Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä yleisesti nolona pidettyä asiaa et häpeä vaikka "pitäisi" ?
Onko se kenties nenän kaivaminen julkisella paikalla, kovaääninen nauru vai mikä?
Itse en osaa hävetä sitä, että kun vien hoitolapset pulkkamäkeen niin lasken itsekin mäkeä. Muut paikalla olevat aikuiset yleensä pyörittelevät silmiään mutta mitä sitten :D Ja ovat siis sen ikäisiä että osaisivat kyllä laskea yksinkin (5- ja 6v) mutta kun se laskeminen vaan on kivaa!
Kommentit (576)
Pidän animaatioelokuvista. Jos en saa ketään mukaani elokuviin, menen vaikka yksin lapsiperheiden sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauran paljon ja kovaan ääneen. En ole koskaan osannut hävetä tätä, maailmassa on ihan liikaa surua ja murhetta muutenkin. Yritän usein löytää asioista niiden positiiviset puolet.
Itken myös hyvin herkästi, sekä ilosta että surusta. Olen hyvin empaattinen, enkä ole ikinä halunnut peitellä sitä.
Ripulia. Kärsin kroonisesta sappihapporipulista, jatkunut vuosia joten on tavallista minulle. Kavereita nolottaa jos sanon muiden kuullen edes ripuli-sanaa. Kuitenkin kun vatsa on lääkityksestä huolimatta kuutena päivänä viikossa sekaisin, ei sitä oikein jaksa selitellä ja salailla.
Sitä että kärsin hahmotushäiriöstä. Opiskelen mutten hahmota matematiikkaa. Vaikka käytän siihen todella paljon aikaa. Harjoittelen, katson opetusvideoita. Pelkään etten pääse tenteistä läpi. Häpeän, muuten menestynyn elämässä. Nautin opiskeluista muuten mutta koen suurta häpeää tästä.
En meikkaa ja pukeudun pieruverkkareihin julkisilla paikoilla. Jos huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoikin tuolla alussa että ei häpeä olla köyhien tai kehitysvammaisten seurassa jne. Niin juuri sama minulla, en ole ikinä hävennyt joidenkin mielestä "outojen" ihmisten kanssa olemista en edes teini-ikäisenä kun monet kaverit naureskelivat heidän mielestään omituisille, minun toisille ystävilleni. Niin monella Ihmisillä on vain luontainen tarve syrjiä valtavirrasta poikkeavia vielä aikuisenakin
En pidä lapsista ja kerron sen kaikille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä en itse häiriinny muiden kosketuksista vaan vain säpsähdän, koska se ei ole yleistä duh, ja en itse koe että pitäisi olla todella hyvässä suhteessa että voisi toisen vierellä kyhnäämistä tai hiusten leikittelyä pitää "sopivana." (Ahdistelu eri asia)
Voi myös johtua nykytanssi puolestani, jossa ollaan aika ajoin todella fyysisiä toisiaan kohtaan ja ei sen enempää.
Sanatonta keskustelua ja tutustumista toisen kanssa.
Jos asia jäi epäselväksi niin en nyt satunnaisesti jotain koskemaan ala enkä sitä olekaan tehnyt, varsinkaan ilman lupaa, mutta lähinnä sitä tarkoitin että kun tanssin puolella ollaan niin fyysisiä niin en itse sitä koe muuksi kuin vain tanssimiseksi.
Toisinaan, jos tanssituttujen kanssa leikkimielistä kuhertelua olisi en sitäkään kokisi muuksi kuin toisen tutustumiseksi tulemista ja ajassa viettoa ellei toinen osapuoli anna toisin ymmärtää.
Okei oon outo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi niitä on monia.
En ole niin "kokenut" kuin vois kuvitella.
Tupakoin sisällä mutten enää julkisesti useinkaan.
Treenaan kovasti tanssia (esim hiphop) yksiössäni yksin.
En ole täydellisestä perheestä vaan ihan tavallisesta.
En ole itsekään mikään täydellinen enkä täydellinen ystävä tai kumppani.
Olen psyykkisesti herkempi kuin luulisi.
En ole seurustellut monia vuosia kerrallaan niinkuin useimmat ikäiseni ovat jo monta kertaa tähän mennessä. En liioin ole siis ollut kihloissa tai naimisissa.
Olen myös vahvempi henkisesti kuin voisi uskoakaan.
Liikutun yhä herkistä eläintarinoista, esim piirretyt ja animaatiot.
Uskon ikuiseen romanttiseen Disney- rakkauteen edelleen, vaikka olen kokenut paljon takaiskuja silläkin saralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastan masennusta.
Yleisesti noloa?
Kenen mukaan tuo on noloa ja sitä pitäisi hävetä?
Porvoolaistenko?
En ole kirjoittaja, mutta voin henkilökohtaisesti sanoa, että masennus tahtoo olla joillekkin ihmisille sama kuin hengen vaarallinen hulluus/ sarjamurhaaja. Itselle on toitotettu ettei kannata kertoa siitä kenellekkään. Pelkästään jo käyminen osastolla saa ihmiset ajattelemaan että olen täysin pöpi ihminen ja tuntuu ettei oteta sen jälkeen minua tosisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskimääräistä pienempi penis, pitkä fleda, en osaa uida, parta kasvaa kehnosti, käytän paljon erilaisia kasvojenhoitotuotteita,juon liian usein,yossa keski-ikäisenä....miä näitä nyt on. En osaa kunnolla käyttää tätä älypuhelintani.
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräistä pienempi penis, pitkä fleda, en osaa uida, parta kasvaa kehnosti, käytän paljon erilaisia kasvojenhoitotuotteita,juon liian usein,yossa keski-ikäisenä....miä näitä nyt on. En osaa kunnolla käyttää tätä älypuhelintani.
Uimataito ois tärkeä oppia :) Uiminen on tosi kivaa... voin yrittää opettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistyneitä kulmakarvojani 19v tyttö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastan masennusta.
Yleisesti noloa?
Kenen mukaan tuo on noloa ja sitä pitäisi hävetä?
Porvoolaistenko?
En ole kirjoittaja, mutta voin henkilökohtaisesti sanoa, että masennus tahtoo olla joillekkin ihmisille sama kuin hengen vaarallinen hulluus/ sarjamurhaaja. Itselle on toitotettu ettei kannata kertoa siitä kenellekkään. Pelkästään jo käyminen osastolla saa ihmiset ajattelemaan että olen täysin pöpi ihminen ja tuntuu ettei oteta sen jälkeen minua tosisti.
Tämä yleensäkin ihmiset joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia mielenterveysongelmasta läheisenä, sairaana tai työntekijänä, kuvittelee myös että mielenterveysongelmat ovat merkki tyhmyydestä tai jälkeenjääneisyydestä ja väärästä ajatuksen juoksusta. Minulle on niin moneati alettu puhumaan hihaasti ja selkokielellä kun olen kertonut pitkäaikais sairaudestani etten viitsi edes korjata että vika ei ole älykkyydessäni vaan muussa.
Sitä, että näytän julkisella paikalla sukuelimiäni pikkulapsille ja naisille.
Alue: Aihe vapaa
Tämä nyt menee vähän aiheen ohi, mutta silti on pakko kertoa: mäenlaskusta tuli mieleeni kun olin muutama vuosi sitten hyvän ystävän kanssa metsäsuksilla lähimetsässä lenkillä. Jutustelimme niitä näitä ja yhtäkkiä erään töyrään takaa tuli about 10 metrin päässä vastaan keski-ikäinen nainen joka oli yksin laskemassa mäkeä pulkalla. Hän oli valtavan sympaattisen tuntuinen ja kun lähdin kaverini kanssa laskemaan suksillamme samaa mäkeä jota hän oli pulkallaan laskenut, tuntui että jaoimme saman ilon. Hieno, sympaattinen hetki.