Psykiatreissa paljon sadisteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että teillä on oikeus nauhoittaa tai vaikka kuvata vastaanottokäynti, suitsii kummasti vittuilua.

Tämä. Sen saa tehdä myös salaa - esimerkiksi älypuhelimella laukussa.

Minä olen ottanut miehen mukaan lääkäriin, on muuten erityisen mukava ääni kellossa heillä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että on sekä hyviä että huonoja psykiatreja ja kaikkea siltä väliltä. Huonona kokemuksena voisin mainita esimerkiksi sen, että kun sanoin psykiatrille, että haluaisin elää terveellisempää elämää, eli ruokavalio kuntoon, tarpeeksi unta, enemmän liikuntaa ja tupakka pois, niin psykiatri naureskeli, ja sanoi että "Ei kannata asettaa liian korkeita tavoitteita ettei pety". Psykiatri siis lannisti minua terveellisempien elämäntapojen suhteen.

Sadistista kettuilua; ”mitä sinä oikein kuvittelet, mihin luulet pystyväsi!”

Anteeksi nyt, mutta mun on hirveän vaikea uskoa, että psykiatri tarkoitti sen noin. Luitkohan rivien välistä jotain, mitä siellä ei ollut?

Ei kukaan lääkäri kehota potilasta jatkamaan tupakointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhä näin, että psykiatriaan erikoistuessaakaan ei lääkäreille ole soveltuvuustestejä?

Kerro toki soveltuvuustestin sisältö noin niinkuin omasta mielestäsi. Eikä mitään lämpöä, empatiaa ynnä muuta diibadaabaa.

Vaikka sama mikä psykologiaan hakeutuessan. Ei sen kummempaa tarvittaisi.

Ja miksi? Kaksi erilaista ammattia.

Ei ollenkaan. Pääsääntöisesti ollaan nykyisin sitä mieltä, että lääketieteelliseen tulee aivan yleisesti asettaa soveltuvuuskokeet.

Sivusta ja ohis.

Niin ilmeisesti haluatte lääkäreiksi tomppeleita humanisteja joilla ei ole kädentaitoja eikä kykyä vaativampaan ajatteluun. Hoitomuotona lähinnä vaan paskanpuhumista , leikkaushoitoa tai vaativia syöpähoitoja ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhä näin, että psykiatriaan erikoistuessaakaan ei lääkäreille ole soveltuvuustestejä?

Kerro toki soveltuvuustestin sisältö noin niinkuin omasta mielestäsi. Eikä mitään lämpöä, empatiaa ynnä muuta diibadaabaa.

Vaikka sama mikä psykologiaan hakeutuessan. Ei sen kummempaa tarvittaisi.

Ei psykologeille ole mitään soveltuvuusarviointeja, eikä lääkäreillekään. Vaativa yliopiston pääsykoe karsii itsestään liikoja luulevat jo kättelyssä, ja työelämän pettymykset ajavat alalle sopimattomat nopeasti muihin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhä näin, että psykiatriaan erikoistuessaakaan ei lääkäreille ole soveltuvuustestejä?

Kerro toki soveltuvuustestin sisältö noin niinkuin omasta mielestäsi. Eikä mitään lämpöä, empatiaa ynnä muuta diibadaabaa.

Vaikka sama mikä psykologiaan hakeutuessan. Ei sen kummempaa tarvittaisi.

Ja miksi? Kaksi erilaista ammattia.

Ei ollenkaan. Pääsääntöisesti ollaan nykyisin sitä mieltä, että lääketieteelliseen tulee aivan yleisesti asettaa soveltuvuuskokeet.

Sivusta ja ohis.

Niin ilmeisesti haluatte lääkäreiksi tomppeleita humanisteja joilla ei ole kädentaitoja eikä kykyä vaativampaan ajatteluun. Hoitomuotona lähinnä vaan paskanpuhumista , leikkaushoitoa tai vaativia syöpähoitoja ei tarvita.

Ainakaan psykiatriaan ei tarvita leikkaustaitoja - vielä ihan ei olla palattu lobotomiaan vaikka moni psykiatri siitä varmasti fantasioikin. Tuo paskanpuhuminen voisi sen sijaan sujua ilman narsistisia tai muuten aggressiivisia piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kun kävin juttelemassa psykiatrille sisätautilääkärin lähetteellä, psykiatri oikein piristyi keskustelun aikana. Oli varmaan tottunut hiukan toisentyyppisiin keskusteluihin, arvelin.

Haha, voin kuvitella! "Ihanaa, vihdoinkin joku normaali!"

Olen tavannut elämäni aikana 10 psykiatria. Kaikki olivat ok. Jos olisi pakko epäillä joidenkin mielen laatua, voisin sanoa 2, mutta koska en heitä tavannut useampaan kertaan pysyvät he kunnollisten joukossa.

Se mistä en pidä, että kirjoittavat paikkaansapitämättömiä diagnooseja alkuepäilyihin. Ne jää sinne historiaan.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhä näin, että psykiatriaan erikoistuessaakaan ei lääkäreille ole soveltuvuustestejä?

Kerro toki soveltuvuustestin sisältö noin niinkuin omasta mielestäsi. Eikä mitään lämpöä, empatiaa ynnä muuta diibadaabaa.

Vaikka sama mikä psykologiaan hakeutuessan. Ei sen kummempaa tarvittaisi.

Ei psykologeille ole mitään soveltuvuusarviointeja, eikä lääkäreillekään. Vaativa yliopiston pääsykoe karsii itsestään liikoja luulevat jo kättelyssä, ja työelämän pettymykset ajavat alalle sopimattomat nopeasti muihin hommiin.

Jo pääsykoevaiheessa on _aina_ soveltuvuustestit psykaan. Ja niihin moni kompuroi:

https://www.jyu.fi/edupsy/fi/hakijalle/valintakokeet/psykologian-sovelt…

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhä näin, että psykiatriaan erikoistuessaakaan ei lääkäreille ole soveltuvuustestejä?

Kerro toki soveltuvuustestin sisältö noin niinkuin omasta mielestäsi. Eikä mitään lämpöä, empatiaa ynnä muuta diibadaabaa.

Vaikka sama mikä psykologiaan hakeutuessan. Ei sen kummempaa tarvittaisi.

Ei psykologeille ole mitään soveltuvuusarviointeja, eikä lääkäreillekään. Vaativa yliopiston pääsykoe karsii itsestään liikoja luulevat jo kättelyssä, ja työelämän pettymykset ajavat alalle sopimattomat nopeasti muihin hommiin.

Mitä suollat? Psykologiaan on todellakin soveltuvuustestit!

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yhä näin, että psykiatriaan erikoistuessaakaan ei lääkäreille ole soveltuvuustestejä?

Kerro toki soveltuvuustestin sisältö noin niinkuin omasta mielestäsi. Eikä mitään lämpöä, empatiaa ynnä muuta diibadaabaa.

Vaikka sama mikä psykologiaan hakeutuessan. Ei sen kummempaa tarvittaisi.

Ei psykologeille ole mitään soveltuvuusarviointeja, eikä lääkäreillekään. Vaativa yliopiston pääsykoe karsii itsestään liikoja luulevat jo kättelyssä, ja työelämän pettymykset ajavat alalle sopimattomat nopeasti muihin hommiin.

Häh?

Psykaan on, lääkikseen ei.

Jyväskylässä on psykologian opiskelijoille soveltuvuuskokeet, monessa muussa yliopistossa ei. Esim. Helsingin yliopistolla, jossa taso on kovin, ei ole sovaltuvuusarvointia. Lääkiksessä ei ole tietääkseni missään yliopistossa.

Eikä nuo soveltuvuuskokeet mitään rakettitiedettä ole, kyllä niistä normiälyinen ihminen pääsee läpi, vaikka ei olisi tasapainossa. Tuollaisissa kysymyksissä on aika helppo arvata, mitä kannattaa vastata. "Kiristääkö vanne päätäsi" ja sitä rataa...

Soveltuvuuskokeilla ei saada alalta pois alalle sopimattomia ihmisiä, näkeehän sen lähihoitajistakin joista iso osa on täysin alalle sopimattomia. Vaikka on muka soveltuvuuskokeet käytynä.

Psykiatrit hyvää jengiä. Sairaat ei vaan tajua parastaan.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrit hyvää jengiä. Sairaat ei vaan tajua parastaan.

Tämä onkin täysin totta. Psykoottinen ja harhainen ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, joten helposti sitten syytellään psykiatreja huonosta hoidosta. Kun psykiatri esimerkiksi sanoo että ei, pilven polttaminen ei ole suotavaa, koska sinulla on psykoosisairaus, suututaan ja syytetään natsiksi, vaikka pilvi pahentaa psykoosin oireita. Yhtenä esimerkkinä. Sitten tietysti on nämä, jotka joutuvat pakkohoitoon. He ovat mielestään aina täysin terveitä, vaikka kaikki tietää, että ovat aivan sekaisin. Tässä maassa ei meinaa saada ketään hoitoon ja jos joku pakkohoitoon joutuu, on jo todella hullu.

Psykiatrit, joiden kanssa olen itse asioinut, ovat olleet asiallista ja ammattitaitoista porukkaa. Tosin olen itse hoitomyönteinen, en käytä päihteitä tai kuvittele olevani mikään erityistapaus. Kannattaa kokeilla itsekin toista asennetta, niin se hoito saattaa alkaa puremaan ja olo helpottua.

Vierailija kirjoitti:

Olen enimmäkseen kohdannut oikein asiallisia ja mukavia psykiatreja, mutta en olekaan persoonallisuushäiriöinen ja todellisuudentajun menettänyt joka kokee koko maailman olevan itseään vastaan, vaan pelkästään masentunut ja saanut psykiatreilta apua.

Itsellä samat kokemukset ja allekirjoitan muutenkin viestisi.

Ei ole lainkaan poikkeuksellista tai yllättävää jos lukenut henkilö ei pysty myöntämään olleensa väärässä. Ehkä toiselle lukeneelle he pystyvät. Jos olet potilas niin on lukeneen kognitiossa hyvin vaikeaa myöntää olleensa väärässä potilaalle. He jumituvat uppiniskaisesti ajatukseen - Minä olen oikeassa koska olenhan lukenut henkilö. Eli pitävät itseään suoritustensa kautta älykkäinä.

Monet lääkärit sokeutuvat omalle vallalleen ja tulee tuo aina oikeassa olemisen harha. On aina fiksua käydä useammalla spesialistilla ja saada hieman laajempi mielipide, kuin vain yhden ihmisen. Ihmiset luottavat lääkäreihin aivan liian sokeasti.

Psykiatria on siitä erikoinen ala, että psykiatriassa tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat tahdonvastaisessa hoidossa. Missään muussa erikoistumisalassa ei joudu niin paljon tekemisiin vastustelevien tai jopa aggressiivisten potilaiden kanssa.

Homma vaatii erittäin hyviä hermoja, ja usein psykiatri joutuu käyttämään "arvovaltaansa" potilaan suostutteluun, jos tämä on vastentahtoinen hoidon suhteen. Tämä tietysti näyttäytyy potilaalle vallankäyttönä ja jopa sadismina. Väitän silti, että ei kukaan psykiatri tuollaisista tilanteista sinänsä nauti. Se on vain työ, joka pitää hoitaa.

Kaffepulla kirjoitti:

Monet lääkärit sokeutuvat omalle vallalleen ja tulee tuo aina oikeassa olemisen harha. On aina fiksua käydä useammalla spesialistilla ja saada hieman laajempi mielipide, kuin vain yhden ihmisen. Ihmiset luottavat lääkäreihin aivan liian sokeasti.

Psykiatria on siitä erikoinen ala, että psykiatriassa tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat tahdonvastaisessa hoidossa. Missään muussa erikoistumisalassa ei joudu niin paljon tekemisiin vastustelevien tai jopa aggressiivisten potilaiden kanssa.

Homma vaatii erittäin hyviä hermoja, ja usein psykiatri joutuu käyttämään "arvovaltaansa" potilaan suostutteluun, jos tämä on vastentahtoinen hoidon suhteen. Tämä tietysti näyttäytyy potilaalle vallankäyttönä ja jopa sadismina. Väitän silti, että ei kukaan psykiatri tuollaisista tilanteista sinänsä nauti. Se on vain työ, joka pitää hoitaa.

Minäpä väitän, että jokainen erikoistuva psykiatri tietää, että pseudotiede psykiatria perustuu suurimmaksi osaksi vallankäytölle. Tämän vuoksi erikoistumisala valitsan.

Et siis usko, että kukaan psykiatri haluaa oikeasti auttaa potilastaan? Ajatteletko noin muistakin lääkäreistä, entä terapeuteista?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa psykiatrian polilla psykiatri nimeltä Sanna Uusitalo. Kaikki vastaanottoajat meni siihen, että lääkäri huusi suoraa huutoa potilaalle. Sain sitten kuulla, että teki tätä myös muille potilaille. Vaihdoin lääkäriä. 

Teitkö valitusta sairaalan johdolle tai Valviraan?

Olen itse valitettavasti th:na törmännyt tapauksiin, joissa lääkärit ovat käyttäytyneet todella epäasiallisesti potilaita kohtaan, esim. seksuaalista häirintää. Kuulin omilta potilailta valituksia näistä lääkäreistä ja yritin viedä asioita eteenpäin, mutta aina valitukset päättyivät ylilääkärin pöytälaatikkoon. Asiat kuittaantuivat sillä, että "asiasta on keskusteltu". No se ei kyllä jumalauta riitä!

Nykyisellä järjellä ja kokemuksella en enää jättäisi asioita siihen, vaan jatkaisin Valviraan, lääkäriliittoon, potilasasiamiehelle, mihin vaan. Mua korpeaa se, miten paljon lääkäreitä suojellaan.

Olisi varmaan pitänyt tehdä ilmoitus, nyt tästä on jo reilut 10 vuotta aikaa.  t. se jolle kommenoit. 

Kärsin pitkäaikaisesta masennuksesta ja olen tavannut lukuisia psykiatreja. Kaikki paitsi yksi ovat olleet oikein mukavia ja hyviä lääkäreitä jotka ovet kuunnelleet ja kohdanneet minut ihmisenä eikä pelkästään hulluna tms. Potilaiden, joiden todellisuudentaju on häiriintynyt, kokemukset saattavat toki olla hyvin erilaiset kuin omani. Psykiatrien siviilielämästä en myöskään osaa sanoa, mutta olen huomannut että monilla on vihkisormus eli ovat ainakin naimisissa.