Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)

Nuori mies alkoi armeijassa juoda kahvin mustana. Ei ollut äitiä laittamassa kahviin maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 65-vuotias mies. Aina kun käyn äidin luona tai soitan hänelle, viimeksi kuuluu: Aja varovasti.

Toi on kyllä aivan tavallinen sanonta, joka usein sanotaan kelle tahansa autolla lähteville. Small Talkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kiinnitti 15-v kilpahiihtäjän suksensiteet.

Tuon tekee siksi, että poistaa lumen monon pohjasta ja suksen päältä. Ei mitään ylihuolehtimista, vaan ihan ymmärrettävää.

Kyllä minä osasin tuon ikäisenä kilpaillessani ihan itse sekä poistaa lumet ja kiinnittää siteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kiinnitti 15-v kilpahiihtäjän suksensiteet.

Tuon tekee siksi, että poistaa lumen monon pohjasta ja suksen päältä. Ei mitään ylihuolehtimista, vaan ihan ymmärrettävää.

Huomattavasti nuoremmatkin osaavat tehdä sen itse. Mammalle oli kauhea hetki, kun SM-kisojen lähtöalueelle ei enää päässytkään höösäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.

Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.

Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".

Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.

Lasu voisi olla paikallaan.

Vanhemman pojan koulu teki lasun. Ei johtanut mihinkään. Paitsi entistä pahempaan hyysäämiseen.

Nyt kyllä alan ihmisenä alkoi kiinnostamaan tarkalleen ottaen mistä on koulun joku henkilökunnan jäsen tehnyt lasun. Kurjempaakin voisi olla lapsen elämä kuin tuossa kuvailtuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 65-vuotias mies. Aina kun käyn äidin luona tai soitan hänelle, viimeksi kuuluu: Aja varovasti.

Toi on kyllä aivan tavallinen sanonta, joka usein sanotaan kelle tahansa autolla lähteville. Small Talkia.

Eipä tuo minua neljä vuotta vanhemmalle pikkuveljelleen noin sano.

Ylisuojelevasta yh-äidistä ja armeijakurista on omastatakaa kokemusta perheen esikoislapsena. Pienestäkin mustelmasta tuli huutoa ja raahattiin nurkkaan jäpeämään. Samoin jos itki, niin heti nurkkaan. Tai jos esim kiipeili sohvalla, niin heti nurkkaan. Ulkona taas ei saanut juosta, eikä mennä piiden ja pensaiden lähelle. Yksin ei saanut edes yläasteikäisenä poistua kotoa vaan koulun jälkeen oli pakko tulla kotiin ja vähän niin kuin suljettiin omaan huoneeseen ruoka-aikaan asti. Tärkeintä ädille oli se että äidin käskyjä noudatti kuuliaisesti ja piti totella aukottomasti, ei saanut sanoa vastaan tai olla tippaakaan erimieltä tai joutui nurkkaan jäpeämään. Sain seisoskella lapsena usein nurkassa monta tuntia häpeämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.

Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.

Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".

Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.

Lasu voisi olla paikallaan.

Vanhemman pojan koulu teki lasun. Ei johtanut mihinkään. Paitsi entistä pahempaan hyysäämiseen.

Nyt kyllä alan ihmisenä alkoi kiinnostamaan tarkalleen ottaen mistä on koulun jioku henkilökunnan jäsen tehnyt lasun. Kurjempaakin voisi olla lapsen elämä kuin tuossa kuvailtuna.

No kyllähän tuo nyt eristää pahasti. Kuolema, aivokasvain, sota.. normaaleja asiota. Olisin huolissani, lapsihan vaikuttaa alle 7 -vuotiaalta.

T. 4 vuotiaan, kuolemasta ja sairauksista kiinnostuneen lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.

Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.

Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".

Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.

Lasu voisi olla paikallaan.

Vanhemman pojan koulu teki lasun. Ei johtanut mihinkään. Paitsi entistä pahempaan hyysäämiseen.

Ei kai hyysäämisestä tarvitse lasua tehdä? Kumpi on parempi, että huolehditaan liikaa, vai että ollaan täysin välinpitämättömiä? Eiköhän lasun tarpeessa ole ne lapset, joista ei huolehdita!

Itse oon ainakin nähny perheen, jossa lapset ei saanu juosta ulkona.

Toisessa perheessä 11- ja 13-vuotiaita ei voi jättää muutamaks tunniks keskenään, vanhemmat ottaa ennemmin pennut mukaan töihin, jotka on siis toimistotöitä. Varmaan hirveen mielenkiintosta 11v pojan mielestä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kiinnitti 15-v kilpahiihtäjän suksensiteet.

Tuon tekee siksi, että poistaa lumen monon pohjasta ja suksen päältä. Ei mitään ylihuolehtimista, vaan ihan ymmärrettävää.

Huomattavasti nuoremmatkin osaavat tehdä sen itse. Mammalle oli kauhea hetki, kun SM-kisojen lähtöalueelle ei enää päässytkään höösäämään.

LÄhtöalueella ne siteet on jo kiinni. Minulla siteet kiinnitti joko suksihuoltaja tai valmentaja, koska voitelu oli tehty huolella eikä ollut tarkoitus sitä sotkea.

Ystäväni vei 9-vuotiaan lapsensa kuntosalin lapsi parkkiin tunnin jumpan ajaksi. Lapsi ei voinut olla kotona sen aikaa kun äiti jumppaa. He asuivat alle 1km päässä salista. Nyt kun hänellä on mies niin mies vahtii lasta kotona kun äiti jumppaa lapsi nyt 10v.

Kollegani vie oman (8v) lapsensa kouluun. Kouluun on heiltä 500m.

Koulukaveri kuljetettiin ala-asteella pakkassäällä kouluun. Riitti, kun mittai meni vähän miinuksen puolelle. Kerran isukki ei ehtinyt viedä tyttöä kouluun, joten hän tilasi taksin. Koulumatka oli noin kaksi kilometriä pitkä. Samoin vielä lukiossa vanhemmat tulivat hakemaan tyttöä koulusta pakkassäällä, että tämä ei vaan paleltuisi huikean kilometrin matkan aikana.

Tuttavan lapsi. Ei saanut kävellä kavereiden kanssa kouluun vaan äiti vei autolla/saattoi, ei saanut laskea samasta "liian hurjasta" pulkkamäestä kuin muut, äitinsä hössötti ja varoitteli ja pelkäsi.

Seuraus:  Nyt 12v tyttö ei mene yksin/kavereiden kanssa uimahalliin tai kirjastolle tms, ei osaa ajaa bussilla eikä uskalla mennä tivolissa kuin lasten laitteisiin. Äitinsä joutuu töistä käsin vastaamaan tytön itkuisiin puheluihin ja selvittelemään lapsen ongelmia!  On Facebookissa valittanut, että miten " Aino"  voi pelätä kaikkea mahdollista, eräs ihminen pamautti totuuden vastaukseksi tähän retoriseen kysymykseen ja joutui  pois kaverilistalta sekä Facessa että tosielämässä...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä osasin tuon ikäisenä kilpaillessani ihan itse sekä poistaa lumet ja kiinnittää siteet.

Mitä se Jarmo Punkkinen häslää polvillaan siinä Kaisa Mäkäräisen (35 vee) monojen ja suksien kimpussa, vaikkei edes ole hänen isänsä. Ylihuolehtivainen?

Tuttavan perheessä koululaisen paras kaveri kuoli pitkäaikaiseen sairauteen. Lapsi ei saanut nähdä ystäväänsä enää kun tämä oli vielä hyvässä kunnossa, mutta tiedettiin kuolevan jo. Lapsi ei saanut mennä myöskään hautajaisiin eikä saanut käydä ukkinsa hautajaisissa. Äidillä jonkin sortin sairaudrn ja kuoleman kammo, niin lapsen elämässä poistettiin kaikki sairaus ja kuolema. Kuolemasta ja kuolleista ei puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsi. Ei saanut kävellä kavereiden kanssa kouluun vaan äiti vei autolla/saattoi, ei saanut laskea samasta "liian hurjasta" pulkkamäestä kuin muut, äitinsä hössötti ja varoitteli ja pelkäsi.

Seuraus:  Nyt 12v tyttö ei mene yksin/kavereiden kanssa uimahalliin tai kirjastolle tms, ei osaa ajaa bussilla eikä uskalla mennä tivolissa kuin lasten laitteisiin. Äitinsä joutuu töistä käsin vastaamaan tytön itkuisiin puheluihin ja selvittelemään lapsen ongelmia!  On Facebookissa valittanut, että miten " Aino"  voi pelätä kaikkea mahdollista, eräs ihminen pamautti totuuden vastaukseksi tähän retoriseen kysymykseen ja joutui  pois kaverilistalta sekä Facessa että tosielämässä...

Minulla oli ala-asteella saman tyyppinen kaveri. Hän ei voinut tehdä tai mennä minnekään koska "äiti ei anna". Hän oli kerran meillä yötä (olimme jotain 10-11v). Hän alkoi itkemään äitiä. Minä hämmennyin ja oma äitini oli ihan kypsä koko tapaukseen kun piti kaikki tehdä tytön puolesta ja sitten tää "haluun äidin" yö kohtaus. Ei tullut meille enää tän jälkeen

Mä olen tällaisen ylihuolehtivan pariskunnan lapsi. Vieläkin arka kokeilemaan mitään. Ihan varmasti kaadun ja saan vähintään avomurtuman koipeen, jos käyn juoksemassa tai hyppään puolen metrin korkuisen kiven päältä. hyvä ettei henki mene... Tällä tehdään kyllä itsetunnolle (ja motoriikalle) todella suuria haittoja. Ja kun kaikki kielletään, ettei vaan käy pahasti, estetään lasta myös kokemasta onnistumisia.

Nyt olen äiti itsekin. Mun lapset saa kiipeillä, hyppiä, kokeilla rajojaan, toki ikä ja taidot huomioiden. Jos vanhempani ovat paikalla, niin jatkuvasti kuuluu "huolestuneita" huomautuksia ja suoranaista moitetta. "Eikö sua yhtään huolestuta, kun "Pyry" kiipeää rappuset?" Ei, koska "Pyry" on kohta 5, ja kiivennyt rappuset ylös jo silloin, kun ei vielä osannut kävellä.

Oon 26-vuotias ja jos olen äitini kanssa shoppailemassa ja ylitämme tien, ottaa äitini mua kädestä kiinni. -.-'

Mun mummoni ottaa isäni kädestä kiinni, jos ylittävät tien. Mummo hauras 80-vuotias, isä iso 55-vuotias hyväkuntoinen korsto. Ja ei, ei siis tukeudi isään vaan koettaa estää tätä juoksemasta auton alle. Jo kuudetta vuosikymmentä. Kumpikaan ei edes huomaa tätä, mutta meitä lapsia se jaksaa huvittaa.