Lue keskustelun säännöt.
Kauanko teillä kesti päästä yli erosta?
Itselläni tämä on melko todennäköisesti pian edessä, ja olen jo nyt aivan hajalla ja sydän palasina. Tämä on ensimmäinen eroni, ensimmäinen oikea rakkauteni. Olen ihan hukassa, tuntuu että elämältä katoaa pohja. Tuntuu, että jos menetän hänet, en koskaan enää halua ketään toista vaan mielummin olen vain yksin. Pelkään, että tulen ikuisesti vertaamaan kaikkia muita mahdollisia häneen. Asumme jo yhdessä, koko koti on täynnä muistoja. Tuntuu, että edes se yleensä suurin voimavarani eli musiikki ei auta, koska jokainen kappale muistuttaa vain hänestä. Tuntuu, etten oikeasti selviä tästä.
Kaipaankin siis vähän vertaistukea ja tsemppiä. Kauanko teillä kesti, että pahin ikävä, jokapäiväinen loputon paha olo, tukahduttava tunne rinnassa ja itsensä uneen itkeminen alkoivat helpottaa? Mitä keinoja teillä oli selvitä yli siitä hirveimmästä olosta ikinä kun tuntuu että happi loppuu ja kuolette siihen ikävään? Ne aina sanoo, että pitäisi käydä ulkona ja nähdä ihmisiä, mutta miten teen sen kun naama ja silmät ovat kaiken aikaa turvonneina itkusta? Kaikki neuvot ovat tervetulleita, mikä vaan teille on toiminut.
Kommentit (181)
Minulla takana 2,5 vuoden suhde, jossa kävi ilmi että toinen oli koko ajan vaan ollut "paremman puutteessa". piti otteessaan muutenkin pitkään, en todella ymmärrä miksi.
Olen ollut todella ahdistunut sen jälkeen, kun kuulin ettei koskaan välittänytkään kunnolla. olen ollut todella rikki ja itsetuntokin murusina. Meillä vielä yhteistä kaveripiiriä, tunnettiin ennen tätä. En siis ole päässyt vielä yli. Toivoisin itsekin vinkkejä kun toista on pakon edessä nähtävä, ja ahdistaa vaan tajuta hänen kylmyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin miehestäni 10 vuotta sitten (12 vuotta naimisissa, sitä ennen 3 vuotta yhdessä). Vaikka avioliitossa riitti vastamäkiä, en ole päässyt edelleenkään yli. Vihaan hänen urheilullista, hoikempaa naisystävää, jos näen hänet ja hän hymyilee, koen hymyn ylimieliseksi ja ivalliseksi. On mulla ollut lyhyempiä suhteita, muttei mitään pysyvämpää. Olen 46-vuotias ja pelkään jääväni ikuisesti yksin. On mulla kaksi lasta ainoasta avioliitosta. Olen aloittanut kunto- ja laihdutuskuurin, jotta ehkä saisin miehen ja lapsilla olisi äiti pitempään.
Ero tuli noin 9 vuoden yhdessäolon jälkeen, jolloin oli kaksi alle kouluikäistä lasta, uusi hieno omakotitalo ja minä kotiäitinä. Eron jälkeen muutto pieneen luukkuun kahden lapsen kanssa ja totaalisen köyhänä ja kaikki unelmat särkyneinä aiheutti minulle vakavan masennuksen josta nyt kahden vuoden jälkeen pikkuhiljaa olen pääsemässä yli. Rankkaa on ollut mutta jospa se tästä vielä..
Mulla oli 14v avioliitto takana, 17v yhdessä. Miehellä toinen nainen. En koskaan pääse miehestä eroon yhteisten lasten takia mutta erosta olen päässyt yli mielestäni hyvin pian. Avioliittomme oli kriisissä n.vuoden ajan jolloin kävimme perheneuvolassa keskustelemassa. Siinä tuli kai sitten työstettyä asiaa koko ajan ja kun mies jäi lopulta ties kuinka monennen kerran kiinni valehtelusta ja minäkin lopulta tajusin että ei se lopu vaikka puhuisi mitä ja erosin niin enpä ole miehen perään itkenyt. Erosta 4v ja mulla on ihana miesystävä ja lapsillakin kaikki hyvin.
Itse oon eronnu kaks kertaa, ekassa suhteessa oltiin 7 vuotta yhessä ja tein oikeestaan eroprosessin jo meidän yhdessäoloaikana eli eron jälkeen oli vaan ihana olo. Toinen suhde kesti vaan 9kk, siitä kesti toipua about 4kk eli tässä vaiheessa pystyin esim. toisia miehiä ajattelemaan. En oo ikinä menettäny toimintakykyä tai halua olla ystävien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten toipua suhteesta ihmiseen jota rakastat huumaavasti vielä eron tullessa? Ja toiselle oli vaan joku kokeilu. Kun tietäisi edes että joskus rakasti, mutta ei. Ollaan vielä samassa työpaikassa ja toinen jo bailaa haku päällä. Ahdistus on valtava... Oltiin on/off suhteessa, yhteensä pari vuotta.
Pliis keinoja olon helpottamiseen. Se aika on hyvä olla kun oon kavereiden kans, mut en voi aina.... Yöt on vaikeinta en voi nukkua, oon itkuherkkä ym
Erosin 14 vuoden suhteesta, oli lapsia ja taloa ym. Halusin itse eroa, suhteessa monenlaista väkivaltaa. Oikeastaan tunsin vain valtavaa helpotusta eron jälkeen. Toki olin mielessäni eroa jo pari vuotta pohtinut. Tietenkin ero on aina pettymys, mutta omassa tapauksessani olin vain helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea Fisherin Jälleenrakennus. Oikeasti hyvä erokirja!
Miehestä ero ei kestänyt kauaa. Mutta siitä kesti useamman vuoden, kun oli pettänyt minua. Varsinkin kun pikkuhiljaa tuli tietoa lisää, kenen kanssa oli paneskellut. Jopa parhaan ystäväni. Se tunne säilyi monta vuotta, että kehenkään en voi luottaa, kun parhaat ystävänikin oli käyttäneet tilaisuutta hyväksi, kun en ollut yötä kotona.
Tästä on jo 25 vuotta aikaa, mutta vielä joskus nytkin nousee viha, kun muistan koko surkuhupaisan seurustelusuhteen ja sen loppumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari viikkoa pahin vaihe. Puolen vuoden jälkeen alkoi tuntumaan kohtalaisen normaalilta. Vuoden jälkeen exä ei enää pyörinyt päivittäin mielessä. Parin vuoden jälkeen muistot exästä alkoivat olemaan muistoja muistojen joukossa, joihin voi suhtautua neutraalisti.
8 vuotta. Mies petti ja siitä toipuminen vaati terapian ja pitkän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää. Vastasin pitkän vastauksen ja sitä ei julkaistu. Ei mitään rumia sanoja, ei rasismia, ei mitään. Muutenkin nykyään usein ihan tavalliset vastaukset häviää tuuleen. Mitä ihmettä tämä sensurointi on
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää. Vastasin pitkän vastauksen ja sitä ei julkaistu. Ei mitään rumia sanoja, ei rasismia, ei mitään. Muutenkin nykyään usein ihan tavalliset vastaukset häviää tuuleen. Mitä ihmettä tämä sensurointi on
Paina edellistä niin pitkään, että viestisi tulee näkyviin tuossa kommentinkirjoituslaatikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saan lapset mukaani, niin lupaan ettei mene minuuttiakaan.
Noin kaks päivää niin oli jo uus morsian enempi mielessä. Nopea vaihto mutta kyllä kannatti. Suominainen ulos, itänainen sisään.
Ensirakkaus ja ero: toipuminen kesti noin neljä kuukautta, vaikka itse jätin, oli tosi vaikeaa. Join liikaa viinaa, ravasin liikaa baareissa, kyttäsin hänen uusia tuttavuuksiaan jne. Jos en olisi muuttanut toiseen kaupunkiin, olisi varmaan kestänyt kauemmin, oli sen verran kamala paikka. Vieläkin häntä joskus ajattelen, hyvällä tietysti, ja toivon että hänellä menee hyvin.
Toinen rakkaus ja ero: suhde kesti 11 vuotta, josta itse tein eroa henkisesti ehkä kolme viimeistä vuotta, joten toipuminen kesti varsinaisen eron jälkeen ehkä kuukauden, jolloin aloitin laastarisuhteen. Laastari oli oikeastaan vain kahdenkeskinen sopimus "hauskasta", eikä siitä ollut tarkoitus edetäkään. Laastarin kanssa yhteydenpito vaan lopulta jäi, kumpikaan ei enää soittanut, joten suhde se ei varsinaisesti ollutkaan.
Hyvää kuitenkin exästä ajattelen ja toivon, että uusi puoliso on parempi kuin minä. Hän on kyllä itse hyvä puoliso ja hänestä tulee varmasti mahtava vanhempi. Aloimme vaan liian nuorena kulkemaan vakavasti ja elämän tavoitteet erityivät niin kovin, että ei ollut rakkautta jatkaa.
Noin 9kk eron jälkeen rakastuin uudelleen ja toivon sydämeni pohjasta varpaita myöten, että tämä pysyy rinnallani loppuun asti.
Vuosi etukäteen (loppusoitto) ja toinen jälkikäteen. Erottiin minun aloitteestani.
Itseänikin hämmästyttää nopea toipuminen mutta suunnilleen 2 tuntia 45 minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin yhdessä 1,5 vuotta ja nyt erosta on yli 2 vuotta. Nyt voin sanoa ensimmäistä kertaa, että voisin olla valmis uuteen suhteeseen. Olisihan ottajia ollut, mutta en voinut sallia sille toiselle tai itselleni hyppäävän uuteen suhteeseen toipumatta edellisestä kunnolla. Älä käsitä väärin en ole 2 vuotta itkenyt. Vaihe vaiheelta menty tässä. Tsemppiä!
Minulla kävi ensimmäisen vakavan suhteen kanssa samoin, eli suhde ja lopullinen erosta yli pääsy kestivät lähes yhtä kauan.
Kannattaisi nyt ensin hoitaa "ero alta pois", jotta toipuminen voi alkaa, sillä kyllä siitä toipuu, vaikka nyt tuntuukin toivottomalta!
Tsemppiä!
10 vuotta😯