Uusi kehitysvammainen naapuri tuppautuu lähes joka päivä kylään, en jaksa enää

Miten se on päästetty yksin asumaan, kun ei selvästikään pärjää ilman seuraa? Kai sillä on joku sossu tai yhdyshenkilö, jolle voit itseottamasi vastuun siirtää.

Tosin, onko omakaan elämäsi kovin hääviä, jos oot illat ollu vaan kotona, kun et saa kutsumatonta vierasta ulos?

Ihmetyttää vain tuo pakonomainen seuran kaipuu koiranilmallakin joka kaupoissakin kiusallista kun moni sitten kiusaantunut tuijottelusta ja mitään kunnon lauseitakaan sitten osaa muodostaa.

Mulla oli samantyylinen ongelma dementoituneen naapurin kanssa. Pyysi apua muutamia kertoja asioihin ja toki autoin, mutta sitten alkoi ovikello soimaan 10-20 kertaa päivässä. Toki tuntui pahalta mutta lakkasin jossain vaiheessa avaamasta. Mä olen sellainen että yritän aina olla empaattinen mutta alkoi tuntua kuin olisin kotini vanki. Aina piti kurkkia ovisilmästä milloin voi lähteä ulos. Yllättäen kaikki muut samassa kerroksessa asuvat naapurit olivat ruuvanneet ovikellonsa irti. Niin tein lopulta minäkin.

Täällä on kyllä hirveän kylmä suhtautuminen vammaisiin ja tällä en tarkoita ap:ta. Hyi, hyi kommentteja  ja muuta ikävää. Ei mitään inhimillisyyttä. Käsketään soittamaan poliisit jne. Itse en vain voi ymmärtää tätä. On minullakin paljon kokemuksia vammaisista, mutta itse en voisi olla heille törkeä tai julma. He ihmisiä siinä, missä muutkin. Ap on tässä minusta toiminut todella hienosti, kun on hänet sisälle kutsunut. Ja varmasti asiaan löytyy jokin lievempikin ratkaisu, eikä niitä poliiseja nyt heti tarvita. Itse ainakin vain sanoisin, että tänään ei sovi tulla ja katsotaan sitten jokin toinen kerta. Tässä täytyy silti muistaa, että asia ei välttämättä pysy heti mielessä. Jos tämä jatkuu ottaisin johonkin "vammaispalveluohjaajaan" yhteyttä. Vammaisista on silti vielä aika vähän haittaa ja ovat yleensä ihan "hyväkäytöksisiä" ja harmittomia varsinkin ne, jotka pystyvät omillaan asumaan. Ainakin itsellä on nämä kokemukset.

Joo, toki he ovat ihmisiä ja heitä tulisi kohdella kunnioittavasti. Mutta mietipä miltä tuntuu kun tulet pitkän, stressaavan työpäivän jälkeen kotiin ja haluat vain syödä, käydä suihkussa ja levätä ja kotiisi tuppautuu ihminen, joka ei ymmärrä sanaa ei? Tai jos dinulla on pitkään odotettu vapaapäivä ja galuat olla kotona rauhassa. Pitääko sitten loputtomasti ymmärtää? Ja jos tätä tapahtuu useasti ja hakataan ovea minuuttitolkulla niin menee jo kotirauhan rikkomisen puolle kovasti.

Asuuko hän yksin, vanhempiensa kanssa vai jonkinlaisessa yhteisössä? Minusta kuulostaa siltä, että ap:n naapuri ei saa tarpeeksi seuraa tai huolenpitoa. Kuitenkaan ap:n tehtävä ei ole huolehtia näistä tarpeista vaan jonkun muun.

Vierailija kirjoitti:

AP: Oletko vähän vammainen päästäsi itsekkin, kun ylipäätänsä olet laskenut kehitysvammaisen mistään ymmärtämättömän ihmisen kotiisi istumaan telkkarin ääreen jne.  Hyi hitto, itse en laskisi ikipäivänä mitään kehitysvammaisia kotiini, en vaikka olisi naapurina. En ylipäätänsä halua edes tutustua kehitysvammaisiin ihmisiin.

Mitenkäs sitten suu pannaan, kun saat itse kehitysvammaisen lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tekee töitä kehitysvammaisten kanssa ja hän on opettanut, miten pitää toimia, kun haluaa olla rauhassa. Se on sanottava napakasti ja selkeästi. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää keneltäkään. Loputon "ymmärtäminen" ei auta ketään.

Mailmanparantajien ja "suvaitsevaisten" pitäisi tajuta tämä.

Vierailija kirjoitti:

Näin aluksi, minulla ei ole mitään kehitysvammaisia vastaan. Teen pitkää työpäivää ja kun tulen kotiin niin n. 15 min siitä ovikelloni soi ja siellä on naapurin kehitysvammainen nainen (down/ jotakin muuta mistä en tiedä)

Hän istahtaa telkkarin ääreen sohvalle ja lojuu siinä monta tuntia. Kun sanon että nyt olisi aika lähteä kotiin, niin toimii kuin pieni lapsi. "Mulla on jano" kun tuon vettä "Mulla on pissahätä" kun otan häntä kädestä kiinni ja vien ulko-ovelle niin saattaa heittäytyä maahan ja alkaa valittaa että päähän/mahaan/jalkaan/korviin sattuu.

On tehnyt mieli olla vaan avaamatta ovea mutta saattaa silloin paukuttaa sitä vaikka puoli tuntia ja muilla naapureilla menee hermo. Mitä teen?

Ottaisitko samalla tavalla moneksi tunniksi tuntemattoman aspergeriin kotiisi istumaan tuosta vain? No et varmati! Vaikka aspergerit saattavat olla sosiaalisesti vielä huonompia ja yksinäisempiä! Antaisitko tämän downin pitää lastasi sylissä?

Vierailija kirjoitti:

AP: Oletko vähän vammainen päästäsi itsekkin, kun ylipäätänsä olet laskenut kehitysvammaisen mistään ymmärtämättömän ihmisen kotiisi istumaan telkkarin ääreen jne.  Hyi hitto, itse en laskisi ikipäivänä mitään kehitysvammaisia kotiini, en vaikka olisi naapurina. En ylipäätänsä halua edes tutustua kehitysvammaisiin ihmisiin.

Et taida olla ihan fiksuimmasta päästä, kun täältä kyselet neuvoja ko. häiriötekijään, kun ihan hyvin voisit soittaa 112:een, jos tyyppi ei lähde oven takaa häiritsemästä ja paukuttamasta ovea niin että naapuritkin häiriintyvät.

Toivottavasti tämän kirjoittanut henkilö sairastuu joku päivä tai joutuu onnettomuuteen niin saa itse kokea, millaista on olla "ällöttävä kehitysvammainen". Ei tuollaisiin tunnekylmiin ihmisiin ymmärrys tartu muuten kuin että omalle kohdalle sattuu. Ja toivottavasti kirjoittajaa kohdellaan samalla tavalla kuin hän on terve ollessaan kehitysvammaisia kohdellut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä hirveän kylmä suhtautuminen vammaisiin ja tällä en tarkoita ap:ta. Hyi, hyi kommentteja  ja muuta ikävää. Ei mitään inhimillisyyttä. Käsketään soittamaan poliisit jne. Itse en vain voi ymmärtää tätä. On minullakin paljon kokemuksia vammaisista, mutta itse en voisi olla heille törkeä tai julma. He ihmisiä siinä, missä muutkin. Ap on tässä minusta toiminut todella hienosti, kun on hänet sisälle kutsunut. Ja varmasti asiaan löytyy jokin lievempikin ratkaisu, eikä niitä poliiseja nyt heti tarvita. Itse ainakin vain sanoisin, että tänään ei sovi tulla ja katsotaan sitten jokin toinen kerta. Tässä täytyy silti muistaa, että asia ei välttämättä pysy heti mielessä. Jos tämä jatkuu ottaisin johonkin "vammaispalveluohjaajaan" yhteyttä. Vammaisista on silti vielä aika vähän haittaa ja ovat yleensä ihan "hyväkäytöksisiä" ja harmittomia varsinkin ne, jotka pystyvät omillaan asumaan. Ainakin itsellä on nämä kokemukset.

Vaikka olisivat hyväkäytöksisiä ja harmittomia, niin onko pakko sellaisen kanssa silti viettää monta tuntia, jonka seura ei anna mitään ja jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin aluksi, minulla ei ole mitään kehitysvammaisia vastaan. Teen pitkää työpäivää ja kun tulen kotiin niin n. 15 min siitä ovikelloni soi ja siellä on naapurin kehitysvammainen nainen (down/ jotakin muuta mistä en tiedä)

Hän istahtaa telkkarin ääreen sohvalle ja lojuu siinä monta tuntia. Kun sanon että nyt olisi aika lähteä kotiin, niin toimii kuin pieni lapsi. "Mulla on jano" kun tuon vettä "Mulla on pissahätä" kun otan häntä kädestä kiinni ja vien ulko-ovelle niin saattaa heittäytyä maahan ja alkaa valittaa että päähän/mahaan/jalkaan/korviin sattuu.

On tehnyt mieli olla vaan avaamatta ovea mutta saattaa silloin paukuttaa sitä vaikka puoli tuntia ja muilla naapureilla menee hermo. Mitä teen?

Ottaisitko samalla tavalla moneksi tunniksi tuntemattoman aspergeriin kotiisi istumaan tuosta vain? No et varmati! Vaikka aspergerit saattavat olla sosiaalisesti vielä huonompia ja yksinäisempiä! Antaisitko tämän downin pitää lastasi sylissä?

Tulihan se sieltä. Oli jo ekasta viestistä sellainen olo, että H on aloittanut ketjun. Tyyli paljastaa.

T. Proktologi Peräseinäjoelta

Jokaisella on oikeus kotirauhaan. Ei todellakaan kiva, että illat menee jonkin kehitysvammaisen vierailuihin ja vieläpä joka päivä. Miksi avaat hänelle edes ovea? Anna mieluummin rynkyttää siellä oven takana.  Mikäli ei tajua, niin soita poliisit paikalle. Ei tuollaista kukaan jaksa ja ei tarviikkaan jaksaa. Ne jotka täällä kitisevät suvaitsevaisuudesta alkakoot itse ottamaan joka ilta vammaisia vierailulle. Sitä paitsi jokainen tarvitsee ystäviä, joilla on suurin piirtein sama älykkyysosamäärä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla kissa? Kun seuraavan kerran alkaa oven paukutus, niin työnnä kissankakkaa postiluukusta käytävälle.

Kun mä luin tässä aamulla tämän, niin muistin yhtäkkiä unen mitä näin viime yönä. Siinä unessa oli kova kakkahätä, ja kakkasin roskapönttöön. Olen aikuinen yli kolmekymppinen, mistähän tälläiset unet kertovat..? en oikeassa elämässä kuitenkaan kaki muuta kuin pönttöön.

Siinä unessa yritin myös peitellä tekojani, kun paikalle tuli kaksi ihmistä jotka ihmetteli kun haisee.

Vierailija kirjoitti:

Älä avaa ovea. soita poliisi.

Tämä jää ainoaksi vaihtoehdoksi jos sama jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Oletko vähän vammainen päästäsi itsekkin, kun ylipäätänsä olet laskenut kehitysvammaisen mistään ymmärtämättömän ihmisen kotiisi istumaan telkkarin ääreen jne.  Hyi hitto, itse en laskisi ikipäivänä mitään kehitysvammaisia kotiini, en vaikka olisi naapurina. En ylipäätänsä halua edes tutustua kehitysvammaisiin ihmisiin.

Et taida olla ihan fiksuimmasta päästä, kun täältä kyselet neuvoja ko. häiriötekijään, kun ihan hyvin voisit soittaa 112:een, jos tyyppi ei lähde oven takaa häiritsemästä ja paukuttamasta ovea niin että naapuritkin häiriintyvät.

Toivottavasti tämän kirjoittanut henkilö sairastuu joku päivä tai joutuu onnettomuuteen niin saa itse kokea, millaista on olla "ällöttävä kehitysvammainen". Ei tuollaisiin tunnekylmiin ihmisiin ymmärrys tartu muuten kuin että omalle kohdalle sattuu. Ja toivottavasti kirjoittajaa kohdellaan samalla tavalla kuin hän on terve ollessaan kehitysvammaisia kohdellut.

Ihanko tosissasi toivot toiselle jotain noin pahaa?

Takaisin asiaan. Ollessani teini muutin vanhempieni kanssa uuteen naapurustoon. Jotakuinkin ensimmäinen asia, mitä useat naapurit sanoivat, ettei missään tapauksessa kannata päästää "Karia" vierailulle. "Kari" on vanhempiensa luona asuva kehitysvammainen aikuinen mies, joka oli kovasti seurallista tyyppiä. Joku oli sen virheen tehnyt, että oli päästänyt vierailulle, ja oli saanut pitkään kestävän riesan, kuten näköjään AP:lle on nyt käynyt.

Voi ei :( Kurja ja hieman hankalakin tilanne. Minun naapurissani oli aikoinaan jonkinlainen ryhmäkoti, jossa asui kehitysvammaisia. Ei minullakaan mitään heitä vastaan ollut, yhtä arvokkaita ihmisiä he ovat kuin muutkin.

Kuitenkin oli hyvin rasittavaa, että kun tervehdit heitä tai vaihdoit joskus muutaman ystävällisen tai pikaisen sanan, he (tai osa heistä) tuppautuivat pihallemme ja olisivat tulleet mieluusti ihan kyläänkin.

Useasti koetin nätisti, mutta jämäkästi ilmaista kieltoa, joka ei kuitenkaan mennyt perille. Sittemmin puhuin asiasta ohjaajalle, joka ymmärsi ja pisti asialle stopin. En siis tainnut vain osata jotain, mihin toisella oli ammattitaitoa:)

Jotkut tässä järkyttyivät ehdotuksesta kutsua poliisi paikalle,jos tämä henkilö toistuvasti hakkaa ovea puoli tuntia. Mitä järkyttävää siinä on? Ei poliisi ole mikään mafia. Jos tämä naapuri kuulisi poliisilta, ettei käytävässä saa meluta eikä häiritä naapureita ovea hakkaamalla, viesti varmaan menisi perille. Onhan tuo järjestyshäiriö siitäkin huolimatta, että kyseessä on down-ihminen.

En usko poliisin putkaan vievän tällaista ihmistä, kun ei vie aina rapajuoppojakaan, jotka sammuilevat vääriin rappukäytäviin.

Oveen" ei saa häiritä" tai "olen nukkumassa" -kyltti?

Minulla oli sama tilanne. Ei tosin asunut ihan naapurissa. Kaikki alkoi siitä kun tämä kehitysvammainen (myös down ja varmasti muutakin) pyörtyi pihalla ja löi päänsä. Menin tietysti auttamaan. Kuulemma sokerit laskeneet. Tiesin onneksi miten toimia (siskolla on diabetes) kun odottelimme ambulanssia. Vein hänet kotiini ja annoin hunajaa ja sokeria. Lähti sitten varmuuden vuoksi sairaalaan tarkistamaan ettei ollut mitään vakavampaa.

Pari päivää tästä soi ovikello. Tämä mies oli siellä ja antoi minulle kiitoskortin ja kukkia. Tarjosin siinä samalla kahvit.

Tästä eteenpäin tämä mies ilmestyi ovelleni lähes joka päivä. Aloin saada kirjeitä kuinka olen hänen pelastava enkelinsä ja ihmeellinen nainen yms. Säälitti vähän kun hän oli selkeästi ihastunut minuun. Moneen kertaan jouduin käännyttämään hänet oveltani puoliväkisin. Tolkutin sataan kertaan että minä en nyt halua seurustella kenenkään kanssa. Lopulta soitin hänen äidilleen (hänen luvallaan) ja teimme hänen opastuksellaan sopimuksen että silloin kun ovessani on punainen ympyrä, niin ei saa tulla, kun vihreä, niin saa tulla kahville, mutta ei saa jäädä lojumaan. Tämä toimi hyvin ja kahvittelimme pari-kolme kertaa/kk.

Sitten hänestä ei kuulunut mitään pitkään aikaan. Myöhemmin näin hänet käsikädessä erään kehitysvammaisen naisen kanssa. Happy ending siis :)