”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Olen sairaanhoitaja ja itse aivan perusterve. En ole myöskään koskaan ollut sairaalassa potilaana tai sairastanut mitään vakavampaa kuin flunssaa ja vatsatautia.
Vierailija kirjoitti:
Naapuruston lapsipsykologin jälkikasvu mm. hyppi alasti puista ohikulkevien niskaan ja kesäisin vetelivät (jälleneen nakupelleinä) perheen lankapuhelinta ( se oli sitä aikaa) luurista pitkin maantietä.
Kolin kolin ja jihaa.
Kuolen nauruun mielikuvasta. Kiitos päivän piristyksestä :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiäni kehuttiin usein koulun parhaaksi opettajaksi, oli rento ja huumorintajuinen jne. Kotona sitten oli niin väsynyt ja kiukkuinen ettei ole tosikaan, jumalaton huuto meille lapsille kun ollaan laiskoja, ahneita ja typeriä. Kaiken energiansa kulutti siis muitten muksuihin.
Minun isäni oli hyvin samanlainen. Koulun suosikkiopettaja, jolla ei omien lastensa kanssa ollut pinnaa nimeksikään. Olen joskus miettinyt, että vaikka isäni pitää lapsista ja nuorista ja tulee heidän kanssaan hyvin juttuun, niin perheen perustaminen ei yksinkertaisesti sopinut hänen luonteelleen. Tunnistan tismalleen samat taipumukset itsessänikin ja olen päättänyt, että en laita vahinkoa kiertämään. Nuorten kanssa on ihana tehdä töitä mutta vapaa-ajallani haluan olla omissa oloissani ilman kasvatusvelvollisuuksia.
Entinen naapuri oli myös opettaja. Vähän olin huuli pyöreänä, kun työkaveri toivoi tätä tyyppiä lastensa luokanvalvojaksi, kun on niin mukava tyyppi. Ei tullut ilmi naapurina ja lapsiaankin kohteli jotenkin vihaisesti.
Sosia(a)lidemokraateilla ei ole sosia(a)lidemokratiaa
Työskentelen kokkina ja mies syö usein eineslaatikoita. Olen yrittänyt kunnostautua, että laittaisin useammin ruokaa kotona. Minua hävettää, jos käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa silloin valmisruokia. Jos vaikka joku työkaveri näkee 🙈 Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔... Mies sattaa keittää perunoita tai pastaa sekä paistaa kalapuikkoja, mutta muuten olen meidän kahden hengen talouden ruoanlaittaja.
En syö lihaa ja ruokani pyrin kasaamaan helposti. Kuorittu porkkana, puolikas paprika, pala kaalia, varsiselleriä, versoja, jotain siemeniä tai mantelia, avot :)
Teen myös vihermehua lähes päivittäin ja siihen menee kokonaisuudessaan reilut 30
min. joten jossain täytyy oikoa omissa syömisissään 😉 Korvaan myös ateroita raakasuklaalla ja hedelmillä 🙈
Töissä olen pääsääntöisesti tarkka siisteydestä ja kotona on melko mylläkkä. Yllätysvieraat ovat useimmiten kauhistus.
Tarvinneeko tähän lisätä, että pihan hoitoon tarviis myös panostaa 🐦
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on lääkäri. Ikä 40+. Ei ole koskaan käynyt lääkärissä sen jälkeen kun kävi pakollisessa työterv.tarkastuksessa 17 vuotta sitten. On kyllä suht tervekin, mutta jättää säännöllisesti käymättä kaikki työpaikan tarkastukset yms. Ei ole mittauttanut koskaan esim. verensokeriaan tai kolesteroliaan. Meillä on verenpainemittari, mutta ei suostu mittaamaan omaa verenpainettaan tms.
Fiksu mies.
Ei ole suostunut Puskalaistumaan ja stressaa turhista.
Ottaako rokotteet?
Tulee mieleen monet julkisen sektorin digihankkeet ja muu koohotus: näitä vetävien tyyppien omat it-taidot on usein jääneet kultaiselle 90-luvulle, jokainen saakelin tiedosto ja s-posti pitää tulostaa sen sijaan että lukisi näytöltä jne. Sparrataan ja tsempataan nyt vaan hei muita ottamaan se digiloikka!
Pappa oli sähkömies ja sen talossa oli vaarallisesti asennettuja pistorasioita joista ois saanu herkästi sähköiskun
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen kokkina ja mies syö usein eineslaatikoita. Olen yrittänyt kunnostautua, että laittaisin useammin ruokaa kotona. Minua hävettää, jos käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa silloin valmisruokia. Jos vaikka joku työkaveri näkee 🙈 Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔... Mies sattaa keittää perunoita tai pastaa sekä paistaa kalapuikkoja, mutta muuten olen meidän kahden hengen talouden ruoanlaittaja.
En syö lihaa ja ruokani pyrin kasaamaan helposti. Kuorittu porkkana, puolikas paprika, pala kaalia, varsiselleriä, versoja, jotain siemeniä tai mantelia, avot :)
Teen myös vihermehua lähes päivittäin ja siihen menee kokonaisuudessaan reilut 30
min. joten jossain täytyy oikoa omissa syömisissään 😉 Korvaan myös ateroita raakasuklaalla ja hedelmillä 🙈Töissä olen pääsääntöisesti tarkka siisteydestä ja kotona on melko mylläkkä. Yllätysvieraat ovat useimmiten kauhistus.
Tarvinneeko tähän lisätä, että pihan hoitoon tarviis myös panostaa 🐦
Siis anteeksi nyt vaan, "Hävettää myös se, kun miehellä on sormus ja jos vaikka kaupankassa miettii, etteikö edes vaimo laita ruokaa 🤔".. Oletko miehesi huoltaja vai miksi olet vastuussa teidän perheenne ruokahuollosta? Tuskin se kaupan kassa tietää että miehesi eukko on kokki. Tällaiset naiset ovat kyllä ihme lapamatoja, astu nyt sieltä 1800-luvulta tähän päivään ja anna miehellesikin jotain vastuuta _omasta_ hyvinvoinnistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen jossa molemmat vanhemmat opettajia eli ammattikasvattajia ja heidän omat lapset on huostaanotettuna.
En usko! Miksi huostaanotettiin?
Mä uskon. Yksi lastensuojelussa työskentelevä ihminen kertoi että myös opettajien ja lastentarhanopejen lapsia on sijoitettuna tai huostassa. Traagisia juttuja voi tapahtua monenlaisissa perheissä. Tiedän jopa lastenkodissa keikkailevan naisen jonka oma lapsi on huostaanotettu.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että lastensuojelussa työskentelevät ovat itse olleet saman lafkan asiakkaina! Eräs hyvä tuttavani tekee nykyään perhetyötä ja mm. Lastensuojelun avun arviointia, siis menee lasun jälkeen perheeseen katsoon millaista apua siellä tarvittaisiin, mutta on itse teininä karannut kotoa, saanut parikymppisenä lapsen ja erotessaan jätti kylmästi noin 7 vuotiaan lapsensa alkoholisoituneelle exälle, perusti uuden perheen, eikä ole missään tekemisissä tämän ensimmäisen lapsensa kanssa.
Miten noin toiminut voi päästä tuohon työhön? Missä välissä kävi tarvittavan koulutuksen? Luulen, ettei töitä tulisi, jos tuo tulisi ilmi. Missä empatiakyky, kun pystyi jättämään oman lapsensa alkoholistille?! En haluaisi tuollaista perhetyöntekijää kotiini! Missäpäin suomea työskentelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen jossa molemmat vanhemmat opettajia eli ammattikasvattajia ja heidän omat lapset on huostaanotettuna.
En usko! Miksi huostaanotettiin?
Mä uskon. Yksi lastensuojelussa työskentelevä ihminen kertoi että myös opettajien ja lastentarhanopejen lapsia on sijoitettuna tai huostassa. Traagisia juttuja voi tapahtua monenlaisissa perheissä. Tiedän jopa lastenkodissa keikkailevan naisen jonka oma lapsi on huostaanotettu.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että lastensuojelussa työskentelevät ovat itse olleet saman lafkan asiakkaina! Eräs hyvä tuttavani tekee nykyään perhetyötä ja mm. Lastensuojelun avun arviointia, siis menee lasun jälkeen perheeseen katsoon millaista apua siellä tarvittaisiin, mutta on itse teininä karannut kotoa, saanut parikymppisenä lapsen ja erotessaan jätti kylmästi noin 7 vuotiaan lapsensa alkoholisoituneelle exälle, perusti uuden perheen, eikä ole missään tekemisissä tämän ensimmäisen lapsensa kanssa.
Miten noin toiminut voi päästä tuohon työhön? Missä välissä kävi tarvittavan koulutuksen? Luulen, ettei töitä tulisi, jos tuo tulisi ilmi. Missä empatiakyky, kun pystyi jättämään oman lapsensa alkoholistille?! En haluaisi tuollaista perhetyöntekijää kotiini! Missäpäin suomea työskentelee?
Samaa mieltä. Meidän perhetyöntekijällä voisi ollakin tuollainen menneisyys. Jotenkin epäilyttävä tyyppu. Lapsi parka. Eikö lapsella ole oikeutta äitiinsä ja eikö äitiä kiinnosta miten lapsellaan menee. Hyi mikä ihminen ja vielä toisten perheitä neuvoo...
Mieheni on lääkäri. En muista milloin kukaan meidän perheestä olisi viimeksi käynyt lääkärissä/sairaalassa. Itse muistaakseni kuopuksen syntymän jälkeen 15 vuotta sitten (syntyi kotona).
Rokotuksia emme ota, ja antibiootteja ei olla syöty yli 10 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen jossa molemmat vanhemmat opettajia eli ammattikasvattajia ja heidän omat lapset on huostaanotettuna.
En usko! Miksi huostaanotettiin?
Mä uskon. Yksi lastensuojelussa työskentelevä ihminen kertoi että myös opettajien ja lastentarhanopejen lapsia on sijoitettuna tai huostassa. Traagisia juttuja voi tapahtua monenlaisissa perheissä. Tiedän jopa lastenkodissa keikkailevan naisen jonka oma lapsi on huostaanotettu.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että lastensuojelussa työskentelevät ovat itse olleet saman lafkan asiakkaina! Eräs hyvä tuttavani tekee nykyään perhetyötä ja mm. Lastensuojelun avun arviointia, siis menee lasun jälkeen perheeseen katsoon millaista apua siellä tarvittaisiin, mutta on itse teininä karannut kotoa, saanut parikymppisenä lapsen ja erotessaan jätti kylmästi noin 7 vuotiaan lapsensa alkoholisoituneelle exälle, perusti uuden perheen, eikä ole missään tekemisissä tämän ensimmäisen lapsensa kanssa.
Miten noin toiminut voi päästä tuohon työhön? Missä välissä kävi tarvittavan koulutuksen? Luulen, ettei töitä tulisi, jos tuo tulisi ilmi. Missä empatiakyky, kun pystyi jättämään oman lapsensa alkoholistille?! En haluaisi tuollaista perhetyöntekijää kotiini! Missäpäin suomea työskentelee?
Kotoa karkaamiseen lienee joku syy. Pääsemisestä puhuivat ponnekkaammin he, joilla itsellä oli jotain ikävää taustaa. Muistan kun tein alan töitä.
Ei ole aina oma syy, jos lasta ei anneta äidille, yhteiskunnassa jossa vain sopeudutaan ei ymmärretä että jotkut kuuluvat laitokseen, miehet jotka vaativat etuja itselleen silti sysäävät lasten hoidon muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen jossa molemmat vanhemmat opettajia eli ammattikasvattajia ja heidän omat lapset on huostaanotettuna.
En usko! Miksi huostaanotettiin?
Mä uskon. Yksi lastensuojelussa työskentelevä ihminen kertoi että myös opettajien ja lastentarhanopejen lapsia on sijoitettuna tai huostassa. Traagisia juttuja voi tapahtua monenlaisissa perheissä. Tiedän jopa lastenkodissa keikkailevan naisen jonka oma lapsi on huostaanotettu.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että lastensuojelussa työskentelevät ovat itse olleet saman lafkan asiakkaina! Eräs hyvä tuttavani tekee nykyään perhetyötä ja mm. Lastensuojelun avun arviointia, siis menee lasun jälkeen perheeseen katsoon millaista apua siellä tarvittaisiin, mutta on itse teininä karannut kotoa, saanut parikymppisenä lapsen ja erotessaan jätti kylmästi noin 7 vuotiaan lapsensa alkoholisoituneelle exälle, perusti uuden perheen, eikä ole missään tekemisissä tämän ensimmäisen lapsensa kanssa.
Miten noin toiminut voi päästä tuohon työhön? Missä välissä kävi tarvittavan koulutuksen? Luulen, ettei töitä tulisi, jos tuo tulisi ilmi. Missä empatiakyky, kun pystyi jättämään oman lapsensa alkoholistille?! En haluaisi tuollaista perhetyöntekijää kotiini! Missäpäin suomea työskentelee?
Kotoa karkaamiseen lienee joku syy. Pääsemisestä puhuivat ponnekkaammin he, joilla itsellä oli jotain ikävää taustaa. Muistan kun tein alan töitä.
Ei ole aina oma syy, jos lasta ei anneta äidille, yhteiskunnassa jossa vain sopeudutaan ei ymmärretä että jotkut kuuluvat laitokseen, miehet jotka vaativat etuja itselleen silti sysäävät lasten hoidon muille.
Ymmärsin tuosta, että äiti on vapaaehtoisesti jättänyt lapsensa ja aloittanut uuden elämän. Kyllähän lapsi äidille yleensä menee, jos äidillä ei ole todella pahoja ongelmia ja siis haluaa lapsen huoltajuuden tai edes yhteishuoltajuuden. Miksei ole tekemisissä lapsensa kanssa? Se on outoa. Onko ollut väkivaltainen lasta kohtaan, käyttänyt huumeita vai mikä on, jos on tullut lähestymiskielto? Jos ei kieltoa ole, niin kai terve äiti haluaa nähdä lastaan ja kuulla miten hänellä menee. Olisi voinut hyvinkin vedota miehen alkoholismiin ja saada yksimhuoltajuuden, mutta päätti jättää pienen lapsensa pärjäämään alkohomisti-isän kanssa.
Miten on pokkaa neuvoa muita sitten lastenkasvatuksessa?! Nuoruuden toilailut on asia erikseen, mutta kakskymppinen on jo vastuussa teoistaan ja tekojensa seurauksista. Onhan niitö teiniäitejäkin jotka kykenee huolehtimaan lapsestaan.
Onhan se pääsemistä jos hämärällä taustalla otetaan tuollaiseen töihin. Tuskin pomokaan tietää työntekijänsä taustoja. Jos tietäisi, ei olisi saanut paikkaa. Hakijoita on yleensä paljon ja ensisijalla ovat tietenkin kouluttautuneet ja työuraa tehneet yksilöt. Tietenkin on kyettävä tuntemaan empatiaa lapsia kohtaan joka tilanteessa. Se taas kertoo jostain psykopatiasta, jos todella on hylännyt oman lapsensa alkoholistille. Miten normaali ihminen kykenee sellaiseen ja miten hän voi arvioida lasten tuen tarvetta... Mahdoton ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden perheen jossa molemmat vanhemmat opettajia eli ammattikasvattajia ja heidän omat lapset on huostaanotettuna.
En usko! Miksi huostaanotettiin?
Mä uskon. Yksi lastensuojelussa työskentelevä ihminen kertoi että myös opettajien ja lastentarhanopejen lapsia on sijoitettuna tai huostassa. Traagisia juttuja voi tapahtua monenlaisissa perheissä. Tiedän jopa lastenkodissa keikkailevan naisen jonka oma lapsi on huostaanotettu.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että lastensuojelussa työskentelevät ovat itse olleet saman lafkan asiakkaina! Eräs hyvä tuttavani tekee nykyään perhetyötä ja mm. Lastensuojelun avun arviointia, siis menee lasun jälkeen perheeseen katsoon millaista apua siellä tarvittaisiin, mutta on itse teininä karannut kotoa, saanut parikymppisenä lapsen ja erotessaan jätti kylmästi noin 7 vuotiaan lapsensa alkoholisoituneelle exälle, perusti uuden perheen, eikä ole missään tekemisissä tämän ensimmäisen lapsensa kanssa.
Miten noin toiminut voi päästä tuohon työhön? Missä välissä kävi tarvittavan koulutuksen? Luulen, ettei töitä tulisi, jos tuo tulisi ilmi. Missä empatiakyky, kun pystyi jättämään oman lapsensa alkoholistille?! En haluaisi tuollaista perhetyöntekijää kotiini! Missäpäin suomea työskentelee?
Kotoa karkaamiseen lienee joku syy. Pääsemisestä puhuivat ponnekkaammin he, joilla itsellä oli jotain ikävää taustaa. Muistan kun tein alan töitä.
Ei ole aina oma syy, jos lasta ei anneta äidille, yhteiskunnassa jossa vain sopeudutaan ei ymmärretä että jotkut kuuluvat laitokseen, miehet jotka vaativat etuja itselleen silti sysäävät lasten hoidon muille.
Ymmärsin tuosta, että äiti on vapaaehtoisesti jättänyt lapsensa ja aloittanut uuden elämän. Kyllähän lapsi äidille yleensä menee, jos äidillä ei ole todella pahoja ongelmia ja siis haluaa lapsen huoltajuuden tai edes yhteishuoltajuuden. Miksei ole tekemisissä lapsensa kanssa? Se on outoa. Onko ollut väkivaltainen lasta kohtaan, käyttänyt huumeita vai mikä on, jos on tullut lähestymiskielto? Jos ei kieltoa ole, niin kai terve äiti haluaa nähdä lastaan ja kuulla miten hänellä menee. Olisi voinut hyvinkin vedota miehen alkoholismiin ja saada yksimhuoltajuuden, mutta päätti jättää pienen lapsensa pärjäämään alkohomisti-isän kanssa.
Miten on pokkaa neuvoa muita sitten lastenkasvatuksessa?! Nuoruuden toilailut on asia erikseen, mutta kakskymppinen on jo vastuussa teoistaan ja tekojensa seurauksista. Onhan niitö teiniäitejäkin jotka kykenee huolehtimaan lapsestaan.
Ymmärrän näkökannan, ei aina voida vedota yksityiselämään, ja onhan oikeus aloittaa alusta.
Olen nähnyt liikaa ihmissuhdepeliä hoitajissa, pääasia unohtui ihmeellisellä tavalla että hoidettavíen takia siellä oltiin.
Vaikealuonteiset isät kuuluisivat viranomaisten valvontaan.
Tyttöystäväni on parturi-kampaaja. Pesää antaa kaikille asiakkaille, mutts kotona pihtaa.
Heh, onneksi meillä ei ole tuollaista! Olen lastenlääkäri ja hoidan mielelläni niin omat kuin naapureidenkin lapset :)
Mielestäni tämä on myös vähän kasvatus-/tottumuskysymys. Meidän suvussa jaetaan kaikki osaaminen, eli kaikki sukulaiset ja sukuun naineet auttavat toisiaan osaamallaan alalla. Aina soitellaan puolin ja toisin ja kysellään neuvoja niin sairauksista, remontoinnista, pukeutumisesta, firman perustamisesta jne jne :) Yhdellä ystävälläni on siskojensa kanssa samanlainen tapa; kampaaja leikkaa siskojen ja siskonlasten hiukset, silmälääkäri tarkastaa näöt jne. Muut tutut eivät tällaista jakamista/palveluksia harrastakaan joten on varmaan lapsuudesta lähtöisin.
Jere ja poliisi-Isä Arto Karalahdella vois pari tarinaa tähän kerrottavana...