Lue keskustelun säännöt.
Kauanko teillä kesti päästä yli erosta?
Itselläni tämä on melko todennäköisesti pian edessä, ja olen jo nyt aivan hajalla ja sydän palasina. Tämä on ensimmäinen eroni, ensimmäinen oikea rakkauteni. Olen ihan hukassa, tuntuu että elämältä katoaa pohja. Tuntuu, että jos menetän hänet, en koskaan enää halua ketään toista vaan mielummin olen vain yksin. Pelkään, että tulen ikuisesti vertaamaan kaikkia muita mahdollisia häneen. Asumme jo yhdessä, koko koti on täynnä muistoja. Tuntuu, että edes se yleensä suurin voimavarani eli musiikki ei auta, koska jokainen kappale muistuttaa vain hänestä. Tuntuu, etten oikeasti selviä tästä.
Kaipaankin siis vähän vertaistukea ja tsemppiä. Kauanko teillä kesti, että pahin ikävä, jokapäiväinen loputon paha olo, tukahduttava tunne rinnassa ja itsensä uneen itkeminen alkoivat helpottaa? Mitä keinoja teillä oli selvitä yli siitä hirveimmästä olosta ikinä kun tuntuu että happi loppuu ja kuolette siihen ikävään? Ne aina sanoo, että pitäisi käydä ulkona ja nähdä ihmisiä, mutta miten teen sen kun naama ja silmät ovat kaiken aikaa turvonneina itkusta? Kaikki neuvot ovat tervetulleita, mikä vaan teille on toiminut.
Kommentit (184)
Yli pääsee ajan kanssa ja kun sen eteen tekee töitä. Yhteys pitää katkaista minimiin, löytää uusia voimakappaleita ja alkaa miettiä tosissaan kuka olen ilman tätä toista ihmistä. Vähitellen alkaa nähdä syyt miksi on erottu. Mulla oli tilanne että mut jätettiin. Se oli kova paikka. Hetkeksi meni jopa ruokahalu kokonaan, mitä ei koskaan aiemmin ole tapahtunut mulle. Tämä suhde ei ollut edes kovin pitkä mutta sitäkin intensiivisempi. Elin ja hengitin toista ihmistä ja halusin olla vain hänen seurassaan. Jälkeenpäin ajateltuna se oli vähän liikaa kaikella tapaa ja menin suhteeseen liian nopeasti pitkästä liitosta eroamisen jälkeen. Erosta selviäminen on jännä prosessi. Kun aloin tulla tulokseen että näin oli itse asiassa hyvä, minut jättänyt osapuoli alkoi katua päätöstään. Edelleen 10 vuoden päästäkin laittaa kaihoisia ja kaipaavia viestejä kuinka menetti minussa sielunkumppaninsa. Nyt kun itse olen mennyt eteenpäin tajuan kuinka irrallaan todellisuudesta sellaiset ajatuskulut ovat. Että ei elämä kenenkään kanssa ole täydellistä eikä sellaista ihmistä ole olemassa joka ymmärtää sinua sielua myöden. Ei ainakaan rakkaussuhteissa, ystävyydessä kyllä. Rakkaussuhteissa seksi sekoittaa aina hommaa ja saa luulemaan liikoja toisesta ihmisestä. Niin kuin siinä oltaisiin jotenkin läheisempiä kuin aidosti ollaankaan. Yhteinen psykoosi, sitä kai rakastuminen pohjimmiltaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 4 jatkaa.
Ilmeisesti pettävällä exällä kesti itsellään päästä erosta yli ja hyväksyä se yli vuosi vaikka itse teki aloitteen erosta. Pyyteli päästä takas ja lähetteli viestejä useaan otteeseen pitkin vuotta.
Nykyisen miehen exällä kesti kans päästä yli ja hyväksyä ero ja exän uus suhde muutama kuukausi. Lähetteli kans yhteen paluu viestejä ja haukkui minua edes koskaan näkemättä. Oli kai stalkannut mun fasen ja Instan.
Jos et pääse itse yli ja mies pääsee älä piinaa mies parkaa
En aio alkaa piinaamaan häntä. Miesparaksi häntä ei kyllä voi sanoa, on pettänyt ja valehdellut.
Hän on kyllä ilmaissut että tulee katumaan että näin kävi ja juuri tällä epätoivon hetkellä jokin minussa tavallaan toivoisi, että hän ottaisi yhteyttä ja pyytäisi takaisin tms, koska ehkä silloin tuntisin että en ollutkaan niin arvoton kuin miltä juuri nyt tuntuu.
Tiedän, että miesten tapa käsitellä eroja on yleensä paljon kylmempi ja usein turvaudutaan uusiin naisiin pian eron jälkeen, mutta menisin oikeasti aivan palasiksi jos tulisi ilmi että hän on heti siirtynyt eteenpäin, aivan kuten en olisi koskaan merkannut mitään... Ap
Minä ja nykyinen mieheni löysimme toisemme sattumalta heti eron jälkeen. Siis avioerojemne harkinta-ajalla, vain 1-2 kk existämme erilleen muuttamisen jälkeen. Tarkoitus ei ollut siirtyä heti uuteen suhteeseen, mutta kun kolahtaa niin kolahtaa. Nyt olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta. Mutta ei tämä nopea siirtyminen tarkoita, ettei ex olisi merkinnyt mitään! Sitä vain hyväksyi, ettei entiseen ole paluuta ja näin ollen antoi uudelle ihastuttavalle tuttavuudelle mahdollisuuden. Eli, pliis, ap olet ihana ja tärkeä ja olet ollut exällesi merkityksellinen, ihan riippumatta siitä kuinka nopeasti hän menee eteenpäin. Päästä hänet menemään äläkä anna hänen tekemisten vaikuttaa itsetuntoosi.
Mulla asia oli käsitelty omassa päässä jo siinä kohtaa kun halusin erota ja yli päästy siinä vaiheessa kun kannoin kamani ulos ja uuteen kämppään.
Olin vaan onnellinen koska itse halusin eron,kun toinen eli siivelläni:)