Lue keskustelun säännöt.
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiireinen äiti kirjoitti:
Kolme lapsellani on peruskouluaikanaan viime vuosina ollut useita eri opettajia ja suurimmalta osalta viestintä on ollut asiallista ja järkevää. Hyviä merkintöjä on tullut useasti, ja unohdus/myöhästymismerkintöjä, kun niihin on ollut aihetta. Tärkeistä asioista on pääsääntöisesti ilmoitettu hyvissä ajoin, eikä koskaan edellisenä iltana.
Kiitos opet, että jaksatte (opettaa) lapsiani joka päivä!
Omituinen kommentti. Opettaja on töissä ja itse hakeutunut alalle. Ei kait häntä tarvitse kiittää lastesi kestämisestä. Hän tekee työtä ja opettaa lapsiasi.
Minusta kuuloistaisi ainakin omituiselta, jos omaiset tulisi kiittelemään, kun kestän heidän mielenterveyskuntoutujanuoriaan. Minähän teen palkkatyötä. Ei se ole kestämistä. Se on ammatti ja käyn töissä.
Kiitän kassalla, kiitän bussista noustessa. Kiitän ryhmäliikuntatunnin päätteeksi. Kiitän kahvilasta lähtiessäni. Nämä jo ihan jokapäiväisestä arjessa nopeasti tulivat mieleeni. Vaikka ovat ammattilaisia ja vaikka ovat töissä, niin tottakai osoitan arvostusta kiittämällä. Miksi en sitten isommissakin asioissa? Jos nuoreni olisi mielenterveyskuntoutuja ja tapaisin hänen hoitajansa, tottakai kiittäisin häntä.
Ok. Minä ajattelen, että ei minun tarvitse olla kiitollinen potilaista tai lapsista tai muusta. En kiitollisuudesta työtäni tee, vaan palkan ja minulla on siihen ammattitaito. Opettajakin saa töitä, kun on lapsia. Ei siinä ole opettajalla mitään kestämistä, vaan lapset ovat hänen työnsä kohde ja hän on koulussa työnantajan ajalla ja saa siitä palkan.
Pakko kommentoida, vaikka muuten en aiheesta välitäkään. Oma asenteesi on kylmä ja laskelmoiva. Ei kyse ole siitä, että pitäisi olla kiitollinen, jos joku kiittää. En mieti työpäiväni jokaisessa vaiheessa, saanko varmasti palkan, jos avaan suuni vai onko se jotain ylimääräistä, jota minun ei tarvitse tehdä. Tervehdin kollegoitani, vaikka en saa siitä erikseen palkkaa. Kiitän niitä, jotka tekevät jotain - ihan pientäkin - minun hyväkseni osoittaakseni arvostustani ja jakaakseni hyvää mieltä. Kun kollega pyytää apua, en kieltäydy siksi, ettei minua ole määrätty auttamaan häntä, ja kyllä, ilahdun, kun hän kiittää minua, silloinkin kun se todella on minun työtäni. Tervehtiminen ja kiittäminen on hyvän mielen levittämistä, kohteliaita tapoja, ja kylmä on maailma, jossa jokaisesta sanasta pitää maksaa tai muuten vain hyötyä.
Eräs pieni potilas lähtiessään kietoi kätensä minun kaulaani ja kiitti, ja minä kiitin häntä siitä, että hän sai aikaan minulle niin hyvän mielen. Miksi hän kiitti, kun olin tehnyt vain työtäni? Miksi minä kiitin, vaikka minä en ollut saanut mitään konkreettista hyötyä?
Kysynpä siis, miksi hymyilet asiakkaille, vaikka et saa siitä mitään erityistä lisää palkkaasi?
Kiitollisuus, kutsumus jne..
En mielestäni ole kylmä hoitaja, jos vanhempien ei tarvitse olla kiitollinen työstäni. Se pikemminkin takaa ammatillisuuden ja sen, etten hoida ketään epätasa-arvoisesti riippuen vanhempien kiitollisuudesta.
Miksi en voisi olla kohtelias, jos en odota vanhemmilta kiitollisuutta työstäni? Vaikka teen perhekuntoutusta, niin en odota henkilökohtaisia tunteita ja kiitollisuutta vanhemmiltani. Suuret tunteet ja kiitollisuus pikemminkin sekoittaa työtä ja kuntoutusta. Suhteesta tulee liian henkilökohtainen ja ei pysty katsomaan tilannetta kaukaa ja näkemään kipukohtia.
Liian moni viranomainen on jopa peitellyt perheessä tapahtuvia rikoksia juuri tämän vuoksi, että suhde on mennyt liian läheiseksi kiitollisuuden yms. takia ja ei ole pystytty auttamaan autettavaa oikealla tavalla.
Esimerkiksi juuri seurasin tapausta, missä hoitaja joutui sanomaan itsensä irti, koska suhde omaisiin meni liian läheiseksi. Sotki täydellisesti asiansa ja kuntoutettavien asiat, kun lähti sille linjalle, että vanhemmat oli kiitollisia ja heistä tuli jopa henkilökohtaisia tuttuja ja lipsahti vähän vaitiolovelvollisuudetkin. Ja lopulta selvisi, että näiden vanhempien nuoret sai erityisiä palveluita enemmän ja heidän huonoa käytöstä piiloteltiin ja salattiin, koska suhde vanhempiin perustui juuri tunteisiin ja kiitollisuuteen yms.
Koen olevani hyvä hoitaja juuri siksi, ettei vanhempien tarvitse olla kiitollisia siitä, että "kestän" heidän nuoriaan. Näin pystyn säilyttämään ammatillisuuden ja katsomaan ongelmia objektiivisesti ja auttamaan nuorta. Lisäksi myös voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että vanhempien lahjomiset ja kiitollisuudet eivät ole vaikuttaneet työhöni ja nuoren kohteluun. Näin ollen jokainen nuori saa tasa-arvoiset palvelut, mitkä eivät muutu en mukaan, kuinka kiitollisia vanhemmat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kysymys ei ole kiitollisuudesta vaan kiittämisestä eli samasta asiasta kuin tervehtiminen. Sitä ei ole pakko tehdä, mutta miten se on sinulta pois. Se aiheuttaa vastaanottajassa hyvää mieltä eli toisin sanoen ilahduttaa. Ei se tarvitse mitään kiitollisuutta eikä kenenkään velvollisuus ole kiittää ketään ammattiaan tekevää, mutta onhan se kiva todeta myyjälle kiitos ja lähetille kiitos ja lasten soitonopettajallekin kiitos. Ihan vain todetakseni, että olen tyytyväinen hänen työhönsä ja haluan häntä ilahduttaa.
Ei ole lapsia, joten en ota osaa tästä aiheesta käytävään keskusteluun. Ei ole varsinaisesti ongelmaa tähän asiaan liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia, joten en ota osaa tästä aiheesta käytävään keskusteluun. Ei ole varsinaisesti ongelmaa tähän asiaan liittyen.
Onko sulla kissoja?
Vierailija kirjoitti:
Kun kysymys ei ole kiitollisuudesta vaan kiittämisestä eli samasta asiasta kuin tervehtiminen. Sitä ei ole pakko tehdä, mutta miten se on sinulta pois. Se aiheuttaa vastaanottajassa hyvää mieltä eli toisin sanoen ilahduttaa. Ei se tarvitse mitään kiitollisuutta eikä kenenkään velvollisuus ole kiittää ketään ammattiaan tekevää, mutta onhan se kiva todeta myyjälle kiitos ja lähetille kiitos ja lasten soitonopettajallekin kiitos. Ihan vain todetakseni, että olen tyytyväinen hänen työhönsä ja haluan häntä ilahduttaa.
Ok. Sinä näet asian näin, minä toisin. Minusta vain tuntuisi omituiselta, jos äiti tulisi sanomaan, että kiitos, kun kestät minun lapsia. Mitä siinä on kestämistä, koska työ on minun ammattini. Jos en kestäisi ilman kiitosta, niin vaihtaisin alaa.
Mutta sepä tästä sivujuonteesta. Toki saat kiitellä lastesi soitonopettajaa, että kestää lapsiasi. Mutta minun korvaani tuo kuulostaisi omituiselta. Mieluummin kuulen kiitoksen hyvin tehdystä työstä, enkä siitä, että kestän lapsiasi, kuten siinä mielipiteestä, minkä alunperin lainasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy täyttää koululle arviointilappu miten on mennyt. Minunko pitäisi tietää, kun viimeksi infoa olen saanut vuosi sitten?
Kolme sivua pitää täyttää A4:sta, neljäs on sitten opettajan arvio jonka meille kertoo, kun menemme häntä 15 minuutiksi tapaamaan. Hei haloo!
Vierailija kirjoitti:
Se oppivelvollisuus koskee lasta, ei vanhempia. Eli ei tarvitse reagoida, jos vanhemmalle laitetaan kohtuuttomasti toteutettavia kotitehtäviä.
Juuri näin! Opiskelin lasteni kouluaikana yliopistossa kasvatustiedettä, siis samoilla kursseilla tulevien opettajien kanssa. Muistutin toisinaan niin lapsille kuin heidän opettajilleen, että minulla on ihan omat läksyni, ja lasteni isällä omat työt. Taisi olla korvat punaisena eräällä opettajalla, joka erehtyi soittamaan isälle. Isä kun kyseisti sen opettajan ammattitaidon, kun kaikki muut opettajat olivat lapsemme kanssa hyvin tulleet toimeen. Rehtori taas ei paljon muuta ehtinyt sanoa kuin 'kyllä se sopii', kun eräässä asiassa hänelle soitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin olevani ainoa jota vituttaa nämä jatkuvat wilma-viestit. Turhat sellaiset, ihan hyvä ilmoittaa uinneista sun muusta ajoissa mutta jos viestissä lukee, että ekaluokkalainen Pirkko-Petteri pieraisi luokassa niin voi nyt jumalauta... keskustelemme asiasta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy täyttää koululle arviointilappu miten on mennyt. Minunko pitäisi tietää, kun viimeksi infoa olen saanut vuosi sitten?
Kolme sivua pitää täyttää A4:sta, neljäs on sitten opettajan arvio jonka meille kertoo, kun menemme häntä 15 minuutiksi tapaamaan. Hei haloo!
Ei vanhemmilla ole pakkoa täyttää lappuja eikä mennä koululle arviointikeskusteluun. Koulu ei vanhempia voi määrätä. Ilmoitat opettajalle, ettet ole menossa. Jos haluaa lähettää oman arvionsa teille, saa tehdä sen. Yläkoulun kyllästynyt ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu on täyttä paskaa, uskokaa pois...
Luojan kiitos nuorinkin on jo 18 ja hoitaa itse lukionsa.
Tuo rumba oli aivan käsittämätön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi kun aloitti vuosi sitten koulun niin odotin ihan kauhun sekaisin tuntein tätä Wilma-rumbaa kun kaikki haukkuu sitä jatkuvasti ja valittaa. Mutta enpä toistaiseksi ole vielä mitään huonoa siitä keksinyt, tosi kiva kun tulee sitä kautta tieto milloin tarttee kouluun luistimet ja milloin kuuluu ilmoittautua koulupäivän jälkeisiin kerhoihin jne. Eka- ja tokaluokkalaisen kohdalla on myös kiva että voi tarkistaa Wilmasta läksyt, kun lapsi vielä opettelee niitten muistamista ja merkkaamista. Tai no, ehkä se ei enää niin välttämätöntä olisi, lapsi aika hyvin muistaa itsekin, mutta kaikki lapset ei varmasti ole yhtä pedantteja kuin tuo meidän oma. Vanhempainillassa ope kyseli millaisia wilmamerkintöjä toivotaan, ja nyt meillä tulee joka päivältä joku "hyvin menee"-merkintä. Koulun Wilman lisäksi meillä on myös musiikkiopiston Wilma käytössä nykyään, ja kyllä melkein joka päivä jotain viestiä tulee, mutta suurin osa on jotain "hyvä tietää"-osiota johon ei sen enempää tartte kiinnittää huomiota.
Varmaan opettajia on erilaisia, mut ei kai se järjestelmän vika ole jos ope laittaa viestiä ihan viime hetkellä tai pommittaa jollain turhanpäiväisillä "söi purkkaa tunnilla"-viesteillä. Itse systeemi on älyttömän kätevä kodin ja koulun väliseen viestintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajat voisivat keskittyä siihen oikeaan työhönsä: OPETTAMISEEN. On tainnut mennä ihan väärille poluille koko ammattikunnan kehitys.
Ei saa. Uusi ops. Opettaja on oppimaan ohjaaja. Leikki ja seikkailu. Koteihin on pakko pitää koko ajan yhteyttä, työnantajan määräys.
Ja vanhempien pitää alistua tällaiseen leikki ja seikkailu-mieleen ja kohteluun? Ja perheitä stalkataan koulun suunnalta; että miten nyt siellä "Peccajucan" kotona menee, kun Peccajucca heitteli kumeja eikä oikein jaksa keskittyä tunnilla, ja voisitteko keskustella kotona asiasta. (Totuus on se, että Peccajuccaa kyllästyttää kun ope ei saa luokkaansa kuriin.) Miksei vanhemmat nosta suurta haloota tästä uudesta Opsista joka taitaa olla ihan vitsi???
Vaikea opettajan on saada luokkaa kuriin, jos vanhempien asenne on luokkaa "ei meidän Peccajucca sellaista tekisi, on muitten vika jos hän häiritsee opetusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsi ottaa koulukirjat takaisin kouluihin, sillä lailla, ihme digihömpötystä. Vain kirjoittamalla asiat ylös vihkoon, muistaa ne parhaiten. Koulu on kaaoksessa. Eivät opi mitään ja siellä kiusataan. Oppimistulokset alle arvostelun.
Kannattaa useamman vanhemman ottaa rehtorin kanssa puheeksi, että wilma-viestintään saisi ryhtiliikkeen.
Ja vielä rehtorilta ohjeistus opettajille, että lapsilta ei kysytä asuinpaikkoja, mitä vanhemmat tekevät työkseen jne. AP:n opettaja vaikuttaa sairaalloisen uteliaalta.
Johtuukohan koululaisten oppimistulosten romahtaminen siitä, että opistelun sijaan koulupäivät täyttyvät nykyään kaikenlaisista teemoista tai vastaavasta puuhastelusta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa useamman vanhemman ottaa rehtorin kanssa puheeksi, että wilma-viestintään saisi ryhtiliikkeen.
Ja vielä rehtorilta ohjeistus opettajille, että lapsilta ei kysytä asuinpaikkoja, mitä vanhemmat tekevät työkseen jne. AP:n opettaja vaikuttaa sairaalloisen uteliaalta.
Johtuukohan koululaisten oppimistulosten romahtaminen siitä, että opistelun sijaan koulupäivät täyttyvät nykyään kaikenlaisista teemoista tai vastaavasta puuhastelusta.
Tuo vanhempien työ- ja asuinpaikkojen uteleminen on kyllä niin perinteistä koululaitosta kuin voi olla. Nykyään se ei tietysti ole ihan asianmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkseni opettajilla ei ole mitään ohjeistusta Wilman käyttöön, joten sitä käytetään hyvin erilaisin tavoin. Voi olla koulukohtaisia ohjeita, mutta yleisesti se käyttö on ihan opettajan säädeltävissä.
Siksi suosittelisin että puhut tästä asiasta ihan suoraan opettajan kanssa, kerro mitä meillekin kerrot. Voisit oikeastaan jopa tulostaa sun aloituksen ja ojentaa suoraan opettajalle ja sitten keskustelette siitä.
Kuten sähköinen viestintä yleensäkin, on wilmailukin haastavaa, helposti tulee väärinymmärryksiä ja saa olla sanamuodoista todella tarkka, koska joskus viattomasti muotoiltu viesti ymmärretään ihan toisin vastaanottajan päässä. Mutta palautteesta oppii, joten ongelma on ehkä siinä että vanhemmat eivät uskalla kertoa rakentavaa palautetta opettajan Wilman käytöstä, vaikka ehdottomasti pitäisi!
Ja on ihmisiä, jotka tarkoituksella ymmärtävät viestit väärin ja etsivät piilotarkoituksia., joihin takertua. Toisaalta, jos välttää tuollaisia pikkuviestejä, niin tulee vanhemmilta rutinaa, ettei koulun puolelta pidetä yhteyttä. Siinä on sitten vaikea olla kaikille mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Koulu on täyttä paskaa, uskokaa pois...
Sulla on asennetta, joka on paskaa.
Osa vanhemmista on niin ahdistunutta kaikesta eikä niillä ole suhteellisuuden tajua tai ehkä luetun ymmärtäminen on heikkoa. Ja sitten vaan valitetaan kaikesta. Hyvä elämä.
Minä ainakin osaan olla lukematta Wilmaa jos se kuormittaa. Osaan olla reagoimatta jos sitä ei erikseenpyydetä tai jos en ehdi tai ei kiinnosta.
Osaan pyytää opelta liikunta-aikataulua ja teipata sen keittiön seinälle, jotta siitä voi tarkistaa sukset ja luistimet.
Ei se nyt sen kummempaa vaadi.
Pakko kommentoida, vaikka muuten en aiheesta välitäkään. Oma asenteesi on kylmä ja laskelmoiva. Ei kyse ole siitä, että pitäisi olla kiitollinen, jos joku kiittää. En mieti työpäiväni jokaisessa vaiheessa, saanko varmasti palkan, jos avaan suuni vai onko se jotain ylimääräistä, jota minun ei tarvitse tehdä. Tervehdin kollegoitani, vaikka en saa siitä erikseen palkkaa. Kiitän niitä, jotka tekevät jotain - ihan pientäkin - minun hyväkseni osoittaakseni arvostustani ja jakaakseni hyvää mieltä. Kun kollega pyytää apua, en kieltäydy siksi, ettei minua ole määrätty auttamaan häntä, ja kyllä, ilahdun, kun hän kiittää minua, silloinkin kun se todella on minun työtäni. Tervehtiminen ja kiittäminen on hyvän mielen levittämistä, kohteliaita tapoja, ja kylmä on maailma, jossa jokaisesta sanasta pitää maksaa tai muuten vain hyötyä.
Eräs pieni potilas lähtiessään kietoi kätensä minun kaulaani ja kiitti, ja minä kiitin häntä siitä, että hän sai aikaan minulle niin hyvän mielen. Miksi hän kiitti, kun olin tehnyt vain työtäni? Miksi minä kiitin, vaikka minä en ollut saanut mitään konkreettista hyötyä?
Kysynpä siis, miksi hymyilet asiakkaille, vaikka et saa siitä mitään erityistä lisää palkkaasi?