Mies toivoisi lasta, kun lähdemme ulkomaankommennukselle:( Itse en jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme 34-vuotias pariskunta. Seuraavat kaksi vuotta tulemme viettämään ulkomailla ja ihan hyvillä fiiliksillä odotan. Olen juuri valmistunut ja ajatuksenani oli hakea samasta kohteesta oman alani töitä ja kerryttää työkokemusta.

Nyt mies nosti aivan uuden asian pöydälle, nimittäin vauvan. Ulkomailla oleskelun aikana olisi kuulemma hyvä hetki saada lapsi. Olemme puhuneet, että ehkä sitten jossain vaiheessa joskus, mutta tämä ei nyt todellakaan ole se hetki.

Olen samaan aikaan yllättynyt, ärsyyntynyt, raivoissani sekä turhautunut. Miehestäni tulisi varmasti mitä ihanin isä, mutta vauvan ehdottaminen tähän väliin osoittaa välinpitämättömyyttä minun elämääni kohtaan. Minulle tämä ei ole hyvä hetki.

Ulkomailla äitinä tarkottaisi yksin kotona olemista lapsen kanssa ja mies toisi leivän. Eikä tekisi mieli jättäytyä työelämästä heti valmistuttua, kun en ole vielä edes kunnolla aloittanut!

Mielessäni kuvittelin jo, miten aamulla lähdemme samalla ovenavauksella töihin ja illalla tulemme takaisin kotiin, ehkä harrastamme jotain, käymme ulkona syömässä. Voisimme käydä reissuilla, jakaisimme kokemuksia ja ottaisimme ajasta kaiken irti niin työn kuin kokemuksenkin puolesta. Semmoista kahden työssäkäyvän aikuisen arkea. Tämä on niin upea mahdollisuus, että en tahtoisi jättää käyttämättä, plus että parantaisi asemaani työmarkkinoilla todella paljon tulevaisuutta ajatellen. Lapsen kanssa tämä ei onnistuisi, enkä ehkä edes jaksaisi vauvan kanssa vieraassa maassa. Suomessa sitten tilanne taas toinen, kun palaamme.

Tänään illalla keskustellaan, mutta hitto että turhauttaa!

Ei todellakaan hyvä idea. Ensinnäkin miehesi joutuu todennäköisesti tekemään hyvin pitkiä työpäiviä, harvassa paikassa on samanlaisia 8-16 työaikoja kuin Suomessa. Hän tulee myös olemaan stressaantunut ja väsynyt uudessa työssä, eikä tosiaankaan voi paneutua vauvaelämään täysillä. Ota myös huomioon, että joutuisit yksin hoitamaan kaikki raskausajan lääkärit ym. asiat, paperihommat, hankinnat jne. vieraalla kielellä. Saatat joutua vaikka sairaalaan, eikä miehesi voi olla siinä vierellä. Vauva saattaa olla keskonen tai sairas, tai koliikkivauva, ja sinä olet yksin sen kanssa kun miehesi joutuu painamaan töitä. Mitään tukiverkkoja tai auttajia sulla ei ole. Älä missään nimessä suostu.

Juuri näin, aivan samoja asioita olen pyöritellyt ja aion näyttää tän viestin miehelleni. Aamen.

Lisäksi vielä se, että pelkään katkeroituvani jos en saisi käyttää tätä mahdollista, ainutlaatuista työtilaisuutta hyväkseni.

Ap

Lisään vielä, että tiedän mistä puhun, koska olen itse muuttanut työn perässä ulkomaille, ja todellakin ne ensimmäiset vuodet vieraassa työpaikassa vieraalla kielellä eivät ole mitään lomailua. En ikipäivänä olisi kestänyt, jos kotona olisi ollut tuore ensikertalainen äiti/isä vastasyntyneen vauvan kanssa. Siinä tilanteessa pitää omistautua sille työlle, ja se puoliso, saati vauva, jää varmasti toiselle sijalle hetkeksi aikaa. Minkälaisia harhakuvia miehelläsi oikein on sekä työstä että raskaus/vauva-ajasta?

Vierailija kirjoitti:

Mikä viivästytti ap:n opintoja kymmenen vuotta?

Jos hän nyt kuvittelee, että eihän tässä mikä kiire, teen muutaman vuoden töitä enste ja katselen vähän mualimaa, hän on tuota pikaa nelikymppinen ja perhe jää haaveeksi.

Jos et halua lasta ollenkaan, niin siitä olisi reilua puhua hyvissä ajoin miehen kanssa.

No pari välivuotta, väärä opiskelualakokeilu ja vaihto toiseen, tein töitä opintojen ohessa, sairastuin välissä ja pois pelistä pari vuotta, olin myös vaihdossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Minä olin vastavalmistunut 42-vuotiaana enkä päässyt töihin ja tuskin enää pääsenkään, olen jo 47. Tuossa vaiheessa minulla oli lapsi kyllä jo tehtynä, että sentään jotain tuli valmiiksi. Mutta jos olisin lapsen ollessa pieni arvannut miten helposti joutuu työelämästä kokonaan syrjään ilman mahdollisuutta päästä takaisin, en ehkä olisi niin huolettomana ollut kotona niin pitkään. Kun miettii työmarkkinoita, niin alkaa tosiaan olla ihan viimeiset hetket yrittää päästä töihin sillä tuoreella koulutuksella. Jos tässä tuhraantuu pari vuotta lapsen kanssa, niin se on helposti game over. Helpompi on tulla raskaaksi 36-vuotiaana kuin yrittää päästä töihin kahden vuoden työttömyyden jälkeen.

Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.

Minä valitsisin ehdottomasti vauvan tuossa iässä asuin sitten ulkomailla tai Suomessa, jos haluaa joskus lapsen. Mikäli on ok elää lapsettomanakin ja lapsi saa tulla jos on tullakseen niin valitsisin työn.

Sanot miehellä että ei. Mieluummin komennuksen jälkeen. Jos se ei miehelle käy niin hän jääköön sitten hoitamaan lasta yksin vieraaseen maahan, sinä parantelet itsesi synnytyksestä ja palaat parin viikon päästä siitä töihin.

Mielenterveyskuntoutujalle jo pelkästään ulkomailla asuminen voi ylittää omat voimat, saati työn teko, lasten tekeminen, uralle yrittämisestä puhumattakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n tilanteessa minäkään en varmaan haluaisi lasta ulkomailla juuri tukiverkon puuttumisen vuoksi.

Mutta miksi täällä alapeukutetaan kaikkia, jotka mainitsevat että AP alkaa olla vähän vanha lykkäämään lapsen yrittämistä? Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan fakta. Jos yritystä vielä lykkää vuosia, niin on aika todennäköistä jäädä lapsettomaksi vaikka kävisi hoidoissakin. Tämä on faktaa, jonka AP:kin varmaan tietää jo (mutta ei ehkä ole ihan sisäistänyt).

Juu, tiedän varsin hyvin ja olen sisäistänytkin. Jos olisin nuorempi vastavalmistunut, tilanne voisi olla toinen. Mut kun elämä ei aina mene kuten oppikirjoissa niin nyt sitten tällaisen ongelman äärellä.

Ikää on ja hedelmällisyys laskee, toisaalta taas haluan päästä työelämään kiinni ja nauttia oikeasti tuosta reissusta. Jos nyt jäisin kotiin, se voisi pahimmassa tapauksessa olla kuolinisku uralleni. Ja sitten menisikin taas vaivalla hankittu tutkinto hukkaan.

Työelämään pääsyllä ja lapsella alkaa olla jo tässä vaiheessa parasta ennen- päivämäärä. Lapsettomuus kirpaisisi varmasti, mutta niin kirpaisisi myös monen vuoden työn valuminen hukkaan, työelämästä syrjäytyminen ja köyhyys. Se kun on myös aika iso osa elämää ja hyvinvointia. Katkeraa siis sekin olisi, varsinkin kun tietäisi että oli mahdollisuus valita toisinkin.

Ap

Mä jouduin vähän vastaavan valintatilanteen eteen (ura vs.lapsi ) ja mietin asiaa sitä kautta, kumpaa vaille jääminen kirpaisisi mua loppupeleissä enemmän. Kun mietin asiaa pahimman kautta päädyin siihen että mulle lapsen saaminen on tärkeämpää. Ap :n kohdalla valinta voi olla toinen, mutta päätös kannattaa tehdä tietoisesti. Parhaassa tapauksessa saa molemmat valitsi sitten kummin tahansa.

Kyllä sun lapsiaika on mennyt ohitse. Nyt ei tosiaan kannata jättäytyä enää työelämän ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.

Suomalaisen työnantajan palveluksessa halvassa maassa tuo toteutuu helpostikin.

Voihan sen raskauden yrittämisen ajoittaa niin että vauva syntyisi pian Suomeen paluun jälkeen. Ja jos ei ala onnistua, niin tietääpähän mennä suoraan Suomessa hoitoihin vaikka niiden ulkomailla tienattujen rahojen turvin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.

No vaikka siten, että työnantaja suomalainen ja palkka maksetaan Suomen tason mukaan. Plus työnantaja kustantaa asumisen, liikkumisen ja terveydenhuollon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyskuntoutujalle jo pelkästään ulkomailla asuminen voi ylittää omat voimat, saati työn teko, lasten tekeminen, uralle yrittämisestä puhumattakaan. 

Mielenterveyskuntoutujalle?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun lapsiaika on mennyt ohitse. Nyt ei tosiaan kannata jättäytyä enää työelämän ulkopuolelle.

No höpönlöpö, kyllä niitä lapsia saadaan paljon vanhempanakin. Sinä et voi tietää kenenkään puolesta raskautumismahdollisuuksia pelkän iän perusteella.

Itse en tuossa tilanteessa tekisi lasta. Eihän aloittajan tarvitse olla miehen kanssa yhtä pitkää aikaa ulkomailla. Voit mennä siellä töihin ja vuoden, puolitoista myöhemmin etsiä Suomesta töitä. Jos saat Suomesta paikan, muutat tänne ilman miestä, kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen.

Yksi vaihtoehto on, että jos saat lapsen ulkomailla, palaat mahdollisimman pian takaisin omaan työhösi ja mies jää koti-isäksi. Tai voihan mies maksaa teille lastenhoitajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sun lapsiaika on mennyt ohitse. Nyt ei tosiaan kannata jättäytyä enää työelämän ulkopuolelle.

No höpönlöpö, kyllä niitä lapsia saadaan paljon vanhempanakin. Sinä et voi tietää kenenkään puolesta raskautumismahdollisuuksia pelkän iän perusteella.

En ymmärrä miksi täällä vauvapalstalla ihannoidaan sitä, että lapset tehdään vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Mikä viivästytti ap:n opintoja kymmenen vuotta?

Jos hän nyt kuvittelee, että eihän tässä mikä kiire, teen muutaman vuoden töitä enste ja katselen vähän mualimaa, hän on tuota pikaa nelikymppinen ja perhe jää haaveeksi.

Jos et halua lasta ollenkaan, niin siitä olisi reilua puhua hyvissä ajoin miehen kanssa.

Minä valmistuin saman ikäisenä kuin ap yliopisto-opinnoistani (kaksi maisteria) joista osassa olin pitkin maailmaa. Tämän jälkeen tein kv.avustustöitä mieheni kanssa ja aloitinpa vielä väitöskirjan teonkin. Nyt 39-vuotiaana raskaana ensimmäisestä yrityksestä. Että voi se mennä niinkin,että "katselee muailmaa ja pian nelikymppinen MUTTA perheellinen"

Ainakin itsekästä mieheltä alkaa jotain lasta vinkumaan tuohon tilanteeseen. Hyvähän se on itse juosta töissä ja sitten vaan illalla hieman pusutella vauvaa. Ja toki koska aikaisin pitää herätä töihin niin yölliset heräilyt ja juokselut jäisi naisen vastuulle. Ja kun ollaan vielä ulkomailla, jossa ei ole ystäviä ja sukua niin nainenhan jumahtaisi kotiin yksin sen vauvan kanssa ja puhummattakaan urasta. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä töitä muualla kun Suomessa niin tarttuisin mieluummin tuohon tilaisuuteen kun kakkavaippoihin ja unettomiin öihin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä maan, jossa toteutuu yhdistelmä korkea palkka - halpa asuminen.

Jos on ulkomaankomennukselle lähetetty työntekijä, toteutuu yleensä korkea palkka ja ilmainen asuminen. Eikä tämä tietenkään koske paikallisia.