Mies toivoisi lasta, kun lähdemme ulkomaankommennukselle:( Itse en jaksaisi.

Älä missään nimessä tee lasta jos et itse 100% halua sitä. Lapsen tekeminen tekee tuhoa vasta valmistuneelle kun sinun pitäisi kerryttää kokemusta töistä oletkin kotiäiti mikä ei ole kovin hyvä valttikortti työmarkkinoilla. Tai jos mies sen lapsen välttämättä haluaa niin jää sitten kotiin vauvaa hoitamaan. Miksi naisen pitäisi olla se joka joustaa aina uransa ja halujensa suhteen. Lapsia kerkiää tekemään myöhemminkin.

Muailmall3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä viivästytti ap:n opintoja kymmenen vuotta?

Jos hän nyt kuvittelee, että eihän tässä mikä kiire, teen muutaman vuoden töitä enste ja katselen vähän mualimaa, hän on tuota pikaa nelikymppinen ja perhe jää haaveeksi.

Jos et halua lasta ollenkaan, niin siitä olisi reilua puhua hyvissä ajoin miehen kanssa.

Minä valmistuin saman ikäisenä kuin ap yliopisto-opinnoistani (kaksi maisteria) joista osassa olin pitkin maailmaa. Tämän jälkeen tein kv.avustustöitä mieheni kanssa ja aloitinpa vielä väitöskirjan teonkin. Nyt 39-vuotiaana raskaana ensimmäisestä yrityksestä. Että voi se mennä niinkin,että "katselee muailmaa ja pian nelikymppinen MUTTA perheellinen"

Olet harvinainen ja toki sen itsekin tiedät. 2016 syntyi 22% lapsista 35-vuotiaille tai sitä vanhemmille naisille. 40–44 -vuotiaita äitejä oli  3 % ja yli 45-vuotiaita 0,2 % synnyttäneistä vuonna 2013.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.

Missä todellisuudessa oikein elät? 

Usein ulkomaankomennuksella käy niin, että toisella ei ole siellä töitä. Miehesi on ilmeisesti lähdössä työpaikkansa komennukselle ulkomaille eli hänellä varsinainen työllistäjä on kuitenkin se kotimainen firma.

Tuntemani puolisot ovat joko hoitaneet lapsia kotona tai sitten lapsia on syntynyt juurikin ulkomaan komennuksen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.

Missä todellisuudessa oikein elät? 

Olen itse ulkomaankomennuksella mukana puolisona tälläkin hetkellä, joten juuri siinä todellisuudessa, josta aloittaja puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.

Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.

Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.

Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!

Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.

Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!

Olet nyt monella tasolla epärealistinen.

Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.

Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.

Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.

Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.

Ap

Sorry, mutta ei vaikuta uskottavalta, kun ottaa huomioon opiskeluaikojen lusmuttelun. Pitäisi olla tosi kokenut, että sivuuttaa paikallisen, joka osaa homman. Työluvankin saanti voi olla kiven alla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Ihan uteliaisuudesta kiinnostaa, millä koulutetulla alalla työelämän alkamisen viivästyminen johtaisi syrjäytymiseen ja köyhyyteen?

Omassa lähipiirissä on opettajia, lääkäreitä, juristeja ja diplomi-insinöörejä (naisia siis) jotka ovat saaneet lapsia kesken opintojen tai heti valmistuttuaan ja onhan se näkynyt urakehityksessä osalla alkuun, mutta kaikki ovat sittemmin päässeet takaisin työelämään kiinni.

Ymmärrän jos et ole vielä valmis perheeseen, tai jos haluat mieluummin asettaa urasi tärkeysjärjestyksessä edelle. Se on sinun oikeutesi ja valintasi, eikä siinä ole mitään väärää. En tarkoita loukata, mutta tulee vain sellainen vaikutelma että sinun on helpompi (ehkä itsellesikin) perustella valintaasti pelkästään työtilanteella, vaikka oikeasti et ehkä vaan halua lapsia (ainakaan nyt)? Rehellisyys itselle ja puolisolle kannattaa aina ja on ainoa reilu lähtökohta näin isoista asioista keskusteltaessa.

Kiitos fiksusta vastauksesta.

Joo, syrjäytyminen ja köyhyys oli tosiasn kärjistäen sanottu, mutta nykyään työnsaanti on haastavaa. Ja varsinkin näin hieman vanhempana vastavalmistuneena. Korkeakoulutettuja riittää. Itse valmistuin it-alalta.

Ja se on ihan totta, en oikeasti ole valmis perheeseen juuri nyt, iästäni huolimatta. Myöhemmin kyllä varmasti. Mutta nyt en pysty siihen, vaikka kello käykin.

Ap

Et voi tietää varmaksi, että sinulle tulee se ”vauvaolo” koskaan. Se sun täytyy sanoa miehelle nyt, koska hänellä on se vauvakuume nyt. Olisiko se sinusta oikein, että mies vain odottaa, että milloin haluat sen lapsen. Ja aika vain kuluu ja hänkin vanhenee. Ja sitten sanot, että en haluakaan koskaan lasta ja mies katkeroituu.

Vauvakuume ei ole mikään syy hankkia lasta, toisaalta ilman vauvakuumettakin voi lapsia tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Ihan uteliaisuudesta kiinnostaa, millä koulutetulla alalla työelämän alkamisen viivästyminen johtaisi syrjäytymiseen ja köyhyyteen?

Omassa lähipiirissä on opettajia, lääkäreitä, juristeja ja diplomi-insinöörejä (naisia siis) jotka ovat saaneet lapsia kesken opintojen tai heti valmistuttuaan ja onhan se näkynyt urakehityksessä osalla alkuun, mutta kaikki ovat sittemmin päässeet takaisin työelämään kiinni.

Ymmärrän jos et ole vielä valmis perheeseen, tai jos haluat mieluummin asettaa urasi tärkeysjärjestyksessä edelle. Se on sinun oikeutesi ja valintasi, eikä siinä ole mitään väärää. En tarkoita loukata, mutta tulee vain sellainen vaikutelma että sinun on helpompi (ehkä itsellesikin) perustella valintaasti pelkästään työtilanteella, vaikka oikeasti et ehkä vaan halua lapsia (ainakaan nyt)? Rehellisyys itselle ja puolisolle kannattaa aina ja on ainoa reilu lähtökohta näin isoista asioista keskusteltaessa.

Kiitos fiksusta vastauksesta.

Joo, syrjäytyminen ja köyhyys oli tosiasn kärjistäen sanottu, mutta nykyään työnsaanti on haastavaa. Ja varsinkin näin hieman vanhempana vastavalmistuneena. Korkeakoulutettuja riittää. Itse valmistuin it-alalta.

Ja se on ihan totta, en oikeasti ole valmis perheeseen juuri nyt, iästäni huolimatta. Myöhemmin kyllä varmasti. Mutta nyt en pysty siihen, vaikka kello käykin.

Ap

Et voi tietää varmaksi, että sinulle tulee se ”vauvaolo” koskaan. Se sun täytyy sanoa miehelle nyt, koska hänellä on se vauvakuume nyt. Olisiko se sinusta oikein, että mies vain odottaa, että milloin haluat sen lapsen. Ja aika vain kuluu ja hänkin vanhenee. Ja sitten sanot, että en haluakaan koskaan lasta ja mies katkeroituu.

Eiku nyt ymmärsit väärin, haluan kyllä lapsen, mutta en ole valmis siihen nyt. Olen valmis siihen aikaisintaan 2 vuoden päästä.

Ja mies tietää, että minäkin haluan hänen kanssaan lapsen. Joten edelleenkin, ei ole huijauksia, vääryyksiä tai pimittämistä tapahtunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.

Missä todellisuudessa oikein elät? 

Olen itse ulkomaankomennuksella mukana puolisona tälläkin hetkellä, joten juuri siinä todellisuudessa, josta aloittaja puhuu.

Missä päin maailmaa, minkä alan firma ja minkä maalainen firma?

Miksi otat tuon ehdotuksen noin raskaasti? Naisetkin vonkuvat miehiltä vauvaa vuosia. Sen kun toteat, että nyt ei ole oikea aika ja katsotaan parin vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.

Missä todellisuudessa oikein elät? 

Olen itse ulkomaankomennuksella mukana puolisona tälläkin hetkellä, joten juuri siinä todellisuudessa, josta aloittaja puhuu.

Missä päin maailmaa, minkä alan firma ja minkä maalainen firma?

Asun Euroopan ulkopuolella, ja tyonantaja on suomalainen kuten aloittajankin olisi. Enempää en viitsi kertoa. Ylipäätään jos työkomennuksesta puhutaan, se tarkoittaa minusta, että ollaan lähetetty työntekijä, eli suomalaisin työehdoin ja asuminen ja kulut korvataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.

Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.

Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.

Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!

Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.

Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!

Olet nyt monella tasolla epärealistinen.

Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.

Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.

Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.

Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.

Ap

Sorry, mutta ei vaikuta uskottavalta, kun ottaa huomioon opiskeluaikojen lusmuttelun. Pitäisi olla tosi kokenut, että sivuuttaa paikallisen, joka osaa homman. Työluvankin saanti voi olla kiven alla. 

Mistä sinäkään mitään näistä tiedät:D Vielä vähemmän ap:n elämästä, kyvyistä tai edes kohdemaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.

Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.

Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.

Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!

Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.

Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!

Olet nyt monella tasolla epärealistinen.

Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.

Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.

Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.

Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.

Ap

Sorry, mutta ei vaikuta uskottavalta, kun ottaa huomioon opiskeluaikojen lusmuttelun. Pitäisi olla tosi kokenut, että sivuuttaa paikallisen, joka osaa homman. Työluvankin saanti voi olla kiven alla. 

Omissa ympyröissäni kyllä kaikki ex-pat puolisot jotka ovat halunneet tehdä töitä, ovat kyllä töitä saaneet. Jopa maissa, missä muuten ulkomaalaisen on hyvin vaikea saada työlupaa. Mutta ex-pat puolisot saavat työluvan lähes automaattisesti. Työllistäjä voi olla oman maan lähetystö, oman maan kielikoulu/päiväkoti/oikea koulu, työtä voi nykyään tehdä netin yli niin, että vaikka kirjanpitoa voi tehdä eri mantereelle, kuin missä itse asuu. Oikeasti, jos haluaa tehdä töitä, ei ole ongelma. Moni ei tee, koska korvaukset ovat niin hyvät, ja muutakin tekemistä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.

Yleensä työnantaja maksaa länsimaalaisen normitason terveydenhoidon ja koulu käydään paikallisessa opinahjossa.  Joskus harvemmin  firma saattaa maksaa englanninkielisen / kv. koulun ekan vuoden tai tai osan vuotuisista kustannuksista. Nämä koulut saattavat useimmissa paikoissa olla kiven alla. Yksityiskoulun kustannukset voivat olla 2000 eur/kk/lapsi ja enemmänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Muailmall3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä viivästytti ap:n opintoja kymmenen vuotta?

Jos hän nyt kuvittelee, että eihän tässä mikä kiire, teen muutaman vuoden töitä enste ja katselen vähän mualimaa, hän on tuota pikaa nelikymppinen ja perhe jää haaveeksi.

Jos et halua lasta ollenkaan, niin siitä olisi reilua puhua hyvissä ajoin miehen kanssa.

Minä valmistuin saman ikäisenä kuin ap yliopisto-opinnoistani (kaksi maisteria) joista osassa olin pitkin maailmaa. Tämän jälkeen tein kv.avustustöitä mieheni kanssa ja aloitinpa vielä väitöskirjan teonkin. Nyt 39-vuotiaana raskaana ensimmäisestä yrityksestä. Että voi se mennä niinkin,että "katselee muailmaa ja pian nelikymppinen MUTTA perheellinen"

Olet harvinainen ja toki sen itsekin tiedät. 2016 syntyi 22% lapsista 35-vuotiaille tai sitä vanhemmille naisille. 40–44 -vuotiaita äitejä oli  3 % ja yli 45-vuotiaita 0,2 % synnyttäneistä vuonna 2013.

Minä kerroinkin oman kokemukseni, kaikki eivät halua samaan muottiin ja muunkinlainen elämä ja ratkaisut voivat olla mahdollista.  Kaikki eivät halua valmistua kaksikymppisinä ammattiin, saada lapsia alle 25-vuotiaina. Minulla ei ole sitä mitään vastaan, että joku haluaa toimia kuten edellä mainitsin. Mutta siltikään ei tarvitse toitottaa omaa narratiiviaan sellaisena totuutena, että nelikymppisenä on jo sitten kaikki ohi jos maailmaa haluaa kerran nähdä ilman lasta. Ehkä olen "harvinainen" koko maata koskevassa otannassa, mutta omassa työympäristössäni en mitenkään poikkeava korkean tutkinnon, kv.töiden ja perheen perustamisen kanssa. 

Itse en olisi voinut yksinkertaisesti ottaa lasta työkomennuksilleni suhteellisen epävakaisiin olosuhteisiin.   Ulkomaille muuttaminen ei ole mitään herkkua, vaikka olisikin ihan siisti sisätyö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.

Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.

Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.

Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!

Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.

Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!

Olet nyt monella tasolla epärealistinen.

Sun mies haluaa lapsia, ja sä olet jo 34. Kuinka kauan luulit voivasi odottaa? Jos et oikeasti edes halua lapsia, niin sano nyt hyvänen aika se sille miehelle suoraan, että ehtii vielä etsiä naisen joka haluaa. Kai tajuat että voit huijata häntä enää rajallisen ajan. Ja hän voi lähteä ja varmaan lähtee sen jälkeen joka tapauksessa.

Toisekseen, ei siellä expat vaimona miehen työn perässä noin vain töihin kävellä. Suuri osa ei todella voi tehdä mitään töitä.

Pari vuotta vielä odotan. Ketään ei huijata, älä siitä huoli.

Toiseksi, en ole expat-vaimo, vaan lähdössä mukaan töihin omien verkostojeni kautta.

Ap

Sorry, mutta ei vaikuta uskottavalta, kun ottaa huomioon opiskeluaikojen lusmuttelun. Pitäisi olla tosi kokenut, että sivuuttaa paikallisen, joka osaa homman. Työluvankin saanti voi olla kiven alla. 

Mistä sinäkään mitään näistä tiedät:D Vielä vähemmän ap:n elämästä, kyvyistä tai edes kohdemaasta.

Ap kyllä ihan itse kertoi tuolla aikaisemmin, miten käytti 10 ehkä tuottavinta vuotta elämästään. Olisko ollut sivulla 2?

Realiteetit ovat siis ne, että olette nyt(?) lähdössä kahdeksi vuodeksi ulkomaille. Vauvan tekeminen kestää nopeimmassa tapauksessa sen 9kk, todennäköisesti siihen alkuunsaattamiseen voi varata monta kuukautta. Joka tapauksessa siis ehtisit olla vauvan kanssa kotona vain vajaan vuoden, ennen kuin palaisitte Suomeen.

Jos sinulla on työpaikka melkein varmistunut, niin menkää ulkomaille ja tienatkaa siellä rahaa yhteiseen pottiin. Jos kerran miehen palkka on niin hyvä etten sinun tarvitsisi käydä töissä, saatte kahden vuoden aikana säästettyä sopivan pesämunan perheen perustamista varten. Sitten ehkä vuoden päästä alatte yrittämään lasta, jolloin hyvässä tapauksessa olet raskaana kun palaatte Suomeen.

Missään nimessä ei ole järkevää, että sinä jättäisit menemättä töihin ja alkaisit kotona vain odottaa sitä että tulet raskaaksi.

Sinä päätät. Piste!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö lasta. Helvetin kallista ulkomailla ja sinulla ei ilmeisesti ole sielä edes tukiverkkoa. Olisit aina yksin lapsen kans ku mies on töissä, jos ette palkkaa kotiapua.

Siis mikä on kallista ulkomailla? Yleensä työnantaja maksaa kaikenlaiset jutut, huipputerveydenhoidon ym. Jos on isompia lapsia, niin saa ilmaiset yksityiskoulut ym.

Yleensä työnantaja maksaa länsimaalaisen normitason terveydenhoidon ja koulu käydään paikallisessa opinahjossa.  Joskus harvemmin  firma saattaa maksaa englanninkielisen / kv. koulun ekan vuoden tai tai osan vuotuisista kustannuksista. Nämä koulut saattavat useimmissa paikoissa olla kiven alla. Yksityiskoulun kustannukset voivat olla 2000 eur/kk/lapsi ja enemmänkin. 

Meille maksettiin täydellinen terveydenhoito, mm. putkitukset vauvan korviin yksityiskilinikalla. Lapsemme oli 3-v kun palasimme Suomeen joten koulusta en tiedä. Kollegojen lapset olivat alueen kv-koulussa (englantilainen) jonka kulut maksoi työnantaja.

Lisäksi työnantaja korvasi kaikki asumisen kulut vuokrasta puutarhuriin ja huoltomiehiin. Asunnon hankimme itse, mutta vuokrasopimuksen teki työnantaja. Nettiyhteyden maksoimme itse, sillä työnantaja tarjosi vain mobiiliyhteyttä, joka oli meille liian hidas. Varayhteytenä (jota usein tarvittiinkin :) ) se kyllä oli näppärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.

No vaikka siten, että työnantaja suomalainen ja palkka maksetaan Suomen tason mukaan. Plus työnantaja kustantaa asumisen, liikkumisen ja terveydenhuollon.

Ap

Paikka on ilmeisesti aasialainen viidakko tai pampa. Kuuluuko autonkuljettaja, keittiöapulainen ja nannykin pakettiin?