Lapseton pohtii: Onko todella niin, että lastenhoidosta on suurin vastuu äidillä, vielä nykyaikana?

Kyllä se helposti siihen valuu. Monesti jätän miehen keskenään lapsen kanssa ja lähden vaikka koiran kanssa pitkälle lenkille. Mies ei voi silloin mankua minua jokaiseen hätään vaan joutuu miettimään ja huolehtimaan itse. Saa lisäksi varmuutta lapsen kanssa pärjäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se näin. Ja vaikka isä "auttaa" niin se on nimenomaan sitä auttamista, tekee jotain jos käsketään muttei hänelle tule mieleenkään että lapsen reppu pitää pakata, lapsi pitää kylvettää joskus, kynnet leikata.. En tiedä miksi näin on.

Kun tuo muistuttelu on juuri inhottavaa. Joudun joissain asioissa muistuttelemaan miestä, ja kyllä se minun pientä ja heikkoa aivokapasiteettia vie. Jos joutuisi koko perhe-elämän keskenään muistamaan ja hoitamaan, vaikka olisi oletuksena että se toinen hoitaa myös, niin kyllä se turhauttaisi! Pikkuasioita varmasti, mutta jos ajattelee lapsen hoitoa, niin siinähän on ihan hirveästi kaikkea muistettavaa ja valmiiksi pohdittavaa.

Ap

Tätä minäkin pelkään, kun ensimmäinen lapsi on nyt suunnitteilla. Pelkään myös, että tilanteessa, jossa alan kuormittua, valitsisin ennemmin kotiäidin roolin kuin jaksaisin vaatimalla vaatia miestä kotitöihin ja lasta hoitamaan. En kuitenkaan halua luopua työstäni.

Voisikohan vain päättää olla stressaamatta ja antaa miehen hoitaa lasta ja kotia miten hoitaa? Entä missä vaiheessa kerhorepun lakkaamatta jättäminen, jos mies ei siitä itse huolehdi, muuttuu lapselle kostamiseksi? Olisi moraalisesti helpompaa, jos silmillä olisi laput.

Meillä mies on lapsille vanhempi siinä missä minäkin, vaikka minä olen ollut ensisijainen hoitaja vanhempainvapaiden ja hoitovapaan ajan. Mies hoitaa osansa arjesta ja minä osani. En ole missään vaiheessa halunnut omia mitään osa-aluetta lasten- tai kodinhoidosta ja mies hoitaa arkea yhtä pätevästi (ellei pätevämmin) kuin minä.

Riippuu ihan parisuhteesta ja sen osapuolista miten homma menee.

Muistuttelu on todella rasittavaa. Se, ettei viitsi pitää asioita mielessä, siis jaksa kantaa niitä mukanaan, kielii aivan suoraan välinpitämättömyydestä. Toinen selitys voi olla, ettei kyseinen henkilö pidä jotakin asiaa aidosti tärkeänä, eikä siksi ylläpidä aietta huolehtia siitä.

Ennen lasten hankkimista voi ainakin keskustella siitä, mikä noin niinkuin teoriassa miehen mielestä on tärkeää. Käytännössä sen sitten näkee, minkälaiset arvot elämässä lopulta vaikuttaa vahvimmin.

Unohtamiset on asia erikseen.

Tiedätkö mitä? Et voi tietää etukäteen, miten se menee.

Et voi etukäteen esimerkiksi päättää, miten helppohoitoinen lapsi on. Et voi varmasti tietää edes sitä, minkälainen äiti sinusta itsestäsi tulee.

On niin tavallista, että ihmiset päättävät etukäteen, että "sitten kun minusta tulee äiti/isä, minä aina toimin näin / en koskaan toimi niin" - ja sitten siinä käykin just toisin. Saatat nyt ajatella, että ehdottomasti tärkeintä on, että isä kantaa tasan puolet vastuusta - mutta sitten saatatkin olla se äiti, joka haluaakin hoitaa vauvaa koko ajan eikä raaski olla poissa vauvan luota vaikka siihen annettaisiin mahdollisuus.

Ja sitten on niin monta muutakin asiaa, joihin voi valmistautua mutta lopulta ei kuitenkaan tiedä, miten se sitten menee.

Olennaista on, että keskusteluyhteys puolisoon on olemassa koko ajan niin että te voitte koko ajan keskustella siitä, että mikä on vauvalle parasta ja miten te kaksi haluatte asiat hoitaa.

Te ehditte riidellä kerhorepuista myöhemminkin. Tässä vaiheessa kannattaa käydä todella hyvä keskustelu siitä, mikä on teidän näkemys siitä, miten kauan lasta hoidetaan kotona. Pannaanko se 1-vuotiaana tarhaan? Jos ei, kumpi jää hoitovapaalle? Jos sinä jäät, miten teidän perheen talous hoidetaan? Miten mies kompensoi sinulle sen, että jäät kotiin?

Noista kannattaa aloittaa jo ennen kuin edes suunnittelee lasta.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kykene synnyttämään ja imettämään, kaiken muun vastuun pariskunta voi jakaa keskenään jos vain on mahdollista.

Miksi pitäisi jakaa? :) Voihan se mies hoitaa enimmäkseen.

Vierailija kirjoitti:

-kotityöt-jankkausta

-kerhorepun täyttö?

-ruokalistat?

Kyllä on taas niin todellisuudesta vieraantunutta tekstiä.

Naiset itse tämän roolin omivat, eivätkä edes halua jakaa esimerkiksi perhevapaita.

No mitä hittoa nyt taas. Jonkun nuokin asiat on hoidettava ja suunniteltava. En tiedä miten tällaista kysyvät ihmiset pärjäävät työssä, jos eivät osaa suunnitella toimintaansa? Asioita vaan tapahtuu yhtäkkiä?

Totta kai pitää hoksata ajatella että lapsi kasvaa, pitää rekisteröidä mitä vaatteita lapsella on. Sitten pitää osata ostaa niitä vaatteita mieluiten ajoissa, eikä niin että lapselta loppuu kaikki vaatteet ja siinä sitä sitten ollaan.

Pitää osata ajatella että jääkaapissa on ruokaa. Lasten kanssa ei ehkä ole niin helppo lähtä tuosta noin vaan kauppaan, vaan sekin pitää suunnitella, että lapsi on ehkä jo valmiksi ruokittu ja vessatettu. Kaupassa suunnitella (tai mieluiten aiemmin) mitä syödään, ja mitä aineksia hankkia, ja mieluiten vielä niin, että on ruokaa moneksi päiväksi. Kotona pitää hoksata katsoa, että onko vaipat vähissä, ja muistaa hankkia niitä lisää. Tai jos käyttää kestovaippoja, niin kai niitäkin pitää tarkkailla milloin varastot ehtyy, ja tajuta pyykätä ajoissa.

Lasta ei voi vaan aamulla puskea pois ovesta että heippa vaan ja tervemenoa kerhoon, vaan pitää katsoa vaatteet valmiiksi ja ehkä jotain evästä, en tiedä mitä sinne kerhoon tarvii, mutta niin vaan sitä jotain sinne tarvii. Ja se lapsi pitää herättää ja ruokkia, ja pitää olla niitä aamupalatarpeita, ja opettaa pesemään hampaita.

Keksin niin paljon asioita, joita täytyy valmiiksi miettiä ja suunnitella, rekisteröidä/huomata ja sen jälkeen muistaa ja toimia. Ja jos kuulemani pitävät paikkaansa, niin nainen on se joka jatkuvasti havannoi, ja sitten pyytää avuksi miestä, joka naisen apuna toteuttaa näitä asioita. Vaan miten iso vastuu siinä on yhden ihmisen koko ajan havannoida ja raportoida toiselle! Kun ei se tiskienkään pyörittäminen ole niin, että vaan nappia painaa, niinkuin joku jankkaaja täällä aina jaksaa heittää. Vaan sekin pitää suunnitella, katsoa milloin kone on täynnä, että se on lasstattu oikein, lastata lisää jos niitä astioita riekkuu tiskipöydällä, laittaa pesuaineet, valita oikea ohjelma, katsoa että pesuainetta on vielä tarpeeksi, katsoa että on aikaa pyörittää se pesuohjelma, katsoa että kone päästää oikeita ääniä eikä hajoa kesken pyörityksen, lopuksi kuivattaa tiskit ja lastata ne pois, katsoa puhdistuiko kaikki astiat, jos ei niin miksei, ja pitääkö kone puhdistaa. Sisältää paljon enemmän, kuin pelkän napin painalluksen. Ja kun samanmoisia asioita ja mikromanagerointeja on päivässä useimpia, niin kyllä siihen väsyy.

Ap

Mä muistan miten joskus vauvan ollessa 1,5 vk, mua nukutti ihan kamalasti ja menin sit yläkerran makkariin ja ai miten ihana oli maata vihdoinkin vatsallaan. Nukahdin ja olipa kiva nukkuakin pitkästä aikaa rauhassa. Meillä mies alkoi hoitaa yösyötöt heti vauvan ollessa 2 vk, kun ei maitoa tullut. Mies hoiti kaikki illat, viikonloput ja lomat päävastuullisena. Olen kyllä itsekin kotona viihtyvää sorttia, mutta oli kivaa keskittyä omaan elämään. Ei, ei yksikään lapsi tarvitse sitä tietoa, kumpaa sukupuolta häntä hoitava vanhempi on.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kykene synnyttämään ja imettämään, kaiken muun vastuun pariskunta voi jakaa keskenään jos vain on mahdollista.

Näin teoriassa, mutta miten sitten käytänössä se muu jakaminen? Jos ajattelee jotain luolamiesaikaista "luonnonihmistä", niin silloinkin jako on kai ollut niin, että nainen hoitaa perheen ja kodin (marjojen keräily) ja mies metsästää "elannon". Kuvottavan sovinistinen ajatus näin modernisti pohtien, mutta onko se meidän biologiassa niin vahvasti? Ja nykyään kun mies ei yksin hoida sitä elantoa, niin se on ihan helkkarin epäreilua, että naiselle tulee vielä lisäksi lasten- ja kodinhoidon päävastuut. Ei sillä, että tahtoisin 50-luvun meininkiin takaisin, mutta ei se tällaisenakaan hyvältä kuulosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-kotityöt-jankkausta

-kerhorepun täyttö?

-ruokalistat?

Kyllä on taas niin todellisuudesta vieraantunutta tekstiä.

Naiset itse tämän roolin omivat, eivätkä edes halua jakaa esimerkiksi perhevapaita.

No mitä hittoa nyt taas. Jonkun nuokin asiat on hoidettava ja suunniteltava. En tiedä miten tällaista kysyvät ihmiset pärjäävät työssä, jos eivät osaa suunnitella toimintaansa? Asioita vaan tapahtuu yhtäkkiä?

Totta kai pitää hoksata ajatella että lapsi kasvaa, pitää rekisteröidä mitä vaatteita lapsella on. Sitten pitää osata ostaa niitä vaatteita mieluiten ajoissa, eikä niin että lapselta loppuu kaikki vaatteet ja siinä sitä sitten ollaan.

Pitää osata ajatella että jääkaapissa on ruokaa. Lasten kanssa ei ehkä ole niin helppo lähtä tuosta noin vaan kauppaan, vaan sekin pitää suunnitella, että lapsi on ehkä jo valmiksi ruokittu ja vessatettu. Kaupassa suunnitella (tai mieluiten aiemmin) mitä syödään, ja mitä aineksia hankkia, ja mieluiten vielä niin, että on ruokaa moneksi päiväksi. Kotona pitää hoksata katsoa, että onko vaipat vähissä, ja muistaa hankkia niitä lisää. Tai jos käyttää kestovaippoja, niin kai niitäkin pitää tarkkailla milloin varastot ehtyy, ja tajuta pyykätä ajoissa.

Lasta ei voi vaan aamulla puskea pois ovesta että heippa vaan ja tervemenoa kerhoon, vaan pitää katsoa vaatteet valmiiksi ja ehkä jotain evästä, en tiedä mitä sinne kerhoon tarvii, mutta niin vaan sitä jotain sinne tarvii. Ja se lapsi pitää herättää ja ruokkia, ja pitää olla niitä aamupalatarpeita, ja opettaa pesemään hampaita.

Keksin niin paljon asioita, joita täytyy valmiiksi miettiä ja suunnitella, rekisteröidä/huomata ja sen jälkeen muistaa ja toimia. Ja jos kuulemani pitävät paikkaansa, niin nainen on se joka jatkuvasti havannoi, ja sitten pyytää avuksi miestä, joka naisen apuna toteuttaa näitä asioita. Vaan miten iso vastuu siinä on yhden ihmisen koko ajan havannoida ja raportoida toiselle! Kun ei se tiskienkään pyörittäminen ole niin, että vaan nappia painaa, niinkuin joku jankkaaja täällä aina jaksaa heittää. Vaan sekin pitää suunnitella, katsoa milloin kone on täynnä, että se on lasstattu oikein, lastata lisää jos niitä astioita riekkuu tiskipöydällä, laittaa pesuaineet, valita oikea ohjelma, katsoa että pesuainetta on vielä tarpeeksi, katsoa että on aikaa pyörittää se pesuohjelma, katsoa että kone päästää oikeita ääniä eikä hajoa kesken pyörityksen, lopuksi kuivattaa tiskit ja lastata ne pois, katsoa puhdistuiko kaikki astiat, jos ei niin miksei, ja pitääkö kone puhdistaa. Sisältää paljon enemmän, kuin pelkän napin painalluksen. Ja kun samanmoisia asioita ja mikromanagerointeja on päivässä useimpia, niin kyllä siihen väsyy.

Ap

Voisitko kertoa vielä laajemmin - miten teet itse elämästäsi rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kykene synnyttämään ja imettämään, kaiken muun vastuun pariskunta voi jakaa keskenään jos vain on mahdollista.

Näin teoriassa, mutta miten sitten käytänössä se muu jakaminen? Jos ajattelee jotain luolamiesaikaista "luonnonihmistä", niin silloinkin jako on kai ollut niin, että nainen hoitaa perheen ja kodin (marjojen keräily) ja mies metsästää "elannon". Kuvottavan sovinistinen ajatus näin modernisti pohtien, mutta onko se meidän biologiassa niin vahvasti? Ja nykyään kun mies ei yksin hoida sitä elantoa, niin se on ihan helkkarin epäreilua, että naiselle tulee vielä lisäksi lasten- ja kodinhoidon päävastuut. Ei sillä, että tahtoisin 50-luvun meininkiin takaisin, mutta ei se tällaisenakaan hyvältä kuulosta.

Ap

Älä aloita tollasella ulinalla tota hommaa. Ajattele asiaa ensin pääsi sisällä ja ole ponteva. Järjestä elämästäsi sellaista kuin itse haluat. Älä mangu ja marise, vaan odota hyvää kohtelua ja vaadi kunnioitusta.

Harvassa perheessä asiat ovat joko tai - että joko mies kantaa täysin oman vastuunsa tai että mies täysin välttelee kaikenlaisen vastuun ottamista.

On varmaan erilaisia tilanteita. Ja sitten on erilaisia elämänvaiheita ja eri-ikäisiä lapsia. On ymmärrettävää, että vauva-aikana äiti on se ykkösvanhempi ja jos se äiti vielä jää useammaksi vuodeksi kotiin, niin totta kai se kantaa ihan eri tavalla vastuuta lapsista kuin isä.

Mutta jos äiti palaa töihin ja isä jää kotiin, sitten se isä saattaa hyvinkin kantaa lapsesta enemmän vastuuta juuri silloin.

Ja voihan sitä aikuiset ihmiset myös käyttää maalaisjärkeä. Että jos toinen on parempi ruoanlaittaja, se laittaa ruokaa. Ja jos se toinen muistaa lapsen kaverin synttärit paremmin, se sitten hoitaa ne kaverin synttärit.

Mut meinattiin kanssa nakittaa tollaseen neuvolarumbaan ja muutaman kerran kävin siellä isän ja vauvan kanssa, mutta kun neuvolan täti ei osannut edes sitä neuvoa, miten vauva rauhoitetaan, totesin kotona, että tämä ei ollut mun juttu ja sen jälkeen neuvolakäynnit hoiti isä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää valitettavasti paikkansa, lähipiiristäni tiedän vain kaksi isää jotka hoitavat vastuunsa vanhempana, muut ovat juurikin sellaisia jotka rajaavat oman tekemisensä itsekkäästi ja äiti sitten hoitaa kaiken muun..ja uupuu. Tähän ei vaikuta yhtään mitä sovitaan ennakkoon ja vaikka miten puhutaan vastuun jakamisesta niin tosipaikan tullessa se vasta nähdään onko miehestä vastuunkantajaksi; onko sanansa mittainen - yleensä ei. Mikä miehiä oikein vaivaa??

Tosi ahdistava ajatus. Sitähän voi kyllä sanoa ja puhua vaikka mitä, mutta tosiaan, ei sitä näi vasta kuin tekoina. Eikä sekään vastaa omaa perhe-elämän leikkimistä, että lainaa hetkeksi jonkin lasta hoitoon. Siinä ei näe miten käy pitkällä tähtäimellä. No, eihän mikään elämässä ole varmaa, mutta tämä asia tuntuu niin monella toistuvan juuri niinkuin aloituksessa kerroin, joten sellainen melko varmasti jossain määrin osuu omalle kohdalle, jos lapsia tekee. Joko täysin niin, että mies ei hoida mitään, tai lievempänä vivahteina että nainen mikromanageroi ja suunnittelee keskenään, ja mies muistaa itsenäisesti hoitaa ja suunnitella lapsen asioista vain muutamia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-kotityöt-jankkausta

-kerhorepun täyttö?

-ruokalistat?

Kyllä on taas niin todellisuudesta vieraantunutta tekstiä.

Naiset itse tämän roolin omivat, eivätkä edes halua jakaa esimerkiksi perhevapaita.

No mitä hittoa nyt taas. Jonkun nuokin asiat on hoidettava ja suunniteltava. En tiedä miten tällaista kysyvät ihmiset pärjäävät työssä, jos eivät osaa suunnitella toimintaansa? Asioita vaan tapahtuu yhtäkkiä?

Totta kai pitää hoksata ajatella että lapsi kasvaa, pitää rekisteröidä mitä vaatteita lapsella on. Sitten pitää osata ostaa niitä vaatteita mieluiten ajoissa, eikä niin että lapselta loppuu kaikki vaatteet ja siinä sitä sitten ollaan.

Pitää osata ajatella että jääkaapissa on ruokaa. Lasten kanssa ei ehkä ole niin helppo lähtä tuosta noin vaan kauppaan, vaan sekin pitää suunnitella, että lapsi on ehkä jo valmiksi ruokittu ja vessatettu. Kaupassa suunnitella (tai mieluiten aiemmin) mitä syödään, ja mitä aineksia hankkia, ja mieluiten vielä niin, että on ruokaa moneksi päiväksi. Kotona pitää hoksata katsoa, että onko vaipat vähissä, ja muistaa hankkia niitä lisää. Tai jos käyttää kestovaippoja, niin kai niitäkin pitää tarkkailla milloin varastot ehtyy, ja tajuta pyykätä ajoissa.

Lasta ei voi vaan aamulla puskea pois ovesta että heippa vaan ja tervemenoa kerhoon, vaan pitää katsoa vaatteet valmiiksi ja ehkä jotain evästä, en tiedä mitä sinne kerhoon tarvii, mutta niin vaan sitä jotain sinne tarvii. Ja se lapsi pitää herättää ja ruokkia, ja pitää olla niitä aamupalatarpeita, ja opettaa pesemään hampaita.

Keksin niin paljon asioita, joita täytyy valmiiksi miettiä ja suunnitella, rekisteröidä/huomata ja sen jälkeen muistaa ja toimia. Ja jos kuulemani pitävät paikkaansa, niin nainen on se joka jatkuvasti havannoi, ja sitten pyytää avuksi miestä, joka naisen apuna toteuttaa näitä asioita. Vaan miten iso vastuu siinä on yhden ihmisen koko ajan havannoida ja raportoida toiselle! Kun ei se tiskienkään pyörittäminen ole niin, että vaan nappia painaa, niinkuin joku jankkaaja täällä aina jaksaa heittää. Vaan sekin pitää suunnitella, katsoa milloin kone on täynnä, että se on lasstattu oikein, lastata lisää jos niitä astioita riekkuu tiskipöydällä, laittaa pesuaineet, valita oikea ohjelma, katsoa että pesuainetta on vielä tarpeeksi, katsoa että on aikaa pyörittää se pesuohjelma, katsoa että kone päästää oikeita ääniä eikä hajoa kesken pyörityksen, lopuksi kuivattaa tiskit ja lastata ne pois, katsoa puhdistuiko kaikki astiat, jos ei niin miksei, ja pitääkö kone puhdistaa. Sisältää paljon enemmän, kuin pelkän napin painalluksen. Ja kun samanmoisia asioita ja mikromanagerointeja on päivässä useimpia, niin kyllä siihen väsyy.

Ap

Joudutko muistuttamaan itseäsi myös hengittämisestä?

Kyllä se arki rullaa suurimmalla osalla perheistä ilman mitään erityistä miettimistä ja ruokalistojen kirjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keskustellut tuttavieni kanssa, ja seurannut keskuteluja täällä palstalla. Kauhean usein toistuu se, että mies ei ota samaa vastuuta lasten hoidosta ja kasvatuksesta kuin nainen. Joo, voi olla että palstalle kirjoittelevat enemmän ne suhteeseen tyytymättömät, mutta entä sitten kokemukseni lähipiiristä? Siellä usein näkee ja kuulee kuinka perheen äiti on se, joka hoitaa eniten kotitöitä, ja joka hoitaa mikromanageroinnit (vai mikä se hieno termi on sille kun suunnittelee kaikki mahdolliset pienet perheen sisäiset kuviot kerhorepun täytöistä ruokalistoihin yksikseen, ja niistä kertyy lopulta valtava vuori asioita joita hallita ja suunnitella jatkuvasti) ja isä on ihan pihalla kaikesta, hyvä kun saa omia sotkujaan siivottua. Voiko tällainen olla vielä näin isossa mittakaavassa voimissaan vielä nykyaikana? Mitä kokemuksia teillä on? Itseä näin lapsettomana hirvittää, että jos niitä lapsia haluaa joskus tehdä, joutuuko ne lopulta lähes yksin hoitamaan ja huolehtimaan?

Monilla miehillä on kaunis ajatus vastuunkantamisesta, mutta paneutuminen ja taidot molemmat riittämättömiä.

Kun alat seurustella, katso toimiiko poikaystävän vanhempien parisuhde miten. Jos hänen äitinsä raataa kotiorjana, malli on ollut huonoin mahdollinen. Pojan mielikuva isän vastuunkantamisesta voi olla se rusinat pullasta napannut isä, joka opetti ajamaan polkupyörällä ja muuta mukavaa.

Jos poikaystävän vanhemmilla homma toimii parisuhteissaan (keskenään tai jos eronneet, niissä uusissa suhteissa) ennuste on hyvä.

Meidän sukupolvella on sitten vastuulla kasvattaa omista lapsistamme hyviä vanhempia ja puolisoita.

Itseään voi kasvattaa aikuisena, mut lapsuuden mallit imetään vain lapsena.

Itselläni on sellainen sovinistinen malli, josta pyrin mahdollisimman paljon pois. Miehestä taas en tiedä, kun hänen isänsä kuoli, eikä hän ole juuri puhunut vanhempiensa suhdedynamiikasta.

Kun sehän se juuri on, että lapsena opitaan asioita ja arvoja ja niistä onkin sitten hankala oppia pois aikuisena, jos niitä ei edes osaa kunnolla hoksata itsestään.

Ap

Älä vaan lähde tollaseen tekopsykologiseen pohdintaan, miten ennen oli sitä ja tätä. Ei niillä asioilla ole mitään tekemistä sun elämän kanssa, jos et itse niin päätä.

Aloittajalla on jo valmiiksi asenne, että ei se mies kuitenkaan mitään osaa tai tee.

Jätäpä lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valitettavasti paikkansa, lähipiiristäni tiedän vain kaksi isää jotka hoitavat vastuunsa vanhempana, muut ovat juurikin sellaisia jotka rajaavat oman tekemisensä itsekkäästi ja äiti sitten hoitaa kaiken muun..ja uupuu. Tähän ei vaikuta yhtään mitä sovitaan ennakkoon ja vaikka miten puhutaan vastuun jakamisesta niin tosipaikan tullessa se vasta nähdään onko miehestä vastuunkantajaksi; onko sanansa mittainen - yleensä ei. Mikä miehiä oikein vaivaa??

Tosi ahdistava ajatus. Sitähän voi kyllä sanoa ja puhua vaikka mitä, mutta tosiaan, ei sitä näi vasta kuin tekoina. Eikä sekään vastaa omaa perhe-elämän leikkimistä, että lainaa hetkeksi jonkin lasta hoitoon. Siinä ei näe miten käy pitkällä tähtäimellä. No, eihän mikään elämässä ole varmaa, mutta tämä asia tuntuu niin monella toistuvan juuri niinkuin aloituksessa kerroin, joten sellainen melko varmasti jossain määrin osuu omalle kohdalle, jos lapsia tekee. Joko täysin niin, että mies ei hoida mitään, tai lievempänä vivahteina että nainen mikromanageroi ja suunnittelee keskenään, ja mies muistaa itsenäisesti hoitaa ja suunnitella lapsen asioista vain muutamia.

Ap

Minusta vaikuttaa siltä, että etsit tahallasi surkeinta tapaa hoitaa asiat ja olet ilmeisesti päättänyt tehdä niin, vaikka sulle mitä kommentoitaisiin. Tuosta ei hyvä seuraa. Reipastu ja koeta ajatella asiat uusiksi. Käy vaikka kirjastossa ja ota lainaksi Mattilan Näkökulman vaihtamisen taito. Yritä nyt edes olla hieman fiksumpi kuin palstan siiderivalaat.

Vierailija kirjoitti:

Tilastojen mukaan miehet pitävät marginaaliosan vanhempain- ja hoitovapaasta. Olisiko ollut 4%. Se on aika vähän, joten muutosta kaivataan.

Totta, muutosta kaivataan! Kun isä on hommassa mukana heti alusta kunnolla, niin luultavasti tajuaa hoitaa vastuutaan paremmmin myöhemminkin. Jos ei koe sitä mitä se arki on, viettää lasta hoitaen koko päivän niin että sen itse kokee, niin ei sitä voi käsittää kunnolla. Niinkuin minäkään en varmaan käsitä kunnolla sitä lapsiperhe-elämää, mutta siksi täällä tätä asiaa kysynkin, jotta saisi edes hieman parempaa käsitystä, ennen kuin mahdollisesti itse olen samassa tilanteessa.

Ap

Meillä ei ole lapsia ja mukamas ollaan tasa-arvoisia, mutta silti olen päätynyt mikromanageroimaan huushollimme asioista. Mies kyllä tekee ja osallistuu kun pyydän, mutta ilman minusta lähtevää aloitetta on kuin ellun kana.

Koska viimeksi teidän perheessä mies on omatoimisesti huomannut, että pölypussit on lopussa ja ostanut niitä seuraavalla kauppareissulla?

Ja ei, meillä ei ole autoa eikä siis pölykapseleita, jotka yleensä nostetaan esiin esimerkkinä miehen tontista.