Psykiatreissa paljon sadisteja?

Minä olen kerran käynyt omissa asioissa psykiatrilla, oli erittäin empaattinen mieshenkilö. Sittemmin olen lapseni asioissa ollut usein mukana, taas edelleen empaattinen, mutta osaava miespsykiatri.

Naisista ei kokemusta.

Riippuu varmaan henkilöstä. Jos on joku valtaansa väärin käyttävä niin mielestäni se pitäisi useamman ihmisen voimalla ilmoittaa eteenpäin. Pahinta on jos valmiiksi alisteisessa asemassa olevaa potilasta ei kuunnella. Siinä on kuitenkin kyse hänen elämästä.

Tiedän yhden, jonka työminä on erittäin miellyttävä, mutta irl hyvinkin ikävä tapaus. Halveksuva, jopa aggressiivinen. Henkilökohtaiset ihmissuhteet kovasti epävakaita ja vinoutuneita.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan henkilöstä. Jos on joku valtaansa väärin käyttävä niin mielestäni se pitäisi useamman ihmisen voimalla ilmoittaa eteenpäin. Pahinta on jos valmiiksi alisteisessa asemassa olevaa potilasta ei kuunnella. Siinä on kuitenkin kyse hänen elämästä.

Eikä suurin ongelma ole edes tuo kuunteleminen. Aika usein kohdalle osuu ihan suoraa halveksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan henkilöstä. Jos on joku valtaansa väärin käyttävä niin mielestäni se pitäisi useamman ihmisen voimalla ilmoittaa eteenpäin. Pahinta on jos valmiiksi alisteisessa asemassa olevaa potilasta ei kuunnella. Siinä on kuitenkin kyse hänen elämästä.

Minusta on outoa ajatella, että lääkärillä olisi minkään sorttista ”valtaa”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan henkilöstä. Jos on joku valtaansa väärin käyttävä niin mielestäni se pitäisi useamman ihmisen voimalla ilmoittaa eteenpäin. Pahinta on jos valmiiksi alisteisessa asemassa olevaa potilasta ei kuunnella. Siinä on kuitenkin kyse hänen elämästä.

Minusta on outoa ajatella, että lääkärillä olisi minkään sorttista ”valtaa”.

Miten sinä sitten ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan henkilöstä. Jos on joku valtaansa väärin käyttävä niin mielestäni se pitäisi useamman ihmisen voimalla ilmoittaa eteenpäin. Pahinta on jos valmiiksi alisteisessa asemassa olevaa potilasta ei kuunnella. Siinä on kuitenkin kyse hänen elämästä.

Minusta on outoa ajatella, että lääkärillä olisi minkään sorttista ”valtaa”.

Miten sinä sitten ajattelet?

Että sen lauluja laulat jonka leipää syöt.

Mulla oli psykologi, jonka nimi taisi olla Aki, sukunimeä en muista, koska tästä on vuosia, mutta hitto että oli komea mies.... siis niin komea että sen komeus suorastaan hypnotisoi mut ja siinä vaiheessa oli vaikea alkaa puhumaan mistään huolista..

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli psykologi, jonka nimi taisi olla Aki, sukunimeä en muista, koska tästä on vuosia, mutta hitto että oli komea mies.... siis niin komea että sen komeus suorastaan hypnotisoi mut ja siinä vaiheessa oli vaikea alkaa puhumaan mistään huolista..

Perus transferenssi. Sait huomiota. Häntä on säälittänyt ja hymyilyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen kuoli ja olen hänen asioiden hoitamisen takia joutunut perumaan muutamia terapiakäyntejä, vainaja ei asunut samalla paikkakunnalla vaan melko kaukana ja sen vuoksi asioita ei koskaan mennä hoitamaan vain nopeasti päiväseltään. Vainajan asunto on täynnä tavaraa, joten pelkkää siivottavaa ja läpikäytävää on paljon. Hoidan asiat käytännössä yksin ja se on ollut melko raskasta, välillä on pakko käydä kotona lähinnä siksi, että saa nukuttua kunnolla. 

Peruin viime viikkoisen terapiakäynnin ja sanoin, että olen hoitamassa kuolinpesän asioita. Terapeutti vastasi, että mikäli en pääse seuraavallekaan ajalle, on syytä lopettaa koko terapia. Jep. Nyt mietin käynkö juttelemassa terapeutin toimista KELAssa, vai ilmoitanko suoraan Valviraan.

Terapiaa on takana 1,5 vuotta ja olen monta kertaa kuullut olevani sitoutunein terapeutin asiakas. Nyt kun onkin muuta tekemistä (hyvästä syystä), terapeutti uhkaa lopettaa terapian ja voi kuulemma sen yksipuolisella päätöksellä tehdä. 

Ilmoita Kelaan. Tuo on todella törkeää.

Toisaalta, miksi ihmeessä enää tuollaisen jälkeen haluaisit käydä tuolla terapeutilla? Etsi joku, joka toimii eettisesti. Lopeta käynnit. Niin minä tekisin, jos olisin sinä. 

Psykiatreista ei ole kokemusta mutta psykologit ovat suureksi osaksi mielestäni kovin kapeakatseisia ja naiivejakin ihmisiä. Ikään kuin olisi se yksi ainoa tapa elää ja kaikki asiakkaan ongelmat johtuvat siitä, ettei hän elä psykologin mielestä "oikeanlaista" elämää. Eivät oikein osaa olla objektiivisia tai asettua vastapuolen asemaan, vaan kauhistelevat, arvostelevat ja heittelevät muutenkin välillä aika lapsellisia kommentteja.

Fiksuin tapaamani psykologi ikinä oli työkkärin ammatinvalintapsykologi, vaikka juuri heitä aina haukutaan. Siinä oli perusteellinen ja näkemyksellinen, mutta myös asiakasta kunnoittava alan ihminen. Niistä kolmesta käynnistä silloin nuorena oli todella paljon hyötyä. Olisipa hänenkaltaisiaan enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärit, lähärit, hoitsut yms ovat sadisteja

Tämä on ainoa foorumi, jolla tän kommentin ymmärtää, kun ottaa huomioon sen valtavan diagnoosien kirjon (ja tapauskohtaisen päälekkäisyyden) mikä täällä huseeraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan henkilöstä. Jos on joku valtaansa väärin käyttävä niin mielestäni se pitäisi useamman ihmisen voimalla ilmoittaa eteenpäin. Pahinta on jos valmiiksi alisteisessa asemassa olevaa potilasta ei kuunnella. Siinä on kuitenkin kyse hänen elämästä.

Minusta on outoa ajatella, että lääkärillä olisi minkään sorttista ”valtaa”.

Miten sinä sitten ajattelet?

Että sen lauluja laulat jonka leipää syöt.

Niin, joo. Mutta on se minusta valtaa kun psykiatri määrittelee toisen ihmisen psyykkistä tilaa ja sillä on joku painoarvo yhteiskunnassa? Esim terveydenhuollossa miten tämä ihminen nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Olen enimmäkseen kohdannut oikein asiallisia ja mukavia psykiatreja, mutta en olekaan persoonallisuushäiriöinen ja todellisuudentajun menettänyt joka kokee koko maailman olevan itseään vastaan, vaan pelkästään masentunut ja saanut psykiatreilta apua.

Ilmeisesti sadistipsykiatreja näkevät ns. pakkohoitopotilaat. Ja luonnehäiriöiset ja epävakaat, jotka näkevät hoitosuhteen asiakassuhteena kaikkine siihen liittyvine väärinkäsityksineen.

Onko yhä näin, että psykiatriaan erikoistuessaakaan ei lääkäreille ole soveltuvuustestejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen enimmäkseen kohdannut oikein asiallisia ja mukavia psykiatreja, mutta en olekaan persoonallisuushäiriöinen ja todellisuudentajun menettänyt joka kokee koko maailman olevan itseään vastaan, vaan pelkästään masentunut ja saanut psykiatreilta apua.

Ilmeisesti sadistipsykiatreja näkevät ns. pakkohoitopotilaat. Ja luonnehäiriöiset ja epävakaat, jotka näkevät hoitosuhteen asiakassuhteena kaikkine siihen liittyvine väärinkäsityksineen.

Alan ihminen siellä? 😊

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa psykiatrian polilla psykiatri nimeltä Sanna Uusitalo. Kaikki vastaanottoajat meni siihen, että lääkäri huusi suoraa huutoa potilaalle. Sain sitten kuulla, että teki tätä myös muille potilaille. Vaihdoin lääkäriä. 

Teitkö valitusta sairaalan johdolle tai Valviraan?

Olen itse valitettavasti th:na törmännyt tapauksiin, joissa lääkärit ovat käyttäytyneet todella epäasiallisesti potilaita kohtaan, esim. seksuaalista häirintää. Kuulin omilta potilailta valituksia näistä lääkäreistä ja yritin viedä asioita eteenpäin, mutta aina valitukset päättyivät ylilääkärin pöytälaatikkoon. Asiat kuittaantuivat sillä, että "asiasta on keskusteltu". No se ei kyllä jumalauta riitä!

Nykyisellä järjellä ja kokemuksella en enää jättäisi asioita siihen, vaan jatkaisin Valviraan, lääkäriliittoon, potilasasiamiehelle, mihin vaan. Mua korpeaa se, miten paljon lääkäreitä suojellaan.

KäKi kirjoitti:

Kyllähän on aika vähän kokeellisesti tutkittu mitkä kriteerit potilaan tulee täytyy täyttää, jotta voitaisiin antaa joku psykiatrinen diagnoosi.

Psykiatriset diagnoosit ovat sopimuksenvaraisia asioita. Ei ole olemassa mitään absoluuttisia mittareita millekään mielenterveyden häiriölle. Esim. masennuksen arvoinnissa käytetty testi BDI mittaa asioita, joita se mittaa, ja sitä kutsutaan sitten masennukseksi. 

Diagnoosit ovat usein kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Masennus on länsimaisen lääketieteen tunnistama sairaus, monissa muissa kulttuureissa mielenterveyteen liittyviä asioita hahmotetaan aivan eri tavalla, esim. henkimaailman ilmiöinä. 

On aika naiivi ajatus, että psykiatriset diagnoosit olisivat jotain kiveen hakattuja todellisia ilmiöitä, jotka voidaan jollain tavalla "todistaa". 

Diagnoosi ei ole mikään fakta, se on työskentelyhypoteesi ja teoria siitä, mikä voisi olla vinossa.

Minä hain joskus apua psykosomaattisiin oireisiin kun olin työuupunut. Kävin juttelemassa psykiatrille ja hän oli erittäin ihana, kannustava ja taitava eikä halunnut oikeastaan edes kirjoittaa mitään lääkettä, melatoniinia taisi laittaa reseptinä. Ajattelin että onpa ihana lääkärikunta... kunnes sisko joutui synnytyksen jälkeisen psykoosin vuoksi osastolle pakkohoitoon ja siinä sitten vieraillessa ja siskon asioita hoitaessa sain nähdä mihin psykiatrit oikein kykenevät.

Muutaman kerran, kun olen joutunut käymään psykiatrilla, kokemukset ovat pääsääntöisesti olleet neutraaleja ja hyviä. Ainoa, mikä on ollut negatiivista, on että julkisella lääkärit vaihtuu tosi usein, välillä puolen vuoden välein. Pätevimmiltä vaikuttaneet ovat vain keräämässä kokemusta ja hakevat sitten muualle töihin. Syynä on varmasti työn kuormittavuus ja asiakaskunnan moniongelmaisuus.