Lue keskustelun säännöt.
Jos eroamme, mies ei aio tavata meitä enää koskaan.
21.01.2018 |
Tässä on avioliitto ollut alamäessä jo kauan, välimme ovat välillä todella tulehtuneet. Olen nyt ottanut puheeksi, että mitä jos vain eroaisimme. Että ehkä pystyisimme elämään paremmin sovussa eri kattojen alla ja miettimään tahoillamme mitä jatkossa haluamme tehdä.
Miehen reaktio yllätti. Ilmoitti että ei käy missään tapauksessa. Jos ero tulee niin se on kerrasta selvä eikä aio tavata enää koskaan. Meillä siis on lapsiakin ja heidän vuokseen tätä eroa mietinkin. Itse ajattelin, että voisi minun puolestani käydä vaikka joka päivä lasten luona, kunhan ei asuttaisi yhdessä.
Todella olen rakastanut häntä ja rakastan yhä. Emme vaan sovi yhteen.
Mikä se tuollainen vastaus on? Pelkkä paniikkireaktio vai voiko ollakin oikeasti noin tunteeton ja välinpitämätön?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meitä". Miten niin miehen pitäisi tavata "teitä"? Miehen pitää tavata vain lapsiaan, sinua ei.
Tarkoitin, että itse olisin valmis asumaan erillään ja vielä yrittämään. Kumpikin saisi oikeasti itsekseen miettiä mitä haluaa.
Miehen vastaus oli aivan mustavalkoinen.Nyt sit mietin, että haluanko minäkään mitään enää edes yrittää, jos on noin valmis luopumaan.
Ap
Eli et halua erota vaan manipuloida toimimaan tahtosi mukaan. Haluat nähdä päivittäin...
Miehelle ei käy erolla uhkailu vaan jos erotaan niin erotaan. Kyllä hän varmaan lapsia alkaa tavata. Ei vaan halua leikkiä kanssasi erotaan ellet tee kuten haluat leikkiä.
Jos ottaa erokortin esille, pitää tarkoittaa mitä sanooTämä. Mies varmaan tapaa kyllä lapsia. Eksää ei pidäkään tavata. Ne on sit eri elämät.
Jos haluat jatkaa yhdessä mutta eri asunnoissa, tee se sitten selväksi.
Samaa mieltä alkuosasta. Loppuosan ehdotus olisi käsittääkseni ap:lle ihan ok (?) mutta ei miehelle käy. Ymmärrän täysin, ei kävisi minullekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen ystävä kuin ap. Introvertti, vähän hidas ja naiivi. Tosi älykäs mutta ehkä vähän asperger. Ei oikeasti useinkaan tajua, miksi ihmiset kilahtaa jostain asioista mitä hän tekee ja sanoo. Itse puhuu asioita, joita kumppanin korviin kuulostaa tosi kylmiltä ja piittaamattomilta. Kun tunnen hänet, tiedän ettei ole sitä, mutta ymmärrän oikein hyvin kumppaniaan, että on ymmärtänyt eri lailla.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut riitatilanne päällä, vaan tilanne jossa jälleen kerran mies oli puhunut erittäin rumasti ja sitä selviteltiin. Olen ajat sitten oppinut, että tilanteen ollessa päällä ei kannata yrittääkään mistään puhua.
En ole niitä, jotka uhkailevat erolla huvin vuoksi. Enkä uhannut nytkään, kunhan mainitsin yhtenä vaihtoehtona jos ei muukaan auta. Tilanne oli siis rauhallinen ja miehen täysin jyrkkä kanta tuli siksi minulle yllätyksenä.
Itse näen avioeron harkinta-ajan juuri sellaisena, että jos halua on niin vielä voi yrittää korjata. Mieheni nähtävästi ajattelee, että jos eroon vireillä niin se on sitten loppu. En syytä häntä siitä.Mieheni ei muuten muista, miten loukkaavasti puhuu suuttuessaan. Väittää kivenkovaan, ettei ole joitain asioita sanonut vaikka on. Väittää että keksin päästäni. Pitäisi varmaan joskus nauhoittaa?
Ap
Hän varmaan tarkoittaa ettei ole sanoillaan tarkoittanut sitä miten sen kuulit. Onko nyt ihan varma, ettet ole ymmärtänyt häntä väärin? Teidän kommunikointi voi olla siinäkin pielessä, että sinä luulet olevasi oikeassa ja varma siitä mitä hän sanoi, ja haudot ja tulkitset niitä.
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Miehen ei edes tarvitsisi teitä nähdä, lapsia vain. Ja jos asenne on tuo, lienee parempi, ettei näe lapsiakaan. Miksi ihmeessä et ole jo eronnut, eihän tuossa yhteiselossa ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä eroa. Paljon pahemmistakin olosuhteista on selvitty ja saatu avioliitto kukoistamaan:
http://www.yksiavioliitto.fi/
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakaan en ole edellyttänyt ap:ta hoitamaan miestä kuin lasta, vaikka olen suoraan sanonut, ettei heidän kommunikaationsa toimi kumpaankaan suuntaan eikä ap ymmärrä miestä.
Nytkin ap tappelee noista aiheista, kuka sanoi ja mitä sanoi ja kuinka väärässä mies oli. Pitäisi keskittyä rakentamaan sellaista yhteyttä, ettei ajauduttaisi koko ajan riitaan. Molempien pitää tuntea, että olette samalla puolella ettekä toisianne vastaan etsimässä voittajaa ja syyllistä. Jos sellainen rakastava asenne ei ole mahdollista, on ihan turhaa haaskaata aikaa ja voimia riitojen jälkipuintiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Niin, mutta sitä, että aikuisen oletetaan hoitavan omat lapsensa vielä aikuisten parisuhde-eron jälkeenkin ei oikein voi pitää toisen ehdoilla eroamisena ja määräilynä 😀.. tai no, näköjään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanoen minä en enää tiedä, mitä tekisin toisin.
Varmaan tästä saa kuvan että jäkätän miehelleni ja kerron hänelle, miten väärässä hän on mutta ei se niin mene oikeasti.
Olen yrittänyt olla välittämättä, olen yrittänyt keskittyä positiivisiin asioihin, olen yrittänyt keksiä yhteistä kivaa tekemistä. Joskus onnistun, joskus en.
Mieheltä jos kysyn, että mitä pitäisi tehdä jotta kaikki olisi paremmin niin vastaus on "ei mitään". Vastaus on sama, jos kysyn mitä hän minulta toivoo tai jos kysyn mitä häntä kiinnostaisi tehdä.
Mieheni on todella taitava iskemään minulle arkoihin paikkoihin ja saa minut edelleen joskus itkemään. Tiedän että se on säälittävää. Silloinkin hän vain jatkaa pilkkaamista ja matkii minun itkuani, solvaa.
Mitä minä voin tehdä?
Haluaisin vain aikaa levätä, selvitellä ajatuksia, rentoutua. Mutta se ei onnistu kun olen miehen jatkuvan tarkkailun alla kotona. Hän tuijottaa minua koko ajan ja huomauttelee joskus jopa miten rumia ilmeitäkin minulla on.
Sitten voi olla että seuraavana päivänä hän on itse aurinkoisuus ja kertoo rakastavansa enemmän kuin mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Niin, mutta sitä, että aikuisen oletetaan hoitavan omat lapsensa vielä aikuisten parisuhde-eron jälkeenkin ei oikein voi pitää toisen ehdoilla eroamisena ja määräilynä 😀.. tai no, näköjään voi.
Käyvän päivittäin äidin ja lasten luona? Siellähän se käämi palaa nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen minä en enää tiedä, mitä tekisin toisin.
Varmaan tästä saa kuvan että jäkätän miehelleni ja kerron hänelle, miten väärässä hän on mutta ei se niin mene oikeasti.Olen yrittänyt olla välittämättä, olen yrittänyt keskittyä positiivisiin asioihin, olen yrittänyt keksiä yhteistä kivaa tekemistä. Joskus onnistun, joskus en.
Mieheltä jos kysyn, että mitä pitäisi tehdä jotta kaikki olisi paremmin niin vastaus on "ei mitään". Vastaus on sama, jos kysyn mitä hän minulta toivoo tai jos kysyn mitä häntä kiinnostaisi tehdä.Mieheni on todella taitava iskemään minulle arkoihin paikkoihin ja saa minut edelleen joskus itkemään. Tiedän että se on säälittävää. Silloinkin hän vain jatkaa pilkkaamista ja matkii minun itkuani, solvaa.
Mitä minä voin tehdä?Haluaisin vain aikaa levätä, selvitellä ajatuksia, rentoutua. Mutta se ei onnistu kun olen miehen jatkuvan tarkkailun alla kotona. Hän tuijottaa minua koko ajan ja huomauttelee joskus jopa miten rumia ilmeitäkin minulla on.
Sitten voi olla että seuraavana päivänä hän on itse aurinkoisuus ja kertoo rakastavansa enemmän kuin mitään.Ap
Tajuatko, että ellei mies suostu hakeutumaan avun pariin tai kahlaamaan läpi self helppiä netistä/kirjoista tai lähde meditoimaan ja paneutumaan itseensä vuorille, tuo ei lopu ikinä.
Siinä mielessä mies on oikeassa, että ei halua sinun tekevän mitään. Hän haluaa vain sinun rakastavan häntä ja tuntevansa sen. Ja kun puhut erosta se on signaali juuri päinvastaiseen suuntaan. Noin toimii hylätyksi tuleen mieli. Ja kun se kokemus nousee pinnalle, siirrytään eloonjäämisvaistoihin eikä käytöksen kontrollointi pelaa normaalisti. Hän ei luultavasti tarkoita sitä, mitä hän sanoo ilkeillessään. Kuitenkin se käytös pitäisi saada loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Niin, mutta sitä, että aikuisen oletetaan hoitavan omat lapsensa vielä aikuisten parisuhde-eron jälkeenkin ei oikein voi pitää toisen ehdoilla eroamisena ja määräilynä 😀.. tai no, näköjään voi.
Käyvän päivittäin äidin ja lasten luona? Siellähän se käämi palaa nytkin.
Ap:han kirjoitti alussa että hänen puolestaan sekin käy jos mies haluaa lapsia nähdä usein. Ei ole tainnut ukoltaan sitä pyytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Niin, mutta sitä, että aikuisen oletetaan hoitavan omat lapsensa vielä aikuisten parisuhde-eron jälkeenkin ei oikein voi pitää toisen ehdoilla eroamisena ja määräilynä 😀.. tai no, näköjään voi.
Käyvän päivittäin äidin ja lasten luona? Siellähän se käämi palaa nytkin.
Otsikolla ”mies ei aio tavata meitä enää koskaan.”
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen minä en enää tiedä, mitä tekisin toisin.
Varmaan tästä saa kuvan että jäkätän miehelleni ja kerron hänelle, miten väärässä hän on mutta ei se niin mene oikeasti.Olen yrittänyt olla välittämättä, olen yrittänyt keskittyä positiivisiin asioihin, olen yrittänyt keksiä yhteistä kivaa tekemistä. Joskus onnistun, joskus en.
Mieheltä jos kysyn, että mitä pitäisi tehdä jotta kaikki olisi paremmin niin vastaus on "ei mitään". Vastaus on sama, jos kysyn mitä hän minulta toivoo tai jos kysyn mitä häntä kiinnostaisi tehdä.Mieheni on todella taitava iskemään minulle arkoihin paikkoihin ja saa minut edelleen joskus itkemään. Tiedän että se on säälittävää. Silloinkin hän vain jatkaa pilkkaamista ja matkii minun itkuani, solvaa.
Mitä minä voin tehdä?Haluaisin vain aikaa levätä, selvitellä ajatuksia, rentoutua. Mutta se ei onnistu kun olen miehen jatkuvan tarkkailun alla kotona. Hän tuijottaa minua koko ajan ja huomauttelee joskus jopa miten rumia ilmeitäkin minulla on.
Sitten voi olla että seuraavana päivänä hän on itse aurinkoisuus ja kertoo rakastavansa enemmän kuin mitään.Ap
Mikäli olet tämän jo terapeutille asioista kertonut niin tiedät että kaikki kuvailemasi on väkivaltaa ja kontrollointia. Jottä pysyt epätasapainossa etkä pysty lähtemään.
Yksi lapsistasi osoittaa jo että ei halua olla isänsä läheisyydessä, mitä teet kun he kaikki pakenevat paikalta? Miten ajattelit yleensäkin suojella lastesi mielenterveyttä? Haluaisitko heille tulevaisuudessa parisuhteen missä huudetaan raivona ja välillä ihan vaan haukutaan ja kiusataan? ...entä jos he alkavat toistaa isänsä käytöstä?
Vähin mitä sinun pitää tehdä on kertoa ammattilaisille että edes lapsiasi voidaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Niin, mutta sitä, että aikuisen oletetaan hoitavan omat lapsensa vielä aikuisten parisuhde-eron jälkeenkin ei oikein voi pitää toisen ehdoilla eroamisena ja määräilynä 😀.. tai no, näköjään voi.
Ap on toistuvasti ilmaissut, ettei hänelle riitä että mies tapaisi vain lapsiaan vaan miehen pitäisi pysyä hyvissä väleissä hänenkin kanssaan. Sitä ei yksikään jättäjä voi jätetyltä vaatia. Lapsien tapaaminen on toki asia josta vastuullinen vanhempi huolehtii, mutta siihenkään ei Suomessa voi ketään pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Niin, mutta sitä, että aikuisen oletetaan hoitavan omat lapsensa vielä aikuisten parisuhde-eron jälkeenkin ei oikein voi pitää toisen ehdoilla eroamisena ja määräilynä 😀.. tai no, näköjään voi.
Käyvän päivittäin äidin ja lasten luona? Siellähän se käämi palaa nytkin.
Otsikolla ”mies ei aio tavata meitä enää koskaan.”
Nimenomaan. Ap niputtaa itsensä jatkuvasti lasten kanssa samaan pakettiin. Sitähän se avioero juuri tarkoittaa, että erotaan kumppanista, mutta molemmat toivottavasti tapaavat edelleen lapsia. Ei ole enää mitään "meidän" tapaamista vaan on vanhemmat erillisinä yksikköinä joiden ei tarvitse pitää toisistaan tai haluta tavata toisiaan, ja sitten on lapset joista huolehditaan toivottavasti vuorotellen sitten kun mies on saanut vähän rauhoittua ja miettiä asioita. Ap ei yhtään auta tilannetta tuolla me-puheella.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei aio suostua varamieheksi johon voit turvautua jos varsinainen miesmetsästys menee poikki, saat yksinkertaisesti valita joko jatkatte tai sitten menette erilleen ja turha toivo tulla pyytelemään mitään sen jälkeen.
Varsin rationaalinen päätös.
Tässä saattaa olla enemmän totuutta kuin luulisikaan. Voi olla vielä että mies on saanut naiselta sen verran kylmää kohtelua, että jos ero koittaa ja suhde päättyy, ei halua olla enää missään tekemisissä. Nainen tuskin mitään tähän suuntaan myöntää, mutta se on varmaa että jokin tämän käytöksen aiheuttaa. Kukaan ei juokse niin että ei paita perse*tä kiinni saa, vain huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta sinä et ole velvollinen hoitamaan miestäsi niinkuin jotain lasta ja aina myötäilemään tunnekuohuissa ja lohduttelemaan, kun menee pielen (toivoi, kun sinä kun taas noin rumasti minulle puhuit, ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään) niinkuin joku tässä ketjussa ehdottaa.
Minusta sellainen suhde vaatii sinulle sitten omaishoitajan statuksen ja mahdollisuuden lomapäiviin.. ihan erilaisen suhtautumisen hommaan siis ja sen tekeminen selväksi myös lapsille..
Mikään perusparisuhde se ei ole ja hyvää suhdetta sinulla on täysi oikeus lähteä tavoittelemaan muualta, jos tahdot.
Missä viestissä noin on muka sanottu? Tietysti ap saa erota, mutta ongelma on se että ap haluaa erota vain omilla ehdoillaan ja määrätä miten mies saa suhtautua eroon. Tällaista valtaa ei kenelläkään toiseen ihmiseen ole ja ap:n on se hyväksyttävä.
Niin, mutta sitä, että aikuisen oletetaan hoitavan omat lapsensa vielä aikuisten parisuhde-eron jälkeenkin ei oikein voi pitää toisen ehdoilla eroamisena ja määräilynä 😀.. tai no, näköjään voi.
Käyvän päivittäin äidin ja lasten luona? Siellähän se käämi palaa nytkin.
Ap:han kirjoitti alussa että hänen puolestaan sekin käy jos mies haluaa lapsia nähdä usein. Ei ole tainnut ukoltaan sitä pyytää?
Kuvastaa kuitenkin hyvin ap:n kohtuuttomia ja utopistisia ajatuksia eron merkityksestä. Harva haluaa ravata eron jälkeen entisessä kodissaan tapaamassa sitä juuri pihalle heittänyttä exää. Minusta kuulostaa lähinnä siltä, ettei ap edes oikeasti halua erota vaan "säikäyttää" miehen muuttumaan sellaiseksi kuin hän toivoo. Mutta erokortin käytössä manipulointikeinona on aina se riski, että toinen ei haluakaan tällaista leikki-eroa ja mietintäaikaa vaan valitsee sitten pistää kerralla poikki. Tästä ainakin minusta tuntuu olevan kyse.
Täsmennän vielä, että hänellä ei ole eväitä korjata käytöstään yksin. Te vaan ette ole nykyisellänne pari, jolla olisi edellytyksiä. Mies toki on "väärässä" tai pikemminkin viallinen, mutta ei se muuksi muutu sillä, että etsitään syylliset ja käydään läpi ikävät tapahtumat vaan sillä, että opitaan olemaan turvallisesti yhdessä.