”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?

Isällä oli 50 M€ ja hän ajatteli kait kasvattaa sitä. Silloin kuiten syötiin puuroa ja teetä+näkkäriä sekä normiruokaa, tosin 50% alennuksella. Kaikesta säästettiin vaikka rahaa oli.

Tuli lama ja isä ei ollu siirtäny veroparatiisiin rahaa vaan hölmönä pitäny kaikki Suomessa. Kaikki meni ja velkaa jäi hälle 10M€.

Ei kertonu rahoista eikä veloista kun viimevuonna kun tiesi kuolevansa ja myös kuoli. Oli erään ison pankin merkittävä henkilö 90 luvulla.

Ite nyt pa, vaikka vähän eri järjestelyillä aikanaan vois nyt olla helposti parikytä milliä. Isä oli silti hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on kotisiivousyrittäjä. Oma asunto on todella likainen tavarakasa, jossa lapset ja eläimet yrittävät tulla keskenään toimeen. Sukat tarttuu lattiaan ja kissan pissaa on joka paikka täysi. Yök. Eipä ole tullut mieleen ostaa hänen firmansa palveluita.

Tiedän todella ahkeran kotisiivousyrittäjän. Hän kertoi miten lykkäsi omassa kodissaan yhden, pienehkön ikkunan pesua. Aina illalla kotiin raahautuessaan makasi puolikuolleena sohvassa miettien, eikö tuota saa tehdyksi.

Muuten oli hoitanut kesän suursiivouksen jossain välissä.

Psykologi, jonka poika joutunut käymään koulupsykologilla ym. sekä vaimo, joka on kärsinyt mt-ongelmista koko elämän. Luulen, että perheessä on myös jotain neuroosykiatrista taustaa, kun olen seurannut muita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

No, äitini on psykologi, ja sekä minulla että veljelläni on pahoja mielenterveysongelmia. 

Ikävä sanoa: liian tuttu tilanne.

Totuus on se, että psykologian opinnot kiinnostavat yleensä niitä nuoria, joilla on mt-ongelmia. Lapsille nämä periytyvät sitten joko geneettisesti tai vanhemman käyttäytymisen seurauksena.

Tämä ammattiryhmä on todella erikoinen ja heidän työtapansa ja metodinsa on ns. salatiedettä. Hyvin outo tieteenala ja ammatti kaiken kaikkiaan.

Mutta uskokoot ken tahtoo. Itse en lähtisi terapiaan!

Vierailija kirjoitti:

Kaverini käyttää huumeita, isä on poliisi.

Eikös eräällä julkkiksella ollut sama tilanne? Ja toimi muutenkin yleisen moraalin vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia niin monet opettajat, etenkin luokanopettajat, ovat niin kamalia omille lapsilleen? Omassa lähipiirissäkin on useampia ilmeisesti työssään ihan tykättyjä luokanopettajaa, joiden aikuisilla lapsilla on ties mitä syömishäiriötä, pakkoneuroosia, itsemurhayrityksiä, vakavaa masennusta, välit poikki vanhempiinsa ja mitä vielä. Ja mitä heidän kanssaan olen jutellut, niin lapsuus tällaisessa päälle päin ns. Hyvässä opettajaperheessä on ollut kaikkea muuta kuin hyvä: vanhemmat ovat olleet kontrolloivia, hirveän kovia ja ankaria ja vaativia pilkunviilaajia tai milloin minkäkin dramaattisen ideologian tai uskonnon riivaamia. Ei ole ammattikasvattajien lapsilla helppoa.

Tämäpä tämä! Niin totta, tässäkin ketjussa monta tosi surullista kokemusta lapsuudesta.

Mies on paikkakunnan parhaimmistoa tällä alalla, hänen ei ole tarvinnut itse hakea töitä, vaan jokainen firma haluaisi hänet listoilleen. 

Mutta meidän omassa talossa tämä asia on ihan rempallaan. 

Ja hän itse sanoo tuon "suutarin pojalla ei ole kenkiä", kun naureskelen asialla. 

Isäni oli palomies ja naapuri poliisi. Veljeni ja poliisin poika polttivat yhden naapurin halkopinon.

Mies oli ammatiltaan terapeutti, mutta oli itse hyvin epävakaa ja sekaisin tunne-elämältään. Hänellä oli paha sitoutumiskammo, kävi sen takia itse terapiassa. Kohteli ihmisiä (muita kuin asiakkaitaan) kylmästi ja sosiaalisesti epäkorrektilla tavalla ilman että tajusi sitä itse. En yhtään ihmettele että on sinkku.

Tuttavapiirissä psykologi, jonka parisuhde piiputtaa ja joka oli täysin kädetön lastensa kasvatusasioissa. 

Luokanopettajatuttuni suosii räikeästi toista lastaan, toisen jädessä paitsioon. Toivon tulkitsevani väärin, mutta tilanteet ovat olleet todella erikoisia. 

Eräs tuttu terapeuttipariskunta erosi jo 5 vuotta sitten. Välit ovat edelleenkin niin tulehtuneet, että mistään lasten asioista eivät pääse sopuun. Molemmat mollaavat toisiaan tutuille ja lasten opettajille. Eikä kumpikaan pysy totuudessa. Kaikki lapset lintsaavat koulusta minkä ehtivät ja vanhemmat kuittaa poissaolot sairaudeksi. Ja syyttävät sitä toista vanhempaa lasten ahdistuksista.

Opettajakollega, jonka lapsen luokanvalvoja olin, ei suostunut hoitamaan mitään lapsensa asioita kouluun päin. Esim jos kysyin lapsen poissaolon syytä, kun en ollut saanut poissaoloselvitystä, ei tämä kollega voinut vastata, vaan sanoi, että soita sille puolisolle, kun se toinen huoltaja hoitaa lapsen kouluasiat. Syy oli ihan luvallinen, mutta tuntui vähän nuoremman kollegan simputukselta, kun selvitystä ei tullut ilman pyyntöä ja piti vielä sille toiselle soitella, vaikka kollegan kanssa nähtiin joka päivä. Tämä siis ennen wilma-aikaa.

Saksassa juuri psykologit ja psykiatrit tekevät eniten itsareita. Itse olin tällaisessä perheessä au-parina, jossa perheen psykologiäiskä oli päättänyt päivänsä oman käden kautta ( onneksi ennen minun tuloa). Lapset olivat yllättävän helppoja ( ehkä vähän poissaolevia, hiljaisia) tapauksia, perheen iskä ok silloin kun oli paikalla, mutta paljon töissä tai jossain. Vuosi siellä oli nopeasti ohi, mutta jätti miettimistä.

Psykologeille en menisi kyllä puoskaroitavaksi, vertaistuki ja muut keskustelukerhot kyllä ihan yes vaihtoehtoja. 

Pomoni on talouspäällikkö. Oma talous ihan kuralla aina. Nostaa "kottia" joka kuussa. Hankkii kaiken osarilla kun kk-erä on pieni, luottokortit tapissa koko ajan.



Ei vain ole holtiton, vaan ei oikeasti tajua mitään raha-asioista.

Tuttuni on melko tunnettu feministi, ollut uutisissa. Työkin aiheen parissa.



Seurustelee sovinistisen, äärioikeistolaisen, salaliittoteorioihin uskovan prätkämiehen kanssa. Mies vaikuttaa BDSM-piireissä, eikä todellakaan ole se joka alistuu. Melko luotettava huhu kertoo, että harrastuksiin kuuluu myös se, että nainen leikkii pikkutyttöä kun mies on Daddy.



 

Muutaman lääkärin lapsia olen nyt parina vuonna hoitanut päiväkodissa ja ovat olleet kaikki niin kovassa flunssassa pitkiä päiviä päiväkodissa, etten oikein voi edes ymmärtää, että se on totta. Ja ripulikaan ei ole ripulia.. Todella surullista ja taudit ovat levinneet muihin. Sitten meille valitetaan, kun täällä on sairaita lapsia hoidossa.

Toivottavasti tämä on ollut vain sattumaa ja huonoa tuuria.

Tunnen erään armeijan käyneen miehen, joka ei ole koskaan tappanut lapsiaan.

Eräs laboratoriohoitaja ei ole koskaan ottanut verinäytettä puolisoltaan.

Puoliso on talonrakentaja. Silti se olen minä, joka remontoi. Alunperin mies porasi, mutta sen seurauksena seinät olivat täynnä reikiä ja hyllyt vinossa. Otin alunperin remontin kontolleni, koska miehen työnjälki oli poikkeuksetta epäsiisti. Nykyisin poraan myös itse, niin menee sitten kerralla oikein sekin.

Mies ei enää työskentele rakennusalalla, joten ei tarvitse pelätä että tulee teille remppaamaan.

Olen erityisopettaja ja kahdella lapsellani on lukihäiriö ja yhdellä ADHD. Ei se minun ammattini kuitenkaan estä sisäsyntyisten asioiden kehittymistä.