Äidiksi 20-vuotiaana, millainen suhtautuminen?

Ihan normaali ikä äidille. Ihmiset nyt paheksuu kaikkea mahdollista. Nuori äiti olisi joku 16 v.

Sain lapsen 21-vuotiaana. Elämäntilannekaan ei ollut ihan optimi (minulla opinnot kesken ja mies pätkätöissä), mutta vauvakuume sumensi ajatukset ja vauva syntyi toivotusti. Paheksuntaa en kyllä kohdannut mistään päin. Neuvolassa, äitiyspoliklinikalla eikä keneltäkään perheestä, ystävistä tai sukulaisistakaan tullut mitään negatiivista kommenttia. En kadu hetkeäkään, vaikka jälkikäteen olen kyllä todennut, että kovan koulun olen käynyt läpi äidiksi tullessa ja yhtään nuorempana minusta ei varmaan siihen olisi ollut. Meillä tyttö on nyt siis jo 4-vuotias ja ensi vuodeksi toiveissa hänelle pikkusisarus, kunhan saan amk-opinnot valmiiksi. Onnea vauvahaaveisiin!

Tee kuten itse parhaaksi näet. Paheksujat voi jättää omaan arvoonsa.

Pilaat tulevaisuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ikä äidille. Ihmiset nyt paheksuu kaikkea mahdollista. Nuori äiti olisi joku 16 v.

Niin varmasti riippuu sitten piireistäkin. Tullut vain kauhisteltua kun lukenut useampiakin keskusteluja joissa about 18-vuotias suunnitellut äitiyttä ja ihmiset kauhistelleen kirjoitelleet kuinka "noin tyhmät lapset pitäis pakkosteriloida" ja muuta vastaavaa. Ei kuitenkaan 18-vuotiaan ja 20-vuotiaan välillä ole kuin kaksi vuotta. Olisin itse ollut vuosi sitten (18v) aivan yhtä valmis äidiksi kuin mitä nytkin, tai mitä vuoden päästä. Lähinnä tuo vuoden päästä ajankohta vain ulkoisen tilanteen vuoksi. Tarkoitus olisi rahallisen tilanteen vuoksi päästä yliopistoon opiskelemaan ennen lapsen syntymää. 

ap

Ajattelepa vähän syntyvän lapsen parasta. Eikö kannattaisi ensin olla säästöjä ja molemmilla vakityö, ennen kuin alkaa lasta harkita? Suomi ei tarvitse lisää lapsia, jotka yhteiskunta joutuu elättämään. Kyllä jokaisen pitäisi huolehtia siitä, että hankkii lapsia vain, jos pystyy ne elättämään.

Ihan hyvä ikä jos elämäntilanne muuten on sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsen 21-vuotiaana. Elämäntilannekaan ei ollut ihan optimi (minulla opinnot kesken ja mies pätkätöissä), mutta vauvakuume sumensi ajatukset ja vauva syntyi toivotusti. Paheksuntaa en kyllä kohdannut mistään päin. Neuvolassa, äitiyspoliklinikalla eikä keneltäkään perheestä, ystävistä tai sukulaisistakaan tullut mitään negatiivista kommenttia. En kadu hetkeäkään, vaikka jälkikäteen olen kyllä todennut, että kovan koulun olen käynyt läpi äidiksi tullessa ja yhtään nuorempana minusta ei varmaan siihen olisi ollut. Meillä tyttö on nyt siis jo 4-vuotias ja ensi vuodeksi toiveissa hänelle pikkusisarus, kunhan saan amk-opinnot valmiiksi. Onnea vauvahaaveisiin!

Joo sellaista onneksi kuullut usein terveydenhuoltohenkilökunnasta jo paljon nuoremmistakin äideistä, että usein siellä puolella kohdellaan ihan kunnioittavasti ja normaalisti. Poikkeuksia toki varmasti aina. Se nyt kyllä olisi jo läpimätää kohtelua jos neuvolassa tai synnytyssairaalassa vähäteltäisiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tee kuten itse parhaaksi näet. Paheksujat voi jättää omaan arvoonsa.

Niin tietenkin teenkin. Silti onhan se kurjaa jos ihmiset ei kohtele iän vuoksi tasavertaisesti. Mielenkiinnosta kuulisin muiden nuorien äitien kokemuksia. Yksi jo kertoikin oman positiivisen kokemuksensa. 

Vierailija kirjoitti:

Pilaat tulevaisuutesi.

Miten? Mulle perheen perustaminen on ollut koko elämäni ajan se kaikkein suurin unelma.

ap

Itse sain esikoiseni 9v sitten juuri 20-vuotiaana. Mieheni oli silloin 25. Kaksi vuotta myöhemmin tehtiin toinen lapsi. Mitään paheksuntaa en ole saanut osakseni, itseasiassa lähinnä ihailua siitä, että olen kolmekymppisenä tehnyt jo lapset, opiskellut maisterintutkinnon ja saanut vakityön siinä, missä moni muu ikäiseni vasta haahuilee reppuineen Aasiassa vailla koulutusta, työtä saati perhettä. :)

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa vähän syntyvän lapsen parasta. Eikö kannattaisi ensin olla säästöjä ja molemmilla vakityö, ennen kuin alkaa lasta harkita? Suomi ei tarvitse lisää lapsia, jotka yhteiskunta joutuu elättämään. Kyllä jokaisen pitäisi huolehtia siitä, että hankkii lapsia vain, jos pystyy ne elättämään.

Miten lapsi siitä kärsii ettei vanhemmilla ole säästöjä? Suomi mahdollistaa kuitenkin kaikille kaiken tarpeellisen ja tuet ovat aivan kohtuullisen hyvät.

Vielä enemmän ne töistä lomailevat äidit nostelee äitiyspäivärahoja ja vanhempaintukia. Mitä suurempi palkka ennen lomalle jäämistä, sitä enemmän niitä tukia saa. Opiskelijaäiti saa pienimmät mahdolliset tuet. Ihan turha siis paasailla mistään verovarojen tuhlailusta. Parempiko olisi ne tuet käyttää lapsen sijaan sitten viinaan ja baariin? Opiskelija voi saada kuukaudessa 250€ opintorahaa + 650€ opintolainaa, riippumatta siitä onko lasta vai ei. 

Ja mulla tosiaan tarkoituksena saada opiskelupaikka ennen kuin tehdään perheenlisäystä. Valmistun lapsen mennessä kouluun. 

Se taas että olisi työpaikka valmiina ennen lapsen saamista ei takaa mitään siitä mikä on tilanne lapsen ollessa vaikka sen 7v. Moni voi menettää työnsä vaikka yt-neuvotteluissa vaikka kuinka olisi ennen lapsen hankkimista ollut hyvä ja vakaa työ. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse sain esikoiseni 9v sitten juuri 20-vuotiaana. Mieheni oli silloin 25. Kaksi vuotta myöhemmin tehtiin toinen lapsi. Mitään paheksuntaa en ole saanut osakseni, itseasiassa lähinnä ihailua siitä, että olen kolmekymppisenä tehnyt jo lapset, opiskellut maisterintutkinnon ja saanut vakityön siinä, missä moni muu ikäiseni vasta haahuilee reppuineen Aasiassa vailla koulutusta, työtä saati perhettä. :)

Kiva että sullakin ollut hyviä kokemuksia äitiydestä nuorena! :) Ehkä se paheksunta parikymppisistä äideistä on valloillaan vain internetin keskustelupalstoilla, eikä niinkään reaalielämässä. Muutenhan se nuoruus on myöhemmin vain plussaa, voi elää pidempään lapsensa elämässä, sekä riittää todennäköisesti virtaa ja energiaa mahdollisille lapsenlapsillekin.

ap

Minä olen saanut lapset 21- ja 23-vuotiaana ja ikinä ei ole iän puolesta kukaan vähätellyt tai muutenkaan arvioinut. Amk:n terkkari sanoi, kun 19-vuotiaana kerroin, että yritetään lasta, "onpa hienoa, nykyään niin harvoin nuorena ollaan valmiita mihinkään sitoutumaan" ja tämä on ainoa kommentti, jonka olen ikääni ja lastentekoon liittyen kuullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee kuten itse parhaaksi näet. Paheksujat voi jättää omaan arvoonsa.

Niin tietenkin teenkin. Silti onhan se kurjaa jos ihmiset ei kohtele iän vuoksi tasavertaisesti. Mielenkiinnosta kuulisin muiden nuorien äitien kokemuksia. Yksi jo kertoikin oman positiivisen kokemuksensa. 

Vierailija kirjoitti:

Pilaat tulevaisuutesi.

Miten? Mulle perheen perustaminen on ollut koko elämäni ajan se kaikkein suurin unelma.

ap

Sain ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana. Ainut paheksunta jota sain ja jolle naurettiin jo sillä hetkellä oli kun loppuraskaudesta olin viisi vuotta nuoremman veljeni kanssa kaupungilla. Jalat olivat väsyneet ja veljeni kanssa kuljettiin käsikynkkää. Veli oli selvästi 15-vuotiaan näköinen ja minä häntä lyhyempänä saatoin näyttää saman ikäiseltä kun kuljettiin niin että joku saattoi luulla pariksi.

Juna-asemalla joku mummo pysähtyi meitä tuijottamaan suu auki ja pudisteli päätään ja mutisi jotain kun kuljimme ohi.

Se on ainut kerta kun olen kokenut että raskauttani paheksuttiin.

Nettikeskustelut kannattaa jättää tässä aiheessa omaan arvoon. Ei ne sinut tuntevat ihmiset ala paheksumaan ja mitä väliä satunnaisen ohikulkijan mielipiteellä on.

Kyllä niitä taivastelijoita on riittänyt pitkin matkaa, milloin mistäkin syystä. Äitiys on tila, jossa nurkat pursuavat paremmintietäjiä. Vähemmän tosin enää nykyään. N39, T17

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen 19-vuotias nuori nainen jolla olisi toiveena äitiys lähiaikoina. Mieheni kanssa olemme ajatelleet lasta n. vuoden päähän. Ihmisillä tuntuu olevan paljon ennakkoluuloja nuoria äitejä kohtaan ja mietinkin että millaistakohan suhtautumista sitä joutuu ulkopuolisten taholta kohtaamaan. Vai onko 20-vuotias äiti kuitenkin jo sen ihmisten paheksuntaikärajan ylittänyt?

Elämä pilalla, vahinkolapsi ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen 19-vuotias nuori nainen jolla olisi toiveena äitiys lähiaikoina. Mieheni kanssa olemme ajatelleet lasta n. vuoden päähän. Ihmisillä tuntuu olevan paljon ennakkoluuloja nuoria äitejä kohtaan ja mietinkin että millaistakohan suhtautumista sitä joutuu ulkopuolisten taholta kohtaamaan. Vai onko 20-vuotias äiti kuitenkin jo sen ihmisten paheksuntaikärajan ylittänyt?

Elämä pilalla, vahinkolapsi ja niin edelleen.

Eihän se ole mikään "vahinkolapsi" jos on tarkoituksena ihan yrittää sitä lasta? Kenen näkökulmasta elämä pilalla ja miten?

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä taivastelijoita on riittänyt pitkin matkaa, milloin mistäkin syystä. Äitiys on tila, jossa nurkat pursuavat paremmintietäjiä. Vähemmän tosin enää nykyään. N39, T17

Ja näin se menee oli äiti minkä ikäinen tahansa.

T: N28 lapset 8v & 2v

Se on ihan hyvä ikä. Ehdit sitten erota ja hankkia uuden miehenkin ennen kuin olet 25-vuotta. Sen kanssa yksi tai kaksi lasta ja iltatähti kolmannen kanssa. Olet sitten vähän yli 30-v. Nykyään monet tekee tuon saman kaavan mukaan, mutta aloittavat 10-vuotta myöhemmin. Sinä ehdit periaatteessa tehdä sitten neljännen miehen kanssa vielä "kerta vielä kiellon päälle" lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä taivastelijoita on riittänyt pitkin matkaa, milloin mistäkin syystä. Äitiys on tila, jossa nurkat pursuavat paremmintietäjiä. Vähemmän tosin enää nykyään. N39, T17

Aivan näin juuri se menee. Mikäköhän tarve ihmisillä, niillä lapsettomillakin ihmisillä, oikein on päteä toisille hyvästä vanhemmuudesta?

ap