Mitä yleisesti nolona pidettyä asiaa et häpeä vaikka "pitäisi" ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En noudata kehotuksia tai kieltoja. Meillä yliopistolla on osa käytävistä kiellettyjä kulkea läpi, kun ne on potilaille yms. Ainakaaan kukaan kavereistani ei kehtaa kyseisiä reittejä käyttää. Kerran mulla ja ryhmäläisillä oli kiire, ja ite menin sitten sitä kiellettyä reittiä pitkin, kun se säästi ainakin minuutin verran. Kukaan muu ei halunnut tulla sitä reittiä ja lopulta määränpäässä pari tyyppiä katteli mua tosi vihasen näkösenä. Ilmeisesti mun käytös on noloa, mutt ei mua hävetä.

Niin, ja en oikeen tykkää auktoriteeteista. Jos opettaja käskee mua tekemään jotain tarpeetonta, tyyliin luepa seuraava kappale ääneen koko ryhmälle, niin en suostu, koska ääneen lukeminen oli ala-asteella ok mutta ei mielestäni yliopistossa. Kaverit häpeilee mun käytöstä, mutt mä en näe siihen syytä.[/

Minulla on tätä samaa, ja se on noloa aikuisella, esimiesasemassa olevalla ihmisellä. Jos konserteissa kehotetaan lyömään käsiä yhteen, kaikki mukaan! - ei. Jos tilaisuudessa on esim. taukojumppa tai toiminnallinen osuus - ei. Minä en nouse ylös ja ravistele käsiäni ilmassa. Pelkään, että kaupan kassalla minua pyydetään avaamaan kassini- en avaisi. Muuten olen lainkuuliainen ihminen, mutta jotkut kyykyttämis- tai pompottamisyritykset plus nämä Kaikki yhdessä! -jutut vain tökkii.

Noloa on vaikuttaa huomionhakuiselta, pikkumaiselta tai ilonpilaajalta. Mutta joskus vain -ei.

Sama. Jos on kyltti, että äläl tee sitä ja sitä tässä, kyllä tekee mieli tehdä, ihan uhallakin!

Olette lapsellisia. Aikuiset noudattaa yhteisiä sääntöjä.

Kaikissa säännöissä ei ole järjenhäivää, joten niitä on syytäkin kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hävetä tankeroaksentti englantia puhuessa! Eikä se, etten tiedä kaikkia sanoja.

Suomalaiset usein nolostelevat, että juuri suomalaiset ovat niin surkeita puhumaan englantia. Höh. Todellisuudessa suomalaiset ovat maailman parhaimmistoa englantia vieraana kielenä puhuvista! Suomessa lähes jokainen osaa vähintään pikkuisen englantia. Esim. Keski-Euroopassa moni ei osaa sanaakaan. Paljon opiskellut suomalainen voi olla parempi englannissa kuin vähemmän keskittynyt natiiviamerikkalainen.

Ja aksentti. Kuka muu häpeää aksenttiaan kuin suomalaiset? Miksi muka olisi hurmaavaa vääntää englantia ranskalaisittain, mutta junttia suomalaisittain? Voimme olla ihan ylpeitä tästä erityisestä, eksoottisesta maailman äären maasta ja kielestä.

Tama on niin totta. Asun Lontoossa. Intialaiset puhuu intialaisella aksentilla, miljoonat puolalaiset omallaan. Miten muuten sita puhuttaisi kuin oman maan aksentilla? Minusta se on hurmaavaa!

Häpeän monia asioita mutta vähitellen alan päästä pahimmasta häpeästä eroon. Vuosien mittaan olen nolostellut mm. akneani, punastelua ja kömpelyyttäni sosiaalisissa tilanteissa. Viime aikoina olen alkanut ajatella, että olen sellainen kuin olen ja minulla on oikeus olla tällainen. 

Menkat.. lol ei mul ees oo niit

Katselen välillä niitä vanhempia muumilaakson tarinoita :D minulla on ne kaikki faniremasteroituina ja tietysti alkuperäisillä äänillä. Harmi vain että introt ja outrot ovat japaniksi mutta muuten aivan hyviä. Ei hävetä edes myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Ukko35 kirjoitti:

Saan naisen kanssa siemensyöksyn alle 10 sekunnissa.

Kaikki naiset tähän mennessä ovat olleet asioista haltioissaan, kun olen sanonut heille et ”yleensä kestän tuntikausia, mut sä oot vaan niin kuuma et huh huh”

Kyllä sä sitä asiaa sitten taidat kuitenkin hävetä, kun kerta valehtelet niille naisille.

Et oikein tajunnut...minusta tämä oli hyvä.

Olen kouluttautunut alalle joka ei ole "miehille" sopiva (en sano koska tunnistajat tunnistavat minut) ja kehtaan aina tuoda sen esille. Osaan ommella ompelukoneella ja tehdä vaatteita ja tämänkin uskallan tuoda esille. Olen ihan suhteellisen miehekäs nuorimies.

Vierailija kirjoitti:

Olen kouluttautunut alalle joka ei ole "miehille" sopiva (en sano koska tunnistajat tunnistavat minut) ja kehtaan aina tuoda sen esille. Osaan ommella ompelukoneella ja tehdä vaatteita ja tämänkin uskallan tuoda esille. Olen ihan suhteellisen miehekäs nuorimies.

Unohtui sanoa että tämän ulkoisen "normaaliuteni" vuoksi valintojani ja osaamistani hämmästytään usein :) uskallan tehdä valintoja välittämättä siitä mitä minusta ajatellaan.

Karvoja. Minulle on ihan sama, jos joskus unohdan ajaa kainaloni tai sääreni. Miksi pitäisi hävetä, olen puhdas kuitenkin.

Somemeuhkaaminen.

Katsomme mieheni kanssa täysillä lastenleffoja ja juomme pillimehuja. Minä välillä hurahdan täysillä johonkin juttuihin esim. viime vuonna keräsin melkein kaikki Teeny-Tys pikkupehmoeläimet itselleni ja nyt hetki sitten ostin söpöjä unicorn-aiheisia pikkuesineitä ja mies kerää vanhoja pleikkaripelejä ja siihen liittyvää oheistavaraa. Tiedämme miehen kanssa että olemme lapsenmielisiä, mutta emme välitä koska se on ihanaa! Ei elämän tarvitse olla niin vakavaa. Usein pohdimme että meistä tulee kivoja vanhempia kun lähdetään mukaan lasten juttuihin kun siinä innostuu itsekin :)

Piereminen. Päästelen missä vaan milloin vaan. Muutenhan voisi tulla maha kipeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hävetä tankeroaksentti englantia puhuessa! Eikä se, etten tiedä kaikkia sanoja.

Suomalaiset usein nolostelevat, että juuri suomalaiset ovat niin surkeita puhumaan englantia. Höh. Todellisuudessa suomalaiset ovat maailman parhaimmistoa englantia vieraana kielenä puhuvista! Suomessa lähes jokainen osaa vähintään pikkuisen englantia. Esim. Keski-Euroopassa moni ei osaa sanaakaan. Paljon opiskellut suomalainen voi olla parempi englannissa kuin vähemmän keskittynyt natiiviamerikkalainen.

Ja aksentti. Kuka muu häpeää aksenttiaan kuin suomalaiset? Miksi muka olisi hurmaavaa vääntää englantia ranskalaisittain, mutta junttia suomalaisittain? Voimme olla ihan ylpeitä tästä erityisestä, eksoottisesta maailman äären maasta ja kielestä.

Katsoin Ruotsin Idolsia jestas se kuulostaa hyvältä kun he laulaa enkuksi toisin kuin täällä

Sitä, että jäätyisin, sekoaisin sanoissa, hukkaisin kohdan tjsp. kesken jonkun suullisen esityksen. Ei kukaan siitä oikeasti ajattele mitään pahaa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hävetä tankeroaksentti englantia puhuessa! Eikä se, etten tiedä kaikkia sanoja.

Suomalaiset usein nolostelevat, että juuri suomalaiset ovat niin surkeita puhumaan englantia. Höh. Todellisuudessa suomalaiset ovat maailman parhaimmistoa englantia vieraana kielenä puhuvista! Suomessa lähes jokainen osaa vähintään pikkuisen englantia. Esim. Keski-Euroopassa moni ei osaa sanaakaan. Paljon opiskellut suomalainen voi olla parempi englannissa kuin vähemmän keskittynyt natiiviamerikkalainen.

Ja aksentti. Kuka muu häpeää aksenttiaan kuin suomalaiset? Miksi muka olisi hurmaavaa vääntää englantia ranskalaisittain, mutta junttia suomalaisittain? Voimme olla ihan ylpeitä tästä erityisestä, eksoottisesta maailman äären maasta ja kielestä.

Katsoin Ruotsin Idolsia jestas se kuulostaa hyvältä kun he laulaa enkuksi toisin kuin täällä

Aika junttia fantasioida, että englanninkielinen maailma olisi sen parempi tai kehittynyt kuin Pohjoismaat.

Vierailija kirjoitti:

Yksin leffassa käyminen. Ei tullut mieleenkään tuntea noloutta siitä. Ihmettelin kun aloin kuulla, ettei jotkut ihmiset kehtaa mennä yksin leffaan. Sitten aloin leffassa itekin huomata, että oon ainoo yksin ja aloin miettiä, että jos on oletus, ettei kukaan mee sinne yksin, niin luuleekohan muut, että mulle on tehty oharit. (Asia josta kyllä tuntisin noloutta, vaikka muuten yksin olemisesta en.)

Mihin se yksin leffaan menemisen "nolous" perustuu? Ei kai vaan just tohon oharijuttuun?

Mäkin käyn yksin leffassa, koska käyn katsomassa elokuvia myös ihan niiden itsensä takia. Monille leffassa käyminen on ihan vain sosiaalinen tapahtuma, kuin kaverin kanssa kahvilla käyminen, eikä ole tultua vain ikinä mentyä yksin. Kaikki leffafiilistelijät jotka tunnen, käyvät myös yksin elokuvissa, vaikka mielellään myös seurassa :) sitten on tietty niitäkin ihmisiä jotka ei tee mitään yksin, vaan pitää olla kaveri lenkille, pyykkitupaan, uusiin harrastuksiin...

Elän tällä hetkellä mieheni rahoilla. Eikä meillä ole edes lapsia. (Ei, en ajatellut jäädä tähän tilanteeseen loppuelämäkseni.)

Käyn yksin ravintolassa syömässä.

Otan itsestäni paljon, siis melkein päivittäin alastonkuvia. Ja joillekin tutuilleni olen sanonut asiasta ja joillekin näyttänytkin kuvia. 

Olen mestari häpeämään kaikenlaista, enkä ehdoin tahdoin tee noloja asioita. Mutta jopa musta on naurettavaa, lähes ärsyttävää esittää tyypillisinä häpeämisen arvoisina juttuina mäenlaskua tai elokuvissa tmv. käymistä yksin. Nämä jututhan ovat normaalia elämää.