Lue keskustelun säännöt.
Koulu vaatii jatkuvaa aktiivista osallistumista oppilaiden vanhemmilta, Wilmassa koko ajan kehotuksia tehdä sitä ja tätä ja jatkuvaa lasten ...
Ei omassa lapsuudessa ollut tällaista, että jatkuvasti vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin. Arviointi tuli todistuksen muodossa jouluna ja keväällä. Ei ollut edes reissuvihkoja.
Nyt endin päiväkodista tuli useana päivänä viikossa tiedotetta ja muistutusta mitä pitää olla mukana ja jatkuvasti jotain teemapäivää. Luulin, että koulun alettua muuttuisi, mutta pahemmaksi menee. Nyt lapsi käy neljättä luokkaa ja jatkuvasti tulee ilmoitusta projekteista, poikkeusakatauluista, milloin mukana pitää olla sininen muovipussi, milloin punainen kartonginpala, jne. Ihan älytöntä. Illalla myöhään tulee Wilmassa ilmoituksia, että seuraavan päivän aikataulu muuttunut, tai pitääkin ottaa sinisen muovipussin sijaan vihreä (karrikoidusti). Jos viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ei vielä tarkista Wilmaa, lapsi saattaa mennä vahingossa väärään aikaan kouluun, tai luistimet puuttua, kun opettaja on illalla klo 22 ilmoittanut, että jäätilanne näyttääkin hyvältä ja aamulla luistellaankin sisäliikunnan sijaan.
Jatkuvaa poikkeusta päivien ohjelmissa ja älyttömiin aikoihin ilmoitettuna.
Lisäksi tulee valitusta naurettavista asioista, kuten: teki matikan kirjasta väärän tehtävän, oli purkka suussa välitunnilla, keikkui tuolilla. Onko nuo niin kovia rikkeitä, ettei opettaja voi vaan todeta oppilaalle, että mikä on se oikea matikan tehtävä, ota purkka pois suusta, tai älä keiku tuolilla. Miksi tällaisista asioista saa "rikosrekisteriin" merkinnän. Jatkuvasti kotona pitää puhutella lasta näistä "rikkeistä", kun opettaja ilmoittaa wilmassa kaikista asioista "keskustelkaa tästä asiasta kotona". Niin, keskustellaan siitä vihaisesti, ja annetaan kotiarestia, että on tehnyt väärän tehtävän tunnilla.
Lapsi ei ole häirikkö, ei metelöi tunnilla. Miksi pitää keksimällä keksiä negatiivista palautetta Wilmaan ja kehoittaa pitämään kotona keskustelun.
Pidän myös tuota opettajan neuvomista "keskustelkaa asiasta kotona" suorastaan v-mäisenä. Mikä hän on kehoittamaan meitä mitä teemme. Tottakai keskustelemme lapsen teoista kotona, mutta mikä hän on neuvomaan ja kehoittelemaan meitä! Olemme ihan fiksu perhe, koulutetut vanhemmat ja tavallinen koululainen ja pikkusisarus.
Kaiken huippu on, että opettaja oli kysynyt kaikilta, mitä kunkin oppilaan vanhemmat tekevät työkseen! Tätä ihmettelin. Miten se vaikuttaa lasten koulunkäyntiin? Onko siivoojan lapsi huonommassa asemassa, kuin juristin lapsi? Miksi opettaja halusi tietää vanhempien ammatit? Oli pitänyt myös näyttää piirtoheittimellä taululle heijastetulta kartalta, missä kukin asuu. Mitä ihmettä opettajalle kuuluu oppilaiden asuinpaikat?
Olen vaan niin kyllästynyt koulumkäyntiin, tuntuu että opettajat ovat melko omituisia ja uteliaita ja ilkeitäkin.
Ysiluokan kevätjuhlaa odotellessa...
Kommentit (1366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eivät ne opettajat edes tiedä mitä se oppilas osaa ja mitä ei.
Osa oppilaista ei tuo osaamistaan selkeästi esiin tunnilla. Sitten ollaan hämmästyneitä kun kokeessa osaakin.
Arveluttaa tulevat todistukset.
Miten turvaan sen, että lapsi saa todistuksiin osaamisensa mukaiset numerot eikä opettajan ennakkoluulojen muovaamat?Nyky-ops korostaa jatkuvan osaamisen arvioimista. Jos oppilas ei tuo osaamistaan millään tavoin ilmi usean kuukauden aikana paitsi yhtenä päivänä kokeessa, silloin opettaja ei voi antaa todistusnumeroa kokeen tuloksen mukaan. Oppilaallakin on oma vastuunsa sen numeron suhteen.
Eli esimerkiksi ujoa oppilasta rangaistaan huonolla numerolla siitä, ettei hän uskalla viitata tunnilla. Ai miten kiva käytäntö, eikä yhtään lannistavaa! :)
Niin se meni jo omassa lapsuudessani. Kasi kokeesta tarkoitti ysiä todistukseen, jos oli viitannut ahkerasti tunneilla. Mulle kasin koe tarkoitti aina kasin arvosanaa, koska olin ujo ja koulukiusattuna sain ikävää huomiota kiusaajilta aina kun olin esillä. Suojelin itseäni olemalla hiljaa.
Eihän se kivalta tuntunut, kun arvosanoja ei jaettu selvästi osaamisen perusteella. Olen edelleen katkera siitä, etten päässyt haluamaani lukioon kun en antanut kiusaajille lisää tulta pesään viittaamalla tunneilla. Jouduin käymään lukion hankalan matkan päässä samalla kun yksi kiusaajistani, joka oli pärjännyt kokeissa huonommin kuin minä, pääsi siihen lukioon johon olisin itsekin halunnut.
Arvosanat jaettiin osaamisen osoittamisen perusteella. Mistä se opettaja olisi tiennyt, että sinä osaat, jos vain hiljaa mielessäsi pyörittelit asioita.
Osaamista voi testata monella tavalla. Esim. kielissä oli sanakokeet joka kappaleesta, joten ihan hyvin niissä olisi voinut olla myös kielioppia, luetun ymmärtämistä ja muita asioita mittaavia testejä muutenkin kuin kokeessa. Ja onko muutenkaan tarpeen antaa arvosana sen perusteella, onko oppinut asiat sitä mukaa kuin niitä opetetaan, vai eikö riitä että asiat omaksuu kokeeseen mennessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin käy kun ne pakkosuorittavat kympin tytöt valmistuvat luokanopettajaksi. Kuvitellaan että lasten vanhemmilla on sama mahdollisuus ja into kytätä Wilmaa koko ajan ja toimia sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun ne pakkosuorittavat kympin tytöt valmistuvat luokanopettajaksi. Kuvitellaan että lasten vanhemmilla on sama mahdollisuus ja into kytätä Wilmaa koko ajan ja toimia sen mukaan.
Meidän pojan uusi wilma-intoinen ope on vastavalmistunut nuori mies. Kun poika meni 3. luokalle ja sai tämän uuden opettajan, aloin ymmärtämään niitä, jotka valittivat, että wilmasta on tullut lähinnä lasten rikosrekisteri ja vanhempien 'kiusauskanava'.
Meillä on myös vanhempi tyttö, jolla on kohta eläkkeelle jäävä opettaja. Hän osaa suhtautua wilman käyttöön järkevästi, eikä raportoi sinne jokaista juoksuaskelta koulun käytävällä yms. yhtä tyhjänpäiväistä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän nykymaailma on vaan mennyt. Aika paljon on huoltajia, jotka vaativat, että heille pitää raportoida kaikesta.
Yritämme yläkoulussa todellakin hoitaa asiat teinien kanssa. Kun lapsi sitten kertoo kotona sen oman versionsa asiasta (joka piti olla jo loppuun käsitelty), vanhempi räjähtää wilman kautta. Miksi ei ole kerrottu? Miksi ei ole tiedotettu? Miksi ei ole pyydetty mukaan selvittelyihin? Uhkailua lakimiehillä ja vaikka mitä vaatimuksia. Ihan pienikin asia paisuu käsittämättömiin mittasuhteisiin.
Esim. välitunnilla oli poikien kesken ikävää suunsoittoa ja sotkemista. Pojat puhutettiin, asia sovittiin ja pojat siivosivat sotkunsa.
Seuraavana päivänä oli vanhempien toimesta kaivettu esiin kavereiden vanhat synnit, selitettiin oman lapsen osuus mustasta valkoiseksi, vaadittiin rangaistuksia (muille) jne. Tuloksena oli kolme palaveria huoltajien kanssa ja kaksi oppilaiden kesken. Ja lopputulos oli sama kuin heti tapahtumien jälkeen. Helpoimmalla olisin päässyt, kun olisin heti vaan pistänyt asian wilman kautta huoltajille. En laittanut, kun tuo olisi mielestäni oikeasti poikien keskenään hoidettava asia, eikä vanhempien.
Täällä moni toivoo koulun hoitavan siellä tapahtuneet jutut, mutta kuitenkin huoltajat lykkäävät lusikkansa soppaan.
No kaikkien mielipiteiden mukaan ei tietenkään voi mennä.
Mikä on mielestäsi oikein? Sitä kai sinä kuitenkin kannatat, vai mitä..?
Sinä teet tietysti niin kuin pomo sanoo, mutta miksi se pomo alistuu tähän..?
Ei ole vaikea keksiä vastausta...
Tätä samaa uhriutumista esiintyy terveydenhuoltoalalla, koko ajan pitää kehittää niin, ettei kukaan enää sanoisi pahasti.. Ihan turhaa. Hommat järkeviksi, se on loppujen lopuksi kuitenkin se helpoin tie. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää.
En ole opettaja, mutta olen koulussa töissä. Kyllä on melkein kaikki keinot lasten opetukseen ja kasvatukseen viety.
Et saa poistaa luokasta tai ottaa kännykkää tms. muuta oppituntia häiritsevää asiaa pois oppilaalta, jälki-istuntoon täytyy pyytää lupa vanhemmalta, koskea et saa missään tilanteessa...
Tätä te vanhemmat olette halunneet, pikku kullannuppujanne täytyy kohdella kuin kuninkaallisia.
Kaikesta ilmoitetaan, jotta voitte kasvattaa lapsenne meitä paremmin.
Ylimääräistä työtä teille? Harmi, meidän kätemme ovat hyvin tiukkaan sidotut, teidän tulee siis opastaa, kuinka koulussa käyttäydytään. Tehän olette lapsillenne kertoneet, kuinka voimattomia heidän edessään olemme. Ottakaa siis te vastuu koulupäivistä ja niiden tapahtumista, emmehän toki halua pahoittaa lastenne mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka hemmetin pikkurikkeestä on pakko laittaa merkintä "rikosrekisteriin" oman oikeusturvan vuoksi, koska arvioinnin aika kun tulee, osa vanhemmista ei voi millään hyväksyä lapsen käytösarvosanaa. Syytellään ja vouhotetaan, että miksei ole mitään ilmoitettu kotiin kun kerran ei ole kiitettävä tai hyvä arvosana. Niin, se purkan syönti, väärien tehtävien tekeminen, tuolilla keikkuminen, kuminpalojen ampuminen jne. on ihan hiton rasittavaa kun toistuu ja toistuu samalla oppilaalla koko ajan. Ja päälle kaikki muu oppilaan säätäminen, tunnin häirintä ja jatkuva opetuksen keskeyttäminen. Häiritsee todella paljon muiden tuntia, että yhtä täytyy jatkuvasti huomauttaa, oikeastaan ei ole väliä onko asia iso vai pieni. Ei kukaan ylipäätään ehdi huvikseen mitään kirjata wilmaan. Silloin rikkeet on usein jatkuneet jo jonkin aikaa, toistuvat ja lopulta ne sitten kirjataan.
Jos ei siis kirjaa, raivotaan kun ei tiedoteta ajoissa kotiin. Kun ilmoittaa, raivotaan, että ei pidä paikkaansa tai että miksi joka pikkuasiasta täytyy infota.
Semmoista paskaa se opettajan homma nykyään on. Siksi moni heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa ihmisen työhön pois tuosta sylkykupin hommasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole opettaja, mutta olen koulussa töissä. Kyllä on melkein kaikki keinot lasten opetukseen ja kasvatukseen viety.
Et saa poistaa luokasta tai ottaa kännykkää tms. muuta oppituntia häiritsevää asiaa pois oppilaalta, jälki-istuntoon täytyy pyytää lupa vanhemmalta, koskea et saa missään tilanteessa...
Tätä te vanhemmat olette halunneet, pikku kullannuppujanne täytyy kohdella kuin kuninkaallisia.Kaikesta ilmoitetaan, jotta voitte kasvattaa lapsenne meitä paremmin.
Ylimääräistä työtä teille? Harmi, meidän kätemme ovat hyvin tiukkaan sidotut, teidän tulee siis opastaa, kuinka koulussa käyttäydytään. Tehän olette lapsillenne kertoneet, kuinka voimattomia heidän edessään olemme. Ottakaa siis te vastuu koulupäivistä ja niiden tapahtumista, emmehän toki halua pahoittaa lastenne mieltä.
Tota kyllä laki sallii kännykän pois ottamisen jos se häiritsee opetusta, pitää antaa tunnin jälkeen takaisin. Mun lapsen koulussa kaikki vie open pöydän laatikkoon kännykät tunnin ajaksi. Luokasta saa poistaa mutta oppilasta ei saa jättää yksin. Jälki-istuntoon ei tarvitse vanhempien lupaa, kuljetusoppilaalla on silti oikeus kuljetukseen. Koskea saa, esim. luokasta poistaessa, fiksu ottaa siihen kaverin.
Tyhmiä te olette jos vain laitatte kädet taskuun ja sanotte että kun ei mitään saa tehdä. Kyllä saa ja pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ruokkiko opettajatrollia lukemalla niitä viestejä... tsiisus..
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun ne pakkosuorittavat kympin tytöt valmistuvat luokanopettajaksi. Kuvitellaan että lasten vanhemmilla on sama mahdollisuus ja into kytätä Wilmaa koko ajan ja toimia sen mukaan.
Tuo "kympin tyttö" on todella rasittava kuvitteellinen stereotypia opettajista. Sitä luultavasti käyttää sellaiset, jotka eivät tiedä opettajan työstä yhtään mitään, eivätkä arvosta opettajia/muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua opetussuunnitelmaan, se velvoittaa koulut osallistamaan kodit. Opettajat eivät sitä siis kiusallaan tee.
Tutustuin. Velvoittakoon koulut tekemään mitä vain, onneksi ei velvoita minua. Tämän olen myös opettajalle ilmoittanut. Perheiden tilanteet on hyvin erilaisia. On sairautta, yksinhuoltajia, monilapsisuutta. Miten kuvitellaan, että jo ennestäänkin tiukilla (ajallisesti, taloudellisesti, voimavarojen suhteen..) olevat vanhemmat pystyvät venymään lisää ja lisää? Koulu hoitakoon hommansa ja vanhemmat omansa.
Koulu hoitaa hommansa eli opettaja yrittää saada sinut osallistumaan lapsesi koulunkäyntiin kuten opetussuunnitelma hänet velvoittaa. Eli opettajat eivät edelleenkään tee sitä kiusallaan. MOT
Ja minä en edelleenkään vaikeasti vammaisen lapsen äitinä, itse kroonisesti sairaana veny tekemään kouluprojekteja enkä ostiskelemaan keltaisia T-paitoja, jotta Petteri voisi esittää kukkaa. Sen sijaan kyllä pidän säännöllisiä lukuharjoituksia ja opetan englannin sanoja lapselleni, kun huomasin, ettei koulu ehdi näitä opettaa muun puuhastelun viedessä liikaa aikaa. Näistä en raportoi koululle.
Pakko näin kieltenopena kommentoida: ei kielten tunneilla ole edes tarkoituksena oppia niitä uusia sanoja, niihin tutustutaan tunnilla, varsinaisen sanojen opiskelu tehdään kotona. Äidinkielen lukuharjoituksetkin on tarkoitus tehdä kotona - ei oppitunneilla käytetä aikaa siihen niin paljoa, mitä sujuvan lukemisen hallitseminen vaatii. Olen aika hämmästynyt, jos joku huoltaja oikeasti kuvittelee, että kaikki työ tehdään kotona ja jos joutuu opettemaan sanoja kotona, on koulussa jotain pielessä. Huoh.
Sitä varten annetaan kotiläksyjä, jotka lapsi huolehtii itse. Koulussa ON jotain pielessä, kun jatkuvasti tilanne (reissuvihko): "Tänään ei tullut läksyä". Koulussa ei ehditä opettamaan perusasioitakaan, vaan vanhempana selvitän, mitä opetukseen olisi pitänyt kuulua ja paikkaan kotona puutteita. Vanhempien lasten kohdalla näin ei ollut.
Meillä luki todistuksessa, ettei lapsi osaa istua paikallaan. Pikkasen hymyilytti kun lapsi pelaa kilpashakkia ja istuu parhaimillaan 4-5 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en osallistu yksiinkään kissanristiäisiin ja touhuihin mitä vanhemmilta vaaditaan. En käy wilmassakaan kovin usein, niin ei edes ahdista.
Kaikki tapahtumat ym. vaatimukset on usein jo vanhentuneet ajat sitten, kun menen wilmassa käymään. Käyn siellä vaan kun ilmotan lapsen sairaudesta tai jostain muusta, en mene sinne kyttäämään mitä se koulu taas vaatii ja tiedottelee, mä olen kouluni jo käynyt. Se riittää että kyselen lapselta koulun jälkeen mitä oli ja miten meni.
Aika turha koko wilma mulle.
ihmiset peukuttavat sitä, että vanhempien pitäisi olla mukana lapsen opiskelussa?
ei ihmekkään, jos lapsilla sitten menee huonosti koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun ne pakkosuorittavat kympin tytöt valmistuvat luokanopettajaksi. Kuvitellaan että lasten vanhemmilla on sama mahdollisuus ja into kytätä Wilmaa koko ajan ja toimia sen mukaan.
Meidän pojan uusi wilma-intoinen ope on vastavalmistunut nuori mies. Kun poika meni 3. luokalle ja sai tämän uuden opettajan, aloin ymmärtämään niitä, jotka valittivat, että wilmasta on tullut lähinnä lasten rikosrekisteri ja vanhempien 'kiusauskanava'.
Meillä on myös vanhempi tyttö, jolla on kohta eläkkeelle jäävä opettaja. Hän osaa suhtautua wilman käyttöön järkevästi, eikä raportoi sinne jokaista juoksuaskelta koulun käytävällä yms. yhtä tyhjänpäiväistä.
Täytyy opettajana sanoa, että miesopettajat on usein aika epäempaattisia. Sellaisia, jotka ovat opettajia etujen vuoksi eli lyhyiden päivien ja pitkien lomien. Suhtautuminen lapsiin erityisesti luokanopemiehillä on nuiva. Esimerkiksi eräskin nuori mies oikein ihmetteli, miksi muut laittaa plussia. Hänestä ne on ihan täysin turhia, koska oletuskin on, että muksu on kunnolla. Sinne kuulemma pitää laittaa vaan rikkeet ja mahdollisimman kattavasti, että "vanhemmat osaa katsoa peiliin". Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kotiin soittelua oli paljon, kun kuopus oli ala-asteella.
2-3 kertaa hain kaatuneen pojan kotiin koulusta.
No käveltiin se matka kotiin.
No sit aina soitetaan jos lapsi lähti kotiin sairastamaan.
Näin myös viidennellä ja kuudennella luokalla.Erityislapsen opettaja myös soitteli jatkuvasti. Pyysin että laittaa viestiä, olin mega ärsyyntynyt näistä turhista puheluista.
Ei vanhemmat voi ains vastata puhelimeen.
No sitä sairasta lasta ei voi lähettää kesken koulupäivän kotiin, ellei vanhemmat asiaa hyväksy! Opettajan vastuu lapsesta jatkuu siihen asti, että ne vanhemmat sen kotiin lähettämisen hyväksyvät. Onko tätä nyt niin vaikea ymmärtää, ei se opettaja hyvikseen soittele.
Rautalangasta: jos opettaja lähettää lapsen (perusopetusikäisen) kotiin eikä ilmoita asiasta etukäteen vanhemmille, niin jos ne vanhemmat vanhemmat nostavat asiasta metelin, niin se opettaja on pulassa. Puhumattakaan, jos jotain tapahtuisi kotimatkalla tai vaikka se sairas lapsi kuolisikin kotona ollessaan. Sillä soittamisella se opettaja turvaa oman seluntansa ja vapauttaa itsensä virkavastuusta. Oppilasta ei voi lähettää kesken päivän kotiin, jos huoltajaa ei tavoiteta.
Ala-asteella ainakin tulee menetellä näin, mutta minun lapseni yläasteella ei vanhemmille aleta soittelemaan. Jos oppilas sairastuu koulupäivän aikana, hänen tulee ilmoittaa seuraavan oppituntinsa aineenopettajalle sairastumisestaan, ja tämä opettaja kuittaa sitten lapselle luvan lähteä kotiin ja merkitsee sairaspoissaolon Wilmaan. Vanhemmille ilmoittaminen on oppilaan omalla vastuulla.
Toisaalta omani on jo ysiluokkalainen.
Vierailija kirjoitti:
Joka hemmetin pikkurikkeestä on pakko laittaa merkintä "rikosrekisteriin" oman oikeusturvan vuoksi, koska arvioinnin aika kun tulee, osa vanhemmista ei voi millään hyväksyä lapsen käytösarvosanaa. Syytellään ja vouhotetaan, että miksei ole mitään ilmoitettu kotiin kun kerran ei ole kiitettävä tai hyvä arvosana. Niin, se purkan syönti, väärien tehtävien tekeminen, tuolilla keikkuminen, kuminpalojen ampuminen jne. on ihan hiton rasittavaa kun toistuu ja toistuu samalla oppilaalla koko ajan. Ja päälle kaikki muu oppilaan säätäminen, tunnin häirintä ja jatkuva opetuksen keskeyttäminen. Häiritsee todella paljon muiden tuntia, että yhtä täytyy jatkuvasti huomauttaa, oikeastaan ei ole väliä onko asia iso vai pieni. Ei kukaan ylipäätään ehdi huvikseen mitään kirjata wilmaan. Silloin rikkeet on usein jatkuneet jo jonkin aikaa, toistuvat ja lopulta ne sitten kirjataan.
Jos ei siis kirjaa, raivotaan kun ei tiedoteta ajoissa kotiin. Kun ilmoittaa, raivotaan, että ei pidä paikkaansa tai että miksi joka pikkuasiasta täytyy infota.
Semmoista paskaa se opettajan homma nykyään on. Siksi moni heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa ihmisen työhön pois tuosta sylkykupin hommasta.
Veit ajatukset päästäni ja sanat suustani. Olen luokanopettaja ja nautin opettamisesta. Iloitsen innokkaista oppijoista ja lasten onnistumisista. Kehun ja kannustan. Ryhmänhallintataidot ovat hyvät. Haluan jatkuvasti kehittää itseäni ja opetusmenetelmiäni. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, että kaikilla olisi hyvä olla koulussa.
Mutta tätä vanhempien urputusta en jaksa. Aina jonkun mielestä tulee liikaa tai liian vähän infoa/läksyä/arviointia. Aina jonkun mielestä asiat pitäisi tehdä toisin. Aina joku tietää paremmin, miten tilanteissa olisi pitänyt toimia. Palautetta ei koskaan tule silloin, kun sitä huoltajilta pyydän tai kysyn, mutta sitten joskus yhtäkkiä avaudutaan.
Vaikka 80% huoltajista on yhteistyötaitoisia, se urputtava viidesosa on raskas taakka kantaa. Aina löytyy aihetta valitukseen.
Rakentavaa palautetta otan mielelläni vastaan, mutta kitinää ja asiatonta arvostelua en jaksa.
Alan vaihtoa olen minäkin harkinnut.
Mä olen tosi kiitollinen, että Wilma-systeemiä ei ollut silloin, kun omat lapseni (nyt 20 ja 22) kävivät koulua.
Jokin reissuvihko kyllä oli, mutta ei siihen juuri mitään viestejä tullut. Lapset sanoivat itse, jos piti ottaa vaikka luistimet mukaan. Asuttiin sen verran lähellä koulua, että pari kertaa saivat luvan hakea jotain kesken päivän.
Ihmetytti kyllä silloin sellainen, että läksyt sai tehdä jo tunnilla. En muista kuin muutaman kerran että jompikumpi olisi tehnyt jotain läksyjä kotona. Kyselin asiasta, mutta kaikki oli kunnossa.
Mielestäni kouluun ei enää tarvinnut tuoda jotain ihme tyhjiä viilipurkkeja tai vaahteranlehtiä, mutta tarha-aikaan tuntui että koko ajan piti kaikkea haalia sinne askartelutarpeiksi. Se rasitti. Piti siis lähteä erikseen viiliostoksille, koska eivät muuten sitä syöneet. En jaksanut alkaa tiedotella asiasta tarhaan.
Piirustuksia vain tuli aivan hirveästi. En olisi millään enää jaksanut ihastella kun kaksi lasta tuotti piirustuksia muovikassillisen joka viikko ...
Kerran huvitti, kun lapseni olivat löytäneet kaljapullon korkkeja kadulta, toivat niitä kotiin. Pesin ne ja annoin pitä, koska ne olivat heidän mielestään kauniita. Sitten pääsinkin jo tarhatädin puhutteluun. MInulta kysyttiin vakavalla ja totisella naamalla, että onko minun mielestäni ihan okei ja oikein että lapseni leikkivät kaljapullonkorkeilla. Tutkittiin siis minua ja mahdollisia huonoja tapojani. Sanoin että lapset tykkäävät niistä ja minusta asia on kunnossa. Mua kyllä katseltiin pitkään jonkin aikaa ja yritettiin saada jokin merkki siitä, että kaljan kanssa olisi mennyt överiksi. En juonut.
Apua! Eipä mun kouluaikana tosiaan reissuvihkoon kirjotettu jokaista erhettä, jonka oppilas teki, vaan opettaja kielsi/ohjasi siinä tilanteessa. Ainoastaan jos kyseessä oli todellista häiriköintiä, kiusaamista tai läksyt toistuvasti tekemättä, oltiin vanhempiin yhteydessä.
Arvosanat jaettiin osaamisen osoittamisen perusteella. Mistä se opettaja olisi tiennyt, että sinä osaat, jos vain hiljaa mielessäsi pyörittelit asioita.