Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?
17.01.2018 |
Tämä siis spin-off ketju tuohon väkivaltainen mies - ketjuun. Mistä mitättömyyksistä sait lapsena selkäsaunan? Selkäsaunaksi luettakoon kaikki pikku luunappia isommat ”interventiot”.
Minua on hakattu remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla ja kepillä mm seuraavista:
- maitolasi kastui vahingossa
- kengät oli epäjärjestyksessä kenkätelineessä
- olin veljen kanssa hippaa ja matot meni kurttuun
- paiskasin jääkaapin oven ”liian kovaa ja väärin” kiinni
- uskalsin olla jostain eri mieltä isän kanssa
- katsoin isää mukamas jotenkin pahasti
- kun sain kokeesta kerran seiskan (aina piti olla 9 tai 10)
Ja kyllä,, koko lapsuus oli pelkoa ja kauhua täynnä kun isä oli raivohullu despootti jolla napsahti aina vähän väliä pikkuasioista. Sitten hakattiin lapset niin ettei pystynyt kunnolla istumaan viikkoon. Koulussa ope näki piiskausjäljet mutta ei tehnyt mitään asialle, 70-80luvulla lapsen hakkaaminen oli ”perheen sisäinen asia”. Isä on hullu vieläkin, yhtään ei ole meno rauhoittunut vaikka jo yli seitsenkymppinen.
Kommentit (472)
Vierailija kirjoitti:
Noita samoja kuin sulla. Sitten lisäksi pari kertaa sain selkäsaunan heti perään jos itkin. Muistan vieläkin kun sain vyöstä ja se sattui paljon, niin aloin itkeämään kivusta ja pelosta niin paljon etten saanut edes henkeä. Heti perään sain tukkapöllyn (mulla oli lapsena pitkät hiukset) jonka seurauksena hiuksia lähti paljon ja tuli kipeäkyhmy (patin kaltainen) siihen kohtaan mistä hiuksia lähti. En muistele hyvällä lapsuutta kun aina sai pelätä jos tekee jotain väärin.
Unohdin kertoa että olen 25 ja miespuolinen siksi mainitsin pitkät hiukset lapsuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut selkäsaunoja, vain tukkapöllyjä. Yleensä tukkapölly tuli siitä että kävelin television edestä kun isä katsoi uutisia.
Kerran sain selkääni, kun leikin veljen kanssa pihalla, veli kiusasi ja rupesin parkumaan ääneen. Toisen kerran muistan, kun veljen kanssa huudeltiin äitiä laittamaan meille yöpuvut ja samalla naurettiin ja höpötettiin. Isä haki risun ovenpielestä ja läimi minua takapuolelle, veljeä ei lyönyt. Muitakin piiskauksia oli, tukkapöllyä tuli ja kerran äiti potkaisi minua kipeästi. Olin hiljainen ja ujo lapsi, mutta joskus näytin pahaa mieltä, joten siitä nuo yleensä tuli.
Mitäs näitä nyt oli.
Annoin juustosta päällimmäisen kivikovan siivun koiralle. Sain isäpuolelta vyön solkipäästä niin että istuminen teki viikon kipeää.
Olimme koko perhe kesällä uimassa, uimapukuni sisään jäi hiekkaa ja sitä valui muutama muru auton penkille. Minut kiskottiin hiuksista retuuttamalla metsän reunaan ja sain risusta reisille sekä etu-että takapuolelle. Ne punaiset jäljet näkyivät varmaan vielä syksyllä reisissäni.
Joulurauhan julistuksen aikana aivastin (tämänhän tein tietenkin tahallani) ja sain kuulla olevani äp*rä joka yrittää pilata kaikilta joulun. Jäin ilman lahjaani, jouduin seisomaan nurkassa kun muut avasivat lahjansa. Sen jälkeen isäpuoli repi minulta varmaan kourallisen hiuksia päästä kun pienemmät sisarukset poistuivat huoneisiinsa. Minulla on vielä tänäkin päivänä kaljuja kohtia päässä mihin ei ole koskaan kasvanut uusia hiuksia vaikka täytän pian 40 vuotta.
Lapsuus,tuo elämän onnellisinta aikaa, eikö?
Minä sain selkään itkemisestäkin. Siksi varmaan en osaa enää itkeä vaikka olisi siihen välillä syytäkin. Tosin jotkut taide-elämykset nostavat välillä kyyneleet silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli syy aina se etten totellut jotain. Ja sitten tuli selkään, myös potkittiin, kuristettiin, revittiin hiukset, revittiin vaatteet ja nipisteltiin ihopaloja irti! Ihan kaikkea mahdollista paskaa..Olin kuitenkin niin rohkea, että aina laitoin hanttiin minkä pystyin ja muutin pois 14 vuotiaana. Lopputulema on kuitenkin se etten aikuisena hirveesti pidä ihmisistä ja haluan vaan olla rauhassa.
En ymmärtänyt jakokulmaa vaikka sitä mulle yritettiin opettaa. Tosin mun pää iskettiin vaan seinään ja mua hakattiin toisella koulukirjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikoin vahingossa jotain tai juurikin muki kaatui, nauroin ruokapöydässä, laitoin siskon kengät huonosti ja väärin jalkaan..
Pörrötin siskon tukkaa, olin ollut nenäkäs naapurille / opettajalle = oikeasti puolustin itseäni kun minua syytettiin jostain mitä en ollut tehnyt, sanoin vain ettei syytös ole totta.
En toki näistä kaikista selkääni saanut mutta fyysistä kuritusta silti.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain selkään itkemisestäkin. Siksi varmaan en osaa enää itkeä vaikka olisi siihen välillä syytäkin. Tosin jotkut taide-elämykset nostavat välillä kyyneleet silmiin.
Minäkin sain! Varsinkin jos aloin paniikissa hyperventiloida, sitten lyötiin ja huudettiin "lopeta! Lopeta!" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheaa! Miten olette selviytyneet näistä kokemuksista? Vai oletteko selviytyneet? Tulee kyynel silmään kun lukee... :(
Jos oli myöhässä kotoa sai selkään. Paha vaan ettei vanhemmat viitsineet opettaa kelloa, eikä minulla edes ollut rannekelloa mistä olisin voinut ajankulua seurata, jos olisin osannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa! Miten olette selviytyneet näistä kokemuksista? Vai oletteko selviytyneet? Tulee kyynel silmään kun lukee... :(
Nojaa, minusta tuli hirveä nuori, kapinoin kaikkea vastaan eikä mikään kiinnostanut. Ihan tosissani ajattelin että kuolen kuitenkin ennenkuin olen aikuinen eli mitä väliä millään. Koulussa ihmeteltiin miksi olen tälläinen kun on niin hyvät vanhemmatkin. Niimpä niin. No, se on mennyttä ja oman lapseni kasvatan eritavalla.
Karua luettavaa ja itse en ole saanut muistaakseni koskaan väkivaltaista kohtelua, mutta jo sen vitsan pelko oli mieleenpainuva.
En muista mitä tein mummolassa, mutta isäni käski minut itse hakemaan pihakoivusta vitsan millä sitten rankaisisi.
Itkin ja Huusin enkä olisi hakenut ja lopulta hain ja se laitettiin oven yläpuolelle odottamaan jos sitä tarvitaan.
Ei tarvittu.
Olen ollut uhmakas ja oikeasti hankala luonteinen eli hyvin olisi voinut selkään saadakin jossain toisessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikesta mahollisesta tuli selkään. Vastaan väittäminen, maitolasin kaatuminen vahingossa, kolistelu huoneessa (jos vaikka tavara putosi hyllyltä), siskon kanssa kinaaminen, myöhästyminen ja mitä näitä nyt on. Ihan niin pienestä kun muistan mua on hakattu, potkittu, revitty hiuksista ja heitetty seinään. Vyöstä en saanu mutta kärpäslätkästä sain takapuolelle ja märästä tiskirätistä naamalle. Kerran äiti löi jollain juuriharjalla päälaelle niin, että alko valua vertakin. Hyi, puistattaa kyllä muistella :(
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa! Miten olette selviytyneet näistä kokemuksista? Vai oletteko selviytyneet? Tulee kyynel silmään kun lukee... :(
Minulla vaan tosiaan tuota hiuksista repimistä. Isällä kyllä välillä kilahteli muuten. Saattoi esimerkiksi uhkailla haulikolla äitiä. Kaikki tuntuu normaalilta ja tavalliselta silloin kun se tapahtuu. Sen hulluuden ja sen miltä se ulkopuolisista näyttää, ymmärtää vasta jälkeen päin.
Itselläni on nyt aikuisena sellaista, että on välillä vaikea olla toisen ihmisen lähellä ja kosketus saa aikaan ahdistusta. Yritän tiedostaa asian ja työstää sitä, koska se vaikuttaa omiin lapsiini ja väleihin puolison kanssa.
3
Ei ollu oikee syytäkään. huviksee sain nenää, kun se oli äijän mielestä niin kivaa. olin kerran paleltua kuoliaaksi kun heitti kalsarit jalassa pakkaseen. sillonkaan kukaan ei ihmetelly miks 7v lapsi on pakkasessa ilman kuteita.. ikuisestihan lapsi ei ole pieni ja osat muuttu. mä kostin mun isälle ja äidille enneku häivyin omilleni. yhden ainoan kerran vastustin ja se oli se päivä kun olin 18v. idiootti äijä piti säästöjään kellarissa ja ne lähti mun matkaan. iso kassi rahaa ja nyrkillä äijää päähän.. en ole sen jälkeen nähny. nyt olen 41
En siivonnut legoja ensimmäisestä käskystä (ikää noin 3v. ja tämä on ensimmäisiä muistojani lapsuudesta) ja isä loikki legojen yli luokseni ja tukisti niin että rutina kävi päässä. Miten äitini on voinut katsoa itkuani vierestä?
Vierailija kirjoitti:
En saanut selkäsaunoja, vain tukkapöllyjä. Yleensä tukkapölly tuli siitä että kävelin television edestä kun isä katsoi uutisia.
Sama! Isäukko jopa sanoi ääneen että pitää antaa kuritusta ihan varulta, kun kuitenkin teet jotain pahaa. En ikinä tehnyt mitään pahaa, koska olin kauhusta kankea ja pelolla alistettu.
Isä näki lapset koirina, joitavoi potkaista ohi mennessään jos ne vaan nyt jotenkin sattuvat ärsyttämään.
Toki kaikenlainen hakkaaminen mitättömistä syistä kuului asiaan.
Vierailija kirjoitti:
En siivonnut legoja ensimmäisestä käskystä (ikää noin 3v. ja tämä on ensimmäisiä muistojani lapsuudesta) ja isä loikki legojen yli luokseni ja tukisti niin että rutina kävi päässä. Miten äitini on voinut katsoa itkuani vierestä?
No minun äiti katsoi vierestä hakkaamista (juuri remmi, risu, mattopiiska, johto), kurkusta kuristamists, tukasta pitkin lattiaa vetämisestä (siis minä makuullaan lattialla ja isä repii tukasta minua huoneesta toiseen). On nähnyt kun isä potki, löi, nosti remeleistä seinälle.
Kaikki mustelmat ja vammat äiti valehteli neuvolassa esim kaatumiseksi. Salaili ja piti kulissit kunnossa. Antoi ukon hakata lapsis rikä tullut väliin tai mitenkään estänyt. Meni ulos pakoon kun ei kestänyt kuunnella pienen lapsen kivun huutoja ja armon anomista isältä.
Vittu että vihaan vanhempiani! Isäni on muuten vielä minun ollessani sikuinen käynyt minuun käsiksi, joten ei jäänyt sinne lapsuuteen hullun isän väkivaltainen ”kasvatus”. Äiti taas kiistää ja kieltää ksiken tapahtuneen ja ”ei muista” että isä olisi koskaan lapsilke tehnyt mitään pahaa.
Alue: Aihe vapaa
Noita samoja kuin sulla. Sitten lisäksi pari kertaa sain selkäsaunan heti perään jos itkin. Muistan vieläkin kun sain vyöstä ja se sattui paljon, niin aloin itkeämään kivusta ja pelosta niin paljon etten saanut edes henkeä. Heti perään sain tukkapöllyn (mulla oli lapsena pitkät hiukset) jonka seurauksena hiuksia lähti paljon ja tuli kipeäkyhmy (patin kaltainen) siihen kohtaan mistä hiuksia lähti. En muistele hyvällä lapsuutta kun aina sai pelätä jos tekee jotain väärin.