Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?

Vierailija kirjoitti:

Olin 12-vuotiaana kaverilla kylässä ja minulta kaatui kaakaolasi. Kaveri  huusi "Juokse, juokse !" selvästi peloissaan  ja   minähän painelin sukkasillani pihalle. Kaverin äiti haki minut sitten  sisään ja selitti oikein lempeään sävyyn, että kun " Tämä meidän Jaana on vähän erikoinen " ja "Eihän kukaan  vahingosta suutu!"

Seuraavana päivänä, pukuhuoneessa ennen liikuntatuntia näin  kaverin selän olevan täynnä punaisia juovia ja kun ihmettelin niitä, kaveri kääntyi katsomaan  ilmeettömästi sanoen" Ne on siitä sun kaakaostas,....idiootti". Tämän jälkeen  ystävyytemme menikin sitten poikki.

Pari vuotta  myöhemmin kuulin, että kaveri oli murtanut isänsä nenän/puhkaissut silmän/ hakannut kasvot tohjoksi( oletan että murtunut nenä on lähimpänä totuutta)!  harjanvarrella ja karannut Helsinkiin .

90-lukua tämä.

Järkyttävää... Kiva kun kaveri neuvoi sinua kuitenkin juoksemaan.

Meillä oli tapoja, jotka ei mahdu vieläkään päähäni. Jos ei uskonut, niin tietty selkään tuli.

Meidän lasten piti syödä vartissa lautanen tyhjäksi. Jos ei onnistunut, niin sai selkäänsä. Isku jokaisesta ylittäneestä minuutista. Ei myöskään saatu puhua ollenkaan ruokapöydässä, jos edes öhähti tai naurahti ääneen, niin minuutti miinusta ruoka-aikaan. Myös vyön isku.

Mä harvoin sain selkääni, mutta toisinaan tuli sitten niin, että solkipäällä. Luulen, että vanhempana lapsena osasin luovia tilanteita, mutta pikkuveljeni sai tuon tuosta. Ei pieni mitenkään ehtinyt siihen aikaan ja vielä kun tuli oksennusrefleksi, kun väkisin mätti loppuvaiheessa lautastaan tyhjäksi. Se oli kamalaa.

Meidän piti olla sängyssä joka ilta kello 20.00, täysi hiljaisuus tietenkin. Telkkaria saatiin katsoa vain hänen armonsa luvalla ja tunnin kaksi per kuukausi. Kaikki kasarin höpöhöpö ohjelmat näkemättä, joita muut muistelee ja hämmästelee vieläkin, että mikset katsonut.

olihan noita kaikkia muitakin.. Muutin pois 16 vuotiaana, enkä takasin mennyt.

Isä kuoli, kun olin parikymppinen. Se oli hemmetinmoinen helpotus meille lapsille, mutta äitihän siinä sitten alkoholisoitui. Nykyään on raitis taas, mutta oli rankka kymmenvuotinen.

Äitiä pidän osasyyllisenä. Hän ei ollut väkivaltainen, mutta ei myöskään tehnyt asioille mitään. Joskus olen häneltä kysellyt noista säännöistä, mutta hän tuumas vaan, että isäshän niitä määräyksiä piti yllä. Säkin olit siellä!! Vieressä!! Sitten äiti vaan vaikenee.. ei suostu keskustelemaan. Hän ei keskustele mistään muustakaan.

Tietääksemme isä ei äitiä pahoinpidellyt, mutta eihän näistä voi olla satavarma. Heillä näytti olleen hyvä parisuhde, jota muutkin ihailivat.

Äidin kanssa välit on etäiset. Niin ja mulla sekä veljellä on syömishäiriö tuon lapsuuden ruokailun takia. Tätä ollaan kummatkin terapiassa selvittämässä käyty. Ravintolassakin ahmitaan sapuska mahdollisimman nopeesti, vaikka saisi aivan rauhassa nautiskella. Onhan tuosta joskus tullut noloja tilanteitakin, kun muut ihmettelee. "onpa sulla nälkä" "ehditkö maistaa" jnejne. Osaa ruoista ei vaan voi syödä, kun on kammokokemuksia oksennussekaisista nielennöistä jne.

Alkoipa korpeamaan taas muistelu. Ihme sadisteja sitä maa päällään kantaakin. Tutuille terkkuja!

Vierailija kirjoitti:

Kerran sain selkääni, kun leikin veljen kanssa pihalla, veli kiusasi ja rupesin parkumaan ääneen. Toisen kerran muistan, kun veljen kanssa huudeltiin äitiä laittamaan meille yöpuvut ja samalla naurettiin ja höpötettiin. Isä haki risun ovenpielestä ja läimi minua takapuolelle, veljeä ei lyönyt. Muitakin piiskauksia oli, tukkapöllyä tuli ja kerran äiti potkaisi minua kipeästi. Olin hiljainen ja ujo lapsi, mutta joskus näytin pahaa mieltä, joten siitä nuo yleensä tuli.

Hyi helvetti, kuinka joku voi potkaista lasta?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs näitä nyt oli.

Annoin juustosta päällimmäisen kivikovan siivun koiralle. Sain isäpuolelta vyön solkipäästä niin että istuminen teki viikon kipeää.

Olimme koko perhe kesällä uimassa, uimapukuni sisään jäi hiekkaa ja sitä valui muutama muru auton penkille. Minut kiskottiin hiuksista retuuttamalla metsän reunaan ja sain risusta reisille sekä etu-että takapuolelle. Ne punaiset jäljet näkyivät varmaan vielä syksyllä reisissäni.

Joulurauhan julistuksen aikana aivastin (tämänhän tein tietenkin tahallani) ja sain kuulla olevani äp*rä joka yrittää pilata kaikilta joulun. Jäin ilman lahjaani, jouduin seisomaan nurkassa kun muut avasivat lahjansa. Sen jälkeen isäpuoli repi minulta varmaan kourallisen hiuksia päästä kun pienemmät sisarukset poistuivat huoneisiinsa. Minulla on vielä tänäkin päivänä kaljuja kohtia päässä mihin ei ole koskaan kasvanut uusia hiuksia vaikka täytän pian 40 vuotta.

Lapsuus,tuo elämän onnellisinta aikaa, eikö?

This brakes my heart. Toivon, että olet löytänyt hyviä ihmisiä ja asioita elämääsi.

Terveisin toinen, joka sai pelätä vanhemman (äiti) kohtauksia. Ei ollut noin paha, mutta riittävän paha minulle.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs näitä nyt oli.

Annoin juustosta päällimmäisen kivikovan siivun koiralle. Sain isäpuolelta vyön solkipäästä niin että istuminen teki viikon kipeää.

Olimme koko perhe kesällä uimassa, uimapukuni sisään jäi hiekkaa ja sitä valui muutama muru auton penkille. Minut kiskottiin hiuksista retuuttamalla metsän reunaan ja sain risusta reisille sekä etu-että takapuolelle. Ne punaiset jäljet näkyivät varmaan vielä syksyllä reisissäni.

Joulurauhan julistuksen aikana aivastin (tämänhän tein tietenkin tahallani) ja sain kuulla olevani äp*rä joka yrittää pilata kaikilta joulun. Jäin ilman lahjaani, jouduin seisomaan nurkassa kun muut avasivat lahjansa. Sen jälkeen isäpuoli repi minulta varmaan kourallisen hiuksia päästä kun pienemmät sisarukset poistuivat huoneisiinsa. Minulla on vielä tänäkin päivänä kaljuja kohtia päässä mihin ei ole koskaan kasvanut uusia hiuksia vaikka täytän pian 40 vuotta.

Lapsuus,tuo elämän onnellisinta aikaa, eikö?

Saamari sentään noita hulluja isäpuolia, miksei äidit reagoi lapsensa huonoon kohteluun!!!

Vierailija kirjoitti:

Tämä siis spin-off ketju tuohon väkivaltainen mies - ketjuun. Mistä mitättömyyksistä sait lapsena selkäsaunan? Selkäsaunaksi luettakoon kaikki pikku luunappia isommat ”interventiot”.

Minua on hakattu remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla ja kepillä mm seuraavista:

- maitolasi kastui vahingossa

- kengät oli epäjärjestyksessä kenkätelineessä

- olin veljen kanssa hippaa ja matot meni kurttuun

- paiskasin jääkaapin oven ”liian kovaa ja väärin” kiinni

- uskalsin olla jostain eri mieltä isän kanssa

- katsoin isää mukamas jotenkin pahasti

- kun sain kokeesta kerran seiskan (aina piti olla 9 tai 10)

Ja kyllä,, koko lapsuus oli pelkoa ja kauhua täynnä kun isä oli raivohullu despootti jolla napsahti aina vähän väliä pikkuasioista. Sitten hakattiin lapset niin ettei pystynyt kunnolla istumaan viikkoon. Koulussa ope näki piiskausjäljet mutta ei tehnyt mitään asialle, 70-80luvulla lapsen hakkaaminen oli ”perheen sisäinen asia”. Isä on hullu vieläkin, yhtään ei ole meno rauhoittunut vaikka jo yli seitsenkymppinen.

Mistä olet kuullut että isäsi on edelleen yhtä raivokas? Et kai nyt sentään ole pitänyt mitään yhteyttä täysi-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tapoja, jotka ei mahdu vieläkään päähäni. Jos ei uskonut, niin tietty selkään tuli.

Meidän lasten piti syödä vartissa lautanen tyhjäksi. Jos ei onnistunut, niin sai selkäänsä. Isku jokaisesta ylittäneestä minuutista. Ei myöskään saatu puhua ollenkaan ruokapöydässä, jos edes öhähti tai naurahti ääneen, niin minuutti miinusta ruoka-aikaan. Myös vyön isku.

Mä harvoin sain selkääni, mutta toisinaan tuli sitten niin, että solkipäällä. Luulen, että vanhempana lapsena osasin luovia tilanteita, mutta pikkuveljeni sai tuon tuosta. Ei pieni mitenkään ehtinyt siihen aikaan ja vielä kun tuli oksennusrefleksi, kun väkisin mätti loppuvaiheessa lautastaan tyhjäksi. Se oli kamalaa.

Meidän piti olla sängyssä joka ilta kello 20.00, täysi hiljaisuus tietenkin. Telkkaria saatiin katsoa vain hänen armonsa luvalla ja tunnin kaksi per kuukausi. Kaikki kasarin höpöhöpö ohjelmat näkemättä, joita muut muistelee ja hämmästelee vieläkin, että mikset katsonut.

olihan noita kaikkia muitakin.. Muutin pois 16 vuotiaana, enkä takasin mennyt.

Isä kuoli, kun olin parikymppinen. Se oli hemmetinmoinen helpotus meille lapsille, mutta äitihän siinä sitten alkoholisoitui. Nykyään on raitis taas, mutta oli rankka kymmenvuotinen.

Äitiä pidän osasyyllisenä. Hän ei ollut väkivaltainen, mutta ei myöskään tehnyt asioille mitään. Joskus olen häneltä kysellyt noista säännöistä, mutta hän tuumas vaan, että isäshän niitä määräyksiä piti yllä. Säkin olit siellä!! Vieressä!! Sitten äiti vaan vaikenee.. ei suostu keskustelemaan. Hän ei keskustele mistään muustakaan.

Tietääksemme isä ei äitiä pahoinpidellyt, mutta eihän näistä voi olla satavarma. Heillä näytti olleen hyvä parisuhde, jota muutkin ihailivat.

Äidin kanssa välit on etäiset. Niin ja mulla sekä veljellä on syömishäiriö tuon lapsuuden ruokailun takia. Tätä ollaan kummatkin terapiassa selvittämässä käyty. Ravintolassakin ahmitaan sapuska mahdollisimman nopeesti, vaikka saisi aivan rauhassa nautiskella. Onhan tuosta joskus tullut noloja tilanteitakin, kun muut ihmettelee. "onpa sulla nälkä" "ehditkö maistaa" jnejne. Osaa ruoista ei vaan voi syödä, kun on kammokokemuksia oksennussekaisista nielennöistä jne.

Alkoipa korpeamaan taas muistelu. Ihme sadisteja sitä maa päällään kantaakin. Tutuille terkkuja!

Meillä oli hyvin samanlaisia skitsoja sääntöjä. Ovea sai raottaa vain 20cm ettei lämpö karkaa, sivuttain piti hilautua raosta ulos. Väliovea ei saanut avata ennenkuin ulko-ovi oli kiinni, suihkussa sai olla 2min, vessapaperia sai käyttää 2 palas jne. Ja selkään tietenkin tuli jos toimi väärin eli ovi avautui liikaa tai suihkuaika ylittyi.

Sadistinen isäukko oikein vahti ja kyttäsi ja odotti että ”sai kiinni” ja päösi rankaisemaan.

Epäilen että se nautti siitä hakkaamisesta ja alistamisesta. Ei seksuaalisesti mutta valkanhimoisesti, rajaton valta juovuttaa.

Pahinta oli luonnehäiriöisen jutut. Hoki tällaisia lauseita; olen herra talossa ja muut minua palveljoot, minä olen tämän talon kuningas ja keisari, lapset saavat elää vain hänen armostasn, hän päättää saako lapsi elää vai kuolla.

Kuulostaa ihan uskomattoman sairaalta. Jos joku kertoisi tällaisia niin luulisin trolliksi. Mutta tämä kaikki oli ihan totisinta totta koko lapsuuden ja nuoruuden.

Kävelin kerran ovenkahvaa päin ja mekko jäi hihasta kiinni, reikä siihen tuli ja sen jälkeen sainkin vyöstä ja kunnolla (edelleen arpi siitä...). Isäpuolelta... -> isä kun lähti (hakkasi myös) niin samanlainen tuli takaisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä siis spin-off ketju tuohon väkivaltainen mies - ketjuun. Mistä mitättömyyksistä sait lapsena selkäsaunan? Selkäsaunaksi luettakoon kaikki pikku luunappia isommat ”interventiot”.

Minua on hakattu remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla ja kepillä mm seuraavista:

- maitolasi kastui vahingossa

- kengät oli epäjärjestyksessä kenkätelineessä

- olin veljen kanssa hippaa ja matot meni kurttuun

- paiskasin jääkaapin oven ”liian kovaa ja väärin” kiinni

- uskalsin olla jostain eri mieltä isän kanssa

- katsoin isää mukamas jotenkin pahasti

- kun sain kokeesta kerran seiskan (aina piti olla 9 tai 10)

Ja kyllä,, koko lapsuus oli pelkoa ja kauhua täynnä kun isä oli raivohullu despootti jolla napsahti aina vähän väliä pikkuasioista. Sitten hakattiin lapset niin ettei pystynyt kunnolla istumaan viikkoon. Koulussa ope näki piiskausjäljet mutta ei tehnyt mitään asialle, 70-80luvulla lapsen hakkaaminen oli ”perheen sisäinen asia”. Isä on hullu vieläkin, yhtään ei ole meno rauhoittunut vaikka jo yli seitsenkymppinen.

Mistä olet kuullut että isäsi on edelleen yhtä raivokas? Et kai nyt sentään ole pitänyt mitään yhteyttä täysi-ikäisenä?

En pidä isääni, mutta äitiini pidän, vaikka ei hän sitä ansaitsisi. Teen sen säälistä ja jostain syyllisyydentunnosta vaikka tiedän että minut on manipulotu siihen (syyllisyyden tunteseen).

Isä on käynyt kiinni veljen vaimoon, naapuriin, kunnan virkamieheen, sukulaismieheen tässä viimeisen parin vuoden sisään, joten väkivalta ja aggressiivisuus eivät ole helpottaneet vaikka ikää tullut. Kun ukko aikanaan joutuu laitokseen niin alkaa kunnon narsistin tavoin kiusaamasn ja rääkkäämään hoitajia. Toivottavasti lääkitsevät tokkuraan... eikä kunnon yliannoskaan haittaisi, kuolema olisi helpotus.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain selkään itkemisestäkin. Siksi varmaan en osaa enää itkeä vaikka olisi siihen välillä syytäkin. Tosin jotkut taide-elämykset nostavat välillä kyyneleet silmiin.

Minäkin sain! Varsinkin jos aloin paniikissa hyperventiloida, sitten lyötiin ja huudettiin "lopeta! Lopeta!" :)

Aika jännä, en olisi arvannut että näin monta muutakin on hakattu / huudettu itkemisestä. Ehkä kuvaavinta on, ettei syissä ollut mitään järkeä vaan tukkapöllyä saattoi tulla ihan puun takaa, yleensä kun äiti huonolla tuulella syystä tai toisesta. Mutta eri mieltä ei saanut olla, itkeä ei saanut eikä olla muutenkaan allapäin, kerran olin mennyt sovittamaan äidin vaatteita leikeissä. Tukistamiset tuttuja, kerran retuutti niin että päätä särki lähemmäs viikon ja voin huonosti, jälkeenpäin olen arvellut että minulla saattoi olla lievä aivotärähdys. Kerran itkin (hiljaa) lennon jälkeen kun korvia särki, ei hyvä idea, koska äiti pelkäsi isän huomaavan... Yritin 3-vuotiaana karata kotoa. Idea oli tietysti typerä, mentiin naapurin 5v ystäväni kanssa metsään piiloon. Mihinpä sieltä olisi päästy. Tämä on itse asiassa ensimmäinen muistoni lapsuudesta.

Kuinka yleistä on, että lapsuuden hakkaaminen ja pahoinpitely kielletään kokonaan? Kumppanini sukulaiset ovat kertoneet, että kasvatus oli ankara, lyömistä ja muuta. Olen ajatellut, että sen on täytynyt olla aika vakavaa kun nämä muuten hienotunteiset ihmiset ovat asiasta maininneet ensimmäisellä tai toisella tapaamisella, toisistaan tietämättä.

Kumppanini mukaan lapsuus on ollut onnellinen ja tämä pahoinpitelevä vanhempi on suunnilleen pyhimys. Kumppani ei kyllä koskaan itke. Kerran olen nähnyt kyyneleet silmissä ja silloin itsesäälistä. Hän ei kauheasti koe empatiaa.

Luonnollisesti pienin syy oli että tuli selkään ilman syytä, muutama esimerkki kuitenkin, minua kiusattiin->selkään, pelkäsin pimeässä->selkään, kerran kysyin miksi minua aina piestään niin isä vastasi että sinua saa piestä koska oot niin pieni, että näin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siivonnut legoja ensimmäisestä käskystä (ikää noin 3v. ja tämä on ensimmäisiä muistojani lapsuudesta) ja isä loikki legojen yli luokseni ja tukisti niin että rutina kävi päässä. Miten äitini on voinut katsoa itkuani vierestä?

No minun äiti katsoi vierestä hakkaamista (juuri remmi, risu, mattopiiska, johto), kurkusta kuristamists, tukasta pitkin lattiaa vetämisestä (siis minä makuullaan lattialla ja isä repii tukasta minua huoneesta toiseen). On nähnyt kun isä potki, löi, nosti remeleistä seinälle.

Kaikki mustelmat ja vammat äiti valehteli neuvolassa esim kaatumiseksi. Salaili ja piti kulissit kunnossa. Antoi ukon hakata lapsis rikä tullut väliin tai mitenkään estänyt. Meni ulos pakoon kun ei kestänyt kuunnella pienen lapsen kivun huutoja ja armon anomista isältä.

Vittu että vihaan vanhempiani! Isäni on muuten vielä minun ollessani sikuinen käynyt minuun käsiksi, joten ei jäänyt sinne lapsuuteen hullun isän väkivaltainen ”kasvatus”. Äiti taas kiistää ja kieltää ksiken tapahtuneen ja ”ei muista” että isä olisi koskaan lapsilke tehnyt mitään pahaa.[/quote]

Tämä on näissä hulluissa mielenkiintoinen piirre. Minun äitini on narsisti, ja tänä päivänäkin kehuu minulle päin näköä, kuinka oli ihana ja onnellinen lapsuus, en ollut koskaan kipeä, viimeksi valehteli että korvatulehduskin oli vain kerran (vaikka isä vei päivystykseen lukuisia kertoja keskellä yötä koska äiti kielsi särkylääkkeiden antamisen jne). Hän lienee todella häiriintynyt, koska muistan kaiken hakkaamisen ja sillä uhkailun, samoin kuin kodin ilmapiirin ja vanhempien välisen väkivallan aivan selvästi. Kerran kun aikuistuttuani kysyin ihan suoraan, että miksi piti hakata niin vastasi että eihän hän koskaan ole minua lyönyt että olen hänen rakkain aarteensa. Niinpä... Voisin itkeä kiukusta kun edes mietin näitä asioita. Inhoan äitiäni.

Ei jumaliste miten hulluja ihmisiä on. Pahinta on se, että vaikka lapsen kuritus on kriminalisoitu, niin sitä tapahtuu edelleen. Lisäksi mt-ongelmat (tai niiden tunnistaminen) ovat lisääntyneet, eli moni lapsi tänäänkin kärsii kurjasta lapsuudesta ja väkivallasta. Onneksi lasuja tehdään nykyään toisin kuin ennen, mutta ovelat lapsenhakkaajat osaavat hoitaa homman salassa.

Oletteko muuten koskaan miettineet miksi suomessa uli 500000 syö masennuslääkkeitä, yli 300000 rauhoittavia ja unilääkkeitä ja iso osa on skitsofrenikkoja, syömishäiriöisiä ja työkyvyttömiä? Vastaus on yksinkertainen: erittäin isolla osalla näistä ihmisistä on ollut juuri tällainen lapsuus niinkuin minulla ja monella muulla ketjussa vastanneella. Väkivaltainen sadistinen tyranni vsnhempana rikkoo kauniin ja haurasn lapsen sisältä jotain, mitä ei koskaan saa enää ehjäksi, ei lääkkeillä eikä terapialla.

En suostunut yksin siivoamaan huonetta, jonka jaoin veljeni kanssa. Minä sain remmistä, veli ei. Eikä tämän tarvinnut siivota. No, en siivonnut minäkään, se selkäsauna vain vahvisti kieltäytymistä.

Äiti ei puuttunut asiaan, isä oli siis se joka heilui remmin kanssa. Huvittavinta on, että äiti aina kehuskeli sukulaisille kuinka on tasa-arvon kannattaja. Oli kuulemma opettanut poikansa siivoamaan. Joopa joo, todellisuus oli ihan toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siivonnut legoja ensimmäisestä käskystä (ikää noin 3v. ja tämä on ensimmäisiä muistojani lapsuudesta) ja isä loikki legojen yli luokseni ja tukisti niin että rutina kävi päässä. Miten äitini on voinut katsoa itkuani vierestä?

No minun äiti katsoi vierestä hakkaamista (juuri remmi, risu, mattopiiska, johto), kurkusta kuristamists, tukasta pitkin lattiaa vetämisestä (siis minä makuullaan lattialla ja isä repii tukasta minua huoneesta toiseen). On nähnyt kun isä potki, löi, nosti remeleistä seinälle.

Kaikki mustelmat ja vammat äiti valehteli neuvolassa esim kaatumiseksi. Salaili ja piti kulissit kunnossa. Antoi ukon hakata lapsis rikä tullut väliin tai mitenkään estänyt. Meni ulos pakoon kun ei kestänyt kuunnella pienen lapsen kivun huutoja ja armon anomista isältä.

Vittu että vihaan vanhempiani! Isäni on muuten vielä minun ollessani sikuinen käynyt minuun käsiksi, joten ei jäänyt sinne lapsuuteen hullun isän väkivaltainen ”kasvatus”. Äiti taas kiistää ja kieltää ksiken tapahtuneen ja ”ei muista” että isä olisi koskaan lapsilke tehnyt mitään pahaa.[/quote]

Tämä on näissä hulluissa mielenkiintoinen piirre. Minun äitini on narsisti, ja tänä päivänäkin kehuu minulle päin näköä, kuinka oli ihana ja onnellinen lapsuus, en ollut koskaan kipeä, viimeksi valehteli että korvatulehduskin oli vain kerran (vaikka isä vei päivystykseen lukuisia kertoja keskellä yötä koska äiti kielsi särkylääkkeiden antamisen jne). Hän lienee todella häiriintynyt, koska muistan kaiken hakkaamisen ja sillä uhkailun, samoin kuin kodin ilmapiirin ja vanhempien välisen väkivallan aivan selvästi. Kerran kun aikuistuttuani kysyin ihan suoraan, että miksi piti hakata niin vastasi että eihän hän koskaan ole minua lyönyt että olen hänen rakkain aarteensa. Niinpä... Voisin itkeä kiukusta kun edes mietin näitä asioita. Inhoan äitiäni.

Minun äitini oli samanlainen. Hän kaikkensa yritti ja antoi, huolehti ja auttoi. Omat muistikuvat ovat vain erilaisia. Muistan äidin, joka huusi ja riehui, sanoi ilkeästi, mitätöi, vähätteli, nujersi. Meillä se oli enemmän henkisellä puolella, mutta ruumiillistakin väkivaltaa oli. Hän oli omasta mielestään äideistä parhain. Eikä edes viinaa tai huumeita käyttänyt.

Voi h*lvetti, miten sairaita juttuja. Miksi tuollaiset hullut ovat lisääntyneet, monet vielä useaan otteeseen? Kuinkahan moni tekee lapsia vain, että saa jonkun kidutettavakseen tai ainakin kokeakseen valtaa?

Toivottavasti ette kierrätä kokemuksianne jollekin toiselle, vaan pystytte katkaisemaan pahuuden kierteen.

Kamalaa, miten teitä on kohdeltu! Ihan mielivaltaista väkivaltaa :( 

Tässähän tuntuu, että itsellä oli asiat ihan hyvin, vaikka toisinaan kuritettiinkin nahkavyöllä (mutta ei ikinä solkipuolella!). Kuritukseen oli kyllä aina selkeä syy, yleensä tottelemattomuuteen liittyvää, ja minua kyllä varoitettiin etukäteen. Mutta ei ollut mitään tuollaisia skitsoja sääntöjä tai että jos vahingossa teki jotain, niin ei sellaisesta kuritettu.

Jaa-a, näitä riittää kyllä.

* Maitolasi/vesilasi kaatui vahingossa

* WC:n oven kiinni laittaminen yöllä- isä heräsi ääneen.

* Potkaisin pimeässä varpaani pöydänkulmaan (kolahdus herätti taas isän)

* Kävin yöllä juomassa vettä

* En vienyt koiraa ulos 06:00 mennessä aamulla

* Sänky petaamatta viikonloppuna

* Kävelin TV:n edestä iltauutisten aikana

Vastaan en isälleni uskaltanut lähes koskaan sanoa. Muutamaan kertaan pelkäsin hengenlähtöä niin, että puolustauduin uhkaamalla häntä veitsellä. Suurimpaan osaan raivareista en osaa edes kertoa syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siivonnut legoja ensimmäisestä käskystä (ikää noin 3v. ja tämä on ensimmäisiä muistojani lapsuudesta) ja isä loikki legojen yli luokseni ja tukisti niin että rutina kävi päässä. Miten äitini on voinut katsoa itkuani vierestä?

No minun äiti katsoi vierestä hakkaamista (juuri remmi, risu, mattopiiska, johto), kurkusta kuristamists, tukasta pitkin lattiaa vetämisestä (siis minä makuullaan lattialla ja isä repii tukasta minua huoneesta toiseen). On nähnyt kun isä potki, löi, nosti remeleistä seinälle.

Kaikki mustelmat ja vammat äiti valehteli neuvolassa esim kaatumiseksi. Salaili ja piti kulissit kunnossa. Antoi ukon hakata lapsis rikä tullut väliin tai mitenkään estänyt. Meni ulos pakoon kun ei kestänyt kuunnella pienen lapsen kivun huutoja ja armon anomista isältä.

Vittu että vihaan vanhempiani! Isäni on muuten vielä minun ollessani sikuinen käynyt minuun käsiksi, joten ei jäänyt sinne lapsuuteen hullun isän väkivaltainen ”kasvatus”. Äiti taas kiistää ja kieltää ksiken tapahtuneen ja ”ei muista” että isä olisi koskaan lapsilke tehnyt mitään pahaa.

Ilmeisesti et päässyt huostaan? Mielestäni juuri teitä ja meitä, jotka olisi pitänyt huostaanottaa, pitäisi tutkia ja saada tietoa aiheesta.

Itse en ole väkivaltaisen isäni kanssa tekemisissä.