Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies toivoisi lasta, kun lähdemme ulkomaankommennukselle:( Itse en jaksaisi.
04.01.2018 |
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.
No vaikka siten, että työnantaja suomalainen ja palkka maksetaan Suomen tason mukaan. Plus työnantaja kustantaa asumisen, liikkumisen ja terveydenhuollon.
Ap
Paikka on ilmeisesti aasialainen viidakko tai pampa. Kuuluuko autonkuljettaja, keittiöapulainen ja nannykin pakettiin?
Tai sitten kiva länsimainen suurkaupunki, kuten monella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Olet nyt monella tasolla epärealistinen.
Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.
Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.
Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.
Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.
Ap
Sorry, mutta ei vaikuta uskottavalta, kun ottaa huomioon opiskeluaikojen lusmuttelun. Pitäisi olla tosi kokenut, että sivuuttaa paikallisen, joka osaa homman. Työluvankin saanti voi olla kiven alla.
Mistä sinäkään mitään näistä tiedät:D Vielä vähemmän ap:n elämästä, kyvyistä tai edes kohdemaasta.
Ap kyllä ihan itse kertoi tuolla aikaisemmin, miten käytti 10 ehkä tuottavinta vuotta elämästään. Olisko ollut sivulla 2?
Eli esim. sairastaminen on sitten lusmuttelua?
Asioilla on, rakas lapsi, monta puolta. Ei se ole noin suoraviivaista, että kaikki muu kuin 'lukion penkiltä opinahjoon ja sieltä utaputkeen' olisi automaattisesti lusmuttelua.
Elämässä tapahtuu, ja on odottamattomiakin sivupolkuja. Ja kaikki ei vaan heti tiedä, mikä se oma juttu on, joskus taas pitää yrittää ja erehtyä. Ymmärrät sitten myöhemmin, kun elämä opettaa.
Mutta ap:n tapauksessahan sinun suoraviivaiset oletuksesi osoittautuivat vääräksi; hän on saamassa töitä ja vieläpä ulkomailta, vaikka onkin "tuhlannut" 10 tuottavinta vuottaan. Joten kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.
No vaikka siten, että työnantaja suomalainen ja palkka maksetaan Suomen tason mukaan. Plus työnantaja kustantaa asumisen, liikkumisen ja terveydenhuollon.
Ap
Paikka on ilmeisesti aasialainen viidakko tai pampa. Kuuluuko autonkuljettaja, keittiöapulainen ja nannykin pakettiin?
Työkaverillani oli autonkuljettaja Kiinassa. Yrityksestä, kohdemaasta ja työtehtävistä liittyen noihin sopimuksiin voi kuulua hyvinkin laajasti erilaisia palveluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.
Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.
Missä todellisuudessa oikein elät?
Olen itse ulkomaankomennuksella mukana puolisona tälläkin hetkellä, joten juuri siinä todellisuudessa, josta aloittaja puhuu.
Missä päin maailmaa, minkä alan firma ja minkä maalainen firma?
Asun Euroopan ulkopuolella, ja tyonantaja on suomalainen kuten aloittajankin olisi. Enempää en viitsi kertoa. Ylipäätään jos työkomennuksesta puhutaan, se tarkoittaa minusta, että ollaan lähetetty työntekijä, eli suomalaisin työehdoin ja asuminen ja kulut korvataan.
Ei välttämättä tarkoita. Näistä voi olla hyvin erilaisia muotoja. Esim. voi olla suomalaisen työnantajan ulkomainen toimipiste/yhtiö palkan maksajana, vaikka "suomalaisuus" säilyisikin ja perhe näin suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Aika paljon ulkomailla töissä olleita/olevia tunnen, myös itse ulkomailla asunut perheen kanssa, ja ei kyllä tule tuollaista tapausta heti mieleen, että palkan saisi suomalaisittain ja kaikki koko perheen kulut kohteessa korvataan vuosikausia. Toki voihan näin jollakulla olla, mutta ei se yleisin vaihtoehto ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.
No vaikka siten, että työnantaja suomalainen ja palkka maksetaan Suomen tason mukaan. Plus työnantaja kustantaa asumisen, liikkumisen ja terveydenhuollon.
Ap
Paikka on ilmeisesti aasialainen viidakko tai pampa. Kuuluuko autonkuljettaja, keittiöapulainen ja nannykin pakettiin?
Työkaverillani oli autonkuljettaja Kiinassa. Yrityksestä, kohdemaasta ja työtehtävistä liittyen noihin sopimuksiin voi kuulua hyvinkin laajasti erilaisia palveluja.
Minäkin tiedän suomalaisia Kiinassa ja heillä on joko "oma" tai firman kuski autoineen käytettävissä. Ihan sen takia, että jos länsimaalainen joutuu kolariin (sikäläisessä liikennekulttuurissa ei epätodennäköistä...), länsimaalainen työnantajineen maksaa siitä kalliisti. On myös taloudenhoitajat, sillä se on todella edullista. Asuinpaikka on ulkomaalaisille varatulla vartioidulla suljetulla alueella. Vastaavasti koulunkäynnin järjestäminen on todella haastavaa, koska englanninkielistä opetusta ei ole lähimaillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.
Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.
Missä todellisuudessa oikein elät?
Olen itse ulkomaankomennuksella mukana puolisona tälläkin hetkellä, joten juuri siinä todellisuudessa, josta aloittaja puhuu.
Missä päin maailmaa, minkä alan firma ja minkä maalainen firma?
Asun Euroopan ulkopuolella, ja tyonantaja on suomalainen kuten aloittajankin olisi. Enempää en viitsi kertoa. Ylipäätään jos työkomennuksesta puhutaan, se tarkoittaa minusta, että ollaan lähetetty työntekijä, eli suomalaisin työehdoin ja asuminen ja kulut korvataan.
Ei välttämättä tarkoita. Näistä voi olla hyvin erilaisia muotoja. Esim. voi olla suomalaisen työnantajan ulkomainen toimipiste/yhtiö palkan maksajana, vaikka "suomalaisuus" säilyisikin ja perhe näin suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Aika paljon ulkomailla töissä olleita/olevia tunnen, myös itse ulkomailla asunut perheen kanssa, ja ei kyllä tule tuollaista tapausta heti mieleen, että palkan saisi suomalaisittain ja kaikki koko perheen kulut kohteessa korvataan vuosikausia. Toki voihan näin jollakulla olla, mutta ei se yleisin vaihtoehto ole.
Minusta se on silloin ulkomaille töihin lähtemistä, eikä työkomennukselle lähtemistä, jos ehdot ovat paikalliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Olet nyt monella tasolla epärealistinen.
Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.
Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.
Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.
Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.
Ap
Sorry, mutta ei vaikuta uskottavalta, kun ottaa huomioon opiskeluaikojen lusmuttelun. Pitäisi olla tosi kokenut, että sivuuttaa paikallisen, joka osaa homman. Työluvankin saanti voi olla kiven alla.
Mistä sinäkään mitään näistä tiedät:D Vielä vähemmän ap:n elämästä, kyvyistä tai edes kohdemaasta.
Ap kyllä ihan itse kertoi tuolla aikaisemmin, miten käytti 10 ehkä tuottavinta vuotta elämästään. Olisko ollut sivulla 2?
Eli esim. sairastaminen on sitten lusmuttelua?
Asioilla on, rakas lapsi, monta puolta. Ei se ole noin suoraviivaista, että kaikki muu kuin 'lukion penkiltä opinahjoon ja sieltä utaputkeen' olisi automaattisesti lusmuttelua.
Elämässä tapahtuu, ja on odottamattomiakin sivupolkuja. Ja kaikki ei vaan heti tiedä, mikä se oma juttu on, joskus taas pitää yrittää ja erehtyä. Ymmärrät sitten myöhemmin, kun elämä opettaa.
Mutta ap:n tapauksessahan sinun suoraviivaiset oletuksesi osoittautuivat vääräksi; hän on saamassa töitä ja vieläpä ulkomailta, vaikka onkin "tuhlannut" 10 tuottavinta vuottaan. Joten kaikki hyvin.
Ap:ta on ruvennut näköjään rassaamaan, etteivät kaikki niele hänen sepitystään. Tyyppi on vetänyt eriasteista lonkkaa 10 vuotta lukion jälkeen, mennyt sitten opiskelemaan, päihittänyt itseään 10 vuotta nuoremmat it-hirmut ja luonut opiskellessaan sellaiset verkostot, että sen kun kävelee työpaikan ovesta sisään juuri siinä maassa, jonne mieskin on lähdössä työskentelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt ihan rauhallisesti, kai sitä nyt asioista voi keskustella ja ehdottaa? En ymmärrä miksi olet noin raivoissasi, ei se nyt hassummalta idealta kuulosta minunkaan mielestäni, varsinkaan kun sulla ei ole vielä mitään työpaikkaa siellä tiedossa, niin ihan hyvä pitää vaihtoehdot avoinna.
Siis etkö lukenut, mitä ap kirjoitti? Törkeää sanoa noin, kun toinen ei oikeasti halua sitä lasta tähän tilanteeseen. Ap:n pitää sanoa selvästi, että ei. Ehkä muutenkin vauvahaaveet kannattaa jättää, koska ilman lasta on joka tapauksessa parempi elää kuin lasten kanssa. Sitä sijoittuu heti kakkosluokan kansalaiseksi, jos hankkii lapsia. Oman elämän menettämisestä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Olet nyt monella tasolla epärealistinen.
Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.
Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.
Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.
Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.
Ap
Sorry, mutta ei vaikuta uskottavalta, kun ottaa huomioon opiskeluaikojen lusmuttelun. Pitäisi olla tosi kokenut, että sivuuttaa paikallisen, joka osaa homman. Työluvankin saanti voi olla kiven alla.
Mistä sinäkään mitään näistä tiedät:D Vielä vähemmän ap:n elämästä, kyvyistä tai edes kohdemaasta.
Ap kyllä ihan itse kertoi tuolla aikaisemmin, miten käytti 10 ehkä tuottavinta vuotta elämästään. Olisko ollut sivulla 2?
Eli esim. sairastaminen on sitten lusmuttelua?
Asioilla on, rakas lapsi, monta puolta. Ei se ole noin suoraviivaista, että kaikki muu kuin 'lukion penkiltä opinahjoon ja sieltä utaputkeen' olisi automaattisesti lusmuttelua.
Elämässä tapahtuu, ja on odottamattomiakin sivupolkuja. Ja kaikki ei vaan heti tiedä, mikä se oma juttu on, joskus taas pitää yrittää ja erehtyä. Ymmärrät sitten myöhemmin, kun elämä opettaa.
Mutta ap:n tapauksessahan sinun suoraviivaiset oletuksesi osoittautuivat vääräksi; hän on saamassa töitä ja vieläpä ulkomailta, vaikka onkin "tuhlannut" 10 tuottavinta vuottaan. Joten kaikki hyvin.
Ap:ta on ruvennut näköjään rassaamaan, etteivät kaikki niele hänen sepitystään. Tyyppi on vetänyt eriasteista lonkkaa 10 vuotta lukion jälkeen, mennyt sitten opiskelemaan, päihittänyt itseään 10 vuotta nuoremmat it-hirmut ja luonut opiskellessaan sellaiset verkostot, että sen kun kävelee työpaikan ovesta sisään juuri siinä maassa, jonne mieskin on lähdössä työskentelemään.
Kylläpä alat läydä kierroksilla, kun teet olemattomia johtopäätöksiä ja kuvittelet omiasi. Alkaako psykoosi olla aluillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lykkäätte vauvan hankkimista nyt ainakin sen pari vuotta. Sinusta ei ihan paista halu äitiyteen tai lapsesta huolehtimiseen. Se on elinikäinen sitoumus. Mieti vain uraasi ja niitä työkuvioita. Uskon, että kaikki ovat siten onnellisempia. Ja jos miehesi haluaa lisääntyä, niin voihan hän tehdä sen jonkun toisenkin kanssa.
Parin vuoden päästä oletkin jo sitten 36 ja tärppiminen on aina hankalampaa. Riskit myös vauvan terveyden suhteen kasvavat.
Yksi harkitsemisen arvoinen vaihtoehto: munasolujen pakastaminen. Jotkut jenkkifirmat jopa tarjoavat tätä työntekijöilleen, että voivat keskittyä uraansa ilman pelkoa, ettei voi saada enää lasta myöhemmin. En ole itse aiheeseen perehtynyt tarkemmin, mutta eikö tuolla systeemillä saisi talteen vähän tuoreempia munasoluja myöhempää käyttöä varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet miehet toivovat lasta, mutta eivät jaksa hoitaa sitä riittävästi. Mieluiten siis jatkavat harrastuksissa ja töissä normaalisti vaikka lapsia syntyisikin. Lähes aina nainen joutuu joustamaan ja luopumaan omista harrastuksista jne. Minä en siihen suostunut.
Mies haluaa varmistaa, että olet häneen sidottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.
Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.
Yleensä työnantaja maksaa länsimaalaisen normitason terveydenhoidon ja koulu käydään paikallisessa opinahjossa. Joskus harvemmin firma saattaa maksaa englanninkielisen / kv. koulun ekan vuoden tai tai osan vuotuisista kustannuksista. Nämä koulut saattavat useimmissa paikoissa olla kiven alla. Yksityiskoulun kustannukset voivat olla 2000 eur/kk/lapsi ja enemmänkin.
Meidän 3 lasta kävivät kansainvälisen koulun (=yksityinen) työnantajan maksamana, eka luokasta ylioppilaaksi.
Saahan sitä ehdottaa, kun pariskunta ollaan. Kerrot miehelle että et ole valmis. Problem solved.
Näitä eräitä mielipiteitä ja ehdotuksia täällä en ymmärrä ollenkaan. Mitä se ap:n ja puolisonsa lapsensaanti mitään kuuluu kenellekään muulle kuin heille. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua aloittajapariskunnan ongelmaan; on olemassa vain heille sopiva ratkaisu joka on heidän neuvoteltavissaan.
Joo, kun tekisitte nyt lapsen, sinä olisit siinä täysin kiinni ja tod. näk. minkäänlaista tukiverkostoa ei vieraasta ympäristöstä löytyisi. Älä nyt missään nimessä suostu miehen vaatimukseen. Eri asia olisi, jos olisit todella halukas lapsensaantiin, mutta koska et ole asiaan motivoitunut, yksin hoitamassa lasta päivät ulkomailla ilman ystäviä ym. tuttuja voisi olla melkoinen katastrofi.
Luulin provoksi, kun olet jo tuon ikäinen ja kirjoitus ihan kuin kymmenen vuotta nuoremmalta. Mutta ehkä ei olekaan.
Nämähän ei ole ihan joko-tai-valintoja. Voit mennä töihin ja alkaa yrittää lasta vaikka puolen vuoden päästä siitä. Silloinkin ehdit olla töissä yli vuoden ennen lapsen syntymää, vaikka tulisit heti raskaaksi eikä tulis keskenmenoja. Ja ulkomailla vauvat laitetaan hoitoon usein n. 2-3 kk iässä, joten ei tule pitkää katkoa. Eikä Suomessakaan ole pakko olla pitkään poissa työelämästä. Isähän voi vaikka pitää suuremman osan "äitiyslomista". Miehelläsi kun on ilmeisesti vakityökin.
Mutta älä tee lasta, jos et sitä 100 % halua.
Vierailija kirjoitti:
Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.
Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.
Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.
Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!
Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.
Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!
Pidä puolesi.Mies ei osaa ajatella sinun kantiltasi vaan haluaa sulkea sut vieraassa maassa sisätiloihin. Juu ei kiitos enää vuonna 2018 tuollaista ajattelua.
Totuus taisi lipsahtaa jo otsikkoon: Ap "ei jaksaisi".
Milloinkohan sitten voisi ajatella jaksavansa, koska elämässä tuskin on leppoisampaa vaihetta kun juuri silloin, kun opiskelut on ohi.
Alue: Aihe vapaa
Näin meilläkin, paitsi että nettiyhteydenkin maksoi työnantaja, ja paikallisen sanomalehden. Eli oikeasti ihan kaiken paitsi ruuat, vaatteet ja mitä nyt muuten ostelee. Tosin siihenkin saa sitten palkan päälle korvauksen jokaisesta perheenjäsenestä erikseen.