. Se etappi on takanapäin ja kuuluu menneisyyteen.
En myöskään näe minkäänlaista velvollisuutta miehenä yhteydenpitoon, hän halusi eron ja lapset; hän myös sai eron kuten lapsetkin. Kaikki hyvin ja rauha maassa.
Katkera marttyyriasenne "hän halusi eron ja lapset, hän myös sai eron kuten lapsetkin" ja sitten kostat lapsille sen, että ex halusi eron. Kuulostatpa fiksulta mieheltä tai naiselta 👍 Miten kukaan on ikinä kanssasi erehtynyt lisääntymään? 😂
Ei suinkaan katkera marttyyriasenne, vaan silkkaa realismia mitä nainen ei luonnollisesti kykene ymmärtämään, vaan hänen mielestään tulisi miehen toimia niin kuin hän opportunistina päättää.
Valintani on paljon helpompi lapsilleni kuin itselleni mitä silloin tällöin tapaileminen ja täten haavojen auki pitäminen lapsilla.
Ja kyllä, olen lisääntynyt tuon eroni jälkeen jo kolme kertaa uudestaan.
Kaikki ei vain kulje maailmassa niin kuin naiset päättävät, vaan asiat voi hoitaa myös objektiivisesti parhaimmaksi näkemällään tavalla.
No, itse olen nelikymppinen ja se haava on edelleen auki. Ymmärrän toki tuonkin pointin, että tämä hylätyksi tulleen trauma on ehkä siedettävämpi kuin ikuinen hankaus ees taas - tilanne on kuitenkin stabiili. Puukko on syvällä sydämessä, mutta kun ei liiku tilanteen kanssa pärjää joten kuten. Ideaalia olisi toki, että erosta huolimatta olisi voinut olla läheiset ja hyvät välit myös isään, kuten ennen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos pitkistä vastauksistasi näihin tunteiden hallintaan juuri tätä varmaan tarkoitan.
Mieheni todella käyttäytyy välillä kuin uhmaikäinen lapsi. Ihan oikeasti.
Jos vaikka lapset ovat syöneet jonkun pullapitkon loput, niin mies huutaa minulle siitä kun hänelle ei ole jätetty.
Näin sekä minä saan huudot, että lapset kuulevat. Eivät uskalla tehdä juuri mitään varmistamatta minulta.
Minä olen sellainen rauhallinen, keskusteleva persoona. Ehkä vähän introvertti.
Usein tuntuu, ettei mieheni kertakaikkiaan siedä minua.
Minua on syytelty, että olen kohtuuton. Yritän vielä vähän avata tätä juttua.
Mies on uhannut minua erolla useita, varmaan kymmeniä kertoja. Ja itse lähtenyt ovet paukkuen kotoa, ollut yötä pois. Viimeisillä kerroilla en ole ottanut mitään yhteyttä, en ole kysellyt missä on tai muutakaan. Sitä hän nimittäin odottaa. On kuitenkin tullut aina seuraavana päivänä kotiin muttei koskaan ole pyytänyt anteeksi. Ei osaa sellaista. Ainoa selitys on että "meni hermo" ja asiasta ei sitten enää puhuta.
Nyt jälleen kerran kuulin olevani hullu ja hoidon tarpeessa. Sanoin vaan, että olkoon niiin ja ehkä sitten voi olla parempi asua erillään kuten hän itse on lukemattomat kerrat uhannut.
Meillä on lähipiirissä erittäin katkera huoltajuusriita ja siihen viitaten sanoin etten ole sellainen.
Hän vastasi, että ei ikinä aio nähdä meistä ketään
Vierailija kirjoitti:
Kiitos pitkistä vastauksistasi näihin tunteiden hallintaan juuri tätä varmaan tarkoitan.
Mieheni todella käyttäytyy välillä kuin uhmaikäinen lapsi. Ihan oikeasti.
Jos vaikka lapset ovat syöneet jonkun pullapitkon loput, niin mies huutaa minulle siitä kun hänelle ei ole jätetty.
Näin sekä minä saan huudot, että lapset kuulevat. Eivät uskalla tehdä juuri mitään varmistamatta minulta.
Minä olen sellainen rauhallinen, keskusteleva persoona. Ehkä vähän introvertti.
Usein tuntuu, ettei mieheni kertakaikkiaan siedä minua.Minua on syytelty, että olen kohtuuton. Yritän vielä vähän avata tätä juttua.
Mies on uhannut minua erolla useita, varmaan kymmeniä kertoja. Ja itse lähtenyt ovet paukkuen kotoa, ollut yötä pois. Viimeisillä kerroilla en ole ottanut mitään yhteyttä, en ole kysellyt missä on tai muutakaan. Sitä hän nimittäin odottaa. On kuitenkin tullut aina seuraavana päivänä kotiin muttei koskaan ole pyytänyt anteeksi. Ei osaa sellaista. Ainoa selitys on että "meni hermo" ja asiasta ei sitten enää puhuta.
Nyt jälleen kerran kuulin olevani hullu ja hoidon tarpeessa. Sanoin vaan, että olkoon niiin ja ehkä sitten voi olla parempi asua erillään kuten hän itse on lukemattomat kerrat uhannut.
Meillä on lähipiirissä erittäin katkera huoltajuusriita ja siihen viitaten sanoin etten ole sellainen.
Hän vastasi, että ei ikinä aio nähdä meistä ketään
Miehesi on pahemmassa jamassa kuin mitä itse olen, mutta minä ehkä tiedän, miltä hänestä tuntuu. Hän rakastaa sinua ja siksi hän palaa luoksesi, toivoen, että te jotenkin saisitte asiat toimimaan. Hänen on kuitenkin pakko paeta, koska tilanne vaan käy yli. Itse olen nopeampi luovuttamaan ja todella lähden lopullisesti. Hän kuitenkin jaksaa toivoa sinulta edelleen.
Ei hän tarvitse mitään älyllistä keskustelua siitä, että hän on väärässä. Hän todennäköisesti tietää sen itsekin. Hän tarvitsee rakkautta. Ihan niin kuin juuri se pieni lapsi raivonpuuskassa.
Minusta teidän pitäisi selvittää kaksi asiaa ja vain jos molemmat täyttyvät, on mitään edellytyksiä jatkaa:
- haluaako mies tehdä ongelmalle jotain eli muutosta vallitsevaan tilanteeseen ja omaan käytökseensä
- onko sinulla valmiuksia muuttaa toimintatapaasi ja asennettasi, jos se auttaisi miestä pääsemään yli lukostaan
Kyllä jo kannattaa erota, mies saa ihan ihmeelisiä raivokohtauksia. Lapsetkin alkaa pelätä miestä.
Lisään vielä, että toki miehessäni on paljon ihania, hyviä, rakastavia puoliakin. Enhän minä muuten hänen kanssaan olisikaan ollut näin kauan.
Hänellä ei vaan ole mitään kykyä käsitellä minkäänlaista pettymystä. Ei pienintäkään. Hänellä on ikään kuin sellainen pimeä puoli, joka tulee esiin kun joku pienikin asia ärsyttää. En tiedä mistä se johtuu, isättömyydestä vai muusta, ja ikävintä on kun mies ei itse pidä reaktioitaan mitenkään sopimattomina.
Parisuhdeterapiaan hän ei koe tarvetta.
Hänellä on myös kumma tapa olla sanomatta suoraan ja rakentavasti, jos joku on hänen mielestään huonosti. Minun ja meidän pitäisi arvata se kaikista kiertoilmaisuista. Tästä esimerkkinä eräs keskustelu
Mies: Pitää lähteä ostamaan ruuveja
Minä: Ai jaa, mihin tarvitset?
Mies: Pitää saada naulakko seinään
Minä: Okei, mikä naulakko?
Mies: No pitää hommata joku naulakko (tässä vaiheessa tajusin, ettei kyseessä olekaan mikään hyväntahtoinen keskustelu)
Minä: Aa, onhan meillä naulakkoja
Mies: Vitut tuohon mitään mahdu!
Minä: Eli yritätkö sanoa, että tuohon naulakkoon on kertynyt sinusta liikaa vaatetta?
Mies: Oho, älysit
Eli tällaista ihmeellistä. Lapsiperheessä nyt on vaatetta. Mutta siis ei voi sanoa esimerkiksi, että onpas lapset läjänneet vaatetta tuonne vaan tuollaisen ihme kierrättelyn kautta pitää koettaa arvata mikä milloinkin on pielessä. Aika raskasta.
Ap
Mies yrittää kiristää sinua olemaan eroamatta. Kuulostaa siltä, että ero on todellakin paras ratkaisu, joten älä anna hänen pelotella sinua pois siitä. Hän tekee omat valintansa ja lapsille riittää yksi hyvä vanhempi, jos tilanne sellaiseksi menee (en usko, että menee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin miestäsi.
Itse erosin edellisestäni n. 7 vuotta sitten, enkä ole sen koommin tavannut, velvollisuuteni olen tietenkin lapsista hoitanut pankin kautta.
Miksi tapailisin, koska he eivät kuulu enää elämääni, elämä jatkuu puolin ja toisin sekä menee eteenpäin. Se etappi on takanapäin ja kuuluu menneisyyteen.
En myöskään näe minkäänlaista velvollisuutta miehenä yhteydenpitoon, hän halusi eron ja lapset; hän myös sai eron kuten lapsetkin. Kaikki hyvin ja rauha maassa.
Katkera marttyyriasenne "hän halusi eron ja lapset, hän myös sai eron kuten lapsetkin" ja sitten kostat lapsille sen, että ex halusi eron. Kuulostatpa fiksulta mieheltä tai naiselta 👍 Miten kukaan on ikinä kanssasi erehtynyt lisääntymään? 😂
Ei suinkaan katkera marttyyriasenne, vaan silkkaa realismia mitä nainen ei luonnollisesti kykene ymmärtämään, vaan hänen mielestään tulisi miehen toimia niin kuin hän opportunistina päättää.
Valintani on paljon helpompi lapsilleni kuin itselleni mitä silloin tällöin tapaileminen ja täten haavojen auki pitäminen lapsilla.
Ja kyllä, olen lisääntynyt tuon eroni jälkeen jo kolme kertaa uudestaan.
Kaikki ei vain kulje maailmassa niin kuin naiset päättävät, vaan asiat voi hoitaa myös objektiivisesti parhaimmaksi näkemällään tavalla.
Hyi hel###ti mikä "mies"! Miten joku alkoi sun kans vielä lapsia tekemään kun edelliset olit hylännyt...
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että lasten takia kannattaisi erota. Vaikka olisikin "parempi jakso". Mietin sitä 7-vuotiasta, joka on ovi kiinni omassa huoneessaan ja käytösmalleja, joita lapset tästä oppivat.