Lapseton pohtii: Onko todella niin, että lastenhoidosta on suurin vastuu äidillä, vielä nykyaikana?

Kyllä riippuu ihan ap sinusta ja sun miehestä, miten organisoidutte.

Kuitenkin ihan tutkimustenkin mukaan suomalaisnaiset hoitavat 60 prosenttia kotitöistä, siis lapsettomat ja lapsiperheiden äidit. Lapsiperheissä veikkaan suhdeluvun olevan vieläkin enemmän naisiin kallellaan.

Siihen johtaa moni tekijä, joista pienimpiä ei ole yhteiskunnan sukupuoliroolit ja se, että äidit pitävät edelleen kirkkaan valtaosan vanhempainvapaista.

Jos äiti on lapsen kanssa kotona ja isä töissä, on aika ilmeistä, että äidin tulee sen aikana tehtyä enemmän kotitöitä ja hoidettua lasta. Mutta ainakin meillä mieskin osallistui kotiin tultuaan - silti kokonaisuudessa tietysti valtaosan tein minä, koska en ollut 40 h viikossa töissä.

Helposti tuo työnjako jää päälle äidin palatessa töihinkin. Siinä saa olla aika topakka työnjakaja.

Kolmas tekijä on se, että ainakin meillä minä olen parempi pitämään montaa asiaa vireillä yhtä aikaa. Se on se multitasking, ja kokemukseni mukaan naiset osaavat sen paremmin. Siis voi miettiä samaan aikaan Venäjän ulkopolitiikkaa, kaverin uuden suhdetta, lapsen korvatulehdusta, puuttuvia siivousvälineitä, illalliseen tarvittavia aineksia ja mummon 70-vuotissynttäreitä kolmen viikon päästä.

Miehet tuppaavat - tämä tietysti on yleistys, jokainen on yksilö - olemaan enemmän semmoisia putkiaivoja, jotka keskittyvät yhteen tai kahteen asiaan yhtä aikaa.

SIKSI mikromanagerointi helposti jää äidille, että se häneltä SUJUU paljon paremmin.

Kannattaa kumminkin pyrkiä delegoimaan vastuita heti alusta alkaen - koska mieshän oppii ja tottuu hyvälle passaamiselle, jos vain voi.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se helposti siihen valuu. Monesti jätän miehen keskenään lapsen kanssa ja lähden vaikka koiran kanssa pitkälle lenkille. Mies ei voi silloin mankua minua jokaiseen hätään vaan joutuu miettimään ja huolehtimaan itse. Saa lisäksi varmuutta lapsen kanssa pärjäämiseen.

Siinäpä tuoreelle äidille muistilistaa, jättää mies välillä keskenään lapsen kanssa niin että häipyy sopivan etäisyyden päähän kodistaan. Olen tuollaista mankumistakin nähnyt, että heittäydytään ihan avuttomaksi, vaikka tietää että yksinään mies on selvinnyt lasten kanssa samoissa tilanteisas ihan hyvin.

Ap

Mites teillä nykyään ruokahuolto toimii? Ostaako se mies kaupasta sitä, mitä tietää sun toivovan ja tekeekö sulle ruuat?

Tässä mennään nykyään puolittain. Ennen kun hoidin kotityöt yksin, mies hoiti ruuat. Mutta minua kyllästytti olla se joka aina jynssää vessaa, kun mies sai valmistella pihvejä. Mielummin jaan hommat tasan, että minäkin pääsen välillä tekemään ruokaa(se on kuitenkin ihan kivaa). Kaupassa molemmat muistaa omat aineksensa ja tehdään suunnilleen vuorottain ruokaa. Mutta käyttötavaroita olen huomannut että saan muistaa ostaa, mies ei vielä hoksaa. Eli vessa- ja talouspaperit, käsisaippuat ja shamppoot yms. Nykyään käytän eri shampoota kuin mies, ja kun miehellä loppui omansa, joutui käyttämään minun oikeen kukkaistuoksuista. Nyt on alkanut muistamaan omiensa ostoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Höpö-höpö ja taas yksi provo meille. Mutta mennään vaan mukaan. Lapsiperheessä on niiiiin paljon tekemistä (sinkku ja lapseton ei pysty sitä edes kuvittelemaan), että avainasana on työnjako. Yksi tekee yhden homman ja toinen jotain muuta niin palikka pysyy kasassa. Lapsen syntyessä ei oikein ole vaihtoehtoja, koska vain toinen pystyy sen hoitamaan kuten myös imettämisen (josta muuten on tehty nykyisin vähän ihmeellinen tuntikausien riippuminen) ja sillä aikaa ukko sitten hoitelee muut asiat. Tämä jää usein päälle oli etukäteen puhuttu mitä hyvänsä. Mutta ei kai se haittaa jos homma hoituu tasapuolisesti eikä siten, että yksi raataa ja toinen lorvii. Kumpikin tekee mitä ehtii ja osaa. 

Niin, tässäkin on se, että jos toinen on tottunut olemaan kova tekemään. Minun mieheni on enemmän laiskan puoleinen, mutta niin olen minäkin, ei sillä. Aiemman kokemuksen perustella pelkään, että mies ei hoitaisi osuuttaan, tai vain pienen osan. Nytkin on saanut komennella, että toinen hoitaa hommansa, niin ei silloin väsyneenä jaksaisi. Mies on hirmu optimistinen, että muuttaa kyllä tapojaan kun/jos joskus on lapsi. Itse taas näen, että nyt ne muutokset pitää tehdä ja luoda rutiiniksi, ei väsyneenä millään jaksa! Siinä on niin paljon muutakin opittavaa sitten. Vähän sama homma kuin laihdutuksessa, sitä voi hetken skarpata ja tuloksia tulee. Mutta jos ei tee elämäntapamuutosta, niin vastoinkäymisissä ei jaksa enää ja luisuu vanhoihin tapoihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole lapsia ja mukamas ollaan tasa-arvoisia, mutta silti olen päätynyt mikromanageroimaan huushollimme asioista. Mies kyllä tekee ja osallistuu kun pyydän, mutta ilman minusta lähtevää aloitetta on kuin ellun kana.

Koska viimeksi teidän perheessä mies on omatoimisesti huomannut, että pölypussit on lopussa ja ostanut niitä seuraavalla kauppareissulla?

Ja ei, meillä ei ole autoa eikä siis pölykapseleita, jotka yleensä nostetaan esiin esimerkkinä miehen tontista.

No mitenkäs se Unelmien Prinssi lakkasi olemasta unelmien prinssi? Ettet vain olisi ihan itse haalinut kaikkea työtä omalle kontollesi?

Meillä mies on aina tainnut ostaa pölynimurin pölypussit, en muista niitä yhdessäoloaikana ikinä ostaneeni. Samoin tiskikoneen tyhjennän ja täytäin vain jos mies on työmatkalla, silloinkin menee muutama päivä ennen kuin lautaset loppuvat ja havahdun. Mutta meillä ei olekaan tällaiset perinteiset sukupuoliroolit. Vaikka on kaksi lasta ja oon ollut pitkään lasten kanssa kotona (en siis kotona ollessakaan koskaan tyhjentänyt tiskikonetta, mies on aina tehnyt sen kun tulee töistä. Lasten kanssa olemisessa on ihan tarpeeksi hommaa.)

Tässä tulee ilmi se, kun on tottunut siihen että toinen hoitaa. Silloin automaattisesti rajaa sen asian pois omista huolistaan, tässä tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Eli ei enää automaattisesti havannoi, että astiat alkaa loppua, ja homma pitää kohta hoitaa. Siinä on kova opettelu alkaa hoksaamaan, ja toimimaan. Ja minusta se on ihan inhimillistä, vaikkakin inhottavaa. Unohtaja ajattelee tekevänsä parhaansa ja toinen ajattelee että unohtaja lorvailee ja on välinpitämätön.

Ap

Tämä riippuu parisuhteen dynamiikasta ja siitä, kumpi on "vetovastuussa". Se vastaava monesti saa ne lastenkin asiat kontolleen.

Tämä vastuu näkyy ihan arjen asioissa. Kumpi muistaa sähkölaskun eräpäivän? Kumpi tietää kaupassa, onko kotona esim. saippuaa? Kumpi suunnittelee ruokalistan ja huolehtii muutenkin kotitöistä? Kumpi muistaa ja hoitaa ne lukemattomat pienet asiat, kuten palohälyttimen pariston vaihtamisen tai lemmikin ruokkimisen?

Meillä ennen plussaraskaustestiä kotitöitä normaalisti tehnyt mies taantui testin myötä lähes välittömästi ja kaiken lisäksi mies oli se, joka lapsen halusi. Alkuraskauden väsymyksessä minä en vain jaksanut tehdä ja suorittaa kuten siihen asti, joten asiat jäivät tekemättä. Mies reagoi esim käymättömään astianpesukoneeseen kiukuttelemalla, miksei hänen kuppinsa ole puhdas. Useampaan kertaan sai sanoa, että sen koneen käynnistysnappi tottelee myös miehen sormia... Minä siis saatoin nukahtaa iltakahdeksalta ja heräsin aamulla, enkä laittanut konetta päälle kun mies ja tyttärensä vielä söivät.

Nyt rv 15 ja hiukan alkaa homma parantua. Mies kykenee taas käymään listan (minun tekemäni) kanssa kaupassa ja saa astianpesukoneen päälle kysyttyään minulta, pitääkö se laittaa. Pyykkikoneen saa päälle ilman minua, tosin 99% minä laitan ne pyykit kuivumaan. Mies kyllä lämmittää tulipesät ja muistaa siitä pyytää kiitosta sen jälkeen, kun olen ruokkinut koko perheen ja siivonnut keittiön sen jäljiltä. Sen jälkeen saan siirtyä sohvalle hieromaan miehen harteita. Toim huom tähän, että minä teen pidempää työpäivää mitä mies.

Mies muuttui totaalisesti raskautumiseni jälkeen, enkä ole saanut apua mihinkään tultuani raskaaksi. Suunnittelee omaa työtään niin, että vauvan synnyttyä reissaa puolet kuukaudesta maakunnissa - tämän päätti minulta kysymättä.

Harkitsen vakavasti omaa asuntoa ja yksinhuoltajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi pidän kirjaa syntymäpäivistä ja huolehdin yleensä lahjat yksin. No, minun suvulleni niitä yleensä hankitaankin kun se on isompi. Mutta nyt olen päätnyt siihen, että muistutan vain kerran miestä hänen sukulaisen synttäreistä, ja sitten on omillaan. Tämäkin tapa minulle periytyi lapsuudesta, ja vasta nyt aikuisena olen alkanut hoksaamaan, että ei ole minun asiani muistutella aikuista miestä.

Ap

Ei olekaan. Eli auta miestä ottamaan vastuuta nyt heti äläkä enää muistuttele häntä hänen oman perheenjäsenensä synttäreistä kertaakaan. Kyllä hän oppii, jos yhtään aiheesta piittaa, aikuinen ihminen. Ehkä oppii samalla vaikka käyttämään kalenteria, mikä on ihan hyödyllinen taito. Jos nyt muistuttelet häntä hänen sukulaistensa merkkipäivistä, niin vastedes sitten täytyy aina muistuttaa Mirjamin balettitunnista, Ension neuvolasta ja Ottilian vanhempainillasta, vaikka ne olisivatkin teoriassa miehen vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi pidän kirjaa syntymäpäivistä ja huolehdin yleensä lahjat yksin. No, minun suvulleni niitä yleensä hankitaankin kun se on isompi. Mutta nyt olen päätnyt siihen, että muistutan vain kerran miestä hänen sukulaisen synttäreistä, ja sitten on omillaan. Tämäkin tapa minulle periytyi lapsuudesta, ja vasta nyt aikuisena olen alkanut hoksaamaan, että ei ole minun asiani muistutella aikuista miestä.

Ap

Ei olekaan. Eli auta miestä ottamaan vastuuta nyt heti äläkä enää muistuttele häntä hänen oman perheenjäsenensä synttäreistä kertaakaan. Kyllä hän oppii, jos yhtään aiheesta piittaa, aikuinen ihminen. Ehkä oppii samalla vaikka käyttämään kalenteria, mikä on ihan hyödyllinen taito. Jos nyt muistuttelet häntä hänen sukulaistensa merkkipäivistä, niin vastedes sitten täytyy aina muistuttaa Mirjamin balettitunnista, Ension neuvolasta ja Ottilian vanhempainillasta, vaikka ne olisivatkin teoriassa miehen vastuulla.

Näinhän se on, mutta niin aamulla sieltä neuvolasta soitetaan äidille että missäs Ensio on.. Toki siihen voi sanoa etten yhtään kyllä tiedä, isänsä kanssa jossain, mutta helposti lasua pukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi pidän kirjaa syntymäpäivistä ja huolehdin yleensä lahjat yksin. No, minun suvulleni niitä yleensä hankitaankin kun se on isompi. Mutta nyt olen päätnyt siihen, että muistutan vain kerran miestä hänen sukulaisen synttäreistä, ja sitten on omillaan. Tämäkin tapa minulle periytyi lapsuudesta, ja vasta nyt aikuisena olen alkanut hoksaamaan, että ei ole minun asiani muistutella aikuista miestä.

Ap

Ei olekaan. Eli auta miestä ottamaan vastuuta nyt heti äläkä enää muistuttele häntä hänen oman perheenjäsenensä synttäreistä kertaakaan. Kyllä hän oppii, jos yhtään aiheesta piittaa, aikuinen ihminen. Ehkä oppii samalla vaikka käyttämään kalenteria, mikä on ihan hyödyllinen taito. Jos nyt muistuttelet häntä hänen sukulaistensa merkkipäivistä, niin vastedes sitten täytyy aina muistuttaa Mirjamin balettitunnista, Ension neuvolasta ja Ottilian vanhempainillasta, vaikka ne olisivatkin teoriassa miehen vastuulla.

Näinhän se on, mutta niin aamulla sieltä neuvolasta soitetaan äidille että missäs Ensio on.. Toki siihen voi sanoa etten yhtään kyllä tiedä, isänsä kanssa jossain, mutta helposti lasua pukkaa.

No myönnettäköön, että näin voi käydä. Ja miehen sukulaiset alkavat kyräillä, koska nainen on selvästi tullut miehen ja suvun väliin, kun mies ei enää muista merkkipäivinä.