Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos eroamme, mies ei aio tavata meitä enää koskaan.
21.01.2018 |
Tässä on avioliitto ollut alamäessä jo kauan, välimme ovat välillä todella tulehtuneet. Olen nyt ottanut puheeksi, että mitä jos vain eroaisimme. Että ehkä pystyisimme elämään paremmin sovussa eri kattojen alla ja miettimään tahoillamme mitä jatkossa haluamme tehdä.
Miehen reaktio yllätti. Ilmoitti että ei käy missään tapauksessa. Jos ero tulee niin se on kerrasta selvä eikä aio tavata enää koskaan. Meillä siis on lapsiakin ja heidän vuokseen tätä eroa mietinkin. Itse ajattelin, että voisi minun puolestani käydä vaikka joka päivä lasten luona, kunhan ei asuttaisi yhdessä.
Todella olen rakastanut häntä ja rakastan yhä. Emme vaan sovi yhteen.
Mikä se tuollainen vastaus on? Pelkkä paniikkireaktio vai voiko ollakin oikeasti noin tunteeton ja välinpitämätön?
Kommentit (136)
Hyvä laittaa kerrasta poikki eikä jäädä roikkumaan vanhaan elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos nyt ensiksi menisitte hankkimaan apua kommunikointiin? Perheneuvola? Parisuhdeterapia?
Väestöliiton sivuilla on myös verkosta löytyvä kurssi, jonka voi tehdä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni ei ole koskaan ollut itsellään isää, niin olen laittanut paljon sen piikkiin.
Olemme olleet yhdessä melko pitkään, ja olen yrittänyt häntä ymmärtää ja kannustaa. Toki minussakin vikoja on aivan varmasti, mutta en silti ole mielestäni ansainnut tätä mitä nyt saan osakseni. Tuntuu että pahenee vain.Mitä itse tekisitte tällaisessa tilanteessa? Lähinnä mietin, että miten puhuisin lapsille. "Isä nyt vaan on tuollainen" tuntuu kovin laimealta. Olen toki kertonut, ettei ole mitään pelättävää. Silti kouluikäinen on aina omassa huoneessaan ovi kiinni, kunisä on kotona, vaikka olisi rauhallistakin. Kun olemme keskenään, hän on minun ja sisarusten kanssa jotain puuhailemassa. Tämä minua erityisesti huolettaa.
Diipadaapaa taas oikein reippaalla naismitalla. Sitä ollaan niin uhrautuvasia ja uhreja ja yritetään ymmärtää. Älä yritä. Tunustit jo aloitusviestissä että sinä haluat erota ja miesvastsis siihen että lähtekää sitten ja takaisintulemista ei ole.
Ei irtoa sympatioita moisesta pelleilystä ja yrityksistä syyllistää miestä omasta ahneudestasi.Lähde vaan, säälin vain miestä joka tuhlasi elämästään monta vuotta moiseen korppikotkaan.
Joo paitsi että mies on se joka tästä lähtee, jos joku.
Asunto on minun, olen parempituloinen. Itse olen sen hankkinut ja itse myös maksanut. Miehen asumiskulut ovat olleet vuosikausia käytännössä 0€, toki on sitten esim. ruokaa ostanut. Että sellainen korppikotka olen.
Sitä olen yrittäny ymmärtää, että isättömällä ei ole ollut miehen mallia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap miettinyt, että ero on isättömälle trauman aktivoituminen ja isku, jonka yhteysessä hänen pitää saada käyttää voimavarat itsensä korjaamiseen? Hänhän on mielenterveyspotilaaseen rinnastettava tapaus, etenkin tuon teidän molemminpuolisen perhehelvetin jälkeen. Ja sinä vaadit ylisuoritusta. Ei ihme, että hän räjähtelee, niin väärin kuin se onkin.
Mies on räjähdellyt vuosia, milloin mistäkin syystä ja kymmeniä kertoja uhannut erota. Olen aikoinaan yrittänyt, että jos hän hakisi keskusteluapa mutta ei tullut kysymykseenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis suuria kommunikointivaikeuksia, jotka eivät pyhistä lupauksista ja yrityksistä huolimatta ole korjautuneet.
Minä luulen, että miehellä lopulta on vain huono itsetunto mutta sitähän hän ei näytä. Hän hermostuessaan (minulle, aivan tyhjästä ja usein) sanoo todella tarpeettoman rumasti, huutaa helposti, paiskoo tavaroita. Että koko maailma nyt huomaisi että häntä ärsyttää ja syy olen minä.Minusta tuollainen on vain lapsellista ja antaa lapsillemme todella huonoa esimerkkiä. Ei silti lopeta käytöstään, vaikka mahdollisuuksia olen antanut.
Osaa olla myös rakastava ja ei todellakaan ole väkivaltainen. Ei vaan tajua, että lapsia nuo jutut oikeasti pelottavat. Minua ei enää yhtään.Ap
Kuulostaa ihan vaimoltani. Vuosia mitättömien pikkuriitojen yhteydessä uhkasi aina erolla. Sitten kun kyllästyin kaikkeen ja sanoin että erotaan vaan, alkoi ihan päinvastainen käytös: eropuheisiini vastattiin uhkailuilla lakimiehillä ja että ei aio enää ikinä tavata minua jos eroan. Itsellenikin moinen käytös on vierasta ja en pysty ymmärtämään sitä.
Oletteko vielä yhdessä vai erositteko?
Ollaan vielä yhdessä. Ehkä olen hullu kun jatkan hänen kanssaan, mutta ei se elämä ole niin mustavalkoista. On hyviä hetkiä ja niitä huonoja. En osaa aina sanoa kumpaa on enemmän. Nyt on meneillään parempi jakso ja ollaan menossa pariterapiaan. Sen olen päättänyt että jos uhkailu jatkuu, otan eron ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni ei ole koskaan ollut itsellään isää, niin olen laittanut paljon sen piikkiin.
Olemme olleet yhdessä melko pitkään, ja olen yrittänyt häntä ymmärtää ja kannustaa. Toki minussakin vikoja on aivan varmasti, mutta en silti ole mielestäni ansainnut tätä mitä nyt saan osakseni. Tuntuu että pahenee vain.Mitä itse tekisitte tällaisessa tilanteessa? Lähinnä mietin, että miten puhuisin lapsille. "Isä nyt vaan on tuollainen" tuntuu kovin laimealta. Olen toki kertonut, ettei ole mitään pelättävää. Silti kouluikäinen on aina omassa huoneessaan ovi kiinni, kunisä on kotona, vaikka olisi rauhallistakin. Kun olemme keskenään, hän on minun ja sisarusten kanssa jotain puuhailemassa. Tämä minua erityisesti huolettaa.
Diipadaapaa taas oikein reippaalla naismitalla. Sitä ollaan niin uhrautuvasia ja uhreja ja yritetään ymmärtää. Älä yritä. Tunustit jo aloitusviestissä että sinä haluat erota ja miesvastsis siihen että lähtekää sitten ja takaisintulemista ei ole.
Ei irtoa sympatioita moisesta pelleilystä ja yrityksistä syyllistää miestä omasta ahneudestasi.Lähde vaan, säälin vain miestä joka tuhlasi elämästään monta vuotta moiseen korppikotkaan.
Joo paitsi että mies on se joka tästä lähtee, jos joku.
Asunto on minun, olen parempituloinen. Itse olen sen hankkinut ja itse myös maksanut. Miehen asumiskulut ovat olleet vuosikausia käytännössä 0€, toki on sitten esim. ruokaa ostanut. Että sellainen korppikotka olen.Sitä olen yrittäny ymmärtää, että isättömällä ei ole ollut miehen mallia.
Ap
Hurskastelulta ja tekopyhyydeltä tuo kuulostaa. Jos oikeasti yrittäisit ymmärtää, niin et vaatisi hymysuista suhtautumista erouutiseen. Se tuntuu lähes aina iskulta kasvoihin. Myös silloin kun se on ns. oma vika. Todella lapsellista ja itsekästä odottaa miehen alistuvan sinun käsityksiisi siitä, miten eroon pitäisi reagoida ja miltä sen pitäisi tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhe on puhetta, annan mennä ohi korvien. Älä väitä vastaan, ettei mies kaivaudu syvemmälle poteroonsa.
Olet muuten itse yhtä sekaisin kuin mies. Unohda "me" puhuessasi lapsista. Sinua miehen ei todellakaan tarvitse tavata. Lapsien osalta mieheltä ei kysytä muuta kuin, ottaako lapset luokseen asumaan tai mihin kellonaikaan hänelle sopii vaihto.
No jos tuollainen käytös miehellä niin ero ainoa oikea ratkaisu. Jos lasten isä on valmis tuohon uhkaukseensa niin lapsilla parempi ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miten miehesi suhtautui ajatukseen pariterapiasta? Suhtautuminen kertoo jo paljon siitä, onko vielä toivoa. Toivottavasti miehesi on ymmärtänyt että asioiden pitää muuttua.
Vierailija kirjoitti:
No jos tuollainen käytös miehellä niin ero ainoa oikea ratkaisu. Jos lasten isä on valmis tuohon uhkaukseensa niin lapsilla parempi ilman.
Käsittääkseni ap:n ongelma oli se, ettei mies halua jatkaa perheleikkiä eron jälkeen. Ap haluaa että mies tapaisi häntä ja lapsia, pelkkien lasten tapaaminen ei ilmeisesti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis suuria kommunikointivaikeuksia, jotka eivät pyhistä lupauksista ja yrityksistä huolimatta ole korjautuneet.
Minä luulen, että miehellä lopulta on vain huono itsetunto mutta sitähän hän ei näytä. Hän hermostuessaan (minulle, aivan tyhjästä ja usein) sanoo todella tarpeettoman rumasti, huutaa helposti, paiskoo tavaroita. Että koko maailma nyt huomaisi että häntä ärsyttää ja syy olen minä.Minusta tuollainen on vain lapsellista ja antaa lapsillemme todella huonoa esimerkkiä. Ei silti lopeta käytöstään, vaikka mahdollisuuksia olen antanut.
Osaa olla myös rakastava ja ei todellakaan ole väkivaltainen. Ei vaan tajua, että lapsia nuo jutut oikeasti pelottavat. Minua ei enää yhtään.Ap
Kuulostaa ihan vaimoltani. Vuosia mitättömien pikkuriitojen yhteydessä uhkasi aina erolla. Sitten kun kyllästyin kaikkeen ja sanoin että erotaan vaan, alkoi ihan päinvastainen käytös: eropuheisiini vastattiin uhkailuilla lakimiehillä ja että ei aio enää ikinä tavata minua jos eroan. Itsellenikin moinen käytös on vierasta ja en pysty ymmärtämään sitä.
Oletteko vielä yhdessä vai erositteko?
Ollaan vielä yhdessä. Ehkä olen hullu kun jatkan hänen kanssaan, mutta ei se elämä ole niin mustavalkoista. On hyviä hetkiä ja niitä huonoja. En osaa aina sanoa kumpaa on enemmän. Nyt on meneillään parempi jakso ja ollaan menossa pariterapiaan. Sen olen päättänyt että jos uhkailu jatkuu, otan eron ihan oikeasti.
Milloinkas nainen väkivaltaisesta suhteesta eroaisikaan. Tehkää toki vielä lisää lapsia siihen.
Mies on ihan itse vastuussa käytöksestään. Isättömyys ei ole mikään lupalappu huonolle käytökselle.
Tuollainen mies ei muuta käytöstään. Eron jälkeen on todennäköisesti tasan kaksi vaihtoehtoa; joko mies katoaa kuvioista kokonaan tai alkaa piinata ja häiriköidä ex-perhettään.
Ero on joka tapauksessa paras ratkaisu. Ap lapsineen pääsee elämässä eteenpäin ja saa itselleen ja lapsilleen rauhallisen ja turvallisen kodin. Tietenkin sillä edellytyksellä ettei mies valitse tuota häiriköintivaihtoehtoa. Tuollainen mies ei joka tapauksessa tule missään tapauksessa huolehtimaan lapsistaan eron jälkeen. Yhteydenpidon eron jälkeen ap voi siis unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan itse vastuussa käytöksestään. Isättömyys ei ole mikään lupalappu huonolle käytökselle.
Tuollainen mies ei muuta käytöstään. Eron jälkeen on todennäköisesti tasan kaksi vaihtoehtoa; joko mies katoaa kuvioista kokonaan tai alkaa piinata ja häiriköidä ex-perhettään.
Ero on joka tapauksessa paras ratkaisu. Ap lapsineen pääsee elämässä eteenpäin ja saa itselleen ja lapsilleen rauhallisen ja turvallisen kodin. Tietenkin sillä edellytyksellä ettei mies valitse tuota häiriköintivaihtoehtoa. Tuollainen mies ei joka tapauksessa tule missään tapauksessa huolehtimaan lapsistaan eron jälkeen. Yhteydenpidon eron jälkeen ap voi siis unohtaa.
Älä ole lapsellinen. Aika moni ihminen on onneksi parempi vanhempi kuin puoliso, vaikka katkerat ex-puolisot haluavatkin itselleen muuta väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meitä". Miten niin miehen pitäisi tavata "teitä"? Miehen pitää tavata vain lapsiaan, sinua ei.
Tähän kiinnitin minäkin huomion. Miksi sitä exää pitäisi eron jälkeen nähdä jos ei halua? Lapset on sitten asia erikseen.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Exää ei tarvitse nähdä näkemisen epäriemusta, mutta hänen kanssaan on syytä pystyä puhumaan puhelimessa tai tapaamaan häntä lasten asioiden järjestelyn merkeissä. Ei lasten noutoa voi sopia puhumatta kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis suuria kommunikointivaikeuksia, jotka eivät pyhistä lupauksista ja yrityksistä huolimatta ole korjautuneet.
Minä luulen, että miehellä lopulta on vain huono itsetunto mutta sitähän hän ei näytä. Hän hermostuessaan (minulle, aivan tyhjästä ja usein) sanoo todella tarpeettoman rumasti, huutaa helposti, paiskoo tavaroita. Että koko maailma nyt huomaisi että häntä ärsyttää ja syy olen minä.Minusta tuollainen on vain lapsellista ja antaa lapsillemme todella huonoa esimerkkiä. Ei silti lopeta käytöstään, vaikka mahdollisuuksia olen antanut.
Osaa olla myös rakastava ja ei todellakaan ole väkivaltainen. Ei vaan tajua, että lapsia nuo jutut oikeasti pelottavat. Minua ei enää yhtään.Ap
Kuulostaa ihan vaimoltani. Vuosia mitättömien pikkuriitojen yhteydessä uhkasi aina erolla. Sitten kun kyllästyin kaikkeen ja sanoin että erotaan vaan, alkoi ihan päinvastainen käytös: eropuheisiini vastattiin uhkailuilla lakimiehillä ja että ei aio enää ikinä tavata minua jos eroan. Itsellenikin moinen käytös on vierasta ja en pysty ymmärtämään sitä.
Oletteko vielä yhdessä vai erositteko?
Ollaan vielä yhdessä. Ehkä olen hullu kun jatkan hänen kanssaan, mutta ei se elämä ole niin mustavalkoista. On hyviä hetkiä ja niitä huonoja. En osaa aina sanoa kumpaa on enemmän. Nyt on meneillään parempi jakso ja ollaan menossa pariterapiaan. Sen olen päättänyt että jos uhkailu jatkuu, otan eron ihan oikeasti.
Milloinkas nainen väkivaltaisesta suhteesta eroaisikaan. Tehkää toki vielä lisää lapsia siihen.
Tuossahan se oli vaimo joka uhkailee, ei mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni ei ole koskaan ollut itsellään isää, niin olen laittanut paljon sen piikkiin.
Olemme olleet yhdessä melko pitkään, ja olen yrittänyt häntä ymmärtää ja kannustaa. Toki minussakin vikoja on aivan varmasti, mutta en silti ole mielestäni ansainnut tätä mitä nyt saan osakseni. Tuntuu että pahenee vain.Mitä itse tekisitte tällaisessa tilanteessa? Lähinnä mietin, että miten puhuisin lapsille. "Isä nyt vaan on tuollainen" tuntuu kovin laimealta. Olen toki kertonut, ettei ole mitään pelättävää. Silti kouluikäinen on aina omassa huoneessaan ovi kiinni, kunisä on kotona, vaikka olisi rauhallistakin. Kun olemme keskenään, hän on minun ja sisarusten kanssa jotain puuhailemassa. Tämä minua erityisesti huolettaa.
Diipadaapaa taas oikein reippaalla naismitalla. Sitä ollaan niin uhrautuvasia ja uhreja ja yritetään ymmärtää. Älä yritä. Tunustit jo aloitusviestissä että sinä haluat erota ja miesvastsis siihen että lähtekää sitten ja takaisintulemista ei ole.
Ei irtoa sympatioita moisesta pelleilystä ja yrityksistä syyllistää miestä omasta ahneudestasi.Lähde vaan, säälin vain miestä joka tuhlasi elämästään monta vuotta moiseen korppikotkaan.
Aina tänne joku mielenterveyshäiriöinen mies tai nainen kirjoittaa ihan sairaita kommentteja ketjun täyteen. Älä ap vastaa tuolle, hän ei edes lue viestejäsi...
Joo, täällä kommentoi taas se kahjo, jonka mielestä miehillä ei ole omasta käytöksestään, uhkailustaan ja väkivaltaisuudestaan mitään vastuuta, tai mistään ylipäätään... näitä palstan vakiohulluja mt-tapauksia. Anna ap mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Otsikon olsin voinut muotoilla toisin, lähinnä siis huolettaa meidän lapset.
Huolettaa jo nyt mutta huolettaa mitä mahdolliseneron jälkeen joutuisivat kokemaan.
En muuten ole ainoa, joka tätä kokee. Mies puhuu myös äidilleen välillä todella rumasti (lastenkin kuullen) ja viime vuosina olen kuullut että on kohdellut entistänaisystäväänsä lähes identtisesti. Lisäksi on silloin ryypännyt, mitä ei nyt ole tehnyt onneksi ollenkaan.
Minulle hän on puhunut ihan eri totuutta exästään, haukkunut että hän oli ihan hullu ja mielenvikainen. Ihan kuten minäkin nykyään.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ap miettinyt, että ero on isättömälle trauman aktivoituminen ja isku, jonka yhteysessä hänen pitää saada käyttää voimavarat itsensä korjaamiseen? Hänhän on mielenterveyspotilaaseen rinnastettava tapaus, etenkin tuon teidän molemminpuolisen perhehelvetin jälkeen. Ja sinä vaadit ylisuoritusta. Ei ihme, että hän räjähtelee, niin väärin kuin se onkin.