”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?

Hyvätuloisten perheiden suojattua elämää viettäneet anorektikkotyttäret pyrkivät lukemaan psykologiaa.

Vanhempamme ovat terveysalalla, erikoistuneet psykologiaan/mielenterveyteen.

Kaikki lapset on sekaisin. :D

Lasten kipulääke on joskus unohtunut...

t. proviisori

No, äitini on psykologi, ja sekä minulla että veljelläni on pahoja mielenterveysongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Tutun papin poika erosi kirkosta heti kun täytti 18 ja ilmeisesti vieläpä liittyi vapaa-ajattelijoihin tms.

Oma äitini on matematiikan opettaja ja isä insinööri, mutta itse sain matikasta lähinnä vitosia ja kutosia. Kyse ei ole siitä, etteivätkö he olisi yrittäneet saada minua oppimaan. En vaan tajunnut matikkaa ollenkaan vaikka kuinka yritin pinnistellä. Ehkäpä matemaattinen lahjakkuus hyppäsi sitten minun sukupolveni yli.

Matikassa on liikaa "se vain on niin" juttuja. Kaikelle pitäisi olla selitys, eikä lasketa turhanpäiväistä ristiin rastiin.

On kyllä sellaisia ammatteja kuten poliisi, että suutarikommentti voisi loukata.

Toimistotyöntekijä. Työmalla kotiinlähtiessä työpöytä aina puts-plank. Näkisittepä kotona olevan työhuoneeni.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ihan kivoja (mutta surullisia) juttuja. Vaan monet niistä eivät liity otsikkoon. Kuten lihava ravintoterapeutti ja puutarhuri jolla ei ole omaa puutarhaa

Sanontoja ei ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Ihan ovat päteviä esimerkkejä kyseisestä sanonnasta.

Vaan eihän sitä voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu...

Tiedän lastenpsykiatrin, jonka omat lapset käyvät ylikierroksilla ja ovat hysteerisiä koko valveillaoloajan, vaikka alkavat jo olla teinejä.

Erityisopettaja, joka ei voi kestää omien lastensa erilaisuutta. Joskus tuntuu siltä, että hän aiheuttaa lastensa ongelmat liioittelemalla niitä ja huonontamalla lastensa itsetuntoa. Koko kylä tietää lasten ongelmista, koska äiti niitä levittelee.

En tiedä lasketaanko tämä, kun kyse ei ole ammattilaisesta, mutta olin itse opiskeluaikana jonkin aikaa puhelinmyyjänä, vaikka minulla oli puhelinkammo ja yleensä välttelin asioiden hoitamista puhelimitse. Hoidan edelleen kaiken mieluummin kirjallisesti.

Tuttavani on kotisiivousyrittäjä. Oma asunto on todella likainen tavarakasa, jossa lapset ja eläimet yrittävät tulla keskenään toimeen. Sukat tarttuu lattiaan ja kissan pissaa on joka paikka täysi. Yök. Eipä ole tullut mieleen ostaa hänen firmansa palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni äiti on ammatiltaan kodinhoitaja, mutta kotona ei tee yhtikäs mitään, lepää vaan laakereillaa ja puoliso/lapset tekevät kotityöt siivouksineen

Kotihoidossa työ on todella raskasta, en ihmettele yhtään että vapaalla haluaa levätä!

Ei hän ole kotihoitaja vanhuksille, vaan kodinhoitaja, joka käy siivoamassa tai lapsia leikittämässä perheissä yms. Kyllä silti pitäisi äidin ottaa suurin vastuu perheen kotitöistä, eikä vain lasten tehdä kaikkia, oli työ miten raskas tahansa.

Vakuutusmyyjän omakotitalo paloi. Arvatkaa oliko vakuutettu?

Äitini on mielisairaanhoitaja ammatiltaan ja sairastaa servikaalista dystoniaa. Itse olen kroonistunut yli kymmenen vuoden takaisesti anoreksiaan, masennukseen, sekä rajatilapersoonallisuushäiriöön. Lisäksi viimeiset 3.5 vuotta olen kärsinyt neurologisista häiriöistä mutta dystoniaa itsessään ei ole todettu koska se on sen verran harvinainen ja monimuotoinen sairaus että vaatii laajaa tutkimusta. Mutta aina kun olen aikuisiällä mennyt joko yhteispäivystykseen, psyiatrille, tk-lääkärille, somaattisen osaston lääkärille tai ihan vaan jollekulle lääketieteen ammattilaiselle puheille niin olen saanut mm. fysioterapialähetteen, pyörätuolin, lihasrelaksantteja, imovanea, stilnoctia, lämmintä kättä... mitähän vielä? Ai niin. Ensimmäiseksi tietysti otetaan verikokeet. jos on pienintäkään poikkeamaa ollut niin SH:n piikkiin kaikki sekä fyysiset että psyykkiset oireet. Sairaus joka on ollut mukana 10-v lähtien ja tällä hetkellä 21v.

Ja mikähän oli tässä tilityksen lomassa pointtini? Äiti on joko samaa mieltä "hoitavan" tahon kanssa tai ei ota kantaa ei sitten kirveelläkään.

Eli läheinen omainen, jopa oma äiti, ei suostu hyväksymään että olen perinyt hänen sairautensa saatika sen että kaikkea ei voi laittaa syömishäiriön piikkiin.

Olen puhunut, anteeksi ja kiitos.

Ystäväni äiti on töissä mielenterveyshoitajana (tms, en tiedä oikeaa termiä), mutta ystäväni ongelmille ei ole ollut aikaa. Itse asiassa kaikilla sisaruksilla on mielenterveysongelmia. En tiedä miten välinpitämätön äiti on sisarusten kohdalla, mutta ystävälleni sanoo "älä jaksa", "liioittelet" tms ja heidän välinsä ovatkin aika huonot. Ystäväni siis nuoresta asti ollut masentunut ja kokenut kovia, mutta ne ovat tavallaan tabu hänen perheessään eikä nyt parinkymmenen vuoden jälkeenkään voi puhua asiasta äitinsä kanssa. Ja äiti kuitenkin sen alan ammattilainen.

Opettaja, jonka lapsi on pahin koulukiusaaja.

Yhden kaverini vanhempi on lääkäri. Hän harrastaa seksiä deittikumppaneidensa kanssa ilman kondomia ja uskoo ilmeisesti, ettei kivannäköisillä mukavilla miehillä voi olla seksitautia.

Jälkikäteen hän sitten pohtii, että saattoi saada sukupuolitaudin tapailemaltaan mieheltä ja ihmettelee ääneen, että ei mies vaikuttanut siltä, että voisi olla jokin tauti. Kysyttäessä hän kertoo, etteivät he käyttäneet kondomia miehen kanssa.

Ei vaan mene jakeluun, miksi joku harrastaa vasta tapaamansa ihmisen kanssa seksiä ilman kondomia eikä ymmärrä, että taudit tarttuvat juuri oireettomina helposti eteenpäin, myös siltä kivannäköiseltä uudelta kumppanilta (joka oli ehkäpä edellisviikolla tai puoli vuotta aiemmin parin muun kanssa sekstaillut kumeitta).

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverini vanhempi on lääkäri. Hän harrastaa seksiä deittikumppaneidensa kanssa ilman kondomia ja uskoo ilmeisesti, ettei kivannäköisillä mukavilla miehillä voi olla seksitautia.

Jälkikäteen hän sitten pohtii, että saattoi saada sukupuolitaudin tapailemaltaan mieheltä ja ihmettelee ääneen, että ei mies vaikuttanut siltä, että voisi olla jokin tauti. Kysyttäessä hän kertoo, etteivät he käyttäneet kondomia miehen kanssa.

Ei vaan mene jakeluun, miksi joku harrastaa vasta tapaamansa ihmisen kanssa seksiä ilman kondomia eikä ymmärrä, että taudit tarttuvat juuri oireettomina helposti eteenpäin, myös siltä kivannäköiseltä uudelta kumppanilta (joka oli ehkäpä edellisviikolla tai puoli vuotta aiemmin parin muun kanssa sekstaillut kumeitta).

Ulkomaillakin harrastanut ilmeisesti ilman kondomia seksiä. Aika rohkeaa mielestäni, ottaen huomioon kyseisen maan HIV-tilastot.

Joskus tekisi mieleni suoraan kysyä, miten hän on päässyt korkeakoulututkintoja opiskelemaan, eikä silti ymmärrä miten sukupuolitaudeilta suojaudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on matikan ope ja kieltäytyy auttamasta lastamme, jolla matikka takkuaa. Meinaa tympiä, mulla on itsellä ihan diagnosoitu matemaattinen hahmotushäiriö ja en tajua niistä sanallisista sen enempää kuin lapsi, mutta kahdestaan koetetaan selvitä. Syynä on se, että hänelle ei makseta kotona opettamisesta niin ei kiinnosta. Mun mielestä se on pelkkää perseilyä, että ei viitsi auttaa omaa lastaan, vaikka osaisi. Lapsi jää vuosi vuodelta enemmän muista jälkeen ja turhautuu, kun moni perusasia jäi oppimatta kunnolla niin siihen päälle on paha rakentaa.

Kuulostaa vähän henkiseltä väkivallalta, jos lapsi haluaisi vieläpä oppia. :/