Lue keskustelun säännöt.
Lapseton pohtii: Onko todella niin, että lastenhoidosta on suurin vastuu äidillä, vielä nykyaikana?
16.01.2018 |
Olen keskustellut tuttavieni kanssa, ja seurannut keskuteluja täällä palstalla. Kauhean usein toistuu se, että mies ei ota samaa vastuuta lasten hoidosta ja kasvatuksesta kuin nainen. Joo, voi olla että palstalle kirjoittelevat enemmän ne suhteeseen tyytymättömät, mutta entä sitten kokemukseni lähipiiristä? Siellä usein näkee ja kuulee kuinka perheen äiti on se, joka hoitaa eniten kotitöitä, ja joka hoitaa mikromanageroinnit (vai mikä se hieno termi on sille kun suunnittelee kaikki mahdolliset pienet perheen sisäiset kuviot kerhorepun täytöistä ruokalistoihin yksikseen, ja niistä kertyy lopulta valtava vuori asioita joita hallita ja suunnitella jatkuvasti) ja isä on ihan pihalla kaikesta, hyvä kun saa omia sotkujaan siivottua. Voiko tällainen olla vielä näin isossa mittakaavassa voimissaan vielä nykyaikana? Mitä kokemuksia teillä on? Itseä näin lapsettomana hirvittää, että jos niitä lapsia haluaa joskus tehdä, joutuuko ne lopulta lähes yksin hoitamaan ja huolehtimaan?
Kommentit (89)
Meillä ainakin on hommat menny syntymästä saakka tasan. Mies piti puolet vanhempainvapaista ja hoiti muutenkin paljon. Yöt hoidin minä, koska imetin, mutta aamulla mies otti lapsen arkisin niin pitkäksi aikaa kuin ehti ja viikonloppuisin koko aamuksi niin että sain nukkua. Nyt kantaa mm. päävastuun lapsen terveysasioista, muistaa kynsien leikkaukset, parturit jne., kun taas minä huolehdin enemmän vaatetuksesta ja tarvikkeista. Ollaan tosi onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit hoitaa lasten hoidon ja ilmeisesti tämä on myös kansan henkinen tahto, tai ainakin niin voi päätellä esimerkiksi siitä että äitiyspakkauksen nimeä ei haluttu vaihtaa perhepakkaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-kotityöt-jankkausta
-kerhorepun täyttö?
-ruokalistat?
Kyllä on taas niin todellisuudesta vieraantunutta tekstiä.
Naiset itse tämän roolin omivat, eivätkä edes halua jakaa esimerkiksi perhevapaita.
No mitä hittoa nyt taas. Jonkun nuokin asiat on hoidettava ja suunniteltava. En tiedä miten tällaista kysyvät ihmiset pärjäävät työssä, jos eivät osaa suunnitella toimintaansa? Asioita vaan tapahtuu yhtäkkiä?
Totta kai pitää hoksata ajatella että lapsi kasvaa, pitää rekisteröidä mitä vaatteita lapsella on. Sitten pitää osata ostaa niitä vaatteita mieluiten ajoissa, eikä niin että lapselta loppuu kaikki vaatteet ja siinä sitä sitten ollaan.
Pitää osata ajatella että jääkaapissa on ruokaa. Lasten kanssa ei ehkä ole niin helppo lähtä tuosta noin vaan kauppaan, vaan sekin pitää suunnitella, että lapsi on ehkä jo valmiksi ruokittu ja vessatettu. Kaupassa suunnitella (tai mieluiten aiemmin) mitä syödään, ja mitä aineksia hankkia, ja mieluiten vielä niin, että on ruokaa moneksi päiväksi. Kotona pitää hoksata katsoa, että onko vaipat vähissä, ja muistaa hankkia niitä lisää. Tai jos käyttää kestovaippoja, niin kai niitäkin pitää tarkkailla milloin varastot ehtyy, ja tajuta pyykätä ajoissa.
Lasta ei voi vaan aamulla puskea pois ovesta että heippa vaan ja tervemenoa kerhoon, vaan pitää katsoa vaatteet valmiiksi ja ehkä jotain evästä, en tiedä mitä sinne kerhoon tarvii, mutta niin vaan sitä jotain sinne tarvii. Ja se lapsi pitää herättää ja ruokkia, ja pitää olla niitä aamupalatarpeita, ja opettaa pesemään hampaita.
Keksin niin paljon asioita, joita täytyy valmiiksi miettiä ja suunnitella, rekisteröidä/huomata ja sen jälkeen muistaa ja toimia. Ja jos kuulemani pitävät paikkaansa, niin nainen on se joka jatkuvasti havannoi, ja sitten pyytää avuksi miestä, joka naisen apuna toteuttaa näitä asioita. Vaan miten iso vastuu siinä on yhden ihmisen koko ajan havannoida ja raportoida toiselle! Kun ei se tiskienkään pyörittäminen ole niin, että vaan nappia painaa, niinkuin joku jankkaaja täällä aina jaksaa heittää. Vaan sekin pitää suunnitella, katsoa milloin kone on täynnä, että se on lasstattu oikein, lastata lisää jos niitä astioita riekkuu tiskipöydällä, laittaa pesuaineet, valita oikea ohjelma, katsoa että pesuainetta on vielä tarpeeksi, katsoa että on aikaa pyörittää se pesuohjelma, katsoa että kone päästää oikeita ääniä eikä hajoa kesken pyörityksen, lopuksi kuivattaa tiskit ja lastata ne pois, katsoa puhdistuiko kaikki astiat, jos ei niin miksei, ja pitääkö kone puhdistaa. Sisältää paljon enemmän, kuin pelkän napin painalluksen. Ja kun samanmoisia asioita ja mikromanagerointeja on päivässä useimpia, niin kyllä siihen väsyy.
Ap
Ap tulee pärjäämään hyvin vaikka yksin..
Miehestä ei voi kuin toivoa parasta. Tai kirjoittaa päivänkulusta miehelle listan ja sen jälkeen ummistaa silmät asioilta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää valitettavasti paikkansa, lähipiiristäni tiedän vain kaksi isää jotka hoitavat vastuunsa vanhempana, muut ovat juurikin sellaisia jotka rajaavat oman tekemisensä itsekkäästi ja äiti sitten hoitaa kaiken muun..ja uupuu. Tähän ei vaikuta yhtään mitä sovitaan ennakkoon ja vaikka miten puhutaan vastuun jakamisesta niin tosipaikan tullessa se vasta nähdään onko miehestä vastuunkantajaksi; onko sanansa mittainen - yleensä ei. Mikä miehiä oikein vaivaa??
Kuinkahan iso otos sinun tutkimuksella on?
Kestää tietysti aikansa, ennen kuin tällaiset asenteet muuttuvat. Ja omasta lapsuudestahan nämä mallit on haettu, mutta toki jokainen voi toimia toisin kuin on oppinut.
Ja kulttuurisella tasolla kestää vieläkin kauemmin, että asenteet muuttuu. Kun siltä kantilta ajattelee, niin 50-luvusta on vain hetki aikaa. Jokainen voi toki toimia toisin, mutta tuollaiset asenteet on niin tiukassa, ja niin syvällä siellä omassa koodauksessaan, että sitä kaikkea ei edes hoksaa itse. Suosittelen joskus kokeilemaan terapiassa käyntiä, niin siinä kyllä oppii kyseenalaistamaan kaikkia ajatuksensa, mistä ne kumpuaa ja mistä ne kertoo. Ja se hämmästyttää, miten paljon sellaiset lapsena juurrutetut arvot jaksaa sieltä piiloista vaikuttaa kaikkeen elämään, vaikka luulisi että itsellä on ihan päinvastaiset ajatukset!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-kotityöt-jankkausta
-kerhorepun täyttö?
-ruokalistat?
Kyllä on taas niin todellisuudesta vieraantunutta tekstiä.
Naiset itse tämän roolin omivat, eivätkä edes halua jakaa esimerkiksi perhevapaita.
No mitä hittoa nyt taas. Jonkun nuokin asiat on hoidettava ja suunniteltava. En tiedä miten tällaista kysyvät ihmiset pärjäävät työssä, jos eivät osaa suunnitella toimintaansa? Asioita vaan tapahtuu yhtäkkiä?
Totta kai pitää hoksata ajatella että lapsi kasvaa, pitää rekisteröidä mitä vaatteita lapsella on. Sitten pitää osata ostaa niitä vaatteita mieluiten ajoissa, eikä niin että lapselta loppuu kaikki vaatteet ja siinä sitä sitten ollaan.
Pitää osata ajatella että jääkaapissa on ruokaa. Lasten kanssa ei ehkä ole niin helppo lähtä tuosta noin vaan kauppaan, vaan sekin pitää suunnitella, että lapsi on ehkä jo valmiksi ruokittu ja vessatettu. Kaupassa suunnitella (tai mieluiten aiemmin) mitä syödään, ja mitä aineksia hankkia, ja mieluiten vielä niin, että on ruokaa moneksi päiväksi. Kotona pitää hoksata katsoa, että onko vaipat vähissä, ja muistaa hankkia niitä lisää. Tai jos käyttää kestovaippoja, niin kai niitäkin pitää tarkkailla milloin varastot ehtyy, ja tajuta pyykätä ajoissa.
Lasta ei voi vaan aamulla puskea pois ovesta että heippa vaan ja tervemenoa kerhoon, vaan pitää katsoa vaatteet valmiiksi ja ehkä jotain evästä, en tiedä mitä sinne kerhoon tarvii, mutta niin vaan sitä jotain sinne tarvii. Ja se lapsi pitää herättää ja ruokkia, ja pitää olla niitä aamupalatarpeita, ja opettaa pesemään hampaita.
Keksin niin paljon asioita, joita täytyy valmiiksi miettiä ja suunnitella, rekisteröidä/huomata ja sen jälkeen muistaa ja toimia. Ja jos kuulemani pitävät paikkaansa, niin nainen on se joka jatkuvasti havannoi, ja sitten pyytää avuksi miestä, joka naisen apuna toteuttaa näitä asioita. Vaan miten iso vastuu siinä on yhden ihmisen koko ajan havannoida ja raportoida toiselle! Kun ei se tiskienkään pyörittäminen ole niin, että vaan nappia painaa, niinkuin joku jankkaaja täällä aina jaksaa heittää. Vaan sekin pitää suunnitella, katsoa milloin kone on täynnä, että se on lasstattu oikein, lastata lisää jos niitä astioita riekkuu tiskipöydällä, laittaa pesuaineet, valita oikea ohjelma, katsoa että pesuainetta on vielä tarpeeksi, katsoa että on aikaa pyörittää se pesuohjelma, katsoa että kone päästää oikeita ääniä eikä hajoa kesken pyörityksen, lopuksi kuivattaa tiskit ja lastata ne pois, katsoa puhdistuiko kaikki astiat, jos ei niin miksei, ja pitääkö kone puhdistaa. Sisältää paljon enemmän, kuin pelkän napin painalluksen. Ja kun samanmoisia asioita ja mikromanagerointeja on päivässä useimpia, niin kyllä siihen väsyy.
Ap
No joo, meillä oli vain yksi. Isä katseli mitä kaupasta tarttee ja lähti vauvan kanssa ihan vaivattomasti ostoksille. Hän laittoi ruuat. - Kerhoihin isä teki lapselle eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minun laajassa lähipiirissä on tasan kaksi miestä, jotka hoitavat hommat tasa-arvoisesti. Muut naiset valittelevat miehistään, tai eivät edes näe kuinka epäreilu tilanne on heille.
Oma mies kuuluu myös noihin harvinaisuuksiin. Ennen lapsia pohdin samaa kuin sinä. Uskalsin ottaa riskin, sillä seurusteluajan perusteella luotin mieheen: hänellä on tasa-arvoiset näkemykset kaikissa muissakin asioissa, jaamme samat arvot, olemme kunnioittavia toisiamme kohtaan, mies on lämmin, ymmärtäväinen ja viisas. Tämä on jatkunut ja vanhin lapsi on jo kouluikäinen.
Valitse siis puolisosi oikein. Ei kaikki miehet luista lasten hoidosta kotona ollessaan. Oma poikani tekee taatusti paljon, jopa ruokaa. Tilanteet vaihtuvat ja sen mukaan eletään. Äidin kotona ollessa asiat luontuu naiselta. Ei miestäkään kannata liikaa stressata kotitöillä työpäivän päätteeksi. Voi käydä niinkin, että nainen, äiti jääkin yksinhuoltajaksi. Kuka jaksaa kuunnella väsyneenä nalkutusta? Levännyt isä kyllä tekee, jos yhtään on perhekeskeinen.
Toistensa kunnioittaminen kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se helposti siihen valuu. Monesti jätän miehen keskenään lapsen kanssa ja lähden vaikka koiran kanssa pitkälle lenkille. Mies ei voi silloin mankua minua jokaiseen hätään vaan joutuu miettimään ja huolehtimaan itse. Saa lisäksi varmuutta lapsen kanssa pärjäämiseen.
Siinäpä tuoreelle äidille muistilistaa, jättää mies välillä keskenään lapsen kanssa niin että häipyy sopivan etäisyyden päähän kodistaan. Olen tuollaista mankumistakin nähnyt, että heittäydytään ihan avuttomaksi, vaikka tietää että yksinään mies on selvinnyt lasten kanssa samoissa tilanteisas ihan hyvin.
Ap
Mikromanagemointi on syvältä.
Oma äitini aina kotona ollessani halusi puuttua kaikkeen ja keittiossä ei voinut tehdä mitään kun hän oli kotona.
Vaimo harrastaa jokseenkin samaa. Itse pyrin antamaan vastuuta lapsille ja mm. vaadi, että 9 vuotias tekee omat eväät pelimatkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia ja mukamas ollaan tasa-arvoisia, mutta silti olen päätynyt mikromanageroimaan huushollimme asioista. Mies kyllä tekee ja osallistuu kun pyydän, mutta ilman minusta lähtevää aloitetta on kuin ellun kana.
Koska viimeksi teidän perheessä mies on omatoimisesti huomannut, että pölypussit on lopussa ja ostanut niitä seuraavalla kauppareissulla?
Ja ei, meillä ei ole autoa eikä siis pölykapseleita, jotka yleensä nostetaan esiin esimerkkinä miehen tontista.
No mitenkäs se Unelmien Prinssi lakkasi olemasta unelmien prinssi? Ettet vain olisi ihan itse haalinut kaikkea työtä omalle kontollesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se näin. Ja vaikka isä "auttaa" niin se on nimenomaan sitä auttamista, tekee jotain jos käsketään muttei hänelle tule mieleenkään että lapsen reppu pitää pakata, lapsi pitää kylvettää joskus, kynnet leikata.. En tiedä miksi näin on.
Kun tuo muistuttelu on juuri inhottavaa. Joudun joissain asioissa muistuttelemaan miestä, ja kyllä se minun pientä ja heikkoa aivokapasiteettia vie. Jos joutuisi koko perhe-elämän keskenään muistamaan ja hoitamaan, vaikka olisi oletuksena että se toinen hoitaa myös, niin kyllä se turhauttaisi! Pikkuasioita varmasti, mutta jos ajattelee lapsen hoitoa, niin siinähän on ihan hirveästi kaikkea muistettavaa ja valmiiksi pohdittavaa.
Ap
Miksi muistuttelet aikuista miestä? Eikös se ole ennen sinun tapaamistasi osannut ihan omat asiansa hoitaa? Jos ei ja kaipaa sinua äidikseen, niin en tämän miehen kanssa kyllä lastentekoon lähtisi. Vastuunsa kantavia miehiä kyllä on ja tuo ei oikein kuulosta hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse siis puolisosi oikein. Ei kaikki miehet luista lasten hoidosta kotona ollessaan. Oma poikani tekee taatusti paljon, jopa ruokaa. Tilanteet vaihtuvat ja sen mukaan eletään. Äidin kotona ollessa asiat luontuu naiselta. Ei miestäkään kannata liikaa stressata kotitöillä työpäivän päätteeksi. Voi käydä niinkin, että nainen, äiti jääkin yksinhuoltajaksi. Kuka jaksaa kuunnella väsyneenä nalkutusta? Levännyt isä kyllä tekee, jos yhtään on perhekeskeinen.
Toistensa kunnioittaminen kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se helposti siihen valuu. Monesti jätän miehen keskenään lapsen kanssa ja lähden vaikka koiran kanssa pitkälle lenkille. Mies ei voi silloin mankua minua jokaiseen hätään vaan joutuu miettimään ja huolehtimaan itse. Saa lisäksi varmuutta lapsen kanssa pärjäämiseen.
Siinäpä tuoreelle äidille muistilistaa, jättää mies välillä keskenään lapsen kanssa niin että häipyy sopivan etäisyyden päähän kodistaan. Olen tuollaista mankumistakin nähnyt, että heittäydytään ihan avuttomaksi, vaikka tietää että yksinään mies on selvinnyt lasten kanssa samoissa tilanteisas ihan hyvin.
Ap
Mites teillä nykyään ruokahuolto toimii? Ostaako se mies kaupasta sitä, mitä tietää sun toivovan ja tekeekö sulle ruuat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitse siis puolisosi oikein. Ei kaikki miehet luista lasten hoidosta kotona ollessaan. Oma poikani tekee taatusti paljon, jopa ruokaa. Tilanteet vaihtuvat ja sen mukaan eletään. Äidin kotona ollessa asiat luontuu naiselta. Ei miestäkään kannata liikaa stressata kotitöillä työpäivän päätteeksi. Voi käydä niinkin, että nainen, äiti jääkin yksinhuoltajaksi. Kuka jaksaa kuunnella väsyneenä nalkutusta? Levännyt isä kyllä tekee, jos yhtään on perhekeskeinen.
Toistensa kunnioittaminen kannattaa.
Valitse puolisosi oikein... Okei, annatko tarkat merkit mistä tietää että ennen lapsia hyvä mies pysyy hyvänä myös lasten jälkeen, eikä taannu itsekin passattavaksi?
Onko lyhyet hiukset merkki? Tai hiljainen ääni? Päivittäinen kokkaaminen?
Hoidan lapsen kodin 100%. Kerään miehen sukat lattialta ja noukin kupit pitkin kämppää. Mies hoitaa talousouolem. Tienaa ja maksaa laskut. Tosin johonkin on kaikki äitiydrahatkin sulaneet 😒
Mies noukkii rusinat pullasta. Leikkii kun huvittaa, syöttää valmiiksi laitettua.
En valita. Rakastan lasta enkä halua olla erossa. Hoidan mielelläni. Ja jonkun hoitolaukun/reoun pakkaus on niin pikkujuttu, että sekö huolestuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Valitse siis puolisosi oikein. Ei kaikki miehet luista lasten hoidosta kotona ollessaan. Oma poikani tekee taatusti paljon, jopa ruokaa. Tilanteet vaihtuvat ja sen mukaan eletään. Äidin kotona ollessa asiat luontuu naiselta. Ei miestäkään kannata liikaa stressata kotitöillä työpäivän päätteeksi. Voi käydä niinkin, että nainen, äiti jääkin yksinhuoltajaksi. Kuka jaksaa kuunnella väsyneenä nalkutusta? Levännyt isä kyllä tekee, jos yhtään on perhekeskeinen.
Toistensa kunnioittaminen kannattaa.
No eihän sitä nyt yksinhuoltajaksi tarvitse jäädä, kun on reipas mies, joka kyllä lapsensa hoitaa mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se näin. Ja vaikka isä "auttaa" niin se on nimenomaan sitä auttamista, tekee jotain jos käsketään muttei hänelle tule mieleenkään että lapsen reppu pitää pakata, lapsi pitää kylvettää joskus, kynnet leikata.. En tiedä miksi näin on.
Kun tuo muistuttelu on juuri inhottavaa. Joudun joissain asioissa muistuttelemaan miestä, ja kyllä se minun pientä ja heikkoa aivokapasiteettia vie. Jos joutuisi koko perhe-elämän keskenään muistamaan ja hoitamaan, vaikka olisi oletuksena että se toinen hoitaa myös, niin kyllä se turhauttaisi! Pikkuasioita varmasti, mutta jos ajattelee lapsen hoitoa, niin siinähän on ihan hirveästi kaikkea muistettavaa ja valmiiksi pohdittavaa.
ApTätä minäkin pelkään, kun ensimmäinen lapsi on nyt suunnitteilla. Pelkään myös, että tilanteessa, jossa alan kuormittua, valitsisin ennemmin kotiäidin roolin kuin jaksaisin vaatimalla vaatia miestä kotitöihin ja lasta hoitamaan. En kuitenkaan halua luopua työstäni.
Voisikohan vain päättää olla stressaamatta ja antaa miehen hoitaa lasta ja kotia miten hoitaa? Entä missä vaiheessa kerhorepun lakkaamatta jättäminen, jos mies ei siitä itse huolehdi, muuttuu lapselle kostamiseksi? Olisi moraalisesti helpompaa, jos silmillä olisi laput.
Näin juuri! Silloin kun kyseessä on vielä lapsi, ihan oikea elävä ihminen joka pitäisi parhaimpien taitojensa mukaan kasvattaa, niin ei silloin halua että tulee laiminlyöntejä ja että lapsi joutuu elämään ympäristössä missä vanhemmat tappelevat kotitöistä. Eikä kuitenkaan aina voi tehdä toisen puolesta. Eikä sekään ratkaise sitä ydinongelmaa, että palkataan siivoojaa ja lastenhoitajaa, kun se ydinongelma on siinä, että mies ei ole vertaisena vastuunkantajana ja kasvattajana hommassa mukana! Perhe on yksikkö, eikä siinä auta että toinen sluibailee perässä ja tekee ehkä mitä käsketään ja näin ne muutkin miehet toimii. Ei siis että kaikki on näin, mutta pahimmillaan tilanne on niin, että sopimuksista ei pidetä kiinni, ja toinen alkaa jankkaamaan että hän hoitaa saman verran ja äiti väsyy ja lapsi kärsii.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia ja mukamas ollaan tasa-arvoisia, mutta silti olen päätynyt mikromanageroimaan huushollimme asioista. Mies kyllä tekee ja osallistuu kun pyydän, mutta ilman minusta lähtevää aloitetta on kuin ellun kana.
Koska viimeksi teidän perheessä mies on omatoimisesti huomannut, että pölypussit on lopussa ja ostanut niitä seuraavalla kauppareissulla?
Ja ei, meillä ei ole autoa eikä siis pölykapseleita, jotka yleensä nostetaan esiin esimerkkinä miehen tontista.
No mitenkäs se Unelmien Prinssi lakkasi olemasta unelmien prinssi? Ettet vain olisi ihan itse haalinut kaikkea työtä omalle kontollesi?
Myönnän, olin nuori ja tyhmä :D Eikä miehenikään koskaan mikään Unelmien Prinssi ole ollut. Olisi pitänyt osata tarkkailla anopin toimintaa paremmin suhteen alkuaikoina. Nyt se on liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse siis puolisosi oikein. Ei kaikki miehet luista lasten hoidosta kotona ollessaan. Oma poikani tekee taatusti paljon, jopa ruokaa. Tilanteet vaihtuvat ja sen mukaan eletään. Äidin kotona ollessa asiat luontuu naiselta. Ei miestäkään kannata liikaa stressata kotitöillä työpäivän päätteeksi. Voi käydä niinkin, että nainen, äiti jääkin yksinhuoltajaksi. Kuka jaksaa kuunnella väsyneenä nalkutusta? Levännyt isä kyllä tekee, jos yhtään on perhekeskeinen.
Toistensa kunnioittaminen kannattaa.
Valitse puolisosi oikein... Okei, annatko tarkat merkit mistä tietää että ennen lapsia hyvä mies pysyy hyvänä myös lasten jälkeen, eikä taannu itsekin passattavaksi?
Onko lyhyet hiukset merkki? Tai hiljainen ääni? Päivittäinen kokkaaminen?
En ole toi opastaja, mutta just toi sun miehen päivittäinen kokkaaminen on ihan perusjuttu, joka miehen pitää osata hoitaa. Ja käydä kaupassa tietenkin.
Hyvä pointti! Ihan 50-50 jakaumaan tuskin pääsee, mutta niin, että tilanne miellyttää molempia, ja että työt jakautuvat suurin piirtein samoin. Hyvä että teillä on toiminut, antaa hieman lohtua näin lapsettomalle suunnittelijalle.
Ap