Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisessa suhteessa olleet (olevat) - mikä on ollut "pienin syy" puolison käsiksi käymiseen?
14.01.2018 |
1. En osannut kuutioida tuorekurkkua tarpeeksi nopeasti
2. Toivotin DHL:n lähetille hyvät viikonloput, kun toimitti paketin perjantaina iltapäivästä ovelle
3. Juttelin tuntemattoman miehen kanssa, joka sattui taluttamaan shiba inun pentua (koira josta olen aina haaveillut)
Ja kyllä, kyseessä on exä.
Kommentit (209)
Pöydälle oli jäänyt hänen jäljiltään leivänmuruja, joita en ollut huomannut siivota pois. Kun ojensin käteni pyyhkimään pöytää, hän löi nyrkillä ranteeseeni koko voimalla. Muistoksi jäi pysyvä vamma, että kiitos siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yskin liian kovaa enkä puhunut tarpeeksi kauniisti. Tai en oikeastaan sanonut mitään, koska en pystynyt puhumaan, mutta kirjoitin lapulle, että kävisitkö kaupassa. Tämä sitten häntä loukkasi. Kun sattui olemaan akateeminen eksä, niin oli tarpeeksi fiksu, jotta osasi potkaista koko reiteni mustelmalle. Ei se talvella näkynyt muille vaatteiden alta. Muiden kertojen syitä en enää muista, harvoin kuitenkaan löi, vaan yleensä puristi kynsillä sormet verille, potki, töni, kaatoi tai tukisti. Hän ei ole lapsensa huoltaja. Äitini pitää tätä vaimonhakkaajaa herkkänä ja tunteellisena taiteellisena superlahjakkuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.
Tuossa asemassa sun pitäisi tuntea ihmisen psykologiaa vähän paremmin.
Siinä vaiheessa, kun väkivalta on jo vakavaa, uhrilla on vakaa sisäinen uskomus, ettei hän ansaitsekaan parempaa. Uhri on myös tilanteessaan täysin yksin ja yleensä jollain tavalla kuten taloudellisesti, työn kautta, asunnon takia, lasten kautta riippuvainen tekijästä. Yhteiskunnalla ei ole sellaisia auttamistapoja, jotka voisivat auttaa uhria konkreettisesti lähtemään suhteesta. Turvakotikaan ei tarjoa kuin yöpaikan joksikin aikaa, sulla pitäisi silti itselläsi olla joitain ihmisiä joihin nojautua asuntoa, elatusta, henkistä tukea etsiessä. Esimerkki: tavaroiden muuttamiseen tarvitsee konkreettista apua tiettynä päivänä, jota ei voi akuuttitilanteessa ehkä odotella kunnes saa jonkun tukipäätöksen, ja samoin henkistä tukea ei kriisitilanteessa voi odotella yhtään.
Narsistin uhri on kuin pieni lapsi, joka palaa äidin luo vaikka äiti olisi itse pelsepuupi. useimmat ovatkin ehdollistuneet jo lapsuuden kodissaan ja puoliso vain jatkaa samaa kuviota. Kaikki tämä tapahtuu alitajuisesti, jolloin näitä kuvioita vastaan on hyvin vaikea taistella senkin jälkeen, kun on tietoisesti ne tajunnut.
Nimenomaan. On täyttä urbaanilegendaa, että miehet vaan yht'äkkiä löisivät. Vaan taustalla on jonkinlaista vallankäyttöä, kotitöiden sanelemista, lapsilla tai koiteläimillä uhkaamista, tavaroiden hajoittamista, perättömien asioiden levittämistä uhrista, tuntikausia kestäviä riitoja ja kinoja, jatkuvaa nälvimistä, monien päivien mykkäkoululla kiristämistä, sosiaalista eristämistä ystävistä ja sukulaisista jne. Ja turvakodissa oleminenhan siis maksaa ja riippuu ihan sosiaalitoimesta, että haluaako ne maksaa vai ei. Jos puolisolla on +2000 €/kk tulot ja ollaan virallisesti sen kanssa kirjoilla, sossu tuskin maksaa mitään, vaikka asiakkaan tulot olisikin pienet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä homma miten paljon voimaa 45kg naisella on kun se suuttuu oikein kunnolla. Pari kertaa on joutunut ottamaan iskua vastaan kun muijalle ei käyny sellainen homma et suhde pitäis päättää.
Kumpi sen lopulta päätti? Narsistinkin lyöminen on toki rikos.
No mä ilmoitin facetoface että ei meillä ole yhteistä tulevaisuutta niin sit tuli pataan. Sehän siin vittumainen homma on et mä en voi kuin torjua iskuja. Jos lataan takas niin joudun linnaan.
M33
Sepäs oli 'rakkaudellinen' suhde sitten. Eli mieli tekis vetää pataan, mutta kun siitä joutuu linnaan. Ettet vaan pikkaisen hivautellutkin silloin tällöin. Kyllä niin taisit tehdä. Nämä tiedetään kyllä. Liikuit narsistin tapaan harmaalla alueella..
Tottakai lyöminen on väärin mutta jos tekee mieli lyödä TAKAISIN kun toinen aloittanut niin ei se tee vielä ihmisestä väkivaltaista narsistia. Lyöminen on väärin. aivan sama onko lyöjä nainen vai mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.
Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.
Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.
Minä otin mieheni sukunimen, koska isäni oli väkivaltainen kusipää. En yksinkertaisesti sietänyt ajatusta siitä, että pitäisin nimen, joka yhdistyy isääni. Minä päätän, minkä nimen minä itselleni otan. Mieheni on ihana ihminen ja hänen perheensä sekä sukunsa terve, kuulun tähän porukkaan sata kertaa mielummin.
Minulla sama tarina. Kotiseudullani ventovieraillakin ihmisillä valahti ilme aina kun tyttönimelläni itseni esittelin, koska öykkäri-isäni oli hankkinut koko suvulle kamalan maineen. Suhtautuivat minuun sitten tuon maineen mukaan, vaikka olen aina ollut kiltti likka.
Mieheni antoi minulle sukunimensä parisuhteemme kymmenvuotislahjaksi, niin pääsin viimein pois isäni maineen ja tekojen varjosta. NYT voi sanoa, että minulla on ihmisarvo.
Miksi Tanja Karpela pitää väkivaltaisen ex-miehensä nimen kolmen eri sukunimen jälkeen?
Miksi ette yhdessä vaihtaneet nimeä? Miksi naisen nimi ei kelpaa miehille lahjaksi? Kammottavinta on että tosissanne annatte peukkuja tälle ja kutsutte naisen alistustapaa lahjaksi ja ihmisarvoksi. Nyt ihan oikeasti se historian kirja käteen ja Google -auki. Ihan tutkitusti miehen nimeä ottavia naisia pidetään alistuvina ja te kaksi olette UUDELLEEN alistuneita miehille. Ja miten kehtaatte antaa tytöillenne miesten nimiä jos näitte jo mitä se aiheutti? Ja tässä on edelleen kyse KOKO MAAILMAN NAISISTA, ei teistä. Naisilla ei ole mitään kykyä nähdä kokonaisuuksia vaan pelkkää "minäminäminä hihihihi". Kouluttautukaa vähän, todella naiivia ja huomaa että molemmilla väkivaltataustat.
Miehet eivät yleisesti arvosta naisia ja se nimenvaihto on symboli siitä. On sama kuin perustelisitte elämää tapolla. On ihan turhaa perustella vapaudella entistä pakkotapaa ja sitä että alistutte miehille.
Naiset ja herrat, tässä on ydinsyy siihen miksi on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kymmenien yläpeukkujen kera kehtaatte kannattaa naisen identiteettiä ja arvoa halventavia tapoja. Sinä kannatat naista alistavaa rakennetta ja idioottimainen tunneajattelusi ei sitä muuta.
Onko äänioikeudettomuus, huivit ja tyttölasten abortointi seuraavaksi lahjalista?
Niin kauan kun naisen ja miehen hierarkinen suhde elää, niin kauan on väkivaltaa naisia kohtaan. Miettikää joskus sen sijaan että perustelette itseänne alistavia tapoja. On todella järkyttävää miten Pohjoismaissakaan tästä ei päästä eroon.
Voi miten revit persauksesi kun kerron, että olen ottanut miehen nimen, pidän kodinhoidosta, olen lapsen kanssa pidempään perhevapaalla kuin mies jne.
Mutta tämä sopii meille. Vastapainoksi mies on todella hyvä aviomies minulle ja hyvä isä lapselleen. Perhedynamiikka toimii meillä näin ja kaikki ovat tyytyväisiä, jossain toisessa perheessä voi sopia ihan toisenlainen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.
Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.
Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.
Minä otin mieheni sukunimen, koska isäni oli väkivaltainen kusipää. En yksinkertaisesti sietänyt ajatusta siitä, että pitäisin nimen, joka yhdistyy isääni. Minä päätän, minkä nimen minä itselleni otan. Mieheni on ihana ihminen ja hänen perheensä sekä sukunsa terve, kuulun tähän porukkaan sata kertaa mielummin.
Minulla sama tarina. Kotiseudullani ventovieraillakin ihmisillä valahti ilme aina kun tyttönimelläni itseni esittelin, koska öykkäri-isäni oli hankkinut koko suvulle kamalan maineen. Suhtautuivat minuun sitten tuon maineen mukaan, vaikka olen aina ollut kiltti likka.
Mieheni antoi minulle sukunimensä parisuhteemme kymmenvuotislahjaksi, niin pääsin viimein pois isäni maineen ja tekojen varjosta. NYT voi sanoa, että minulla on ihmisarvo.
Miksi Tanja Karpela pitää väkivaltaisen ex-miehensä nimen kolmen eri sukunimen jälkeen?
Miksi ette yhdessä vaihtaneet nimeä? Miksi naisen nimi ei kelpaa miehille lahjaksi? Kammottavinta on että tosissanne annatte peukkuja tälle ja kutsutte naisen alistustapaa lahjaksi ja ihmisarvoksi. Nyt ihan oikeasti se historian kirja käteen ja Google -auki. Ihan tutkitusti miehen nimeä ottavia naisia pidetään alistuvina ja te kaksi olette UUDELLEEN alistuneita miehille. Ja miten kehtaatte antaa tytöillenne miesten nimiä jos näitte jo mitä se aiheutti? Ja tässä on edelleen kyse KOKO MAAILMAN NAISISTA, ei teistä. Naisilla ei ole mitään kykyä nähdä kokonaisuuksia vaan pelkkää "minäminäminä hihihihi". Kouluttautukaa vähän, todella naiivia ja huomaa että molemmilla väkivaltataustat.
Miehet eivät yleisesti arvosta naisia ja se nimenvaihto on symboli siitä. On sama kuin perustelisitte elämää tapolla. On ihan turhaa perustella vapaudella entistä pakkotapaa ja sitä että alistutte miehille.
Naiset ja herrat, tässä on ydinsyy siihen miksi on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kymmenien yläpeukkujen kera kehtaatte kannattaa naisen identiteettiä ja arvoa halventavia tapoja. Sinä kannatat naista alistavaa rakennetta ja idioottimainen tunneajattelusi ei sitä muuta.
Onko äänioikeudettomuus, huivit ja tyttölasten abortointi seuraavaksi lahjalista?
Niin kauan kun naisen ja miehen hierarkinen suhde elää, niin kauan on väkivaltaa naisia kohtaan. Miettikää joskus sen sijaan että perustelette itseänne alistavia tapoja. On todella järkyttävää miten Pohjoismaissakaan tästä ei päästä eroon.
Voi miten revit persauksesi kun kerron, että olen ottanut miehen nimen, pidän kodinhoidosta, olen lapsen kanssa pidempään perhevapaalla kuin mies jne.
Mutta tämä sopii meille. Vastapainoksi mies on todella hyvä aviomies minulle ja hyvä isä lapselleen. Perhedynamiikka toimii meillä näin ja kaikki ovat tyytyväisiä, jossain toisessa perheessä voi sopia ihan toisenlainen tapa.
Kaikki naiset ottavat miehen nimen ja juuri siksihän miehet eivät teitä arvosta. Naisille taisteltiin oikeus omaan nimeen joka yritettiin estää ja kiitoksena oikeuksistanne alistutte edelleen. Juuri tämän takia naisia on helppo hyväksikäyttää. Olette kiusattuja jotka antavat kaiken itsestään vahvemmalle ja siksi on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Nimellä ilmoitat olevasi miestäsi alempi. Miehet eivät nimeä vaihda koska tietävät että se on noloa. Naiset ovat säälittäviä, vaikea kuvitella että mustat haluaisivat nimen valkoisilta tai juutalaiset saksalaisilta. Se nimiperinne on yksi naisen arvoa halventavista tavoista ja on aika ihmeellistä ettette reagoi tähän mitenkään.
Niin kauan kun on julkisia symboleita jotka kertovat miehen ja naisen hierarkiasta, te kannatatte naiseen kohdistuvaa väkivaltaa.
Ja kyse on siitä että kaikki perheet ottavat miehen nimen, se tarkoittaa että miehellä on valta.
Seurustelin väkivaltaisen pojan kanssa kun olin lukiossa, eli olin 16-19-vuotias. Poika oli minua 2 vuotta vanhempi.
Olin koulukiusattu lukion ajan. Erään kurjan päivän jälkeen, kun kiusaajani olivat jälleen kerran aiheuttaneet mulle mielipahaa, menin itkien poikaystäväni kämpille hakemaan lohtua. Lohdun sijaan sainkin turpaani.
Toinen on se, että toin hänelle kaupasta "väärän" pakastepizzan. Olin soittanut ja kysynyt kaupassa, että minkä pizzan hän haluaa, ja vastasi että "kaikki käy".
On tuhat muutakin "syytä", joiden takia sain kuonooni, mutta nämä ovat ne mieleenpainuvimmat.
Onneksi on exä. Nykyään olen terveessä parisuhteessa, olemme seurustelleet kohta 5 vuotta ja kumpikaan ei ole käynyt käsiksi toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella tyhmä ihminen, jos edes elää tuollaisessa suhteessa.
Ja muistakaa, että naiset eivät aina ole uhreja, vaan heissä on myös tekijöitä.
Eihän tässä ole kukaan väittänyt, etteikö miehiä joutuisi uhreiksi.
Mups kirjoitti:
On yhä siinä luulossa että mitään ei ole tapahtunut, jos tapahtui niin se ei ollut mitään, kun tapahtui niin se oli siksi että minä aloitin kaiken.
Olethan toimittanut tuon listan kirjallisena hänelle?
Miehillä on surkeat telepaattiset kyvyt. Ja naisilla aivan käsittämättömän
surkea kyky kommunikoida ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vahingossa/ajatuksissani hävittänyt miehen tuntilaput. Mitkä sen piti viedä töihin. Mies oli sitten töihin lähdössä ja siinä sitte alettii viime tipassa ettii niitä lappuja. Noh meillä oli aamulla kiinaa siitä kun olin avaimetkin humalassa hävittänyt edellisiltana. Mies siinä jotain kiroili ja raivos. Sit sainkin kuulla kuinka mut pitäis tappaa puukolla kuoliaaksi. Muistan tuosta illasta vain sen että olin ihan helvetin sokissa ja itkuinen. Muistan kuinka mun piti pestä mun lapsen lelut(joka ei sillo enää meillä asunu). Ja ettii se helvetin tuntilappu paperi. Loppujen lopuksi se löyty sitten muistaakseni miehen työkassista.
Tuosta on aikaa kolme vuotta ainakii. Mies katuu yhä edelleen eikä aijo toistaa enää. Oon antanut anteeksi. Vaikka tietenkää sitä helpolla unohda.Toinen juttu tapahtui ennen minun synttäripäivää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä hesaan juhlistaa minun synttäreitä. Oltiin edellisenä iltana otettu molemmat. Jotain me autolla ajeltiin ja sit minä sammuin ja mies läksi uudellee joidenkin kavereiden kanssa jatkaa ajeluu. Noh, yöllä sitte mies saapu kotiin kännissä ja hyökkäs mun päälle ja haukku huoraksi ja alko repii mua siinä. Taas aloin itkee. Olin ihan hämilläni et mitä helvettii täs nyt tapahtuu. Seuraavana aamuna taas pyydeltiin anteeksi. Oli oikein erityisen mukavaa lähteä juhlistaa synttäreitä hesaa. Se päivä oli yksi masentavista päivistä ikinä. Saatii tämäkin sovittua. Pistin kännin piikkiin. Yritin epätoivoisesti vaan jatkaa eteenpäin.
Kolmas tapahtui ulkomailla. Tokalla reissulla. Oltiin valvottu koko viime yö koska jännitettiin matkaa yhdessä. Illalla siinä sitten otettiin yhdessä. Illalla yöllä mies sai jostain kilarit. Ja suoraa mottas otsaa. Tämäkin saatiin sovittua joten kuten.
Yhdessä ollaan vieläkin. Paljon ollaan yhdessä koettu 9 vuodessa. Lapsen lähdön jälkeen meillä meni todella huonosti. Oon yrittäny ajatella niinkin ettei se ollut mun miehellekään helppoo kun lapsi lähti. Minähän tämän kaiken aiheutin omalla juomisella. kyllä minä sen voisin sanoa että jos tulisi ero, niin en minä miestä huolisi vähään aikaan. En yksinkertaisesti luota yhteenkään mieheen. Mutta niin onneksi kuitenkin kaikki on hyvin nyt eikä mies enää sellaista tee.
Miksi tälle satelee alapeukkuja??
Minäpä kerron, miksi alapeukutin. Miehesi on tehnyt sinulle pahoja, sairaita asioita, ja sinä olet vieläkin yhdessä tuon luuserin kanssa. Lisäksi syytät itseäsi tapahtumista - juuri sitä hän haluaa. Minäkin olin väkivaltaisessa parisuhteessa, ja mies sai minut uskomaan että jokainen turpaanveto oli minun omaa syytäni. Ei todellakaan ollut.
Jätin sen paskiaisen, toivottavasti sinä teet samoin. Vaikka mies kuinka sanoo, että "ei enää tee sitä". Niin minunkin mieheni sanoi, jokaisen hakkaamisen jälkeen. Aina uudelleen. Ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Radiosta tuli rakkauslaulu , ja lauloin mukana. Ajattelin jotain toista miestä.
Naapurin 70-vuotias pappa tuli pihaltamme kyselemään, olemmeko nähneet heidän karannutta kissaansa. Meillä oli suhde.
Pyykkikorissa oli pitsialushousuni. Olin ollut pettämässä.
Ja niin edelleen.
Lähdin vaikka jouduin jättämään lapset. Nykyisin ollaan ystäviä, molemmat uusissa naimisissa.
Toivottavasti sulla on oikeitakin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei koskaan näe mitään vikaa omassa käytöksessä, niin luulee toisen suuttuvan tyhjästä. Riitaan tarvitaan aina kaksi.
Riitaan tarvitaan kaksi, mutta pahoinpitelyyn yksi.
Kun miettii, miten naiset käyttäytyvät somessa ja miten valtava halveksunta miehiä kohtaan on tälläkin foorumilla, minä ihmettelen lähinnä sitä, että on suoranainen ihme, miten vähän naiset saavat selkäänsä tai menettävät henkiään.
Jos naisilla olisi yhtä suuret fyysiset voimat yhdistettynä äkkipikaisuuteen (eli miten helposti nainen kilahtaa), olisi miesruumiita TODELLA paljon sekä pahoin pahoinpideltyjä myös.
Eli käytännössä maamme miehillä on todella hyvät hermot.
T. Vaimonhakkaaja
Ex hakkasi mua jos oli tylsistynyt. On ex mut toipunut en ole vieläkään. Kohta 10v sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osannut pelata peliä mitä en ole ikinä pelannut. En saanut lukea ohjeita.
Nykyään eksä. Tuosta ja monesta muusta syystä. Suhde kesti vain puolitoista vuotta joista vähän päälle puoli vuotta oli helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Olin vahingossa/ajatuksissani hävittänyt miehen tuntilaput. Mitkä sen piti viedä töihin. Mies oli sitten töihin lähdössä ja siinä sitte alettii viime tipassa ettii niitä lappuja. Noh meillä oli aamulla kiinaa siitä kun olin avaimetkin humalassa hävittänyt edellisiltana. Mies siinä jotain kiroili ja raivos. Sit sainkin kuulla kuinka mut pitäis tappaa puukolla kuoliaaksi. Muistan tuosta illasta vain sen että olin ihan helvetin sokissa ja itkuinen. Muistan kuinka mun piti pestä mun lapsen lelut(joka ei sillo enää meillä asunu). Ja ettii se helvetin tuntilappu paperi. Loppujen lopuksi se löyty sitten muistaakseni miehen työkassista.
Tuosta on aikaa kolme vuotta ainakii. Mies katuu yhä edelleen eikä aijo toistaa enää. Oon antanut anteeksi. Vaikka tietenkää sitä helpolla unohda.Toinen juttu tapahtui ennen minun synttäripäivää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä hesaan juhlistaa minun synttäreitä. Oltiin edellisenä iltana otettu molemmat. Jotain me autolla ajeltiin ja sit minä sammuin ja mies läksi uudellee joidenkin kavereiden kanssa jatkaa ajeluu. Noh, yöllä sitte mies saapu kotiin kännissä ja hyökkäs mun päälle ja haukku huoraksi ja alko repii mua siinä. Taas aloin itkee. Olin ihan hämilläni et mitä helvettii täs nyt tapahtuu. Seuraavana aamuna taas pyydeltiin anteeksi. Oli oikein erityisen mukavaa lähteä juhlistaa synttäreitä hesaa. Se päivä oli yksi masentavista päivistä ikinä. Saatii tämäkin sovittua. Pistin kännin piikkiin. Yritin epätoivoisesti vaan jatkaa eteenpäin.
Kolmas tapahtui ulkomailla. Tokalla reissulla. Oltiin valvottu koko viime yö koska jännitettiin matkaa yhdessä. Illalla siinä sitten otettiin yhdessä. Illalla yöllä mies sai jostain kilarit. Ja suoraa mottas otsaa. Tämäkin saatiin sovittua joten kuten.
Yhdessä ollaan vieläkin. Paljon ollaan yhdessä koettu 9 vuodessa. Lapsen lähdön jälkeen meillä meni todella huonosti. Oon yrittäny ajatella niinkin ettei se ollut mun miehellekään helppoo kun lapsi lähti. Minähän tämän kaiken aiheutin omalla juomisella. kyllä minä sen voisin sanoa että jos tulisi ero, niin en minä miestä huolisi vähään aikaan. En yksinkertaisesti luota yhteenkään mieheen. Mutta niin onneksi kuitenkin kaikki on hyvin nyt eikä mies enää sellaista tee.
Kännissä riekkumista ja lapsikin vielä...huoh... millaistahan oli lapsenne elämä, jos teillä tuollaista???
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin väkivaltaisen pojan kanssa kun olin lukiossa, eli olin 16-19-vuotias. Poika oli minua 2 vuotta vanhempi.
Olin koulukiusattu lukion ajan. Erään kurjan päivän jälkeen, kun kiusaajani olivat jälleen kerran aiheuttaneet mulle mielipahaa, menin itkien poikaystäväni kämpille hakemaan lohtua. Lohdun sijaan sainkin turpaani.
Toinen on se, että toin hänelle kaupasta "väärän" pakastepizzan. Olin soittanut ja kysynyt kaupassa, että minkä pizzan hän haluaa, ja vastasi että "kaikki käy".
On tuhat muutakin "syytä", joiden takia sain kuonooni, mutta nämä ovat ne mieleenpainuvimmat.
Onneksi on exä. Nykyään olen terveessä parisuhteessa, olemme seurustelleet kohta 5 vuotta ja kumpikaan ei ole käynyt käsiksi toiseen.
Jatkan vielä, kerron yhden asian.
Siitä on pian 7 vuotta, kun jätin tuon miehen. Törmäsin pari kuukautta sitten sattumalta erääseen tuttuun, joka tietää miehen. Hän on kuulemma nykyään narkkari. On laihtunut lähes luurangoksi, kaikki sossusta saadut rahat menee huumeisiin. Ei ole vielä tähänkään päivään mennessä mennyt töihin tai opiskelemaan (mies siis seurustelumme aikana jätti koulun kesken). Nykyään päivät menee kotona narkaten ja videopelejä pelaten. Täytyy sanoa, että en edes tuntenut sääliä tämän kuullessani. Karma is a bitch.
Vierailija kirjoitti:
Pöydälle oli jäänyt hänen jäljiltään leivänmuruja, joita en ollut huomannut siivota pois. Kun ojensin käteni pyyhkimään pöytää, hän löi nyrkillä ranteeseeni koko voimalla. Muistoksi jäi pysyvä vamma, että kiitos siitä.
Hyi helvetti mikä vaarallinen sekopää , siis ihan syyntakeetonta touhua!
Tulee mieleen se teippimies joka teippasi sängyn alle likkakaverinsa kuoliaaksi kun se oli ottanut savukkeen sen tupakka-askista.
Vierailija kirjoitti:
Parkkeerasin auton "väärinpäin" metsikön reunaan. Siitä seurasi noin kahden tunnin kiroilu-ja huutokonsertti (yksipuolinen, vain mies huusi) kotimatkalla ja kotona. Siellä sitten hakkasi niin että päähäni tuli kananmunan kokoinen paukama ja heitti vielä uloskin.
Olisit pyytänyt miestäsi menemään ulos katsomaan, että peruutat 'oikein' ja kaasutellutkin tiehesi. Pakannut kamasi ja lähtenyt / tai heivannut hänen kamat ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parkkeerasin auton "väärinpäin" metsikön reunaan. Siitä seurasi noin kahden tunnin kiroilu-ja huutokonsertti (yksipuolinen, vain mies huusi) kotimatkalla ja kotona. Siellä sitten hakkasi niin että päähäni tuli kananmunan kokoinen paukama ja heitti vielä uloskin.
Olisit pyytänyt miestäsi menemään ulos katsomaan, että peruutat 'oikein' ja kaasutellutkin tiehesi. Pakannut kamasi ja lähtenyt / tai heivannut hänen kamat ulos.
Hyvä neuvosi tuli 30v liian myöhään. Tänä päivänä tällä kokemuksella ja rohkeudella varmaan tekisinkin jotain tuo tapaista :)
Olin keittänyt kananmunat väärin koska mies ei saanut kuorittua niitä omasta mielestään hyvin. Miten ne kananmunat pitää keittää että saa kuorittua niin ettei se kuori murene?