Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)

Tuttava ryntää kesken työpäivän yritykseltään kotiin lämmittämään koulusta kotiin tuleville pojilleen ruokaa, ettei vaan mikron kanssa käy mitään haaveria. Samainen ihminen ryntää myös kotiin kesken töiden, jos pojat soittavat, että heillä on jano, äiti menee laimentamaan heille Mehukattia, ettei vaan lorahda liikaa mehua ja sitten on vatsat kipeänä.

Pojat ovat 9 ja 12 v. Tämän äidin paapomisista kirjottaisi kirjan, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummoni ottaa isäni kädestä kiinni, jos ylittävät tien. Mummo hauras 80-vuotias, isä iso 55-vuotias hyväkuntoinen korsto. Ja ei, ei siis tukeudi isään vaan koettaa estää tätä juoksemasta auton alle. Jo kuudetta vuosikymmentä. Kumpikaan ei edes huomaa tätä, mutta meitä lapsia se jaksaa huvittaa.

Tämä on aika suloista. 😊

Tuttava perheen isä hyysäs vielä kotona asuvaa 20v poikaansa. Poika pelasi tietokoneella päivät pitkät. Isä siivosi pojan huoneen. Vei ruuan nenän eteen ja pois. Hoiti pyykit. Kun poika muutti omilleen isä ihmetteli kun poika on uus avuton. Well Sherlock...mistähän johtuisi

Vierailija kirjoitti:

Tuttava perheen isä hyysäs vielä kotona asuvaa 20v poikaansa. Poika pelasi tietokoneella päivät pitkät. Isä siivosi pojan huoneen. Vei ruuan nenän eteen ja pois. Hoiti pyykit. Kun poika muutti omilleen isä ihmetteli kun poika on uus avuton. Well Sherlock...mistähän johtuisi

TÄMÄ! Ensin ylisuojellaan ja passataan, sitten ihmetellään, kun lapsi ei uskalla mitään eikä osaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.

Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.

Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".

Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.

Lasu voisi olla paikallaan.

Vanhemman pojan koulu teki lasun. Ei johtanut mihinkään. Paitsi entistä pahempaan hyysäämiseen.

Nyt kyllä alan ihmisenä alkoi kiinnostamaan tarkalleen ottaen mistä on koulun jioku henkilökunnan jäsen tehnyt lasun. Kurjempaakin voisi olla lapsen elämä kuin tuossa kuvailtuna.

No kyllähän tuo nyt eristää pahasti. Kuolema, aivokasvain, sota.. normaaleja asiota. Olisin huolissani, lapsihan vaikuttaa alle 7 -vuotiaalta.

T. 4 vuotiaan, kuolemasta ja sairauksista kiinnostuneen lapsen äiti.

Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä että nuo ovat luonnollisia asioita elämässä, joista tuon ikäisen kanssa tulisi jutella. Tuon ikäinen on tosin noista kuullut jo ihan koulun opetuksessakin. Mikäli koulussa on johonkin ed. mainituista asioista kiinnitetty huomiota ja oltu huolissaa lapsen ikätasoisesta kehityksestä tms. niin kasvatusalan ammattilainen osaa onneksi ottaa yhteyttä vanhempiin ja keskustella asiasta.

Kokemukseeni perustuen olen ehdottomasti erimieltä kanssasi siitä mikä "eristää pahasti".

Vierailija kirjoitti:

Puistoissa näkee useinkin näitä, jotka nostelevat lapsiaan kaikkiin liukumäkiin ja kiipeilytelineisiin. Kun lapsi ei osaa jostain syystä kiivetä.

Mun mielestä on paljon vaarallisempaa nostella paikkoijin mihin lapsi ei itse pääse. Miten ihmeessä se siellä pysyy tai pääsee alas turvallisesti, jos ei ole ensin osannut edes kiivetä?

Myös oma äitini on samanlainen kuin muutama yllä mainittu. Asun ulkomailla, ja Suomessa ollessani työmatkalla tai tapaamassa vanhempiani 70v. äitini muistuttaa ulos lähtiessäni että "muista laittaa hanskat. Onki pipo mukana?" ja isä komppaa vieressä että "siis onko nyt varmasti kengät lämpimät". Asun heillä siis tämän ajan. Ikää minullakin jo yli 30. Välillä hellyttävää, mutta täytyy myöntää että kun kiireessä lähtee esimerkiksi tapaamaan asiakkaita ja äiti huutaa oven suusta "onko nyt varmasti lämpimästi vaatteita!!" ja minä vastaan "joojoo" olo on kaikkea muuta kuin aikuinen businessnainen :D

Vierailija kirjoitti:

Lehdestä luin isästä joka oli huolestunut puistoissa kasvavista puista. Talvella kun hänen vaavinsa voi liukua sellaista päin.

Tää oli tosiaan hulluuden huipentuma. Se isä vaati, että ne puut pitää pehmustaa:)

Äitini tuttavapariskunta: heidän tyttärensä oli jo lukiossa ja siitä huolimatta veivät hänet sinne ja hakivat hänet joka ikinen päivä. Eikä kyse ollut mistään syrjäkylästä/alueesta, jossa ei olisi julkisia kulkuvälineitä. Tämä Helsingissä ja koulun ja lukion välillä max 2 km. Kävelivät myös tämän tytön kanssa aina käsi kädessä. Ulosmenemiset yms. eivät tulleet kuuloonkaan. Sanomattakin selvää, ettei tytöllä ollut koulun ja harrastuksensa lisäksi mitään muuta elämää saatikka ystäviä. Säälittää, etteivät jotkut pääse viettämään normaalia lapsuutta ja nuoruutta tuollaisten friikkivanhempien takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa oli iso tyttö pistetty valjaisiin. Mitä muuta?

Mistä ketjusta tuo löytyy

https://www.vauva.fi/keskustelu/3077820/no-huh-mika-kuva-lapset-valjais…

Vierailija kirjoitti:

Olen 65-vuotias mies. Aina kun käyn äidin luona tai soitan hänelle, viimeksi kuuluu: Aja varovasti.

Mun isä kysyy multa aina puhelimessa että "ootko muistanut syödä"?

Minä, 26 v työssäkäyvä nainen :D Toki tuokin on sellaista small talkia, mutta taustalla on se tietynlainen huoli lapsesta.

Tyttäreni luokalla on eräs äiti joka on aivan ylisuojeleva. Tämä yhdeksän vuotias tyttö kaatui, ja hänelle tuli naarmu polveen, siis pieni naarmu (!) niin äitinsä LASTOITTI tytön jalan. 

Oma tyttäreni oli kysynyt tältä ylisuojelevan äidin lapselta eräänä juhlapäivänä että miksi hänellä ei ole juhlavaatteita. Siis ihan perus kysymys uteliaan lapsen suusta. Tästä kysymyksestä syntyi aivan järjetön äläkkä, äiti otti yhteyttä kouluun ja opettajaan ja minuun että minun tyttöreni kiusaa hänen lastaan. Lapset olivat aivan ihmeissään, kyse ei siis ollut ollut kiusaamisesta tms vaan kysymyksestä eikä tämä tyttö ollut asiasta enempää loukkaantunut, äitinsä sitten veti koulua myöten kaikki tilille. Tuli lankoja pitkin kun raivosi minulle että en osaa kasvattaa lastani jne. Suljin vaan puhelimen ja toivotin hyvät päivänjatkot.

Tunnen äidin, joka ei anna 16-vuotiaan tyttärensä kävellä harrastuksesta kotiin noin 800 metrin matkaa, kun "on jo niin myöhä". Harrastus päättyy kello 20 arki-iltana. Äiti hakee tytön joka kerta sieltä suoran kadun toisesta päästä.

Sama äiti seuraa haukan lailla tyttärensä liikkeitä puhelinsovelluksen avulla. Kiltti ja superkunnollinen kympintyttö ei käytännössä saa tehdä mitään muuta käydä koulua ja harrastaa, ei ikinä elämässään ole hengaillut kaupungilla tai käynyt bileissä. Äiti vetää kilareita tytölle milloin mistäkin asiasta ("Mä niin raivostuin, tiedätsä, sain eilen selville, että meidän teini ei käytä hoitoainetta joka kerta tukkaa pestessään, meillä oli niin kauhee riita tänä aamuna, huusin oikein kunnolla että missä sun järkes oikein on...") Tyttöä tulee tosi sääli, kun äidin hullutuksia kuuntelee.

Samassa perheessä on 6- ja 7-vuotiaat lapset, joille puhutaan kuin idiooteille tyyliin "tuliko nyt kakki housuun, rakas?"Kesällä vanhempi lapsista oli pelaamassa jalkapalloa kentällä, jonka yhtydessä, siis ihan vieressä, verkkoaidan takana, on pieni leikkipuisto. Nuorempi ei saanut mennä leikkipuistoon, vaan hänen piti seistä (tylsistyä) kentän laidalla äitinsä vieressä katsomassa peliä. Äiti ei voinut päästää 6-vuotiasta noin 50 metrin päähän puistoon "yksin", vaikka olisi koko ajan nähnyt lapsensa.

Mä ihan rehellisesti sanottuna epäilen, että tuolla kyseisellä äidillä viiraa päässä vähän muutenkin ja tämä ylihuolehtivaisuus on vain yksi ilmentymismuoto.

Ex-vaimoni. Hän ei anna lastemme (10 ja 12v) kulkea bussilla ilman vanhempiaan. Kyse 10min pituisesta matkasta ilman vaihtoja tms.

Olin nuorena hoitamassa lapsia perheessä, jossa esikoinen 8-vuotias tyttö ei saanut ottaa (olisi ehkä joutunut hiukan kurkottelemaan...) itse lasia astiakaapista ja ottaa siihen hanasta vettä, "koska voisi loukata itsensä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhun äitini kanssa puhelimessa kotimatkalla illalla (klo 22 paikkeilla tms) ja lopetan puhelun ennen kuin pääsen kotiin, äiti vaatii ja kinuaa minua laittamaan tekstarin kun olen turvallisesti kotona. T. 30-v. perheellinen nainen

Minulla tuplasti ikää sinuun verrattuna mutta ihan samanlainen äiti - yhä vielä.

Äiti 90v voi hyvinkin soittaa aamuseiskalta että "laita sukkahousut, siellä on kylmä" tai "muista ottaa sateenvarjo, iltapäiväksi on luvattu sadetta".

Välimatkaa meillä noin 200km.

Pakko suhtautua jo huumorilla. Ei tästä huolenpidosta enää pitkään saa nauttia. ;>

Munkin äiti oli tällainen kuolemaansa saakka. Keksin keinon, kun läksin tapaamaan, että soitan tulosta vasta lähempänä määränpäätä tai sanoin, että lähden vasta myöhemmin. Muutoin hän olisi pelännyt tuntitolkulla kolaria. Hyvin meni tällä tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.

Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.

Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".

Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.

Lasu voisi olla paikallaan.

Onhan tuo aika kovaa kontrollointia, toinen pojista kohta yläasteella.Pitäisi osata jo kaikenlaista,voi joutua kavreiden kaa selkkauksii ja hämmentyä pahan kerran, kun törmää todellisuuteen. Oma tyttöni sanoi vastaavassa vaiheessa, et äiti miksi et kertonu enempää. Törmäsi siis tyttökavereiden aivan erilaisiin juttuihin.

Vanhemman pojan koulu teki lasun. Ei johtanut mihinkään. Paitsi entistä pahempaan hyysäämiseen.

Ei kai hyysäämisestä tarvitse lasua tehdä? Kumpi on parempi, että huolehditaan liikaa, vai että ollaan täysin välinpitämättömiä? Eiköhän lasun tarpeessa ole ne lapset, joista ei huolehdita!

Kollegan kakkosluokkalainen poika ei osaa lähteä omin voimin kouluun aamulla. Äippä soittelee ja kertoo, kuinka monen minuutin päästä pitää lähteä ja tätä ennen soittelee, että syö leipä ja laita kengät jalkaan. Lapsukainen kas ei osaa lukea kelloa. Samainen lapsi siirtyy kuulemma keskellä yötä vanhempien väliin nukkumaan, ja mamma huokailee aamulla töissä, että taas oli varpaat suussa koko yön, kun lapsukainen pyöri päällä.

17-vuotias poika meni viikonlopuksi 18-vuotiaan (tutun ja kunnollisen) tyttöystävän luokse. Mamma soitti heti kun bussi oli asemalla, ("olethan varmasti päässyt perille"). Mamma pakkasi pojalle omat eväät reissuun mukaan, mehut ja hedelmät ja voileivät. Soitteli pitkin viikonloppua ehkä 3-4 kertaa, piti kuulla miten kullanmurulla sujuu. Ja toki mamma oli ostanut pojalle paluulipun valmiiksi heti sunnuntaiaamulle, että ehtii viettää tarpeeksi aikaa pojan kanssa ennen seuraavaa koulupäivää.

Arvatkaa mikä itku ja vollotus oli edessä kun poika meni pari vuotta myöhemmin armeijaan? Pojan ensimmäisen kodin mamma myös sisusti itse ja kävi pitkään tekemässä siivouksenkin. Kertoili ylpeänä, että kuori pojalle perunat kotona armeija-ikään asti.

Vieläkin (poika yli 20-vee) mammalle pitää soittaa päivittäin ja usein mamma soittelee samana päivänä vielä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.

Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.

Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".

Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.

Lasu voisi olla paikallaan.

Onhan tuo aika kovaa kontrollointia, toinen pojista kohta yläasteella.Pitäisi osata jo kaikenlaista,voi joutua kavreiden kaa selkkauksii ja hämmentyä pahan kerran, kun törmää todellisuuteen. Oma tyttöni sanoi vastaavassa vaiheessa, et äiti miksi et kertonu enempää. Törmäsi siis tyttökavereiden aivan erilaisiin juttuihin.

Vanhemman pojan koulu teki lasun. Ei johtanut mihinkään. Paitsi entistä pahempaan hyysäämiseen.

Ei kai hyysäämisestä tarvitse lasua tehdä? Kumpi on parempi, että huolehditaan liikaa, vai että ollaan täysin välinpitämättömiä? Eiköhän lasun tarpeessa ole ne lapset, joista ei huolehdita!

Liika hyysääminenkin on pahasta.  Sekin on henkistä väkivaltaa, vaikka tämä hyysääjä ei sitä varmasti niin tarkoita.