Lue keskustelun säännöt.
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt ymmärtää, että tuntimeekintä on neutraali merkintä.
Kirja kotona. Myöhästyi 10 min. Kävi terkkarilla. Näin siinä kävi. Ei se metkintä ole mikään rangaistus eikä siihen sisälly mitään kummempaa. Se on muistiinpano, minkä myös huoltaja halutessaan näkee. Ota asetuksista pois täppä,mkäli et halua tietoa tuntimerkinnästä ilmoituksiisi.
Viesti on sitten eri asia. Se on tarkoitettu huoltajan luettavaksi. Ja ne jotka haluaisivat viestit sähköpostiin, niin huomauttaisin, että wilman yhteys on salattu ja tiedetään tarkalleen kenelle viestit menee (mikäli vastaanottaja ei jakele tunnustaan muille).
Salassa pidettäviä tietoja ei voi lähettää/oppilaan asioista keskustella pera69@jotainmail.comin kanssa. Vanhemmat vaihtavat sähköposteja (ja puhelinnumeroita) siihen tahtiin, että kansliassa ei kukaan saisi pidettyä ajantasaisia yhteystietoja ilman wilmaa.
Koeta nyt ymmärtää että tässä kirjoitetaan siitä, miten niitä ohjeita satelee koko ajan. Pakkaa pikkueväät ilman pillimehua toiseen paikkaan pikkuporkkanat ja pillimehu,, huomisaamuksi merirosvoasu, mennään luistelemaan, ei, mennään, ei mennä... retki huomenna lähtö 7.55 eiku 8.20 eiku 8.00.
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa joku kieltenope kommentoi, että koulussa ei opeteta sanastoa, ne täytyy opetella kotona. Koulun tehtävä on opettaa! Kaikissa perheissa ei välttämättä huolehdita siitä miten hyvin läksyt on tehty, lapsi voi sen sanaston pari kertaa lukea läpi mutta ei se ole opiskelua, lapsetkin oppivat eri tavalla, kuten aikuisetkin, toiset oppii kuuntelemalla, toiset keskustelemalla, toiset kirjoittamalla jne. On hyvin epätasaarvoista oppimista jos asia on näin että koulussa ei opeteta perus juttuja, että vanhempien pitäisi kotona... Haloo!!!!
Sanastoa opiskellaan eri vaiheissa. Tutustuminen, opettelu, kertaus.
Ja tutkitusti kotitausta vaikuttaa oppilaan tuloksiin. Nytlö vasta sinulle selvisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eivät ne opettajat edes tiedä mitä se oppilas osaa ja mitä ei.
Osa oppilaista ei tuo osaamistaan selkeästi esiin tunnilla. Sitten ollaan hämmästyneitä kun kokeessa osaakin.
Arveluttaa tulevat todistukset.
Miten turvaan sen, että lapsi saa todistuksiin osaamisensa mukaiset numerot eikä opettajan ennakkoluulojen muovaamat?Nyky-ops korostaa jatkuvan osaamisen arvioimista. Jos oppilas ei tuo osaamistaan millään tavoin ilmi usean kuukauden aikana paitsi yhtenä päivänä kokeessa, silloin opettaja ei voi antaa todistusnumeroa kokeen tuloksen mukaan. Oppilaallakin on oma vastuunsa sen numeron suhteen.
Onko peruskoulussa todella näin? Amiksessa uusi OPS toi mukanaan sanahirviön nimeltä "osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos opiskelija vaikkapa yhdellä testillä osoittaa osaamisensa, hänet voidaan vaikka vapauttaa opetuksesta. Peruskoulu toki on oppivelvollisuuskoulu, mutta näinkö siellä todella edelleen painotetaan päivittäistä suoriutumista ja osaamista? T. Amis-opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ETTE KAI OLE TOSISSANNE!
Vilpittömästi ihmettelee maalaisopettaja, joka ei vilkaisekaaan Wilmaa muualla kuin koulussa. Oppituntien päätyttyä istahdan koneelle, kirjaan päivän merkinnät ja lähden kotiin. Työpuhelinta en tavallisesti ota esiin ennen seuraavaa aamua, jos ei ole itselläni jotain ilmoitettavaa esim. "olen sairastunut, tarvitaan sijainen ". Sitäkään viestiä en lähetä vanhemmille.
Sitä en enää ihmettele, että hakiessani opettajaksi Helsinkiin minulle ei ole tullut koskaan muuta vastausta kuin "olemme vastaanottaneet hakemuksesi" tai jotain siihen tapaan. On siellä niin toisenlainen toimintakulttuuri.
Minä olen kohtuullisen kokematon opettaja, mutta minun mielestäni tuollainen iltaviestien lähettely on ammattitaidottomuutta. Pitäisi sen verran osata suunnitella tulevaisuutta, että huomisen ohjelmaa ei enää iltamyöhään muuteta ilman pakottavaa syytä. Säätiedotuksetkin saa nykyään 10 päiväksi, ettei edes säätilan muutos vaadi ulkoliikuntasuunnitelman muutosta.
Eikö siellä ole opettajilla muuta elämää?
Veikkaisin että koko työelämä ja muu rytmi on hektisempää... jotain kertoo sekin, ettet pääse tänne edes haastatteluihin😂
Ilo on epäilemättä minun puolellani. Sitä saa mitä tilaa, ja itsehän olette sinne nämä "hektiset" opettajat valinneet, tai siis teidän valitsemanne edustajat ja viranhaltijat.
Viihdyn vallan mainioisti pienissä kyläkouluissa, joissa oppilaan kiroileminen on jokseenkin kamalin rikos.
248
Mitä? Opettajat valitsee kyllä rehtori ja rehtorin valitsee opetusvirasto.
Ja mitäs rikollisia sinä luulet täällä kasvatettavan? Ainakaan nää lapset ei jää jonnekin peräkamariin piereskelemään koulun loputtua.
Tiedätkö kuka valitsee opetusviraston henkilökunnan ja sen nimenomaisen henkilön, joka valitsee rehtorit? Tiedän, pienissä kunnissa kunnanvaltuusto, mutta miten lie Helsingissä.
En ole ihan varma, kumpi olisi mukavampi tulevasuus: piereskellä peräkamarissa vai luuhata kaupungin kaduilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ETTE KAI OLE TOSISSANNE!
Vilpittömästi ihmettelee maalaisopettaja, joka ei vilkaisekaaan Wilmaa muualla kuin koulussa. Oppituntien päätyttyä istahdan koneelle, kirjaan päivän merkinnät ja lähden kotiin. Työpuhelinta en tavallisesti ota esiin ennen seuraavaa aamua, jos ei ole itselläni jotain ilmoitettavaa esim. "olen sairastunut, tarvitaan sijainen ". Sitäkään viestiä en lähetä vanhemmille.
Sitä en enää ihmettele, että hakiessani opettajaksi Helsinkiin minulle ei ole tullut koskaan muuta vastausta kuin "olemme vastaanottaneet hakemuksesi" tai jotain siihen tapaan. On siellä niin toisenlainen toimintakulttuuri.
Minä olen kohtuullisen kokematon opettaja, mutta minun mielestäni tuollainen iltaviestien lähettely on ammattitaidottomuutta. Pitäisi sen verran osata suunnitella tulevaisuutta, että huomisen ohjelmaa ei enää iltamyöhään muuteta ilman pakottavaa syytä. Säätiedotuksetkin saa nykyään 10 päiväksi, ettei edes säätilan muutos vaadi ulkoliikuntasuunnitelman muutosta.
Eikö siellä ole opettajilla muuta elämää?
Veikkaisin että koko työelämä ja muu rytmi on hektisempää... jotain kertoo sekin, ettet pääse tänne edes haastatteluihin😂
Ilo on epäilemättä minun puolellani. Sitä saa mitä tilaa, ja itsehän olette sinne nämä "hektiset" opettajat valinneet, tai siis teidän valitsemanne edustajat ja viranhaltijat.
Viihdyn vallan mainioisti pienissä kyläkouluissa, joissa oppilaan kiroileminen on jokseenkin kamalin rikos.
248
Mitä? Opettajat valitsee kyllä rehtori ja rehtorin valitsee opetusvirasto.
Ja mitäs rikollisia sinä luulet täällä kasvatettavan? Ainakaan nää lapset ei jää jonnekin peräkamariin piereskelemään koulun loputtua.
Koulutuslautakunta on mukana yksittäisen opettajan valintaprosessissa, rehtori ei todellakaan sitä yksin valitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla meni tunnukset lukkoon eikä ope anna uusia. Siinäpä sitten valittaa jos jotain on jäänyt.
Lapsi kyllä kiitettävästi muistaa omat juttunsa, joten koen että mistään en jää pois.
Ihme touhua nykyään.
Lastenhan sitä koulua pitäisi käydä eikä vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eivät ne opettajat edes tiedä mitä se oppilas osaa ja mitä ei.
Osa oppilaista ei tuo osaamistaan selkeästi esiin tunnilla. Sitten ollaan hämmästyneitä kun kokeessa osaakin.
Arveluttaa tulevat todistukset.
Miten turvaan sen, että lapsi saa todistuksiin osaamisensa mukaiset numerot eikä opettajan ennakkoluulojen muovaamat?Nyky-ops korostaa jatkuvan osaamisen arvioimista. Jos oppilas ei tuo osaamistaan millään tavoin ilmi usean kuukauden aikana paitsi yhtenä päivänä kokeessa, silloin opettaja ei voi antaa todistusnumeroa kokeen tuloksen mukaan. Oppilaallakin on oma vastuunsa sen numeron suhteen.
Onko peruskoulussa todella näin? Amiksessa uusi OPS toi mukanaan sanahirviön nimeltä "osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos opiskelija vaikkapa yhdellä testillä osoittaa osaamisensa, hänet voidaan vaikka vapauttaa opetuksesta. Peruskoulu toki on oppivelvollisuuskoulu, mutta näinkö siellä todella edelleen painotetaan päivittäistä suoriutumista ja osaamista? T. Amis-opettaja
Tuohon sanahirviöön sisältyy mörkö nimeltä Säästö. Ei nimittäin tarvitse järjestää opetusta, kun oppilas hankkii tiedot muutoin. Onhan tämä hyväkin asia, jos oppilas voi näyttökokeella osoittaa osaamisensa, jos esimerkiksi yrittäjäperheen lapsi on pienestä pitäen jotain työtä tehnyt ja osaa sen paremmin kuin opettajat.
Tämä "muualla opitun tunnustaminen" on ollut lukiolaissa jo pitkään. Myös yliopistossa on selvinnyt ainakin kielikursseista sillä, että suorittanut jonkun kokeen tarpeeksi hyvällä pistemäärällä. Itse suoritin ATK-näytön opiskelemalla ne asiat ensin kansalaisopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ETTE KAI OLE TOSISSANNE!
Vilpittömästi ihmettelee maalaisopettaja, joka ei vilkaisekaaan Wilmaa muualla kuin koulussa. Oppituntien päätyttyä istahdan koneelle, kirjaan päivän merkinnät ja lähden kotiin. Työpuhelinta en tavallisesti ota esiin ennen seuraavaa aamua, jos ei ole itselläni jotain ilmoitettavaa esim. "olen sairastunut, tarvitaan sijainen ". Sitäkään viestiä en lähetä vanhemmille.
Sitä en enää ihmettele, että hakiessani opettajaksi Helsinkiin minulle ei ole tullut koskaan muuta vastausta kuin "olemme vastaanottaneet hakemuksesi" tai jotain siihen tapaan. On siellä niin toisenlainen toimintakulttuuri.
Minä olen kohtuullisen kokematon opettaja, mutta minun mielestäni tuollainen iltaviestien lähettely on ammattitaidottomuutta. Pitäisi sen verran osata suunnitella tulevaisuutta, että huomisen ohjelmaa ei enää iltamyöhään muuteta ilman pakottavaa syytä. Säätiedotuksetkin saa nykyään 10 päiväksi, ettei edes säätilan muutos vaadi ulkoliikuntasuunnitelman muutosta.
Eikö siellä ole opettajilla muuta elämää?
Veikkaisin että koko työelämä ja muu rytmi on hektisempää... jotain kertoo sekin, ettet pääse tänne edes haastatteluihin😂
Ilo on epäilemättä minun puolellani. Sitä saa mitä tilaa, ja itsehän olette sinne nämä "hektiset" opettajat valinneet, tai siis teidän valitsemanne edustajat ja viranhaltijat.
Viihdyn vallan mainioisti pienissä kyläkouluissa, joissa oppilaan kiroileminen on jokseenkin kamalin rikos.
248
Mitä? Opettajat valitsee kyllä rehtori ja rehtorin valitsee opetusvirasto.
Ja mitäs rikollisia sinä luulet täällä kasvatettavan? Ainakaan nää lapset ei jää jonnekin peräkamariin piereskelemään koulun loputtua.
Koulutuslautakunta on mukana yksittäisen opettajan valintaprosessissa, rehtori ei todellakaan sitä yksin valitse.
Koululautakunta on yleensä mukana vain vakituiseen työsuhteeseen otettavien valinnassa, ja valtuusto johtavien viranhaltijoiden valinnassa. Tämä viranhaltija voi valita määräaikaisiin ja joissakin paikoissa vakituisiinkin paikkoihin ketä tahtoo. Käytännössä ansioitunein hakija voidaan jättää kutsumatta haastatteluun, jotta ei valita vahingossa oli sovitun henkilön. Näistä sitten käydään käräjiä varsinkin jos syrjäytetty on toista sukupuolta kuin valittu tai on siihen aikaan ollut perhevapaalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa joku kieltenope kommentoi, että koulussa ei opeteta sanastoa, ne täytyy opetella kotona. Koulun tehtävä on opettaa! Kaikissa perheissa ei välttämättä huolehdita siitä miten hyvin läksyt on tehty, lapsi voi sen sanaston pari kertaa lukea läpi mutta ei se ole opiskelua, lapsetkin oppivat eri tavalla, kuten aikuisetkin, toiset oppii kuuntelemalla, toiset keskustelemalla, toiset kirjoittamalla jne. On hyvin epätasaarvoista oppimista jos asia on näin että koulussa ei opeteta perus juttuja, että vanhempien pitäisi kotona... Haloo!!!!
Se olin minä. Uusi asia (oli se sitten sanat, kappaleen sisältö, uusi rakenneasia, sanonta) opetetaan koulussa (ja sitä myös harjoitellaan nimenomaan eri tavoin koulussa), mutta se ei riitä asian oppimiseen. Siksi asioita pitää opetella myös kotona. Missään aineessa eivät oppitunnit riitä siihen asian opettelemiseen, se tehdään kotona. Erityisesti vieraissa kielissä tämä korostuu, koska esim. sanaston oppimiseen (ja muistamiseen) tarvitaan harjoitusta ja toistoa. Valitettavasti oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa, tämä on koulujenkin tiedossa, mutta tuntimäärät ovat mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten en tiedä, ovatko jo muut opettajat kommentoineet, mutta siihen on syynsä, että kaikki pikkuasiat raportoidaan ja se on koulun henkilökunnan oma oikeusturva. Voitte kiittää juristeja ja muita lakijeesustelijoita siitä, että periaate on nykyään "mitä ei ole kirjattu ja raportoitu, sitä ei ole tapahtunut" eli jokainen pikkuasiakin on kirjattava ja raportoitava, koska koskaan ei tiedä, milloin joku asia nousee isoksi ja sitä setvitään tarvittaessa oikeudessa asti. Tällöin pitää olla niille oikeusjumalille jotain kirjallista näyttöä. Vaikuttakaa siis näihin oikeuspuolen tyyppeihin, jos haluatte muutosta.
Pitääkö oikeasti kirjata ylös ja ilmoittaa vanhemmille, että ruotsin vihko oli kotona? Tuskin.
Ymmärrän että kaikki tapahtuneet pitää kirjata, mutta miksi vanhempien pitää saada jokaisesta pikkujutusta raporttia? Eikö ne voisi vaan kirjata sinne wilmaan, ja sitten kouluvuoden lopuksi vanhempi voisi ihmetellä niitä, jos ei ymmärrä miksi arvosanat ovat mitä ovat? Miksi pienistä asioista tehdään suuri numero, ja kirjoitellaan vanhemmille pitkiä viestejä kuinka Elli-Noora jutteli tunnilla tai mitä kaikkea sälää kuvistunnille pitää tuoda kotoa mukanaan? Miksei voida keskittyä tärkeisiin asioihin, ja siihen koulunkäyntiin? Eikä siihen, että millainen persoona se Elli-Noora nyt on, ja miten levottomasti se istuu, kun välillä keikkuukin tuolillaan, ja riiteli välitunnilla Millan kanssa. Eikö tällaiset asiat voisi hoitaa siellä koulussa, kun ei vanhemmat niitä tilanteita kuitenkaan ole olleet todistamassa? Tähän wilma- viestintään pitää oikeasti tulla joku muutos. Tämänhetkinen tilanne on järjetöntä.
Perusopetuslain 7. luvussa, että koululla on oikeus jättää oppilas jälki-istuntoon tai laiskalle tai kasvatuskeskusteluun, jos oppilas rikkoo koulun sääntöjä. Koulun säännöt kerrotaan sekä koulujen kotisivuilla että koteihin lukuvuoden alussa jaettavalla lehtisellä tms. tavalla.
Wilmaan merkitään jokainen rike sen takia, että huoltaja voi seurata rikkeiden karttumista ja varautua siihen, että lakimääräisiä seuraamuksia on tulossa. Huoltajan velvollisuus on olla pääasiallinen kasvattaja, ja laki velvoittaa huoltajaa kasvattamaan lapsensa niin, että lapsi ei riko koulun sääntöjä.
Lain mukaan lapsen tulee käydä koulua tunnollisesti ja käyttäytyä asiallisesti eli muita kunnioittavasti kohdellen ja koulun sääntöjä noudattaen. Huoltajan velvollisuudeksi mainitaan, että lapsen on suoritettava oppivelvollisuutensa. Jos lapsi laitetaan perusopetukseen, silloin huoltajan on pidettävä huoli siitä, että hänen lapsensa suorittaa sen koulun sääntöjen mukaan.
Joka välissä kyseisessä laissa mainitaan, että huoltajia on kuultava. Jotta huoltajia voitaisiin kuulla, heille täytyy tiedottaa asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua opetussuunnitelmaan, se velvoittaa koulut osallistamaan kodit. Opettajat eivät sitä siis kiusallaan tee.
Tutustuin. Velvoittakoon koulut tekemään mitä vain, onneksi ei velvoita minua. Tämän olen myös opettajalle ilmoittanut. Perheiden tilanteet on hyvin erilaisia. On sairautta, yksinhuoltajia, monilapsisuutta. Miten kuvitellaan, että jo ennestäänkin tiukilla (ajallisesti, taloudellisesti, voimavarojen suhteen..) olevat vanhemmat pystyvät venymään lisää ja lisää? Koulu hoitakoon hommansa ja vanhemmat omansa.
Voi kunpa ne kaikki vanhemmat hoitaisivatkin sen hommansa!
Ihan samaa mieltä. Eipä 80- ja 90-luvuillakaan vanhempien tarvinnut osallistua tällä tavalla kuin nykyvanhempien. Sillon oli ehkä vanhempainillat/lukukausi ja joulujuhla, siinäpä se.
Nyt sitten nykyvanhempien pitäis repeytyä vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdenäitii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eivät ne opettajat edes tiedä mitä se oppilas osaa ja mitä ei.
Osa oppilaista ei tuo osaamistaan selkeästi esiin tunnilla. Sitten ollaan hämmästyneitä kun kokeessa osaakin.
Arveluttaa tulevat todistukset.
Miten turvaan sen, että lapsi saa todistuksiin osaamisensa mukaiset numerot eikä opettajan ennakkoluulojen muovaamat?Tämä mietityttää. Lähtökohtaisesti kaikki introvertit oppilaat saavat normaaliosaamistaan huonommat numerot, koska eivät ole tunnilla jatkuvasti äänessä. Samoin ekstrovertit hölöttäjät saavat osaamistaan paremmat numerot, koska tuntiaktiivisuudesta palkitaan. Risoo tämä systeemi, kun oma temperamentti, johon ei pysty itse vaikuttaman, määrää opettajien arvotelua. Kohtelu ei tunnu tasapuoliselta, vaan suosii hölöttäjiä. Mikään ei puolusta tätä systeemiä, koska työelämä tarvitsee hiljaisempia puurtajia ihan yhtä paljon kuin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita työntekijöitä.
Totuus on, että nykyään ammattitaitoiset opettajat ottavat oppilaiden yksilölliset erot paljon paremmin huomioon kuin ennen. Esim. 70 - 80 -luvuilla jotkut opettajat rankaisivat ujoudesta todella kovalla kädellä. Hölöttäjät, jotka saivat kokeesta huonoja numeroita, saivat tuntiaktiivisuuden ansiosta paljon paremmat arvosanat kuin ne ujot, jotka saivat kokeista kiitettäviä, mutta eivät vaan uskaltaneet viitata. Tänä päivänä on vanhempain vartit ja Wilma, ja jokainen vanhempi voi ottaa opettajaan yhteyttä ja kertoa esim.lapsen ujoudesta toisin kuin ennen ja opettaja pystyy sitten tukemaan ujoa lasta, kun tietää asiasta.
Totta on myös se, että jokaisessa ammatissa on nykyäänkin sekä hyviä että huonoja työntekijöitä. Näin myös opettajissa.
Täällä on kiveen hakattu, että jos lapsi ei viittaa, hän on joko ujo tai kiusattu. Lapsi voi jättää viittaamatta monesta muustakin syystä. Esimerkiksi ihan vain laiskuudesta tai koska hän ei tykkää oppiaineesta tai opettajasta tai koska hänellä ei ole opiskelumotivaatiota vaan pään täyttää samalla luokalla oleva jonne tai tuleva viikonloppusuunnitelma tai illan harkat tai häntä väsyttää koko yön pelaamisen takia tai koska hän ei ole tehnyt läksyjä... Oli syy mikä tahansa, jos ei ole tuntiaktiivisuutta, niin silloin sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ope kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten en tiedä, ovatko jo muut opettajat kommentoineet, mutta siihen on syynsä, että kaikki pikkuasiat raportoidaan ja se on koulun henkilökunnan oma oikeusturva. Voitte kiittää juristeja ja muita lakijeesustelijoita siitä, että periaate on nykyään "mitä ei ole kirjattu ja raportoitu, sitä ei ole tapahtunut" eli jokainen pikkuasiakin on kirjattava ja raportoitava, koska koskaan ei tiedä, milloin joku asia nousee isoksi ja sitä setvitään tarvittaessa oikeudessa asti. Tällöin pitää olla niille oikeusjumalille jotain kirjallista näyttöä. Vaikuttakaa siis näihin oikeuspuolen tyyppeihin, jos haluatte muutosta.
Pitääkö oikeasti kirjata ylös ja ilmoittaa vanhemmille, että ruotsin vihko oli kotona? Tuskin.
Ymmärrän että kaikki tapahtuneet pitää kirjata, mutta miksi vanhempien pitää saada jokaisesta pikkujutusta raporttia? Eikö ne voisi vaan kirjata sinne wilmaan, ja sitten kouluvuoden lopuksi vanhempi voisi ihmetellä niitä, jos ei ymmärrä miksi arvosanat ovat mitä ovat? Miksi pienistä asioista tehdään suuri numero, ja kirjoitellaan vanhemmille pitkiä viestejä kuinka Elli-Noora jutteli tunnilla tai mitä kaikkea sälää kuvistunnille pitää tuoda kotoa mukanaan? Miksei voida keskittyä tärkeisiin asioihin, ja siihen koulunkäyntiin? Eikä siihen, että millainen persoona se Elli-Noora nyt on, ja miten levottomasti se istuu, kun välillä keikkuukin tuolillaan, ja riiteli välitunnilla Millan kanssa. Eikö tällaiset asiat voisi hoitaa siellä koulussa, kun ei vanhemmat niitä tilanteita kuitenkaan ole olleet todistamassa? Tähän wilma- viestintään pitää oikeasti tulla joku muutos. Tämänhetkinen tilanne on järjetöntä.
Et tainnut yhtään ymmärtää, mitä tarkoitan. Tarkoitan sitä, että nuo on pakko raportoida, jotta on jotain näyttöä siitä, että vanhemmille on tiedotettu ongelmista ja että ongelmat on kirjattu. Mitä enemän kirjaa ja raportoi vanhemmille, sitä enemmän suojaa omaa ja työtovereiden selustaa siinä, jos joku 5000 tonnin Hugo Bossin pukuun pukeutunut lakijeesustelija, joka ei ole tehnyt sekuntiakaan kyseistä hommaa, tulee viisastelemaan, kuinka homma pitäisi tehdä.
Minun mielestäni ongelma ei ole, jos lapsi joskus juoksee käytävällä tai pulisee satunnaisesti kaverinsa kanssa tai käyttää kolme palaa vessapaperia sallitun kahden sijasta. Tällaisista asioista on turha tiedottaa vanhemmille. Pitäkööt opettajan näistä omia päiväkirjojaan ja rasittakoot vanhempia vain oikeista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa joku kieltenope kommentoi, että koulussa ei opeteta sanastoa, ne täytyy opetella kotona. Koulun tehtävä on opettaa! Kaikissa perheissa ei välttämättä huolehdita siitä miten hyvin läksyt on tehty, lapsi voi sen sanaston pari kertaa lukea läpi mutta ei se ole opiskelua, lapsetkin oppivat eri tavalla, kuten aikuisetkin, toiset oppii kuuntelemalla, toiset keskustelemalla, toiset kirjoittamalla jne. On hyvin epätasaarvoista oppimista jos asia on näin että koulussa ei opeteta perus juttuja, että vanhempien pitäisi kotona... Haloo!!!!
Se olin minä. Uusi asia (oli se sitten sanat, kappaleen sisältö, uusi rakenneasia, sanonta) opetetaan koulussa (ja sitä myös harjoitellaan nimenomaan eri tavoin koulussa), mutta se ei riitä asian oppimiseen. Siksi asioita pitää opetella myös kotona. Missään aineessa eivät oppitunnit riitä siihen asian opettelemiseen, se tehdään kotona. Erityisesti vieraissa kielissä tämä korostuu, koska esim. sanaston oppimiseen (ja muistamiseen) tarvitaan harjoitusta ja toistoa. Valitettavasti oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa, tämä on koulujenkin tiedossa, mutta tuntimäärät ovat mitä ovat.
Pitäisikö sitten enemmän tehdä selväksi vanhemmille että kodilla on myös oma roolinsa opettaa asioita. Lapseni tekee läksyt ja katson että tehtävät ovat oikein, lukee sanat läpi enkusta, mutta en ole tiennyt että niitä ehkä kannattaisi kysellä ja kirjoittaa ja muuten harjoitella lapsen kanssa.. Miksei tätä tosiasiaa kerrota kotiin, että koulussa ei opitakkaan kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
kahdenäitii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eivät ne opettajat edes tiedä mitä se oppilas osaa ja mitä ei.
Osa oppilaista ei tuo osaamistaan selkeästi esiin tunnilla. Sitten ollaan hämmästyneitä kun kokeessa osaakin.
Arveluttaa tulevat todistukset.
Miten turvaan sen, että lapsi saa todistuksiin osaamisensa mukaiset numerot eikä opettajan ennakkoluulojen muovaamat?Tämä mietityttää. Lähtökohtaisesti kaikki introvertit oppilaat saavat normaaliosaamistaan huonommat numerot, koska eivät ole tunnilla jatkuvasti äänessä. Samoin ekstrovertit hölöttäjät saavat osaamistaan paremmat numerot, koska tuntiaktiivisuudesta palkitaan. Risoo tämä systeemi, kun oma temperamentti, johon ei pysty itse vaikuttaman, määrää opettajien arvotelua. Kohtelu ei tunnu tasapuoliselta, vaan suosii hölöttäjiä. Mikään ei puolusta tätä systeemiä, koska työelämä tarvitsee hiljaisempia puurtajia ihan yhtä paljon kuin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita työntekijöitä.
Totuus on, että nykyään ammattitaitoiset opettajat ottavat oppilaiden yksilölliset erot paljon paremmin huomioon kuin ennen. Esim. 70 - 80 -luvuilla jotkut opettajat rankaisivat ujoudesta todella kovalla kädellä. Hölöttäjät, jotka saivat kokeesta huonoja numeroita, saivat tuntiaktiivisuuden ansiosta paljon paremmat arvosanat kuin ne ujot, jotka saivat kokeista kiitettäviä, mutta eivät vaan uskaltaneet viitata. Tänä päivänä on vanhempain vartit ja Wilma, ja jokainen vanhempi voi ottaa opettajaan yhteyttä ja kertoa esim.lapsen ujoudesta toisin kuin ennen ja opettaja pystyy sitten tukemaan ujoa lasta, kun tietää asiasta.
Totta on myös se, että jokaisessa ammatissa on nykyäänkin sekä hyviä että huonoja työntekijöitä. Näin myös opettajissa.
Minun kokemusteni mukaan tuo menee juuri toisinpäin. Itse olin ujo ala-asteella, mutta olin hyvä kokeissa ja sain numeroni aina sen perusteella. Nykyään taas joka ikisessä paikassa peräänkuulutetaan ylikorostetusti sosiaalisuutta.
Olen selittänyt kiltin ja aran lapseni luonnetta opettajalleen ja hän on toki asiasta tietoinen, kun pitää lastani huomaamattomana. Törkeää on, kun opettaja sanoi suoraan, että laskee tämän takia lapsen liikuntanumeroa pykälän verran. Siitäkin huolimatta, että tyttäreni on harrastanut erittäin vaativaa liikuntalajia vuosikausia, kilpailee siinä ja on esittänyt lajia jopa koulun kevätjuhlassa. Tavalliset liikuntaharrastajat eivät pysty lähimainkaan samanlaisiin suorituksiin, eivätkä ole yhtä rautaisessa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa joku kieltenope kommentoi, että koulussa ei opeteta sanastoa, ne täytyy opetella kotona. Koulun tehtävä on opettaa! Kaikissa perheissa ei välttämättä huolehdita siitä miten hyvin läksyt on tehty, lapsi voi sen sanaston pari kertaa lukea läpi mutta ei se ole opiskelua, lapsetkin oppivat eri tavalla, kuten aikuisetkin, toiset oppii kuuntelemalla, toiset keskustelemalla, toiset kirjoittamalla jne. On hyvin epätasaarvoista oppimista jos asia on näin että koulussa ei opeteta perus juttuja, että vanhempien pitäisi kotona... Haloo!!!!
Se olin minä. Uusi asia (oli se sitten sanat, kappaleen sisältö, uusi rakenneasia, sanonta) opetetaan koulussa (ja sitä myös harjoitellaan nimenomaan eri tavoin koulussa), mutta se ei riitä asian oppimiseen. Siksi asioita pitää opetella myös kotona. Missään aineessa eivät oppitunnit riitä siihen asian opettelemiseen, se tehdään kotona. Erityisesti vieraissa kielissä tämä korostuu, koska esim. sanaston oppimiseen (ja muistamiseen) tarvitaan harjoitusta ja toistoa. Valitettavasti oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa, tämä on koulujenkin tiedossa, mutta tuntimäärät ovat mitä ovat.
Pitäisikö sitten enemmän tehdä selväksi vanhemmille että kodilla on myös oma roolinsa opettaa asioita. Lapseni tekee läksyt ja katson että tehtävät ovat oikein, lukee sanat läpi enkusta, mutta en ole tiennyt että niitä ehkä kannattaisi kysellä ja kirjoittaa ja muuten harjoitella lapsen kanssa.. Miksei tätä tosiasiaa kerrota kotiin, että koulussa ei opitakkaan kaikkea.
Kyllähän tuo kerrotaan moneen kertaan. Ei kai kukaan vanhempi ole niin tietämätön, että luulee, että koulussa opitaan kaikki, kotona ei tarvitse tehdä mitään??? Joku vanhemmuuden peruskurssi pitäisi näköjään olla pakollinen ennen lasten hankintaa.
Tuossa joku kieltenope kommentoi, että koulussa ei opeteta sanastoa, ne täytyy opetella kotona. Koulun tehtävä on opettaa! Kaikissa perheissa ei välttämättä huolehdita siitä miten hyvin läksyt on tehty, lapsi voi sen sanaston pari kertaa lukea läpi mutta ei se ole opiskelua, lapsetkin oppivat eri tavalla, kuten aikuisetkin, toiset oppii kuuntelemalla, toiset keskustelemalla, toiset kirjoittamalla jne. On hyvin epätasaarvoista oppimista jos asia on näin että koulussa ei opeteta perus juttuja, että vanhempien pitäisi kotona... Haloo!!!!